Siis ensinnäkin superiso kiitos ja supersyvä kumarrus kaikille lukijoilleni ja niille jotka jaksavat kommentoida! Kommentit ja tsemppaukset todellakin piristävät. Kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitos ja ei näkemiin!
Sain kuin sain kuin sain kuin sain kuin sainkin tehtyä videon! Suosittelen siis käytäntöä jos jokun ei onnistu että aivot narikkaan ja hetken päästä uutta matoa koukkuun. Tälläkin kertaa se tuotti tulosta. Sain jopa videon ladattua profiiliini extranettiin ja nyt juttelen siellä tylsästi pari minuuttia. Mutta kuten sanoin; annan uusien au pairien loistaa keksiliäisyydellään videoissa. Mä urhasin aivosolujani siihen jo kerran.
Tänään illal sitten sinne tilille pamahti match nro 2. Nyt ollaan jo maantieteellisesti oikealla reunustalla. Perhe siis asuu 20 minuutin päästä San José nimisestä kaupungista, Kalifornian osavaltiossa. Mutta... siltikään ei juhlita saletisti natsas meiningillä koska perheessä on kaks poikaa, 11 ja 13 vuotiaat. Itse kun olen parhaimmillani pienempien lasten kanssa, joten luultavasti kiitti ei kuuluu taas ronkeli au pairin suusta. Perheen vaatimuksenakin on College-tason koulutus, joten vähän elättelen toivoa että perhe sanoo kiitti ei. Ei mun tarvis alkaa taas CClle sanoo et jooo ei käy mulle; next please.
Haluan perheen herättävän mussa joo-tonne-haluan-fiiliksen jo edes pienesti ennen minkäänlaista yhteydenottoa. Siinä pitää olla sitä jotakin. Uskallan otta näin ronkeli ja nirso au pair koska en todellakaan ota perheen löytämisestä mitään pakkoa. Natsaa jos natsaa. Saan kuitenkin ensimmäisen vuoteni suoritettua ja kaikki sen jälkeen on vain plussaa. Kuitenkaan en halua yhdeksää kuukautta olla missään perheessä missä on kertakaikkiaan viihdy.
Saipa tyttö sitten tänään au pairilleen sellaisen raivarin ettei koulusta poistunut yksikään ilman pitkää tuijotusta että kidutanko lasta. Ilkeääkin ilkeämpi au pair sano "ei playdateja vaan tanssi tunnille tiemme käy" ja lapsi oli hieman ehkä eri mieltä asiasta. Noh sitten lapsi nakattiin autoon ja autossa tiukku puhuttelu että pliis lopeta rääkyminen ja tanssiin mennään vaikka päällä seisten. Päästiin kotiin ja kiljuminen jatkui. Kannoin lapsen vessaan ja ovella sitten totesin "Soitanpa tästä A:n ja W:n äiteille ja perun huomiset playdatet kun ei itku lopu" "ei ei ei ei ei ei ei ei et sä niin voi tehä" ja itku loppu. Minäkö? Kiristän lapsiani? Never ever never ever. Loppu päivä oltiin taas tosi hyvää pataa.
Kuitenkin kun lapsi tuli tanssitunnilta ja oli ovien kohdalla niin joku pamautti oven tytön jaloille. Alkoi taas kamala huuto ja itku. Samalla sekunnilla kun kaikki näki mitä tapahtui, kääntyi jokaikinen pää tuijottamaan minua että mitä meinaan tehdä. Olin ihan että hei haloo teilläkin on lapsia?! Eiks niitä muka ikinä satu. Lapsi juoksi syliini ja nyyhkytti hetken kunnes magic-au pair sai suun taas hymyyn. Tyttö joka oven oli pamauttanut tuli pyytämään söpösti anteeksi ja pitkään jouduin vakuuttamaan että se oli vahinko ja sellaista sattuu.
Itsehän en ole eläessäni katsonut jaksoakaan Putousta. Tuota tv-sarjaa, joka Suomessa tuntui olevan kovin suuri juttu. Tänään asia kuitenkin muuttui ja katsoin koko viimeisen tuotantokauden. Oli kyllä hauskaa ja vatsalihakset sai taas treenausta. Elikkäs pidemmittä puheitta;
Meininki on tosi lets go!
Saletisti natsaa!
Firman piikkiin!
Dont wöli bii häpi ending!
PS missä mun kevät on? Tääl on kylmää ja huomenna sataa lun-ta. Siis lun-ta! En ala.
PPS huomenna mennään Philadelphiaan!
torstai 31. maaliskuuta 2011
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
v*tun v*deo
Anteeksi otsikon kielenkäyttöni. Ottaa vaan päähän liikaa. Voitte siis arvata että videosta ei tällä hetkellä tuu yhtään mitään. Valehtelematta oon kuvannu varmaankin yli 20 versiota ja jokaisessa on joku änkyti-änkyti kohta tai sitten muuten vaan kusee pahasti. Tatti otsassani on siis valtava.
Eilen mut siis hyväksyttiin jatkamaan vuottani ja kaks tuntia hyväksymisen jälkeen tililleni pamahti match nro. 1! Leuka tippui ja kädet täristen aloin tutki perhettä, joka asui... NYCissä Manhattanilla. Jei ei siis päässy suustani. Miten CC:n väki voi luka WEST COAST kohdan niin monesti väärin mitä se papereissani lukee? Pikainen kiitti ei vastaus perheelle ja viestiä CC:lle että ottakaahan tuo nyt pois. "Me ku luultiin että oisitte tosi hyvä match". Juuuuuuuuuuuuu lukekaas ne paperit uusiks. Lupasivat nyt sitten matchata mulle perheitä länsirannikolta.
Nyt siis match nro 2 odotellessa :)
Eilen mut siis hyväksyttiin jatkamaan vuottani ja kaks tuntia hyväksymisen jälkeen tililleni pamahti match nro. 1! Leuka tippui ja kädet täristen aloin tutki perhettä, joka asui... NYCissä Manhattanilla. Jei ei siis päässy suustani. Miten CC:n väki voi luka WEST COAST kohdan niin monesti väärin mitä se papereissani lukee? Pikainen kiitti ei vastaus perheelle ja viestiä CC:lle että ottakaahan tuo nyt pois. "Me ku luultiin että oisitte tosi hyvä match". Juuuuuuuuuuuuu lukekaas ne paperit uusiks. Lupasivat nyt sitten matchata mulle perheitä länsirannikolta.
Nyt siis match nro 2 odotellessa :)
tiistai 29. maaliskuuta 2011
It's official vol 2
Hahahaaaa! Fiilis on kuin ensimmäistä kertaa hyväksymisen ohjelmaan saaneella. Nimittäin;
MINUT ON HYVÄKSYTTY PIDENNYSOHJELMAAN!
Japa-dapa-duu. Jeejee!
Nyt järjestö pyysi kuvia, kuvia, kuvia ja videon. Voihan mömmö. Mutta ei auta kun uutta tekemään!
Nyt peukkui et saan superperheen!
MINUT ON HYVÄKSYTTY PIDENNYSOHJELMAAN!
Japa-dapa-duu. Jeejee!
Nyt järjestö pyysi kuvia, kuvia, kuvia ja videon. Voihan mömmö. Mutta ei auta kun uutta tekemään!
Nyt peukkui et saan superperheen!
Exit 70
Tästä blogista on kyllä moneksi! Tää on itselle varsin hyvä veruke olla tekemättä mitään tärkeää ja hyödyllistä. Usein päädyn tänne kirjoittamaan kun pitäs esseitä kirjoittaa mutta nyt just päädyin tänne koska pitäs pestä pyykkiä. Ja jep tiiän oisin voinu kirjottaa tän sinä aikana kun pyykit on koneessa mutta kun tuossa on noi portaat!
Yksi maaliskuinen viikonloppu taas hurahti ohi ja seuraava viikonloppu on jo huhtikuuta. Mistä muutes muutes on enää kuukaus ni saavutan 21 iän. Mutta siis tämä maaliskuun viimeinen viikonloppu meni moottoritie 95:sen exit 70 kohdilla. En uskalla enää sanoa ilmansuuntaa koska sit joku hyökkää mun kommenttiboksiin EI OO MUUTEN POHJONEN. Mut kyl se on :)) Okei kirrrrrjaimellisesti se on koillinen.
Mutta anyway hurautin sinne lauantaina ja pääsin ihailemaan aitoa kasinoa. Ja tsiiiiiiiiiiiiisus mun leuka tippu monesti entistäkin alemmas. Kasino oli hieno, iso, haisi rahalle ja koneet kilisi. Itse kasinoalueelle alaikäsiltä on siis pääsy kielletty mutta eipä ne metrin korkuset aidat hirveesti näkymiä estä. Koko kasinoalue kohosi vain keskellä metsää ja jonkun mielestä näyttää Tuhkimon linnalta. Netistä luin että kasinolla on neljä hotellia. Eli ei ihan pieni paikka siis. Alueelta löytyy myös superhieno klubi, jonne myöskään ikämme ei riittäny. Huhu klubista liikkuu että mm Rihanna laskeutuu helikopterilla katolle ja kipittää klubille vähä tanssimaan. Käveltiin päästä toiseen päähän ja meni varmaankin sellanen 10 min koko touhuun. Hard Rock Cafen ja leipomon kautta eksyttiin kuitenkin takaisin majapaikkaamme. Leipomosta tarttui mukaan tappavan hyvät leivokset (jep äiti) ja viltin alta leivos kädessä oli hyvä katsella elämäni ensimmäinen How I met Your Mother ja sen jälkeen Greyn Anatomia. :)
Sunnuntaina siis opetimme hieman vanhuksille Suomea! Päivä starttasi autolla hurauttamisella 20 minuutin päähän, rupattelulla ja tarinoilla kolmestatoista lapsenlapsesta ja miltein tunnin automatkasta. Lopulta saavuttiin perille hyyyyyyyyyyyyyvin söpöön suomalaiseen "Finnish Hall"iin. Siellä saatiin kierros taloon ja talon hirstoriaan. "Aitoja suomalaisia" esittelyiden ja valokuvien jälkeen päästiin asiaan. Tarkoitus oli jakautua kolmeen ryhmään; aloittelijat, "keskitaso" ja advance. Meiän suomalaisten piti vetää advance ryhmää mutta kukaan ei uskaltautunut meidän kanssa juttelemaan. Päätettiin sitten yhdistää keskitaso ja advance. Sitten vain juteltiin ja tavallaan vetreyteltiin ihmisten suomen kieltä. Jokaisella oli omanlaisensa historia ja yhteys Suomeen, joten enpä niitä jaksa nyt alkaa selitellä. Jotku puhu todella hyvin ja jotkut vähemmän hyvin. Seliteltiin "minulla on jano" "mulla on jano" eroja, sinä/te ja you/you eroja ja muuta tälläistä pientä. Pikkuhiljaa ihmiset uskalsivat alkaa kysellä ihan kunnolla asioita ja kysymyksiä tuli tiuhaan tahtiin. Oli kyllä hauska kokemus!
Kuvia viikonlopulta tulee myöhemmin eli pysyttele kuulolla. Eka kirjoittajan pitäs jaksaa laittaa kuvat koneelle ja käydä kuvien vaihtoa. Sitten pääsen ne tänne teidän iloksi laittamaan!
Eilinen työpäivä meni melko normaalisti paitsi että aamulla sain ohjeet että soccer alkaa 5.30 ja varmistin vielä "varmasti 5.30?" (olin sunnuntain saanut sähköpostin missä sanottiin 5.15). Hostisä oli ihan joojoo 5.30. Noh sitten 5.10 kun olin saanut pojat (mun nuorempi ja sen kaverin) vaihtamaan vaatteet niin tulee sähköpostia "Soccer alkaakin 5.15.." Huokaus ja sitten lyömään tahtia pojille että ehitään. 5.24 pojat hyppäsivät autosta ulos ja kirmasivat pelaamaan jalkapalloaan!
Piti muuten uusia sopimus "no crying at the school" tytön kanssa ku on homma taas alkanu lähteä lapasesta... Ihan mun ja koulutätien mielenterveyden takia!
Nyt perjantaina painan kaasua ja hurautan Pennsylvaniaan moikkaamaan velikultaani! Huisia.
Yksi maaliskuinen viikonloppu taas hurahti ohi ja seuraava viikonloppu on jo huhtikuuta. Mistä muutes muutes on enää kuukaus ni saavutan 21 iän. Mutta siis tämä maaliskuun viimeinen viikonloppu meni moottoritie 95:sen exit 70 kohdilla. En uskalla enää sanoa ilmansuuntaa koska sit joku hyökkää mun kommenttiboksiin EI OO MUUTEN POHJONEN. Mut kyl se on :)) Okei kirrrrrjaimellisesti se on koillinen.
Mutta anyway hurautin sinne lauantaina ja pääsin ihailemaan aitoa kasinoa. Ja tsiiiiiiiiiiiiisus mun leuka tippu monesti entistäkin alemmas. Kasino oli hieno, iso, haisi rahalle ja koneet kilisi. Itse kasinoalueelle alaikäsiltä on siis pääsy kielletty mutta eipä ne metrin korkuset aidat hirveesti näkymiä estä. Koko kasinoalue kohosi vain keskellä metsää ja jonkun mielestä näyttää Tuhkimon linnalta. Netistä luin että kasinolla on neljä hotellia. Eli ei ihan pieni paikka siis. Alueelta löytyy myös superhieno klubi, jonne myöskään ikämme ei riittäny. Huhu klubista liikkuu että mm Rihanna laskeutuu helikopterilla katolle ja kipittää klubille vähä tanssimaan. Käveltiin päästä toiseen päähän ja meni varmaankin sellanen 10 min koko touhuun. Hard Rock Cafen ja leipomon kautta eksyttiin kuitenkin takaisin majapaikkaamme. Leipomosta tarttui mukaan tappavan hyvät leivokset (jep äiti) ja viltin alta leivos kädessä oli hyvä katsella elämäni ensimmäinen How I met Your Mother ja sen jälkeen Greyn Anatomia. :)
Sunnuntaina siis opetimme hieman vanhuksille Suomea! Päivä starttasi autolla hurauttamisella 20 minuutin päähän, rupattelulla ja tarinoilla kolmestatoista lapsenlapsesta ja miltein tunnin automatkasta. Lopulta saavuttiin perille hyyyyyyyyyyyyyvin söpöön suomalaiseen "Finnish Hall"iin. Siellä saatiin kierros taloon ja talon hirstoriaan. "Aitoja suomalaisia" esittelyiden ja valokuvien jälkeen päästiin asiaan. Tarkoitus oli jakautua kolmeen ryhmään; aloittelijat, "keskitaso" ja advance. Meiän suomalaisten piti vetää advance ryhmää mutta kukaan ei uskaltautunut meidän kanssa juttelemaan. Päätettiin sitten yhdistää keskitaso ja advance. Sitten vain juteltiin ja tavallaan vetreyteltiin ihmisten suomen kieltä. Jokaisella oli omanlaisensa historia ja yhteys Suomeen, joten enpä niitä jaksa nyt alkaa selitellä. Jotku puhu todella hyvin ja jotkut vähemmän hyvin. Seliteltiin "minulla on jano" "mulla on jano" eroja, sinä/te ja you/you eroja ja muuta tälläistä pientä. Pikkuhiljaa ihmiset uskalsivat alkaa kysellä ihan kunnolla asioita ja kysymyksiä tuli tiuhaan tahtiin. Oli kyllä hauska kokemus!
Kuvia viikonlopulta tulee myöhemmin eli pysyttele kuulolla. Eka kirjoittajan pitäs jaksaa laittaa kuvat koneelle ja käydä kuvien vaihtoa. Sitten pääsen ne tänne teidän iloksi laittamaan!
Eilinen työpäivä meni melko normaalisti paitsi että aamulla sain ohjeet että soccer alkaa 5.30 ja varmistin vielä "varmasti 5.30?" (olin sunnuntain saanut sähköpostin missä sanottiin 5.15). Hostisä oli ihan joojoo 5.30. Noh sitten 5.10 kun olin saanut pojat (mun nuorempi ja sen kaverin) vaihtamaan vaatteet niin tulee sähköpostia "Soccer alkaakin 5.15.." Huokaus ja sitten lyömään tahtia pojille että ehitään. 5.24 pojat hyppäsivät autosta ulos ja kirmasivat pelaamaan jalkapalloaan!
Piti muuten uusia sopimus "no crying at the school" tytön kanssa ku on homma taas alkanu lähteä lapasesta... Ihan mun ja koulutätien mielenterveyden takia!
Nyt perjantaina painan kaasua ja hurautan Pennsylvaniaan moikkaamaan velikultaani! Huisia.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
What a wonderful friday!
En oo toipunu mun vloggauksesta vielä! Enkä tiiä kauan siihen menee. Jaiks.
Eilinen työpäivä oli help-po! Meinasin ihan oikeesti ja tosissani kyllästyä. Pojat lähti aamulla kouluun ja tyttö heräsi 12.23. Kyllä, minun 5 v. hostlapseni nukkui yli puolenpäivän. Au pair sitten istui kotona ja tuijotti kelloa, pesi pyykkiä, oleili ja tylsistyi kuoliaaksi. Tiiättekö tunteen ku ei oo mitään tekemistä mutta kotoota et voi poistua? Pari kertaa yritin neitiä käydä herättämässä ajatellen vanhempiaan illalla, mutta sain aikaiseksi vain sellaisen huutomyräkän että ajattelin vain että eipä mun tarvi sen kans kukkua yöllä. Vihdoin ja viimein se tallusti alakertaan _äkäisenä_. Ihan kun norsulauma olisi portaita alas kierinyt.
Eipä se mun työpäivä juhlaksi muuttunut lapsen herättyä. Se laiskotteli sohvalla edelleen rättiväsyneenä yökkäri päällä ja ke-to yö mielessä ajattelin että noh antaa laiskotella. Yökkärin se vaihto normivaatteissiin siinä neljän aikaa koska yritti päästä ulos poikien kanssa, mutta jotenkaan lapsi ei sinne ikinä päätynyt. Nuorempi pojista siis tuli vain kotiin koulusta ja hän sitten soitti kaverin kylään. Eli laiskottelu ja tylsyys jatkui. Jopa kävi mielessä että haluan seuraavassa perheessä minulla olevan töitä!
Mitä ihmeellistä siis oli ke-to yössä? Heräsin ja kuulin neitin itkevän ja olin ihan ahhhh ei oo mun ongelma! Noh meni kaks minuuttia ni oveen koputettiin ja kirosanat sinkoilivat päässäni. Avasin oven ja pieni neiti nyyhkytti surkeana "äiti ja isi ei oo kotona". Lisää kirosanoja. Nappasin tytön hetkeksi kainalooni, jotta lapsi rauhottui ja sitten kuulin ääniä alakerrasta. Lähdettiin sitten käsi kädessä alakertaan ja sieltä löytyi vain vanhin poika. Pohtimista että mitä nyt teen (= miten pääsen nopeiten takaisin nukkumaan). Seisoin sitten ikkunan edessä kun näin auton ajavan tietämme ja olin että hei jospa toi olis äiti tai isi! Sitten hostisäni juoksi sisälle hädissään että anteeksi sut on herätetty ja mee takas nukkumaan jne. Tottelin auliisti käskyä ja nukuin siihen asti kunnes kelloni soi.
Marssin sitten alakertaan valmiina päivään niin juteltiin tapahtuneesta hostisäni kanssa joka vaan totesi "olin just lähössä salilta kun hostäiti ilmestyi sinne vain. Sitten piti nopeasti tulla kotiin ja löysin sut heränneenä". Yleensä siis menevät vuorotellen salille, jotta lapset eivä "ole yksin". Enpä tiiä mitä sinä aamuna sitten kävi kun ei mentykkään vuorotellen. Selvisi myös että tyttö on nukkunut koko yön todella huonosti ja senhän au pair sitten kuuli aamulla. Kuuntelin kirjaimellisesti jatkuvaa itkua siihen asti kunnes astuttiin ovesta ulos lähdössä kouluun. Sillon vain nyyhkytettiin surullisesti. Kunnes neiti seisoi auton edessä ja kahva oli lumen peitossa niin eikun uusi huutokonsertti pystyyn. Ajoin ennätysnopeasti koululle, jätin rääkyvän lapsen kouluun ja karkasin.
Jopas oli sepitystä. Au pairin ahh-niin-taivaallista-arkea. Eli torstai ja perjantai vähä tasapainottivat toisiaan. Mutta kyllä viikonloppu tuli taas hyvään saumaan. 3 työpäivää oli loman jälkeen... liikaa. Nyt piakkoin otan suunnaksi motari 95 ja painelen pöpelikköön!
Kuullaan!
Niin ja ahh ahh ahh ahhh enää puuttuu perheen suosituskirje ja oon valmis matchaykseen! Japadapaduu!
Eilinen työpäivä oli help-po! Meinasin ihan oikeesti ja tosissani kyllästyä. Pojat lähti aamulla kouluun ja tyttö heräsi 12.23. Kyllä, minun 5 v. hostlapseni nukkui yli puolenpäivän. Au pair sitten istui kotona ja tuijotti kelloa, pesi pyykkiä, oleili ja tylsistyi kuoliaaksi. Tiiättekö tunteen ku ei oo mitään tekemistä mutta kotoota et voi poistua? Pari kertaa yritin neitiä käydä herättämässä ajatellen vanhempiaan illalla, mutta sain aikaiseksi vain sellaisen huutomyräkän että ajattelin vain että eipä mun tarvi sen kans kukkua yöllä. Vihdoin ja viimein se tallusti alakertaan _äkäisenä_. Ihan kun norsulauma olisi portaita alas kierinyt.
Eipä se mun työpäivä juhlaksi muuttunut lapsen herättyä. Se laiskotteli sohvalla edelleen rättiväsyneenä yökkäri päällä ja ke-to yö mielessä ajattelin että noh antaa laiskotella. Yökkärin se vaihto normivaatteissiin siinä neljän aikaa koska yritti päästä ulos poikien kanssa, mutta jotenkaan lapsi ei sinne ikinä päätynyt. Nuorempi pojista siis tuli vain kotiin koulusta ja hän sitten soitti kaverin kylään. Eli laiskottelu ja tylsyys jatkui. Jopa kävi mielessä että haluan seuraavassa perheessä minulla olevan töitä!
Mitä ihmeellistä siis oli ke-to yössä? Heräsin ja kuulin neitin itkevän ja olin ihan ahhhh ei oo mun ongelma! Noh meni kaks minuuttia ni oveen koputettiin ja kirosanat sinkoilivat päässäni. Avasin oven ja pieni neiti nyyhkytti surkeana "äiti ja isi ei oo kotona". Lisää kirosanoja. Nappasin tytön hetkeksi kainalooni, jotta lapsi rauhottui ja sitten kuulin ääniä alakerrasta. Lähdettiin sitten käsi kädessä alakertaan ja sieltä löytyi vain vanhin poika. Pohtimista että mitä nyt teen (= miten pääsen nopeiten takaisin nukkumaan). Seisoin sitten ikkunan edessä kun näin auton ajavan tietämme ja olin että hei jospa toi olis äiti tai isi! Sitten hostisäni juoksi sisälle hädissään että anteeksi sut on herätetty ja mee takas nukkumaan jne. Tottelin auliisti käskyä ja nukuin siihen asti kunnes kelloni soi.
Marssin sitten alakertaan valmiina päivään niin juteltiin tapahtuneesta hostisäni kanssa joka vaan totesi "olin just lähössä salilta kun hostäiti ilmestyi sinne vain. Sitten piti nopeasti tulla kotiin ja löysin sut heränneenä". Yleensä siis menevät vuorotellen salille, jotta lapset eivä "ole yksin". Enpä tiiä mitä sinä aamuna sitten kävi kun ei mentykkään vuorotellen. Selvisi myös että tyttö on nukkunut koko yön todella huonosti ja senhän au pair sitten kuuli aamulla. Kuuntelin kirjaimellisesti jatkuvaa itkua siihen asti kunnes astuttiin ovesta ulos lähdössä kouluun. Sillon vain nyyhkytettiin surullisesti. Kunnes neiti seisoi auton edessä ja kahva oli lumen peitossa niin eikun uusi huutokonsertti pystyyn. Ajoin ennätysnopeasti koululle, jätin rääkyvän lapsen kouluun ja karkasin.
Jopas oli sepitystä. Au pairin ahh-niin-taivaallista-arkea. Eli torstai ja perjantai vähä tasapainottivat toisiaan. Mutta kyllä viikonloppu tuli taas hyvään saumaan. 3 työpäivää oli loman jälkeen... liikaa. Nyt piakkoin otan suunnaksi motari 95 ja painelen pöpelikköön!
Kuullaan!
Niin ja ahh ahh ahh ahhh enää puuttuu perheen suosituskirje ja oon valmis matchaykseen! Japadapaduu!
torstai 24. maaliskuuta 2011
Vloggaus
Hehhe! Sainpa nyt sen videon aikaiseksi ja aattelin että puhun vaan hetken ja se on siinä. Tuliki sitten miltein 10 min.
Omien blogitekstien (vanhojen varsinkin) lukeminen; hävettää, oman vloggauksen kattominen; hävettää vielä enemmän!
Mutta olkaapa hyvät!
Omien blogitekstien (vanhojen varsinkin) lukeminen; hävettää, oman vloggauksen kattominen; hävettää vielä enemmän!
Mutta olkaapa hyvät!
tiistai 22. maaliskuuta 2011
Mahdollisuutesi vaikuttaa!
Nyt siis äänestetään!
Haluatteko lukijat videopostauksen normaali elämästäni täällä USAssa tänne blogiin? :) Tarvitaan tarpeeksi joo:ta jotta tän pään saa käännettyä! Älä siis vain ajatteli no että joo vaan kirjota se.
Muutenkin otan aihe-ehdotuksia avosylin vastaan. Yritän kyllä toteutella niitä mahdollisimman paljon. Postauksen tuleville au paireille olenkin jo tehnyt ja se löytyy jostain tuolta 2010 puolelta. Aihe-ehdotuksia voi laittaa myös videopostauksiin.
Kiitos ja iso kumarrus!
Haluatteko lukijat videopostauksen normaali elämästäni täällä USAssa tänne blogiin? :) Tarvitaan tarpeeksi joo:ta jotta tän pään saa käännettyä! Älä siis vain ajatteli no että joo vaan kirjota se.
Muutenkin otan aihe-ehdotuksia avosylin vastaan. Yritän kyllä toteutella niitä mahdollisimman paljon. Postauksen tuleville au paireille olenkin jo tehnyt ja se löytyy jostain tuolta 2010 puolelta. Aihe-ehdotuksia voi laittaa myös videopostauksiin.
Kiitos ja iso kumarrus!
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Lovely lovely Boston
Boston oli ihana-ihana-ihana! Ahh se tunne kun astuit metrosta ulos ja katselit ympärille ja rakastuit kaupunkiin heti. Mutta sitten pyörittiin ja pyörittiin vähän lisää ja tulos oli; ei mitään, ei yhtään mitään, nähtävää turisteille! Eli jos joskus muutan USAhan pysyvästi niin muutan Bostoniin mutta ei sinne turistina kannata lähteä.
Ajaminen Bostonissa oli aluksi ainakin varsin mielenkiintoista. Tunneleita oli kilometri tolkulla ja sieltä valittiin exittejä mihin halusi. Välillä haukattiin raitista ilmaan päivänvalossa ja takas merten ja katujen alle suhaamaan. GPS ei tästä kauheesti tykkäillyt kun satelliitti hävisi tuon tuosta. Noh elossa selvittiin ja pikkuhiljaa myös se ajaminen siellä alkoi sujumaan!
Hotelli oli ihan lentokentän vieressä ja ikkunasta saatiin tuijotella laskuja ja nousuja. Toisella puolella olisi ollut komea Bostonin skyline mutta lentokoneet veti enemmän puoleensa. Hotellilta otettiin shuttle kuljetus aina lentokentälle ja sieltä metrolla downtowniin. Hotellin edestä myös lähti vesitaksi downtowniin mutta roundtrip oli 17 dollaria. Sijainniltaan hotelli oli ihan huippu!
Mitä me sitten siellä tehtiin? Noh Quincy market kierrettiin perjantaina ja sen ympäristöä tallailtiin. Lauantaina metro, bussi, metro/ratikka/juna, metro yhdistelmän jälkeen saavuttiin Harvardin alueelle ja aamupala/lounaan jälkeen kierreltiin nerojen koulun ympäristöä. Ekat kolme kuvaa on downtownista ja Quincy marketilta ja loput Harvardista.
Harvardin jälkeen metron ja metro/ratikka/junan jälkeen saavuttiin Fenway Parkille. Red Soxien kotikentälle ja Red Sox on siis bostonlainen baseball-joukkue. Tooooosi iso juttu Bostonissa etkä oo aito bostonlainen jos et sitä kannata. Bostonin Red Soxilla ja New Yorkin Yankeeseilla on ehkä pientä kilpailua havaittavissa.
Red Sox-storesta ostettiin 12 dollari maksavat liput stadion kierrokselle ja kierroksella oli myös muutama Yankees-fani. Rohkeaa ;) Fenway park on rakennettu 1912 eli ens vuonna tulee 100 täyteen. Se on amerikan vanhin baseball stadion ja Red Sox on juhlinut siellä muutamaa liigavoittoa.
Nyt nautin kodin rauhasta sunnuntai-huristeluiden jälkeen Boston-housut jalassa. Kaksi ahh ihanan pitkää lomapäivää vielä edessä!
PS. Bostonista ei oo vielä kuulunu mitään jännää. Murr. Onneks huomenna on taas maanantai!
PPS. perjantaina oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin sairaan lämmintä että ahh oli ihanaa!
PPPS. Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa.
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
Ajaminen Bostonissa oli aluksi ainakin varsin mielenkiintoista. Tunneleita oli kilometri tolkulla ja sieltä valittiin exittejä mihin halusi. Välillä haukattiin raitista ilmaan päivänvalossa ja takas merten ja katujen alle suhaamaan. GPS ei tästä kauheesti tykkäillyt kun satelliitti hävisi tuon tuosta. Noh elossa selvittiin ja pikkuhiljaa myös se ajaminen siellä alkoi sujumaan!
Hotelli oli ihan lentokentän vieressä ja ikkunasta saatiin tuijotella laskuja ja nousuja. Toisella puolella olisi ollut komea Bostonin skyline mutta lentokoneet veti enemmän puoleensa. Hotellilta otettiin shuttle kuljetus aina lentokentälle ja sieltä metrolla downtowniin. Hotellin edestä myös lähti vesitaksi downtowniin mutta roundtrip oli 17 dollaria. Sijainniltaan hotelli oli ihan huippu!
Mitä me sitten siellä tehtiin? Noh Quincy market kierrettiin perjantaina ja sen ympäristöä tallailtiin. Lauantaina metro, bussi, metro/ratikka/juna, metro yhdistelmän jälkeen saavuttiin Harvardin alueelle ja aamupala/lounaan jälkeen kierreltiin nerojen koulun ympäristöä. Ekat kolme kuvaa on downtownista ja Quincy marketilta ja loput Harvardista.
Harvardin jälkeen metron ja metro/ratikka/junan jälkeen saavuttiin Fenway Parkille. Red Soxien kotikentälle ja Red Sox on siis bostonlainen baseball-joukkue. Tooooosi iso juttu Bostonissa etkä oo aito bostonlainen jos et sitä kannata. Bostonin Red Soxilla ja New Yorkin Yankeeseilla on ehkä pientä kilpailua havaittavissa.
Red Sox-storesta ostettiin 12 dollari maksavat liput stadion kierrokselle ja kierroksella oli myös muutama Yankees-fani. Rohkeaa ;) Fenway park on rakennettu 1912 eli ens vuonna tulee 100 täyteen. Se on amerikan vanhin baseball stadion ja Red Sox on juhlinut siellä muutamaa liigavoittoa.
Nyt nautin kodin rauhasta sunnuntai-huristeluiden jälkeen Boston-housut jalassa. Kaksi ahh ihanan pitkää lomapäivää vielä edessä!
PS. Bostonista ei oo vielä kuulunu mitään jännää. Murr. Onneks huomenna on taas maanantai!
PPS. perjantaina oli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin sairaan lämmintä että ahh oli ihanaa!
PPPS. Isä olen täällä maailman toisella puolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa.
Äiti älä pelkää kyllä pidän itsestä huolen, ja laulan pappadaduda pa duda dapa
torstai 17. maaliskuuta 2011
Oujee.. def not.
Sitten ku kaikki menee päin mäntyä ni sitte mennää kyllä pöpelikköön oikeen kunnolla. Ei mulla muuta. Täällä voit olla varma että just ku oot aallonharjalla että jeejee superkivaa ni sieltä tullaan alas sitten superkovaa.
Ehkäpä mä palaan vielä kaidalle tielle.
Onneks huomenna Boston!
Ehkäpä mä palaan vielä kaidalle tielle.
Onneks huomenna Boston!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
What Are Words?
Suuri päivä on koittanut! Sillä alkaa 6 päivän ylimääräinen loma vailla kiirettä ja huolta lapsista. Nukun, nukun, nukun, nukun, skypetän ja käyn salilla. Lomaa parhaimmillaan sanoisin.
Ensinnäkin on pakko sanoa; mulla tulee mun LCCtä kyllä järkyttävä ikävä kun lähden täältä. Nimittäin sitä parempaa LCCtä on vaikea löytää. Se on kärsivällisesti auttanut ja tsempannut mua ja kuuntelee ongelmia kärsivällisesti. Tekisi mieli päivällä vain hurauttaa sinne jutella kaikesta. Kun täältä joskus lähden (joko uuteen perheeseen tai suomeen) niin itku tulee niin lapsia hyvästellessä kuin LCCtä. Kauheeta. Tänää sain häneltä sähköpostia "I wish I needed an au pair and lived on the West Coast. I would have the perfect au pair!" Hymyilytti :)
Tytöllä on siis ollut tämän 3 päivän aikana huimat 4 tuntia koulua. Eli ollaan vietetty paaaljon ja vielä vähän enemmän tyttöjen laatuaikaa. Kuunneltu musaa, leikitty legoilla, käyty kaupassa, leikitty kirjastossa, luettu kirjoja, halailtu, pusuteltu ja sitten vaa möllötetty vierekkäin ja kutiteltu ja kikateltu. Tyttö kipittää mun luo ja kiipeää syliin ja halaa lujaa. En voi kun rakastaa tuota pientä tyttöä koko sydämestäni. Eilenkin istuttiin koneella ja kuuneltiin musiikkia ja yhtäkkiä lapsi kietoi pienet kätensä mun ympärille, halasi tiukasti ja kuiskasi "I really love you". Pyyhkäisin pienen kyyneleen poskeltani :) Lisäksi eilen olin ovella lähdössä ulos K:n kanssa niin keittiöstä kuului "I MISS YOU ALREADY". Tänään keskusteltiin yksinäisyydestä ja kysyin "Are you alone?" "No because I have the best au pair with me". Lisäksi näiden kolmen päivän aikana olen monia, monia kertoja kuullut kuinka tulee ikävöimään minua Kaliforniassa. Sniif. Kyllä mullakin tulee lapsia ikävä.
Onko Bostonista kuulunut? No joo on kai perjaatteessa. Kyseli opiskeluista ja tarkennuksia creditteihin. Minullahan on niitä nyt kolme kasassa ja huhtikuun alussa suunnataan Ruotsi L:n kanssa jälleen kohti Silver Bayta ja kokoan kolme puuttuvaa kredittiä. Paitsi ne esseet.. Kyllä mä vielä saan ne valmiiksi! Ehkäpä tällä lomalla? No mutta siis tuon verta on Bostonista mua muistettu. Ihanan ihana LCCni kyseli tänään sieltä vähä missä mennään kun mitään ei tapahdu. Ahh I <3 my LCC.
Nyt vaihde vapaalle ja lomalle! Nautin.
PS. huomenna paistaa aurinko kooko hela dagen ja on yli 15 lämmintä. Kirja siis kainaloon ja nauttimaan D-vitamiinista terassille. I think life is pretty awesome!
PPS biisi <3
PPPS niille jotka ei tiiä; Chris Medina oli Amerikan Idolsissa, mutta ei päässy semifinaaleihin. Hän kuitenkin teki tämän singlen sairaalle kihlatulleen.
Ensinnäkin on pakko sanoa; mulla tulee mun LCCtä kyllä järkyttävä ikävä kun lähden täältä. Nimittäin sitä parempaa LCCtä on vaikea löytää. Se on kärsivällisesti auttanut ja tsempannut mua ja kuuntelee ongelmia kärsivällisesti. Tekisi mieli päivällä vain hurauttaa sinne jutella kaikesta. Kun täältä joskus lähden (joko uuteen perheeseen tai suomeen) niin itku tulee niin lapsia hyvästellessä kuin LCCtä. Kauheeta. Tänää sain häneltä sähköpostia "I wish I needed an au pair and lived on the West Coast. I would have the perfect au pair!" Hymyilytti :)
Tytöllä on siis ollut tämän 3 päivän aikana huimat 4 tuntia koulua. Eli ollaan vietetty paaaljon ja vielä vähän enemmän tyttöjen laatuaikaa. Kuunneltu musaa, leikitty legoilla, käyty kaupassa, leikitty kirjastossa, luettu kirjoja, halailtu, pusuteltu ja sitten vaa möllötetty vierekkäin ja kutiteltu ja kikateltu. Tyttö kipittää mun luo ja kiipeää syliin ja halaa lujaa. En voi kun rakastaa tuota pientä tyttöä koko sydämestäni. Eilenkin istuttiin koneella ja kuuneltiin musiikkia ja yhtäkkiä lapsi kietoi pienet kätensä mun ympärille, halasi tiukasti ja kuiskasi "I really love you". Pyyhkäisin pienen kyyneleen poskeltani :) Lisäksi eilen olin ovella lähdössä ulos K:n kanssa niin keittiöstä kuului "I MISS YOU ALREADY". Tänään keskusteltiin yksinäisyydestä ja kysyin "Are you alone?" "No because I have the best au pair with me". Lisäksi näiden kolmen päivän aikana olen monia, monia kertoja kuullut kuinka tulee ikävöimään minua Kaliforniassa. Sniif. Kyllä mullakin tulee lapsia ikävä.
Onko Bostonista kuulunut? No joo on kai perjaatteessa. Kyseli opiskeluista ja tarkennuksia creditteihin. Minullahan on niitä nyt kolme kasassa ja huhtikuun alussa suunnataan Ruotsi L:n kanssa jälleen kohti Silver Bayta ja kokoan kolme puuttuvaa kredittiä. Paitsi ne esseet.. Kyllä mä vielä saan ne valmiiksi! Ehkäpä tällä lomalla? No mutta siis tuon verta on Bostonista mua muistettu. Ihanan ihana LCCni kyseli tänään sieltä vähä missä mennään kun mitään ei tapahdu. Ahh I <3 my LCC.
Nyt vaihde vapaalle ja lomalle! Nautin.
PS. huomenna paistaa aurinko kooko hela dagen ja on yli 15 lämmintä. Kirja siis kainaloon ja nauttimaan D-vitamiinista terassille. I think life is pretty awesome!
PPS biisi <3
PPPS niille jotka ei tiiä; Chris Medina oli Amerikan Idolsissa, mutta ei päässy semifinaaleihin. Hän kuitenkin teki tämän singlen sairaalle kihlatulleen.
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Jok'ikinen!
Nyt jokainen, siis ihan jokainen, joka tän tekstin lukee laittaa muiston kommenttiboksiini. Olen keskustellut liian monen ihmisen kanssa ja monelta kuullut "joo mäki luen sun blogia!" Jos kerta niiiiiiiiiiiiiin moni lukee niin kommentteja todistukseksi!
Tämä koskee myös sinua, joka lukee tätä lausetta juuri nyt.
Tämä koskee myös sinua, joka lukee tätä lausetta juuri nyt.
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Everyone dies but no everyone lives.
Siis ei tästä tuu enää yhtään mitään. En kestä en kestä en vaan yksinkertaisesti kestä! Se on loppu ny.
Ensinnäkin siis kaikki hyvä! Oon siitä kyllä päässy tosi hyvin irti mutta tää viikonloppu (okei tää sunnuntai) oli poikkeus ja hirvee olo. En kykene antaa itelleni anteeksi. En kestä itseäni tämän päivän syömisteni takia. Siksipä huomen illalla suuntaan salille ja tuijotan Greyta kaksi jaksoa eli rääkkään itseäni 82 minuuttia. Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina sama. Ei muuten tästä tuu yhtään mitään. Plus ensi viikonloppua en halua edes ajatella...
Toinen se on loppu ny ni on shoppaus. Täten ilmoitan itteni kuukauden ostoskieltoon. Eli musta tulee kotihiiri. Koska täällä ei vaan voi poistua talosta ilman että tuhlaat rahaa kamalia summia. Ihmekkös kun harva au pair pystyy vuotensa aikana säästämään! Sitä rahaa vain palaa kaikkeen.
Eli tästä eteenpäin tiukka linja herkuttelussa jatkuu plus kaiken maailman kortit, jotkat käyvät maksuvälineenä pysyy visusti piilossa. Ai niin ja itseni rääkkääminen salilla. Tervetuloa siis tulevaisuus!
Huomista ootan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin innoissani. Koska on maanantai ja laiskamadot palaa töihin, jolloin Boston voi ottaa muhun yhteyttä. Jos näin ei ensi viikolla käy niin perjantaina marssin itse sinne vähä jututtamaan työmoraalista. Niin ja eihän niillä siellä oo muitakin au paireja hoidettavana kun mä...
Tänään oli superhauska päivä New Yorkissa! Aamulla soi kello ja valmistauduin. Pikaisesti käväisin koneella josta selvisi että kellot oli siirretty. Hetken tsuumailun ja tutkailun päädyin tulokseen että kännykkäni oli ite siirtäny itsensä oikeaan aikaan eli ei tapahtunut katastrofia! Junalla matkattiin tuttuun tapaan ja ryydyttiin penkeillä. Metron kautta kirmattiin Madame Tussaudsiin, jossa on siis vahanukkeja tunnetuista henkilöistä.
Nukkejen seasta matka jatkui kierrellen ja kaarrellen Hard Rock Cafen ja Times Squaren kautta koht Macy'sta, jonka ympäristössä vietettiin tunti jos toinenkin. Sitten kuitenkin katsahdettiin kohti taivasta ja Empire State Building seisoi vieressä niin päätettiin lähteä uhmaamaan tuulta ja käväsitä huipulla. Jonoja oli tooosi vähän niin kuin muutenkin ihmisiä tällä hetkellä New Yorkissä, joten melkoisen sukkelaa sujahdettiin 86 kerrokseen.
Se tuuli ehkä kuitenkin kiusasi sen verran että piti lähteä nopsaa pois mutta tulipa Katjan must-see-listalta ainakin yksi kohta taas ruksittua pois! Seuraavan kerran on luvassa sittenki vasta se museum of natural history. Ja ehkäpä Brooklyn Bridge! Kaikenkaikkiaan oli ihan mahtava sunnuntai ja vatsalihakset sai treenausta.
PS huomenna avataan puisto-kausi lapsen kanssa! Mahtavaa. Se on taatusti kevään/kesän merkki!
PPS kuukaus ja 7pv Miamiin! Mahtista!
PPPS siinä kierreltiin Disney-kauppaa ihan rauhassa K:n kanssa kun yksi työntekijä vanhempi mies tulee:
"Mitäs tykkäätte New Yorkista?"
"Tosi kiva paikka kyllä!"
"Mistäs ootte?"
"Suomesta... tai no ollaan molemmat au pairei ni asutaan tääl tää vuos"
"Aaa vähä kivaa! Millä järjestöllä ootte?"
"Cultural Care molemmat"
Tässä vaiheessa mis kaivaa taskustaan lompakkoa ja ottaa sielä käyntikorttiaan esiin. Olin ihan varma että mies haluaa meiät töihin itselleen silloin tällöin vahtimaan lapsiaan. Mutta ei! Esiin lävähtää Cultural Caren käyntikortti
"Mä oon LCC!" Molempien suut oli varmaa :o
Hetki juteltiin niitä näitä ja hän innoistui valtavasti kun kuuli pidennysaikeistani! :) Pieni siis se New Yorkin on!
Ensinnäkin siis kaikki hyvä! Oon siitä kyllä päässy tosi hyvin irti mutta tää viikonloppu (okei tää sunnuntai) oli poikkeus ja hirvee olo. En kykene antaa itelleni anteeksi. En kestä itseäni tämän päivän syömisteni takia. Siksipä huomen illalla suuntaan salille ja tuijotan Greyta kaksi jaksoa eli rääkkään itseäni 82 minuuttia. Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina sama. Ei muuten tästä tuu yhtään mitään. Plus ensi viikonloppua en halua edes ajatella...
Toinen se on loppu ny ni on shoppaus. Täten ilmoitan itteni kuukauden ostoskieltoon. Eli musta tulee kotihiiri. Koska täällä ei vaan voi poistua talosta ilman että tuhlaat rahaa kamalia summia. Ihmekkös kun harva au pair pystyy vuotensa aikana säästämään! Sitä rahaa vain palaa kaikkeen.
Eli tästä eteenpäin tiukka linja herkuttelussa jatkuu plus kaiken maailman kortit, jotkat käyvät maksuvälineenä pysyy visusti piilossa. Ai niin ja itseni rääkkääminen salilla. Tervetuloa siis tulevaisuus!
Huomista ootan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin innoissani. Koska on maanantai ja laiskamadot palaa töihin, jolloin Boston voi ottaa muhun yhteyttä. Jos näin ei ensi viikolla käy niin perjantaina marssin itse sinne vähä jututtamaan työmoraalista. Niin ja eihän niillä siellä oo muitakin au paireja hoidettavana kun mä...
Tänään oli superhauska päivä New Yorkissa! Aamulla soi kello ja valmistauduin. Pikaisesti käväisin koneella josta selvisi että kellot oli siirretty. Hetken tsuumailun ja tutkailun päädyin tulokseen että kännykkäni oli ite siirtäny itsensä oikeaan aikaan eli ei tapahtunut katastrofia! Junalla matkattiin tuttuun tapaan ja ryydyttiin penkeillä. Metron kautta kirmattiin Madame Tussaudsiin, jossa on siis vahanukkeja tunnetuista henkilöistä.
Nukkejen seasta matka jatkui kierrellen ja kaarrellen Hard Rock Cafen ja Times Squaren kautta koht Macy'sta, jonka ympäristössä vietettiin tunti jos toinenkin. Sitten kuitenkin katsahdettiin kohti taivasta ja Empire State Building seisoi vieressä niin päätettiin lähteä uhmaamaan tuulta ja käväsitä huipulla. Jonoja oli tooosi vähän niin kuin muutenkin ihmisiä tällä hetkellä New Yorkissä, joten melkoisen sukkelaa sujahdettiin 86 kerrokseen.
PS huomenna avataan puisto-kausi lapsen kanssa! Mahtavaa. Se on taatusti kevään/kesän merkki!
PPS kuukaus ja 7pv Miamiin! Mahtista!
PPPS siinä kierreltiin Disney-kauppaa ihan rauhassa K:n kanssa kun yksi työntekijä vanhempi mies tulee:
"Mitäs tykkäätte New Yorkista?"
"Tosi kiva paikka kyllä!"
"Mistäs ootte?"
"Suomesta... tai no ollaan molemmat au pairei ni asutaan tääl tää vuos"
"Aaa vähä kivaa! Millä järjestöllä ootte?"
"Cultural Care molemmat"
Tässä vaiheessa mis kaivaa taskustaan lompakkoa ja ottaa sielä käyntikorttiaan esiin. Olin ihan varma että mies haluaa meiät töihin itselleen silloin tällöin vahtimaan lapsiaan. Mutta ei! Esiin lävähtää Cultural Caren käyntikortti
"Mä oon LCC!" Molempien suut oli varmaa :o
Hetki juteltiin niitä näitä ja hän innoistui valtavasti kun kuuli pidennysaikeistani! :) Pieni siis se New Yorkin on!
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Patience? Never heard...
Tässä kohtaa tulee väistämättä mieleen miltein vuoden takaiset tunnelmat kun ohjelmaan hyväksymistä odotettiin kuin tulisilla hiilillä. Päätä hakattiin seinää ja tuntui ettei mikään etene mihinkään suuntaan. Ihan kuin olisin hypännyt aikakoneeseen ja eläisin tuota samaa nyt uudelleen..
Sillä taaspa kerran ootetaan että Boston vahvistaa että ne on saanut mun hakemuksen ja kaikki on ok ja voi aloittaa mätsäys. Eli istutaan ja odotetaan. Tuijotetaan sähköpostia ja puhelinta. Jälleen kerran vihataan viikonloppuja koska laiskamadot ei tee töitä sillon mun hakemuksen eteen. Pyhpah! Tässä taas voi kysyä; onko se kärsivällisyys täällä sittenkään kasvanut? Noh ei ainakaan tarpeeksi vielä!
Perjantaina suunnattiin tytön kanssa lasten museoon missä on vaikka ja mitä. Eri alueita esim; kemialle (? energy lab?), sademetsillä, terveydelle ja rakentamiselle. Niin ja ulkona on myös iiiiiiso tila missä voi temmeltää. Ekaksi oli vähä jänö pöksyssä mun lapsosella mutta kyllä se siitä sitten. Tehtiin paljon asioita yhdessä ja oltiin hurjia ja mässäiltiin kaikkea YLI(not)terveellistä cafessa. Mutta tytöllä oli kivaa ja hymyili paljon :)
Kerroinko muuten kun kaksi kova päätä otti yhteen yksi päivä tässä? Noh kerronpa uudestaan. Tultiin kotiin ja sanoin tytölle että nuo on tärkeitä papereita älä koske! Noh käänsin selän niin tadaa niihin oli piirretty. Ekaks lasta vähä nauratti mutta kun näki au pairin ei niin nauravaisen ilmeen niin meni piiloon selkäni taakse. Sitä sitten siirsin tytön seisomaan mun viereen ja käskin pyytää anteeksi. Kyyneleet vaan valui poskilla ja yritti keplotella. Lopulta kävi "sä seisot siinä niin kauan että pyydät anteeks" komento esiin ja 15 minsaa taistelin ja otin erävoiton kun kuulin "I'm sorry". Sitten se äkkiä kiipes syliin ja selitin halaillessamme miksi piti pyytää anteeksi. Eli ei vielä vihaa mua!
Minäpä en oo laiskamato ja työskentelin nyt lauantai-illan! Okei ei siinä mitään. Tykkään tajuttomasti näistä lauantai-illan babysittauksista. Tvtä, kylpyyn, tvtä ja nukkumaan. Helppoa kuin mikä. Tänää tapoin noin 50 murkkua kun tyttö "IU I CAN SEE A BUG!" Kylpiessä au pair vahti ettei yksikään livahda kylpyammeeseen. Au pair-työn hienouksia! Lopulta kaikki kolme oli yökkärissä ja puhtaita niin löhöttiin sohvilla. Nuorempi poika siinä sähläsi ympärillä ja yhtäkkiä tunki kainaloon ja pyysi että silitän :) Lopulta makasin nuorempi poika kainalossa ja tyttö retkotti mahan päällä. Laatuaikaa murusten kanssa.
Huomenna suhaan aamuvarhaisella juna-asemalle ja suuntaan kohti New Yorkkia. Päivä vierähtää siellä seikkaillessa ja illalla alan valmistautumaan rankkaan kolmi päiväiseen työviikkooni. Ja sitäkin seuraava viikko sisältää vain kolme työpäivää. Not so bad sanoisin. Paitsi että huomenna tytöllä ei oo koulua ja pojat tulee kotiin aikaisemmin. Ti ja ke kaikki kolme tulee kotiin aikaisemmin kuin normaalisti... Tiiä sitten että miks.
Oli tänään muuten liikenne aika sekasin tuon moottoritie 95 tapahtuneen onnettomuuden takia, jossa kuoli 13. Tie oli meiltä asti suljettu vaikka onnettomuus tapahtui kaaaaaaaaaukana. Piti sitten käyttää toista ja pienempää motaria, mitä ilmeisesti myös moni muu käytti... Emme siis istuneet monessakaan ruuhkassa tänään!
Sillä taaspa kerran ootetaan että Boston vahvistaa että ne on saanut mun hakemuksen ja kaikki on ok ja voi aloittaa mätsäys. Eli istutaan ja odotetaan. Tuijotetaan sähköpostia ja puhelinta. Jälleen kerran vihataan viikonloppuja koska laiskamadot ei tee töitä sillon mun hakemuksen eteen. Pyhpah! Tässä taas voi kysyä; onko se kärsivällisyys täällä sittenkään kasvanut? Noh ei ainakaan tarpeeksi vielä!
Perjantaina suunnattiin tytön kanssa lasten museoon missä on vaikka ja mitä. Eri alueita esim; kemialle (? energy lab?), sademetsillä, terveydelle ja rakentamiselle. Niin ja ulkona on myös iiiiiiso tila missä voi temmeltää. Ekaksi oli vähä jänö pöksyssä mun lapsosella mutta kyllä se siitä sitten. Tehtiin paljon asioita yhdessä ja oltiin hurjia ja mässäiltiin kaikkea YLI(not)terveellistä cafessa. Mutta tytöllä oli kivaa ja hymyili paljon :)
Kerroinko muuten kun kaksi kova päätä otti yhteen yksi päivä tässä? Noh kerronpa uudestaan. Tultiin kotiin ja sanoin tytölle että nuo on tärkeitä papereita älä koske! Noh käänsin selän niin tadaa niihin oli piirretty. Ekaks lasta vähä nauratti mutta kun näki au pairin ei niin nauravaisen ilmeen niin meni piiloon selkäni taakse. Sitä sitten siirsin tytön seisomaan mun viereen ja käskin pyytää anteeksi. Kyyneleet vaan valui poskilla ja yritti keplotella. Lopulta kävi "sä seisot siinä niin kauan että pyydät anteeks" komento esiin ja 15 minsaa taistelin ja otin erävoiton kun kuulin "I'm sorry". Sitten se äkkiä kiipes syliin ja selitin halaillessamme miksi piti pyytää anteeksi. Eli ei vielä vihaa mua!
Minäpä en oo laiskamato ja työskentelin nyt lauantai-illan! Okei ei siinä mitään. Tykkään tajuttomasti näistä lauantai-illan babysittauksista. Tvtä, kylpyyn, tvtä ja nukkumaan. Helppoa kuin mikä. Tänää tapoin noin 50 murkkua kun tyttö "IU I CAN SEE A BUG!" Kylpiessä au pair vahti ettei yksikään livahda kylpyammeeseen. Au pair-työn hienouksia! Lopulta kaikki kolme oli yökkärissä ja puhtaita niin löhöttiin sohvilla. Nuorempi poika siinä sähläsi ympärillä ja yhtäkkiä tunki kainaloon ja pyysi että silitän :) Lopulta makasin nuorempi poika kainalossa ja tyttö retkotti mahan päällä. Laatuaikaa murusten kanssa.
Huomenna suhaan aamuvarhaisella juna-asemalle ja suuntaan kohti New Yorkkia. Päivä vierähtää siellä seikkaillessa ja illalla alan valmistautumaan rankkaan kolmi päiväiseen työviikkooni. Ja sitäkin seuraava viikko sisältää vain kolme työpäivää. Not so bad sanoisin. Paitsi että huomenna tytöllä ei oo koulua ja pojat tulee kotiin aikaisemmin. Ti ja ke kaikki kolme tulee kotiin aikaisemmin kuin normaalisti... Tiiä sitten että miks.
Oli tänään muuten liikenne aika sekasin tuon moottoritie 95 tapahtuneen onnettomuuden takia, jossa kuoli 13. Tie oli meiltä asti suljettu vaikka onnettomuus tapahtui kaaaaaaaaaukana. Piti sitten käyttää toista ja pienempää motaria, mitä ilmeisesti myös moni muu käytti... Emme siis istuneet monessakaan ruuhkassa tänään!
torstai 10. maaliskuuta 2011
Application number two!
Se on nyt vissiin melko virallista että meikäläisen vuosi jatkuu 9 kuukaudella jossakin muualla Amerikassa! Eilen siis kävin juttelemassa LCC ja jessus kuinka ihana ihminen hän onkaan. Täytti avuliaasti hukassa olevalle au pairille vero-laput ja antoi jopa shekin jolla saan huoman summani maksettua! Veroja siis itselläni oli 34 dollaria. Maksan kyllä siis LCClleni takaisin ensi tapaamisessa. Seuraavaksi päästiin asiaan extendaaminen ja puolentoista tunnin juttelun ja kyselyn jälkeen lähdin hymyssä suin kotiin. Päätös oli tehty ja asia oli viittä vaille valmis painoon. Enää siis puuttuisi itse hostperheelleni kertominen. Se kuitenkin hoitui eilen illalla tehtävien listalta.
Kiitos loistavan au pairin lapsi pääsi nauttimaan suklaafonduesta eilen :) Ja koko perhe sai hauskaa yhdessä oloa. Fonduen jälkeen palattiin kotiin ja kerroin hosteille asiasta. Pelottavaahan se oli mutta pakko hoitaa alta pois jotta voisin täyttää hakemuksen netissä ja saada asioita eteenpäin. Nyt on kuitenki asia hoidettu eikä kukaan saanut mitään suurta kohtausta! Pitää vielä keskustella päivä jollon pääsisin muuttamaan.
Tänä aamuna sitten täytin hakemuksen netissä ja eikä siinä sen ihmeempiä kyselty. Opiskelukredittejä, työtehtäviä nykyisessä perheessä, muutama kuva sekä hostfamily letter, josta tuli muuten ihan sairaan hyvä! Luin sen äitille skypessä niin meinas kyynel vierähtää poskelle. Mutta siis kirjeestä tuli ihan mahtava.
Postissa lähetin shekin, jolla maksoin 246 dollaria olevan maksun, jotta saa pidentää. Eilen postissa lähti ilmottautuminen sinne viikonloppukurssille ja verolaput eli oon näitä virallisia asioita saanut nyt hoidettua ihan kunnolla. Silverin ensimmäinen essee on muuten 500 sanaa vaille valmis! Eli oon ollu niiiiiiiiiiiiiin ahkera. Okei se on tutkielma Audrey Hepburnista niin kuin aihe on noinkin mielenkiintoinen niin asiaa kyllä riittää... Seuraavaksi pitäisi saada kirjoitettua 5 sivua edellisestä Silverin viikonlopusta. Ja tämän aiheenhan saisi tiivistettyä 5 lauseeseen.
Mutta toivotaan että pian tulee infottavaa tästä pidennyksestä ja mahdollisista perheistä! :)
Kiitos loistavan au pairin lapsi pääsi nauttimaan suklaafonduesta eilen :) Ja koko perhe sai hauskaa yhdessä oloa. Fonduen jälkeen palattiin kotiin ja kerroin hosteille asiasta. Pelottavaahan se oli mutta pakko hoitaa alta pois jotta voisin täyttää hakemuksen netissä ja saada asioita eteenpäin. Nyt on kuitenki asia hoidettu eikä kukaan saanut mitään suurta kohtausta! Pitää vielä keskustella päivä jollon pääsisin muuttamaan.
Tänä aamuna sitten täytin hakemuksen netissä ja eikä siinä sen ihmeempiä kyselty. Opiskelukredittejä, työtehtäviä nykyisessä perheessä, muutama kuva sekä hostfamily letter, josta tuli muuten ihan sairaan hyvä! Luin sen äitille skypessä niin meinas kyynel vierähtää poskelle. Mutta siis kirjeestä tuli ihan mahtava.
Postissa lähetin shekin, jolla maksoin 246 dollaria olevan maksun, jotta saa pidentää. Eilen postissa lähti ilmottautuminen sinne viikonloppukurssille ja verolaput eli oon näitä virallisia asioita saanut nyt hoidettua ihan kunnolla. Silverin ensimmäinen essee on muuten 500 sanaa vaille valmis! Eli oon ollu niiiiiiiiiiiiiin ahkera. Okei se on tutkielma Audrey Hepburnista niin kuin aihe on noinkin mielenkiintoinen niin asiaa kyllä riittää... Seuraavaksi pitäisi saada kirjoitettua 5 sivua edellisestä Silverin viikonlopusta. Ja tämän aiheenhan saisi tiivistettyä 5 lauseeseen.
Mutta toivotaan että pian tulee infottavaa tästä pidennyksestä ja mahdollisista perheistä! :)
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Extension
Skypettelyiden perusteella äiti hengittää edelleen! Eikä saanu niin suurta sydänkohtausta edellisestä postauksestani kuin pelkäsin. Miten tämä pidennys-päätös tuli esille tuo mieleen itselleni ajan melkolailla vuosi sitten kun soitin äidille ja ilmoitin että lähen au pairiksi! Eka se ei kyllä uskonu mua...
Mutta tuota pidennys-ajatusta ensiki itse käsittelin asenteella noooh se menee kyllä ohi. No eipä mennytkään kun kutkutus 9 kuukaudella pidentämisellä sen kuin kasvaa. Se tarkottaisi kotiin tuloa toukokuussa 2012. Tänään nään LCCn ja jutellaan asiasta ja veroista. Ehkäpä silloin ratkeaa enemmän. Tänään myös sain ilmottauduttua opiskelemaan josta saan toiset 3 tarvittavaa kredittiä. Eiköhän ne esseet taas siis odota...
Tänään kun en aamulla ehdi salille niin käytän ajan hyväksi ja kirjoitan noita s*atanan esseitä. (eikä mitään asenne-saarnaa kiiiiiitos äiti!) On vielä vaihtanu ohjeistuksen siten ettei enää voi huijata niissä. Viimeksi siis sain ne valmiiksi viimeisellä viikolla (ja silloin myös ne aloitin!), mutta nyt ajattelin olla kaukaa viisas ja tehdä jo ennen kurssia. Pyysin äijää siellä päässä lähettämään mulle todisteen siitä että olen ilmottautunut sille kurssille, koska tarvitsen sen pidennystä varten.
Muuten elämä täällä juoksee omalla mallillaan. Vihdoin ja viimein nähtiin Suomi K:n kanssa eilen! Kahden ja puolen viikon tauon jälkeen. Nuorempi poika täyttää tänään 8, mutta hostäidin työkiireiden takia emme vissiin meekkään suklaafonduelle eli herkuttelu vaihtui tappotreeniin salilla! D on kovin innoissaan minun synttärilahjasta eikä millään olisi malttanut odottaa koulun loppumista että annan sen hänelle. Mutta kärsivällisyyttä kaverini ;)
Itsellänihän tuota kärsivällisyyttä on vaikka muille jakaa! Varsinkin tälläisessä tilanteessa kuin tämä pidennys... Tuntuu ettei asiat etene mihinkään ja tulee ahdistus. Onneksi kuitenkin ihana LCCne suostui auttamaan tänään au pairia hädässä ja vastailee kysymyksiini.
Eilinen päivä alkoi niiiiin hohdokkaasti että pojat tuli koulusta kotiin ja suoraan minulle valehdeltiin. Nuorempi poika kuitenki paljasti isoveljensä ja vanhin sai kyllä kuulla kunniansa. Toivottavasti äkäset sanat jäi nyt kaikumaan esiteini-ikäisen korviin ja jättää valehtelun sikseen.
PS. ota tästä postauksesta nyt sitten selvää
PPS. 7kk USAssa! Huisia!
Mutta tuota pidennys-ajatusta ensiki itse käsittelin asenteella noooh se menee kyllä ohi. No eipä mennytkään kun kutkutus 9 kuukaudella pidentämisellä sen kuin kasvaa. Se tarkottaisi kotiin tuloa toukokuussa 2012. Tänään nään LCCn ja jutellaan asiasta ja veroista. Ehkäpä silloin ratkeaa enemmän. Tänään myös sain ilmottauduttua opiskelemaan josta saan toiset 3 tarvittavaa kredittiä. Eiköhän ne esseet taas siis odota...
Tänään kun en aamulla ehdi salille niin käytän ajan hyväksi ja kirjoitan noita s*atanan esseitä. (eikä mitään asenne-saarnaa kiiiiiitos äiti!) On vielä vaihtanu ohjeistuksen siten ettei enää voi huijata niissä. Viimeksi siis sain ne valmiiksi viimeisellä viikolla (ja silloin myös ne aloitin!), mutta nyt ajattelin olla kaukaa viisas ja tehdä jo ennen kurssia. Pyysin äijää siellä päässä lähettämään mulle todisteen siitä että olen ilmottautunut sille kurssille, koska tarvitsen sen pidennystä varten.
Muuten elämä täällä juoksee omalla mallillaan. Vihdoin ja viimein nähtiin Suomi K:n kanssa eilen! Kahden ja puolen viikon tauon jälkeen. Nuorempi poika täyttää tänään 8, mutta hostäidin työkiireiden takia emme vissiin meekkään suklaafonduelle eli herkuttelu vaihtui tappotreeniin salilla! D on kovin innoissaan minun synttärilahjasta eikä millään olisi malttanut odottaa koulun loppumista että annan sen hänelle. Mutta kärsivällisyyttä kaverini ;)
Itsellänihän tuota kärsivällisyyttä on vaikka muille jakaa! Varsinkin tälläisessä tilanteessa kuin tämä pidennys... Tuntuu ettei asiat etene mihinkään ja tulee ahdistus. Onneksi kuitenkin ihana LCCne suostui auttamaan tänään au pairia hädässä ja vastailee kysymyksiini.
Eilinen päivä alkoi niiiiin hohdokkaasti että pojat tuli koulusta kotiin ja suoraan minulle valehdeltiin. Nuorempi poika kuitenki paljasti isoveljensä ja vanhin sai kyllä kuulla kunniansa. Toivottavasti äkäset sanat jäi nyt kaikumaan esiteini-ikäisen korviin ja jättää valehtelun sikseen.
PS. ota tästä postauksesta nyt sitten selvää
PPS. 7kk USAssa! Huisia!
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Should I...?
Tänään kilahti postilaatikkoon kirje, joka sai taas maailmani mullistumaan. Nimittäin esitteitä extension programista (=vuoden pidentämisestä).
Lauantai-iltana leffaillan lomassa juteltiin juuri hostäidin kanssa pidentämisestä. Ja varovasti sanoin että jos en päätä pidentää niin koska haluavat päätöksensä ja sanoi että huhtikuun alkuun mennessä. Elikkäs lyhensi miettimisaikaani kahdella kuukaudella. Järjestön aikarajahan ois kesäkuussa. Lupauduin auttamaan uuden au pairin etsimisessä jos en päätä jäädä. Tuossa vaiheessa päässäni soi vain kun en päätä jäädä...
Sitten sain tämän kirjeen ja huvikseni ja uteliasuudessani sitä lueskelin kunnes löysin päästäni ajatuksen; jospa sittenkin! Mutta tällä hetkellä vaihtoehtona on joko jäädä 9 tai 12kk ja vaihtaa perhettä. Esittettä lueskellessani tuli hinku nähdä toisenlainen perhe ja toisenlainen amerikka.
Ajatuksissani alkoi vilisemään haaveita au paireilun jatkamisesta. Jatkaa elämää täällä ja kerätä lisää kokemuksia kerrottavaksi. Lisää itseluottamusta ja toki parantaa englantia edelleen. Tavallaan tuli olo etten ole valmis palaamaan kotiin. Vaikkakin tekee mieli opiskella niin sen himon ajattelin tyydyttää oikeasti opiskelmalla, mikäli pidennän vuottani.
Ja äiti hengitä; tää on vasta ajatus. Tämä on ajatus jota pitää ajatella ja pohtia ja puntaroida. Päätöksenä tämä on jopa vaikeampi kuin tänne lähtö. Varmasti soitan LCClleni ja juttelen hänen kanssaan mitä kannattaa tehdä ja jo muutaman sähköpostin asiasta vaihdoimme. Tämän hetken taktiikka olisi mahd pian aloittaa perheen etsiminen ja etsiä rauhassa ja kunnolla odottaen tunnetta TÄÄ SE ON! Stressiä perheestä en ottaisi ja mikäli uutta hyvää ei löytyisi niin tulisin elokuussa kotiin. LCCni mielestä on kuitenkin selvää että saan perheen alta aikayksikön..
Mutta katsellaan ja maistellaan ajatuksia!
Lauantai-iltana leffaillan lomassa juteltiin juuri hostäidin kanssa pidentämisestä. Ja varovasti sanoin että jos en päätä pidentää niin koska haluavat päätöksensä ja sanoi että huhtikuun alkuun mennessä. Elikkäs lyhensi miettimisaikaani kahdella kuukaudella. Järjestön aikarajahan ois kesäkuussa. Lupauduin auttamaan uuden au pairin etsimisessä jos en päätä jäädä. Tuossa vaiheessa päässäni soi vain kun en päätä jäädä...
Sitten sain tämän kirjeen ja huvikseni ja uteliasuudessani sitä lueskelin kunnes löysin päästäni ajatuksen; jospa sittenkin! Mutta tällä hetkellä vaihtoehtona on joko jäädä 9 tai 12kk ja vaihtaa perhettä. Esittettä lueskellessani tuli hinku nähdä toisenlainen perhe ja toisenlainen amerikka.
Ajatuksissani alkoi vilisemään haaveita au paireilun jatkamisesta. Jatkaa elämää täällä ja kerätä lisää kokemuksia kerrottavaksi. Lisää itseluottamusta ja toki parantaa englantia edelleen. Tavallaan tuli olo etten ole valmis palaamaan kotiin. Vaikkakin tekee mieli opiskella niin sen himon ajattelin tyydyttää oikeasti opiskelmalla, mikäli pidennän vuottani.
Ja äiti hengitä; tää on vasta ajatus. Tämä on ajatus jota pitää ajatella ja pohtia ja puntaroida. Päätöksenä tämä on jopa vaikeampi kuin tänne lähtö. Varmasti soitan LCClleni ja juttelen hänen kanssaan mitä kannattaa tehdä ja jo muutaman sähköpostin asiasta vaihdoimme. Tämän hetken taktiikka olisi mahd pian aloittaa perheen etsiminen ja etsiä rauhassa ja kunnolla odottaen tunnetta TÄÄ SE ON! Stressiä perheestä en ottaisi ja mikäli uutta hyvää ei löytyisi niin tulisin elokuussa kotiin. LCCni mielestä on kuitenkin selvää että saan perheen alta aikayksikön..
Mutta katsellaan ja maistellaan ajatuksia!
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Synttäriiiit!
Anteeeeeksi kirjoittamattomuuteni. Mutta... ei vaan oo ollu asiaa!
Täällä elämä rullaa ihan normaalisti. Keskiviikkona eksyin spinning-tunnille ja torstaina kahdesti salille ja perjantaina reidet kiitti ahkeruudesta! Ne teki kirjaimellisesti kuolemaa. Perjantai oli sitten välipäivä salilta (ja kaikesta muustakin), koska jouduin suunnittelemaan elämäni siten etten joutuisi portaisiin turhan montaa kertaa. Tänään ne on ollu vähä iloisemmat, mutta silti jouduin jättämään aamun joogatunnin väliin. Ja jooo tiiän jooga venyttää lihaksia, mutta tämä lihaskipu ei ollutkaan normaalia enää, joten levolla vain lähtee. Huomenna sitten salille ja uuteen nousuun!
Tänää meillä on taas hostäidin kanssa leffailta tiedossa. Tai noh.. Greyn Anatomia-ilta. Huomenna vietetään nuoremman pojan 8v synttäreitä! Ja keskiviikkona päästään juhlimaan niitä suklaafonduelle! Luksusta.
Ehkäpä siistein homma tällä hetkellä on se että minä ja soul mate from Delaware lähdemme yhdessä huhtikuussa viikoksi Miamiin! Okei joukkoomme liittyy myös mun vanhemmat, mutta silti. Parhautta? Definitely!
Mun vanhemmat vissiin majailee tällä puolen merta myös mun synttärit joten jee :) Tai juhlin päivää ennen niiden kanssa ja oikeana päivänä hostien kanssa. Lapset haluavat silloinki suklaafondueta.
Mitähän muuta.. Vapaaehtosia siivoamaan? Huone on melkoisen... mielenkiintoinen. Tämäkin postaus on vaan vitkuttelua ettei tarvitse aloittaa siivoamista. Mutta ehkäpä huomen iltapäivällä?
Eka loman jälkeinen työviikko on muuten takana päin ja olo on kuin voittajalla. Lapseni ovat kyllä varsinaisia ihanuuksia!
Elämä se sitten on vain mukavaa :)
PS raahasin tänää kaaaaaaaikki talviroinat kaappiin. Eli kevät <3
Täällä elämä rullaa ihan normaalisti. Keskiviikkona eksyin spinning-tunnille ja torstaina kahdesti salille ja perjantaina reidet kiitti ahkeruudesta! Ne teki kirjaimellisesti kuolemaa. Perjantai oli sitten välipäivä salilta (ja kaikesta muustakin), koska jouduin suunnittelemaan elämäni siten etten joutuisi portaisiin turhan montaa kertaa. Tänään ne on ollu vähä iloisemmat, mutta silti jouduin jättämään aamun joogatunnin väliin. Ja jooo tiiän jooga venyttää lihaksia, mutta tämä lihaskipu ei ollutkaan normaalia enää, joten levolla vain lähtee. Huomenna sitten salille ja uuteen nousuun!
Tänää meillä on taas hostäidin kanssa leffailta tiedossa. Tai noh.. Greyn Anatomia-ilta. Huomenna vietetään nuoremman pojan 8v synttäreitä! Ja keskiviikkona päästään juhlimaan niitä suklaafonduelle! Luksusta.
Ehkäpä siistein homma tällä hetkellä on se että minä ja soul mate from Delaware lähdemme yhdessä huhtikuussa viikoksi Miamiin! Okei joukkoomme liittyy myös mun vanhemmat, mutta silti. Parhautta? Definitely!
Mun vanhemmat vissiin majailee tällä puolen merta myös mun synttärit joten jee :) Tai juhlin päivää ennen niiden kanssa ja oikeana päivänä hostien kanssa. Lapset haluavat silloinki suklaafondueta.
Mitähän muuta.. Vapaaehtosia siivoamaan? Huone on melkoisen... mielenkiintoinen. Tämäkin postaus on vaan vitkuttelua ettei tarvitse aloittaa siivoamista. Mutta ehkäpä huomen iltapäivällä?
Eka loman jälkeinen työviikko on muuten takana päin ja olo on kuin voittajalla. Lapseni ovat kyllä varsinaisia ihanuuksia!
Elämä se sitten on vain mukavaa :)
PS raahasin tänää kaaaaaaaikki talviroinat kaappiin. Eli kevät <3
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Soup soup soup soup!
Uskon jälleen elämän voittamiseen! Nimittäin tämä päivä ei alkanut ajatuksella voihan vattu eikä työpäivän aikana ole kasvanut otsaan niin isoa pattia kun eilen. Eli uuteen nousuun niin sanotusti!
Päivän uutinen oli se että oon nykyään kävelevä c-vitamiinipommi! Nautin tuoreista marjoista, hedelmistä ja kasviksista jatkuvasti. Tänäänkin katosi kaksi omenaa, kolme appelsiiniä, mansikoita, mustikoita ja kaksi kiiwiä. Okei söin yhden keksinkin mutta pääasia oli joku muu :)
Nyt pian nappaan tietokoneen ja nuudelikeittokupin kainaloon ja marssin katsomaan elokuvaa. Tuon nuudelikeittokupin takia tunnen itseni hyvinkin amerikkalaiseksi! Lörövaatteet päälle, villikset jalkaan, rillit päähän ja hiukset nutturalle ja ilta on valmis! Peitto ja tyynyjä unohtamatta!
Hiphei!
PS. Lisäsin tähän loppuun muutaman kuvan Suomesta.
Päivän uutinen oli se että oon nykyään kävelevä c-vitamiinipommi! Nautin tuoreista marjoista, hedelmistä ja kasviksista jatkuvasti. Tänäänkin katosi kaksi omenaa, kolme appelsiiniä, mansikoita, mustikoita ja kaksi kiiwiä. Okei söin yhden keksinkin mutta pääasia oli joku muu :)
Nyt pian nappaan tietokoneen ja nuudelikeittokupin kainaloon ja marssin katsomaan elokuvaa. Tuon nuudelikeittokupin takia tunnen itseni hyvinkin amerikkalaiseksi! Lörövaatteet päälle, villikset jalkaan, rillit päähän ja hiukset nutturalle ja ilta on valmis! Peitto ja tyynyjä unohtamatta!
Hiphei!
tiiiiiän nää siipikuvat ei oo mun lemppareita, mutta nyt oli pakko ku ekaa kertaa kuu näky koko matkan! :)
TITI-NALLE!!
PS. Lisäsin tähän loppuun muutaman kuvan Suomesta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)