29.6 tarkoittaa sitä että on tasan kuukausi jäljellä. Tasan kuukausi siihen kun olen matkalla lentokentälle ja kaikki pakattuna. Huone tyhjänä ja valmiina uutta au pairia varten. Tasan kuukausi on siis aikaa pakata, purkaa, siivota ja pakata. Plus tietysti jäähyväislahjat perheelle...
Tuntuu siltä että vastahan tämän bloginkin aloitin ja mietin että kuinka jaksan muka kirjottaa jokapäiväisestä elämästäni jatkavalla syötöllä jonnekkin internettiin. Kuukaudet kuitenkin vain katosivat ja tekstejä on kiitettävästi jokaisesta kuukaudesta. Vieläpä melko tasaisesti!
Nyt kun ihan tosissaan miettii elämää taaksepäin ja koko vuotta. Ensimmäinen ajatus on että huisia olen ollut täällä miltein vuoden. Sitten... tulee ajatukset; vastahan oli joulu? vastahan oli 6 kuukautta täynnä? Vastahan tutustuin näihin ihmisiin? Kuitenkin tämä kaikki on tapahtunu ennemmin tai myöhemmin tämän 11 kuukauden aikana.
Kaikki aina sanoo kuinka nopeasti aika menee ja ite on vähä skeptinen että noinko on mutta kyllä täällä on taas yksi allekirjoittaja sille lauseelle. Jokaisesta sekunnista pitää nauttia, koska pian jokainen au pair huomaa olevansa enää kuukauden päässä lähdöstään. Vaikka kotiin tuloa odottaa ja on innoissaan näkemässä kaiken niin silti siellä takaraivossa on se suru tämän kaiken jättämisestä taakseen.
Kun tänne tuli niin pelotti tuntematon elämä.. uudet rutiinit ja uusi arki. Nyt tämä kaikki on tuttua ja tässä kuplassa on mukava elää. Ihmiset on tuttuja ja tiedät kuinka he reagoivat. Nyt tästä kuplasta on poistuttava ja se ihan tosissaan pelottaa. Täällä tiedät että maanantaisin ja keskiviikkoisin ajat kuin Mikä Häkkinen ja Heikki Kovalainen, Kimi Räikköstä unohtamatta ja yrität olla myöhästymättä enempää kuin 15 min jokaisesta harjoituksesta (välillä tuntuu että au pairin oletetaan rikkovan fysiikan lakeja). Tiedät mitä lapset haluavat, tiedät miten saat ne kuriin ja tyytyväisiksi, tiedät miten saat ne nauramaan ja mitä voitte yhdessä tehdä. Tämän kaiken tutun taakse jättäminen ei ole niin helppoa kun luulisi... Suomessa on arki opeteltava taas uudestaan. Etsittävä ne omat rutiinit.
Mutta siitä pelottavasta tunteesta huolimatta kotiin on aina kiva palata. Vaikka täälläkin elämä on hauskaa ja alun jälkeen olen ollut todella onnekas perheeni kanssa. Maanantaina taas todistettiin kuinka heitä ei kiinnosta paljon mokailen ja säädän lasten kanssa. Puhuu nimim. monesti pääset väärälle koululle päivässä?
Neljä viikonlopua jäljellä, joihin pitää tunkea kaaaikki mitä vielä haluan tehdä. Hurjaa. Mutta samalla.. kivaa. Tietää pärjänneensä vuoden omillaan ja vieläpä samalla hoitaneen kolmea vintiötä. Ei voi kun olla tyytyväinen itseensä! :)
MOM, I'M COMING HOME!
keskiviikko 29. kesäkuuta 2011
tiistai 28. kesäkuuta 2011
Niagara vol 2 aka vlogging!
Olkaa hyvät! Tiiän että monet lukijat rakastavat näitä videolässytyksiä joten naaattikaa! :)
Videosta ei tullut mikään mestariteos mutta se kertoo hyyyyvin paljon meidän Niagaran reissusta! Toivottavasti luonnollisuuskin kelpaa ;)
Videosta ei tullut mikään mestariteos mutta se kertoo hyyyyvin paljon meidän Niagaran reissusta! Toivottavasti luonnollisuuskin kelpaa ;)
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Niagara vol 1
En ees tiiä mistä alottaa tää viikonloppu. Siitäkö kun juna-asemalla juostaan toisiamme vastaan kun elokuvissa? siiätkö kun kiljutaan muilta korvat pihalle meidän ekaa kertaa halatessa? siitäkö kun nipistelen sielunsiskoni mustelmille? siitäkö ettei toisen läsnäoloa millään meinannu uskoa? 4 tunnin yöunista? aamunherätyksestä?
Viikonloppu oli HUIPPU mahtava! Enkä tiiä koska oon viimeks nauranu noin paljon. Monestihan kyynelehdin naurun voimasta? Liian monesti. Sekin kertoo aika paljon meidän reissusta että molempien äänet jäi Kanadan puolelle.
Mutta siis... Perjantaina monen pitkän pitkän pitkän pitkän tunnin jälkeen näin junan tulevan asemalle. Seisoin laiturilla ja tiirailin molempiin suuntiin kunnes tsuumasin CC:n ihkun pinkin laukun muiden ihmisten keskeltä. Mustavalko elokuvatyyliin (yhdyssanat, haistakaa p*ska) juoksimme toisiamme vasten ja kiljuimme kokonaisen kuuden kuukauden edestä. Koko loppu ilta meni toisiamme nipistellessä ja halaillessa ja en-voi-uskoa-et-oot-siinä-lausetta hokiessa.
Lauantai aamuna sitten kello soi pirteästi 4.46 ja kaksi väsynyttä suomalaista neljän tunnin yöunien jälkeen kapusivat autoon ja piiiiiiiiiitkä matka alkoi. Maili mittarin kasvaessa myös nälkä yllätti ja kurvailtiin IHOPiin. Ja siitähän se matka vasta alkoikin! Energia rysähti kattoon ja vloggaus alkoi. Koko viikonlopulta materiaalia on 35 minuuttia ja yli 40 pätkää. Ylipuolet niistä on käkätystä, räkätystä ja kikatusta. Odottakaa siis loisto videota!
Muutaman Bieberin ja muun loisto musamakua tukevan biisin jälkeen saavuimme kohteeseen eli Niagara Fallseille. Motellin vastaanotto täti sai muutaman suomalaisen kirosanan osakseen palveluhenkisyydestään. Kaikki tehtiin vaikeimman kautta eikä meistä tykätty. Kaivettuani vahvistus sähköpostin Padistäni esille nainen totesi "booking.com hasn't sent us your resevation" suomalainen (kukalie) totesi vaa "well that's not my problem". Lopulta saatiin huone ja pikapikapikapika vaatteiden vaihdon jälkeen kohti putoksia. Ja koska olimmehan roadtripillä niin autohan piti saada putouksien viereen, joka ei ehkä loppujen lopuksi ollu se paras vaihtoehto. Auto nimittäin seisoi parkissa 20 min ja meiltä pulitettiin 20$. Hups. E, halpaa?
Kamera lauloi vain muutaman kuvan verran ja video pätkiäkin saatiin muutama otettua, kunnes tytöt suuntasivat dinnerin ja hard rock cafen kautta sänkyyn aikaisin. Silti juttua riitti eikä uni tullu kuin ehkä melko myöhään...
Sunnuntaina kello pirisi taas iloisesti 4.46 ja sain kirjaimellisesti repiä matkaseurani sängystä ylös. En tiedä koska oon viimeksi ollut niiiiiiiiiiiin väsyny. Ehkä väsymysy on osasyy videoiden tasoon?! No mutta kamat kasaan ja kirjautumaan motellista ulos... "tää ovi on lukossa" "mitä meiän pitää tehä?" "voiks nää avaimet tunkee oven alta?" "hei tos on kello!" ja niinpä sitä kelloa soitettiin. Hetken kuluttua tuli ehkei niiiiiiiiin iloisen näköinen motellin omistaja ottamaan meidän avaimet.. hups.
Takastulomatkasta voitte kysellä hieman enemmän sielunsiskoltani, mutta siihen kuului hetkiä jolloin olimme tekemisissä virkavallan kanssa. (nauran jo nyt kun tätä kirjotan). "hei... onks toi? MEIÄN TAKAN ON POLIISI PILLIT PÄÄLLÄ" "se haluu pysäyttää mut *piip* *piip* *piip*" Siihen sitten auton nätisti tien sivuun ja ikkuna veivattiin auki. Itse tuijotin pelkääjän paikan ikkunasta ulos ja yritin pidätellä nauruani. Muuta tirskahdus saattoi kuulua.......
"Hello, how are you? Can I have your license and registration, please. Did you happen to notice the speed limit is 65mph.. You were driving 80mph..". Tässä vaiheessa myös vakavoiduin ja aloin paniikissa kaivaamaan hansikaslokeroa. Lappusten vaihdon jälkeen löysin kädestäni iiison paperin sekavaa tekstiä. Ylhäällä kuitenki luki "speeding ticket". Sielunsiskoa ei ihan niin paljon naurattanu kun tätä toista mutta nauroin varmaan 20 minuuttia putkeen kunnes huomasin lapussa kohdan "1180D". Molempien hymyt hyytyi aika nopeasti. Onneksi sakkojen summa osottautui huomattavasti pienemmäksi ja loppu matka ajettiin 65 alueella 50. Eipä tullu lisää sakkoja.
Viikonloppu oli huisin hauska enkä todellakaan haluaisin sen olevan ohi jo nyt. Haluun sielunsiskon takas mun luo. Kuitenkin oon nyt viihdyttäny itseäni videoita katsellessa ja voin luvata että tulee sellainen mestariteos että oksat pois!
Oottakaahan vaan!
terkuin ihana sielunsiskoni!
Viikonloppu oli HUIPPU mahtava! Enkä tiiä koska oon viimeks nauranu noin paljon. Monestihan kyynelehdin naurun voimasta? Liian monesti. Sekin kertoo aika paljon meidän reissusta että molempien äänet jäi Kanadan puolelle.
Mutta siis... Perjantaina monen pitkän pitkän pitkän pitkän tunnin jälkeen näin junan tulevan asemalle. Seisoin laiturilla ja tiirailin molempiin suuntiin kunnes tsuumasin CC:n ihkun pinkin laukun muiden ihmisten keskeltä. Mustavalko elokuvatyyliin (yhdyssanat, haistakaa p*ska) juoksimme toisiamme vasten ja kiljuimme kokonaisen kuuden kuukauden edestä. Koko loppu ilta meni toisiamme nipistellessä ja halaillessa ja en-voi-uskoa-et-oot-siinä-lausetta hokiessa.
Lauantai aamuna sitten kello soi pirteästi 4.46 ja kaksi väsynyttä suomalaista neljän tunnin yöunien jälkeen kapusivat autoon ja piiiiiiiiiitkä matka alkoi. Maili mittarin kasvaessa myös nälkä yllätti ja kurvailtiin IHOPiin. Ja siitähän se matka vasta alkoikin! Energia rysähti kattoon ja vloggaus alkoi. Koko viikonlopulta materiaalia on 35 minuuttia ja yli 40 pätkää. Ylipuolet niistä on käkätystä, räkätystä ja kikatusta. Odottakaa siis loisto videota!
Muutaman Bieberin ja muun loisto musamakua tukevan biisin jälkeen saavuimme kohteeseen eli Niagara Fallseille. Motellin vastaanotto täti sai muutaman suomalaisen kirosanan osakseen palveluhenkisyydestään. Kaikki tehtiin vaikeimman kautta eikä meistä tykätty. Kaivettuani vahvistus sähköpostin Padistäni esille nainen totesi "booking.com hasn't sent us your resevation" suomalainen (kukalie) totesi vaa "well that's not my problem". Lopulta saatiin huone ja pikapikapikapika vaatteiden vaihdon jälkeen kohti putoksia. Ja koska olimmehan roadtripillä niin autohan piti saada putouksien viereen, joka ei ehkä loppujen lopuksi ollu se paras vaihtoehto. Auto nimittäin seisoi parkissa 20 min ja meiltä pulitettiin 20$. Hups. E, halpaa?
Kamera lauloi vain muutaman kuvan verran ja video pätkiäkin saatiin muutama otettua, kunnes tytöt suuntasivat dinnerin ja hard rock cafen kautta sänkyyn aikaisin. Silti juttua riitti eikä uni tullu kuin ehkä melko myöhään...
Sunnuntaina kello pirisi taas iloisesti 4.46 ja sain kirjaimellisesti repiä matkaseurani sängystä ylös. En tiedä koska oon viimeksi ollut niiiiiiiiiiiin väsyny. Ehkä väsymysy on osasyy videoiden tasoon?! No mutta kamat kasaan ja kirjautumaan motellista ulos... "tää ovi on lukossa" "mitä meiän pitää tehä?" "voiks nää avaimet tunkee oven alta?" "hei tos on kello!" ja niinpä sitä kelloa soitettiin. Hetken kuluttua tuli ehkei niiiiiiiiin iloisen näköinen motellin omistaja ottamaan meidän avaimet.. hups.
Takastulomatkasta voitte kysellä hieman enemmän sielunsiskoltani, mutta siihen kuului hetkiä jolloin olimme tekemisissä virkavallan kanssa. (nauran jo nyt kun tätä kirjotan). "hei... onks toi? MEIÄN TAKAN ON POLIISI PILLIT PÄÄLLÄ" "se haluu pysäyttää mut *piip* *piip* *piip*" Siihen sitten auton nätisti tien sivuun ja ikkuna veivattiin auki. Itse tuijotin pelkääjän paikan ikkunasta ulos ja yritin pidätellä nauruani. Muuta tirskahdus saattoi kuulua.......
"Hello, how are you? Can I have your license and registration, please. Did you happen to notice the speed limit is 65mph.. You were driving 80mph..". Tässä vaiheessa myös vakavoiduin ja aloin paniikissa kaivaamaan hansikaslokeroa. Lappusten vaihdon jälkeen löysin kädestäni iiison paperin sekavaa tekstiä. Ylhäällä kuitenki luki "speeding ticket". Sielunsiskoa ei ihan niin paljon naurattanu kun tätä toista mutta nauroin varmaan 20 minuuttia putkeen kunnes huomasin lapussa kohdan "1180D". Molempien hymyt hyytyi aika nopeasti. Onneksi sakkojen summa osottautui huomattavasti pienemmäksi ja loppu matka ajettiin 65 alueella 50. Eipä tullu lisää sakkoja.
Viikonloppu oli huisin hauska enkä todellakaan haluaisin sen olevan ohi jo nyt. Haluun sielunsiskon takas mun luo. Kuitenkin oon nyt viihdyttäny itseäni videoita katsellessa ja voin luvata että tulee sellainen mestariteos että oksat pois!
Oottakaahan vaan!
terkuin ihana sielunsiskoni!
perjantai 24. kesäkuuta 2011
Nyt saa juhlia taas
auto; checked
musa; checked
määräänpää; not checked
seura; parasta
ps. tää kuva on ehkä tän vuoden sadon parhaimmistoa.
pps. hyvää juhannusta teille! omastani tulee paras ikinä!
torstai 23. kesäkuuta 2011
Minä täällä hei!
Mulle kuuluu ihan jees hyvää. Vähä on yksinäistä kun K lähti enkä oiken tiedä miten päin olla. Kavereiden kanssa hengailu ei ole enää sama asia; ei ole sitä tuttua ja turvallista ihmistä joka tietää sinusta kaiken, tietää sun perheestä (jep äiti ja sari kaaaaikki likaiset yksityiskohdat teistäkin) kaiken, joka tietää aina miten suhtaudut asioihin, joka tietää kaiken hostperheestäni, au pair vuodestani. Kun se ihminen joka tän kaiken tietää ja lähtee kaliforniaan (laattaamaan, terkkui!) niin mitä jää jäljellä...
Ilmiselvästi viikko jonka aikana olen katsonut 6 uutta elokuvaa. Illat makaan peiton alla ja katson elokuvia elokuvien perään. Lapset ajaa päivällä au pairin hulluuden partaalle (ihana ihana ihana 8v, en oo selvittäny onko kyseessä jälkiuhmaikä vai yyberesiteini, kumpi ikinä onkaan niin me don't like). Päivisin lasken sekuntteja että tulee ilta ja iltaisin lasken sekuntteja että pääsen nukkumaan... my life sounds exciting and def not-so-despressing?
Noeii vain! Kyllä mä hymyilenki vaikka aika pitkälti tuo yllä oleva pitää paikkansa. Olen iloinen täällä mutta olen myös iloinen että huomenna on enää 5 viikkoa kotiinlähtöön. Ja tiedän ja kauhulla odotan ensi maanantaina; silloin iskee... krapula.
Koska
24h ja näen sielunsiskoni! Sydän repeää onnesta enkä tiedä laskenko tunteja, minuutteja vai sekuntteja. En tiedä oonko näin päin ja toistepäin. Siis iiiiiiiiiiiiks kuinka mahtavaa! Vasta oltiin trainign schoolilla, vasta oltiin täällä meillä, vasta oltiin silverissä, vasta suunniteltiin kuinka nähdään ainakin kerran kuussa, vasta törmättiin New Yorkissa, vasta oltiin philissä ja sitten... kuusi pitkän pitkän pitkän pitkää kuukautta ilman mitään. Paitsi skypeä ja puheluite ja tekstareita ja kyyneleitä ja rakkauden tunnustuksia ja muuten vaan lähetettyjä oot ihkuin viestejä. Tämä kaikki kiteytyy 24 tunnin päästä.
Niin ja jos tänä vkl mennään johonki torakkamotelliin niin sitä seuraava vkl tai su-ma yö nukun sviitissä Bostonissa. Muahahha! Löysin netistä huisin tarjouksen ja lähdemme siis J:n kanssa Bostoniin juhlistamaan sini-valko-puna-päivää eli 4th of July eli USA:n itsenäisyyspäivää. Kannattaiskohan jostain selvittää mitä siellä kannattaa ees tehä? Noo.. PYHPYH. Laput silmille ja menoks!
Elämä on hauskaa mutta silti pala siitä puuttuu. :)
Ilmiselvästi viikko jonka aikana olen katsonut 6 uutta elokuvaa. Illat makaan peiton alla ja katson elokuvia elokuvien perään. Lapset ajaa päivällä au pairin hulluuden partaalle (ihana ihana ihana 8v, en oo selvittäny onko kyseessä jälkiuhmaikä vai yyberesiteini, kumpi ikinä onkaan niin me don't like). Päivisin lasken sekuntteja että tulee ilta ja iltaisin lasken sekuntteja että pääsen nukkumaan... my life sounds exciting and def not-so-despressing?
Noeii vain! Kyllä mä hymyilenki vaikka aika pitkälti tuo yllä oleva pitää paikkansa. Olen iloinen täällä mutta olen myös iloinen että huomenna on enää 5 viikkoa kotiinlähtöön. Ja tiedän ja kauhulla odotan ensi maanantaina; silloin iskee... krapula.
Koska
24h ja näen sielunsiskoni! Sydän repeää onnesta enkä tiedä laskenko tunteja, minuutteja vai sekuntteja. En tiedä oonko näin päin ja toistepäin. Siis iiiiiiiiiiiiks kuinka mahtavaa! Vasta oltiin trainign schoolilla, vasta oltiin täällä meillä, vasta oltiin silverissä, vasta suunniteltiin kuinka nähdään ainakin kerran kuussa, vasta törmättiin New Yorkissa, vasta oltiin philissä ja sitten... kuusi pitkän pitkän pitkän pitkää kuukautta ilman mitään. Paitsi skypeä ja puheluite ja tekstareita ja kyyneleitä ja rakkauden tunnustuksia ja muuten vaan lähetettyjä oot ihkuin viestejä. Tämä kaikki kiteytyy 24 tunnin päästä.
Niin ja jos tänä vkl mennään johonki torakkamotelliin niin sitä seuraava vkl tai su-ma yö nukun sviitissä Bostonissa. Muahahha! Löysin netistä huisin tarjouksen ja lähdemme siis J:n kanssa Bostoniin juhlistamaan sini-valko-puna-päivää eli 4th of July eli USA:n itsenäisyyspäivää. Kannattaiskohan jostain selvittää mitä siellä kannattaa ees tehä? Noo.. PYHPYH. Laput silmille ja menoks!
Elämä on hauskaa mutta silti pala siitä puuttuu. :)
keskiviikko 22. kesäkuuta 2011
THE DAY AFTER TOMORROW
YLIHUOMENNA
TEAM
SOULMATES
ON
YHDESSÄ
JÄLLEEN!
Stay tuned; haluut varmasti kuulla tohelon ja torvelon seikkailuista USAn ja Kanadan rajamailla.
ps äiti hengitä!
tiistai 21. kesäkuuta 2011
Good-bye
Päivä, jonka tiesin tulevan, jota kuitenkin pelkäsin, jota en halunnu kohdata. Se ilta tuli eilen. Hetkeksi jopa unohdin miksi ollaan päivällisellä sillä porukalla ja siellä paikassa. Hetkeksi uskalsin jopa nauttia illasta ja vain hymyillä ja nauraa. Kuitenkin... ilta päättyi monen tunnin kyynelehtimiseen. Suomi K pakkasi siis tavaransa ja lähti Bostonin kautta kohti rantaa ja lämpöä (jotka ois myös löytyny täältä CTstä ilman monen tunnin lentoa!).
Muistoja meidän 10 kuukauden yhteiseltä taipaleelta on satoja ja tuhansia. Useimmat niistä naurattaa ja saa posket kipeiksi. Eilinen ilta, lahjat ja hetket kuitenkin saa mielen täyteen kaipuuta ja ikävää, mikä johtaa kyyneleisiin poskilla. Mutta kyyneleet ei tapa. Ikävä saa mielen täyteen myös kysymyksiä kuinka tästä jatkaa, mutta uusi arki pitää vaan rakentaa ja onneksi onneksi onneksi onneksi onneksi onneksi viikonloppu on kohta täällä ja sielunsiskoa saa taas halata.
"Oon onnellinen et mä lähen eka" Suomi K. Enempää ei sanoja tarvita.
Elämäni parhaat 10 kuukautta.
maanantai 20. kesäkuuta 2011
Never say never!
Pakko muistuttaa että tällä viikolla ihku ihku ihku ihku ihku ihku Delaware tulee tänne ja sielunsiskojen matka alkaa. Viikonlopulta on siis luvassa vloggaus ala Janiika ja Roosa. Päätöntä menoa ja huonoja vitsejä luvassa ;)
Viikonloppu taas hurahti ohi ja elokuvia tuli katsottua viisi. Hups. Lauantaiaamu kuitenkin starttasi sillä että pyyhälsin lääkäriin. Nyt sitten lähetän lippuset vain matkavakuutukseen ja toiv saan rahani takaisin! Ja kyllähän se lääkäri kertoi että mikä käsiä vaivaa mutta muista sitä minä en enää. Sain rasvaa ja jauhoa, jota laitetaan veteen ja siellä lillutetaan käsiä. Nyt muutaman päivän jälkeen se pahin eli kutina on loppunut!
Mutta lauantaina suomi K majoittui meille ja linnottauduttiin mun huoneeseen ja katsottiin neljä leffaa; Justin Bieber, Burlesque, Backup plan ja Brothers. Backup planin oon nähny jo kahdesti mutta se on niiin söpö ja hyvä! Justin Bieber... hmm.. Kesti miltein kaks tuntia ja ekan 10 min jälkeen oli vähä olo että mitä näillä on enää kerrottavaa, mutta totta kai hyvään elokuvaan mahtuu myös jännitystäkin ;) Brothers.. En tykänny. Burlesque... Tykkäsin.
Lauantaina saatiin myös USAn liput tehtyä ja nyt on muistoja yhteiseltä vuodelta! Suomi K lähtee siis huomenna Bostonin kautta Kalifornian lämpöön. Vastahan meillä oli se 10 kuukautta edessä? Nyt se on takana. Suru.
Sunnuntaina eksyttiin läheiseen villageen tutkiskelemaan maailmaa ja ihailemaan rannan maisemia. Oli taas kiva päivä, joka päättyi niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kauheaan väsymykseen. Kuitenkin kuvia tuli matkalta mukaan.
Perjantaina opin taas aivan uuden käsityksen sanalle ukkosmyrsky. Siis oli aivan talon päällä. Seinät ja ja koko talo tärisi ja tutisi ukkosen voimasta. Samalla sekunnilla kun salama löi niin kuulosti siltä että taivas repeäisi. Satoi kaatamalla ja niin lapset kuin au pairkin pelkäsi. Illemmalla lähdin ajamaan niin yhden sillan alla oli kolme autoa, joista näkyi katot pelkästään... Hieman vettä!
Alle 40 päivää kotiin tuloon. Outoa?
Viikonloppu taas hurahti ohi ja elokuvia tuli katsottua viisi. Hups. Lauantaiaamu kuitenkin starttasi sillä että pyyhälsin lääkäriin. Nyt sitten lähetän lippuset vain matkavakuutukseen ja toiv saan rahani takaisin! Ja kyllähän se lääkäri kertoi että mikä käsiä vaivaa mutta muista sitä minä en enää. Sain rasvaa ja jauhoa, jota laitetaan veteen ja siellä lillutetaan käsiä. Nyt muutaman päivän jälkeen se pahin eli kutina on loppunut!
Mutta lauantaina suomi K majoittui meille ja linnottauduttiin mun huoneeseen ja katsottiin neljä leffaa; Justin Bieber, Burlesque, Backup plan ja Brothers. Backup planin oon nähny jo kahdesti mutta se on niiin söpö ja hyvä! Justin Bieber... hmm.. Kesti miltein kaks tuntia ja ekan 10 min jälkeen oli vähä olo että mitä näillä on enää kerrottavaa, mutta totta kai hyvään elokuvaan mahtuu myös jännitystäkin ;) Brothers.. En tykänny. Burlesque... Tykkäsin.
Lauantaina saatiin myös USAn liput tehtyä ja nyt on muistoja yhteiseltä vuodelta! Suomi K lähtee siis huomenna Bostonin kautta Kalifornian lämpöön. Vastahan meillä oli se 10 kuukautta edessä? Nyt se on takana. Suru.
Sunnuntaina eksyttiin läheiseen villageen tutkiskelemaan maailmaa ja ihailemaan rannan maisemia. Oli taas kiva päivä, joka päättyi niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kauheaan väsymykseen. Kuitenkin kuvia tuli matkalta mukaan.
Perjantaina opin taas aivan uuden käsityksen sanalle ukkosmyrsky. Siis oli aivan talon päällä. Seinät ja ja koko talo tärisi ja tutisi ukkosen voimasta. Samalla sekunnilla kun salama löi niin kuulosti siltä että taivas repeäisi. Satoi kaatamalla ja niin lapset kuin au pairkin pelkäsi. Illemmalla lähdin ajamaan niin yhden sillan alla oli kolme autoa, joista näkyi katot pelkästään... Hieman vettä!
Alle 40 päivää kotiin tuloon. Outoa?
perjantai 17. kesäkuuta 2011
VIIKKO!
Tää postaus on aivan yhtä tärkeä kun edellinenkin mutta...
VIIKKO
VIIKKO
VIIKKO
VIIKKO
ja sielusisko Delawaresta tulee junalla luokseni. OONKO EES NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN INNOISSANI?! Kuusi piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkää kuukautta ilman sielunsiskoa (okei pikaista visiittiä Delawaressa lukuunottamatta) on kuusi liikaa. Nyt kuitenkin koko koko koko koko koko viikonloppu yhessä. Ehkäpä maailman yksinkertaisesti parhautta?
PS oon onnellinen ettei kukaan muu oo meiän kanssa samassa autossa 7h... se kälätyksen, kikatuksen, käkätyksen ja kalituksen määrä on jotain korvia huumaavaa. Ehkä salakuvaan teille meiän matkaa autossa ja laitan teille nähtäväkis kuinka sielunsiskokset homman hoitaa ;)
Mutta
Käänädä, prepare, we are almost there!
PPS. Soon it's under 40 days until I will be back at home. Seriously. It just was over 70. Am I missing those 30 days?
And seriously; after niagara falls weekend is 4th of July weekend (and BTW I'm going to Booooooooooooooostoooooooooooooooon!) and first; it's then already July, the month when I'm leaving and second; after that weekend I have just 3 weekends left. Can I say now that I don't wanna come home?
Couse guys; life here... is awesome!
VIIKKO
VIIKKO
VIIKKO
VIIKKO
ja sielusisko Delawaresta tulee junalla luokseni. OONKO EES NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN INNOISSANI?! Kuusi piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitkää kuukautta ilman sielunsiskoa (okei pikaista visiittiä Delawaressa lukuunottamatta) on kuusi liikaa. Nyt kuitenkin koko koko koko koko koko viikonloppu yhessä. Ehkäpä maailman yksinkertaisesti parhautta?
PS oon onnellinen ettei kukaan muu oo meiän kanssa samassa autossa 7h... se kälätyksen, kikatuksen, käkätyksen ja kalituksen määrä on jotain korvia huumaavaa. Ehkä salakuvaan teille meiän matkaa autossa ja laitan teille nähtäväkis kuinka sielunsiskokset homman hoitaa ;)
Mutta
Käänädä, prepare, we are almost there!
PPS. Soon it's under 40 days until I will be back at home. Seriously. It just was over 70. Am I missing those 30 days?
And seriously; after niagara falls weekend is 4th of July weekend (and BTW I'm going to Booooooooooooooostoooooooooooooooon!) and first; it's then already July, the month when I'm leaving and second; after that weekend I have just 3 weekends left. Can I say now that I don't wanna come home?
Couse guys; life here... is awesome!
torstai 16. kesäkuuta 2011
USA
Anteeks kielenkäyttö;
USA on perseestä. USA on kamala paikka jos haluu lääkäriin. Nyt oon soittanu noin 10000 paikkaan ja kukaan ei sano mitään, kaikki on niin tatti otsassa tai sitte aikoi on sillee ettei mulle käy. Eka kysytään 100000 kysymystä silmien väristä varpaiden muotoon ja sit "ei oo aikoi" VITTU MIKSI!
Vihaan USA:ta. Vihaan vihaan vihaan vihaan.
Turvaudun plan B:hen eli ootan niin kauan et kädet kutisee irti enkä voi enää muuta tehä ku mennä lääkäriin.
Taas yks syy lisää siihen miks täällä ei pitäs kenenkään asua.
Kiitos. Helpotti.
USA on perseestä. USA on kamala paikka jos haluu lääkäriin. Nyt oon soittanu noin 10000 paikkaan ja kukaan ei sano mitään, kaikki on niin tatti otsassa tai sitte aikoi on sillee ettei mulle käy. Eka kysytään 100000 kysymystä silmien väristä varpaiden muotoon ja sit "ei oo aikoi" VITTU MIKSI!
Vihaan USA:ta. Vihaan vihaan vihaan vihaan.
Turvaudun plan B:hen eli ootan niin kauan et kädet kutisee irti enkä voi enää muuta tehä ku mennä lääkäriin.
Taas yks syy lisää siihen miks täällä ei pitäs kenenkään asua.
Kiitos. Helpotti.
Also known as summer!
Jei, tääl on kesä taas! Pari päivää tota sadekakkaa riittikin. Ei vaan oo mun juttu. Alkuviikosta oli kyyyylmää joten kohtasin monen monta vaatekriisi; mitä puen päälle? voiko pitkissä housuissa elää? ahdistaako ne? eikö topilla voikkaa kävellä +14 asteessa? Hauskaa oli.
Tää viikko on menny pienessä sumussa. Tiistaina tuntu että viikkoa on eletty jo 100 vuotta mutta nyt on taas olo että herran isä nyt on jo torstai. Mutta... Torstai tietää läksiäisiä K:lle. Läksiäiset K:lle tietää ensi viikon tiistain lähestymistä, mikä taas tietää... ikävää. Onneksi kuitenkin ensi viikon (ELI IHAN IHAN IHAN IHAN JUST) perjantaina Delawaren soulmate kirmaa tänne mun luo ja lauantaina lähetään Niagara Fallseille ja Kanadaan. Huisia. Jo ensinnäkin tuo roadtrip ja se että Delaware on mun kanssa taas täällä. Maaaahtavaa etten sanois!
Tänään on tytön last day of pre-school eli koulun jälkeen tytöt lähtee juhlistaa tätä elämän hienointa päivää jätskille. Huomenna pojilla loppuu koulu (ja tottakai sen kunniaksi ukkostaa ja sataa, vaihteeks) ja sitten yks viikko au pair raapii päätään ja yrittää pitää lapset aktiivisina. Sen jälkeen alkaa kesäleirit ja au pair nauttii rauhasta again.
Tänään on myös edessä ongelma nimeltään amerikkalainen lääkäri. Nimittäin tämä tyttö kirmaa (toivottavasti) lääkäriin. Nyt miltein viikon ajan on käsissä ollu todella outoja ja todella kutisevia näppylöitä. Se kutina ottaa päähän. Ekaks on näppylöitä mutta sitten ne kohoaa pienen pieniksi vesikelloiksi että ihan normaalia ihottumaa ei oo. Mutta ehkä se lääkäri setä/täti/mikälie osaa kertoa mitä ne on. Nii ja sormet, varpaa, korvat, ripset, kaikki ristiin että tää vakuutushomma menis tsiusukkelaan. En haluu olla 15 000 dollarii köyhempi.
Tää viikko on menny pienessä sumussa. Tiistaina tuntu että viikkoa on eletty jo 100 vuotta mutta nyt on taas olo että herran isä nyt on jo torstai. Mutta... Torstai tietää läksiäisiä K:lle. Läksiäiset K:lle tietää ensi viikon tiistain lähestymistä, mikä taas tietää... ikävää. Onneksi kuitenkin ensi viikon (ELI IHAN IHAN IHAN IHAN JUST) perjantaina Delawaren soulmate kirmaa tänne mun luo ja lauantaina lähetään Niagara Fallseille ja Kanadaan. Huisia. Jo ensinnäkin tuo roadtrip ja se että Delaware on mun kanssa taas täällä. Maaaahtavaa etten sanois!
Tänään on tytön last day of pre-school eli koulun jälkeen tytöt lähtee juhlistaa tätä elämän hienointa päivää jätskille. Huomenna pojilla loppuu koulu (ja tottakai sen kunniaksi ukkostaa ja sataa, vaihteeks) ja sitten yks viikko au pair raapii päätään ja yrittää pitää lapset aktiivisina. Sen jälkeen alkaa kesäleirit ja au pair nauttii rauhasta again.
Tänään on myös edessä ongelma nimeltään amerikkalainen lääkäri. Nimittäin tämä tyttö kirmaa (toivottavasti) lääkäriin. Nyt miltein viikon ajan on käsissä ollu todella outoja ja todella kutisevia näppylöitä. Se kutina ottaa päähän. Ekaks on näppylöitä mutta sitten ne kohoaa pienen pieniksi vesikelloiksi että ihan normaalia ihottumaa ei oo. Mutta ehkä se lääkäri setä/täti/mikälie osaa kertoa mitä ne on. Nii ja sormet, varpaa, korvat, ripset, kaikki ristiin että tää vakuutushomma menis tsiusukkelaan. En haluu olla 15 000 dollarii köyhempi.
sunnuntai 12. kesäkuuta 2011
Our newborn!
Why all good things come to an end?
Tää viikonloppu on ollut ihanin ikinä. En halua maanantaita. En halua että tää viikonloppu loppuu. Uusi viikko tarkoittaa suomi K:n viimeistä kokonaista viikkoa. Se tarkoittaa moimoi-sanomista. Se tarkoittaa kyyneleitä.
Perjantain noukittiin Katjan perheen uus au pair bussipysäkiltä ja siitä starttasi tämä unelmien viikonloppu. Porukka oli siis koko ajan suomi J, J ja K ja puola K. Nauroin ja nauroin ja nauroin vielä vähän lisää. Lauantaina oli vuorossa shoppailua, ruokailua, naurua, shoppailua, sekoilua, ruokailua ja leffaa. Käytiin katsastamassa hangover part 2 ja olihan se naurattava. Kaikki sanoo että ykkönen oli parempi mutta to be honest; en muista ykkösestä muuta ku Bradley Cooperin naaman. Joka on siis melko kuolattava. Puola K:n ensimmäinen koko päivä meni siis loistoseurassa!
Sunnuntaina sitten oli vuorossa JESJIPIIWOHOO LCC-tapaaminen. Baseball-peli ja taas to be honest; maaaaaaaaaaaaaiiiiiiiiiiiiiiiilman tylsin peli. Istuttiin (okei hyville paikoille) eikä ees tiietty onks peli alkanu. Oltiin istuttu varmaankin joku 25 min ja suomi K kuiskasi "kumpi on se meiän joukkue?" että näin paljon tiedettiin... Sitten kuitenkin sama poppoo kuin lauantaina liukesi paikalta aika nopeasti ja lähdettiin muiden asikkaiden iloksi Frinedly'siin syömään namnam ruokaa ja jätskiä. Sekin tuoki sisälsi naurua ja naurua. Mutta lopulta oli aika raahautua muutaman "pienen" mutkan ja missatun exitin kautta kotiin ja todeta; huomenna on maanantai.
uimaklubi!
West Point
puola K, suomi J, suomi K ja suomi J <3 I will never forget.
Ennen....
... jälkeen.
Autossa opittua; N-Y-T tulee nyt-sana. 20-vuotiaatkin voi vasta tajuta tämän. Vai mitä suomi K ja J? ;)
Mutta on ihana että suomi K:n perheen uus au pair on ihana puola K mutta on ei-ihanaa että henkinen tuki ja turvani lähtee pois. What am I gonna do without you?
Mutta tällä hetkellä olen enemmän kuin onnellinen. Elämä on ihanaa. Kaverit on ihania. Au pair-vuosi on ihana. Viikonloppu on ihana. Ihanaa. Ihanaa. Ihanaa.
PS sniif tätä tekstiä kirjoittaessa spotify päätti soittaa Forever young-biisin. Sniif. Silti ihanaa.
Tää viikonloppu on ollut ihanin ikinä. En halua maanantaita. En halua että tää viikonloppu loppuu. Uusi viikko tarkoittaa suomi K:n viimeistä kokonaista viikkoa. Se tarkoittaa moimoi-sanomista. Se tarkoittaa kyyneleitä.
Perjantain noukittiin Katjan perheen uus au pair bussipysäkiltä ja siitä starttasi tämä unelmien viikonloppu. Porukka oli siis koko ajan suomi J, J ja K ja puola K. Nauroin ja nauroin ja nauroin vielä vähän lisää. Lauantaina oli vuorossa shoppailua, ruokailua, naurua, shoppailua, sekoilua, ruokailua ja leffaa. Käytiin katsastamassa hangover part 2 ja olihan se naurattava. Kaikki sanoo että ykkönen oli parempi mutta to be honest; en muista ykkösestä muuta ku Bradley Cooperin naaman. Joka on siis melko kuolattava. Puola K:n ensimmäinen koko päivä meni siis loistoseurassa!
Sunnuntaina sitten oli vuorossa JESJIPIIWOHOO LCC-tapaaminen. Baseball-peli ja taas to be honest; maaaaaaaaaaaaaiiiiiiiiiiiiiiiilman tylsin peli. Istuttiin (okei hyville paikoille) eikä ees tiietty onks peli alkanu. Oltiin istuttu varmaankin joku 25 min ja suomi K kuiskasi "kumpi on se meiän joukkue?" että näin paljon tiedettiin... Sitten kuitenkin sama poppoo kuin lauantaina liukesi paikalta aika nopeasti ja lähdettiin muiden asikkaiden iloksi Frinedly'siin syömään namnam ruokaa ja jätskiä. Sekin tuoki sisälsi naurua ja naurua. Mutta lopulta oli aika raahautua muutaman "pienen" mutkan ja missatun exitin kautta kotiin ja todeta; huomenna on maanantai.
Autossa opittua; N-Y-T tulee nyt-sana. 20-vuotiaatkin voi vasta tajuta tämän. Vai mitä suomi K ja J? ;)
Mutta on ihana että suomi K:n perheen uus au pair on ihana puola K mutta on ei-ihanaa että henkinen tuki ja turvani lähtee pois. What am I gonna do without you?
Mutta tällä hetkellä olen enemmän kuin onnellinen. Elämä on ihanaa. Kaverit on ihania. Au pair-vuosi on ihana. Viikonloppu on ihana. Ihanaa. Ihanaa. Ihanaa.
PS sniif tätä tekstiä kirjoittaessa spotify päätti soittaa Forever young-biisin. Sniif. Silti ihanaa.
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Friday, friday, friday!
"C is at the baseball party. He is eating pizza and popcorn and candy and the two of you, you guys are stuck at home with me, sounds fun?"
"Today, I really hate you!"
"How about popcorn and if you guys can skipt the bath?"
"OKAY! I love you again"
:))
perjantai-iltani on tälläinen.
Työtunnit tänään: 16.
Hauskaa. Not.
Mutta; VIIKONLOPPU!
PS. eilen muuttui sitten koko käsitykseni ukkosmyrskystä. Nimittäin amerikkalainen ukkosmyrskyhän tulee sitten ihan voimalla kun on tullakseen. Silti rohkeena suomalaistyttönä uhmasin sateenvoimaa ja ajelin Kn luokse. Hostisä tuli kotiin ja kysyin että onks ulkona vielä kylmä. Sain piiiitkä katseen vaatteisiini (shortsit ja t-paita) "joo mut siel sataa". Sitten livahdin eteiseen ja sujautin flipflopit jalkaan "siel sataa, sataa, sataa?" Ei vissii sulattanu suomalaisen sisua. Hitto kerta ku kesä on ni kesävaatteita käytän. Eikä siel ollu kylmä ja eihän ne flipflopi hirveesti vettä pidä (vähemmän jopa ku Coachin ballerinat!) mutta pyhpah! Ei sade tapa. Samalla sekunnilla kun astuin terassilta pihalle ni taivas repesi ja hostisä varmaa sisällä hihittelu mulle kun en suostunu ees sateenvarjoa ottaa...
PPS eilen ukkosen aikaa päätin että joku kerta ku tääl ukkostaa ni meen sellaselle paikalle mistä saa kuvia ja otan niitä niiiiiiin kauan että saan salamasta kuvan. That's the plan. Katellaan monta ukkosta istun jossain kuvaamassa.
"Today, I really hate you!"
"How about popcorn and if you guys can skipt the bath?"
"OKAY! I love you again"
:))
perjantai-iltani on tälläinen.
Työtunnit tänään: 16.
Hauskaa. Not.
Mutta; VIIKONLOPPU!
PS. eilen muuttui sitten koko käsitykseni ukkosmyrskystä. Nimittäin amerikkalainen ukkosmyrskyhän tulee sitten ihan voimalla kun on tullakseen. Silti rohkeena suomalaistyttönä uhmasin sateenvoimaa ja ajelin Kn luokse. Hostisä tuli kotiin ja kysyin että onks ulkona vielä kylmä. Sain piiiitkä katseen vaatteisiini (shortsit ja t-paita) "joo mut siel sataa". Sitten livahdin eteiseen ja sujautin flipflopit jalkaan "siel sataa, sataa, sataa?" Ei vissii sulattanu suomalaisen sisua. Hitto kerta ku kesä on ni kesävaatteita käytän. Eikä siel ollu kylmä ja eihän ne flipflopi hirveesti vettä pidä (vähemmän jopa ku Coachin ballerinat!) mutta pyhpah! Ei sade tapa. Samalla sekunnilla kun astuin terassilta pihalle ni taivas repesi ja hostisä varmaa sisällä hihittelu mulle kun en suostunu ees sateenvarjoa ottaa...
PPS eilen ukkosen aikaa päätin että joku kerta ku tääl ukkostaa ni meen sellaselle paikalle mistä saa kuvia ja otan niitä niiiiiiin kauan että saan salamasta kuvan. That's the plan. Katellaan monta ukkosta istun jossain kuvaamassa.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2011
Life is not so hard!
Pikaisesti kerron teille että se on kiva kun kello on kaheksan ja ulkona on +33° edelleen! Palauduttiin justiinsa uimaklubilta lasten kanssa ja huisin hauskaa oli! Riehuin ääneni pihalle altaassa ja naama loistaa ruskeena. Mutta siis tästä lämpötilasta tekee vielä mukavamman sisällä hurraava ilmastointi, joka pitää talon iiiiiiiiiihana viileenä. :))
Plus iPhone on nyt lopullisesti kuopattu ja uutuuttaan kädessäni kiiltää HTC:n puhelin, jota def en osaa vielä käyttää. Yks hätä skypepuhelu iskälle tehtiin jo! Mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa.
Huomenna on vielä kuumempi päivä kun tänää, joten loikoilua auringossa on luvassa siis jatkossakin! Elämä on mah-ta-vaa! Sanotte mitä sanotte :)
Ps. pian enää 50 päivää kotiin lähtöön. Mitä? Miten selviän? Jaiks.
Tsihihhi! :)
Plus iPhone on nyt lopullisesti kuopattu ja uutuuttaan kädessäni kiiltää HTC:n puhelin, jota def en osaa vielä käyttää. Yks hätä skypepuhelu iskälle tehtiin jo! Mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa.
Huomenna on vielä kuumempi päivä kun tänää, joten loikoilua auringossa on luvassa siis jatkossakin! Elämä on mah-ta-vaa! Sanotte mitä sanotte :)
Ps. pian enää 50 päivää kotiin lähtöön. Mitä? Miten selviän? Jaiks.
Tsihihhi! :)
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Life is hard...
Nyt sitten rykäisen ja kerron teille että mitä tänne kuuluu. Tänne kuuluu hyvää. Eilen oli masis päivä ja angstasin. Syitä en enää muista mutta tänää on siis jo parempi päivä. Oon miettiny monesti näinä päivinä että kuinka oon muuttunu tän vuoden aikana. Tiedän että olen, mutta haluan itse keksiä sanoin sen kuinka olen kasvanut. Totta kai tämän vuosi kasvattaa...
Lisäksi olen huomannut itsessäni piirteen että jos on huono olla henkisesti ni en hirveän helpolla sano sitä kenellekkään. Tämä juontaa juurensa pitkälle nuoruusvuosiin, kun pienestä tytöstä asti olen ollut se kuuntelija ja auttaja vaikeissa tilanteissa. Itse en helpolla ongemistani puhunut. Yritän parantaa "tapaani" koska jakamallahan se suru puolittuu. Ja äiti ei mulla ei oo nyt ongelmia että jätä terapiapuhelus jollekki muulle! :)
Pientä vihiä oon saanu että Suomeenkin on viimein saapunu helteet. Täällä ne on jo muutaman viikon jatkuneet ja tänään oli siis niiiin kuuma että hyvä kun aurinkoa enää pysty ottaa. Koko viikko kuulemma vaan kuumenee ja torstaina huidellaan jo 40° tienoilla. Jättekiva etten sanois. Vesileikkejä ja muuta huisin hauskaa on siis luvassa.
Eilen lähti eka paketti kohti Suomea ja laitoin sen UPSilla ja hinta on jotain niin mahtavaa etten uskalla edes sanoa sitä äänee. Okei johtuu siitä että siellä oli tavaraa yli 1000 dollarilla, joten vakuutus maksoi mukavasti ja vähän vielä päälle.
Viikonloppuna tein töitä töitä ja töitä. Ja otin välissä aurinkoakin ja käväisin West Pointilla. Mutta siis perjantai ja lauantai-illat meni työskennellessä. Lauantaina sain tehdä tosissani töitä (kiitos hostisovahempien, jotka ei tajunnut että joko ne tai mä laitan lapset nukkumaan) kun kaksi lasta huusi ja ulvoi. Isovanhemmat olivat hyviksiä ja mä sain pahiksen roolin eli kun isovanhemmat lähti ni mulle huudettiin ja raivottiin. Sounds fun, huh?
Lauantai päivä meni rannalla makoillessa ja aurinkoa ottaessa. Leppoisaa. Sunnuntaina startattiin roadtrip kohti tuntematonta määränpäätä. Päädyttiin kuitenkin USA:n yhteen arvostetuimmista sotilasakatemioista West Pointiin. Sitä aluetta ei oo muuten mitkään taliaivot suunnitelleet. Oli kuitenkin mahtavaa nähä sotilaita luonnossa samoissa tamineissa kun Army Wivessa. Huisia! West Pointilta (jonne muuten löydettiin muutaman laillisen ja laittoman motariuukkarin jälkeen) suunnattiin (HUPS) woodbury-outleteille. Mukaan lähti onneksi vain yhdet shortsit ja sisäänpääsy elokuussa festareille! Sisäänpääsy tulee olemaan ilmainen ja shortsit halvat. Mahtavaa.
Viime viikolla hostäiti täytti pyöreitä ja sunnuntai-iltana pääsin muistuttamaan että "40 on puolessa välissä 80!" ;) lähetti mut samantien yläkertaan pakkaamaan tavaroitani. Hahha! Tänä viikonloppuna (joka vois tulla jo) on suunnitelmissa joko lauantaina ottaa vain aurinkoa tai lähteä tutustumaan nerojen maailmaan eli CT:ssä sijaitsevaan Yale-yliopistoon. Huomatkaa kuinka rankkaa mun elämä on oikeesti tän työnteon ja auringonoton välillä! Sunnuntaina pakataan lapsi nro 1,2 ja 3 sekä hostvanhemmat ja au pair autoon ja suunnataan kahdeksi yöksi vesipuistoon! Hostäiti epäili että sen reissun jälkeen viimeistään haluan lähteä salamana kotiin. Se jää nähtäväksi ;)
Luvassa on HUIPPUotoksia West Pointilta, joten pysykää linjoilla! Kiitti ja kumarrus.
PS ainii ja RIP iPhone päästi itsensä puhelimien taivaaseen. Nyt olen ollut ma asti suomipuheliton. Toivottavasti uus puhelin saapuu postissa pian! Kädet jo tärisevät vieroitusoireista...
Lisäksi olen huomannut itsessäni piirteen että jos on huono olla henkisesti ni en hirveän helpolla sano sitä kenellekkään. Tämä juontaa juurensa pitkälle nuoruusvuosiin, kun pienestä tytöstä asti olen ollut se kuuntelija ja auttaja vaikeissa tilanteissa. Itse en helpolla ongemistani puhunut. Yritän parantaa "tapaani" koska jakamallahan se suru puolittuu. Ja äiti ei mulla ei oo nyt ongelmia että jätä terapiapuhelus jollekki muulle! :)
Pientä vihiä oon saanu että Suomeenkin on viimein saapunu helteet. Täällä ne on jo muutaman viikon jatkuneet ja tänään oli siis niiiin kuuma että hyvä kun aurinkoa enää pysty ottaa. Koko viikko kuulemma vaan kuumenee ja torstaina huidellaan jo 40° tienoilla. Jättekiva etten sanois. Vesileikkejä ja muuta huisin hauskaa on siis luvassa.
Eilen lähti eka paketti kohti Suomea ja laitoin sen UPSilla ja hinta on jotain niin mahtavaa etten uskalla edes sanoa sitä äänee. Okei johtuu siitä että siellä oli tavaraa yli 1000 dollarilla, joten vakuutus maksoi mukavasti ja vähän vielä päälle.
Viikonloppuna tein töitä töitä ja töitä. Ja otin välissä aurinkoakin ja käväisin West Pointilla. Mutta siis perjantai ja lauantai-illat meni työskennellessä. Lauantaina sain tehdä tosissani töitä (kiitos hostisovahempien, jotka ei tajunnut että joko ne tai mä laitan lapset nukkumaan) kun kaksi lasta huusi ja ulvoi. Isovanhemmat olivat hyviksiä ja mä sain pahiksen roolin eli kun isovanhemmat lähti ni mulle huudettiin ja raivottiin. Sounds fun, huh?
Lauantai päivä meni rannalla makoillessa ja aurinkoa ottaessa. Leppoisaa. Sunnuntaina startattiin roadtrip kohti tuntematonta määränpäätä. Päädyttiin kuitenkin USA:n yhteen arvostetuimmista sotilasakatemioista West Pointiin. Sitä aluetta ei oo muuten mitkään taliaivot suunnitelleet. Oli kuitenkin mahtavaa nähä sotilaita luonnossa samoissa tamineissa kun Army Wivessa. Huisia! West Pointilta (jonne muuten löydettiin muutaman laillisen ja laittoman motariuukkarin jälkeen) suunnattiin (HUPS) woodbury-outleteille. Mukaan lähti onneksi vain yhdet shortsit ja sisäänpääsy elokuussa festareille! Sisäänpääsy tulee olemaan ilmainen ja shortsit halvat. Mahtavaa.
Viime viikolla hostäiti täytti pyöreitä ja sunnuntai-iltana pääsin muistuttamaan että "40 on puolessa välissä 80!" ;) lähetti mut samantien yläkertaan pakkaamaan tavaroitani. Hahha! Tänä viikonloppuna (joka vois tulla jo) on suunnitelmissa joko lauantaina ottaa vain aurinkoa tai lähteä tutustumaan nerojen maailmaan eli CT:ssä sijaitsevaan Yale-yliopistoon. Huomatkaa kuinka rankkaa mun elämä on oikeesti tän työnteon ja auringonoton välillä! Sunnuntaina pakataan lapsi nro 1,2 ja 3 sekä hostvanhemmat ja au pair autoon ja suunnataan kahdeksi yöksi vesipuistoon! Hostäiti epäili että sen reissun jälkeen viimeistään haluan lähteä salamana kotiin. Se jää nähtäväksi ;)
Luvassa on HUIPPUotoksia West Pointilta, joten pysykää linjoilla! Kiitti ja kumarrus.
PS ainii ja RIP iPhone päästi itsensä puhelimien taivaaseen. Nyt olen ollut ma asti suomipuheliton. Toivottavasti uus puhelin saapuu postissa pian! Kädet jo tärisevät vieroitusoireista...
Notice to everybody
Joojoo äiti uus teksti on tuloillaan! Heti on ehdin hengähtää tän työn ja auringonoton välillä. Se elämä on kuulkaa välillä rankkaa!
torstai 2. kesäkuuta 2011
.....
Avautumista luvassa;
En valita enää ikinä Suomessa olevista allergioista. En ikinä valita vaikka niiskututtaa siellä ja silmät vuotaa, koska se ei oo mitään verrattuna tähän mitä täällä olen kokenut huhtikuun alusta asti! Kaksi kokonaista kuukautta niiskutusta, vuotavia silmiä, yskää ja aivastuksia. Ikkunat auki sekunnin ni au pair aivastaa ja niiskuttaa ja näyttää siltä että olisi itkeny koko päivän. Sekunti ulkona niin sama rumba alkaa. Voisin liimata itteeni erikeepperillä nenäliinapaketin, jotta niitä ei tarvitsisi koko ajan jostain etsiä. PRKL.
Ehkä mä kuulun siperiaan missä on aina talvi. Eiku en koska sit iho kuivuu. Mauritius? Joo. Sinne mä kuulun.
En valita enää ikinä Suomessa olevista allergioista. En ikinä valita vaikka niiskututtaa siellä ja silmät vuotaa, koska se ei oo mitään verrattuna tähän mitä täällä olen kokenut huhtikuun alusta asti! Kaksi kokonaista kuukautta niiskutusta, vuotavia silmiä, yskää ja aivastuksia. Ikkunat auki sekunnin ni au pair aivastaa ja niiskuttaa ja näyttää siltä että olisi itkeny koko päivän. Sekunti ulkona niin sama rumba alkaa. Voisin liimata itteeni erikeepperillä nenäliinapaketin, jotta niitä ei tarvitsisi koko ajan jostain etsiä. PRKL.
Ehkä mä kuulun siperiaan missä on aina talvi. Eiku en koska sit iho kuivuu. Mauritius? Joo. Sinne mä kuulun.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2011
June is here!
Kesäkuu tarkoittaa kahta asiaa; ensi kuussa tuun kotiin ja lasten koulut loppuu iiihan just. Koulujen loppuminen tarkoittaa enemmän töitä. Eilen siis otin asiakseni selvittää kaaaikki lasten leirit, jotta saan kalenteriini "kuoleman viikot" merkittyä. Eli viikot jolloin mulla on kotona lapsi nro 1,2 ja 3 all day long. Sounds like fun?
Lapset ovat kaksi ekaa viikko kotona au pairin seurana ja riemua lisää se että uimaklubi ei aukea vasta kun iltapäivällä. Eli aamupäivät menee vesisotaa sun muuta pihalla leikkiessä. Kahden viikon jälkeen sitten onkin onneksi jo aikaa rientää leireille ja au pair nauttii vapaudesta. Ehkä selviän kesästä ilman harmaita hiuksia?
Tosin niitä sain tänään jo miltein kyynelten kera. Nimittäin aloitin projektin nimeltä pakkaaminen. Miten ihmeessä tän tavaravuoren pitäs matkata Suomeen? Ilman siis että jään velkaa kellekkään isoja summia... Tänää sain pakattua "pienen" pahvilaatikon, joka lähtee toivottavasti huomenna kohti kotia. Sen jälkeen pakataan isompi ja sitten pitäs päästä tavaroineni Suomeen kahden matkalaukun turvin. Onneksi on aina takaportti nimeltä Staples mistä voi tiukan paikan tulle hommata laatikoita lisää ja lähettää niitä Suomeen.. Jos alan lähettää aina eri ihmisille ni ei posti tyypit ihmettele?
Toiveeni olisi että voisin nukahtaa ja herätä suomessa, ilman mitään näitä lähtö stressejä ja pakkaamisia. Ilman kyyneleitä kun sanon lapsille moimoi. Ehkä kuitenkin varaudun taas suunnitelma B:hen ja vaan olen ja nautin elämästäni täällä, jotta sitten minulla on omille lapsilleni kerrottavissa unelmieni kesä Amerikassa kolmen pörröpään kanssa. Joo tää kuulostaa loistosuunnitelmalta!
Kuullaan!
Lapset ovat kaksi ekaa viikko kotona au pairin seurana ja riemua lisää se että uimaklubi ei aukea vasta kun iltapäivällä. Eli aamupäivät menee vesisotaa sun muuta pihalla leikkiessä. Kahden viikon jälkeen sitten onkin onneksi jo aikaa rientää leireille ja au pair nauttii vapaudesta. Ehkä selviän kesästä ilman harmaita hiuksia?
Tosin niitä sain tänään jo miltein kyynelten kera. Nimittäin aloitin projektin nimeltä pakkaaminen. Miten ihmeessä tän tavaravuoren pitäs matkata Suomeen? Ilman siis että jään velkaa kellekkään isoja summia... Tänää sain pakattua "pienen" pahvilaatikon, joka lähtee toivottavasti huomenna kohti kotia. Sen jälkeen pakataan isompi ja sitten pitäs päästä tavaroineni Suomeen kahden matkalaukun turvin. Onneksi on aina takaportti nimeltä Staples mistä voi tiukan paikan tulle hommata laatikoita lisää ja lähettää niitä Suomeen.. Jos alan lähettää aina eri ihmisille ni ei posti tyypit ihmettele?
Toiveeni olisi että voisin nukahtaa ja herätä suomessa, ilman mitään näitä lähtö stressejä ja pakkaamisia. Ilman kyyneleitä kun sanon lapsille moimoi. Ehkä kuitenkin varaudun taas suunnitelma B:hen ja vaan olen ja nautin elämästäni täällä, jotta sitten minulla on omille lapsilleni kerrottavissa unelmieni kesä Amerikassa kolmen pörröpään kanssa. Joo tää kuulostaa loistosuunnitelmalta!
Kuullaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)