Siiiiiiiiis nukuin viime yönä kun tukki ja tänään oon ollu niiiiiiiiiiiin väsyny. Fyysinen rasitus rajottuu tänään vesi-ilmapallojen täyttöön ja kampaamossa ravaamiseen. Olipahan taas kokemus tämäkin kampaamossa käynti. Viime kerralla miekkonen yritti kolmesti värjätä kauniiiiiiin juurikasvuni ja edelleen tuloksena oli enemmän ja vähemmän kaunis tricolor.
Nyt mitenkään sukupuolisyrjintään sortumalla pääsin naisen käsittelyyn ja nainen ymmärsi huoleni. Hän lupasi värjätä ja mikäli ei toimi niin uusiks jollain toisella tavalla. Nainen1 värjäs ja siirryin lämpöhärvelin alle. Siihen tuli sitten nainen2 "kenen asiakas oot?" "naisen1" "okei seuraa mua mä pesen sut" Eli niin pääsin pesupaikalle nainen2 käsittelyyn. Siitä mut johdatettiin pidemmälle miehen käsittelyyn, joka siis hoisi leikkaamisen. Kesken föönauksen nainen1 tuli luokseni ja oli "ei ei uusiks" nappas mua kädestä ja mies jäi katselemaan peräämme fööni kädessä. Ensimmäinen lopputulos oli jo 100 kertaa parempi kun viime kerralla kolmen yrityksen jälkeen. Noh nainen1 laitto värin päähän ja istuin siinä taas hetken. Sitten tuli nainen3 "tuu tänne ni pesen". Kiltisti seurasin ja pesetin pääni hänellä (note to mom; ei muuten hiero tääl). Sitten nainen3 oli "voit mennä tuonne miehen luokse", johon nainen1 vastasi minua ennen "EI! mä haluun föönätä sen" Kipitin sitten takaisin hänen tuoliinsa ja föönasi mun hiukset (ja föönas muuten kivasti). Föönauksen jälkeen mut istutettiin vielä kerran miehen tuoliin loppusilaukseen. "You are done" sanojen jälkeen nousin ylös ja keräsin kamani niin nainen1 juoksi "EI VIELÄ" ja hän sitten antoi loppusilauksin loppusilauksen. En tiiä monta käsiparia mun päätä tänään näpräsi mutta pääasia on että juurikasvu meni piiloon!
Eilen oli iiiiiiihana päivä. Oli lämmin ja aurinko paistoi. Lapset ja au pair heitti uikkarit päälle ja täytti vesi-ilmapallot ja lähti pihalle sotaan. Oltiin kaikki märkiä mutta hauskaa oli! Tänään oli tarkoitus tehä sama ja hyvältä näytti tasan siihen asti kun pojat astui ovesta ulos; aurinko meni piiloon ja ilma viileni joten au pair sano nou nou joku muu päivä! Nyt meillä on tossa oottamassa iso kasa vesi-ilmapalloja auringonvaloa.
Ylihuomenna suuntaan kohti New Yorkia ja nautin sen hälinästä neek... äitin ja iskän kanssa. Huomenna on viiko siihen että tää neiti juhlistaa 21v synttäreitä! Sopivasti CCn au pair risteily tulossa toukokuussa ;) ohjeissakin lukee; ota ID mukaan!
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Lovely lovely Miami!
Noniiiiiiiin! Nyt väsyttää mutta ei läheskään eiliseen verrattuna yhtään. Joten viihdytän teitä nyt kertomuksilla. Ja siis turha odottaa mitään päivä nro 1 tehtiin tätä ja tota, päivä nro 2 käytiin siellä ja tuolla. Sellasta en jaksa.. plus paikkoja joissa käytiin oli hmm... allas?
Mutta siis oli iiiiiiiiiiiiiiiiiihana loma. Tänään töiden alkaessa oli kiinnostus -100 mutta kyllä nyt ollaan jo miltein -50! Täältä siis noustaan. Noh anyway. Miamissa paistoi aurinko ja oli lämmintä ja aurinkoa ja allas ja aurinkotuoleja. Mitään muuta en Miamilta edes halua. Kerran kun aurinko paistaa niin on siitä ilo irti otettava. Ai niin ja olihan siinä vieressä se 10000000000000000000 km hiekkarantaa.
Hotelli oli aiivan yhtä lovely ku viimeksi. Nyt majotuttiin kerroksessa 9 kun viimeksi 25. Aamupalan vastapuristettu (yhdyssana?) appelsiinimehu <3 voisin elää pelkästään sillä. Omnomnom. Haluan jo takas!
Mutta siis altaalla tuli loikoiltua melkoisesti ja uitua hien pukatessa pinnalle. Kuitenkin lomaamme mahtui myös jotain muuta; nimittäin uintia ihkuihkuihkujen delfiinien kanssa! Tai "uintia". Koska oltiin niin viime tipassa varaamisen kanssa eikä aikaa jäänyt liialliselle tutkiskelulle ja piti tyytyä ainoisiin vapaisiin paikkoihin niin kyseessä ei ollu syvän veden uintia vaan lähinne delfiinien kanssa hengailua altaassa. Mikä ajoi asiansa hyvin ja ahh delfiinit on ihkuja! Katottiin piiitkä (okei 15 min?) video delfiineistä ja niiden viisaudesta ja yllätyin kyllä. Siis olen kyllä tienny että ovat neroja mutta VOU! Siinä esim näytettiin pätkä, jossa ohjaajat sanoo delfiineille (kahdelle) että tehkää mitä vain mutta yhdessä. Delfiinit lähtee veden alle ja uiskentelee hetken. Sitten edellä oleva katsoo taaimmaista ja sillä sekunnilla silmistä näkee kuinka kaksikko on päättänyt mitä tehdä. Sitten he näyttävästi yhdessä tekee tempun.
Mitä ihmettä-kohtia oli monta mutta toinen oli että delfiinin edessä heitettiin kolme asiaa altaaseen; kori, ihminen ja joku mitä en muista. Lisäksi altaassa oli valkoinen pallo seinässä kiinni (kyllä) ja musta pallo (ei). Sitten delfiiniltä kysyttiin että onko altaassa kori? Ja delfiini ui valkoisen pallon luokse. Onko altaassa pallo? ja delfiini ui mustan pallon luokse.
Mutta ahh en voi lopettaa delfiinien hehkutusta. Ehdottomasti meen joskus uudestaan! On kyllä kaiken rahansa arvoista. Meiän altaan vieressä oli allas, missä uiskentele 5 kk vanha delfiininpoikanen nimeltä Ringo. Siellä se välillä kurkki pinnalla elämää. Suloisuus. Miltä delfiinin pinta tuntuu ei voi oikein sanoin kuvailla. Se on jotenkin kuminen ja muovinen ja kaikkea siltä väliltä. Kokeilkaa ite?
Kaiken kaikkiaan; haluun takas Miamiin. Mun palmut ja auringonpaiste hävis paluumatkalla :(
Lento sinne oli muuten kolme tuntia myöhässä. Koneessa sitten istuskellessa tajusin että oli varmaan eka kerta ku kone oli radikaalisti myöhässä! Lähdettiin siis portilta ihan ajallaan ja jes peruuteltiin ja sitten jymähdettiin porttien väliselle tielle seisoskelemaan. Seisottiin varmaankin 15 min ja kapteeni kuulutti "toinen moottoreista ei taho käynnistyä, mutta kentältä on tulossa porukkaa käynnistämään se käsin, menee sellanen 15-20 min". Koneen naisväestö kuohahti (minä kovimpaa varmaankin) ja lentomiesemäntä tuli rauhoittelemaan ihmisiä että kun se saadaan käytiin niin mitään ongelmaa ei ole. Yksi naisista "mähän sanoin kun istun rivillä 13 ni kuollaan kaikki". Istuttiin ja ooteltiin ja kuulutetaan "ei se käynnistynykkään mennään takas portilla ja ne korjaa sen, menee n tunti" istuttiin ja istuttiin ja istuttiin varmaan taas sellainen 20 min kun tulee uusi kuulutus "viimeisin tieto; menee n. tunti" Selvääää. Koneessa alkoi tulla tukalan kuuma ja ihmiset hermoistui odotteluun. Lopulta yli tunnin koneessa istumisen jälkeen meidät päästettiin ulos ja jälleen kerran "menee vielä tunti". Loppujen lopuksi päästiin matkaan vain kolme tuntia myöhässä.
Ja viimeisin uutinen on nimeltään; match nro 4! Seattle ei siis ottanut yhteyttä mutta uutta matoa koukkuun :) tämä perhe on nyt miltein viikon päivät roikkunut tilillä, joten katsellaan. Perhe asuu siis kaliforniassa LAn vieressä paikassa nimeltä; BEVERLY HILLS! Olinko vähä jipoissa ku tämän näin. Heillä on kolme lasta; tyttö 12v ja pojat 6 ja 4v. Hirveästi ei ole sanottavaa vielä perheestä. Vaikuttaa siltä että voisin jutella heidän kanssaan, mutta pitää vain odotella!
Nyt lopetan sepustuksen ja isken kuvia lisää! Tack och adjo!
Ahh haluan takas! Miamin matka todisti; I'm so ready for summer!
ps. tsihihhihi! Huijasin! Match nro 4 ei asu Beverly Hillsissä! ;) LAn lähettyvillä kuiteski!
Mutta siis oli iiiiiiiiiiiiiiiiiihana loma. Tänään töiden alkaessa oli kiinnostus -100 mutta kyllä nyt ollaan jo miltein -50! Täältä siis noustaan. Noh anyway. Miamissa paistoi aurinko ja oli lämmintä ja aurinkoa ja allas ja aurinkotuoleja. Mitään muuta en Miamilta edes halua. Kerran kun aurinko paistaa niin on siitä ilo irti otettava. Ai niin ja olihan siinä vieressä se 10000000000000000000 km hiekkarantaa.
Hotelli oli aiivan yhtä lovely ku viimeksi. Nyt majotuttiin kerroksessa 9 kun viimeksi 25. Aamupalan vastapuristettu (yhdyssana?) appelsiinimehu <3 voisin elää pelkästään sillä. Omnomnom. Haluan jo takas!
Mutta siis altaalla tuli loikoiltua melkoisesti ja uitua hien pukatessa pinnalle. Kuitenkin lomaamme mahtui myös jotain muuta; nimittäin uintia ihkuihkuihkujen delfiinien kanssa! Tai "uintia". Koska oltiin niin viime tipassa varaamisen kanssa eikä aikaa jäänyt liialliselle tutkiskelulle ja piti tyytyä ainoisiin vapaisiin paikkoihin niin kyseessä ei ollu syvän veden uintia vaan lähinne delfiinien kanssa hengailua altaassa. Mikä ajoi asiansa hyvin ja ahh delfiinit on ihkuja! Katottiin piiitkä (okei 15 min?) video delfiineistä ja niiden viisaudesta ja yllätyin kyllä. Siis olen kyllä tienny että ovat neroja mutta VOU! Siinä esim näytettiin pätkä, jossa ohjaajat sanoo delfiineille (kahdelle) että tehkää mitä vain mutta yhdessä. Delfiinit lähtee veden alle ja uiskentelee hetken. Sitten edellä oleva katsoo taaimmaista ja sillä sekunnilla silmistä näkee kuinka kaksikko on päättänyt mitä tehdä. Sitten he näyttävästi yhdessä tekee tempun.
Mitä ihmettä-kohtia oli monta mutta toinen oli että delfiinin edessä heitettiin kolme asiaa altaaseen; kori, ihminen ja joku mitä en muista. Lisäksi altaassa oli valkoinen pallo seinässä kiinni (kyllä) ja musta pallo (ei). Sitten delfiiniltä kysyttiin että onko altaassa kori? Ja delfiini ui valkoisen pallon luokse. Onko altaassa pallo? ja delfiini ui mustan pallon luokse.
Mutta ahh en voi lopettaa delfiinien hehkutusta. Ehdottomasti meen joskus uudestaan! On kyllä kaiken rahansa arvoista. Meiän altaan vieressä oli allas, missä uiskentele 5 kk vanha delfiininpoikanen nimeltä Ringo. Siellä se välillä kurkki pinnalla elämää. Suloisuus. Miltä delfiinin pinta tuntuu ei voi oikein sanoin kuvailla. Se on jotenkin kuminen ja muovinen ja kaikkea siltä väliltä. Kokeilkaa ite?
Kaiken kaikkiaan; haluun takas Miamiin. Mun palmut ja auringonpaiste hävis paluumatkalla :(
Lento sinne oli muuten kolme tuntia myöhässä. Koneessa sitten istuskellessa tajusin että oli varmaan eka kerta ku kone oli radikaalisti myöhässä! Lähdettiin siis portilta ihan ajallaan ja jes peruuteltiin ja sitten jymähdettiin porttien väliselle tielle seisoskelemaan. Seisottiin varmaankin 15 min ja kapteeni kuulutti "toinen moottoreista ei taho käynnistyä, mutta kentältä on tulossa porukkaa käynnistämään se käsin, menee sellanen 15-20 min". Koneen naisväestö kuohahti (minä kovimpaa varmaankin) ja lentomiesemäntä tuli rauhoittelemaan ihmisiä että kun se saadaan käytiin niin mitään ongelmaa ei ole. Yksi naisista "mähän sanoin kun istun rivillä 13 ni kuollaan kaikki". Istuttiin ja ooteltiin ja kuulutetaan "ei se käynnistynykkään mennään takas portilla ja ne korjaa sen, menee n tunti" istuttiin ja istuttiin ja istuttiin varmaan taas sellainen 20 min kun tulee uusi kuulutus "viimeisin tieto; menee n. tunti" Selvääää. Koneessa alkoi tulla tukalan kuuma ja ihmiset hermoistui odotteluun. Lopulta yli tunnin koneessa istumisen jälkeen meidät päästettiin ulos ja jälleen kerran "menee vielä tunti". Loppujen lopuksi päästiin matkaan vain kolme tuntia myöhässä.
Ja viimeisin uutinen on nimeltään; match nro 4! Seattle ei siis ottanut yhteyttä mutta uutta matoa koukkuun :) tämä perhe on nyt miltein viikon päivät roikkunut tilillä, joten katsellaan. Perhe asuu siis kaliforniassa LAn vieressä paikassa nimeltä; BEVERLY HILLS! Olinko vähä jipoissa ku tämän näin. Heillä on kolme lasta; tyttö 12v ja pojat 6 ja 4v. Hirveästi ei ole sanottavaa vielä perheestä. Vaikuttaa siltä että voisin jutella heidän kanssaan, mutta pitää vain odotella!
Nyt lopetan sepustuksen ja isken kuvia lisää! Tack och adjo!
Ahh haluan takas! Miamin matka todisti; I'm so ready for summer!
ps. tsihihhihi! Huijasin! Match nro 4 ei asu Beverly Hillsissä! ;) LAn lähettyvillä kuiteski!
sunnuntai 24. huhtikuuta 2011
Olen...
Olen elossa, kotona, väsynyt, hieman ruskea (MUAH), väsynyt, janoinen ja niin.. kotona! Millään en olisi halunnut jättää Miamia taakseni mutta I'll be back!
Koska olen kotona ja väsynyt niin ilostutan teitä huomenna tarkemmalla kertomuksella. Jospa huomenna saisin tikulta ja kamerastakin kuvat koneelle.. Niinpä. Jospa.
Tänään aattelin vaan tulla kertomaan että oon elossa. Mikäli rakas kummitätini tätä enää lukee (?!?) niin tiiät että oon elossa eikä hai syöny mua!
Mutta..
jospa nyt vain.. olen.
Ps veljeni on katkarapu!
Koska olen kotona ja väsynyt niin ilostutan teitä huomenna tarkemmalla kertomuksella. Jospa huomenna saisin tikulta ja kamerastakin kuvat koneelle.. Niinpä. Jospa.
Tänään aattelin vaan tulla kertomaan että oon elossa. Mikäli rakas kummitätini tätä enää lukee (?!?) niin tiiät että oon elossa eikä hai syöny mua!
Mutta..
jospa nyt vain.. olen.
Ps veljeni on katkarapu!
tiistai 19. huhtikuuta 2011
MIAMI
Tänään teen sitä tätä ja tota ja juoksen sinne tänne ja tonne koska huomenna meen tonne eli MIAMIIN! Kuinka supersiistiä. Äiti ja iskä ja velikultamussukka HERE I COME! Sain jo miltein kaiken pakattua ja meen vaan carry-onilla! Oon melko ylpee tavaravähyydestä mitä otan mukaan, mutta sitä onki edeltänyt "äiti lainaan sulta sitä tätä ja tota". Tsihihi terkkui äippä!
Eilen lapsi nro 3 (tyttöseni) paljastui oikeaksi kampaajaksi ja leikkeli omia hiuksiaan. Hostäiti kuitenkin järkytyksestä toivuttuaan hoki "It could be worse". Ja se on totta. Jos tarkkaa kattoo ni näkee kyllä et on ollu vähemmän kokenut kampaaja mutta sillee yleisesti näyttää vaan otsikselta. Tänään kuitenkin raahaan kolmikon kampaajalle katastrofin tuhojen selvittelyyn.
Eilen myös hostit tilasi synttärilahjani nro 1! Se on kyllä supermakee :)
Nyt oottelen soittoa äitiltä ja iskältä että jospa ne on saanut meiät uimaan delfiinien kanssa ja sitten oottelen enää aamua, jolloin lähden piuuu MIAMIIN!
PS sniiiiiif Seattle-perhe on hävinny tililtä! Mutta uutta matoa koukkuun :)
Eilen lapsi nro 3 (tyttöseni) paljastui oikeaksi kampaajaksi ja leikkeli omia hiuksiaan. Hostäiti kuitenkin järkytyksestä toivuttuaan hoki "It could be worse". Ja se on totta. Jos tarkkaa kattoo ni näkee kyllä et on ollu vähemmän kokenut kampaaja mutta sillee yleisesti näyttää vaan otsikselta. Tänään kuitenkin raahaan kolmikon kampaajalle katastrofin tuhojen selvittelyyn.
Eilen myös hostit tilasi synttärilahjani nro 1! Se on kyllä supermakee :)
Nyt oottelen soittoa äitiltä ja iskältä että jospa ne on saanut meiät uimaan delfiinien kanssa ja sitten oottelen enää aamua, jolloin lähden piuuu MIAMIIN!
PS sniiiiiif Seattle-perhe on hävinny tililtä! Mutta uutta matoa koukkuun :)
Spring spring spring spring!
MINÄ SYDÄN KEVÄT!
KEVÄÄLLÄ ON PARASTA!
KEVÄT ON RAKKAUTTA!
maanantai 18. huhtikuuta 2011
I don't wanna be anybody else.
Juuri alkaessani tätä tekstiä kirjoittaa tajusin taas viikonlopun olevan ohitse, mikä tarkoittaa uuden viikon alkua, mutta se myös tarkoittaa taas yhtä viikkoa takana päin. Aloin uteliaana laskemaan niin 36 viikkoa on nyt oltu täällä. Hurrjaa!
Tääl on kevät ja eilen nautittiin puistoilusta New Yorkissa. Istuttiin ja juteltiin ja parannettiin maailmaa. Eilen myös eksyttiin ruotsalaiseen karkkikauppaan, mistä saa myös fazeria. Pakkohan sitä oli ostaa pahan päivän varalle. Elämäni kalleimmat suklaat lähti mukaan mutta se on silti aitoa fazeria! Kassalla neiti totesi "ootteko suomesta?" "juuuu" "tunnistan pohjoismaalaiset siitä miten ne taittelee irtokarkkipussin" O__o? Kuulma Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska taittelee sillee kulmittain kun taas jenkit ja muut vaan rullaa sen. Mielenkiintoista.
Eilinen ilta meni ylläriylläri skypessä nauraen. Kenenkäs muunkaan ku Delaware soul maten kanssa. Siinä sitten myös innostuttiin tekstaamaan samalla. Taas vaan ajatus putkahti esiin; kuinka ikimaailmassa oon selvinny elämästäni ilman tuota ihanuutta? Maailma parani ja mieli keveni hurjaa vauhtia.
Ja jooooo jos joku nyt oottaa jotain hienoa postausta Suomen politiikasta niin; ei olee. Mua ei kiinnosta pätkän vertaa. Okei sen tiiän et on ollu aika erilaiset vaalit kun normaalisti. En tiiä onko se hyvästä vai ei mutta sen tiiän; koko kansa on saanu äänestää, demokratia on puhunut, deal with it. Mulla ei oo kitistävää mistään vaalituloksista koska ite en äänestäny. Mutta en ymmärrä miks muutkaan kitisee, huonoja häviäjiä?
Tää viikko tuntuu maaailman pisimmältä vaikkakin työpäiviä on vain kaksi. Lapset on spring breakella, joten he ilostuttavat mua kooooooooooooooko päivän. Huomiseksi on hulinaa ja vilinää mutta täksi päiväksi ei oo yhtään mitään keksittynä vielä. Au pair kuitenki heräsi vasta 15 minuuttia sitten, joten aamukoomailua on vielä ainakin hetki luvassa. Aurinko paistaa taas niin nätisti että ehkä vois lähteä puistoon pisamia keräämään.
Mun synttärinä mulla on tässä perheessä jäljellä 3 kk. Aika outoa? Soittelivat lauantaiaamuna ruotsalaiselle ja pyysivät mua skypettelemään sen kanssa vielä joskus. Omasta Seattlen perheestä ei oo vielä mitään kuulunu. Kohta poistuvat tililtä automaattisesti jos eivät ole CC:lle mitään minusta sanoneet että esim haluavat pitää minut siellä. Alan itse epäillä että ottavatka yhteyttä, mutta katsellaan.
Snapplen korkin väri on vaihtunu. Päivän shokki koettu.
PS. mulla on nyt poissalaskuista lähipankki ja yksi ravintola. Pankkiin joudun lähtemään siis kauemmaksi! Kiitos iskuyritysten -.-
Tääl on kevät ja eilen nautittiin puistoilusta New Yorkissa. Istuttiin ja juteltiin ja parannettiin maailmaa. Eilen myös eksyttiin ruotsalaiseen karkkikauppaan, mistä saa myös fazeria. Pakkohan sitä oli ostaa pahan päivän varalle. Elämäni kalleimmat suklaat lähti mukaan mutta se on silti aitoa fazeria! Kassalla neiti totesi "ootteko suomesta?" "juuuu" "tunnistan pohjoismaalaiset siitä miten ne taittelee irtokarkkipussin" O__o? Kuulma Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska taittelee sillee kulmittain kun taas jenkit ja muut vaan rullaa sen. Mielenkiintoista.
Eilinen ilta meni ylläriylläri skypessä nauraen. Kenenkäs muunkaan ku Delaware soul maten kanssa. Siinä sitten myös innostuttiin tekstaamaan samalla. Taas vaan ajatus putkahti esiin; kuinka ikimaailmassa oon selvinny elämästäni ilman tuota ihanuutta? Maailma parani ja mieli keveni hurjaa vauhtia.
Ja jooooo jos joku nyt oottaa jotain hienoa postausta Suomen politiikasta niin; ei olee. Mua ei kiinnosta pätkän vertaa. Okei sen tiiän et on ollu aika erilaiset vaalit kun normaalisti. En tiiä onko se hyvästä vai ei mutta sen tiiän; koko kansa on saanu äänestää, demokratia on puhunut, deal with it. Mulla ei oo kitistävää mistään vaalituloksista koska ite en äänestäny. Mutta en ymmärrä miks muutkaan kitisee, huonoja häviäjiä?
Tää viikko tuntuu maaailman pisimmältä vaikkakin työpäiviä on vain kaksi. Lapset on spring breakella, joten he ilostuttavat mua kooooooooooooooko päivän. Huomiseksi on hulinaa ja vilinää mutta täksi päiväksi ei oo yhtään mitään keksittynä vielä. Au pair kuitenki heräsi vasta 15 minuuttia sitten, joten aamukoomailua on vielä ainakin hetki luvassa. Aurinko paistaa taas niin nätisti että ehkä vois lähteä puistoon pisamia keräämään.
Mun synttärinä mulla on tässä perheessä jäljellä 3 kk. Aika outoa? Soittelivat lauantaiaamuna ruotsalaiselle ja pyysivät mua skypettelemään sen kanssa vielä joskus. Omasta Seattlen perheestä ei oo vielä mitään kuulunu. Kohta poistuvat tililtä automaattisesti jos eivät ole CC:lle mitään minusta sanoneet että esim haluavat pitää minut siellä. Alan itse epäillä että ottavatka yhteyttä, mutta katsellaan.
Snapplen korkin väri on vaihtunu. Päivän shokki koettu.
PS. mulla on nyt poissalaskuista lähipankki ja yksi ravintola. Pankkiin joudun lähtemään siis kauemmaksi! Kiitos iskuyritysten -.-
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Wäää! Jau jau jau!
Olin pitkään että ei ei ei en kirjota että pidä näppis nyt kurissa. Mutta en pystyny siihen. Oon yhtä hymyä ja tekis mieli revetä riemusta. Nimittäin..
Match nro 3 on täällä!
Ja jos ette jo arvannu niin oon enemmän kuin innoissani. Tätä ei voi sanoin kuvailla. Juuri tälläisen fiiliksen halusin perheestä. Okei ei oo vielä ottanu ees yhteyttä. Senpä takia yritin/yritän heittää niitä jäitä hattuun. Mutta päätin että voin olla innostunut ihan luvalla, koska jos sattuis etteivät mua haluakkaan niin everything happens for a reason.
Mutta siis perhe asustaa Seattle, WA. Tarkemmin 10 minuuttia keskustasta miltein järven rannalla. Perheessä on isä joka on talousalalla ja äiti joka on psykoterapeutti. Äiti vissiinkin työskentelee kahtena päivänä viikossa ja isä viitenä. Lapsia löytyy jälleen kolme; 4-vuotias poika ja 2-vuotiaat kaksostytöt. Poika on koulussa neljä päivää viikosta 8.30-3.30 ja tytöt ovat kotosalla. Perhe vaikuttaa todella "kultturiystävälliseltä" ja kertovat harrastukseen matkailun. Heidän tavoitteena on näyttää lapsille mahdollisimman monta kulttuuria ja toteavat au pairin olevan siihen täydellinen ratkaisu!
Nyt kuitenkin hengitetään ja hengitetään uudestaan. Jäitä hattuun ja odotetaan. Mutta oon niiiin valmis juttelemaan perheen kanssa. Tuntuupa oudolta alkaa miettiä pikkuhiljaa kysymyksiä mitä haluan kysellä. Outoa outoa outoa. Mutta niiiiiiiiiiiin hauskaa! Hiphei!
PS tän hetkinen hostisä on työhaastattelussa ja jos pääsee sinne niin voin sano että yritys mihin menee on älymagee! Eli hiphei kertaa sata tuhatta.
Match nro 3 on täällä!
Ja jos ette jo arvannu niin oon enemmän kuin innoissani. Tätä ei voi sanoin kuvailla. Juuri tälläisen fiiliksen halusin perheestä. Okei ei oo vielä ottanu ees yhteyttä. Senpä takia yritin/yritän heittää niitä jäitä hattuun. Mutta päätin että voin olla innostunut ihan luvalla, koska jos sattuis etteivät mua haluakkaan niin everything happens for a reason.
Mutta siis perhe asustaa Seattle, WA. Tarkemmin 10 minuuttia keskustasta miltein järven rannalla. Perheessä on isä joka on talousalalla ja äiti joka on psykoterapeutti. Äiti vissiinkin työskentelee kahtena päivänä viikossa ja isä viitenä. Lapsia löytyy jälleen kolme; 4-vuotias poika ja 2-vuotiaat kaksostytöt. Poika on koulussa neljä päivää viikosta 8.30-3.30 ja tytöt ovat kotosalla. Perhe vaikuttaa todella "kultturiystävälliseltä" ja kertovat harrastukseen matkailun. Heidän tavoitteena on näyttää lapsille mahdollisimman monta kulttuuria ja toteavat au pairin olevan siihen täydellinen ratkaisu!
Nyt kuitenkin hengitetään ja hengitetään uudestaan. Jäitä hattuun ja odotetaan. Mutta oon niiiin valmis juttelemaan perheen kanssa. Tuntuupa oudolta alkaa miettiä pikkuhiljaa kysymyksiä mitä haluan kysellä. Outoa outoa outoa. Mutta niiiiiiiiiiiin hauskaa! Hiphei!
PS tän hetkinen hostisä on työhaastattelussa ja jos pääsee sinne niin voin sano että yritys mihin menee on älymagee! Eli hiphei kertaa sata tuhatta.
torstai 14. huhtikuuta 2011
Finnish/English
Oon kuoleman väsyny. Tänään meen nukkumaan kuudelta. Tai sitten en koska oon sillon vielä töissä. Hauskaa. Kolme päivää töitä ennen lomaa. Kestänkö vai enkö kestä?
Ensinnäkin tää extension on nyt jymähtänyt paikalleen. Kaksi viikkoa sitten sain viime matchin ja nyt aloin LCC:ltä kyselemään että voiko CC "lopettaa matchayksen" koska olin nirso ja sanoin kahdelle ei. LCC (oikeastaan ex-LCCni tai pian ex-ex-LCCni) lupasi selvittää asiaa, joten katsellaan. Ei siinä siis mitään jos ei enää perhettä etsi (okei kertoisin kyllä palautelapussani mielipiteeni CClle mutta ei siitä sen enempää), mutta siis jos ei etsi niin ois kiva tietää ja suunnitella muuta kun odottaa elokuun toiseen päivään asti ja sit kuulla "noh lopetettiin se tossa huhtikuussa" Yea right, thanks a lot. En kyllä usko että on lopettanu...
Mulla on ollu vaikka ja mitä ajatuksia mitä pitäs tänne kirjottaa mutta nyt just väsyttää niiiiiin paljon etten muista niitä. Yks oli että mun huone on järkyttävässä kunnossa. Ootan lauantaita enenmmän kuin innoissani, jotta pääsen siivoamaan koko huoneen. Samalla katson myös matkalaukullisen tavaraa jotka annan vanhemmilleni mukaan kun he lähtevät takaisin Suomeen. He siis tulivat eilen Miamiin ja lomailevat siellä. Mokomat. Ne ei muuta tee ku löhöö. Just joo. Plus äitiini luultiin saman ikäiseksi kuin minua?!
Lupasin myös tästä ajattelu/puhe/sun muista kieli asioista puhua. Rehellisesti en voi sanoa millä kielellä ajattelen. Molemmilla ja sekaisin juuri niin vaikeasti että muutenki sekavat ajatukseni on vielä enemmän sekaisin kielimuurin takia. Jaksan kuitenkin ihmetellä omaa kielellistä kehitystäni koska lähtötasoni oli _surkea_. Esimerkiksi iltaisin lukiessani englanniksi kirjaa niin yhtäkkiä saatan tajuta että "en käännä tekstiä" päässäni vaan luen sitä samalalailla kuin Suomea. Siinä lukiessa sitten ihmettelen ja ihmettelen kuinka vaan luen sitä kuin vettä vain ja yhtäkkiä kahden sivun päästä tajuan että kirja on mennyt ohi intoiluni takia. Hyvä minä! Mutta jotenkin ajattelin aina että kääntäisin kaiken suomeksi pääni sisällä mutta en. Onhan suomi edelleen fluent ja äidinkieli mutta huomaan että tekstin ja sanojen tuotanto on helpompaa jollain tasolle englanniksi. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa puhuin puhelimessa ja kyselin "onks se suomeks näin ja näin?" "voiks suomeks sanoa näin?".
Tänän juoksin sinne tänne ja tonne ja takaisin sinne. Käväisin koulujen alettua ostarilla ostamassa alusvaatteita ja paidan. No pääsin kotiin ja tutkin paitaani ja en suinkaan löytänyt siitä koko mötikkähälytintä. Huokailu ja kiroilu ja huokailu ja takaisin autoon ja Macykselle, jossa meni sekunti että se otettiin pois. Jo ensimmäisellä kerralla olin ajanut kotiin leffateatterin kautta mutta totesin sen olevan kiinni. No ajattelin josko se nyt ois auki ja taas kaartelin keskustassa tovin vain todetakseni sen olevan kiinni. Pankissa mies sitten asiointini jälkeen kysäisi "haluutkos jäädä kanssani ihastelemaan kaunista päivää?" Sori kiire kiire. Ja sitten seisoin koululla 20 minuuttia odottaen lapsen koulun loppumista. Se siitä kiireestä.
Mutta nyt aivosolut huutaa hallelujaa. Oon joutunu ajattelemaan koko päivän edestä tätä kirjoittaessani. Kiitos ja moimoi!
Ensinnäkin tää extension on nyt jymähtänyt paikalleen. Kaksi viikkoa sitten sain viime matchin ja nyt aloin LCC:ltä kyselemään että voiko CC "lopettaa matchayksen" koska olin nirso ja sanoin kahdelle ei. LCC (oikeastaan ex-LCCni tai pian ex-ex-LCCni) lupasi selvittää asiaa, joten katsellaan. Ei siinä siis mitään jos ei enää perhettä etsi (okei kertoisin kyllä palautelapussani mielipiteeni CClle mutta ei siitä sen enempää), mutta siis jos ei etsi niin ois kiva tietää ja suunnitella muuta kun odottaa elokuun toiseen päivään asti ja sit kuulla "noh lopetettiin se tossa huhtikuussa" Yea right, thanks a lot. En kyllä usko että on lopettanu...
Mulla on ollu vaikka ja mitä ajatuksia mitä pitäs tänne kirjottaa mutta nyt just väsyttää niiiiiin paljon etten muista niitä. Yks oli että mun huone on järkyttävässä kunnossa. Ootan lauantaita enenmmän kuin innoissani, jotta pääsen siivoamaan koko huoneen. Samalla katson myös matkalaukullisen tavaraa jotka annan vanhemmilleni mukaan kun he lähtevät takaisin Suomeen. He siis tulivat eilen Miamiin ja lomailevat siellä. Mokomat. Ne ei muuta tee ku löhöö. Just joo. Plus äitiini luultiin saman ikäiseksi kuin minua?!
Lupasin myös tästä ajattelu/puhe/sun muista kieli asioista puhua. Rehellisesti en voi sanoa millä kielellä ajattelen. Molemmilla ja sekaisin juuri niin vaikeasti että muutenki sekavat ajatukseni on vielä enemmän sekaisin kielimuurin takia. Jaksan kuitenkin ihmetellä omaa kielellistä kehitystäni koska lähtötasoni oli _surkea_. Esimerkiksi iltaisin lukiessani englanniksi kirjaa niin yhtäkkiä saatan tajuta että "en käännä tekstiä" päässäni vaan luen sitä samalalailla kuin Suomea. Siinä lukiessa sitten ihmettelen ja ihmettelen kuinka vaan luen sitä kuin vettä vain ja yhtäkkiä kahden sivun päästä tajuan että kirja on mennyt ohi intoiluni takia. Hyvä minä! Mutta jotenkin ajattelin aina että kääntäisin kaiken suomeksi pääni sisällä mutta en. Onhan suomi edelleen fluent ja äidinkieli mutta huomaan että tekstin ja sanojen tuotanto on helpompaa jollain tasolle englanniksi. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa puhuin puhelimessa ja kyselin "onks se suomeks näin ja näin?" "voiks suomeks sanoa näin?".
Tänän juoksin sinne tänne ja tonne ja takaisin sinne. Käväisin koulujen alettua ostarilla ostamassa alusvaatteita ja paidan. No pääsin kotiin ja tutkin paitaani ja en suinkaan löytänyt siitä koko mötikkähälytintä. Huokailu ja kiroilu ja huokailu ja takaisin autoon ja Macykselle, jossa meni sekunti että se otettiin pois. Jo ensimmäisellä kerralla olin ajanut kotiin leffateatterin kautta mutta totesin sen olevan kiinni. No ajattelin josko se nyt ois auki ja taas kaartelin keskustassa tovin vain todetakseni sen olevan kiinni. Pankissa mies sitten asiointini jälkeen kysäisi "haluutkos jäädä kanssani ihastelemaan kaunista päivää?" Sori kiire kiire. Ja sitten seisoin koululla 20 minuuttia odottaen lapsen koulun loppumista. Se siitä kiireestä.
Mutta nyt aivosolut huutaa hallelujaa. Oon joutunu ajattelemaan koko päivän edestä tätä kirjoittaessani. Kiitos ja moimoi!
maanantai 11. huhtikuuta 2011
Silver Bay 2
Elikkäs nyt on kuusi kredittiä kasassa. Okei ne on kasassa kun saan toisen esseen vielä luovista nystyröistäni kehiin ja lähetettyä harmahtavalle miehelle Silveriin. Viikonloppu meni taas supernopeesti ja tänää on.. noh mikäs muukaan kun maanantai.
Perjantaina siis ajettiin ajettiin ajettiin ja ajettiin vähän lisää. Lopulta oltiin turvallisesti perillä suomi R:n ja ruotsi L:n kanssa. Vain yksi lintu meinas tehä itsemurhan ja syöksyä alle kuolemaan. Ja vain yks kirosana pääs ku nähtiin poliisi vartiossa ylinopeuksia varten. Mutta sitten perjantaina huoneisiin, jotka oli muuten superisti hienommat ku viime kerral. Saatiin kolmisteen kaks kahen hengen huonetta jossa välissä oli ovi eli oltiin kolmisteen neljän hengen huoneessaa. Mut ja R oli laitettu jo "samaan huoneesee" joten sit nukuttiin R:n kanssa samassa huoneessa ja L oven toisella puolella.
Perjantaina syötiin ja datattiin. Siinä melkeinpä oli meiän ensimmäinen päivä kurssista. Okei oli meillä kans yhteistilaisuus missä käytiin läpi "pitää käydä tunneilla" juttuja. Niin jaa kyllä perjantaina myös valittiin tunnit millä käydä. Perjantaina myös bongasin saman opettajan jonka mielestä en ehkä ole se lempparioppilas. Hups. Mitä lie käyny viime kurssilla?
Lauantaina kello herätti kaheksalta ja aamupalan kautta kauan odotettuun jäätelön tekoon! Joka oli ehkä pieni pettymys. Minigrip pussiin jäätelömix, pussiin vähän ilmaa, pussi isompaan pussiin, sinne sekaan jäitä ja suolaa ja sitten heiluttelet sitä 10 min ulkona. Kädet jääty ja pahasti koska suola tekee jäästä vielä kylmempää. Noh sitte kaavittiin jäätelöt pussin pohjalta ja sekaan sai heittää juttuja. Oli kyllä hyvä vanilja jäätelöä. Sen jälkeen kurssilla nähtiin kuinka tehdään snacksejä. Ällöttävin oli; selleri, maapähkinävoi, suklaahiput ja kookolastut. Yuck.
Seuraava tunti oli... valokuvausta! Kuunneltiin supermukavan nuoren naisen juttuja valokuvauksesta tovi ja sitten saatiin tehtävän jokaiselle ryhmälle. "Tee jostain normaalisti ällöstä jutusta kaunis kuva" Hömhöm. Ekaks olin vähän sormi suussa että mitäs hittoa mutta tunnin lopulta selvis et meil oli aika helppo tehtävänanto. Lähdimme siis ympäristöön rämpimään ja tekemään vaikka mitä!
Vika kuva on tuotoksemme tehtävässä. Kaikki kuvat näytettiin skriinillä ja kun tuli kuvamme vuoro niin opettaja oli hiljaa. Nauroi ja yritti sanoa jotain. "Mikä tää on?" "Noh... se on vähä niinku.. kakka" Sitte se nauro lisää ja lisää ja lisää "Well it's ja gorgeous picture".
Kuvauksen jälkeen oli lounas! Syötiin siis.Ylläri. Sitten tuli kaaaaaauan odottamamme tunti. Not. Joe tulisi juttelemaan meille kaks tuntia ja 45 min matkailusta. Huone oli pieeeeni ja tuolit epämukavia. Onneksi onneksi onneksi Joe ensimmäiset sanat oli "tää tunti on niin pitkä että mul riittää juteltavaa vaan noin tunniks, saatte lopun vapaaks" Ahh! Sitten yritin pysytellä tunnin hereillä ja katsella kuvia kun kyseinen herra poseraa ton vuoren luona, tän vuoren luona, puiden keskellä ja vaikka missä. Todelliset kiinnostus kiikarit. Mutta kun pääsimme vapaalle niin meillä oli edessä hurrrrja yli viiden tunnin vapaa-aika. Kyllä kelpas. Riensimme huoneeseen ja kaks muuta sammu ja mä tuijotin secret lifee netflixistä! Sit lopulta oli aika kammeta sängynpohjalta ylös monen tunnin jälkeen ja lähteä kuvailemaan!
Päivällisen jälkeen oli musiikki ja aktivitteetteja lapsille tunnin vuoro. Mies istui soitti ja puhui. Me istuttiin ja yritettiin näyttää että NYT NAPPAS. Kuultiin mm että ehkä tunnetuin lasten laulu tässä maassa kertoo mustasta rutosta ja loppu "All fell down" tarkottaa että kaikki kuoli. Kuinka hauskaa? Sitten 5-vuotiaat hyppii koulun juhlissa ja laulaa sitä ihan innoissaan. Lopulta sinne saliin tuli muutkin ja oli kaikille tarkoitettu creative tunti eli päästiin näyttelemään. Itse olin pöytä. Ohjaaja siis lukee tarinaa ja me näytellään. Olihan se hauskaa mutta viime kerta oli hauskempi. Sen jälkeen ruokalan kautta jätski suuhun ja huoneeseen suihkun kautta sänkyyn vain todetakseni että prkl ku netti ei toimi.
Sunnuntain aamuna aamupalan kautta ensimmäiselle tunnille. Uniikkeja perhepelejä. Noh se oli enemmänkinettä kiusasivat vaan meiän aivonystyröitä. Oli pelejä joiden idean ne kaksi vetäjää tiesivät ja meidän piti arvailla. Väsytti niiiiiiiin pirusti että käytin aikani daydreameilyyn. Tämäkin tunti loppui yli puoltuntia tarkoitetusta ajasta mutta eipä ne päästäny meitä sieltä pois. "Joudutaan ongelmiin". Loppujen lopuksi päädyttiin leikkimään solmua täysin mahdottomalla tavalla; meidän jaettiin kahteen kymmenen hengen piiriin ja piti nostaa oikea käsi ylös ja ottaa vastapäätä olevan kädestä kiinni. Sitten saman vasemmalla mutta ei saanut olla sama henkilö. Sitten meidän piti selvittää itsemme ulos; minkä voisin sanoa olevan tossa mahdoton tehtävä. Suomen versiossa pidetään käsistä kiinni piirissä tai letkassa ja sit solmuun = mahdollisuus selvitä.
Tunnin jälkeen lähdimme taas vähän valokuvailemaan mm kauhujen talon vierelle!
Lopulta pääsimme viimeiselle tunnillemme "American social life". Ja eipä se nyt paljoo mitään antanut. Paitsi kahdelle saksalaiselle todella kateelliset naamat kun kuuli R:n asuvan manhattanilla. Vetäjä anoi ja anoi meitä sanomaan jotain positiivista amerivan sosiaallisesta elämästä. Istuin 45 minuuttia ja nyökkäilin.
Tunnin päätyttä päädyttiin me kolme autoon ja auto huristeli kiltisti muutaman Mäkki mutkan kautta takaisin Connecticutiin. Diner-ravintoloita on täällä joka puolella ja Diner on sellainen 80-luvun true hampparimesta ja sisustettu sen mukaisesti. No löydettiin Diner-Mäkki ja se oli kyl tosi pähee. Toisaalta muistuttiin Helsingin rokkimäkkiä melkoisesti. Tuomisena viikonlopulta minulla on järkyttävä flunssa-nuha-allergia-kurkkukipu. Kiitos!
Viikonloppuna tuli naurettua ja naurettua vähän lisää. R:n aivot kutistu ku joutu puhumaan englantia. Raukkaa. Nyt on kuitenkin tarvittavat kreditit (melkein) kasassa ja voin huokaista helpotuksesta. Kotiin tullessa sain kuulla että perhe luultavasti päätyy ruotsalaiseen au pairiin minun jälkeeni! Luen hakemuksen joku päivä läpi ja juttelemme onko se hyvä tyyppi.
Samalla edelleen oma matchtilanne näyttää melko tyhjää mutta en masennu. Tutkin omaa accountiani (suomeksi?) ja löysin perheeni päivitetyn hakemuksen. Sitä oli hassun hauska lukea kun itse asuu täällä nyt. Jotenkin joskus kauan sitten mietin että miltä tää tuntuu kun perhe ettii au pairia minun paikkani paikkaamaan niin ei tunnu yhtään siltä! Oon ihan innoissani että tänne tulee uus tyyppi ja musta on hauskaa kun noi ettii sitä. En tiiä oisko asia eri jos itse en vaihtaisi perhettä?
PS lauantaina tuli 8 kk täyteen!
Perjantaina siis ajettiin ajettiin ajettiin ja ajettiin vähän lisää. Lopulta oltiin turvallisesti perillä suomi R:n ja ruotsi L:n kanssa. Vain yksi lintu meinas tehä itsemurhan ja syöksyä alle kuolemaan. Ja vain yks kirosana pääs ku nähtiin poliisi vartiossa ylinopeuksia varten. Mutta sitten perjantaina huoneisiin, jotka oli muuten superisti hienommat ku viime kerral. Saatiin kolmisteen kaks kahen hengen huonetta jossa välissä oli ovi eli oltiin kolmisteen neljän hengen huoneessaa. Mut ja R oli laitettu jo "samaan huoneesee" joten sit nukuttiin R:n kanssa samassa huoneessa ja L oven toisella puolella.
Perjantaina syötiin ja datattiin. Siinä melkeinpä oli meiän ensimmäinen päivä kurssista. Okei oli meillä kans yhteistilaisuus missä käytiin läpi "pitää käydä tunneilla" juttuja. Niin jaa kyllä perjantaina myös valittiin tunnit millä käydä. Perjantaina myös bongasin saman opettajan jonka mielestä en ehkä ole se lempparioppilas. Hups. Mitä lie käyny viime kurssilla?
Lauantaina kello herätti kaheksalta ja aamupalan kautta kauan odotettuun jäätelön tekoon! Joka oli ehkä pieni pettymys. Minigrip pussiin jäätelömix, pussiin vähän ilmaa, pussi isompaan pussiin, sinne sekaan jäitä ja suolaa ja sitten heiluttelet sitä 10 min ulkona. Kädet jääty ja pahasti koska suola tekee jäästä vielä kylmempää. Noh sitte kaavittiin jäätelöt pussin pohjalta ja sekaan sai heittää juttuja. Oli kyllä hyvä vanilja jäätelöä. Sen jälkeen kurssilla nähtiin kuinka tehdään snacksejä. Ällöttävin oli; selleri, maapähkinävoi, suklaahiput ja kookolastut. Yuck.
Seuraava tunti oli... valokuvausta! Kuunneltiin supermukavan nuoren naisen juttuja valokuvauksesta tovi ja sitten saatiin tehtävän jokaiselle ryhmälle. "Tee jostain normaalisti ällöstä jutusta kaunis kuva" Hömhöm. Ekaks olin vähän sormi suussa että mitäs hittoa mutta tunnin lopulta selvis et meil oli aika helppo tehtävänanto. Lähdimme siis ympäristöön rämpimään ja tekemään vaikka mitä!
Kuvauksen jälkeen oli lounas! Syötiin siis.Ylläri. Sitten tuli kaaaaaauan odottamamme tunti. Not. Joe tulisi juttelemaan meille kaks tuntia ja 45 min matkailusta. Huone oli pieeeeni ja tuolit epämukavia. Onneksi onneksi onneksi Joe ensimmäiset sanat oli "tää tunti on niin pitkä että mul riittää juteltavaa vaan noin tunniks, saatte lopun vapaaks" Ahh! Sitten yritin pysytellä tunnin hereillä ja katsella kuvia kun kyseinen herra poseraa ton vuoren luona, tän vuoren luona, puiden keskellä ja vaikka missä. Todelliset kiinnostus kiikarit. Mutta kun pääsimme vapaalle niin meillä oli edessä hurrrrja yli viiden tunnin vapaa-aika. Kyllä kelpas. Riensimme huoneeseen ja kaks muuta sammu ja mä tuijotin secret lifee netflixistä! Sit lopulta oli aika kammeta sängynpohjalta ylös monen tunnin jälkeen ja lähteä kuvailemaan!
Sunnuntain aamuna aamupalan kautta ensimmäiselle tunnille. Uniikkeja perhepelejä. Noh se oli enemmänkinettä kiusasivat vaan meiän aivonystyröitä. Oli pelejä joiden idean ne kaksi vetäjää tiesivät ja meidän piti arvailla. Väsytti niiiiiiiin pirusti että käytin aikani daydreameilyyn. Tämäkin tunti loppui yli puoltuntia tarkoitetusta ajasta mutta eipä ne päästäny meitä sieltä pois. "Joudutaan ongelmiin". Loppujen lopuksi päädyttiin leikkimään solmua täysin mahdottomalla tavalla; meidän jaettiin kahteen kymmenen hengen piiriin ja piti nostaa oikea käsi ylös ja ottaa vastapäätä olevan kädestä kiinni. Sitten saman vasemmalla mutta ei saanut olla sama henkilö. Sitten meidän piti selvittää itsemme ulos; minkä voisin sanoa olevan tossa mahdoton tehtävä. Suomen versiossa pidetään käsistä kiinni piirissä tai letkassa ja sit solmuun = mahdollisuus selvitä.
Tunnin jälkeen lähdimme taas vähän valokuvailemaan mm kauhujen talon vierelle!
Lopulta pääsimme viimeiselle tunnillemme "American social life". Ja eipä se nyt paljoo mitään antanut. Paitsi kahdelle saksalaiselle todella kateelliset naamat kun kuuli R:n asuvan manhattanilla. Vetäjä anoi ja anoi meitä sanomaan jotain positiivista amerivan sosiaallisesta elämästä. Istuin 45 minuuttia ja nyökkäilin.
Tunnin päätyttä päädyttiin me kolme autoon ja auto huristeli kiltisti muutaman Mäkki mutkan kautta takaisin Connecticutiin. Diner-ravintoloita on täällä joka puolella ja Diner on sellainen 80-luvun true hampparimesta ja sisustettu sen mukaisesti. No löydettiin Diner-Mäkki ja se oli kyl tosi pähee. Toisaalta muistuttiin Helsingin rokkimäkkiä melkoisesti. Tuomisena viikonlopulta minulla on järkyttävä flunssa-nuha-allergia-kurkkukipu. Kiitos!
Viikonloppuna tuli naurettua ja naurettua vähän lisää. R:n aivot kutistu ku joutu puhumaan englantia. Raukkaa. Nyt on kuitenkin tarvittavat kreditit (melkein) kasassa ja voin huokaista helpotuksesta. Kotiin tullessa sain kuulla että perhe luultavasti päätyy ruotsalaiseen au pairiin minun jälkeeni! Luen hakemuksen joku päivä läpi ja juttelemme onko se hyvä tyyppi.
Samalla edelleen oma matchtilanne näyttää melko tyhjää mutta en masennu. Tutkin omaa accountiani (suomeksi?) ja löysin perheeni päivitetyn hakemuksen. Sitä oli hassun hauska lukea kun itse asuu täällä nyt. Jotenkin joskus kauan sitten mietin että miltä tää tuntuu kun perhe ettii au pairia minun paikkani paikkaamaan niin ei tunnu yhtään siltä! Oon ihan innoissani että tänne tulee uus tyyppi ja musta on hauskaa kun noi ettii sitä. En tiiä oisko asia eri jos itse en vaihtaisi perhettä?
PS lauantaina tuli 8 kk täyteen!
perjantai 8. huhtikuuta 2011
Mulla on teille yllärii!
Joka paljastuu ihan kohta tuota pikaa. Saatte olla ylpeitä koska tässä ei mennyt kun kaksi viikkoa! Nimittäin ku-ku-ku-ku-kuvat koillis-connecticutin ja villanovan viikonlopuilta on täällä! Hyvä minä.
Koskas kerroin teille viimeksi mitä täällä tapahtuu? No anyway.. Ei täällä tapahdu mitään. Eilen oli "LCC-tapaaminen" ja siellä oli kyllä taas hauskaa. Suomi-Ruotsi maaottelu käytiin Yard Sale-kylttien teon merkeissä. Puolustin Suomea yksin kolmea ruotsalaista vastaan. Oikeesti meiän ryhmässä on neljä ruotsalaista ja kolmen nimi on Emma. Että nii... ruotsalaisilla mielikuvituksen puutetta? Mutta tein hiiiienoja kylttejä ja yksi Emma hoksasi "Ei jummi! Tää taiteilee ja käyttää montaa väriä; tämä tietää sotaa" Ja siitä se ajatus sitten lähti. Muut katseli kun Suomi-Ruotsi otti mittaa toisistaan. Kylttien jälkeen alettiin maalaamaan jotain kananmunia, jotka täytetään kreppipaperilla ja lapset hakkaa niit toistensa päähän pääsiäisenä. Huvinsa kullakin.
Kylttien teko oli huomattavasti hauskempaa ku maalaaminen ja kahden munan jälkeen mä siirryinkin ruokapöytään ja kommentoimaan muiden työntekoa autotalliin. Sielläkin ne kyllä enemmän sähläs kun teki töitä, sanoo nimimerkki keräsin tuhat lautapeliä paloineen lattialta. Päästiin muuten maalailun lomassa keskustelemaan venäläisistä ja LCC uhkas ettiä mulle venäläisen perheen kaliforniasta. Eli äiti tuun siin tapauksessa kotiin!
Olin mä ruotsalaisia ahkerampi jotka lopulta päätyi istumaan vuorotellen hieromatuoliin ja tsiikailemaan kun kädet höllyy. Juuuu-u. Oon mä niitten kaveri edelleen! :) Ei huolta.
Nyt on kamat kasassa ja ootellaan hostisää kotiin. Sitten talla pohjaan juna-aseman ja ruotsalaisen L:n kodin kautta ja pohjoiseen! 87 mailia suoraa tietä luvassa. Syksyllä maisemat oli huikaisevan kauniit. Nyt nää puut on risukasoja että ei aika mee ees maisemia katellessa. Onneksi nyt on seuraa. Sielunsisko Delawaresta, I will miss you so much!
Nyt kuitenki kuulemisiin sunnuntaina ja kuviin käsiksi!
raksupoksusisko (vai mitä raksupoksuveli?)
Okei kaikki kampuksella ei ollu niiiiin pretty
Match-osasto on melko hiljanen... Välillä tuntuu että CC on vetäny herneet nenää nirsoilustani mutta eilen kun puhuin skypessä iiiihkujen kanssa asiasta niin onhan mulla vielä rutkasti aikaa.
PS eilen kun katsoin (ties kuinka monetta jaksoa) The secret life of the american teenager niin tuli kauhia ikävä äitiä ja iskää. Sarjassa 15 v teini tulee raskaaksi ja sen äiti ja isi on mahtavasti hänen tukenaan. Tuli ihan sniiiif-olo että haluan halin!
Koskas kerroin teille viimeksi mitä täällä tapahtuu? No anyway.. Ei täällä tapahdu mitään. Eilen oli "LCC-tapaaminen" ja siellä oli kyllä taas hauskaa. Suomi-Ruotsi maaottelu käytiin Yard Sale-kylttien teon merkeissä. Puolustin Suomea yksin kolmea ruotsalaista vastaan. Oikeesti meiän ryhmässä on neljä ruotsalaista ja kolmen nimi on Emma. Että nii... ruotsalaisilla mielikuvituksen puutetta? Mutta tein hiiiienoja kylttejä ja yksi Emma hoksasi "Ei jummi! Tää taiteilee ja käyttää montaa väriä; tämä tietää sotaa" Ja siitä se ajatus sitten lähti. Muut katseli kun Suomi-Ruotsi otti mittaa toisistaan. Kylttien jälkeen alettiin maalaamaan jotain kananmunia, jotka täytetään kreppipaperilla ja lapset hakkaa niit toistensa päähän pääsiäisenä. Huvinsa kullakin.
Kylttien teko oli huomattavasti hauskempaa ku maalaaminen ja kahden munan jälkeen mä siirryinkin ruokapöytään ja kommentoimaan muiden työntekoa autotalliin. Sielläkin ne kyllä enemmän sähläs kun teki töitä, sanoo nimimerkki keräsin tuhat lautapeliä paloineen lattialta. Päästiin muuten maalailun lomassa keskustelemaan venäläisistä ja LCC uhkas ettiä mulle venäläisen perheen kaliforniasta. Eli äiti tuun siin tapauksessa kotiin!
Olin mä ruotsalaisia ahkerampi jotka lopulta päätyi istumaan vuorotellen hieromatuoliin ja tsiikailemaan kun kädet höllyy. Juuuu-u. Oon mä niitten kaveri edelleen! :) Ei huolta.
Nyt on kamat kasassa ja ootellaan hostisää kotiin. Sitten talla pohjaan juna-aseman ja ruotsalaisen L:n kodin kautta ja pohjoiseen! 87 mailia suoraa tietä luvassa. Syksyllä maisemat oli huikaisevan kauniit. Nyt nää puut on risukasoja että ei aika mee ees maisemia katellessa. Onneksi nyt on seuraa. Sielunsisko Delawaresta, I will miss you so much!
Nyt kuitenki kuulemisiin sunnuntaina ja kuviin käsiksi!
raksupoksuveli
Match-osasto on melko hiljanen... Välillä tuntuu että CC on vetäny herneet nenää nirsoilustani mutta eilen kun puhuin skypessä iiiihkujen kanssa asiasta niin onhan mulla vielä rutkasti aikaa.
PS eilen kun katsoin (ties kuinka monetta jaksoa) The secret life of the american teenager niin tuli kauhia ikävä äitiä ja iskää. Sarjassa 15 v teini tulee raskaaksi ja sen äiti ja isi on mahtavasti hänen tukenaan. Tuli ihan sniiiif-olo että haluan halin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)