perjantai 31. joulukuuta 2010
torstai 30. joulukuuta 2010
Suomi-Finland-Suomi vol. 2
Edelleen oon Suomessa.
Ja seuraavat kolme päivää täällä myös tulen olemaan :)
Sekä edelleen täällä on sairaan siistiä.
Eilen käytiin mummia moikkaamssa.
Sieltä jatkettiin mökille.
Jossa käytiin paljussa ulkoiluttamassa reksuja.
Tänään ajetiin kamalassa säässä takas kotiin.
Aamulla oli -17° että tääl on kylmää ihan oikeesti.
Vaikkakin multa saa jo yök-reaktion jos on -7° kun muuton "no eihän tuo niin paha oo" ON SE!
Kaipaan kyllä USA-kavereita aika paljon jo!
Mutta sitte ku oon siellä ni kaipaan Suomi-kavereita.
Huomenna päästään juhlistamaan uutta vuotta vähän erilaisissa merkeissä kun parina edellisenä vuonna.
Suomen radiossa kuulee niiiiiiiiin outoja biisejä etten kestä kuunnella sitä.
Onneks Mamma Mia-levy on olemassa.
Tiistai-iltana oli sairaan kivaa vaikka ei ikinä mihinkään baariin päästy.
Oletan huomisestakin superkivaa iltaa.
Rakas veljeni jopa suositteli mulle valokuvausalaa tulevaisuudessa! (kuvia odotellessa) (;
Pienempi kuin kolme.
Ja seuraavat kolme päivää täällä myös tulen olemaan :)
Sekä edelleen täällä on sairaan siistiä.
Eilen käytiin mummia moikkaamssa.
Sieltä jatkettiin mökille.
Jossa käytiin paljussa ulkoiluttamassa reksuja.
Tänään ajetiin kamalassa säässä takas kotiin.
Aamulla oli -17° että tääl on kylmää ihan oikeesti.
Vaikkakin multa saa jo yök-reaktion jos on -7° kun muuton "no eihän tuo niin paha oo" ON SE!
Kaipaan kyllä USA-kavereita aika paljon jo!
Mutta sitte ku oon siellä ni kaipaan Suomi-kavereita.
Huomenna päästään juhlistamaan uutta vuotta vähän erilaisissa merkeissä kun parina edellisenä vuonna.
Suomen radiossa kuulee niiiiiiiiin outoja biisejä etten kestä kuunnella sitä.
Onneks Mamma Mia-levy on olemassa.
Tiistai-iltana oli sairaan kivaa vaikka ei ikinä mihinkään baariin päästy.
Oletan huomisestakin superkivaa iltaa.
Rakas veljeni jopa suositteli mulle valokuvausalaa tulevaisuudessa! (kuvia odotellessa) (;
Pienempi kuin kolme.
tiistai 28. joulukuuta 2010
Suomi-Finland-Suomi
Huisia oon Suomessa. Sairaan siistiä. Voin kertoa että on parhautta nähä kummityttöä ja parasta kaveria neljän kuukauden tauon jälkeen. Siis niiiiiiiiiin parasta!
Tääl on lunta, mut tääl ei oo kylmää.
Tääl on tuttuja ja kaveraita ja kaikkia!
Tääl puhutaan liikaa Suomea.
Sain tääl ehkäpä ihanimman joululahjan; kirjan ihanimmasta kummitytöstä.
Aikaero on hanurista muttei liian paha.
On vaan liian outoa olla Suomessa.
Tänää on tyttöjen ilta eli kavereita ja hauskanpitoa tiedossa!
Tänään kävin kampaajalla ja sain tricolor juurikasvun piiloon.
Täällä ahdistun väen paljoudessa, koska siellä saattaa olla joku joka tunteeki mut.
Eli täällä en oo anonyymi.
Tääl on liian loivat portaat, erilainen vessanpönttö ja vääränlaiset valokatkasimet.
Oon syöny kinkkua ja joulotorttuja.
Ruispalat<3
Oon alkanu puhuu vieläkin enemmän.
Eli puhun nykyään sairaan paljon.
Mun laukku katos mut löyty jo.
Täällä on silti aivan sairaan siistii!
Elämä on mahtavaa!
"Ollakseen ihanaa,
elämän ei tarvitse olla pelkkää auringonpaistetta,
minä olen oppinutkin jo senkin."
(lainaus joululahjakirjasta ala I ja H.)
Tääl on lunta, mut tääl ei oo kylmää.
Tääl on tuttuja ja kaveraita ja kaikkia!
Tääl puhutaan liikaa Suomea.
Sain tääl ehkäpä ihanimman joululahjan; kirjan ihanimmasta kummitytöstä.
Aikaero on hanurista muttei liian paha.
On vaan liian outoa olla Suomessa.
Tänää on tyttöjen ilta eli kavereita ja hauskanpitoa tiedossa!
Tänään kävin kampaajalla ja sain tricolor juurikasvun piiloon.
Täällä ahdistun väen paljoudessa, koska siellä saattaa olla joku joka tunteeki mut.
Eli täällä en oo anonyymi.
Tääl on liian loivat portaat, erilainen vessanpönttö ja vääränlaiset valokatkasimet.
Oon syöny kinkkua ja joulotorttuja.
Ruispalat<3
Oon alkanu puhuu vieläkin enemmän.
Eli puhun nykyään sairaan paljon.
Mun laukku katos mut löyty jo.
Täällä on silti aivan sairaan siistii!
Elämä on mahtavaa!
"Ollakseen ihanaa,
elämän ei tarvitse olla pelkkää auringonpaistetta,
minä olen oppinutkin jo senkin."
(lainaus joululahjakirjasta ala I ja H.)
perjantai 24. joulukuuta 2010
The most wonderful time of the year
Tiiättekö jollain tapaa tää joulu mitä täällä nyt vietän on ehkäpä suloisin ikinä. Toki asiaan voi vaikuttaa se että se on elämäni ensimmäinen erilainen joulu. Kotona joulut aina kulkevat samaa kaavaa. Enkä tarkoita että en tykkäisi kotijouluista. Tykkään! Mutta tämä on erilainen. Lisäksi tästä tekee se kivan että hostit halusivat juuri minua varten pitää tänää specialdinnerin koska lähden huomenna :) ja kaiken sen hyvän lisäksi; oloni on erittäin kotoisa!
Miten sitten vietin amerikkalaisen jouluaattoni? No aamupäivä/keskipäivä/alku iltapäivä meni hyvin kotoisasti IKEAssa, joka oli muuten tyh-jä tällee jouluaattona. Mutta lihapullat oli hyviä ja meillä oli hauskaa. Hostäitin mielestä dissaan ruotsalaisia paljon? "'cause they are swedish!". IKEA-reissun jälkeen oli luvassa joulupukki ja noitarumpu-elokuvaa Yle Areenalta! Sitten päätösteni vastainen skypepuhelu kotiin, mutta oli varvas-hätätapaus eli anteeksi annan itselleni! Illalla täällä järjestetiin tämä dinner missä oli jälleen kerran paljon hyvää ruokaa. Omnomnomom! Illallista ennen sain jopa pakattua, mutta entäpä se huoneen siivous? Noh sen ehtii huomenna. Ja millonhan oon viimeksi lähteny viikon matkalle näin pienellä laukulla?!
Huomenna on täällä siis se pää-joulupäivä eli joulupäivä! Aamusta lapset kiljuvat avaamaan lahjoja ja syödään joulubrunssi runsaalla ruokavalikoimalla. Sitten vissiin huoneen siivouksen jälkeen hostisä vie minut johonki mistä joku/jonkin noukkii minut kyytiin ja toivottavasti vie JFK:n lentokentälle! Huisia.
Eli seuraava päivitys luvassa Suomesta! Huisia.
PS. kun tuun takas miten pärjään ilman joulukoristeita ja joululauluja?! Oon hukassa.
Miten sitten vietin amerikkalaisen jouluaattoni? No aamupäivä/keskipäivä/alku iltapäivä meni hyvin kotoisasti IKEAssa, joka oli muuten tyh-jä tällee jouluaattona. Mutta lihapullat oli hyviä ja meillä oli hauskaa. Hostäitin mielestä dissaan ruotsalaisia paljon? "'cause they are swedish!". IKEA-reissun jälkeen oli luvassa joulupukki ja noitarumpu-elokuvaa Yle Areenalta! Sitten päätösteni vastainen skypepuhelu kotiin, mutta oli varvas-hätätapaus eli anteeksi annan itselleni! Illalla täällä järjestetiin tämä dinner missä oli jälleen kerran paljon hyvää ruokaa. Omnomnomom! Illallista ennen sain jopa pakattua, mutta entäpä se huoneen siivous? Noh sen ehtii huomenna. Ja millonhan oon viimeksi lähteny viikon matkalle näin pienellä laukulla?!
Huomenna on täällä siis se pää-joulupäivä eli joulupäivä! Aamusta lapset kiljuvat avaamaan lahjoja ja syödään joulubrunssi runsaalla ruokavalikoimalla. Sitten vissiin huoneen siivouksen jälkeen hostisä vie minut johonki mistä joku/jonkin noukkii minut kyytiin ja toivottavasti vie JFK:n lentokentälle! Huisia.
Eli seuraava päivitys luvassa Suomesta! Huisia.
PS. kun tuun takas miten pärjään ilman joulukoristeita ja joululauluja?! Oon hukassa.
torstai 23. joulukuuta 2010
Fiilistelyä
Tänään fiilistellään. Tänään fiilistellään elämää. Vaikkakin tänä aamuna oli möykkyjä masussa kun ajatteli huomista jouluaattoa nii ne katosivat tässä joulua hostäitin kanssa laitellessa. Lienekkö uutisella, että näen Joulupukki ja noitarumpu leffan täällä ollut osuutta asiaan? No mutta bonukset siitä vaan kohoovat. Avasin verhot pitkästä aikaa (ja niille jotka kauhistelevat asiaa niin verhoni on vähän niin kuin paperi, joten ne suodattavat luonnonvalon hyvin läpi, en siis ole eläny säkissä) ja se lumisade ja kaunis takapihamaisema loivat joulufiiliksen kunnolla päälle. Siihen lisäksi spotifyn täydellinen joulusoittolista niiin omnomom.
Kuusen alus täyttyy lahjoista ja arjen kiireet unohtuvat :) huomiselle on luvassa pelkästään oleilua ja jouludinner nro 1 jonka hostäiti haluaa järjestää minun kunniaksi! Katsellaan jos innostutaan leipomaan joulutorttuja yhdessä. Tai siis tehdään luumuhillo yhdessä ja ostetaan valmistaikinaa. Täällä päin maapalloa se on jo leipomista! Lauantainaamuna annan lapsille vapaat kädet tulla herättämään mut niin aikaisin kun haluavat lahjojen avaamiseen. Kerrankos sitä täällä ollaan joulu niin kai nyt sitä aamulla pitää olla avaamassa lahjoja ja katselemassa sitä lasten riemua. Täällä muuten tämä lahjajuttu on ihmeellistäkin ihmeellisempi; kuten jo sanoin osa lahjoista on jo kuusen alla ja niissä lukee keneltä ne on ja sitten osa tulee joulupukilta. Suomessa kaikki lahjat on pukilta tai sitten ei tule pukkia ollenkaan.
Mutta joulu on joulu missä tahansa päin maapalloa ja tällä hetkellä (huomista ootellessa..) en osaa edes kaivata suomalaista joulua. Sen kuitenkin olen kokenut jo monesti ja tulen kokemaan monesti! Once in a lifetime again!
Eli fiilistelen koska olen on-nel-li-nen
Kuusen alus täyttyy lahjoista ja arjen kiireet unohtuvat :) huomiselle on luvassa pelkästään oleilua ja jouludinner nro 1 jonka hostäiti haluaa järjestää minun kunniaksi! Katsellaan jos innostutaan leipomaan joulutorttuja yhdessä. Tai siis tehdään luumuhillo yhdessä ja ostetaan valmistaikinaa. Täällä päin maapalloa se on jo leipomista! Lauantainaamuna annan lapsille vapaat kädet tulla herättämään mut niin aikaisin kun haluavat lahjojen avaamiseen. Kerrankos sitä täällä ollaan joulu niin kai nyt sitä aamulla pitää olla avaamassa lahjoja ja katselemassa sitä lasten riemua. Täällä muuten tämä lahjajuttu on ihmeellistäkin ihmeellisempi; kuten jo sanoin osa lahjoista on jo kuusen alla ja niissä lukee keneltä ne on ja sitten osa tulee joulupukilta. Suomessa kaikki lahjat on pukilta tai sitten ei tule pukkia ollenkaan.
Mutta joulu on joulu missä tahansa päin maapalloa ja tällä hetkellä (huomista ootellessa..) en osaa edes kaivata suomalaista joulua. Sen kuitenkin olen kokenut jo monesti ja tulen kokemaan monesti! Once in a lifetime again!
Eli fiilistelen koska olen on-nel-li-nen
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
3 days to go !
Nappaan nyt itteäni niskasta kiinni vaikka kirjoitteluinto onkin ollut kadoksissa. Tiedän kuitenkin että siellä on ainakin muuta tulisilla hiilillä kun ei tyttö blogiaan päivitä! Nyt onkin sopiva tauko valottaa tämän viikon elämää tällä puolella valtamerta, kun H nukahti päiväunille oltuaan hereillä hädin tuskin kaksi tuntia... Elämän pieniä nautintoja!
No siis tää viikko menee töiden merkeissä vähä hassusti; tunti sillon ja kaks tuntia tällöin. Hostäiti on "lomalla", joten au pair päivystää kotona jos häntä vaikka tarvittaisiin. Noei vai! Saan nukkua niin pitkään kun haluan (ahh autuus) ja yleensä hostäiti lähtee jouluostoksille tai jotain ja mä vahdin lasta. H ei ole siis koko viikkoon mennyt kouluun, koska maanantaina herättyään olikin kuume 104° (=40°C) joten lääkärikeikka ja lääkekuuri päälle. Kaiken hyvän (kuumeen) lisäksi lääkärireissun jälkeen antoi pieni ylen kahden sangollisen verran. Putkeen. Pienestä likasta lähti paljon tavaraa! Tiistaina oli H kyllä jo jeejee huomenna kouluun, mutta tänään oltiin suu mutrulla kun herättiin ja tosiaan 2h hereillä olon jälkeen päiväunille. Eli ei koulua tänäänkään!
Maanantaina sain paketoitua lahjat! Pointsit mulle. Lähdin Targettiin hakemaan lisää lahjapaperia niin hostäiti tuli "H mietti tässä eilen että muistaakohan pukki paketoida mun lahjat Disneyn prinsessa-paperiin!" Eli mukaan tarttui myös sitä paperia. Onnistuin jopa salakuljettamaan sen ylös ilman että lapsi huomasi.
Eilen lajittelin luottokorttikuitit (ÄITI ÄITI ÄITI!! okei ne on vasta kuukausipinoissa...) ja tänään tein pakkauslistaa Suomen matkaa varten. Eli nää päivät menee vähä tälläisiä pieniä askareita tehdessä kun lapsi tuijottaa elokuvaa tai nukkuu tai kyhnää vieressä "koska ei oo mitään kivaa tekemistä".
Ihan kamalan hurjaa että lauantain lähden jo Suomeen. Ei sitä vieläkään ole tajunnut että kohta istun lentokoneessa, joka vie mut Lontoon kautta Helsinkiin. Ja kiitos kun avasitte taas Lontoon kentän. Ja kiitos kun pidätte sen auki! :) en nimittäin viikkoani kauheen mielellään vietä Lontoon lentokentällä.
Noniin mutta nyt te tiiätte että oon elossa, joten loppuun kuvapläjäys viikonlopulta+joulukuusi!
Kiitos ja kumarrus! Tiiän, se on vino.
PS. R miten pärjään viikon ilman sua?! <3 oot muru!
No siis tää viikko menee töiden merkeissä vähä hassusti; tunti sillon ja kaks tuntia tällöin. Hostäiti on "lomalla", joten au pair päivystää kotona jos häntä vaikka tarvittaisiin. Noei vai! Saan nukkua niin pitkään kun haluan (ahh autuus) ja yleensä hostäiti lähtee jouluostoksille tai jotain ja mä vahdin lasta. H ei ole siis koko viikkoon mennyt kouluun, koska maanantaina herättyään olikin kuume 104° (=40°C) joten lääkärikeikka ja lääkekuuri päälle. Kaiken hyvän (kuumeen) lisäksi lääkärireissun jälkeen antoi pieni ylen kahden sangollisen verran. Putkeen. Pienestä likasta lähti paljon tavaraa! Tiistaina oli H kyllä jo jeejee huomenna kouluun, mutta tänään oltiin suu mutrulla kun herättiin ja tosiaan 2h hereillä olon jälkeen päiväunille. Eli ei koulua tänäänkään!
Maanantaina sain paketoitua lahjat! Pointsit mulle. Lähdin Targettiin hakemaan lisää lahjapaperia niin hostäiti tuli "H mietti tässä eilen että muistaakohan pukki paketoida mun lahjat Disneyn prinsessa-paperiin!" Eli mukaan tarttui myös sitä paperia. Onnistuin jopa salakuljettamaan sen ylös ilman että lapsi huomasi.
Eilen lajittelin luottokorttikuitit (ÄITI ÄITI ÄITI!! okei ne on vasta kuukausipinoissa...) ja tänään tein pakkauslistaa Suomen matkaa varten. Eli nää päivät menee vähä tälläisiä pieniä askareita tehdessä kun lapsi tuijottaa elokuvaa tai nukkuu tai kyhnää vieressä "koska ei oo mitään kivaa tekemistä".
Ihan kamalan hurjaa että lauantain lähden jo Suomeen. Ei sitä vieläkään ole tajunnut että kohta istun lentokoneessa, joka vie mut Lontoon kautta Helsinkiin. Ja kiitos kun avasitte taas Lontoon kentän. Ja kiitos kun pidätte sen auki! :) en nimittäin viikkoani kauheen mielellään vietä Lontoon lentokentällä.
Noniin mutta nyt te tiiätte että oon elossa, joten loppuun kuvapläjäys viikonlopulta+joulukuusi!
PS. R miten pärjään viikon ilman sua?! <3 oot muru!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
"I'll take care of it, go away!"
Viikonloput poissa kotoa on ihania, mutta niiden jälkeen on aina aiiivan mahtavaa tulla takaisin kotiin. Vaikkakin tällä kertaa kotona odotti kuumeinen H ja oksennustautinen D. Miksi en odota huomista?!
Hmm no mitä viikonlopusta Philadelphian nurkilla jäi käteen; E-Zpass-draamaa (MONEEN KERTAAN, niin ja E-Zpass on tietullien "luottokortti" millä voit vain huristella läpi), automaatteja jotka ei lippuja antaneetkaan, selityksiä miehille kuinka se automaatti ei vaan antanu sitä lippua meille eli päästäänkö ilmasiks, japanilaista ruokaa (tai sen riittämättömyyttä), muiden asiakkaiden karkottamista ravintoloista, King of Prussia, jätin-muuten-ihan-varmasti-puhelimen-pöydälle - draamaa, babysittausta, kyllä-mä-tänne-kuulen-jos-joku-lapsi-itkee - kommelluksia (kauanhan se lapsi ehti itkee ennen kun KOLME au pairia tajus asian?), auton ikkunasta ulos roikkumista, miltein 2,5h Cheesecake factory-keikka, mihin-tää-astia-kuuluu - keskusteluita, kosherin ihmettelyä ja katsotaan puol tuntia leffaa ja sen jälkeen kelataan taas alkuun kun ei kukaan katsonukkaan sitä leffaa ja uus yritys taas! Ai että oliko hauska viikonloppu?!
Nii ja jost hostit soittaa että käyttekö sammuttamassa valot huoneesta ja au pair tottelee kiltisti niin eihän niitä valoja suinkaan voi laittaa takas päälle jos päättää siivota sen huoneen? Voivoivoi ku se R on höpö. Tämän viikonloppu taas todisti kuinka meidän pitäisi asua samassa paikassa.
Kuvapläjäystä tulossa myöhemmin kun saan koottua kuvat seuralaisiltani! Pärjäilkää.
PS. huomenna voin sanoa että tällä viikolla olen jo Suomessa! Hurrrjaaaaa! Plus huomenna voi sanoa että tällä viikolla on joulu!
Hmm no mitä viikonlopusta Philadelphian nurkilla jäi käteen; E-Zpass-draamaa (MONEEN KERTAAN, niin ja E-Zpass on tietullien "luottokortti" millä voit vain huristella läpi), automaatteja jotka ei lippuja antaneetkaan, selityksiä miehille kuinka se automaatti ei vaan antanu sitä lippua meille eli päästäänkö ilmasiks, japanilaista ruokaa (tai sen riittämättömyyttä), muiden asiakkaiden karkottamista ravintoloista, King of Prussia, jätin-muuten-ihan-varmasti-puhelimen-pöydälle - draamaa, babysittausta, kyllä-mä-tänne-kuulen-jos-joku-lapsi-itkee - kommelluksia (kauanhan se lapsi ehti itkee ennen kun KOLME au pairia tajus asian?), auton ikkunasta ulos roikkumista, miltein 2,5h Cheesecake factory-keikka, mihin-tää-astia-kuuluu - keskusteluita, kosherin ihmettelyä ja katsotaan puol tuntia leffaa ja sen jälkeen kelataan taas alkuun kun ei kukaan katsonukkaan sitä leffaa ja uus yritys taas! Ai että oliko hauska viikonloppu?!
Nii ja jost hostit soittaa että käyttekö sammuttamassa valot huoneesta ja au pair tottelee kiltisti niin eihän niitä valoja suinkaan voi laittaa takas päälle jos päättää siivota sen huoneen? Voivoivoi ku se R on höpö. Tämän viikonloppu taas todisti kuinka meidän pitäisi asua samassa paikassa.
Kuvapläjäystä tulossa myöhemmin kun saan koottua kuvat seuralaisiltani! Pärjäilkää.
PS. huomenna voin sanoa että tällä viikolla olen jo Suomessa! Hurrrjaaaaa! Plus huomenna voi sanoa että tällä viikolla on joulu!
perjantai 17. joulukuuta 2010
Hilarious !
Ennen kun karkaan R:n luo Philadelphiaan (, josta muuten rakas veljeni karkaa tänään Suomeen) ajattelin teille hieman kertoa tunnelmia. Ensinnäkin edelleen ystäväni R on hilarious! Tää vuosi ei ois näin hilarious jos ihaniin ystäviini ei lukeutuisi hilaroius R! (Miksi se on niin hilarious? No ensinnäkin eilen R tutki googlemapia tunnin ja etsi Niagara Fallsin läheltä Torontoa ja koska R:n mielestä sinne on matkaa 8h ni löytyny. Kolunnu varmaan Vancoverin aluetta! Ja toisekseen katsokaan edellisen postauksen R-kommentti. R you just made my days!)
Ja toinen joka pelastaa mun päivät on mun pikkuinen H (joka kantaa nykyään lempinimiä; Janiika ja tiny tiny baby H. Niin ja mun lempinimi on H). Tänään oltiin luistelemassa ja neiti laittoi luistimet ensimmäisen kerran jalkaan, mutta sepä ei menoa haitannut. Piti pitää pieni saarna ennen jäälle astumista; luistelu on vaikeampaa kuin näyttää, jää on liukas, luistelu vaatii paljon harjotusta, se on okei jos kaadut jne. H nyökkäili vakavana pinkku kypärä päässään. Mutta tyttöhän oli hyvä ensikertalaiseks! Siel oli sellaset jäämummorollaattori millä se veteli ees taas. Varmaa lähemmäs 45 min luisteltiin. Sit jääty varpaat. Oltiin lähdössä pois jäältä niin yksi mies tuli "paljon sulle pitäs maksaa et tulisit tänne opettaa?" hmmm no thanks! Ja edelleen; jäällä oli ihanaa!
Siinä sitten otettiin luistimia pois ja lämmitin pieniä varpaita niin H yhtäkkiä "Sä oot mun isosisko ja osa mun kotia niin tuuthan mahollisimman pian kotiin Suomesta koska tuun ikävöimään sua liikaa" (: awww! Se on söpöliini. Ja tänää kehu mun ulkonäköä. Nyt on suunnitelmissa lämmin kaakao, viltit ja leffa ihan kaksin!
Eilen käytiin K:n käppäilemässä ja kuvailemassa ÖVERItaloja jouluvalojen suhteen. Tässä on muutama otos kierrokselta.
Kyllä tuo punainen Ressun koppi on laskuri jouluun! Kuinka sekaisin ihmiset voivat mennä joulusta?!
Nuorempi poika on kanssa hullaantunut näistä överitaloista ja nyt meillä on jo Crazy House 1,2 ja 3! Joku ilta ensi viikolla lähetään yhessä ajellulla ja katsellaa överyyttä!
Ja toinen joka pelastaa mun päivät on mun pikkuinen H (joka kantaa nykyään lempinimiä; Janiika ja tiny tiny baby H. Niin ja mun lempinimi on H). Tänään oltiin luistelemassa ja neiti laittoi luistimet ensimmäisen kerran jalkaan, mutta sepä ei menoa haitannut. Piti pitää pieni saarna ennen jäälle astumista; luistelu on vaikeampaa kuin näyttää, jää on liukas, luistelu vaatii paljon harjotusta, se on okei jos kaadut jne. H nyökkäili vakavana pinkku kypärä päässään. Mutta tyttöhän oli hyvä ensikertalaiseks! Siel oli sellaset jäämummorollaattori millä se veteli ees taas. Varmaa lähemmäs 45 min luisteltiin. Sit jääty varpaat. Oltiin lähdössä pois jäältä niin yksi mies tuli "paljon sulle pitäs maksaa et tulisit tänne opettaa?" hmmm no thanks! Ja edelleen; jäällä oli ihanaa!
Siinä sitten otettiin luistimia pois ja lämmitin pieniä varpaita niin H yhtäkkiä "Sä oot mun isosisko ja osa mun kotia niin tuuthan mahollisimman pian kotiin Suomesta koska tuun ikävöimään sua liikaa" (: awww! Se on söpöliini. Ja tänää kehu mun ulkonäköä. Nyt on suunnitelmissa lämmin kaakao, viltit ja leffa ihan kaksin!
Eilen käytiin K:n käppäilemässä ja kuvailemassa ÖVERItaloja jouluvalojen suhteen. Tässä on muutama otos kierrokselta.
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Winter, I guess?
Omnomomnom tekee mieli joulutorttuja ku näin Picnicin mainoksen tähtitortusta. Ja tässä kohtaa on turha alkaa huutelee että leivo niitä! Koska en koska oon laiska. Ja ajatushan on tärkein niin sydäntä oikeen lämmittää ajatus lämpöisestä tortusta kädessä. Tähän on syytä tyytyä. Paitsi että koska en saa torttuja nyt niin on Suomessa parempi olla oottamassa kasa torttuja ku meen ens viikolla suomeen, vai mitä äippä? (hyväksyn ees jos on taikinaa pakkasessa ja hilloa jääkaapissa ni voin tehä ite iiiiison satsin niitä). Eli kiva äiti ku käyt kaupassa ennen ku tuun :)
Kuvista joita eilen teille laitoin kiltisti voi päätellä että täälläkin on (oli) lunta! Okei sitä lunta on (oli) tooosi vähän ja sen takia varmaa toi imperfektimuoto on käytössä nyt. Mutta vaikka ei oo lunta niin pirun kylmää tuolla on. Pari pakkasastetta on paljon pahempi kuin vaikkapa -10°. En tiiä miks mutta jäääääätävää tuolla on. Onneks mulla on lämpöinen takki!
Mitähän muuta? Ei täällä sen kummallisempia tapahdu. Joululahjat on kahta vaille hommattuina. Yksi lähtee tänään netistä tilaukseen ja toisen haen huomenna kaupasta. Eli checked ! Sitten vaa päivät rullaavat kohti joulua ja joulupäivänä kone rullaa kiitorataa kohti Suomeaa! (okei Lontoon kautta)
Nykyään mun on jo vähän enemmän rakkaus-rakkaus-suhde englannin kieleen. Edelleen ajattelen että suomi on kielenä rikkaampi kuin englanti. Tarinoita ja lauseita on helpompi värittää suomen kielessä kun englannissa. Edelleen juurikin niiiin pilkuntarkan kieliopin takia. Suomessa riittää että laitat sanat peräkkäin ni saat aina jotain viisasta aikaiseksi. Tykkään jopa nykyään puhua englantia, jossain määrin jopa enemmän kuin suomea, mutta jos on koviakin juoruja ja on mahollisuus vaihtaa suomeen niin aika nopeasti sekin käy...
PS. Mihin tää kaikki aika katoaa?
PPS. harkinnassa on postaus englanniksi! :)
Kuvista joita eilen teille laitoin kiltisti voi päätellä että täälläkin on (oli) lunta! Okei sitä lunta on (oli) tooosi vähän ja sen takia varmaa toi imperfektimuoto on käytössä nyt. Mutta vaikka ei oo lunta niin pirun kylmää tuolla on. Pari pakkasastetta on paljon pahempi kuin vaikkapa -10°. En tiiä miks mutta jäääääätävää tuolla on. Onneks mulla on lämpöinen takki!
Mitähän muuta? Ei täällä sen kummallisempia tapahdu. Joululahjat on kahta vaille hommattuina. Yksi lähtee tänään netistä tilaukseen ja toisen haen huomenna kaupasta. Eli checked ! Sitten vaa päivät rullaavat kohti joulua ja joulupäivänä kone rullaa kiitorataa kohti Suomeaa! (okei Lontoon kautta)
Nykyään mun on jo vähän enemmän rakkaus-rakkaus-suhde englannin kieleen. Edelleen ajattelen että suomi on kielenä rikkaampi kuin englanti. Tarinoita ja lauseita on helpompi värittää suomen kielessä kun englannissa. Edelleen juurikin niiiin pilkuntarkan kieliopin takia. Suomessa riittää että laitat sanat peräkkäin ni saat aina jotain viisasta aikaiseksi. Tykkään jopa nykyään puhua englantia, jossain määrin jopa enemmän kuin suomea, mutta jos on koviakin juoruja ja on mahollisuus vaihtaa suomeen niin aika nopeasti sekin käy...
PS. Mihin tää kaikki aika katoaa?
PPS. harkinnassa on postaus englanniksi! :)
tiistai 14. joulukuuta 2010
maanantai 13. joulukuuta 2010
Skating
Hiphei hymyilen edelleen :) nimittäin eilen sain laittaa luistimet jalkaan ja astua pitkästä aikaa jäälle. Ahh sitä tunnetta. Hetken piti leijua pää pilvissä ja fiilistellä yksin jäätä jalkojen alla. Reilun tunnin vissiin siellä pörräsin ja nautiskelin. Haluun uudestaan heti heti heti. Onneksi jäähalli on lähellä (4 min ajomatkaa!) niin voin hurautella sinne useamminkin. Jäällä vain saa olla oma itsensä.
Yks au pair meni nyt sitten eilen kaatumaan naamallensa ja päätyin ensiapuun tikattavaksi. Tällä hetkellä leikin juupas-eipäs-leikkiä sähköpostin kanssa. LCC kehotti kaikkia laittamaan parane pian ja rakastetaan sua-viestiä tytölle mutta ongelma on se että tiedän naaman (nimen sain tänää tietää) enkä ole ikinä puhunut hänen kanssaa. Jotenkin tuntuu tyhmältä vain laittaa parane pian sähköpostia ihmislle, jota en tunne plus kun hän sähköpostin lukee niin on hän varmaa hieman öö kuka tää on?! Joten eipäs on johdossa tässä leikissä. Vaikka LCC jotain kehottaakkin.
Eilen tapasin sen uuden LCCn ja hän on supermukava. Tykkään ihan tajuttomasti. Eli vaihdos ei ainakaan ollu huonompaan :) Mutta tää koko LCC homma on nyt aika isosekamelska, koska meillä on perjaatteessa yksi HUGE ryhmä ja kaks LCCtä. Kaikki tapaamiset on yhdessä mutta paperisota ja ongelmatilanteet on jaettu kahtia (ja tää 50-50 jako meni mun mielestä kyllä 30-70 mutta ei oo mun ongelma). Mutta perjaatteess voi vissiin puhua kummalle tahansa jos on joku ongelma ja toinen ei vaikka vastaa. Paitsi vanhan LCCn au paireilla ei oo yhteystietoja uudelle LCClle. Eli me voitettiin! (on muuten hyvin häiritsevää kattoa tätä tekstiä kun kaikkialla vilisee LCC)
Nyt kaksi kolme iltaa oon "kärsiny nyyhkis-fiiliksestä". Päivät on tosi kivoja ja lasten ja kavereiden kanssa on mahtavaa. Mutta sitten kun on ähhpuhh haluan-olla-yksin-olo niin sitten menee huoneeseensa ja hetken päästä on olo että oon täällä aiiivan yksin. Tavallaan haluaa olla yksin mutta sitten on liian yksin. Toivon olevan vain hetken juttu ja liittyvän jotenkin jouluun. Iltasin on kauhean tyhjä olo myös senki takia jo et tiiän etten voi enää soitta S:lle tai odottaa soittoja.
Eilen muuten koristeltiin joulukuusi ja olin varautunut rumiin koristeisiin, koska, noh, nää on jenkkejä. Mutta yllätyin kun tulin alas ja homma oli jo hyvässä vauhdissa niin meidän kuusi on sävyltään hyvinkin vaaleanpunainen. Mutta se on söpö. Ja vinossa. Ja täynnä! Suurin ero suomi ja jenkkipuissa on että jenkkien joulukuuset ovat täynnä tavaraa. Suomessa sä sentään näet sitä kuusta sieltä alta. Täällä on vaa koristeita koristeiden perään. Noh anyway nappaan siitäkin kuvan ja laitan tänne jossain vaiheessa niin pääsette ihailemaan meidän vaaleanpunaista kuusta :) Oon suunnitellut joku ilta vaan lojua sen luona ja laittaa vain jouluvalot päälle.
Nyt tulee muuten paniikkia kun ajattelen että tuota tuota ja tuota haluan kokea täällä jouluna mutta GLUNK oon USA:ssa enää yhden viikonlopun ennen kotiinlähtöä ja se vierähtää Philadelphiassa R:n luona. Mitä muuten ootan ihan simona. (tiiättekö että jos R ja minä oltais samassa paikassa viettämässä vuotta ni kellää ei vaan vois olla parempaa vuotta ku meillä yhdessä. Ollaan vaan niiiiiin täydellisiä yhdessä. R <3)
Ja asia mitä täällä voi ihmetellä on edelleen tuo sää; viime viikolla oli jäätävän kylmää, eilen oltiin lähempänä 15 kuin 10 (eikä toki satanu kaatamalla ku koko päivän), tänään on taas lämpöisempää ja torstaina pitäs olla -5 ja sataa lunta. Ja viikonlopulla on taas lämmintä! Ihmeellistäää!
Yks au pair meni nyt sitten eilen kaatumaan naamallensa ja päätyin ensiapuun tikattavaksi. Tällä hetkellä leikin juupas-eipäs-leikkiä sähköpostin kanssa. LCC kehotti kaikkia laittamaan parane pian ja rakastetaan sua-viestiä tytölle mutta ongelma on se että tiedän naaman (nimen sain tänää tietää) enkä ole ikinä puhunut hänen kanssaa. Jotenkin tuntuu tyhmältä vain laittaa parane pian sähköpostia ihmislle, jota en tunne plus kun hän sähköpostin lukee niin on hän varmaa hieman öö kuka tää on?! Joten eipäs on johdossa tässä leikissä. Vaikka LCC jotain kehottaakkin.
Eilen tapasin sen uuden LCCn ja hän on supermukava. Tykkään ihan tajuttomasti. Eli vaihdos ei ainakaan ollu huonompaan :) Mutta tää koko LCC homma on nyt aika isosekamelska, koska meillä on perjaatteessa yksi HUGE ryhmä ja kaks LCCtä. Kaikki tapaamiset on yhdessä mutta paperisota ja ongelmatilanteet on jaettu kahtia (ja tää 50-50 jako meni mun mielestä kyllä 30-70 mutta ei oo mun ongelma). Mutta perjaatteess voi vissiin puhua kummalle tahansa jos on joku ongelma ja toinen ei vaikka vastaa. Paitsi vanhan LCCn au paireilla ei oo yhteystietoja uudelle LCClle. Eli me voitettiin! (on muuten hyvin häiritsevää kattoa tätä tekstiä kun kaikkialla vilisee LCC)
Nyt kaksi kolme iltaa oon "kärsiny nyyhkis-fiiliksestä". Päivät on tosi kivoja ja lasten ja kavereiden kanssa on mahtavaa. Mutta sitten kun on ähhpuhh haluan-olla-yksin-olo niin sitten menee huoneeseensa ja hetken päästä on olo että oon täällä aiiivan yksin. Tavallaan haluaa olla yksin mutta sitten on liian yksin. Toivon olevan vain hetken juttu ja liittyvän jotenkin jouluun. Iltasin on kauhean tyhjä olo myös senki takia jo et tiiän etten voi enää soitta S:lle tai odottaa soittoja.
Eilen muuten koristeltiin joulukuusi ja olin varautunut rumiin koristeisiin, koska, noh, nää on jenkkejä. Mutta yllätyin kun tulin alas ja homma oli jo hyvässä vauhdissa niin meidän kuusi on sävyltään hyvinkin vaaleanpunainen. Mutta se on söpö. Ja vinossa. Ja täynnä! Suurin ero suomi ja jenkkipuissa on että jenkkien joulukuuset ovat täynnä tavaraa. Suomessa sä sentään näet sitä kuusta sieltä alta. Täällä on vaa koristeita koristeiden perään. Noh anyway nappaan siitäkin kuvan ja laitan tänne jossain vaiheessa niin pääsette ihailemaan meidän vaaleanpunaista kuusta :) Oon suunnitellut joku ilta vaan lojua sen luona ja laittaa vain jouluvalot päälle.
Nyt tulee muuten paniikkia kun ajattelen että tuota tuota ja tuota haluan kokea täällä jouluna mutta GLUNK oon USA:ssa enää yhden viikonlopun ennen kotiinlähtöä ja se vierähtää Philadelphiassa R:n luona. Mitä muuten ootan ihan simona. (tiiättekö että jos R ja minä oltais samassa paikassa viettämässä vuotta ni kellää ei vaan vois olla parempaa vuotta ku meillä yhdessä. Ollaan vaan niiiiiin täydellisiä yhdessä. R <3)
Ja asia mitä täällä voi ihmetellä on edelleen tuo sää; viime viikolla oli jäätävän kylmää, eilen oltiin lähempänä 15 kuin 10 (eikä toki satanu kaatamalla ku koko päivän), tänään on taas lämpöisempää ja torstaina pitäs olla -5 ja sataa lunta. Ja viikonlopulla on taas lämmintä! Ihmeellistäää!
lauantai 11. joulukuuta 2010
Can you please come back?
Tänään jo aikaisemmin aloitten postausta, mutta teksti ei vaan ollut minun näköistä. Ei sitten yhtään joten päätin jättää sen julkaisematta ja deletoida koko homman. Uutta yritystä nyt muutama tunti myöhemmin.
Ahh löysin ihkuja saksalaisia! I ja H :) Ihan huippuja. Tänään on vielä tarkotus iltatöiden jälkeen kokoontua yhteen ja nauttia lauantai-illasta/yöstä. Elikkäs sleepoverit tiedossa! H asuu hostperheensä autotallin yläkerrassa sijaitsevassa asunnossa, joten H:n koti on melko usein hengailupaikkana. Plus sain vapaalipun sisälle koska vain haluan "even if I'm working, you can come here to hang out!". Viikonlopun toinen ahh on huominen LCC-tapaaminen. Ohjelmassa on luistelua! Huippua. Oon niin innoissani että pääsen pitkästä aikaa jäälle. Ja kerrankin LCC-tapaaminen jota odotan!
Ja ehei älkää luulko että koko vkl on yhtä juhlaa. S lähti Michiganista kotia kohti. Kelle mä nykyään soittelen kun on tylsää tai ottaa päähän tai muuten vain jutututtaa? Paras kaveri on aina paras kaveri! Aamulla kun tiesin hänen olevan jo kotimatkalla niin tuli tyhjä ja ahdistunut olo. Enää on vain minä, S ja skype. Mutta 14 päivää niiin oon kotosalla!
Mutta tralalallaa mitä tajusinkaan tänään! En tule näkemään rockefellerin joulukuusta elämäni ensimmäisenä jouluna New Yorkissa. En tule enää näkemään New Yorkin joulua ollenkaan. Okei tulihan sitä nähtyä ja tuli myös todettua että New Yorkin on maaaaaailman ihanin joulukaupunki. (Okei tunnelma on NYCissä muutenkin uniikki, joten eipä yllätä että myös joulutunnelma on siellä tooooosi uniikki!) Tosi sad toisaalta ettei enää näe mutta toisaalta on liika kiirettä. Ensi viikonlopun vietän Philadelphiassa R:n luona kyläillen ja sitten jo lähden kohti Suomea ja kun tulen takaisin niin on ensi vuosi!
Tulipa taas tänään todettua kuinka hyvä tuuri on perheen suhteen käynyt. Saksalaisten kanssa jutellessa (ENGLANTIA mikä on harvinaista saksalaisten seurassa) kävi ilmi että he molemmat menevät tosi usein yli 45h/viikko. Itse viiletän siinä 25h/viikko (paitsi tällä viikolla varmaankin 35h). Toiselle heistä vielä maksetaaan dollari liian vähän. Anteeksi miksi?! Itse taas usein kuulen "meet kuitenki tänää ulos syömään ni tossa on vähä ylimäärästä". Vaikka se on oma valintani mennä ulos syömään! Mutta en valita. Hostäitin suusta kuului eilen "Mun tytöt on niin hassuja yhessä" (minä ja H) "Se aikoo olla täällä toisen vuoden!" (aijaa? Kuka niin sanoi?)
Huomiseksi illaksi meillä on hostäitin kanssa 16 jaksoa Greyn Anatomiaa TiVolla eli omnomom Greyta katsoessa!
PS. harkinnassa on uus suomi-englanti-suomi postaus koska taas on aikaa vierähtäny englatia käyttäen!
Ahh löysin ihkuja saksalaisia! I ja H :) Ihan huippuja. Tänään on vielä tarkotus iltatöiden jälkeen kokoontua yhteen ja nauttia lauantai-illasta/yöstä. Elikkäs sleepoverit tiedossa! H asuu hostperheensä autotallin yläkerrassa sijaitsevassa asunnossa, joten H:n koti on melko usein hengailupaikkana. Plus sain vapaalipun sisälle koska vain haluan "even if I'm working, you can come here to hang out!". Viikonlopun toinen ahh on huominen LCC-tapaaminen. Ohjelmassa on luistelua! Huippua. Oon niin innoissani että pääsen pitkästä aikaa jäälle. Ja kerrankin LCC-tapaaminen jota odotan!
Ja ehei älkää luulko että koko vkl on yhtä juhlaa. S lähti Michiganista kotia kohti. Kelle mä nykyään soittelen kun on tylsää tai ottaa päähän tai muuten vain jutututtaa? Paras kaveri on aina paras kaveri! Aamulla kun tiesin hänen olevan jo kotimatkalla niin tuli tyhjä ja ahdistunut olo. Enää on vain minä, S ja skype. Mutta 14 päivää niiin oon kotosalla!
Mutta tralalallaa mitä tajusinkaan tänään! En tule näkemään rockefellerin joulukuusta elämäni ensimmäisenä jouluna New Yorkissa. En tule enää näkemään New Yorkin joulua ollenkaan. Okei tulihan sitä nähtyä ja tuli myös todettua että New Yorkin on maaaaaailman ihanin joulukaupunki. (Okei tunnelma on NYCissä muutenkin uniikki, joten eipä yllätä että myös joulutunnelma on siellä tooooosi uniikki!) Tosi sad toisaalta ettei enää näe mutta toisaalta on liika kiirettä. Ensi viikonlopun vietän Philadelphiassa R:n luona kyläillen ja sitten jo lähden kohti Suomea ja kun tulen takaisin niin on ensi vuosi!
Tulipa taas tänään todettua kuinka hyvä tuuri on perheen suhteen käynyt. Saksalaisten kanssa jutellessa (ENGLANTIA mikä on harvinaista saksalaisten seurassa) kävi ilmi että he molemmat menevät tosi usein yli 45h/viikko. Itse viiletän siinä 25h/viikko (paitsi tällä viikolla varmaankin 35h). Toiselle heistä vielä maksetaaan dollari liian vähän. Anteeksi miksi?! Itse taas usein kuulen "meet kuitenki tänää ulos syömään ni tossa on vähä ylimäärästä". Vaikka se on oma valintani mennä ulos syömään! Mutta en valita. Hostäitin suusta kuului eilen "Mun tytöt on niin hassuja yhessä" (minä ja H) "Se aikoo olla täällä toisen vuoden!" (aijaa? Kuka niin sanoi?)
Huomiseksi illaksi meillä on hostäitin kanssa 16 jaksoa Greyn Anatomiaa TiVolla eli omnomom Greyta katsoessa!
PS. harkinnassa on uus suomi-englanti-suomi postaus koska taas on aikaa vierähtäny englatia käyttäen!
torstai 9. joulukuuta 2010
Näkemisiin !
Moi kaikki,
anteeksi! Teki mieli vain alottaa tollee. Uniikkia! HALLELUJA on torstai. Mikä tarkottaa sitä, että huomenna on pepeperjantai. Mikä tarkottaa sitä, että tuskainen viikko on loppupuolella. Mikä tarkoittaa sitä, että ylihuomenna on lauantain eli 2viikkoa Suomeen. Huisia! Mutta ei siitä aiheesta sen enempää nyt tässä postauksessa. Ehkä...
Jos alotetaan siitä että jälleen yksi "rajapyykki" on saavutettu. Nimittäin tänään tuli 4 kuukautta täyteen tällä puolella merta. Eli 8 kuukautta jäljellä. Jotenkin henkisesti tuntuu että paaljon vähemmän kun oon tottunut nyt vuosirytmiin siten että tammi-heinäkuu vain hujahtavat ohi ja loppuvuosi (että vihaan suomen yhdyssanoja ku en tiiä mitkä on yhdyssanoja ja mitkä ei!) "matelee". Nyt kun tämä 4 kk on jo tuntunut tuhatta ja sataa kaahaavalta junalta, jonka kyydistä välillä tekisi mieli hypätä pois ja katsellan hetken rauhallisesti elämää, niin miltähän kiitävä tammi-heinäkuu sitten tuntuu. Ja kaikkihan tietää että heinäkuun jälkeen on elokuu, josta ehdin viettää vain viikon täällä.
Kulunutta 4 kuukautta ei vaan osaa kuvailla. Se on täynnä ohi kiitäviä hetkiä, joista koostuu kokonaisuus, jonka haluaa säilyttää muistona mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman kirkkaana. "Elämän kauneudesta" sain eilen muistutuksen istuessani keinutuolissa tytön huoneessa vain joulukuusen valojen palaessa. Tyttö makasi viltin sisällä sylissäni ja hetki juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, kunnes lapsi nukahti minun nauttiessa tunnelmasta. Tullessani alas ja hostvanhemmat olivat tulleet jo kotiin ja kerroin että tunnin istuin ylhäällä keinutuolissa ja juteltiin tytön kanssa niin hostäiti ihan ihmeissään "Juttelitte?!" Kyllä kyllä :) käytiin läpi kuinka monta äitiä, isää, C:tä, D:tä, H:tä tai minua on maailmassa, ketä kutsutaan synttäreille, kuinka saan auttaa tyttöä lahjojen avaamisessa ja laskettiin joulukuusen valoja. Sitten painui silmät kiinni vaikka kuinka intettiin "I'm not tired!". Ehkä hienoin ilta koko 4 kuukauden aikana.
Iltapäivästä kyllä tyttö sai hirvittävän raivarin kun heitin sen huoneesta ulos. Mutta karu fakta; en jaksa sitä koko aikaa. Homman nimi oli että tein jo töitä ja hostisä tuli kotiin ja tiesin että 2h ja teen töitä taas eli halusin sen 2h itselleni. Noh tyttö sitten pamahti huoneeseeni ja kannoin sen oven taakse hetken inttämisen jälkeen. Sit huudon yli huikkasin vain alas hostisälle et se on vihanen mulle ku ei saa olla mun huoneessa nyt. Oltiin sitten jo illalla ihan kavereita taas!
Eilen myös tytön ollessa koulussa hetken mielijohteesta kurvasin kampaajan pihaan ja ilmotin "Cut off 20cm before I change my mind!" Eli nyt ollaan 20 cm lyhyemmillä hiuksilla! Mutta tykkään itse ihan sikana. Pitkät hiukset oli jo sen verran kauan koristaneet päätäni että päätin leikata. Ja kasvaahan ne takas! Tässä siis lopputulos;
Mutta nyt kuulemisiin ja Suomi; 2 viikon päästä näkemisiin!
PS. tällä hetkellä oloni on taas onnellisempi kuin hetkeen! :)
anteeksi! Teki mieli vain alottaa tollee. Uniikkia! HALLELUJA on torstai. Mikä tarkottaa sitä, että huomenna on pepeperjantai. Mikä tarkottaa sitä, että tuskainen viikko on loppupuolella. Mikä tarkoittaa sitä, että ylihuomenna on lauantain eli 2viikkoa Suomeen. Huisia! Mutta ei siitä aiheesta sen enempää nyt tässä postauksessa. Ehkä...
Jos alotetaan siitä että jälleen yksi "rajapyykki" on saavutettu. Nimittäin tänään tuli 4 kuukautta täyteen tällä puolella merta. Eli 8 kuukautta jäljellä. Jotenkin henkisesti tuntuu että paaljon vähemmän kun oon tottunut nyt vuosirytmiin siten että tammi-heinäkuu vain hujahtavat ohi ja loppuvuosi (että vihaan suomen yhdyssanoja ku en tiiä mitkä on yhdyssanoja ja mitkä ei!) "matelee". Nyt kun tämä 4 kk on jo tuntunut tuhatta ja sataa kaahaavalta junalta, jonka kyydistä välillä tekisi mieli hypätä pois ja katsellan hetken rauhallisesti elämää, niin miltähän kiitävä tammi-heinäkuu sitten tuntuu. Ja kaikkihan tietää että heinäkuun jälkeen on elokuu, josta ehdin viettää vain viikon täällä.
Kulunutta 4 kuukautta ei vaan osaa kuvailla. Se on täynnä ohi kiitäviä hetkiä, joista koostuu kokonaisuus, jonka haluaa säilyttää muistona mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman kirkkaana. "Elämän kauneudesta" sain eilen muistutuksen istuessani keinutuolissa tytön huoneessa vain joulukuusen valojen palaessa. Tyttö makasi viltin sisällä sylissäni ja hetki juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, kunnes lapsi nukahti minun nauttiessa tunnelmasta. Tullessani alas ja hostvanhemmat olivat tulleet jo kotiin ja kerroin että tunnin istuin ylhäällä keinutuolissa ja juteltiin tytön kanssa niin hostäiti ihan ihmeissään "Juttelitte?!" Kyllä kyllä :) käytiin läpi kuinka monta äitiä, isää, C:tä, D:tä, H:tä tai minua on maailmassa, ketä kutsutaan synttäreille, kuinka saan auttaa tyttöä lahjojen avaamisessa ja laskettiin joulukuusen valoja. Sitten painui silmät kiinni vaikka kuinka intettiin "I'm not tired!". Ehkä hienoin ilta koko 4 kuukauden aikana.
Iltapäivästä kyllä tyttö sai hirvittävän raivarin kun heitin sen huoneesta ulos. Mutta karu fakta; en jaksa sitä koko aikaa. Homman nimi oli että tein jo töitä ja hostisä tuli kotiin ja tiesin että 2h ja teen töitä taas eli halusin sen 2h itselleni. Noh tyttö sitten pamahti huoneeseeni ja kannoin sen oven taakse hetken inttämisen jälkeen. Sit huudon yli huikkasin vain alas hostisälle et se on vihanen mulle ku ei saa olla mun huoneessa nyt. Oltiin sitten jo illalla ihan kavereita taas!
Eilen myös tytön ollessa koulussa hetken mielijohteesta kurvasin kampaajan pihaan ja ilmotin "Cut off 20cm before I change my mind!" Eli nyt ollaan 20 cm lyhyemmillä hiuksilla! Mutta tykkään itse ihan sikana. Pitkät hiukset oli jo sen verran kauan koristaneet päätäni että päätin leikata. Ja kasvaahan ne takas! Tässä siis lopputulos;
PS. tällä hetkellä oloni on taas onnellisempi kuin hetkeen! :)
tiistai 7. joulukuuta 2010
Panic !
En tiiä mitä aatella ku luen noita uutisia että Helsinki on Suomen lumisin kunta tai Helsingissä on melkein poikkeustila lumikaaoksen vuoksi. Toisaalta ne huvittaa mutta toisaalta tulee olo että minä myös! Vaikka lumi ottaa välillä päähän eikä sitä jaksaisi ja autolla ei pääse mihinkään niin täällä sitä kaipaa. Se kaikki on koti mitä Helsingissä nyt tapahtuu. Se kuuluu elämään! Eikä sitä mulla nyt oo. Tulee sellanen kaipauksen tunne. Minä haluan myös lumikaaoksen keskellä päästelemään kirosanoja kun ottaa päähän.
Sain vanhalta LCC:ltä sähköpostia, joka sisälsi avautumisen siitä kuinka joulunaika on au paireille usein se vaikein kohta. Minkä toisaalta ymmärrän. En muiden maiden joulutottumuksista tiiä, mutta Suomessa joulu on se perheen juttu. Joten kaipa se on ihan normaalia tuntea kaikenlaista tunteenkirjoa kun viettää joulun ei-perheen kanssa. Itsellä jotenkin siihen joulunodotukseen sekottuu nyt liikaa ajatuksia kun 25. pv kone lähtee kohti Helsinkiä. Jotenkin se innostus ja jännitys ja pelotus sekottaa päätä niin paljon että unohdan Joulun olemassa olon. Tai tiedän että on Joulu, mutta en jotenkaan ajattele että sekin on vielä tässä välissä ennen kun nousen koneeseen.
Tuota Suomeen tuloa tuleekin ajateltua melko paljon. Kalenteri täyttyy erilaisista tapahtumista sun muista menoista. Pakko ottaa kaikki irti. Viikon yleinen teema on kuitenkin vain hengaillu ja oleilua ihmisten kanssa ilman paineita. Tulen kotiin ja lähden tammikuun toinen päivä kotiin. Outoa. Jopa kampaajan varasin, haluan nähdä vakkarikampaajan ilmeen kun näkee mut! Mutta siis pakko päästä tricolor-värityksestä eroon. (Tricolor = juurikasvu, ei niin hyvin väriä vastaanottanu alue ja tumman ruskeet latvat). Ja uusi vuosi Suomessa! (= alkoholipitoisia juomia). Eilen illalla hampaita pestessä ja lattialla istuessa tuli olo että apua. Tämän viikon sunnuntaina vain kaksi viikkoa ja nään Suomi-ihmiset. Ensi viikon sunnuntaina viikko ja nään Suomi-ihmiset. Ja kyllä aikaisemmin luitte oikein; tavallaan pelottaa.
Tulipa Suomi-höpötys epäselkeä pölötys. Mutta kun fakta on että täällä ei vaan mitään jännää tapahdu nyt. Paitsi että hostisäni on ollut nyt kaksi aamu ylikiltti! "Mä hoidan lapsia aamun ni voit nukkuu niin kauan ku haluut!" En valita vaika töitä tänne on tultu tekemään. To do-listalla on vain viisumipapereiden selvittely ennen lähtöä ja pari joululahjaa. Eli lepposta oleilua ja lasten kaitsemista, jota on muuten tällä viikolla liian paljon. Mutta sitten kohta alkaa joululomat eikä oo yhtään :)
Sain vanhalta LCC:ltä sähköpostia, joka sisälsi avautumisen siitä kuinka joulunaika on au paireille usein se vaikein kohta. Minkä toisaalta ymmärrän. En muiden maiden joulutottumuksista tiiä, mutta Suomessa joulu on se perheen juttu. Joten kaipa se on ihan normaalia tuntea kaikenlaista tunteenkirjoa kun viettää joulun ei-perheen kanssa. Itsellä jotenkin siihen joulunodotukseen sekottuu nyt liikaa ajatuksia kun 25. pv kone lähtee kohti Helsinkiä. Jotenkin se innostus ja jännitys ja pelotus sekottaa päätä niin paljon että unohdan Joulun olemassa olon. Tai tiedän että on Joulu, mutta en jotenkaan ajattele että sekin on vielä tässä välissä ennen kun nousen koneeseen.
Tuota Suomeen tuloa tuleekin ajateltua melko paljon. Kalenteri täyttyy erilaisista tapahtumista sun muista menoista. Pakko ottaa kaikki irti. Viikon yleinen teema on kuitenkin vain hengaillu ja oleilua ihmisten kanssa ilman paineita. Tulen kotiin ja lähden tammikuun toinen päivä kotiin. Outoa. Jopa kampaajan varasin, haluan nähdä vakkarikampaajan ilmeen kun näkee mut! Mutta siis pakko päästä tricolor-värityksestä eroon. (Tricolor = juurikasvu, ei niin hyvin väriä vastaanottanu alue ja tumman ruskeet latvat). Ja uusi vuosi Suomessa! (= alkoholipitoisia juomia). Eilen illalla hampaita pestessä ja lattialla istuessa tuli olo että apua. Tämän viikon sunnuntaina vain kaksi viikkoa ja nään Suomi-ihmiset. Ensi viikon sunnuntaina viikko ja nään Suomi-ihmiset. Ja kyllä aikaisemmin luitte oikein; tavallaan pelottaa.
Tulipa Suomi-höpötys epäselkeä pölötys. Mutta kun fakta on että täällä ei vaan mitään jännää tapahdu nyt. Paitsi että hostisäni on ollut nyt kaksi aamu ylikiltti! "Mä hoidan lapsia aamun ni voit nukkuu niin kauan ku haluut!" En valita vaika töitä tänne on tultu tekemään. To do-listalla on vain viisumipapereiden selvittely ennen lähtöä ja pari joululahjaa. Eli lepposta oleilua ja lasten kaitsemista, jota on muuten tällä viikolla liian paljon. Mutta sitten kohta alkaa joululomat eikä oo yhtään :)
sunnuntai 5. joulukuuta 2010
Valovuodet
Suomi-päivä kyllä totaallisesti tänää ollu! Ensinnäkin; eilen oli tasan 3 viikkoa siihen että kone lähtee JFKn kentältä kohti Lontoota, josta jatkan Helsinkiin! Eli tänään on tasan 3 viikkoa siihen että oon Suomen maalla jälleen. Tänään on tasan 3 viikkoa siihen että pääsen kikattelemaan kummitytön kanssa. Tasan 3 viikon päästä pääsen nukkumaan omaan sänkyyn. Huihai.
Suomi-teema jatkuu sillä että katsottiin hostäidin ja tytön kanssa tänään Joulutarina leffa. Ahh kuinka herkkis ihana se on. Kyyneleet vaan valu. Lopputekstit on aina pakko kattoa ihan kokonaan koska Antti Tuiskun Valovuodet biisi on niiiiiin ihku. Lisää kyyneliä.
Vanhemman pojan synttärikemut on tänään ja tuossa pihalla kököttää hervoton rekka, jossa pojat pelailee pelejään = sisällä on ihanan rauhallista! Ja kakkuna on tottakai baseball-areena...
Suomi-teema jatkuu sillä että katsottiin hostäidin ja tytön kanssa tänään Joulutarina leffa. Ahh kuinka herkkis ihana se on. Kyyneleet vaan valu. Lopputekstit on aina pakko kattoa ihan kokonaan koska Antti Tuiskun Valovuodet biisi on niiiiiin ihku. Lisää kyyneliä.
Vanhemman pojan synttärikemut on tänään ja tuossa pihalla kököttää hervoton rekka, jossa pojat pelailee pelejään = sisällä on ihanan rauhallista! Ja kakkuna on tottakai baseball-areena...
lauantai 4. joulukuuta 2010
No ottaako päähän?
Herkkua nämä kaksi blogitonta päivää! Tiiättekö kuinka raastavaa on kiskoa itsestään tekstiä väkisin?! Okei se oli kamalaa. Mutta ahh takana päin!
Ensimmäinen juttu näiden päivien aikana on että sain tehtyä esseet valmiiksi! Plus että jälkimmäisestä tuli vielä sairaan hyvä. Varsinkin lopusta. Eli kirjotin 5 sivua itsestäni ja 5 sivua tein tutkielmaa aiheesta joka liittyi jollain tavoin USA:han. Päätin sitten tehdä Joulusta, tavallaan vertailua Suomen ja USAn joulujen välillä. Toivottavasti en kovin lytänny USAn joulua...
Lähetin siis esseet sähköpostille häiskälle kenelle ne piti lähettää ja ehkäpä 10 min lähetyksän jälkeen tulee automaattiviesti, että kiitos esseistäsi, todistuksesi lähetetään sinulle kolmen päivän sisällä ja mikäli on viikonloppu tulossa niin plaaplaaplaa. Eli kukaan ei PRKL tule lukemaan niitä mun esseistä missään vaiheessa! Sieltä se iloinen automaattiviesti pamahtaa jokaiselle joka on niska limassa raatanut esseiden eteen päiviä. Kiitos. Ottiko päähän? Ei sitten yhtään. Ottaako edelleen päähän? Ehei. (ens kerrallan kirjotain niille 10 sivun valitusesseet tästä automaattiviestistä, oottakaahan vain!)
Mitähän muuta. No eilen oli vanhimman pojan synttärit ja täytti pyöreitä vuosia eli 10! Jei. Hostäiti tuli aikasemmin kotiin töistä ja lähdettiin suklaafounduelle. Voin kertoa että oli taivaallisen hyvää. Dipata mansikoita lämpimään suklaaseen. Nomnomnomnom. Sitten viideltä iskettiin hostäitin kanssa takapuolet nojatuoleihin ja katsottiin kolme leffaa; High School Musical 3, Killers ja Date Night. Ekassa lapset oli vielä messissä ja sitten niitten mielenkiinto lopahti. Killers oli huippuhyvä (miten jotku näyttelijät tekee vaan niiiiiin hyvii leffoi! Ja nyt on kyseessä Kathrine Heigl) ja Date Night oli hyvä mutta loppua vähä sotki tytön kälätys (joka ei muuten oo enää ikinä hiljaa... hostäiti jaksaa ihmetellä sitä mutta I'm used to it) ja nuoremman pojan murtuneen käden lääkkeiden metsästys. Istuin siinä siis hyvän tovin katsellen leffoja ja syödän hyvää ruokaa. Niin ja hostisä totes ettei toi High School musical oo ehkä ihan sen lempileffa. Miks en ollu yllättyny?
Tänään; minä <3 joulukuusi. Arvatkaa loput!
PS. Killersis on Yksin kotona leffoista se Kevinin äiti ja muahahahahha kuinka vanha siitäki on tullu!
Peace and love
Ensimmäinen juttu näiden päivien aikana on että sain tehtyä esseet valmiiksi! Plus että jälkimmäisestä tuli vielä sairaan hyvä. Varsinkin lopusta. Eli kirjotin 5 sivua itsestäni ja 5 sivua tein tutkielmaa aiheesta joka liittyi jollain tavoin USA:han. Päätin sitten tehdä Joulusta, tavallaan vertailua Suomen ja USAn joulujen välillä. Toivottavasti en kovin lytänny USAn joulua...
Lähetin siis esseet sähköpostille häiskälle kenelle ne piti lähettää ja ehkäpä 10 min lähetyksän jälkeen tulee automaattiviesti, että kiitos esseistäsi, todistuksesi lähetetään sinulle kolmen päivän sisällä ja mikäli on viikonloppu tulossa niin plaaplaaplaa. Eli kukaan ei PRKL tule lukemaan niitä mun esseistä missään vaiheessa! Sieltä se iloinen automaattiviesti pamahtaa jokaiselle joka on niska limassa raatanut esseiden eteen päiviä. Kiitos. Ottiko päähän? Ei sitten yhtään. Ottaako edelleen päähän? Ehei. (ens kerrallan kirjotain niille 10 sivun valitusesseet tästä automaattiviestistä, oottakaahan vain!)
Mitähän muuta. No eilen oli vanhimman pojan synttärit ja täytti pyöreitä vuosia eli 10! Jei. Hostäiti tuli aikasemmin kotiin töistä ja lähdettiin suklaafounduelle. Voin kertoa että oli taivaallisen hyvää. Dipata mansikoita lämpimään suklaaseen. Nomnomnomnom. Sitten viideltä iskettiin hostäitin kanssa takapuolet nojatuoleihin ja katsottiin kolme leffaa; High School Musical 3, Killers ja Date Night. Ekassa lapset oli vielä messissä ja sitten niitten mielenkiinto lopahti. Killers oli huippuhyvä (miten jotku näyttelijät tekee vaan niiiiiin hyvii leffoi! Ja nyt on kyseessä Kathrine Heigl) ja Date Night oli hyvä mutta loppua vähä sotki tytön kälätys (joka ei muuten oo enää ikinä hiljaa... hostäiti jaksaa ihmetellä sitä mutta I'm used to it) ja nuoremman pojan murtuneen käden lääkkeiden metsästys. Istuin siinä siis hyvän tovin katsellen leffoja ja syödän hyvää ruokaa. Niin ja hostisä totes ettei toi High School musical oo ehkä ihan sen lempileffa. Miks en ollu yllättyny?
Tänään; minä <3 joulukuusi. Arvatkaa loput!
PS. Killersis on Yksin kotona leffoista se Kevinin äiti ja muahahahahha kuinka vanha siitäki on tullu!
Peace and love
keskiviikko 1. joulukuuta 2010
I'm done !
"Okay, we don't wanna take any au pairs from Germany, Poland or Swedish!" "So you have to take all your au pairs from Finland?" "Yep or I keep you all my life! Yes that the answer. I'll keep you all my life here."
Toi keskustelu käytiin hostäidin kanssa eilen ku hän teki päivällistä ja mä kertoilin sille uudesta LCC-ryhmästä ja kuinka oon siinä yksin saksalaisten kanssa. Ja kuinka ne ei puhu kun saksaa ja kuinka inha niitten kanssa on hengailla ton kielimuurin takia. Siitä päästiin aiheeseen kuinka se aikoo pitää mut täällä koko elämänsä. Huomautin kyllä kuinka on maksimi aika kaks vuotta ellen jää sitten opiskelijaviisumilla. Sitte keskusteltiin että kun täällä on yks 28-vuotias au pair että eikö sen pitäs tehä omalla elämällään jo jotain muuta ja hostäiti sano ettei halua ikinä 28-vuotiasta asumaan heille eli en voi olla täällä all her life!
Tänä aamuna kuulin pelottavia uutisia koululta. "We don't have pre-school monday or thursday and tuesday and wednesday we have just half day." eli mun koko viikoon vapaatunnit rajottuu tasan neljään tuntiin koko viikolta! ja kolmelle päivälle pitäs keksiä jotain tekemistä ettei tyttö kyllästy täysin kotiinsa. Eli ensi viikko ei ole odotan-innolla - listassa...
Day 30: A Song I Wish I Knew The Words to
niitä on oikeesti nääääääääääin monta mutta tässä on nyt yksi ja valitsin siksi koska sattu just soimaan sillä hetkellä kun aloin tätä miettimään :) Mun tekstit on nyt aika Buble Buble!
PS. 30-kohtaa on DONE ! eli enää mun ei tarvi repii jutunjuurta kaikesta joka päivä. Huh!
PPS. kuvat joulukoristeista on jo otettu mutta enää niitten pitää eksyä koneelle ja sitten vielä tänne! Eli ei kauaa.
PPPS. sain tänää elf to self - tontun mun kanssa vartioimaan lapsia! hostiskä kerto että se on oiiiva kiristyskeino joulunaikaa. Se on siis tonttu joka joka yö vaihtaa paikkaa ja lasten kuuluu etsiä se. Siihen ei saa koskea ja se raportoi kaiken joulupukille. Miks tälläsiä tottuja ei oo ympäri vuotta? Nelivuotias kuulma kunnioittaa tonttua enemmän kun vanhempiaan !
Toi keskustelu käytiin hostäidin kanssa eilen ku hän teki päivällistä ja mä kertoilin sille uudesta LCC-ryhmästä ja kuinka oon siinä yksin saksalaisten kanssa. Ja kuinka ne ei puhu kun saksaa ja kuinka inha niitten kanssa on hengailla ton kielimuurin takia. Siitä päästiin aiheeseen kuinka se aikoo pitää mut täällä koko elämänsä. Huomautin kyllä kuinka on maksimi aika kaks vuotta ellen jää sitten opiskelijaviisumilla. Sitte keskusteltiin että kun täällä on yks 28-vuotias au pair että eikö sen pitäs tehä omalla elämällään jo jotain muuta ja hostäiti sano ettei halua ikinä 28-vuotiasta asumaan heille eli en voi olla täällä all her life!
Tänä aamuna kuulin pelottavia uutisia koululta. "We don't have pre-school monday or thursday and tuesday and wednesday we have just half day." eli mun koko viikoon vapaatunnit rajottuu tasan neljään tuntiin koko viikolta! ja kolmelle päivälle pitäs keksiä jotain tekemistä ettei tyttö kyllästy täysin kotiinsa. Eli ensi viikko ei ole odotan-innolla - listassa...
Day 30: A Song I Wish I Knew The Words to
niitä on oikeesti nääääääääääin monta mutta tässä on nyt yksi ja valitsin siksi koska sattu just soimaan sillä hetkellä kun aloin tätä miettimään :) Mun tekstit on nyt aika Buble Buble!
PS. 30-kohtaa on DONE ! eli enää mun ei tarvi repii jutunjuurta kaikesta joka päivä. Huh!
PPS. kuvat joulukoristeista on jo otettu mutta enää niitten pitää eksyä koneelle ja sitten vielä tänne! Eli ei kauaa.
PPPS. sain tänää elf to self - tontun mun kanssa vartioimaan lapsia! hostiskä kerto että se on oiiiva kiristyskeino joulunaikaa. Se on siis tonttu joka joka yö vaihtaa paikkaa ja lasten kuuluu etsiä se. Siihen ei saa koskea ja se raportoi kaiken joulupukille. Miks tälläsiä tottuja ei oo ympäri vuotta? Nelivuotias kuulma kunnioittaa tonttua enemmän kun vanhempiaan !
tiistai 30. marraskuuta 2010
The best time of your life
Tänään ei taas fiiliksellä juhlita niin kauheesti. Kirjoittelin aamulla onnellisesti esseetä Silver Bayta varten (jotka muuten pitää olla sunnuntaina valmiina, miksi tehdä jotain liian aikaisin?) ja kerroin lukio ajastani ja yhtäkkiä löysin itseni itkemästä. Se kuinka sain kertoa kuinka mahtavaa ja ihanaa aikaa lukio oli niin iski tikarin rintaan enkä voinut kuin itkeä ikävää. Lukiosta löysin myös ehkäpä maailman ihanimmat kaverit ja lukio oli vain parasta aikaa ikinä. Sen ohi tuskin tulee edes tämä vuosi kiilaamaan.
Koko päivän oon kuunnellut alla olevaa biisiä. Ehkäpä sekin on lisännyt alakuloisuutta tänään. Musiikilla on valtava vaikutus ihmismieleen. Mutta eipä nyt kiinnostais mitään yyyberhilpeetä musiikkia kuunellakkaan! Niille on sitten omat fiiliksensä (nimim. tanssinut yökkärissä ympäri kotia hostperheen ollessa muualla).
Tällä viikolla pojilla loppuu koulu kaks tuntia aikaisemmin ti, ke ja to eli nappaan ne aikaisemmin koulusta ja vietetään rauhallisia iltapäiviä kotona. Tai ainakin tänään on ollut rauhallista kun elohiiri (nuorempi poika) on playdateilla. Tänään sain muuten myös kuulla että meiän LCC-ryhmä hajotetaan kahteen osaan tai Darien erotetaan entisestä Stamford-Old Greenwich-Darien - ryhmästä. Ja toki kaikki parhaimmat kaverini jäi siihen toiseen ryhmään. Noh mutta näkee niitä sitten muualla kun kuitenkin niin lähellä asutaan. What a small world nimittäin luin juttua siitä uudesta LCC:stä ja luin että hänellä on 3 v poika ja pojan nimi kuulosti niiin tutulta ja olin ihan kenellä on ton niminen poika. Noh sitten yhdistin sen tytön socceriin ja katsoin LCCn kuvaa ja kappas! Hän on siellä reunalla kanssani aina istuskellut ja katsellut poikansa ja mun hosttytön soccer-harjoituksia!
Day 29: Something that inspires you.
Tää on vaikee. Mikä mua inspiroi? Onnistumisen tunne. Sä oot tosissas antanu kaiken ja onnistut siinä mitä teet. Se riemu joka tulee sydämestä on mahtava. Jo muiden onnistumisen riemua katsellessa itselläni tulee tippa linssiin. Se on aitoa. Viimeisin vaikuttava onnistumisen tunne itselläni oli painaessani valkolakki päähän. Sen lakin näkeminen edelleen saa mut melkeen itkemään.
Another summer day
Is come and gone away
In Paris and Rome
But I wanna go home
Mmmmmmmm
Maybe surrounded by
A million people I
Still feel all alone
I just wanna go home
Oh I miss you, you know
And I’ve been keeping all the letters that I wrote to you
Each one a line or two
“I’m fine baby, how are you?”
Well I would send them but I know that it’s just not enough
My words were cold and flat
And you deserve more than that
Another aerorplane
Another sunny place
I’m lucky I know
But I wanna go home
Mmmm, I’ve got to go home
Let me go home
I’m just too far from where you are
I wanna come home
And I feel just like I’m living someone else’s life
It’s like I just stepped outside
When everything was going right
And I know just why you could not
Come along with me
But this was not your dream
But you always believe in me
Another winter day has come
And gone away
And even Paris and Rome
And I wanna go home
Let me go home
And I’m surrounded by
A million people I
Still feel alone
Oh, let go home
Oh, I miss you, you know
Let me go home
I’ve had my run
Baby, I’m done
I gotta go home
Let me go home
It will all right
I’ll be home tonight
I’m coming back home
Michael Bublé - Home
PS. 25 pv Suomeen!
Koko päivän oon kuunnellut alla olevaa biisiä. Ehkäpä sekin on lisännyt alakuloisuutta tänään. Musiikilla on valtava vaikutus ihmismieleen. Mutta eipä nyt kiinnostais mitään yyyberhilpeetä musiikkia kuunellakkaan! Niille on sitten omat fiiliksensä (nimim. tanssinut yökkärissä ympäri kotia hostperheen ollessa muualla).
Tällä viikolla pojilla loppuu koulu kaks tuntia aikaisemmin ti, ke ja to eli nappaan ne aikaisemmin koulusta ja vietetään rauhallisia iltapäiviä kotona. Tai ainakin tänään on ollut rauhallista kun elohiiri (nuorempi poika) on playdateilla. Tänään sain muuten myös kuulla että meiän LCC-ryhmä hajotetaan kahteen osaan tai Darien erotetaan entisestä Stamford-Old Greenwich-Darien - ryhmästä. Ja toki kaikki parhaimmat kaverini jäi siihen toiseen ryhmään. Noh mutta näkee niitä sitten muualla kun kuitenkin niin lähellä asutaan. What a small world nimittäin luin juttua siitä uudesta LCC:stä ja luin että hänellä on 3 v poika ja pojan nimi kuulosti niiin tutulta ja olin ihan kenellä on ton niminen poika. Noh sitten yhdistin sen tytön socceriin ja katsoin LCCn kuvaa ja kappas! Hän on siellä reunalla kanssani aina istuskellut ja katsellut poikansa ja mun hosttytön soccer-harjoituksia!
Day 29: Something that inspires you.
Tää on vaikee. Mikä mua inspiroi? Onnistumisen tunne. Sä oot tosissas antanu kaiken ja onnistut siinä mitä teet. Se riemu joka tulee sydämestä on mahtava. Jo muiden onnistumisen riemua katsellessa itselläni tulee tippa linssiin. Se on aitoa. Viimeisin vaikuttava onnistumisen tunne itselläni oli painaessani valkolakki päähän. Sen lakin näkeminen edelleen saa mut melkeen itkemään.
Another summer day
Is come and gone away
In Paris and Rome
But I wanna go home
Mmmmmmmm
Maybe surrounded by
A million people I
Still feel all alone
I just wanna go home
Oh I miss you, you know
And I’ve been keeping all the letters that I wrote to you
Each one a line or two
“I’m fine baby, how are you?”
Well I would send them but I know that it’s just not enough
My words were cold and flat
And you deserve more than that
Another aerorplane
Another sunny place
I’m lucky I know
But I wanna go home
Mmmm, I’ve got to go home
Let me go home
I’m just too far from where you are
I wanna come home
And I feel just like I’m living someone else’s life
It’s like I just stepped outside
When everything was going right
And I know just why you could not
Come along with me
But this was not your dream
But you always believe in me
Another winter day has come
And gone away
And even Paris and Rome
And I wanna go home
Let me go home
And I’m surrounded by
A million people I
Still feel alone
Oh, let go home
Oh, I miss you, you know
Let me go home
I’ve had my run
Baby, I’m done
I gotta go home
Let me go home
It will all right
I’ll be home tonight
I’m coming back home
Michael Bublé - Home
PS. 25 pv Suomeen!
maanantai 29. marraskuuta 2010
26 päivää Suomeen !
Että voi ihmisellä olla hauskaa lukiessa omia vanhoja blogitekstejään! Vähän sama asia kun katsoisi vanhoja valokuvia tai lukisi omia vanhoja tekstiviestejä. (Okei tekstiviestit on kyllä jotain niiin surkuhupaisaa aina että ei mitään rajaa!)
Täällä on nyt sitten kooooko talo täynnä joulukoristeita. Pitää napsia kuvia joku pv ja lisäillä tänne teiän näytille. Ja ahh tykkään kyllä tajuttomasti ! Tällee talo-täynnä-joulukoristeita aiheesta päästään kätevästi aiheeseen perheeni. Siis hostperheeni, jossa olen nyt piakkoin 4 kk asustellut. Ei varmaankaan tarvitse edes mainita että hostlapseni ovat ihania? Mutta hostvanhemmatkin kyllä kuuluvat siihen kastiin. Perjantaille on buukattu Greyn anatomia ilta hostäidin kanssa. Hän tekee meille "fingerfoodseja" ja tuijotamme illan/yön Greyta TiVolta. Sounds like a plan?
Nyt muutama tunti eilisen keskutelun jälkeen olen alkanut sisäistämään asioita, joita eilen kuulin. A) olen oikeasti lähdössä joulukuun 25. päivä Suomeen viikon lomalle ! Lentoja yritän bongailla mutta onneksi isukki lupas ne varata huomenna kun pääsee Suomeen itse takaisin. Tässä yritän pähkäillä illanistujaisia kavereiden kesken sille viikolle kun menen takaisin. B) voin mahdollisesti päästä myös huhtikuussa viikon lomalle suomeen. C) perhe haluaa lähte kanssani oikeasti kahden viikon lomalle suomeen kesällä! ois ihanaa sada ajoitettua se juhannuksen tienoille!. D) Ne oikeesti haluais että jäisin toiseksi vuodeksi = oon oikeasti hyvä siinä mitä teen. Ei-tätä-kaikkea-vain-voi-vielä-käsittää!
Day 28: A Picture Of What You Wore Today
Saatte tyytyä laiskuuteni takia tekstiin.
Harmaat sukkikset
farkkuhame
valkoinen toppi
punainen villapaita
PS I <3 uusi taustakuvani
Täällä on nyt sitten kooooko talo täynnä joulukoristeita. Pitää napsia kuvia joku pv ja lisäillä tänne teiän näytille. Ja ahh tykkään kyllä tajuttomasti ! Tällee talo-täynnä-joulukoristeita aiheesta päästään kätevästi aiheeseen perheeni. Siis hostperheeni, jossa olen nyt piakkoin 4 kk asustellut. Ei varmaankaan tarvitse edes mainita että hostlapseni ovat ihania? Mutta hostvanhemmatkin kyllä kuuluvat siihen kastiin. Perjantaille on buukattu Greyn anatomia ilta hostäidin kanssa. Hän tekee meille "fingerfoodseja" ja tuijotamme illan/yön Greyta TiVolta. Sounds like a plan?
Nyt muutama tunti eilisen keskutelun jälkeen olen alkanut sisäistämään asioita, joita eilen kuulin. A) olen oikeasti lähdössä joulukuun 25. päivä Suomeen viikon lomalle ! Lentoja yritän bongailla mutta onneksi isukki lupas ne varata huomenna kun pääsee Suomeen itse takaisin. Tässä yritän pähkäillä illanistujaisia kavereiden kesken sille viikolle kun menen takaisin. B) voin mahdollisesti päästä myös huhtikuussa viikon lomalle suomeen. C) perhe haluaa lähte kanssani oikeasti kahden viikon lomalle suomeen kesällä! ois ihanaa sada ajoitettua se juhannuksen tienoille!. D) Ne oikeesti haluais että jäisin toiseksi vuodeksi = oon oikeasti hyvä siinä mitä teen. Ei-tätä-kaikkea-vain-voi-vielä-käsittää!
Day 28: A Picture Of What You Wore Today
Saatte tyytyä laiskuuteni takia tekstiin.
Harmaat sukkikset
farkkuhame
valkoinen toppi
punainen villapaita
PS I <3 uusi taustakuvani
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Thanksgiving weekend
Anteeeeeeeeeeeeeeeeeksi. Kiitospäivän viikonloppu oli ehkä hieman kiireinen plus oli hotelli jossa netti ei oikeen halunnu toimia meiän tahtomalla tavalla, joten blogittomuus johtuu siitä. Viikonloppu siis hurahti perheen parissa matkaillen.
Torstai oli siis se kiitospäivä, josta tää koko maa kuhisee ja hehkuttaa vuoden juhlana. Noh oma mielipiteeni on että ehkä hieman turha juhla. Kavereita/sukulaisia tulee kylään, syödään hyvin ja voivotellaan liian täyttä vatsaa. Ja that's it! Niin ja toki eka koko aamu tehään sitä ruokaa. Kaupat on kiinni ja kaikki istuu kotonaan erakoitumassa.
Perjantaina koitti kauan odotettu Black Friday eli huurrrjia tarjouksia. Hullut Päivät x 100. Kaupat ja kauppakeskukset aukeavat yliaikasin ja ihmismassat ovat valtavia! Joinakin vuosina jopa on ihmisiä tallautunut kuoliaaksi jot sounds fun? Me siis suunnattiin kohti New Yorkia ja Museum of Natural historya joka oli jälleen kerran mahtavampaakin mahtavampi! Viitisen tuntia siellä käppäiltiin ja kuljettiin ympäri. Sen jälkeen pakollinen Tiffany kierros ja syömään nomnomnomnom hyvää ruokaa !
Lauantaina bussilla Woodbury outletille shoppaamaa. Suomennettuna 220 outlet liikettä iiisolla alueella ja varsin söpöissä rakennuksissa. Porukkaa oli jumalattomasti sillä black friday aloittaa suuren alennuskauden, joten ihmisiä riitti. Nähtiinpä silloin jopa ensi lumi! Liitin R:n seurueeseemme lounaan aikana ja käppäilimme ja sekoilimme jälleen tovin yhdessä. Aka "highway" ja "Tiffanyl on salee valkokultaset vessanpöntöt" (eikä muuten oo ku ihan normaalit, petyin)
Tänään eli sunnuntaina shoppausta ja kotiin. Oli kyllä vähä weird fiilis kun porukat suuntaavat huomenna kohti Helsinkiä ja itse jäi tänne. Tavallaan kuin oisivat minut unohtaneet ottaa mukaan :( Mutta sitten blingbling ajatukset taas juoksi ja päätin buukata lennon 25. päivä suomeen viikon lomalle ! Eli see you then!
Illalla tulin kotiin ja keskustelin lomista hostäitin kanssa. Noh juttelu siirtyi muihin aiheisiin ja kuulin hostäidin suusta lauseen "ellet sitten haluaisi jäädä tänne toiseksi vuodeksi?" Leuka tippui eikä vaa sanoja tullut ulos suusta. On ne aikaisemminkin asiasta puhuneet mutta nyt kysyttiin ekan kerran suoraan. Enpä tietenkään mitään oikeen siihen vastannut. Toinen shokkiuutinen illasta oli "aateltiin lähteä sun kanssa pariks viikoks Suomeen kesällä!" aijaa?! ei mulle kerrottu aikasemmin!
Mutta plääplöö mitähän oikeesti tällä hetkellä kaikesta aattelisin. En mitään. Okei on ajatukset kyllä taas melko sekasin ton keskustelun jälkeen ja ähh. Ens viikon viikonloppureissu New Yorkiin peruuntu eli tralallalaa mitä sitä tekis !
Day 25: Guilty Food Pleasure
Hmm...
Day 26: Favorite Form Of Exercise
Uinti tai vesijuoksu! Ei hikoile (;
Day 27: Favorite Television Program
Arvatkaa? GREYN ANATOMIA !
Torstai oli siis se kiitospäivä, josta tää koko maa kuhisee ja hehkuttaa vuoden juhlana. Noh oma mielipiteeni on että ehkä hieman turha juhla. Kavereita/sukulaisia tulee kylään, syödään hyvin ja voivotellaan liian täyttä vatsaa. Ja that's it! Niin ja toki eka koko aamu tehään sitä ruokaa. Kaupat on kiinni ja kaikki istuu kotonaan erakoitumassa.
Perjantaina koitti kauan odotettu Black Friday eli huurrrjia tarjouksia. Hullut Päivät x 100. Kaupat ja kauppakeskukset aukeavat yliaikasin ja ihmismassat ovat valtavia! Joinakin vuosina jopa on ihmisiä tallautunut kuoliaaksi jot sounds fun? Me siis suunnattiin kohti New Yorkia ja Museum of Natural historya joka oli jälleen kerran mahtavampaakin mahtavampi! Viitisen tuntia siellä käppäiltiin ja kuljettiin ympäri. Sen jälkeen pakollinen Tiffany kierros ja syömään nomnomnomnom hyvää ruokaa !
Lauantaina bussilla Woodbury outletille shoppaamaa. Suomennettuna 220 outlet liikettä iiisolla alueella ja varsin söpöissä rakennuksissa. Porukkaa oli jumalattomasti sillä black friday aloittaa suuren alennuskauden, joten ihmisiä riitti. Nähtiinpä silloin jopa ensi lumi! Liitin R:n seurueeseemme lounaan aikana ja käppäilimme ja sekoilimme jälleen tovin yhdessä. Aka "highway" ja "Tiffanyl on salee valkokultaset vessanpöntöt" (eikä muuten oo ku ihan normaalit, petyin)
Tänään eli sunnuntaina shoppausta ja kotiin. Oli kyllä vähä weird fiilis kun porukat suuntaavat huomenna kohti Helsinkiä ja itse jäi tänne. Tavallaan kuin oisivat minut unohtaneet ottaa mukaan :( Mutta sitten blingbling ajatukset taas juoksi ja päätin buukata lennon 25. päivä suomeen viikon lomalle ! Eli see you then!
Illalla tulin kotiin ja keskustelin lomista hostäitin kanssa. Noh juttelu siirtyi muihin aiheisiin ja kuulin hostäidin suusta lauseen "ellet sitten haluaisi jäädä tänne toiseksi vuodeksi?" Leuka tippui eikä vaa sanoja tullut ulos suusta. On ne aikaisemminkin asiasta puhuneet mutta nyt kysyttiin ekan kerran suoraan. Enpä tietenkään mitään oikeen siihen vastannut. Toinen shokkiuutinen illasta oli "aateltiin lähteä sun kanssa pariks viikoks Suomeen kesällä!" aijaa?! ei mulle kerrottu aikasemmin!
Mutta plääplöö mitähän oikeesti tällä hetkellä kaikesta aattelisin. En mitään. Okei on ajatukset kyllä taas melko sekasin ton keskustelun jälkeen ja ähh. Ens viikon viikonloppureissu New Yorkiin peruuntu eli tralallalaa mitä sitä tekis !
Day 25: Guilty Food Pleasure
Hmm...
Day 26: Favorite Form Of Exercise
Uinti tai vesijuoksu! Ei hikoile (;
Day 27: Favorite Television Program
Arvatkaa? GREYN ANATOMIA !
torstai 25. marraskuuta 2010
Be right back
Kerron myöhemmin kaaaaiken tästä viikonlopusta ja kiitospäivästä sun muusta :)
Day 24: Favorite Athlete From Your Favorite Sport
Hmmm. I really don't know what is my favorite sport joten jää välistä!
Day 24: Favorite Athlete From Your Favorite Sport
Hmmm. I really don't know what is my favorite sport joten jää välistä!
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Almost thanksgiving
Eilen tuli blondi taas taloon kun Jeep kaarsi hotellin pihaan ja kyydissään äiskä, iskä ja veli! Syötiin ja juteltiin ja kuinka hauskaa olikaan nähä ne :) Nyt neljä seuraavaa yötä pääsenki niitten kanssa sleep overeille! Jaujaujau! Ja tänää cheesecake factory niitten kanssa! hauskaaaaa.
Huomenna thanksgiving ja sitte NYC-vkl vaihteeks. Perjantaina museoooooon! Jeejee! Ja lauantain ja sunnuntaina shoppailua! Huomisen kiitospäivän johdosta lasten koulut loppu tänään yyliaikasin eli normaalin 4 tunnin vapaan sijasta sain nauttia kahdesta vapaatunnista.
Day 23: Favorite Boy Name
Tää on vai-kee! Hmm mutta mietitääs. Lemppari pojan nimi. Leevi, Niilo ja Oliver. TOP-3. Siis oman pojan nimeks!
Huomenna thanksgiving ja sitte NYC-vkl vaihteeks. Perjantaina museoooooon! Jeejee! Ja lauantain ja sunnuntaina shoppailua! Huomisen kiitospäivän johdosta lasten koulut loppu tänään yyliaikasin eli normaalin 4 tunnin vapaan sijasta sain nauttia kahdesta vapaatunnista.
Day 23: Favorite Boy Name
Tää on vai-kee! Hmm mutta mietitääs. Lemppari pojan nimi. Leevi, Niilo ja Oliver. TOP-3. Siis oman pojan nimeks!
tiistai 23. marraskuuta 2010
Ihkua !
Eilen oli niiiiin normi ja rauhallinen päivä ettei mitään rajaa! Paitsi että oon niiiiiiiin in love with my hostgirl! :) ehkäpä maailman ihkuin tyttö (okei, tokaks ihkuin, tiiätte kuka on ihkuin). Aamulla ei ollu känkkäränkkä yhtään vaikka hostisä ei ollu enää kotona kun heräsi. Kapusi nätisti mun syliin ja sitten pelleiltiin ja naurettiin pukiessa kaaaauheasti! Kouluun ei meinattu taas millään jäädä. Revittiin mun kädestä ja roikuttiin jalasta, mikä on musta kauheen söpöä että viettäs päivän mielummin mun kanssa! Mutta au pair oli ilkeä ja repi ittensä irti ja lähti pois jättäen lapsen itkemään peräänsä kouluun. No sitten hain tytön ja hyppäsi syliini ja sain haleja. :) Koulun jälkeen kysyin jos haluaa mennä kirjastoon tai puistoon kun oli niin nätti päivä mutta sain vastauksen "No! I wanna watch a movie with you!" Eli The polar express leffa pyörimään, tyttö syliin ja tyttöjen rauhallinen iltapäivä oli valmis!
Pojat tuli kotiin ja läksyt oli tehty jo bussissa! Ja siivosivat kellarin ilman yhtäkään kitinää ja sen jälkeen kaikki kolme leikki nätisti yhdessä. Ahh näitä päiviä voisi olla aina! Niin helppoa ja hauskaa. Okei mä unohdin pestä toisen koneellisen pyykkiä! Mutta se olikin päivän ainut miinus ja tuli omasta takaa.
Tänään on tilauksessa koulun jälkeen puistokeikka. Plus tänään pitäisi tulla Joulutarina leffa postissa! Ahh on taas joulu pelastettu. Varoittelin jo hostäitiä että hänen pitää katsoa se mun kanssa mutta varaudu itkemään! Eli thanksgivingin jälkeisellä viikolla me vallotetaan tv ja katotaan leffa! :)
Day 22: Favorite Website
facebook ylläpipylläri!
PS. sometimes I really feel like I'm living my dream. For real.
Pojat tuli kotiin ja läksyt oli tehty jo bussissa! Ja siivosivat kellarin ilman yhtäkään kitinää ja sen jälkeen kaikki kolme leikki nätisti yhdessä. Ahh näitä päiviä voisi olla aina! Niin helppoa ja hauskaa. Okei mä unohdin pestä toisen koneellisen pyykkiä! Mutta se olikin päivän ainut miinus ja tuli omasta takaa.
Tänään on tilauksessa koulun jälkeen puistokeikka. Plus tänään pitäisi tulla Joulutarina leffa postissa! Ahh on taas joulu pelastettu. Varoittelin jo hostäitiä että hänen pitää katsoa se mun kanssa mutta varaudu itkemään! Eli thanksgivingin jälkeisellä viikolla me vallotetaan tv ja katotaan leffa! :)
Day 22: Favorite Website
facebook ylläpipylläri!
PS. sometimes I really feel like I'm living my dream. For real.
maanantai 22. marraskuuta 2010
Vihaan otsikointia
En ikinä anna tätä itelleni anteeksi! Miten unohin kirjottaa eilen? Järkytyin kun tänään heräsin. Enkä ees muistanu että mitä eilen tein! Sydän hakkaa enkä pääse tästä virheestä ikinä yli. Perfektionistini sai kolauksen.
Mutta siis hömhömhöm mitäs teille kertoisin! Mun viikonloput tästä eespäin täyttyy aika hyvin New Yorkista ja kavereista ja kaikesta! Kuinka mukavaa elämää. Tällä viikolla on elämäni ensimmäinen thanksgiving ja mamma ja pappa ja veli tulee sitä tänne viettämään mun kanssa. Sitten otetaan koko poppoolla suunnaksi New York ja perjantain onki Black Friday (tajuttomat alennukset, kaupat auki aamu aikasesta aamuyöhön ja TAJUTTOMASTI ihmisiä!). Meillä on perjantaina suunnitelmissa mennä Museum of Natural Historyyn koska rakastuin siihen paikkaan vaan niiiin paljon ja toi ihmismassat ja ruuhkat ei oikeen nappaa...
Eilen käytiin perheen kanssa taas yhdessä musikaalissa mutta siinä mä tipuin kärryiltä ekan viiden minuutin jälkeen kun ihmiset puhuivat niiiiiin nopeasti, kaikki samaan aikaan ettei suomalaiset aivot pysyny enää mukana. Loppuaika meni vähä niinkun katsellessa kuvakirjaa! :)
Day 20: Someone Who Shares The Same Birthday As You
Wikipedia kertoi mulle että Karl Marx on syntyny myös 5.5!
Day 21: A Place You See Yourself In 5 Years
Opiskelen/teen töitä, missä? ei mitään tietoa! mitä? ei myöskään mitään tietoa! mun viiden vuoden suunnitelmat on siis loistavat !
Mutta siis hömhömhöm mitäs teille kertoisin! Mun viikonloput tästä eespäin täyttyy aika hyvin New Yorkista ja kavereista ja kaikesta! Kuinka mukavaa elämää. Tällä viikolla on elämäni ensimmäinen thanksgiving ja mamma ja pappa ja veli tulee sitä tänne viettämään mun kanssa. Sitten otetaan koko poppoolla suunnaksi New York ja perjantain onki Black Friday (tajuttomat alennukset, kaupat auki aamu aikasesta aamuyöhön ja TAJUTTOMASTI ihmisiä!). Meillä on perjantaina suunnitelmissa mennä Museum of Natural Historyyn koska rakastuin siihen paikkaan vaan niiiin paljon ja toi ihmismassat ja ruuhkat ei oikeen nappaa...
Eilen käytiin perheen kanssa taas yhdessä musikaalissa mutta siinä mä tipuin kärryiltä ekan viiden minuutin jälkeen kun ihmiset puhuivat niiiiiin nopeasti, kaikki samaan aikaan ettei suomalaiset aivot pysyny enää mukana. Loppuaika meni vähä niinkun katsellessa kuvakirjaa! :)
Day 20: Someone Who Shares The Same Birthday As You
Wikipedia kertoi mulle että Karl Marx on syntyny myös 5.5!
Day 21: A Place You See Yourself In 5 Years
Opiskelen/teen töitä, missä? ei mitään tietoa! mitä? ei myöskään mitään tietoa! mun viiden vuoden suunnitelmat on siis loistavat !
lauantai 20. marraskuuta 2010
Iso Omena
Okei totunko ikinä siihen et New York on mun vieressä. Voin vain hypätä junaan ja astua ulos ja hengittää Ison Omenan ilmaa. Katsella illalla Time Squaren valoja ja ja ja ja... Joka kerta kun siellä kävelee niin on VAU-olo päällä! Tulipa taas suunniteltua viikonloppuja eteenpäin. Niin ja istuttua metrossa paaaaaaaaaaaaaljon! 4h olin siellä viettänyt ja muuta en ollu tehnyt kun syöny ja istunu metrossa... eli hetki vierähti metroissa. Ja näin rotan! HYI.
Mutta kavereiden kanssa on aina hauskaa! Nyt metsästän joululeffoja, jotka on jokaisen joulun MUST SEE-listalla eli wish me luck!
Day 19: The First Wedding/Funeral You’ve Been To
Se jonku miehen ja naisen joita en ikinä muista! Naamat kyllä muistan ja ku morsian varastettiin nii oli pikku Janiika ihan peloissaan et mitä sille käy! Sitte sulhanen hiihti kesällä sen sieltä varastosta pois! Plus ne sai häälahjaks kaks pääaukkosen yökkärin. Ja muistan sen paikanki ihan selvästi missä ne oli... Nää on siis ekat häät mitkä muistan. Nii ja kyse on häistä!
Mutta kavereiden kanssa on aina hauskaa! Nyt metsästän joululeffoja, jotka on jokaisen joulun MUST SEE-listalla eli wish me luck!
Day 19: The First Wedding/Funeral You’ve Been To
Se jonku miehen ja naisen joita en ikinä muista! Naamat kyllä muistan ja ku morsian varastettiin nii oli pikku Janiika ihan peloissaan et mitä sille käy! Sitte sulhanen hiihti kesällä sen sieltä varastosta pois! Plus ne sai häälahjaks kaks pääaukkosen yökkärin. Ja muistan sen paikanki ihan selvästi missä ne oli... Nää on siis ekat häät mitkä muistan. Nii ja kyse on häistä!
perjantai 19. marraskuuta 2010
Anoppi
Taas on huonetta koristeltu lisää! =) mahtaa olla hostäitin ilme mahtava kun tulee kotiin Lontoon matkalta ja näkee huoneen! Mutta tykkään siitä kyllä tosi paljon. Tänää jopa käytiin Mallilla kiertelemässä tytön kanssa ja törmättiin joulupukkiin! Oli eka tyttö vähä jaiks mutta sitten uskals mennä jo syliin ja antaa halin.
Uintitunnin aikana tänään kuuntelin keskustelua raskaudesta ja synnytyksestä. Teki mieli sulkea korvat koska aika karua juttua lensi. Toisella naisella on kolme lasta ja toinen synnyttää joulukuussa kolmannensa. Eli kauniiseen sävyyn ei puhuttu. Mutta yritin tuijottaa superhienosti uivaa hostlastani ja sulkea muun ulkopuolelle!
Hostvanhempien vanhempia eli hostlapsien isovanhempia voi verrata anoppiin...
Day 18: A Place You’ve Never Visited But Want To
Hmm... varmaa Bora Bora
Ois kyllä niin taivallista ja ihanaa että ahh voisin lähteä vaikka heti. Maksajaehdokkaita?
Täältä napattu kuva.
Uintitunnin aikana tänään kuuntelin keskustelua raskaudesta ja synnytyksestä. Teki mieli sulkea korvat koska aika karua juttua lensi. Toisella naisella on kolme lasta ja toinen synnyttää joulukuussa kolmannensa. Eli kauniiseen sävyyn ei puhuttu. Mutta yritin tuijottaa superhienosti uivaa hostlastani ja sulkea muun ulkopuolelle!
Hostvanhempien vanhempia eli hostlapsien isovanhempia voi verrata anoppiin...
Day 18: A Place You’ve Never Visited But Want To
Hmm... varmaa Bora Bora
Täältä napattu kuva.
torstai 18. marraskuuta 2010
Back to basics
Lupasin joskus vuonna nakki tehä tuleville au paireill sellaisen ABC-jutun tulevasta ja kuinka asioihin suhtautua ja mihin kaikkeen on hyvä varautua. Nämä ovat minun näkemyksiä ja omien kokemusten kautta opittuja asioita tämän kuluneen kolmen kuukauden aikana, jotka täällä olen viettänyt. Nämä asiat eivät pakosti kosketa kaikkia tai jotkut kokevat nämä asiat täysin eri tavalla. Ja ehei en kirjota tätä ABC-muotoon. Tylsää tekstiä luvassa. Ja siis niitä joita ei au pair-vuoteen liittyvät vinkit kiinnosta niin voi lopettaa tähän.
Jos lähdetään IHAN perusasioista liikkeelle ni palaan ajassa niinkin kauas kuin hakemuksen täyttämiseen. Itse olen siis CC:n kautta liikenteessä niin muista järjestöistä ei ole kokemusta ja nykysinkin vissiinkin hakemus täytetään netissä. Mutta hakemus se silti on.
1) PERSOONALLISUUS, ensimmäisen vaikutuksen perheeseen teet hakemuksella kun he sen lukevat. He muodostavat tietynlaisen kuvan päässään ja puheluiden ajan he yrittävät pohtia onko kuva oikea vai vääränlainen. Projektissa asut kuitenkin vuoden vieraan perheen luona, joten persoonallisuuksien tietty samankaltaisuus on vain hyvästä.
2) totuus itsestäsi, hakemus määrittelee minkälaiseen perheeseen menet ja monta, minkä ikäisiä lapsia haluat hoitaa. Tärkeempää kuitenkin on mielestäni että hakemuksesti määrittelee minkälaisen au pairin hostperhe on saamassa. Au pair hoitaa toisten ihmisten lapsia, sä olet työssä jatkuvasti vastuussa toisista ihmisistä, niin mielestäni lasten vanhemmat ansaitsevat heti kättelyssä totuuden mukaisen kuvan itsestäsi. Ja vaikka kuinka tyhmiltä ja turhilta kysymykset tuntuisivat niin vastauksilla on paljon merkitystä hostvanhemmille.
Hakemus ei ole vasemmalla kädellä hutaisten tehty. Sillä hakemuksella tosissaan määritellään sinun matcheja! Se tosissaan vaikuttaa tulevaan vuoteesi melkolailla. Oma LCC:ni sanoi että 50 % au paireista rematchataan elikkä joka toinen. Mielestäni luku on suhteellisen suuri.
Hakemuksen ja tunnusten ja matchailyjen (, joka ei vaadi mitään muuta kuin piiiiiiiiitkiä hermoja) jälkeen koittaa kauan odotettu puhelu perheen kanssa. Itse jännitin puhelu nro 1 ihan tajuttomasti ja kun puhelin soi ja piti englantia alkaa sönköttää niin jessus kuinka vaikeeta se voikaan olla! Good for you jos se sujuu aivan luonnostaa (mitä on mielestäni turha odottaa, koska tilanne on jo itsessään niiiin jännittävä ettei ole vielä luonnollista siihen päälle puhua jollain vieraalla kielellä). Jos vain on mahdollista niin puheluita enempi kuin yksi. Ensimmäisessä kartottaisin kokonaiskuvaa perheestä, alueesta, työtehtävistä jne. Muissa puheluissa voi sitten tarkentaa pikkukysymyksillä ja täydentää rakoja kokonaiskuvassa. Puhelua ennen kannattaa tosissaan miettiä kysymyksiä paperille VAIKKA niitä ei tarvitsisi, mutta jos tulee black out (hyvin mahdollista) niin on jotain punaista lankaa paperilla auttamassa ajatusten kulkua. Ja mikäli hostperheen"edustajata" ei asia ymmärrä niin ihan rohkeasti vain voi pyytää että "anteeksi englanti ei ole äidinkieleni voitko puhua hieman hitaampaa?" :)
Koko matchaus-vaihe on hyvin hermoja raastavaa ja harmaita hiuksia teettävää puuhaa. Mikään ei tule aikataulussaan ja tuntuu ettei mitään tapahdu eikä matcheja tule tai perhe ei soita tai jotain vastaavaa. Lyhyesti sanottuna tuntuu ettei mitään tapahdu. Itse koin päiviä, jolloin vain hakkasin päätä seinään ja melkein teki mieli itkeä. Turhautuineisuuteen on totuttava eikä matchausta pidä tehdä aikataulutettuna "tuolloin lähden ja piste" koska oikean perheen löytymiseen voi tuhlautua paljonkin aikaa. Maltti on valttia.
Lähtöön valmistautuminen on jälleen täynnä paperihommaa ja tuntuu että aikaa on liikaa lähtöön, mutta pian on lähtöä edeltävä päivä eikä mitään ole pakattuna. Itse tein muutaman pakkauslistan ennen lähtöä, josta pystyin sitten raksimaan jo laukkuun laitettuja tavaroita. Tavaraa otin parille ekalle viikolla sillä kun amerikassa ollaan niin täältä kyllä saa vaikka mitä. Shampoita ja muita en raahannu vaan ostin nekin täältä. Panorajoituksia lentoyhtiöille en todellakaan tiiä, joten eipä niistä sen enempää. Itselläni siis oli ruumaan menevä iiiso matkalaukku, training school-laukku ja käsilaukku. Training school laukkuun laitoin kaikki schoolilla tarvitsemani tavarat. CC:n training schoolilla on kyllä helppo käydä hakemassa tavaroita lisää varastossa olevasta laukusta (ainakin meillä oli) jos vain tarvitsee, joten siitäkään ei kannata suurempia stressata.
Itse training schoolia kammoksuin ja se ahdisti suuresti enkä todellakaan olisi halunnut joutua sinne. Mutta siitä kehkeytyi elämäni paras viikko. Se johtu siitä että sain ehkäpä maailman parhaat suomalaiset sinne seurakseni. Edelleen on välillä tunne että jos vain pääsisin takaisin siihen maanantaihin.
Olot CC:n schoolissa ei pakosti ole maailman parhaimmat eikä ruoka gourmee tasoa, mutta sillä pärjää! Itseä ainakin otti suuresti päähän ne rimpsuhelmat siellä jotka oli naama vääränä "hyi toi vessa, hyi toi suihku" Okei ne on hyi mutta on sitä pahemmissakin oltu JA se on vain sen 4 pv. Sen kestää ilman jatkuvaa valitustakin! It's not so big deal.
Perjantaiaamuna on aika pakata kimpsut ja kampsut ja hyvästellä uudet ystävät ja astua bussiin kohti tuntematonta = matka perheiden luo alkaa. Ensimmäistä viikonloppua perheessä en voi edes sanoin kuvailla. Kaikkialla jauhetaan "koti-ikävä sitä tätä ja tota". Kukaan ei kerro siitä tunteesta kun asut vieraiden ihmisten kanssa, hoidat vieraiden lapsia ja kaikki on vierasta ja uutta. Siinä helposti viilipyttykin sekoo. Varsinkin schoolin jälkeen kun olet jatkuvasti ihmisten ympäröimänä ja joku auttaa sua. Perheessä olet y-k-s-i-n. Ellei perheen vanha au pair satu olemaan vielä sinua auttamassa. Kaiken sen päälle (mahdollisesti) joudut käyttämään vierasta kieltä, jonka puhuminen alussa on muuten tajuttoman väsyttävää puuhaa! Että älkää ihmetelkö jos olette siinä seittemän aikaa jo valmiita menemään nukkumaan.
Arjen rullatessa eteenpäin elämä tosissaan helpottuu ja tuntuu mahtavalta ja ihanalta. Kunnes tulee maaginen 3 kk rajapyykki, jolloin omat koti-ikävä ajat alkoivat. Se kolme ensimmäistä kuukautta kaikki on uutta, hienoa ja mahtavaa. Sitten pudotaan korkealta ja kovaa ja tajutaan että tätäkö tämä on koko vuoden! Mutta siitä koti-ikävästä selviää ja se _kuuluu_ prosessiin. Kun (luultavasti, itse en ole sinne asti vielä päässyt) nämä tunne-elämät tasoittuvat niin tasoittuu elämä täälläkin.
LCC on täällä paikan päällä perheitä ja au paireija auttamassa ja todella omasta kokemuksesta voin sanoa; rehellinen puhuminen hostvanhempien kanssa auttaa ongelmien tullessa eteen. Valitettavan usea au pair rematchataan tai lähetetään kotiin. Täällä kuitenkin au pair on ravintoketjun alimmaisena eli eletään koko ajan pieni tuli perseen alla. Kyseessä on kuitenkin katto pään päällä taistelu. Valitettavan usein au pairit lähtevät asenteella "kaikki on siellä niin täydellistä, perheeni on niin täydellinen, me rakastetaan toisiimme jo nyt eikä mikään voi mennä pieleen!". Ehei. Oikealla asenteella ja silmäkulma pilkehtien on vuoteen helpompi lähteä (;
Vuosi on toisaalta niin lyhyt aika. Aika vain hujahtaa ohitse eikä sitä huomaa. Itse olen nyt kolme kuukautta täällä ollut (yhdeksän siis jäljellä) ja lomat pitäisi suunnitella. Toisaalta tämä koko au pair - vuosi on niin once in a lifetime että ehdottomasti kannatan lähtöä! Enemmän sen antaa kuin ottaa :)
Toivottavasti tekstistä oli apua tuleville au paireille ja rohkeasti kommentoikaa postauksiani ja kyselkää jos on kysyttävää! Autan mielelläni :)
Jos lähdetään IHAN perusasioista liikkeelle ni palaan ajassa niinkin kauas kuin hakemuksen täyttämiseen. Itse olen siis CC:n kautta liikenteessä niin muista järjestöistä ei ole kokemusta ja nykysinkin vissiinkin hakemus täytetään netissä. Mutta hakemus se silti on.
1) PERSOONALLISUUS, ensimmäisen vaikutuksen perheeseen teet hakemuksella kun he sen lukevat. He muodostavat tietynlaisen kuvan päässään ja puheluiden ajan he yrittävät pohtia onko kuva oikea vai vääränlainen. Projektissa asut kuitenkin vuoden vieraan perheen luona, joten persoonallisuuksien tietty samankaltaisuus on vain hyvästä.
2) totuus itsestäsi, hakemus määrittelee minkälaiseen perheeseen menet ja monta, minkä ikäisiä lapsia haluat hoitaa. Tärkeempää kuitenkin on mielestäni että hakemuksesti määrittelee minkälaisen au pairin hostperhe on saamassa. Au pair hoitaa toisten ihmisten lapsia, sä olet työssä jatkuvasti vastuussa toisista ihmisistä, niin mielestäni lasten vanhemmat ansaitsevat heti kättelyssä totuuden mukaisen kuvan itsestäsi. Ja vaikka kuinka tyhmiltä ja turhilta kysymykset tuntuisivat niin vastauksilla on paljon merkitystä hostvanhemmille.
Hakemus ei ole vasemmalla kädellä hutaisten tehty. Sillä hakemuksella tosissaan määritellään sinun matcheja! Se tosissaan vaikuttaa tulevaan vuoteesi melkolailla. Oma LCC:ni sanoi että 50 % au paireista rematchataan elikkä joka toinen. Mielestäni luku on suhteellisen suuri.
Hakemuksen ja tunnusten ja matchailyjen (, joka ei vaadi mitään muuta kuin piiiiiiiiitkiä hermoja) jälkeen koittaa kauan odotettu puhelu perheen kanssa. Itse jännitin puhelu nro 1 ihan tajuttomasti ja kun puhelin soi ja piti englantia alkaa sönköttää niin jessus kuinka vaikeeta se voikaan olla! Good for you jos se sujuu aivan luonnostaa (mitä on mielestäni turha odottaa, koska tilanne on jo itsessään niiiin jännittävä ettei ole vielä luonnollista siihen päälle puhua jollain vieraalla kielellä). Jos vain on mahdollista niin puheluita enempi kuin yksi. Ensimmäisessä kartottaisin kokonaiskuvaa perheestä, alueesta, työtehtävistä jne. Muissa puheluissa voi sitten tarkentaa pikkukysymyksillä ja täydentää rakoja kokonaiskuvassa. Puhelua ennen kannattaa tosissaan miettiä kysymyksiä paperille VAIKKA niitä ei tarvitsisi, mutta jos tulee black out (hyvin mahdollista) niin on jotain punaista lankaa paperilla auttamassa ajatusten kulkua. Ja mikäli hostperheen"edustajata" ei asia ymmärrä niin ihan rohkeasti vain voi pyytää että "anteeksi englanti ei ole äidinkieleni voitko puhua hieman hitaampaa?" :)
Koko matchaus-vaihe on hyvin hermoja raastavaa ja harmaita hiuksia teettävää puuhaa. Mikään ei tule aikataulussaan ja tuntuu ettei mitään tapahdu eikä matcheja tule tai perhe ei soita tai jotain vastaavaa. Lyhyesti sanottuna tuntuu ettei mitään tapahdu. Itse koin päiviä, jolloin vain hakkasin päätä seinään ja melkein teki mieli itkeä. Turhautuineisuuteen on totuttava eikä matchausta pidä tehdä aikataulutettuna "tuolloin lähden ja piste" koska oikean perheen löytymiseen voi tuhlautua paljonkin aikaa. Maltti on valttia.
Lähtöön valmistautuminen on jälleen täynnä paperihommaa ja tuntuu että aikaa on liikaa lähtöön, mutta pian on lähtöä edeltävä päivä eikä mitään ole pakattuna. Itse tein muutaman pakkauslistan ennen lähtöä, josta pystyin sitten raksimaan jo laukkuun laitettuja tavaroita. Tavaraa otin parille ekalle viikolla sillä kun amerikassa ollaan niin täältä kyllä saa vaikka mitä. Shampoita ja muita en raahannu vaan ostin nekin täältä. Panorajoituksia lentoyhtiöille en todellakaan tiiä, joten eipä niistä sen enempää. Itselläni siis oli ruumaan menevä iiiso matkalaukku, training school-laukku ja käsilaukku. Training school laukkuun laitoin kaikki schoolilla tarvitsemani tavarat. CC:n training schoolilla on kyllä helppo käydä hakemassa tavaroita lisää varastossa olevasta laukusta (ainakin meillä oli) jos vain tarvitsee, joten siitäkään ei kannata suurempia stressata.
Itse training schoolia kammoksuin ja se ahdisti suuresti enkä todellakaan olisi halunnut joutua sinne. Mutta siitä kehkeytyi elämäni paras viikko. Se johtu siitä että sain ehkäpä maailman parhaat suomalaiset sinne seurakseni. Edelleen on välillä tunne että jos vain pääsisin takaisin siihen maanantaihin.
Olot CC:n schoolissa ei pakosti ole maailman parhaimmat eikä ruoka gourmee tasoa, mutta sillä pärjää! Itseä ainakin otti suuresti päähän ne rimpsuhelmat siellä jotka oli naama vääränä "hyi toi vessa, hyi toi suihku" Okei ne on hyi mutta on sitä pahemmissakin oltu JA se on vain sen 4 pv. Sen kestää ilman jatkuvaa valitustakin! It's not so big deal.
Perjantaiaamuna on aika pakata kimpsut ja kampsut ja hyvästellä uudet ystävät ja astua bussiin kohti tuntematonta = matka perheiden luo alkaa. Ensimmäistä viikonloppua perheessä en voi edes sanoin kuvailla. Kaikkialla jauhetaan "koti-ikävä sitä tätä ja tota". Kukaan ei kerro siitä tunteesta kun asut vieraiden ihmisten kanssa, hoidat vieraiden lapsia ja kaikki on vierasta ja uutta. Siinä helposti viilipyttykin sekoo. Varsinkin schoolin jälkeen kun olet jatkuvasti ihmisten ympäröimänä ja joku auttaa sua. Perheessä olet y-k-s-i-n. Ellei perheen vanha au pair satu olemaan vielä sinua auttamassa. Kaiken sen päälle (mahdollisesti) joudut käyttämään vierasta kieltä, jonka puhuminen alussa on muuten tajuttoman väsyttävää puuhaa! Että älkää ihmetelkö jos olette siinä seittemän aikaa jo valmiita menemään nukkumaan.
Arjen rullatessa eteenpäin elämä tosissaan helpottuu ja tuntuu mahtavalta ja ihanalta. Kunnes tulee maaginen 3 kk rajapyykki, jolloin omat koti-ikävä ajat alkoivat. Se kolme ensimmäistä kuukautta kaikki on uutta, hienoa ja mahtavaa. Sitten pudotaan korkealta ja kovaa ja tajutaan että tätäkö tämä on koko vuoden! Mutta siitä koti-ikävästä selviää ja se _kuuluu_ prosessiin. Kun (luultavasti, itse en ole sinne asti vielä päässyt) nämä tunne-elämät tasoittuvat niin tasoittuu elämä täälläkin.
LCC on täällä paikan päällä perheitä ja au paireija auttamassa ja todella omasta kokemuksesta voin sanoa; rehellinen puhuminen hostvanhempien kanssa auttaa ongelmien tullessa eteen. Valitettavan usea au pair rematchataan tai lähetetään kotiin. Täällä kuitenkin au pair on ravintoketjun alimmaisena eli eletään koko ajan pieni tuli perseen alla. Kyseessä on kuitenkin katto pään päällä taistelu. Valitettavan usein au pairit lähtevät asenteella "kaikki on siellä niin täydellistä, perheeni on niin täydellinen, me rakastetaan toisiimme jo nyt eikä mikään voi mennä pieleen!". Ehei. Oikealla asenteella ja silmäkulma pilkehtien on vuoteen helpompi lähteä (;
Vuosi on toisaalta niin lyhyt aika. Aika vain hujahtaa ohitse eikä sitä huomaa. Itse olen nyt kolme kuukautta täällä ollut (yhdeksän siis jäljellä) ja lomat pitäisi suunnitella. Toisaalta tämä koko au pair - vuosi on niin once in a lifetime että ehdottomasti kannatan lähtöä! Enemmän sen antaa kuin ottaa :)
Toivottavasti tekstistä oli apua tuleville au paireille ja rohkeasti kommentoikaa postauksiani ja kyselkää jos on kysyttävää! Autan mielelläni :)
Best friend
Awww hosttyttöni on maailman ihkuin. Tänään totesi "you're my very best friend! :). Ja edelleen on ihana hakea lapsi koulusta kun riemu repeään ja saan ison halin. Eilen yritti jopa ettei tarvis mennä tänään kouluun vaa sais viettää spessun päivän mun kanssa. En heltynyt!
Tänä aamuna otin ohjat käsiini ja tyrkytin sille vaatteet mitkä oli ylisöpöt! Prinsessa. Plus tänää sai laittaa tanssitunnille prinsessaballeriina puvun. Eli spessupäivä siltä osin.
Päivällä kävin keräämässä lisää joulukoristeita ja huone senkun jouluistuu koko ajan! Nyt siellä on jo laulava lumiukko, joka muuten laulaa saakelin tarttuvaa kappaletta. Murr. Tyttö laitto jopa oman korokkeensa sillä tavalla että ylttyy painamaan nappulaa ja kuuntelemaan laulua -.- kuinka hauskaa! Laitan lisää kuvia huoneestani kunhan saan kokonaan valmiiksi...
Aamut on taas jotenkin ollu vaikeita ja ajatukset on hirveästi kodissa ja Suomessa. Jotenkin tuntuu tyhmältä tuntea ahdistusta ja koti-ikävää vaikka asiat täällä ovat hyvin ja nautin elämästäni. Mutta toki se on luonnollista kun kuitenkin asuu niin kaukana kotoota, vieraiden ihmisten kanssa. Päivä kerrallaan kohti tulevaa! Kolme samanlaista hujausta niin olen jo kotona.
Day 17: A Hobby Of Yours
Oli ennen vanhaan muodostelmaluistelu (11vuotta) kunnes jalat meni sököksi. Nykyään; hömm ei mikään? puhuminen?
PS. kirjotanko joka päivä nää samat asiat!?
Tänä aamuna otin ohjat käsiini ja tyrkytin sille vaatteet mitkä oli ylisöpöt! Prinsessa. Plus tänää sai laittaa tanssitunnille prinsessaballeriina puvun. Eli spessupäivä siltä osin.
Päivällä kävin keräämässä lisää joulukoristeita ja huone senkun jouluistuu koko ajan! Nyt siellä on jo laulava lumiukko, joka muuten laulaa saakelin tarttuvaa kappaletta. Murr. Tyttö laitto jopa oman korokkeensa sillä tavalla että ylttyy painamaan nappulaa ja kuuntelemaan laulua -.- kuinka hauskaa! Laitan lisää kuvia huoneestani kunhan saan kokonaan valmiiksi...
Aamut on taas jotenkin ollu vaikeita ja ajatukset on hirveästi kodissa ja Suomessa. Jotenkin tuntuu tyhmältä tuntea ahdistusta ja koti-ikävää vaikka asiat täällä ovat hyvin ja nautin elämästäni. Mutta toki se on luonnollista kun kuitenkin asuu niin kaukana kotoota, vieraiden ihmisten kanssa. Päivä kerrallaan kohti tulevaa! Kolme samanlaista hujausta niin olen jo kotona.
Day 17: A Hobby Of Yours
Oli ennen vanhaan muodostelmaluistelu (11vuotta) kunnes jalat meni sököksi. Nykyään; hömm ei mikään? puhuminen?
PS. kirjotanko joka päivä nää samat asiat!?
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Joulu, joulu, joulu
Lälläspöö. Eipä mulla edelleenkään oo asiaa. 101 sähköpostia vastaamatta ja 101 asiaa suunnittelematta. Eli normimeno. Hostäiti on jälleen Lontoossa ja ensi viikolla on kauan odotettu thanksgiving! Thanksgiving myös tarkoittaa kuukautta jouluun!
Siinä on esimakua jouluhuoneestani, joka tosin ei ole vielä valmis. Nyt olen kaksi päivää siellä askarrellut mutta on se hieno! :) Tänään kävin ostelemassa lapsille joululahjoja ja yritän olla kaikkien lahjojen kanssa ajoissa, jotten joudu jouluruuhkiin. Hyi että ne on ahdistavia. Suomeen laitoin tilausta joulukalenterista ja toivotaan että pian sellaisen postiini saan! Sitten alkaa vain loputon joulumusan kuuntelu ja odottaminen.
Day 16: Your Best Friend
Se on siis Susku ja se on niin söpö! Kuinka tuollasta vois olla rakastamatta?
PS se tappaa mut ku nähään ja löytää tän kuvan täältä. (:
Siinä on esimakua jouluhuoneestani, joka tosin ei ole vielä valmis. Nyt olen kaksi päivää siellä askarrellut mutta on se hieno! :) Tänään kävin ostelemassa lapsille joululahjoja ja yritän olla kaikkien lahjojen kanssa ajoissa, jotten joudu jouluruuhkiin. Hyi että ne on ahdistavia. Suomeen laitoin tilausta joulukalenterista ja toivotaan että pian sellaisen postiini saan! Sitten alkaa vain loputon joulumusan kuuntelu ja odottaminen.
Day 16: Your Best Friend
Se on siis Susku ja se on niin söpö! Kuinka tuollasta vois olla rakastamatta?
PS se tappaa mut ku nähään ja löytää tän kuvan täältä. (:
tiistai 16. marraskuuta 2010
Empty
Anteeksi nyt ei vaan tuu tekstiä enempää. Kaks kokonaista viikkoa jo joooka päivä kirjottanu ni on tekstisäiliö tyhjänä. Pahoittelen!
Day 15: Favorite American Idol Winner
Kelly Clarkson
Day 15: Favorite American Idol Winner
Kelly Clarkson
maanantai 15. marraskuuta 2010
Ihkua!
Siis viikonloppu oli NIIIN mahtava! Siiis ahh oon sydämet silmis viikonlopun suhteen vielä vuodenkin päästä. Eikä mitään kovin suurta ja ihmeellistä ees tapahtunu. Sai olla kavereiden kanssa ja pitää hauskaa.
Lauantaina suunnattiin shoppaamaan läheiseen malliin missä ei oltu aikaisemmin käyty. Rahaa meni, liikaa. Oiskohan joku 5-6 h siellä kierrelty ja naurettu. Jotenki minä ja K ollaan outojen otusten magneetteja. Aina joku sekoilee meille jotain. Ollaan jo mestareita ööö moi? katseissa. Targetissa nähtiin taas sellanen äiti+tytär+ostokset+kassi show ettei pokka enää pitäny.
Lauantai-ilta meni sitten suomiseurueessa E, J, R, A ja M (miten nii mul on vaa suomikavereita?). E teki makaroonilaatikkoo (NAM) ja karjalanpiirakoita ja munavoita (NAM). Sen jälkeen muut läks saunaan ja mä löhösin sohvalla. Kuumeen takia en viittiny mennä etten tulis sit heti uusiks. Mutta oli jälleen kyllä kiva ilta.
Sunnuntaina junalla New Yorkiin ja eka otettiin metro 68streetille ja käytiin katsastamassa marimekon kauppa. Josta oli kuin olikin pakko ostaa sitten laukku! Sen jälkeen Macys ja ahh se jouluosasto. Se on ihana. Voisin viettää siellä vuoden. Haluun sinne heti uudestaan. Noh onneks ens viikol pääsen ja sit sitä seuraavalla myös! Ostelin mun huoneeseen joulukoristeita ja mun huone on nyt joulu!
Oon niin joulufiiliksissä ettei mitään rajaa. :)
Day 14: Your Day, In Great Detail
7.30 soi herätyskello ja kampean ylös sängystä
Sen jälkeen vaatteet päälle (yleensä vaan lökärit tässä vaiheessa) vessassa käynti ja hiukset johonkin kuosiin
n. 7.45 tuun alakertaan missä istahdan koneelle ja tapitan siinä niin kauan kunnes hostisä lähtee töihin ja jään tytön kanssa kaksin
9.15 asti haahuillaan jotain tyhmää (minä koneella, tyttö kattoo tvtä, leikkii, piirtää)
9.00 jos ei oo puettu niin käydän pukemassa ja harjataan hiukset
9.15 lähdetään portaat alakertaan, valitaan kenkiä KAUAN, napataan reppu ja marssitaan autoon
9.19 lähdetään pihasta ajamaan kohti koulua (välillä myöhässä jos kenkiä valitaan LIIAN kauan)
9.23 saavutaan koulun pihaan ja kirmataan sisälle
9.25 oppilaat päästetään sisälle ja au pair katoaa
9.30-1.15 teen mitä lystään. Pesen pyykkiä, urheilen, katon tvtä, kirjotan kirjeitä jne. Tää on siis päiväni 4 vapaatuntia
1.15 (tai välillä myöhemmin myöhässä) juoksen tukka putkella alas ja yritän selvitä ajoissa koululle.
1.18 toivottavasti lähden pihasta kohti koulua
1.22 kurvaan pihalle ja kipitän sisälle
1.25 lapset päästetään luokasta
1.25-3.15 riippuu päivästä; joskus on tytön urheilua joskus ollaan kotona joskus puistoon joskus kirjastoon
3.15 pojat kotiin koulusta
3.20 välipala aika
3.20-6.00 riippuu jälleen päivästä mutta; läksyjä, urheilua, tvtä, leikkejä, pelejä jne.
6.00 -> oon vapaalla ja riippuu että lähekö ulos syömään ja nään kavereita vai jäänkö kotiin vaa nukkuu!
Nukkumaan meen siinä 10pm maissa :)
Lauantaina suunnattiin shoppaamaan läheiseen malliin missä ei oltu aikaisemmin käyty. Rahaa meni, liikaa. Oiskohan joku 5-6 h siellä kierrelty ja naurettu. Jotenki minä ja K ollaan outojen otusten magneetteja. Aina joku sekoilee meille jotain. Ollaan jo mestareita ööö moi? katseissa. Targetissa nähtiin taas sellanen äiti+tytär+ostokset+kassi show ettei pokka enää pitäny.
Lauantai-ilta meni sitten suomiseurueessa E, J, R, A ja M (miten nii mul on vaa suomikavereita?). E teki makaroonilaatikkoo (NAM) ja karjalanpiirakoita ja munavoita (NAM). Sen jälkeen muut läks saunaan ja mä löhösin sohvalla. Kuumeen takia en viittiny mennä etten tulis sit heti uusiks. Mutta oli jälleen kyllä kiva ilta.
Sunnuntaina junalla New Yorkiin ja eka otettiin metro 68streetille ja käytiin katsastamassa marimekon kauppa. Josta oli kuin olikin pakko ostaa sitten laukku! Sen jälkeen Macys ja ahh se jouluosasto. Se on ihana. Voisin viettää siellä vuoden. Haluun sinne heti uudestaan. Noh onneks ens viikol pääsen ja sit sitä seuraavalla myös! Ostelin mun huoneeseen joulukoristeita ja mun huone on nyt joulu!
Oon niin joulufiiliksissä ettei mitään rajaa. :)
Day 14: Your Day, In Great Detail
7.30 soi herätyskello ja kampean ylös sängystä
Sen jälkeen vaatteet päälle (yleensä vaan lökärit tässä vaiheessa) vessassa käynti ja hiukset johonkin kuosiin
n. 7.45 tuun alakertaan missä istahdan koneelle ja tapitan siinä niin kauan kunnes hostisä lähtee töihin ja jään tytön kanssa kaksin
9.15 asti haahuillaan jotain tyhmää (minä koneella, tyttö kattoo tvtä, leikkii, piirtää)
9.00 jos ei oo puettu niin käydän pukemassa ja harjataan hiukset
9.15 lähdetään portaat alakertaan, valitaan kenkiä KAUAN, napataan reppu ja marssitaan autoon
9.19 lähdetään pihasta ajamaan kohti koulua (välillä myöhässä jos kenkiä valitaan LIIAN kauan)
9.23 saavutaan koulun pihaan ja kirmataan sisälle
9.25 oppilaat päästetään sisälle ja au pair katoaa
9.30-1.15 teen mitä lystään. Pesen pyykkiä, urheilen, katon tvtä, kirjotan kirjeitä jne. Tää on siis päiväni 4 vapaatuntia
1.15 (tai välillä myöhemmin myöhässä) juoksen tukka putkella alas ja yritän selvitä ajoissa koululle.
1.18 toivottavasti lähden pihasta kohti koulua
1.22 kurvaan pihalle ja kipitän sisälle
1.25 lapset päästetään luokasta
1.25-3.15 riippuu päivästä; joskus on tytön urheilua joskus ollaan kotona joskus puistoon joskus kirjastoon
3.15 pojat kotiin koulusta
3.20 välipala aika
3.20-6.00 riippuu jälleen päivästä mutta; läksyjä, urheilua, tvtä, leikkejä, pelejä jne.
6.00 -> oon vapaalla ja riippuu että lähekö ulos syömään ja nään kavereita vai jäänkö kotiin vaa nukkuu!
Nukkumaan meen siinä 10pm maissa :)
sunnuntai 14. marraskuuta 2010
NYC
BABY, I'm back in the action; New York, here I come!
Eilinen oli hullun hauska päivä!
Day 13: A List of All The Places You’ve Lived
Helsinki
CT
Köyhä lista!
Eilinen oli hullun hauska päivä!
Day 13: A List of All The Places You’ve Lived
Helsinki
CT
Köyhä lista!
lauantai 13. marraskuuta 2010
Se on loppu ny.
Niinä päivinä kun mulla on tappotylsää niin blogin ulkoasu muuttuu.
Eilisen itkukohtauksen jälkeen ei tämä aamu alkanu yhtään sen loistavammin. Menin liian myöhään nukkumaan (virhe, mutta kiitos greyn) ja lapset päätti sit kiljua ja remuta juuri mun oven takana siinä seitsemän aikaan. Otti päähän ja väsytti ja prkl päätin että tänään ostan korvatulpat. Tuli vaan olo että pliis päästäkää mut kotiin. Neljä päivää sairastamista "työpaikallaan" ei ole herkkua kenellekkään. Pää kirjaimellisesti hajoo ja kaipaa takas kotiinsa.
Mutta sängystä pääsin ylös ja päätin että oli kuumetta tai ei niin mietän minimaallisen vähän aikaa tänään kotona. Pakko vaan päästä täältä pois! Tää on kyllä salee niitä kriittisimpiä päivä kun pitäs jaksaa vaan maata ettei nouse takasin mutta anteeks tää pää ei enää kestä!
Eli siis kavereiden kanssa baanalle!
Day 12: A Photo Of Me Taken Recently
Eilisen itkukohtauksen jälkeen ei tämä aamu alkanu yhtään sen loistavammin. Menin liian myöhään nukkumaan (virhe, mutta kiitos greyn) ja lapset päätti sit kiljua ja remuta juuri mun oven takana siinä seitsemän aikaan. Otti päähän ja väsytti ja prkl päätin että tänään ostan korvatulpat. Tuli vaan olo että pliis päästäkää mut kotiin. Neljä päivää sairastamista "työpaikallaan" ei ole herkkua kenellekkään. Pää kirjaimellisesti hajoo ja kaipaa takas kotiinsa.
Mutta sängystä pääsin ylös ja päätin että oli kuumetta tai ei niin mietän minimaallisen vähän aikaa tänään kotona. Pakko vaan päästä täältä pois! Tää on kyllä salee niitä kriittisimpiä päivä kun pitäs jaksaa vaan maata ettei nouse takasin mutta anteeks tää pää ei enää kestä!
Eli siis kavereiden kanssa baanalle!
Day 12: A Photo Of Me Taken Recently
perjantai 12. marraskuuta 2010
It sucks
Oh no! Melkein pilasin tän 30-kohtaa homman jättämällä tämän päivän melkein välistä! Onneksi kolme ja puoli tuntia pelasti maineeni.
Eilen käväisin lääkärillä ja sain jopa kolmen päivän antibioottikuurin. Illalla ja yöllä sitten huideltiin jo 39,5° kuumeessa ja ajattelin jo ettei tästä tuu nyt kyllä lasta eika p*skaa. Pohdin jo mielessäni että pitääkö herättää hostporukat ja lähteä sairaalaan mutta onneksi se kuume sitten laski. Aamulla oli "vain" 38°. Hostisä jäi kotiin kuitenkin kun tytöllä ei perjantaisin ole koulua niin ois ollu melko iso juttu sellaisessa kuumeessa hoitaa lasta koko päivän. Nyt mennään 37°-38° mutta kuten hostisälle sanoin "I feel almost like a human". Voin kertoa että neljä päivää sisällä makaamista on tyl-sää... Mutta Greyn Anatomian tuotantokaudet on pelastanut mut totaalliselta tylsyydeltä!
Day 11: Name Of Your Elementary School
ITÄ-PAKILAN ALA-ASTE ! rakkautta. Ala-aste oli ehkä hienointa aikaa ikinä, heti lukion jälkeen.
PS. mäkin toivon jo että mun elämässä tapahtuis jotain muutakin kun tätä kuume löpinää...
PPS. kumotaksen kahden edellisen postauksen otsikot; en siis ole flunsassa :) pelkästään kuumetta. Ei yskitä, aivastuta, niiskuta eikä muutakaan. Pelkkä kuume. And I can tell; it sucks!
Eilen käväisin lääkärillä ja sain jopa kolmen päivän antibioottikuurin. Illalla ja yöllä sitten huideltiin jo 39,5° kuumeessa ja ajattelin jo ettei tästä tuu nyt kyllä lasta eika p*skaa. Pohdin jo mielessäni että pitääkö herättää hostporukat ja lähteä sairaalaan mutta onneksi se kuume sitten laski. Aamulla oli "vain" 38°. Hostisä jäi kotiin kuitenkin kun tytöllä ei perjantaisin ole koulua niin ois ollu melko iso juttu sellaisessa kuumeessa hoitaa lasta koko päivän. Nyt mennään 37°-38° mutta kuten hostisälle sanoin "I feel almost like a human". Voin kertoa että neljä päivää sisällä makaamista on tyl-sää... Mutta Greyn Anatomian tuotantokaudet on pelastanut mut totaalliselta tylsyydeltä!
Day 11: Name Of Your Elementary School
ITÄ-PAKILAN ALA-ASTE ! rakkautta. Ala-aste oli ehkä hienointa aikaa ikinä, heti lukion jälkeen.
PS. mäkin toivon jo että mun elämässä tapahtuis jotain muutakin kun tätä kuume löpinää...
PPS. kumotaksen kahden edellisen postauksen otsikot; en siis ole flunsassa :) pelkästään kuumetta. Ei yskitä, aivastuta, niiskuta eikä muutakaan. Pelkkä kuume. And I can tell; it sucks!
torstai 11. marraskuuta 2010
Flunssaa vol 2
Tässä ei muuta kerrottavaa kauheesti oo muuta kun että; edelleen kuumeessa. Superhauskaa. Tänää lähen sitten lääkäriin koska kuume ei vaan suostu laskee edes normaaleilla lääkkeillä. Oon koko päivän löhönny sohvalla ja antanu lasten leikkiä ja katsoa tvtä niin paljon ku haluavat.
Day 10: A Silly Photo Of Me
No comments.
Day 10: A Silly Photo Of Me
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Flunssaa
Kuivausrummulla ja pesukoneella on pahasti jotain mua vastaan, koska ne päättää aina iloisesti lirkutella sitä lopetuslauluaan just sillon ku pääsen mukavasti alakertaan. Ois mulle paljon mukavampaa jos sen vois tehä sillon kun oon vielä ylhäällä...
Eilen illalla au pair meni nukkumaan ennen lapsia ! Eli kaaduin sänkyyn kahdeksalta.Väsytti iiihan pirusti ja syykin siihen löytyi; kuume. Aamulla sitten heräsin niin selvis että hostäiti on myös kuumeessa ja hosttyttö myös kipeänä. Eli naisväkemme on hieman huonossa kuosissa tällä hetkellä. Hostäiti tyrkytti mulle nyt ihmelääkkeitä ja niitten sekä "päiväunien" ansiosta elämä taas hymyilee :) Unohdin kysyä että montahan niitä saa päivässä syödä. (nimim. "Kuusi buranaa on täysi maximi päivässä!" "Etkö sä syöny eilen yheksän?")
Ihmettelen edelleen kuinka jollain riittää juttua joka päivälle. Mulla on nyt yhdeksän takana, 21 edessä. Varautukaa siis todella nihkeisiin juttuihin.
Day 9: A Photo I Took
Se on se valokuvaamisen jalo taito. Paras yhteiskuva EVÖR!
PS pieni perfektionistin pää taas yrittää nousta esiin, koska mua suunnattomasti ärsyttää ku menin alottaa tän homman vast toka päivä koska nyt noi päivät ei mee sillee nätisti käsi kädessä vaan just tollee tyhmästi 10. marraskuuta day 9.
Eilen illalla au pair meni nukkumaan ennen lapsia ! Eli kaaduin sänkyyn kahdeksalta.Väsytti iiihan pirusti ja syykin siihen löytyi; kuume. Aamulla sitten heräsin niin selvis että hostäiti on myös kuumeessa ja hosttyttö myös kipeänä. Eli naisväkemme on hieman huonossa kuosissa tällä hetkellä. Hostäiti tyrkytti mulle nyt ihmelääkkeitä ja niitten sekä "päiväunien" ansiosta elämä taas hymyilee :) Unohdin kysyä että montahan niitä saa päivässä syödä. (nimim. "Kuusi buranaa on täysi maximi päivässä!" "Etkö sä syöny eilen yheksän?")
Ihmettelen edelleen kuinka jollain riittää juttua joka päivälle. Mulla on nyt yhdeksän takana, 21 edessä. Varautukaa siis todella nihkeisiin juttuihin.
Day 9: A Photo I Took
PS pieni perfektionistin pää taas yrittää nousta esiin, koska mua suunnattomasti ärsyttää ku menin alottaa tän homman vast toka päivä koska nyt noi päivät ei mee sillee nätisti käsi kädessä vaan just tollee tyhmästi 10. marraskuuta day 9.
tiistai 9. marraskuuta 2010
What happened to me? You. You happened to me.
En tiiä mikä mysteeritauti tätä tyttöä nyt oikeen vaivaa; lauantain korvatulehdus joka hävis salamana. Eilen kuume joka hävis yhtä nopeasti. Nukkui koko päivän ja illalla oli ihan normaali ja samoin aamulla. Katsotaanko niin haen koulusta taas itkeän ja kuumeisen lapsen... Mutta toivottavasti ei :)
Pojille on ostettu ärsyttävät lelut. Tavallaan hyrrät mitä heitetään lattialle ja alkaa pyörimään. No a) kun heittä sen kovalle lattialle niin se meteli ja kolina on ÄRSYTTÄVÄ! b) ne on keksiny heitellä niit yhteen laatikkoon ja siit laatikosta lähtevä meteli on viel ärsyttävämpi. En vaan kestä sitä kolinaa, joten mun ollessa johdossa niillä leikitään vaan kellarissa tai omassa huoneessa. Ei siinä tilassa missä mä oon. Seinän takana jos oon hyvällä tuulella.
Ahh Greyn Anatomia on täydellinen tv-sarja. Ja ahh Antti Tuiskun Minun jouluni-levy on täydellinen joulucd.
Day 8: Picture Of The Last Place You Visited
Täähän vois nyt sit vaik tarkottaa viimesintä turistivierailua eli;
Turkki, Belek. Ihana paikka. Lämmintä. Uima-altaita. Hyvää ruokaa. Can I please go back?
PS three months!
Pojille on ostettu ärsyttävät lelut. Tavallaan hyrrät mitä heitetään lattialle ja alkaa pyörimään. No a) kun heittä sen kovalle lattialle niin se meteli ja kolina on ÄRSYTTÄVÄ! b) ne on keksiny heitellä niit yhteen laatikkoon ja siit laatikosta lähtevä meteli on viel ärsyttävämpi. En vaan kestä sitä kolinaa, joten mun ollessa johdossa niillä leikitään vaan kellarissa tai omassa huoneessa. Ei siinä tilassa missä mä oon. Seinän takana jos oon hyvällä tuulella.
Ahh Greyn Anatomia on täydellinen tv-sarja. Ja ahh Antti Tuiskun Minun jouluni-levy on täydellinen joulucd.
Day 8: Picture Of The Last Place You Visited
Täähän vois nyt sit vaik tarkottaa viimesintä turistivierailua eli;
PS three months!
maanantai 8. marraskuuta 2010
Snow !
Piu. Tässä on vähä huonot puolensa ku päivittäin kirjottaa ettei lopulta oo enää niin paljoo asiaa että ois jotain kirjotettavaa päivittäin. Koska täällä ei nyt niin ihmeellisyyksiä päivittäin tapahdu. Taas kerran sain LCC:ltä sähköpostia että jollain au pairilla ja hostperheellä on ongelmia, voinko puhua au pairin kanssa? Jepjep toki voin. Mullahan ei oo ku aikaa auttaa au paireja ja toimii niitten kouluttajan; näin toimit ongelmatilanteessa. Ookei ymmärrän, ite kävin vaikeita aikoja läpi ja tällä hetkellä asiat ei voisi paremmin olla niin olen elävä esimerkki kuinka puhuminen auttaa...
Tänään onki iskän synttärit, ONNEA! plus tänää ne lähtee Brasiliaan. Have fun. Mä en oiskaa halunnu lämpöseen. Varsinkaan ku tänä aamuna maassa oli lunta. Valkoista lunta. (Ihme muuten ettei ollu snowdayta koska onhan se aika vaarallista kun maassa OLI puol senttiä lunta...) Ja nyt tuolla sataa ja tuulee ja on pirun kylmä. Inte kiva sanoisin. Onneksi loppuviikolle on sitten luvattu vähä lämpimämpää. Just tänään muuten pohdin ettei täällä säät noudata minkäänlaista logiikkaa. Suomessa tiiät että syyskuusta eteenpäin aina on vaa kylmempää kylmempää ja kylmempää. Täällä saattaa olla kylmää, lämpimää, kylmää, pirun kylmää, hellettä, lämmintä, lämmintä, pirun kylmää jne. Eli et vaa tiiä mitä tuol pitäs pukee millonki. Pieni sääavautuminen kiitos ja anteeksi.
Day 7: Your Favorite Recipe
Nyt on kolmen kärki;
Mun tekemät letut
Mun tekemä tiikerikakku
Mamman tekemä suklaa-mascarpone-kakku
PS. tiiän muuten miks tääl on farenheitit ja muual ei, mut en viitti sanoo teoriaani ääneen...
Tänään onki iskän synttärit, ONNEA! plus tänää ne lähtee Brasiliaan. Have fun. Mä en oiskaa halunnu lämpöseen. Varsinkaan ku tänä aamuna maassa oli lunta. Valkoista lunta. (Ihme muuten ettei ollu snowdayta koska onhan se aika vaarallista kun maassa OLI puol senttiä lunta...) Ja nyt tuolla sataa ja tuulee ja on pirun kylmä. Inte kiva sanoisin. Onneksi loppuviikolle on sitten luvattu vähä lämpimämpää. Just tänään muuten pohdin ettei täällä säät noudata minkäänlaista logiikkaa. Suomessa tiiät että syyskuusta eteenpäin aina on vaa kylmempää kylmempää ja kylmempää. Täällä saattaa olla kylmää, lämpimää, kylmää, pirun kylmää, hellettä, lämmintä, lämmintä, pirun kylmää jne. Eli et vaa tiiä mitä tuol pitäs pukee millonki. Pieni sääavautuminen kiitos ja anteeksi.
Day 7: Your Favorite Recipe
Nyt on kolmen kärki;
Mun tekemät letut
Mun tekemä tiikerikakku
Mamman tekemä suklaa-mascarpone-kakku
PS. tiiän muuten miks tääl on farenheitit ja muual ei, mut en viitti sanoo teoriaani ääneen...
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
A balloon!
Se siitä lapsettomasta illasta/yöstä/aamusta/päivästä. Tulin kotiin illalla ja pojat telmivät olohuoneessa! Ilmeeni nähtyä hostisä selvitti ettei pojat halunnutkaan jäädä sinne mutta tyttö jäi. Noo siinä sitten pari tuntia huoneessani katsoin greyn anatomiaa kun kuulin tytön itkua alakerrasta. "Sillä on korvatulehdus" Great... Tänä aamuna hostisä sanoi että soitti illalla lääkärille ja lääkäri käski laittaa giniä korvaan. Ja tyttö oli salamana terve. Taikuutta!
Miltä nyt tuntuu? Hmm. Ei miltään. Toisaalta kaikelta. Toisaalta tunnemyrsky sisällä ja toisaalta seesteisen rauhallista. Tiistaina 3 kk takana ja 9 kk to go. Hostäiti puhu joku päivä jo siitä kuinka kamala päivä se on kun mun pitää lähteä. Ja yhdyn siihen kyllä täysin. Ei sellasta halua ees aatella vielä. Ja mulla on kaksi matkaa perheen kanssa keväälle tiedossa; Helmikuussa laskettelemaan ja Huhtikuussa johonkin lämpöiseen. Ahh. Niin ja tuolloin helmikuussa on vuoteni puoli väli. Kummallista...
Tällä hetkellä elän joulua! Joulumusa soi ja kirjoitan esseetä Joulusta. Ellei kukaan haluisi tehä mun esseetä?
Mutta kohta on joulu! :) jee !
Day 6: Your Favorite Quote
Taas iski vaikeeta.
“Nobody can be uncheered with a balloon” Winnie the Pooh ("Kukaan, jolla on ilmapallo, ei voi olla surullinen" Nalle Puh)
Totta, täysin totta, kunhan pidät mielen sopivan lapsenmielisenä läpi elämän (;
Olipa hyödyllinen postaus...
Miltä nyt tuntuu? Hmm. Ei miltään. Toisaalta kaikelta. Toisaalta tunnemyrsky sisällä ja toisaalta seesteisen rauhallista. Tiistaina 3 kk takana ja 9 kk to go. Hostäiti puhu joku päivä jo siitä kuinka kamala päivä se on kun mun pitää lähteä. Ja yhdyn siihen kyllä täysin. Ei sellasta halua ees aatella vielä. Ja mulla on kaksi matkaa perheen kanssa keväälle tiedossa; Helmikuussa laskettelemaan ja Huhtikuussa johonkin lämpöiseen. Ahh. Niin ja tuolloin helmikuussa on vuoteni puoli väli. Kummallista...
Tällä hetkellä elän joulua! Joulumusa soi ja kirjoitan esseetä Joulusta. Ellei kukaan haluisi tehä mun esseetä?
Mutta kohta on joulu! :) jee !
Day 6: Your Favorite Quote
Taas iski vaikeeta.
“Nobody can be uncheered with a balloon” Winnie the Pooh ("Kukaan, jolla on ilmapallo, ei voi olla surullinen" Nalle Puh)
Totta, täysin totta, kunhan pidät mielen sopivan lapsenmielisenä läpi elämän (;
Olipa hyödyllinen postaus...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)