Hannah Montana on imassut mut maailmaansa niin pahasti että unohtuu blogia päivitellä! Okei on siihen ollut muitakin syitä..
... nimittäin keskiviikkona päivä alkoi sillä että lapsi nro 2 hakkasi ovea niiiiiiiin kauan että au pair heräsi 7.30. Abautirallaa puolen päivän aikaan iski tajuton väsymys. Hyvä kun silmät pysyi auki. Ensiksi aattelin syyn olevan SUPERaikainen herätys mutta uimaklubilta palauduttuamme totuus valkeni; kuumetta 38,5. Nicee! Loppu päivän majottauduin sohvalle ja ohjeistin lapsia tekemään sitä tätä ja tota. Torstaina tein urheasti töitä kunnes... olo oli kuin katujyrän alle jääneellä (asianomaisella ei ole kyseisestä olotilasta omaa kokemusta, mutta veikkaan että lähellä sitä olotilaa oltiin). Kuumetta 39,5. Nicee! Jäy-kyt-tä-vä hedari. Nicee! Hosteille soitto että voisko millään tulla viemään lapset vesipolopeliin kun au pair tekee kuolemaa enkä millään haluisi lähteä ajamaan puolen tunnin päähän teidän kolme kultamussukkaa kyydissä. Hostisä tuli sitten kotiin ja eka lause "You look like a disaster". Makasin sohvalla pää tyynyn alla ja yritin keskittyä hengittämiseen. Sitten äkkihätäpikapuhelu suomi J:lle joka tuli kuskaamaan mut lääkäriin ja bingo: poskiontelontulehdus ja 10 päivän antibioottikuuri, joka olisi muuten tosi kiva mutta tää kamala maku suussa ei kauheesti innosta.
Ja niin jos tästä amerikan terveydenhuoltojärjestelmästä puhutaan niin... lääkärireissu kesti 5 min ja maksoi 100. Antibiootit... 107 DOLLARIA! Halleluja sanon mä. On pare olla nyt sit jotain iiiiihme lääkettä että au pair on pian taas elämänsä kunnossa. 207 diagnoosiin jonka olin itse jo tehnyt plus suomessa antibiootit on sitä 10 euron luokkaa... Ja kuka sanoo et amerikka on halpa paikka?
Tänään oon saanut jo pään kainalosta ja jaksoin tehdä täyspitkän työpäivän. Kuitenkin nyt illan vietän Hannah Montanan seurassa (josta on menossa nyt VIIMEINEN kausi, 90 jaksoa katottu, mitä mä sitten teen?!) ja käperryn peiton alle.
Olen kokenut myös tällä viikolla kolme sydäntä särkevää hetkeä. Ensimmäinen oli keskiviikkona kun lapsi nro 1 totesi autossa "meillä on huomenna leirin talent-kisa, eikä mulla oo yhtään talenttia (=en oo hyvä missään)" Hyvä kun en ojaan ajanut! Sitten au pair ja lapsi nro 1 alkoivat pohtia mitä tarkoittaa talent ja onko hänellä talentia? Ja tottakai on! "You got talent if you like to do something". Baseball, vesipolo, piirtäminen, instrumenttien soittaminen... Kyllä sitten löytyi lista ja sain liimata särkynyttä sydäntäni kokoon hyvällä omalla tunnolla.
Seuraavan koin tänä aamuna. Viime viikon vesipolopeli päättyi meidän lapsien osalta itkuun ja masennukseen kun peliaikaa ei tullut juuri nimeksikään. Tänään kuitenkin sain tietää: kultamussukkani nro 1 oli eilen tehnyt ratkaisevan maalin jatkoajalla! Voi sitä au pairin ylpeyttä! Teki mieli juosta leirille samantien ja halata pojasta ilmat pihalle. Kuitenkin jätin tämän väliin koska... noh.
Viimeinen oli tänään kun hengailin lapsi nro 3 kanssa kaksin kotona ja katsottiin mitäs muutakaan kuin... HANNAH MONTANIA. Lapsi istui sylissä ja kuunteli hieman haikeaa kappaletta, minkä tämä kyseinen poptähti lauloi. Sitten yhtäkki sain pusun poskelle ja tiukan halauksen. Samanlaisella halauksella au pair kaadettiin lauantaina sänkyyn. Tietää lapsi että au pairin kotiinlähtö lähestyy...
Huh blogi päivitetty! Voin taas hengittää ja unohtaa tän muutamaksi päiväksi!
ps meni muuten vkl-suunnitelmat melko mönkään kun tää kuume iski... tänks vaan siitä ku ei ois ollu ku se toka vika vkl amerikassa!
:)
"so give it everything or nothing at all,
get back on your feet when
you stumble or fall."
"I make wishes, I have dreams,
and I still wanna believe
anything can happen in this world
for an ordinary girl"
An ordinary girl - Hannah Montana
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
perjantai 15. heinäkuuta 2011
tiistai 12. heinäkuuta 2011
You get the best of both worlds
Oi jehna! Nyt on jo tiistai enkä oo ees mitään kertonu teille meidän Six Flags reissusta! Asia täytyneen nyt korjata ihan kuvien kera.
Sunnuntaina siis suunnattiin Suomiporukalla New Jerseyn puolelle huvipuistoon. Herätyskellon piti soida seittemältä, auton piti startata pihasta puoli kaheksan. Kumpikaan ei toteutunut kun herätyskello olikin off ja asianomainen ampaisi sängystä ylös 7.28. Kuitenkin muutan luupin ja mutkan kautta päädyttiin 10.18 Six Flagsin parkkipaikalle ja turvatarkastusten kautta huvipuistoon sisälle.
Suoraan kipitettiin puiston toiseen päähän, jossa sijaitsee maailman korkein vuoristorata Kingda Ka. Kyseinen vempele nousee 136 m korkeuteen ja menee 206 km/h. Muahan ei tohon siis saatu. Kuitenkin tarkka korvaisimmat olivat kuulleet huhua jonojen olevan Kingda Kaan välillä monien tuntien mittaisia niin otettiin missioksi se ensimmäisenä.
Loppu päivän käytimme hyväksi huvipuiston laitetarjontaa ja viihdytimme itseämme siellä aina ilta seitsemään asti. Sen jälkeen alkoi pitkä ja puuduttava kotimatka eikä siihen ainakaan sisältynyt sillä samalla s**tanan sillalla seisomista, mistä mut on aikasemminkin voinu bongailla.
Nyt on hyvin pyörähtänyt käytiin kolmas viimeinen työviikkoni. Tänään päästiin lasten kanssa kuvauksiin, mutta noin 3-4 sähkökatkosta yritti tulla estämään suunnitelmiani. Eilen käytiin jo kuvaajan kanssa pientä keskustelua ehtiikö hän sittenkään kuvaamaan meitä tänään ja vihdoin päästiin kellon ajasta yhteisymmärrykseen niin sähköt sitten lähtee. Onneksi kuitenkin saldoksi saatiin reipas määrä mitä ihanempia kuvia muistoksi. Lapset ja au pair tykkäsivät. Nyt eletään jännittävintä vaihetta... osaako ne kolme olla hiljaa asiasta?
Mitä tuleva pitää sisällään? yllätyksiä ja pakkausta. Tavaroiden lajittelua ja asian käsittämistä että 17 päivää ja tän tytön au pair vuosi on paketissa. Se on ihanaa puhua asiasta suomi-ihmisten kanssa kun tulee niin innostunut olo, mutta kun siitä puhuu näiden kanssa niin tulee vaan itku. Bitter sweet...
ps. koristanpa P:n kanssa CC:n uusimpia esitteitä! JAHAU!
pps. oon joka ilta menny nukkumaan siinä 11-12 aikaa ja tänään nukahdin sekunniksi jo seitsemältä, miksihän ihmeessä!?
ppps. miksi ne sähköt päättää lähteä niinä päivinä kun on taaaaautisen kuuma (lue: 35°). Niinpäniin... tottakai siksi että alueen sähkön kulutukseen tulee niin kova piikki että posahtaa linjat. Mutta silti.. se on niin väärin. Pääsinpä nimittäin sitten "saunomaan" tänään.
pppps. kuka on keksiny niin hillittömän tv-sarjan kun Hannah Montana?
ppppps. tänää on paljon ps:iä!
:)
Sunnuntaina siis suunnattiin Suomiporukalla New Jerseyn puolelle huvipuistoon. Herätyskellon piti soida seittemältä, auton piti startata pihasta puoli kaheksan. Kumpikaan ei toteutunut kun herätyskello olikin off ja asianomainen ampaisi sängystä ylös 7.28. Kuitenkin muutan luupin ja mutkan kautta päädyttiin 10.18 Six Flagsin parkkipaikalle ja turvatarkastusten kautta huvipuistoon sisälle.
Suoraan kipitettiin puiston toiseen päähän, jossa sijaitsee maailman korkein vuoristorata Kingda Ka. Kyseinen vempele nousee 136 m korkeuteen ja menee 206 km/h. Muahan ei tohon siis saatu. Kuitenkin tarkka korvaisimmat olivat kuulleet huhua jonojen olevan Kingda Kaan välillä monien tuntien mittaisia niin otettiin missioksi se ensimmäisenä.
Loppu päivän käytimme hyväksi huvipuiston laitetarjontaa ja viihdytimme itseämme siellä aina ilta seitsemään asti. Sen jälkeen alkoi pitkä ja puuduttava kotimatka eikä siihen ainakaan sisältynyt sillä samalla s**tanan sillalla seisomista, mistä mut on aikasemminkin voinu bongailla.
Nyt on hyvin pyörähtänyt käytiin kolmas viimeinen työviikkoni. Tänään päästiin lasten kanssa kuvauksiin, mutta noin 3-4 sähkökatkosta yritti tulla estämään suunnitelmiani. Eilen käytiin jo kuvaajan kanssa pientä keskustelua ehtiikö hän sittenkään kuvaamaan meitä tänään ja vihdoin päästiin kellon ajasta yhteisymmärrykseen niin sähköt sitten lähtee. Onneksi kuitenkin saldoksi saatiin reipas määrä mitä ihanempia kuvia muistoksi. Lapset ja au pair tykkäsivät. Nyt eletään jännittävintä vaihetta... osaako ne kolme olla hiljaa asiasta?
Mitä tuleva pitää sisällään? yllätyksiä ja pakkausta. Tavaroiden lajittelua ja asian käsittämistä että 17 päivää ja tän tytön au pair vuosi on paketissa. Se on ihanaa puhua asiasta suomi-ihmisten kanssa kun tulee niin innostunut olo, mutta kun siitä puhuu näiden kanssa niin tulee vaan itku. Bitter sweet...
ps. koristanpa P:n kanssa CC:n uusimpia esitteitä! JAHAU!
pps. oon joka ilta menny nukkumaan siinä 11-12 aikaa ja tänään nukahdin sekunniksi jo seitsemältä, miksihän ihmeessä!?
ppps. miksi ne sähköt päättää lähteä niinä päivinä kun on taaaaautisen kuuma (lue: 35°). Niinpäniin... tottakai siksi että alueen sähkön kulutukseen tulee niin kova piikki että posahtaa linjat. Mutta silti.. se on niin väärin. Pääsinpä nimittäin sitten "saunomaan" tänään.
pppps. kuka on keksiny niin hillittömän tv-sarjan kun Hannah Montana?
ppppps. tänää on paljon ps:iä!
:)
lauantai 9. heinäkuuta 2011
Minä täällä hei!
Taas on yksi viikko takana ja itseasiassa tänään tulee täyteen 11 kuukautta valtameren tällä puolella. Pian kuitenkaan meidän Suomikoplasta ei oo enää kun kaksi USAssa kun T lähtee kotiin. Sen jälkeen oon mä ja sitten R. Sitten alkaa taas Suomikoplan uus aikakausi kun miitingit tulee olemaan Suomessa... Ei tätä voi ymmärtää!
21 päivää ni oon kotona. 21 päivää ni nään B:n, I:n ja H:n lentokentällä. Sen jälkeen kotona äitin ja iskän ja veljen ja sen tyttöystävän. 21 päivää ni saan vihdoin halata parastakaveria ja vain olla ja soitella kavereille. En käsitä tätä.
Eilen päivällisellä juteltiin hostvanhempien kanssa viimesestä viikostani ja viimeisestä illastani. Keskiviikkona on kavereiden hyvästelyt ja torstain perheen kanssa päivällinen. Suunnitelmissa on ainakin suklaafondue... Tapamme mukaan tottakai!
Sainpa tällä viikolla päätettyä läksiäislahjatkin! Niihin tulee palamaan rahaa melkoisesti, mutta päätin että haluan jättää heille jotain pysyvää enkä mitä tahansa. Lapsille on tulossa muumipyyhkeet; niiskuneiti, muumipeikko ja muumipappa. Tytölle niiskuneiti herätyskello kun "mä alotan kohta koulun ni pitäähän kunnon koululaisella olla herätyskello". Noin se kerran sano mulle ni päätin hommata kunnon koululaiselle herätyskellon! :) Pojat saavat puoliksi tupamölkyn (isompi kun taskumölkky mut pienempi kun oikea). Näiden pitäs viikon päästä saapua tähän osotteeseen!
Vanhempien lahja olikin sitten vähän haastavampi. Eka oli tarkoitus tehdä kuvakirja, mutta sitten kävi ilmi että he tekevät sitä minulle! Joten sain yliviivata sen idean listastani. Suomi K:n kanssa skypetellessä sain idean, jota kehitin kehitin ja kehitin vähän lisää. Nyt vieressäni pönöttää valokuvakehys, johon mahtuu viisi normaali kokoista kuvaa. Tiistaiksi on varattu aika valokuvausstudiolle ja menemme sinne lasten kanssa kuvattaviksi. Se on kiva muisto perheelle ja itselleni. Saada valokuvia meistä kaikista neljästä yhdessä. Tarkoitus siis on otattaa kaksi kuvaa missä ollaan nelisteen ja sitten jokaisen lapsen kanssa minä kaksin.
En malta odottaa tiistaita! Valokuvaaja on todella innostunut tarinastani ja hostlapsistani. Idea on kuulma niin liikuttava että hän heti päätti kuvata meidät. Ja normaalisti hän varaa pelkästään 2h aikoja mutta meidän kohdalla halusi tehdä poikkeuksen ja ottaa vain tunnin ja velottaa vain tunnista! Juteltiin 45 min puhelimessa ja jotenkin päädyttiin sitten keskustelemaan äitini suunnistustaidoista... tai niitten puutteesta!
Nyt kolmas vika viikonloppu ja jälleen kerran mennään pienellä juokse sinne tänne ja tonne aikataululla. Mutta lopusta pitää nauttia ja tehdä mahd paljon niin ei sille mitään mahda. Oi sniif just tajusin että E:n näen huomenna viimeisen kerran täällä! Huomenna siis suuntaamme kohti Six Flagsia, joka on huvpuisto New Jerseyn puolella. Huiiippua!
Nyt kuteet niskaan ja tytön kanssa laatuaikailemaan aka leffaan aka CARS 2! Wuhuu!
21 päivää ni oon kotona. 21 päivää ni nään B:n, I:n ja H:n lentokentällä. Sen jälkeen kotona äitin ja iskän ja veljen ja sen tyttöystävän. 21 päivää ni saan vihdoin halata parastakaveria ja vain olla ja soitella kavereille. En käsitä tätä.
Eilen päivällisellä juteltiin hostvanhempien kanssa viimesestä viikostani ja viimeisestä illastani. Keskiviikkona on kavereiden hyvästelyt ja torstain perheen kanssa päivällinen. Suunnitelmissa on ainakin suklaafondue... Tapamme mukaan tottakai!
Sainpa tällä viikolla päätettyä läksiäislahjatkin! Niihin tulee palamaan rahaa melkoisesti, mutta päätin että haluan jättää heille jotain pysyvää enkä mitä tahansa. Lapsille on tulossa muumipyyhkeet; niiskuneiti, muumipeikko ja muumipappa. Tytölle niiskuneiti herätyskello kun "mä alotan kohta koulun ni pitäähän kunnon koululaisella olla herätyskello". Noin se kerran sano mulle ni päätin hommata kunnon koululaiselle herätyskellon! :) Pojat saavat puoliksi tupamölkyn (isompi kun taskumölkky mut pienempi kun oikea). Näiden pitäs viikon päästä saapua tähän osotteeseen!
Vanhempien lahja olikin sitten vähän haastavampi. Eka oli tarkoitus tehdä kuvakirja, mutta sitten kävi ilmi että he tekevät sitä minulle! Joten sain yliviivata sen idean listastani. Suomi K:n kanssa skypetellessä sain idean, jota kehitin kehitin ja kehitin vähän lisää. Nyt vieressäni pönöttää valokuvakehys, johon mahtuu viisi normaali kokoista kuvaa. Tiistaiksi on varattu aika valokuvausstudiolle ja menemme sinne lasten kanssa kuvattaviksi. Se on kiva muisto perheelle ja itselleni. Saada valokuvia meistä kaikista neljästä yhdessä. Tarkoitus siis on otattaa kaksi kuvaa missä ollaan nelisteen ja sitten jokaisen lapsen kanssa minä kaksin.
En malta odottaa tiistaita! Valokuvaaja on todella innostunut tarinastani ja hostlapsistani. Idea on kuulma niin liikuttava että hän heti päätti kuvata meidät. Ja normaalisti hän varaa pelkästään 2h aikoja mutta meidän kohdalla halusi tehdä poikkeuksen ja ottaa vain tunnin ja velottaa vain tunnista! Juteltiin 45 min puhelimessa ja jotenkin päädyttiin sitten keskustelemaan äitini suunnistustaidoista... tai niitten puutteesta!
Nyt kolmas vika viikonloppu ja jälleen kerran mennään pienellä juokse sinne tänne ja tonne aikataululla. Mutta lopusta pitää nauttia ja tehdä mahd paljon niin ei sille mitään mahda. Oi sniif just tajusin että E:n näen huomenna viimeisen kerran täällä! Huomenna siis suuntaamme kohti Six Flagsia, joka on huvpuisto New Jerseyn puolella. Huiiippua!
Nyt kuteet niskaan ja tytön kanssa laatuaikailemaan aka leffaan aka CARS 2! Wuhuu!
torstai 23. kesäkuuta 2011
Minä täällä hei!
Mulle kuuluu ihan jees hyvää. Vähä on yksinäistä kun K lähti enkä oiken tiedä miten päin olla. Kavereiden kanssa hengailu ei ole enää sama asia; ei ole sitä tuttua ja turvallista ihmistä joka tietää sinusta kaiken, tietää sun perheestä (jep äiti ja sari kaaaaikki likaiset yksityiskohdat teistäkin) kaiken, joka tietää aina miten suhtaudut asioihin, joka tietää kaiken hostperheestäni, au pair vuodestani. Kun se ihminen joka tän kaiken tietää ja lähtee kaliforniaan (laattaamaan, terkkui!) niin mitä jää jäljellä...
Ilmiselvästi viikko jonka aikana olen katsonut 6 uutta elokuvaa. Illat makaan peiton alla ja katson elokuvia elokuvien perään. Lapset ajaa päivällä au pairin hulluuden partaalle (ihana ihana ihana 8v, en oo selvittäny onko kyseessä jälkiuhmaikä vai yyberesiteini, kumpi ikinä onkaan niin me don't like). Päivisin lasken sekuntteja että tulee ilta ja iltaisin lasken sekuntteja että pääsen nukkumaan... my life sounds exciting and def not-so-despressing?
Noeii vain! Kyllä mä hymyilenki vaikka aika pitkälti tuo yllä oleva pitää paikkansa. Olen iloinen täällä mutta olen myös iloinen että huomenna on enää 5 viikkoa kotiinlähtöön. Ja tiedän ja kauhulla odotan ensi maanantaina; silloin iskee... krapula.
Koska
24h ja näen sielunsiskoni! Sydän repeää onnesta enkä tiedä laskenko tunteja, minuutteja vai sekuntteja. En tiedä oonko näin päin ja toistepäin. Siis iiiiiiiiiiiiks kuinka mahtavaa! Vasta oltiin trainign schoolilla, vasta oltiin täällä meillä, vasta oltiin silverissä, vasta suunniteltiin kuinka nähdään ainakin kerran kuussa, vasta törmättiin New Yorkissa, vasta oltiin philissä ja sitten... kuusi pitkän pitkän pitkän pitkää kuukautta ilman mitään. Paitsi skypeä ja puheluite ja tekstareita ja kyyneleitä ja rakkauden tunnustuksia ja muuten vaan lähetettyjä oot ihkuin viestejä. Tämä kaikki kiteytyy 24 tunnin päästä.
Niin ja jos tänä vkl mennään johonki torakkamotelliin niin sitä seuraava vkl tai su-ma yö nukun sviitissä Bostonissa. Muahahha! Löysin netistä huisin tarjouksen ja lähdemme siis J:n kanssa Bostoniin juhlistamaan sini-valko-puna-päivää eli 4th of July eli USA:n itsenäisyyspäivää. Kannattaiskohan jostain selvittää mitä siellä kannattaa ees tehä? Noo.. PYHPYH. Laput silmille ja menoks!
Elämä on hauskaa mutta silti pala siitä puuttuu. :)
Ilmiselvästi viikko jonka aikana olen katsonut 6 uutta elokuvaa. Illat makaan peiton alla ja katson elokuvia elokuvien perään. Lapset ajaa päivällä au pairin hulluuden partaalle (ihana ihana ihana 8v, en oo selvittäny onko kyseessä jälkiuhmaikä vai yyberesiteini, kumpi ikinä onkaan niin me don't like). Päivisin lasken sekuntteja että tulee ilta ja iltaisin lasken sekuntteja että pääsen nukkumaan... my life sounds exciting and def not-so-despressing?
Noeii vain! Kyllä mä hymyilenki vaikka aika pitkälti tuo yllä oleva pitää paikkansa. Olen iloinen täällä mutta olen myös iloinen että huomenna on enää 5 viikkoa kotiinlähtöön. Ja tiedän ja kauhulla odotan ensi maanantaina; silloin iskee... krapula.
Koska
24h ja näen sielunsiskoni! Sydän repeää onnesta enkä tiedä laskenko tunteja, minuutteja vai sekuntteja. En tiedä oonko näin päin ja toistepäin. Siis iiiiiiiiiiiiks kuinka mahtavaa! Vasta oltiin trainign schoolilla, vasta oltiin täällä meillä, vasta oltiin silverissä, vasta suunniteltiin kuinka nähdään ainakin kerran kuussa, vasta törmättiin New Yorkissa, vasta oltiin philissä ja sitten... kuusi pitkän pitkän pitkän pitkää kuukautta ilman mitään. Paitsi skypeä ja puheluite ja tekstareita ja kyyneleitä ja rakkauden tunnustuksia ja muuten vaan lähetettyjä oot ihkuin viestejä. Tämä kaikki kiteytyy 24 tunnin päästä.
Niin ja jos tänä vkl mennään johonki torakkamotelliin niin sitä seuraava vkl tai su-ma yö nukun sviitissä Bostonissa. Muahahha! Löysin netistä huisin tarjouksen ja lähdemme siis J:n kanssa Bostoniin juhlistamaan sini-valko-puna-päivää eli 4th of July eli USA:n itsenäisyyspäivää. Kannattaiskohan jostain selvittää mitä siellä kannattaa ees tehä? Noo.. PYHPYH. Laput silmille ja menoks!
Elämä on hauskaa mutta silti pala siitä puuttuu. :)
perjantai 10. kesäkuuta 2011
Friday, friday, friday!
"C is at the baseball party. He is eating pizza and popcorn and candy and the two of you, you guys are stuck at home with me, sounds fun?"
"Today, I really hate you!"
"How about popcorn and if you guys can skipt the bath?"
"OKAY! I love you again"
:))
perjantai-iltani on tälläinen.
Työtunnit tänään: 16.
Hauskaa. Not.
Mutta; VIIKONLOPPU!
PS. eilen muuttui sitten koko käsitykseni ukkosmyrskystä. Nimittäin amerikkalainen ukkosmyrskyhän tulee sitten ihan voimalla kun on tullakseen. Silti rohkeena suomalaistyttönä uhmasin sateenvoimaa ja ajelin Kn luokse. Hostisä tuli kotiin ja kysyin että onks ulkona vielä kylmä. Sain piiiitkä katseen vaatteisiini (shortsit ja t-paita) "joo mut siel sataa". Sitten livahdin eteiseen ja sujautin flipflopit jalkaan "siel sataa, sataa, sataa?" Ei vissii sulattanu suomalaisen sisua. Hitto kerta ku kesä on ni kesävaatteita käytän. Eikä siel ollu kylmä ja eihän ne flipflopi hirveesti vettä pidä (vähemmän jopa ku Coachin ballerinat!) mutta pyhpah! Ei sade tapa. Samalla sekunnilla kun astuin terassilta pihalle ni taivas repesi ja hostisä varmaa sisällä hihittelu mulle kun en suostunu ees sateenvarjoa ottaa...
PPS eilen ukkosen aikaa päätin että joku kerta ku tääl ukkostaa ni meen sellaselle paikalle mistä saa kuvia ja otan niitä niiiiiiin kauan että saan salamasta kuvan. That's the plan. Katellaan monta ukkosta istun jossain kuvaamassa.
"Today, I really hate you!"
"How about popcorn and if you guys can skipt the bath?"
"OKAY! I love you again"
:))
perjantai-iltani on tälläinen.
Työtunnit tänään: 16.
Hauskaa. Not.
Mutta; VIIKONLOPPU!
PS. eilen muuttui sitten koko käsitykseni ukkosmyrskystä. Nimittäin amerikkalainen ukkosmyrskyhän tulee sitten ihan voimalla kun on tullakseen. Silti rohkeena suomalaistyttönä uhmasin sateenvoimaa ja ajelin Kn luokse. Hostisä tuli kotiin ja kysyin että onks ulkona vielä kylmä. Sain piiiitkä katseen vaatteisiini (shortsit ja t-paita) "joo mut siel sataa". Sitten livahdin eteiseen ja sujautin flipflopit jalkaan "siel sataa, sataa, sataa?" Ei vissii sulattanu suomalaisen sisua. Hitto kerta ku kesä on ni kesävaatteita käytän. Eikä siel ollu kylmä ja eihän ne flipflopi hirveesti vettä pidä (vähemmän jopa ku Coachin ballerinat!) mutta pyhpah! Ei sade tapa. Samalla sekunnilla kun astuin terassilta pihalle ni taivas repesi ja hostisä varmaa sisällä hihittelu mulle kun en suostunu ees sateenvarjoa ottaa...
PPS eilen ukkosen aikaa päätin että joku kerta ku tääl ukkostaa ni meen sellaselle paikalle mistä saa kuvia ja otan niitä niiiiiiin kauan että saan salamasta kuvan. That's the plan. Katellaan monta ukkosta istun jossain kuvaamassa.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
MIAMI
Tänään teen sitä tätä ja tota ja juoksen sinne tänne ja tonne koska huomenna meen tonne eli MIAMIIN! Kuinka supersiistiä. Äiti ja iskä ja velikultamussukka HERE I COME! Sain jo miltein kaiken pakattua ja meen vaan carry-onilla! Oon melko ylpee tavaravähyydestä mitä otan mukaan, mutta sitä onki edeltänyt "äiti lainaan sulta sitä tätä ja tota". Tsihihi terkkui äippä!
Eilen lapsi nro 3 (tyttöseni) paljastui oikeaksi kampaajaksi ja leikkeli omia hiuksiaan. Hostäiti kuitenkin järkytyksestä toivuttuaan hoki "It could be worse". Ja se on totta. Jos tarkkaa kattoo ni näkee kyllä et on ollu vähemmän kokenut kampaaja mutta sillee yleisesti näyttää vaan otsikselta. Tänään kuitenkin raahaan kolmikon kampaajalle katastrofin tuhojen selvittelyyn.
Eilen myös hostit tilasi synttärilahjani nro 1! Se on kyllä supermakee :)
Nyt oottelen soittoa äitiltä ja iskältä että jospa ne on saanut meiät uimaan delfiinien kanssa ja sitten oottelen enää aamua, jolloin lähden piuuu MIAMIIN!
PS sniiiiiif Seattle-perhe on hävinny tililtä! Mutta uutta matoa koukkuun :)
Eilen lapsi nro 3 (tyttöseni) paljastui oikeaksi kampaajaksi ja leikkeli omia hiuksiaan. Hostäiti kuitenkin järkytyksestä toivuttuaan hoki "It could be worse". Ja se on totta. Jos tarkkaa kattoo ni näkee kyllä et on ollu vähemmän kokenut kampaaja mutta sillee yleisesti näyttää vaan otsikselta. Tänään kuitenkin raahaan kolmikon kampaajalle katastrofin tuhojen selvittelyyn.
Eilen myös hostit tilasi synttärilahjani nro 1! Se on kyllä supermakee :)
Nyt oottelen soittoa äitiltä ja iskältä että jospa ne on saanut meiät uimaan delfiinien kanssa ja sitten oottelen enää aamua, jolloin lähden piuuu MIAMIIN!
PS sniiiiiif Seattle-perhe on hävinny tililtä! Mutta uutta matoa koukkuun :)
keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
Do you wanna live in real zoo?
Mikä on se varmista varmin kevään merkki? Noh nää iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihkut pisamat mun poskilla, jotka tänään sain mukaani Starbucksin terassilta. Siinä istuttiin tyttöjen kanssa ja juoruttiin. Niitä, siis pisamia, on jo nyt hirmuinen kasa taas poskilla ja nenässä niin katsellaan minkälainen rykelmä kesän lopussa niitä löytyy.
Eilinen päivä oli tässä taloudessa kunnon eläintarha ja vanhin poika sai isältään puhuttelua että näytetäänkö au pairille minkäänlaisia käsimerkkejä. Isä kyllä sitten kertoi että en oo ainut kelle C noin tekee, mikä kyllä vähän lohdutti. Korotin hieman ääntäni, jonka jälkeen yksikään lapsi ei pihahtanutkaan miltein puoleen tuntiin. Lopulta nuorempi poika uskaltautui hymyilemään ja tyttö rohkaistui siitä tulemaan syliini ja kysymään "miks sää huusit pojille?" Tais pikkastaki vähä pelottaa. Mutta jumalista jos viidesti hyvällä sanottuna ei uskota ni uskotaan sitten vähä järeämmillä aseilla.
Maanantai oli sitten hmm... työpäivä sanan jokaisessa merkityksessä. Sain nukkua pitkään ja alas kivutessani olin valmiinpaakin valmiinpi salille lähtöön. Kuitenkin juomapulloa täytellessä kohtasin järkytyksen; vanhin lapsista makasi sohvalla ja oli "mä oon kuumeessa". Okei kiitti moi. Au pair kipitti takaisin yläkertaan ja suihkun kautta takas alas valmiina töihin. Työtunteja kertyikin sitten reippaat 11. Reilusti mentii oman ennätykseni ohi. Sinäänsä oli kyllä helppo päivä koska vanhin vain makasi sohvalla ja katsoi TVtä. Taas elettiin hetkiä jolloin ei vaan kotoota saa lähteä mihinkään. Maanantaina kävin myös keskusteluita nuoremman pojan kanssa siitä kuinka siskonsa kuulma aina itkee niin kauan että saa tahtonsa läpi. Noh eipä saanu multa tahtoaan läpi kylvyn suhteen; au pair otti vaatteet pois, vesi valumaan ja kiljuva lapsi seisomaan altaaseen. Hetken se sillä protestoi kuinka ei halua kylpeä, mutta lopulta se alkoi leikkiä. Tän tätin kanssa ei pelleillä!
Match-rintamalla on hyyyyyyyyyvin hiljasta. Mutta yritän pitää asian positiivisena ja ajatella että kun siellä toimistolla tietävät minun haluavan perheitä länsirannikolta ja mieluusti nuorempia lapsia niin eivät ketä tahansa minulle matchaa vaan odottavat tuollasta kriteereihin sopivaa perhettä :) Kyllä se perhe sieltä tulee kun on tullakseen!
Perjantaina pakataan taas auto täyteen ja lähetään huristelemaan kohti Silver Bayta. Opiskelua.. tai "opiskelua" siis tiedossa. Mihis tää mun "joo oon reipas ja teen esseet ennen kurssia"-asenne jäi? Yksi on edelleen valmiina ja toisessa se 160 sanaa kirjoitettuna. Sunnuntaina tullaan viksumpina takas ja illalla suunnataan LCCn luo katsomaan New York Yankees vs Boston Red Sox baseball peliä. Ollaan varmaa LCCn kans ainuut ketkä kannattaa Red Soxeja. Boston housut jalkaan ja huutamaan! Niin ja voisin varmaa vähä tsekata netistä noita sääntöjä...
Sunnuntaina LCC-ryhmäni järjestää yard salen (pihamyyjäiset) ja huomen illalla on siihen "preppaava" tuokio. Hinnoitellaan tavaroita ja taiteillaan YARD SALE-kylttejä. Itse kun en opiskeluviikonlopun takia paikalle pääse niin pitää huomenna mennä auttamaan. Baseball-peli kyllä varmasti myös menisi LCC-tapaamisesta. Mutta elättelen hieman toiveita että sunnuntaina sataisi ja yard sale siirrettäisiin viikolla eteenpäin.
Ei tässä oo muuta ihmeellistä. Kevät aurinko lämmittää ja ruoho vihertää. Ehkä te siellä Suomessaki joskus pääsette lumesta eroon!
PS ne kuvat...
Eilinen päivä oli tässä taloudessa kunnon eläintarha ja vanhin poika sai isältään puhuttelua että näytetäänkö au pairille minkäänlaisia käsimerkkejä. Isä kyllä sitten kertoi että en oo ainut kelle C noin tekee, mikä kyllä vähän lohdutti. Korotin hieman ääntäni, jonka jälkeen yksikään lapsi ei pihahtanutkaan miltein puoleen tuntiin. Lopulta nuorempi poika uskaltautui hymyilemään ja tyttö rohkaistui siitä tulemaan syliini ja kysymään "miks sää huusit pojille?" Tais pikkastaki vähä pelottaa. Mutta jumalista jos viidesti hyvällä sanottuna ei uskota ni uskotaan sitten vähä järeämmillä aseilla.
Maanantai oli sitten hmm... työpäivä sanan jokaisessa merkityksessä. Sain nukkua pitkään ja alas kivutessani olin valmiinpaakin valmiinpi salille lähtöön. Kuitenkin juomapulloa täytellessä kohtasin järkytyksen; vanhin lapsista makasi sohvalla ja oli "mä oon kuumeessa". Okei kiitti moi. Au pair kipitti takaisin yläkertaan ja suihkun kautta takas alas valmiina töihin. Työtunteja kertyikin sitten reippaat 11. Reilusti mentii oman ennätykseni ohi. Sinäänsä oli kyllä helppo päivä koska vanhin vain makasi sohvalla ja katsoi TVtä. Taas elettiin hetkiä jolloin ei vaan kotoota saa lähteä mihinkään. Maanantaina kävin myös keskusteluita nuoremman pojan kanssa siitä kuinka siskonsa kuulma aina itkee niin kauan että saa tahtonsa läpi. Noh eipä saanu multa tahtoaan läpi kylvyn suhteen; au pair otti vaatteet pois, vesi valumaan ja kiljuva lapsi seisomaan altaaseen. Hetken se sillä protestoi kuinka ei halua kylpeä, mutta lopulta se alkoi leikkiä. Tän tätin kanssa ei pelleillä!
Match-rintamalla on hyyyyyyyyyvin hiljasta. Mutta yritän pitää asian positiivisena ja ajatella että kun siellä toimistolla tietävät minun haluavan perheitä länsirannikolta ja mieluusti nuorempia lapsia niin eivät ketä tahansa minulle matchaa vaan odottavat tuollasta kriteereihin sopivaa perhettä :) Kyllä se perhe sieltä tulee kun on tullakseen!
Perjantaina pakataan taas auto täyteen ja lähetään huristelemaan kohti Silver Bayta. Opiskelua.. tai "opiskelua" siis tiedossa. Mihis tää mun "joo oon reipas ja teen esseet ennen kurssia"-asenne jäi? Yksi on edelleen valmiina ja toisessa se 160 sanaa kirjoitettuna. Sunnuntaina tullaan viksumpina takas ja illalla suunnataan LCCn luo katsomaan New York Yankees vs Boston Red Sox baseball peliä. Ollaan varmaa LCCn kans ainuut ketkä kannattaa Red Soxeja. Boston housut jalkaan ja huutamaan! Niin ja voisin varmaa vähä tsekata netistä noita sääntöjä...
Sunnuntaina LCC-ryhmäni järjestää yard salen (pihamyyjäiset) ja huomen illalla on siihen "preppaava" tuokio. Hinnoitellaan tavaroita ja taiteillaan YARD SALE-kylttejä. Itse kun en opiskeluviikonlopun takia paikalle pääse niin pitää huomenna mennä auttamaan. Baseball-peli kyllä varmasti myös menisi LCC-tapaamisesta. Mutta elättelen hieman toiveita että sunnuntaina sataisi ja yard sale siirrettäisiin viikolla eteenpäin.
Ei tässä oo muuta ihmeellistä. Kevät aurinko lämmittää ja ruoho vihertää. Ehkä te siellä Suomessaki joskus pääsette lumesta eroon!
PS ne kuvat...
torstai 31. maaliskuuta 2011
Moi, oon Nirppis
Siis ensinnäkin superiso kiitos ja supersyvä kumarrus kaikille lukijoilleni ja niille jotka jaksavat kommentoida! Kommentit ja tsemppaukset todellakin piristävät. Kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitos ja ei näkemiin!
Sain kuin sain kuin sain kuin sain kuin sainkin tehtyä videon! Suosittelen siis käytäntöä jos jokun ei onnistu että aivot narikkaan ja hetken päästä uutta matoa koukkuun. Tälläkin kertaa se tuotti tulosta. Sain jopa videon ladattua profiiliini extranettiin ja nyt juttelen siellä tylsästi pari minuuttia. Mutta kuten sanoin; annan uusien au pairien loistaa keksiliäisyydellään videoissa. Mä urhasin aivosolujani siihen jo kerran.
Tänään illal sitten sinne tilille pamahti match nro 2. Nyt ollaan jo maantieteellisesti oikealla reunustalla. Perhe siis asuu 20 minuutin päästä San José nimisestä kaupungista, Kalifornian osavaltiossa. Mutta... siltikään ei juhlita saletisti natsas meiningillä koska perheessä on kaks poikaa, 11 ja 13 vuotiaat. Itse kun olen parhaimmillani pienempien lasten kanssa, joten luultavasti kiitti ei kuuluu taas ronkeli au pairin suusta. Perheen vaatimuksenakin on College-tason koulutus, joten vähän elättelen toivoa että perhe sanoo kiitti ei. Ei mun tarvis alkaa taas CClle sanoo et jooo ei käy mulle; next please.
Haluan perheen herättävän mussa joo-tonne-haluan-fiiliksen jo edes pienesti ennen minkäänlaista yhteydenottoa. Siinä pitää olla sitä jotakin. Uskallan otta näin ronkeli ja nirso au pair koska en todellakaan ota perheen löytämisestä mitään pakkoa. Natsaa jos natsaa. Saan kuitenkin ensimmäisen vuoteni suoritettua ja kaikki sen jälkeen on vain plussaa. Kuitenkaan en halua yhdeksää kuukautta olla missään perheessä missä on kertakaikkiaan viihdy.
Saipa tyttö sitten tänään au pairilleen sellaisen raivarin ettei koulusta poistunut yksikään ilman pitkää tuijotusta että kidutanko lasta. Ilkeääkin ilkeämpi au pair sano "ei playdateja vaan tanssi tunnille tiemme käy" ja lapsi oli hieman ehkä eri mieltä asiasta. Noh sitten lapsi nakattiin autoon ja autossa tiukku puhuttelu että pliis lopeta rääkyminen ja tanssiin mennään vaikka päällä seisten. Päästiin kotiin ja kiljuminen jatkui. Kannoin lapsen vessaan ja ovella sitten totesin "Soitanpa tästä A:n ja W:n äiteille ja perun huomiset playdatet kun ei itku lopu" "ei ei ei ei ei ei ei ei et sä niin voi tehä" ja itku loppu. Minäkö? Kiristän lapsiani? Never ever never ever. Loppu päivä oltiin taas tosi hyvää pataa.
Kuitenkin kun lapsi tuli tanssitunnilta ja oli ovien kohdalla niin joku pamautti oven tytön jaloille. Alkoi taas kamala huuto ja itku. Samalla sekunnilla kun kaikki näki mitä tapahtui, kääntyi jokaikinen pää tuijottamaan minua että mitä meinaan tehdä. Olin ihan että hei haloo teilläkin on lapsia?! Eiks niitä muka ikinä satu. Lapsi juoksi syliini ja nyyhkytti hetken kunnes magic-au pair sai suun taas hymyyn. Tyttö joka oven oli pamauttanut tuli pyytämään söpösti anteeksi ja pitkään jouduin vakuuttamaan että se oli vahinko ja sellaista sattuu.
Itsehän en ole eläessäni katsonut jaksoakaan Putousta. Tuota tv-sarjaa, joka Suomessa tuntui olevan kovin suuri juttu. Tänään asia kuitenkin muuttui ja katsoin koko viimeisen tuotantokauden. Oli kyllä hauskaa ja vatsalihakset sai taas treenausta. Elikkäs pidemmittä puheitta;
Meininki on tosi lets go!
Saletisti natsaa!
Firman piikkiin!
Dont wöli bii häpi ending!
PS missä mun kevät on? Tääl on kylmää ja huomenna sataa lun-ta. Siis lun-ta! En ala.
PPS huomenna mennään Philadelphiaan!
Sain kuin sain kuin sain kuin sain kuin sainkin tehtyä videon! Suosittelen siis käytäntöä jos jokun ei onnistu että aivot narikkaan ja hetken päästä uutta matoa koukkuun. Tälläkin kertaa se tuotti tulosta. Sain jopa videon ladattua profiiliini extranettiin ja nyt juttelen siellä tylsästi pari minuuttia. Mutta kuten sanoin; annan uusien au pairien loistaa keksiliäisyydellään videoissa. Mä urhasin aivosolujani siihen jo kerran.
Tänään illal sitten sinne tilille pamahti match nro 2. Nyt ollaan jo maantieteellisesti oikealla reunustalla. Perhe siis asuu 20 minuutin päästä San José nimisestä kaupungista, Kalifornian osavaltiossa. Mutta... siltikään ei juhlita saletisti natsas meiningillä koska perheessä on kaks poikaa, 11 ja 13 vuotiaat. Itse kun olen parhaimmillani pienempien lasten kanssa, joten luultavasti kiitti ei kuuluu taas ronkeli au pairin suusta. Perheen vaatimuksenakin on College-tason koulutus, joten vähän elättelen toivoa että perhe sanoo kiitti ei. Ei mun tarvis alkaa taas CClle sanoo et jooo ei käy mulle; next please.
Haluan perheen herättävän mussa joo-tonne-haluan-fiiliksen jo edes pienesti ennen minkäänlaista yhteydenottoa. Siinä pitää olla sitä jotakin. Uskallan otta näin ronkeli ja nirso au pair koska en todellakaan ota perheen löytämisestä mitään pakkoa. Natsaa jos natsaa. Saan kuitenkin ensimmäisen vuoteni suoritettua ja kaikki sen jälkeen on vain plussaa. Kuitenkaan en halua yhdeksää kuukautta olla missään perheessä missä on kertakaikkiaan viihdy.
Saipa tyttö sitten tänään au pairilleen sellaisen raivarin ettei koulusta poistunut yksikään ilman pitkää tuijotusta että kidutanko lasta. Ilkeääkin ilkeämpi au pair sano "ei playdateja vaan tanssi tunnille tiemme käy" ja lapsi oli hieman ehkä eri mieltä asiasta. Noh sitten lapsi nakattiin autoon ja autossa tiukku puhuttelu että pliis lopeta rääkyminen ja tanssiin mennään vaikka päällä seisten. Päästiin kotiin ja kiljuminen jatkui. Kannoin lapsen vessaan ja ovella sitten totesin "Soitanpa tästä A:n ja W:n äiteille ja perun huomiset playdatet kun ei itku lopu" "ei ei ei ei ei ei ei ei et sä niin voi tehä" ja itku loppu. Minäkö? Kiristän lapsiani? Never ever never ever. Loppu päivä oltiin taas tosi hyvää pataa.
Kuitenkin kun lapsi tuli tanssitunnilta ja oli ovien kohdalla niin joku pamautti oven tytön jaloille. Alkoi taas kamala huuto ja itku. Samalla sekunnilla kun kaikki näki mitä tapahtui, kääntyi jokaikinen pää tuijottamaan minua että mitä meinaan tehdä. Olin ihan että hei haloo teilläkin on lapsia?! Eiks niitä muka ikinä satu. Lapsi juoksi syliini ja nyyhkytti hetken kunnes magic-au pair sai suun taas hymyyn. Tyttö joka oven oli pamauttanut tuli pyytämään söpösti anteeksi ja pitkään jouduin vakuuttamaan että se oli vahinko ja sellaista sattuu.
Itsehän en ole eläessäni katsonut jaksoakaan Putousta. Tuota tv-sarjaa, joka Suomessa tuntui olevan kovin suuri juttu. Tänään asia kuitenkin muuttui ja katsoin koko viimeisen tuotantokauden. Oli kyllä hauskaa ja vatsalihakset sai taas treenausta. Elikkäs pidemmittä puheitta;
Meininki on tosi lets go!
Saletisti natsaa!
Firman piikkiin!
Dont wöli bii häpi ending!
PS missä mun kevät on? Tääl on kylmää ja huomenna sataa lun-ta. Siis lun-ta! En ala.
PPS huomenna mennään Philadelphiaan!
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Exit 70
Tästä blogista on kyllä moneksi! Tää on itselle varsin hyvä veruke olla tekemättä mitään tärkeää ja hyödyllistä. Usein päädyn tänne kirjoittamaan kun pitäs esseitä kirjoittaa mutta nyt just päädyin tänne koska pitäs pestä pyykkiä. Ja jep tiiän oisin voinu kirjottaa tän sinä aikana kun pyykit on koneessa mutta kun tuossa on noi portaat!
Yksi maaliskuinen viikonloppu taas hurahti ohi ja seuraava viikonloppu on jo huhtikuuta. Mistä muutes muutes on enää kuukaus ni saavutan 21 iän. Mutta siis tämä maaliskuun viimeinen viikonloppu meni moottoritie 95:sen exit 70 kohdilla. En uskalla enää sanoa ilmansuuntaa koska sit joku hyökkää mun kommenttiboksiin EI OO MUUTEN POHJONEN. Mut kyl se on :)) Okei kirrrrrjaimellisesti se on koillinen.
Mutta anyway hurautin sinne lauantaina ja pääsin ihailemaan aitoa kasinoa. Ja tsiiiiiiiiiiiiisus mun leuka tippu monesti entistäkin alemmas. Kasino oli hieno, iso, haisi rahalle ja koneet kilisi. Itse kasinoalueelle alaikäsiltä on siis pääsy kielletty mutta eipä ne metrin korkuset aidat hirveesti näkymiä estä. Koko kasinoalue kohosi vain keskellä metsää ja jonkun mielestä näyttää Tuhkimon linnalta. Netistä luin että kasinolla on neljä hotellia. Eli ei ihan pieni paikka siis. Alueelta löytyy myös superhieno klubi, jonne myöskään ikämme ei riittäny. Huhu klubista liikkuu että mm Rihanna laskeutuu helikopterilla katolle ja kipittää klubille vähä tanssimaan. Käveltiin päästä toiseen päähän ja meni varmaankin sellanen 10 min koko touhuun. Hard Rock Cafen ja leipomon kautta eksyttiin kuitenkin takaisin majapaikkaamme. Leipomosta tarttui mukaan tappavan hyvät leivokset (jep äiti) ja viltin alta leivos kädessä oli hyvä katsella elämäni ensimmäinen How I met Your Mother ja sen jälkeen Greyn Anatomia. :)
Sunnuntaina siis opetimme hieman vanhuksille Suomea! Päivä starttasi autolla hurauttamisella 20 minuutin päähän, rupattelulla ja tarinoilla kolmestatoista lapsenlapsesta ja miltein tunnin automatkasta. Lopulta saavuttiin perille hyyyyyyyyyyyyyvin söpöön suomalaiseen "Finnish Hall"iin. Siellä saatiin kierros taloon ja talon hirstoriaan. "Aitoja suomalaisia" esittelyiden ja valokuvien jälkeen päästiin asiaan. Tarkoitus oli jakautua kolmeen ryhmään; aloittelijat, "keskitaso" ja advance. Meiän suomalaisten piti vetää advance ryhmää mutta kukaan ei uskaltautunut meidän kanssa juttelemaan. Päätettiin sitten yhdistää keskitaso ja advance. Sitten vain juteltiin ja tavallaan vetreyteltiin ihmisten suomen kieltä. Jokaisella oli omanlaisensa historia ja yhteys Suomeen, joten enpä niitä jaksa nyt alkaa selitellä. Jotku puhu todella hyvin ja jotkut vähemmän hyvin. Seliteltiin "minulla on jano" "mulla on jano" eroja, sinä/te ja you/you eroja ja muuta tälläistä pientä. Pikkuhiljaa ihmiset uskalsivat alkaa kysellä ihan kunnolla asioita ja kysymyksiä tuli tiuhaan tahtiin. Oli kyllä hauska kokemus!
Kuvia viikonlopulta tulee myöhemmin eli pysyttele kuulolla. Eka kirjoittajan pitäs jaksaa laittaa kuvat koneelle ja käydä kuvien vaihtoa. Sitten pääsen ne tänne teidän iloksi laittamaan!
Eilinen työpäivä meni melko normaalisti paitsi että aamulla sain ohjeet että soccer alkaa 5.30 ja varmistin vielä "varmasti 5.30?" (olin sunnuntain saanut sähköpostin missä sanottiin 5.15). Hostisä oli ihan joojoo 5.30. Noh sitten 5.10 kun olin saanut pojat (mun nuorempi ja sen kaverin) vaihtamaan vaatteet niin tulee sähköpostia "Soccer alkaakin 5.15.." Huokaus ja sitten lyömään tahtia pojille että ehitään. 5.24 pojat hyppäsivät autosta ulos ja kirmasivat pelaamaan jalkapalloaan!
Piti muuten uusia sopimus "no crying at the school" tytön kanssa ku on homma taas alkanu lähteä lapasesta... Ihan mun ja koulutätien mielenterveyden takia!
Nyt perjantaina painan kaasua ja hurautan Pennsylvaniaan moikkaamaan velikultaani! Huisia.
Yksi maaliskuinen viikonloppu taas hurahti ohi ja seuraava viikonloppu on jo huhtikuuta. Mistä muutes muutes on enää kuukaus ni saavutan 21 iän. Mutta siis tämä maaliskuun viimeinen viikonloppu meni moottoritie 95:sen exit 70 kohdilla. En uskalla enää sanoa ilmansuuntaa koska sit joku hyökkää mun kommenttiboksiin EI OO MUUTEN POHJONEN. Mut kyl se on :)) Okei kirrrrrjaimellisesti se on koillinen.
Mutta anyway hurautin sinne lauantaina ja pääsin ihailemaan aitoa kasinoa. Ja tsiiiiiiiiiiiiisus mun leuka tippu monesti entistäkin alemmas. Kasino oli hieno, iso, haisi rahalle ja koneet kilisi. Itse kasinoalueelle alaikäsiltä on siis pääsy kielletty mutta eipä ne metrin korkuset aidat hirveesti näkymiä estä. Koko kasinoalue kohosi vain keskellä metsää ja jonkun mielestä näyttää Tuhkimon linnalta. Netistä luin että kasinolla on neljä hotellia. Eli ei ihan pieni paikka siis. Alueelta löytyy myös superhieno klubi, jonne myöskään ikämme ei riittäny. Huhu klubista liikkuu että mm Rihanna laskeutuu helikopterilla katolle ja kipittää klubille vähä tanssimaan. Käveltiin päästä toiseen päähän ja meni varmaankin sellanen 10 min koko touhuun. Hard Rock Cafen ja leipomon kautta eksyttiin kuitenkin takaisin majapaikkaamme. Leipomosta tarttui mukaan tappavan hyvät leivokset (jep äiti) ja viltin alta leivos kädessä oli hyvä katsella elämäni ensimmäinen How I met Your Mother ja sen jälkeen Greyn Anatomia. :)
Sunnuntaina siis opetimme hieman vanhuksille Suomea! Päivä starttasi autolla hurauttamisella 20 minuutin päähän, rupattelulla ja tarinoilla kolmestatoista lapsenlapsesta ja miltein tunnin automatkasta. Lopulta saavuttiin perille hyyyyyyyyyyyyyvin söpöön suomalaiseen "Finnish Hall"iin. Siellä saatiin kierros taloon ja talon hirstoriaan. "Aitoja suomalaisia" esittelyiden ja valokuvien jälkeen päästiin asiaan. Tarkoitus oli jakautua kolmeen ryhmään; aloittelijat, "keskitaso" ja advance. Meiän suomalaisten piti vetää advance ryhmää mutta kukaan ei uskaltautunut meidän kanssa juttelemaan. Päätettiin sitten yhdistää keskitaso ja advance. Sitten vain juteltiin ja tavallaan vetreyteltiin ihmisten suomen kieltä. Jokaisella oli omanlaisensa historia ja yhteys Suomeen, joten enpä niitä jaksa nyt alkaa selitellä. Jotku puhu todella hyvin ja jotkut vähemmän hyvin. Seliteltiin "minulla on jano" "mulla on jano" eroja, sinä/te ja you/you eroja ja muuta tälläistä pientä. Pikkuhiljaa ihmiset uskalsivat alkaa kysellä ihan kunnolla asioita ja kysymyksiä tuli tiuhaan tahtiin. Oli kyllä hauska kokemus!
Kuvia viikonlopulta tulee myöhemmin eli pysyttele kuulolla. Eka kirjoittajan pitäs jaksaa laittaa kuvat koneelle ja käydä kuvien vaihtoa. Sitten pääsen ne tänne teidän iloksi laittamaan!
Eilinen työpäivä meni melko normaalisti paitsi että aamulla sain ohjeet että soccer alkaa 5.30 ja varmistin vielä "varmasti 5.30?" (olin sunnuntain saanut sähköpostin missä sanottiin 5.15). Hostisä oli ihan joojoo 5.30. Noh sitten 5.10 kun olin saanut pojat (mun nuorempi ja sen kaverin) vaihtamaan vaatteet niin tulee sähköpostia "Soccer alkaakin 5.15.." Huokaus ja sitten lyömään tahtia pojille että ehitään. 5.24 pojat hyppäsivät autosta ulos ja kirmasivat pelaamaan jalkapalloaan!
Piti muuten uusia sopimus "no crying at the school" tytön kanssa ku on homma taas alkanu lähteä lapasesta... Ihan mun ja koulutätien mielenterveyden takia!
Nyt perjantaina painan kaasua ja hurautan Pennsylvaniaan moikkaamaan velikultaani! Huisia.
lauantai 26. maaliskuuta 2011
What a wonderful friday!
En oo toipunu mun vloggauksesta vielä! Enkä tiiä kauan siihen menee. Jaiks.
Eilinen työpäivä oli help-po! Meinasin ihan oikeesti ja tosissani kyllästyä. Pojat lähti aamulla kouluun ja tyttö heräsi 12.23. Kyllä, minun 5 v. hostlapseni nukkui yli puolenpäivän. Au pair sitten istui kotona ja tuijotti kelloa, pesi pyykkiä, oleili ja tylsistyi kuoliaaksi. Tiiättekö tunteen ku ei oo mitään tekemistä mutta kotoota et voi poistua? Pari kertaa yritin neitiä käydä herättämässä ajatellen vanhempiaan illalla, mutta sain aikaiseksi vain sellaisen huutomyräkän että ajattelin vain että eipä mun tarvi sen kans kukkua yöllä. Vihdoin ja viimein se tallusti alakertaan _äkäisenä_. Ihan kun norsulauma olisi portaita alas kierinyt.
Eipä se mun työpäivä juhlaksi muuttunut lapsen herättyä. Se laiskotteli sohvalla edelleen rättiväsyneenä yökkäri päällä ja ke-to yö mielessä ajattelin että noh antaa laiskotella. Yökkärin se vaihto normivaatteissiin siinä neljän aikaa koska yritti päästä ulos poikien kanssa, mutta jotenkaan lapsi ei sinne ikinä päätynyt. Nuorempi pojista siis tuli vain kotiin koulusta ja hän sitten soitti kaverin kylään. Eli laiskottelu ja tylsyys jatkui. Jopa kävi mielessä että haluan seuraavassa perheessä minulla olevan töitä!
Mitä ihmeellistä siis oli ke-to yössä? Heräsin ja kuulin neitin itkevän ja olin ihan ahhhh ei oo mun ongelma! Noh meni kaks minuuttia ni oveen koputettiin ja kirosanat sinkoilivat päässäni. Avasin oven ja pieni neiti nyyhkytti surkeana "äiti ja isi ei oo kotona". Lisää kirosanoja. Nappasin tytön hetkeksi kainalooni, jotta lapsi rauhottui ja sitten kuulin ääniä alakerrasta. Lähdettiin sitten käsi kädessä alakertaan ja sieltä löytyi vain vanhin poika. Pohtimista että mitä nyt teen (= miten pääsen nopeiten takaisin nukkumaan). Seisoin sitten ikkunan edessä kun näin auton ajavan tietämme ja olin että hei jospa toi olis äiti tai isi! Sitten hostisäni juoksi sisälle hädissään että anteeksi sut on herätetty ja mee takas nukkumaan jne. Tottelin auliisti käskyä ja nukuin siihen asti kunnes kelloni soi.
Marssin sitten alakertaan valmiina päivään niin juteltiin tapahtuneesta hostisäni kanssa joka vaan totesi "olin just lähössä salilta kun hostäiti ilmestyi sinne vain. Sitten piti nopeasti tulla kotiin ja löysin sut heränneenä". Yleensä siis menevät vuorotellen salille, jotta lapset eivä "ole yksin". Enpä tiiä mitä sinä aamuna sitten kävi kun ei mentykkään vuorotellen. Selvisi myös että tyttö on nukkunut koko yön todella huonosti ja senhän au pair sitten kuuli aamulla. Kuuntelin kirjaimellisesti jatkuvaa itkua siihen asti kunnes astuttiin ovesta ulos lähdössä kouluun. Sillon vain nyyhkytettiin surullisesti. Kunnes neiti seisoi auton edessä ja kahva oli lumen peitossa niin eikun uusi huutokonsertti pystyyn. Ajoin ennätysnopeasti koululle, jätin rääkyvän lapsen kouluun ja karkasin.
Jopas oli sepitystä. Au pairin ahh-niin-taivaallista-arkea. Eli torstai ja perjantai vähä tasapainottivat toisiaan. Mutta kyllä viikonloppu tuli taas hyvään saumaan. 3 työpäivää oli loman jälkeen... liikaa. Nyt piakkoin otan suunnaksi motari 95 ja painelen pöpelikköön!
Kuullaan!
Niin ja ahh ahh ahh ahhh enää puuttuu perheen suosituskirje ja oon valmis matchaykseen! Japadapaduu!
Eilinen työpäivä oli help-po! Meinasin ihan oikeesti ja tosissani kyllästyä. Pojat lähti aamulla kouluun ja tyttö heräsi 12.23. Kyllä, minun 5 v. hostlapseni nukkui yli puolenpäivän. Au pair sitten istui kotona ja tuijotti kelloa, pesi pyykkiä, oleili ja tylsistyi kuoliaaksi. Tiiättekö tunteen ku ei oo mitään tekemistä mutta kotoota et voi poistua? Pari kertaa yritin neitiä käydä herättämässä ajatellen vanhempiaan illalla, mutta sain aikaiseksi vain sellaisen huutomyräkän että ajattelin vain että eipä mun tarvi sen kans kukkua yöllä. Vihdoin ja viimein se tallusti alakertaan _äkäisenä_. Ihan kun norsulauma olisi portaita alas kierinyt.
Eipä se mun työpäivä juhlaksi muuttunut lapsen herättyä. Se laiskotteli sohvalla edelleen rättiväsyneenä yökkäri päällä ja ke-to yö mielessä ajattelin että noh antaa laiskotella. Yökkärin se vaihto normivaatteissiin siinä neljän aikaa koska yritti päästä ulos poikien kanssa, mutta jotenkaan lapsi ei sinne ikinä päätynyt. Nuorempi pojista siis tuli vain kotiin koulusta ja hän sitten soitti kaverin kylään. Eli laiskottelu ja tylsyys jatkui. Jopa kävi mielessä että haluan seuraavassa perheessä minulla olevan töitä!
Mitä ihmeellistä siis oli ke-to yössä? Heräsin ja kuulin neitin itkevän ja olin ihan ahhhh ei oo mun ongelma! Noh meni kaks minuuttia ni oveen koputettiin ja kirosanat sinkoilivat päässäni. Avasin oven ja pieni neiti nyyhkytti surkeana "äiti ja isi ei oo kotona". Lisää kirosanoja. Nappasin tytön hetkeksi kainalooni, jotta lapsi rauhottui ja sitten kuulin ääniä alakerrasta. Lähdettiin sitten käsi kädessä alakertaan ja sieltä löytyi vain vanhin poika. Pohtimista että mitä nyt teen (= miten pääsen nopeiten takaisin nukkumaan). Seisoin sitten ikkunan edessä kun näin auton ajavan tietämme ja olin että hei jospa toi olis äiti tai isi! Sitten hostisäni juoksi sisälle hädissään että anteeksi sut on herätetty ja mee takas nukkumaan jne. Tottelin auliisti käskyä ja nukuin siihen asti kunnes kelloni soi.
Marssin sitten alakertaan valmiina päivään niin juteltiin tapahtuneesta hostisäni kanssa joka vaan totesi "olin just lähössä salilta kun hostäiti ilmestyi sinne vain. Sitten piti nopeasti tulla kotiin ja löysin sut heränneenä". Yleensä siis menevät vuorotellen salille, jotta lapset eivä "ole yksin". Enpä tiiä mitä sinä aamuna sitten kävi kun ei mentykkään vuorotellen. Selvisi myös että tyttö on nukkunut koko yön todella huonosti ja senhän au pair sitten kuuli aamulla. Kuuntelin kirjaimellisesti jatkuvaa itkua siihen asti kunnes astuttiin ovesta ulos lähdössä kouluun. Sillon vain nyyhkytettiin surullisesti. Kunnes neiti seisoi auton edessä ja kahva oli lumen peitossa niin eikun uusi huutokonsertti pystyyn. Ajoin ennätysnopeasti koululle, jätin rääkyvän lapsen kouluun ja karkasin.
Jopas oli sepitystä. Au pairin ahh-niin-taivaallista-arkea. Eli torstai ja perjantai vähä tasapainottivat toisiaan. Mutta kyllä viikonloppu tuli taas hyvään saumaan. 3 työpäivää oli loman jälkeen... liikaa. Nyt piakkoin otan suunnaksi motari 95 ja painelen pöpelikköön!
Kuullaan!
Niin ja ahh ahh ahh ahhh enää puuttuu perheen suosituskirje ja oon valmis matchaykseen! Japadapaduu!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
What Are Words?
Suuri päivä on koittanut! Sillä alkaa 6 päivän ylimääräinen loma vailla kiirettä ja huolta lapsista. Nukun, nukun, nukun, nukun, skypetän ja käyn salilla. Lomaa parhaimmillaan sanoisin.
Ensinnäkin on pakko sanoa; mulla tulee mun LCCtä kyllä järkyttävä ikävä kun lähden täältä. Nimittäin sitä parempaa LCCtä on vaikea löytää. Se on kärsivällisesti auttanut ja tsempannut mua ja kuuntelee ongelmia kärsivällisesti. Tekisi mieli päivällä vain hurauttaa sinne jutella kaikesta. Kun täältä joskus lähden (joko uuteen perheeseen tai suomeen) niin itku tulee niin lapsia hyvästellessä kuin LCCtä. Kauheeta. Tänää sain häneltä sähköpostia "I wish I needed an au pair and lived on the West Coast. I would have the perfect au pair!" Hymyilytti :)
Tytöllä on siis ollut tämän 3 päivän aikana huimat 4 tuntia koulua. Eli ollaan vietetty paaaljon ja vielä vähän enemmän tyttöjen laatuaikaa. Kuunneltu musaa, leikitty legoilla, käyty kaupassa, leikitty kirjastossa, luettu kirjoja, halailtu, pusuteltu ja sitten vaa möllötetty vierekkäin ja kutiteltu ja kikateltu. Tyttö kipittää mun luo ja kiipeää syliin ja halaa lujaa. En voi kun rakastaa tuota pientä tyttöä koko sydämestäni. Eilenkin istuttiin koneella ja kuuneltiin musiikkia ja yhtäkkiä lapsi kietoi pienet kätensä mun ympärille, halasi tiukasti ja kuiskasi "I really love you". Pyyhkäisin pienen kyyneleen poskeltani :) Lisäksi eilen olin ovella lähdössä ulos K:n kanssa niin keittiöstä kuului "I MISS YOU ALREADY". Tänään keskusteltiin yksinäisyydestä ja kysyin "Are you alone?" "No because I have the best au pair with me". Lisäksi näiden kolmen päivän aikana olen monia, monia kertoja kuullut kuinka tulee ikävöimään minua Kaliforniassa. Sniif. Kyllä mullakin tulee lapsia ikävä.
Onko Bostonista kuulunut? No joo on kai perjaatteessa. Kyseli opiskeluista ja tarkennuksia creditteihin. Minullahan on niitä nyt kolme kasassa ja huhtikuun alussa suunnataan Ruotsi L:n kanssa jälleen kohti Silver Bayta ja kokoan kolme puuttuvaa kredittiä. Paitsi ne esseet.. Kyllä mä vielä saan ne valmiiksi! Ehkäpä tällä lomalla? No mutta siis tuon verta on Bostonista mua muistettu. Ihanan ihana LCCni kyseli tänään sieltä vähä missä mennään kun mitään ei tapahdu. Ahh I <3 my LCC.
Nyt vaihde vapaalle ja lomalle! Nautin.
PS. huomenna paistaa aurinko kooko hela dagen ja on yli 15 lämmintä. Kirja siis kainaloon ja nauttimaan D-vitamiinista terassille. I think life is pretty awesome!
PPS biisi <3
PPPS niille jotka ei tiiä; Chris Medina oli Amerikan Idolsissa, mutta ei päässy semifinaaleihin. Hän kuitenkin teki tämän singlen sairaalle kihlatulleen.
Ensinnäkin on pakko sanoa; mulla tulee mun LCCtä kyllä järkyttävä ikävä kun lähden täältä. Nimittäin sitä parempaa LCCtä on vaikea löytää. Se on kärsivällisesti auttanut ja tsempannut mua ja kuuntelee ongelmia kärsivällisesti. Tekisi mieli päivällä vain hurauttaa sinne jutella kaikesta. Kun täältä joskus lähden (joko uuteen perheeseen tai suomeen) niin itku tulee niin lapsia hyvästellessä kuin LCCtä. Kauheeta. Tänää sain häneltä sähköpostia "I wish I needed an au pair and lived on the West Coast. I would have the perfect au pair!" Hymyilytti :)
Tytöllä on siis ollut tämän 3 päivän aikana huimat 4 tuntia koulua. Eli ollaan vietetty paaaljon ja vielä vähän enemmän tyttöjen laatuaikaa. Kuunneltu musaa, leikitty legoilla, käyty kaupassa, leikitty kirjastossa, luettu kirjoja, halailtu, pusuteltu ja sitten vaa möllötetty vierekkäin ja kutiteltu ja kikateltu. Tyttö kipittää mun luo ja kiipeää syliin ja halaa lujaa. En voi kun rakastaa tuota pientä tyttöä koko sydämestäni. Eilenkin istuttiin koneella ja kuuneltiin musiikkia ja yhtäkkiä lapsi kietoi pienet kätensä mun ympärille, halasi tiukasti ja kuiskasi "I really love you". Pyyhkäisin pienen kyyneleen poskeltani :) Lisäksi eilen olin ovella lähdössä ulos K:n kanssa niin keittiöstä kuului "I MISS YOU ALREADY". Tänään keskusteltiin yksinäisyydestä ja kysyin "Are you alone?" "No because I have the best au pair with me". Lisäksi näiden kolmen päivän aikana olen monia, monia kertoja kuullut kuinka tulee ikävöimään minua Kaliforniassa. Sniif. Kyllä mullakin tulee lapsia ikävä.
Onko Bostonista kuulunut? No joo on kai perjaatteessa. Kyseli opiskeluista ja tarkennuksia creditteihin. Minullahan on niitä nyt kolme kasassa ja huhtikuun alussa suunnataan Ruotsi L:n kanssa jälleen kohti Silver Bayta ja kokoan kolme puuttuvaa kredittiä. Paitsi ne esseet.. Kyllä mä vielä saan ne valmiiksi! Ehkäpä tällä lomalla? No mutta siis tuon verta on Bostonista mua muistettu. Ihanan ihana LCCni kyseli tänään sieltä vähä missä mennään kun mitään ei tapahdu. Ahh I <3 my LCC.
Nyt vaihde vapaalle ja lomalle! Nautin.
PS. huomenna paistaa aurinko kooko hela dagen ja on yli 15 lämmintä. Kirja siis kainaloon ja nauttimaan D-vitamiinista terassille. I think life is pretty awesome!
PPS biisi <3
PPPS niille jotka ei tiiä; Chris Medina oli Amerikan Idolsissa, mutta ei päässy semifinaaleihin. Hän kuitenkin teki tämän singlen sairaalle kihlatulleen.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Extension
Skypettelyiden perusteella äiti hengittää edelleen! Eikä saanu niin suurta sydänkohtausta edellisestä postauksestani kuin pelkäsin. Miten tämä pidennys-päätös tuli esille tuo mieleen itselleni ajan melkolailla vuosi sitten kun soitin äidille ja ilmoitin että lähen au pairiksi! Eka se ei kyllä uskonu mua...
Mutta tuota pidennys-ajatusta ensiki itse käsittelin asenteella noooh se menee kyllä ohi. No eipä mennytkään kun kutkutus 9 kuukaudella pidentämisellä sen kuin kasvaa. Se tarkottaisi kotiin tuloa toukokuussa 2012. Tänään nään LCCn ja jutellaan asiasta ja veroista. Ehkäpä silloin ratkeaa enemmän. Tänään myös sain ilmottauduttua opiskelemaan josta saan toiset 3 tarvittavaa kredittiä. Eiköhän ne esseet taas siis odota...
Tänään kun en aamulla ehdi salille niin käytän ajan hyväksi ja kirjoitan noita s*atanan esseitä. (eikä mitään asenne-saarnaa kiiiiiitos äiti!) On vielä vaihtanu ohjeistuksen siten ettei enää voi huijata niissä. Viimeksi siis sain ne valmiiksi viimeisellä viikolla (ja silloin myös ne aloitin!), mutta nyt ajattelin olla kaukaa viisas ja tehdä jo ennen kurssia. Pyysin äijää siellä päässä lähettämään mulle todisteen siitä että olen ilmottautunut sille kurssille, koska tarvitsen sen pidennystä varten.
Muuten elämä täällä juoksee omalla mallillaan. Vihdoin ja viimein nähtiin Suomi K:n kanssa eilen! Kahden ja puolen viikon tauon jälkeen. Nuorempi poika täyttää tänään 8, mutta hostäidin työkiireiden takia emme vissiin meekkään suklaafonduelle eli herkuttelu vaihtui tappotreeniin salilla! D on kovin innoissaan minun synttärilahjasta eikä millään olisi malttanut odottaa koulun loppumista että annan sen hänelle. Mutta kärsivällisyyttä kaverini ;)
Itsellänihän tuota kärsivällisyyttä on vaikka muille jakaa! Varsinkin tälläisessä tilanteessa kuin tämä pidennys... Tuntuu ettei asiat etene mihinkään ja tulee ahdistus. Onneksi kuitenkin ihana LCCne suostui auttamaan tänään au pairia hädässä ja vastailee kysymyksiini.
Eilinen päivä alkoi niiiiin hohdokkaasti että pojat tuli koulusta kotiin ja suoraan minulle valehdeltiin. Nuorempi poika kuitenki paljasti isoveljensä ja vanhin sai kyllä kuulla kunniansa. Toivottavasti äkäset sanat jäi nyt kaikumaan esiteini-ikäisen korviin ja jättää valehtelun sikseen.
PS. ota tästä postauksesta nyt sitten selvää
PPS. 7kk USAssa! Huisia!
Mutta tuota pidennys-ajatusta ensiki itse käsittelin asenteella noooh se menee kyllä ohi. No eipä mennytkään kun kutkutus 9 kuukaudella pidentämisellä sen kuin kasvaa. Se tarkottaisi kotiin tuloa toukokuussa 2012. Tänään nään LCCn ja jutellaan asiasta ja veroista. Ehkäpä silloin ratkeaa enemmän. Tänään myös sain ilmottauduttua opiskelemaan josta saan toiset 3 tarvittavaa kredittiä. Eiköhän ne esseet taas siis odota...
Tänään kun en aamulla ehdi salille niin käytän ajan hyväksi ja kirjoitan noita s*atanan esseitä. (eikä mitään asenne-saarnaa kiiiiiitos äiti!) On vielä vaihtanu ohjeistuksen siten ettei enää voi huijata niissä. Viimeksi siis sain ne valmiiksi viimeisellä viikolla (ja silloin myös ne aloitin!), mutta nyt ajattelin olla kaukaa viisas ja tehdä jo ennen kurssia. Pyysin äijää siellä päässä lähettämään mulle todisteen siitä että olen ilmottautunut sille kurssille, koska tarvitsen sen pidennystä varten.
Muuten elämä täällä juoksee omalla mallillaan. Vihdoin ja viimein nähtiin Suomi K:n kanssa eilen! Kahden ja puolen viikon tauon jälkeen. Nuorempi poika täyttää tänään 8, mutta hostäidin työkiireiden takia emme vissiin meekkään suklaafonduelle eli herkuttelu vaihtui tappotreeniin salilla! D on kovin innoissaan minun synttärilahjasta eikä millään olisi malttanut odottaa koulun loppumista että annan sen hänelle. Mutta kärsivällisyyttä kaverini ;)
Itsellänihän tuota kärsivällisyyttä on vaikka muille jakaa! Varsinkin tälläisessä tilanteessa kuin tämä pidennys... Tuntuu ettei asiat etene mihinkään ja tulee ahdistus. Onneksi kuitenkin ihana LCCne suostui auttamaan tänään au pairia hädässä ja vastailee kysymyksiini.
Eilinen päivä alkoi niiiiin hohdokkaasti että pojat tuli koulusta kotiin ja suoraan minulle valehdeltiin. Nuorempi poika kuitenki paljasti isoveljensä ja vanhin sai kyllä kuulla kunniansa. Toivottavasti äkäset sanat jäi nyt kaikumaan esiteini-ikäisen korviin ja jättää valehtelun sikseen.
PS. ota tästä postauksesta nyt sitten selvää
PPS. 7kk USAssa! Huisia!
tiistai 8. helmikuuta 2011
Neppari!
"Hartfordissa Connecticutissa on saatu jo yli kaksi metriä lunta, kun talven keskiarvo tähän aikaa vuodesta on hieman yli 60 senttimetriä. Syracusessa New Yorkin osavaltiossa on satanut yli kolme metriä lunta, kun keskiarvo on 1,80 metriä." Lainattua MTV3 uutisista. Eli joo... Mutta siis toi lumi kyllä jo sulaa hurrrrjaa vauhtia kun on kevät kevät kevät! :) Postilaatikkokin näkyy jo!
Vihaan tietotekniikkaa. Haluun kirjekyyhkyt takas! Facebookinchatti ei vaan toimi ja msn ei päästä mua enää edes sisään. Eli omnomnom vaan tietotekniikka. Haistas kakan!
Tällä viikolla opittua; koko Suomi ei käytäkkään fikkari (SIVISTYMÄTTÖMILLE tiedoksi; taskulamppu) sanaa! Oon kovasti hämmentynyt tän tiedon tulessa esille. Oon iiihan pienestä asti luullu et kaikki sanoo fikkari. Muistan kuinka se oli pienenä vikkari! Höhöhöh maailmani romuttuu. Lisäksi opin että neppari on oikeasti painonappi ja neppari vain lempinimi. Ihmeellistä! Mutta tämän lisäksi opin että neppari on jossain päin Suomea näppäri. Joskus musta vaan tuntuu että oon eri planeetalta kun muut suomalaiset... mutta ei sillä, suomikoplamme on silti ihkuin!
Mulla on tulevaisuudella tuhat ja sata suunnitelmaa! Mutta katsellaan mikä niistä toteutuu. Pääasia miksi tää piti ilmottaa ni on se etten jää tänne toiseksi vuodeks. (Okei nyt ku meen sanomaan noin ni viikon päästä oon varmana jäämässä) Noei vai. Tuskin jään. On niin paljon muutakin maailmaa nähtävänä että pitää kiertää muuallakin! Ja nyt kun ei vielä ole opiskelupaikkaa joka sitoisi Suomeen (jos se siis Suomessa tulee olemaan) niin pitää ottaa kaikki irti. Pian opiskelen ja sit mulla onki jo punanen tupa ja perunamaa ja perhe ja ja ja eikä enää lähetä mihinkään.
Olin kovis au pair ja istutin lasta sohvalla tekemättä mitään 45 min! Mutta mitäs valehdellaan. Jos on "kipee" ni ei me hauskaakaan pidetä ;) "can I watch tv?" "NO" "can I play with Legos?" "Try to guess..." "No..." Vain muutaman kerran sain kuulla "here is nothing to do!" Muahah!
"Haluutko et meen tohon parvekkeelle ni näät meiän rannan ja palmut?" Kuka tunnistaa itsekseen ni voi kuvitella mun ratkiriemukkaan ilmeen...
Philadelphian soul mate on kohta Delawaren soul mate! <3
Vihaan tietotekniikkaa. Haluun kirjekyyhkyt takas! Facebookinchatti ei vaan toimi ja msn ei päästä mua enää edes sisään. Eli omnomnom vaan tietotekniikka. Haistas kakan!
Tällä viikolla opittua; koko Suomi ei käytäkkään fikkari (SIVISTYMÄTTÖMILLE tiedoksi; taskulamppu) sanaa! Oon kovasti hämmentynyt tän tiedon tulessa esille. Oon iiihan pienestä asti luullu et kaikki sanoo fikkari. Muistan kuinka se oli pienenä vikkari! Höhöhöh maailmani romuttuu. Lisäksi opin että neppari on oikeasti painonappi ja neppari vain lempinimi. Ihmeellistä! Mutta tämän lisäksi opin että neppari on jossain päin Suomea näppäri. Joskus musta vaan tuntuu että oon eri planeetalta kun muut suomalaiset... mutta ei sillä, suomikoplamme on silti ihkuin!
Mulla on tulevaisuudella tuhat ja sata suunnitelmaa! Mutta katsellaan mikä niistä toteutuu. Pääasia miksi tää piti ilmottaa ni on se etten jää tänne toiseksi vuodeks. (Okei nyt ku meen sanomaan noin ni viikon päästä oon varmana jäämässä) Noei vai. Tuskin jään. On niin paljon muutakin maailmaa nähtävänä että pitää kiertää muuallakin! Ja nyt kun ei vielä ole opiskelupaikkaa joka sitoisi Suomeen (jos se siis Suomessa tulee olemaan) niin pitää ottaa kaikki irti. Pian opiskelen ja sit mulla onki jo punanen tupa ja perunamaa ja perhe ja ja ja eikä enää lähetä mihinkään.
Olin kovis au pair ja istutin lasta sohvalla tekemättä mitään 45 min! Mutta mitäs valehdellaan. Jos on "kipee" ni ei me hauskaakaan pidetä ;) "can I watch tv?" "NO" "can I play with Legos?" "Try to guess..." "No..." Vain muutaman kerran sain kuulla "here is nothing to do!" Muahah!
"Haluutko et meen tohon parvekkeelle ni näät meiän rannan ja palmut?" Kuka tunnistaa itsekseen ni voi kuvitella mun ratkiriemukkaan ilmeen...
Philadelphian soul mate on kohta Delawaren soul mate! <3
sunnuntai 16. tammikuuta 2011
Princess tea-party!
Okay this sunday; perfect. I have been with the family whole day and I have laughed soooo much! Stomach is hurting. Princess and the pea-play was hilarious! It was def the best one what I have seen here. We are going to see some play also in Feb! Really waiting for it!
Then we had some princess tea-parties here with 12 girls. Everything was so princess and cute. And now my baby girl is already 5 and she is having her very first sleep overs today. But still she is my tiny-tiny-baby-H. Now and forever. During tea-parties I ran to the worlds best liberary and I borrowed nine movies! Now I and hostmom has something to watch. And S, of course I borrowed Mamma Mia! ;)
I'm happy and I'm having a day off tomorrow so I'm even more happier.
Then we had some princess tea-parties here with 12 girls. Everything was so princess and cute. And now my baby girl is already 5 and she is having her very first sleep overs today. But still she is my tiny-tiny-baby-H. Now and forever. During tea-parties I ran to the worlds best liberary and I borrowed nine movies! Now I and hostmom has something to watch. And S, of course I borrowed Mamma Mia! ;)
I'm happy and I'm having a day off tomorrow so I'm even more happier.
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
High five, I'm five!
Joku päivä tässä mietin, että hetkonen oonko oikeasti ollu täällä jo 5 kk? Tuntuu kuin eilen tai maksimissaan kaksi päivää sitten tänne tulin. Mutta jos tarkemmin alkaa pohtimaan ja miettimään kuluneita kuukausia niin paljon on ehtinyt tapahtua. Muistoja on monen vuoden edestä jo ehtinyt kertyä takaraivooni. Sunnuntaina siis tuli se 5 kk täyteen.
Jos joku ei edellisestä päivityksestä ymmärtänyt niin maanantai oli kamala. Varsinkin aamu. Iltapäivä oli sitten jo ihan okei! Mutta en kaipaa sitä päivää ollenkaan. Paitsi että pääsin taas tsombailemaan hostäidin työpaikalle, joka on vaan niiiiiiin cool paikka! Ja söin niiiiiin hyvän suklaajutun. Mrs. Bear oli leiponu niitä :) omnom!
Tänään pikku H täyttää viisi vuotta, jei! Joten on kauan odotettu suklaafondue tiedossa perheen kanssa. Muuten tänään ei oikein kotoota viitsi poistua kun sitä lunta satoi noin 30 cm yön aikana. Ei siinä mitään, suomalaisenahan oon tottunut ajamaan lumessa, mutta nuo jenkit... ei selvästi. Eli en mä itseäni tappais vaan ne sen tekis. Viime perjantaina ajoin ensimmäistä kertaa täällä kunnolla lumessa ja ekan mutkan jälkeen olin tiellä poikittain. Mutta hauskaa oli! Eiks se oo pääasia?
Lauantaina täällä mun lintukodossa ryöstettiin nainen aseella uhaten eikä tekijää oli löydetty, että tällä hetkellä täällä on ihan yleinen varoitus siitä ihmisestä. Joten varovasti pitää liikkua varsinkin pimeällä. Ryöstetyllä oli viel pieni lapsikin mukana ja kello oli vasta puol 6 iltapäivällä. Itsehän ilmoitin pysyväni sisällä, kunnes äijä on saatu kiinni!
Eilen oli muuten päivälliseksi perinteinen Mc Donalds ja hostäiti ilmaantui kotiin 40 kananugetin kanssa! Oli myyjillä kuulma ollut hauskaa.
Neli- ei ku viis-vuotias kysy tänää että oonhan täällä kun hän täyttää kuusi :) piti vähä ympäri pyöreesti vastailla lapsen kysymyksiin!
Tilasin ekan kuvakirjan USA-kuvistani! Katsellaan minkälainen tulee piakkoin postissa. Plus mamma laitto paketin kanssa Suomesta. Eli tarkkailen postimies Patea loppuviikon hyvin tarkkaan!
Peace and Love
Jos joku ei edellisestä päivityksestä ymmärtänyt niin maanantai oli kamala. Varsinkin aamu. Iltapäivä oli sitten jo ihan okei! Mutta en kaipaa sitä päivää ollenkaan. Paitsi että pääsin taas tsombailemaan hostäidin työpaikalle, joka on vaan niiiiiiin cool paikka! Ja söin niiiiiin hyvän suklaajutun. Mrs. Bear oli leiponu niitä :) omnom!
Tänään pikku H täyttää viisi vuotta, jei! Joten on kauan odotettu suklaafondue tiedossa perheen kanssa. Muuten tänään ei oikein kotoota viitsi poistua kun sitä lunta satoi noin 30 cm yön aikana. Ei siinä mitään, suomalaisenahan oon tottunut ajamaan lumessa, mutta nuo jenkit... ei selvästi. Eli en mä itseäni tappais vaan ne sen tekis. Viime perjantaina ajoin ensimmäistä kertaa täällä kunnolla lumessa ja ekan mutkan jälkeen olin tiellä poikittain. Mutta hauskaa oli! Eiks se oo pääasia?
Lauantaina täällä mun lintukodossa ryöstettiin nainen aseella uhaten eikä tekijää oli löydetty, että tällä hetkellä täällä on ihan yleinen varoitus siitä ihmisestä. Joten varovasti pitää liikkua varsinkin pimeällä. Ryöstetyllä oli viel pieni lapsikin mukana ja kello oli vasta puol 6 iltapäivällä. Itsehän ilmoitin pysyväni sisällä, kunnes äijä on saatu kiinni!
Eilen oli muuten päivälliseksi perinteinen Mc Donalds ja hostäiti ilmaantui kotiin 40 kananugetin kanssa! Oli myyjillä kuulma ollut hauskaa.
Neli- ei ku viis-vuotias kysy tänää että oonhan täällä kun hän täyttää kuusi :) piti vähä ympäri pyöreesti vastailla lapsen kysymyksiin!
Tilasin ekan kuvakirjan USA-kuvistani! Katsellaan minkälainen tulee piakkoin postissa. Plus mamma laitto paketin kanssa Suomesta. Eli tarkkailen postimies Patea loppuviikon hyvin tarkkaan!
Peace and Love
perjantai 17. joulukuuta 2010
Hilarious !
Ennen kun karkaan R:n luo Philadelphiaan (, josta muuten rakas veljeni karkaa tänään Suomeen) ajattelin teille hieman kertoa tunnelmia. Ensinnäkin edelleen ystäväni R on hilarious! Tää vuosi ei ois näin hilarious jos ihaniin ystäviini ei lukeutuisi hilaroius R! (Miksi se on niin hilarious? No ensinnäkin eilen R tutki googlemapia tunnin ja etsi Niagara Fallsin läheltä Torontoa ja koska R:n mielestä sinne on matkaa 8h ni löytyny. Kolunnu varmaan Vancoverin aluetta! Ja toisekseen katsokaan edellisen postauksen R-kommentti. R you just made my days!)
Ja toinen joka pelastaa mun päivät on mun pikkuinen H (joka kantaa nykyään lempinimiä; Janiika ja tiny tiny baby H. Niin ja mun lempinimi on H). Tänään oltiin luistelemassa ja neiti laittoi luistimet ensimmäisen kerran jalkaan, mutta sepä ei menoa haitannut. Piti pitää pieni saarna ennen jäälle astumista; luistelu on vaikeampaa kuin näyttää, jää on liukas, luistelu vaatii paljon harjotusta, se on okei jos kaadut jne. H nyökkäili vakavana pinkku kypärä päässään. Mutta tyttöhän oli hyvä ensikertalaiseks! Siel oli sellaset jäämummorollaattori millä se veteli ees taas. Varmaa lähemmäs 45 min luisteltiin. Sit jääty varpaat. Oltiin lähdössä pois jäältä niin yksi mies tuli "paljon sulle pitäs maksaa et tulisit tänne opettaa?" hmmm no thanks! Ja edelleen; jäällä oli ihanaa!
Siinä sitten otettiin luistimia pois ja lämmitin pieniä varpaita niin H yhtäkkiä "Sä oot mun isosisko ja osa mun kotia niin tuuthan mahollisimman pian kotiin Suomesta koska tuun ikävöimään sua liikaa" (: awww! Se on söpöliini. Ja tänää kehu mun ulkonäköä. Nyt on suunnitelmissa lämmin kaakao, viltit ja leffa ihan kaksin!
Eilen käytiin K:n käppäilemässä ja kuvailemassa ÖVERItaloja jouluvalojen suhteen. Tässä on muutama otos kierrokselta.
Kyllä tuo punainen Ressun koppi on laskuri jouluun! Kuinka sekaisin ihmiset voivat mennä joulusta?!
Nuorempi poika on kanssa hullaantunut näistä överitaloista ja nyt meillä on jo Crazy House 1,2 ja 3! Joku ilta ensi viikolla lähetään yhessä ajellulla ja katsellaa överyyttä!
Ja toinen joka pelastaa mun päivät on mun pikkuinen H (joka kantaa nykyään lempinimiä; Janiika ja tiny tiny baby H. Niin ja mun lempinimi on H). Tänään oltiin luistelemassa ja neiti laittoi luistimet ensimmäisen kerran jalkaan, mutta sepä ei menoa haitannut. Piti pitää pieni saarna ennen jäälle astumista; luistelu on vaikeampaa kuin näyttää, jää on liukas, luistelu vaatii paljon harjotusta, se on okei jos kaadut jne. H nyökkäili vakavana pinkku kypärä päässään. Mutta tyttöhän oli hyvä ensikertalaiseks! Siel oli sellaset jäämummorollaattori millä se veteli ees taas. Varmaa lähemmäs 45 min luisteltiin. Sit jääty varpaat. Oltiin lähdössä pois jäältä niin yksi mies tuli "paljon sulle pitäs maksaa et tulisit tänne opettaa?" hmmm no thanks! Ja edelleen; jäällä oli ihanaa!
Siinä sitten otettiin luistimia pois ja lämmitin pieniä varpaita niin H yhtäkkiä "Sä oot mun isosisko ja osa mun kotia niin tuuthan mahollisimman pian kotiin Suomesta koska tuun ikävöimään sua liikaa" (: awww! Se on söpöliini. Ja tänää kehu mun ulkonäköä. Nyt on suunnitelmissa lämmin kaakao, viltit ja leffa ihan kaksin!
Eilen käytiin K:n käppäilemässä ja kuvailemassa ÖVERItaloja jouluvalojen suhteen. Tässä on muutama otos kierrokselta.
torstai 9. joulukuuta 2010
Näkemisiin !
Moi kaikki,
anteeksi! Teki mieli vain alottaa tollee. Uniikkia! HALLELUJA on torstai. Mikä tarkottaa sitä, että huomenna on pepeperjantai. Mikä tarkottaa sitä, että tuskainen viikko on loppupuolella. Mikä tarkoittaa sitä, että ylihuomenna on lauantain eli 2viikkoa Suomeen. Huisia! Mutta ei siitä aiheesta sen enempää nyt tässä postauksessa. Ehkä...
Jos alotetaan siitä että jälleen yksi "rajapyykki" on saavutettu. Nimittäin tänään tuli 4 kuukautta täyteen tällä puolella merta. Eli 8 kuukautta jäljellä. Jotenkin henkisesti tuntuu että paaljon vähemmän kun oon tottunut nyt vuosirytmiin siten että tammi-heinäkuu vain hujahtavat ohi ja loppuvuosi (että vihaan suomen yhdyssanoja ku en tiiä mitkä on yhdyssanoja ja mitkä ei!) "matelee". Nyt kun tämä 4 kk on jo tuntunut tuhatta ja sataa kaahaavalta junalta, jonka kyydistä välillä tekisi mieli hypätä pois ja katsellan hetken rauhallisesti elämää, niin miltähän kiitävä tammi-heinäkuu sitten tuntuu. Ja kaikkihan tietää että heinäkuun jälkeen on elokuu, josta ehdin viettää vain viikon täällä.
Kulunutta 4 kuukautta ei vaan osaa kuvailla. Se on täynnä ohi kiitäviä hetkiä, joista koostuu kokonaisuus, jonka haluaa säilyttää muistona mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman kirkkaana. "Elämän kauneudesta" sain eilen muistutuksen istuessani keinutuolissa tytön huoneessa vain joulukuusen valojen palaessa. Tyttö makasi viltin sisällä sylissäni ja hetki juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, kunnes lapsi nukahti minun nauttiessa tunnelmasta. Tullessani alas ja hostvanhemmat olivat tulleet jo kotiin ja kerroin että tunnin istuin ylhäällä keinutuolissa ja juteltiin tytön kanssa niin hostäiti ihan ihmeissään "Juttelitte?!" Kyllä kyllä :) käytiin läpi kuinka monta äitiä, isää, C:tä, D:tä, H:tä tai minua on maailmassa, ketä kutsutaan synttäreille, kuinka saan auttaa tyttöä lahjojen avaamisessa ja laskettiin joulukuusen valoja. Sitten painui silmät kiinni vaikka kuinka intettiin "I'm not tired!". Ehkä hienoin ilta koko 4 kuukauden aikana.
Iltapäivästä kyllä tyttö sai hirvittävän raivarin kun heitin sen huoneesta ulos. Mutta karu fakta; en jaksa sitä koko aikaa. Homman nimi oli että tein jo töitä ja hostisä tuli kotiin ja tiesin että 2h ja teen töitä taas eli halusin sen 2h itselleni. Noh tyttö sitten pamahti huoneeseeni ja kannoin sen oven taakse hetken inttämisen jälkeen. Sit huudon yli huikkasin vain alas hostisälle et se on vihanen mulle ku ei saa olla mun huoneessa nyt. Oltiin sitten jo illalla ihan kavereita taas!
Eilen myös tytön ollessa koulussa hetken mielijohteesta kurvasin kampaajan pihaan ja ilmotin "Cut off 20cm before I change my mind!" Eli nyt ollaan 20 cm lyhyemmillä hiuksilla! Mutta tykkään itse ihan sikana. Pitkät hiukset oli jo sen verran kauan koristaneet päätäni että päätin leikata. Ja kasvaahan ne takas! Tässä siis lopputulos;
Mutta nyt kuulemisiin ja Suomi; 2 viikon päästä näkemisiin!
PS. tällä hetkellä oloni on taas onnellisempi kuin hetkeen! :)
anteeksi! Teki mieli vain alottaa tollee. Uniikkia! HALLELUJA on torstai. Mikä tarkottaa sitä, että huomenna on pepeperjantai. Mikä tarkottaa sitä, että tuskainen viikko on loppupuolella. Mikä tarkoittaa sitä, että ylihuomenna on lauantain eli 2viikkoa Suomeen. Huisia! Mutta ei siitä aiheesta sen enempää nyt tässä postauksessa. Ehkä...
Jos alotetaan siitä että jälleen yksi "rajapyykki" on saavutettu. Nimittäin tänään tuli 4 kuukautta täyteen tällä puolella merta. Eli 8 kuukautta jäljellä. Jotenkin henkisesti tuntuu että paaljon vähemmän kun oon tottunut nyt vuosirytmiin siten että tammi-heinäkuu vain hujahtavat ohi ja loppuvuosi (että vihaan suomen yhdyssanoja ku en tiiä mitkä on yhdyssanoja ja mitkä ei!) "matelee". Nyt kun tämä 4 kk on jo tuntunut tuhatta ja sataa kaahaavalta junalta, jonka kyydistä välillä tekisi mieli hypätä pois ja katsellan hetken rauhallisesti elämää, niin miltähän kiitävä tammi-heinäkuu sitten tuntuu. Ja kaikkihan tietää että heinäkuun jälkeen on elokuu, josta ehdin viettää vain viikon täällä.
Kulunutta 4 kuukautta ei vaan osaa kuvailla. Se on täynnä ohi kiitäviä hetkiä, joista koostuu kokonaisuus, jonka haluaa säilyttää muistona mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman kirkkaana. "Elämän kauneudesta" sain eilen muistutuksen istuessani keinutuolissa tytön huoneessa vain joulukuusen valojen palaessa. Tyttö makasi viltin sisällä sylissäni ja hetki juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, kunnes lapsi nukahti minun nauttiessa tunnelmasta. Tullessani alas ja hostvanhemmat olivat tulleet jo kotiin ja kerroin että tunnin istuin ylhäällä keinutuolissa ja juteltiin tytön kanssa niin hostäiti ihan ihmeissään "Juttelitte?!" Kyllä kyllä :) käytiin läpi kuinka monta äitiä, isää, C:tä, D:tä, H:tä tai minua on maailmassa, ketä kutsutaan synttäreille, kuinka saan auttaa tyttöä lahjojen avaamisessa ja laskettiin joulukuusen valoja. Sitten painui silmät kiinni vaikka kuinka intettiin "I'm not tired!". Ehkä hienoin ilta koko 4 kuukauden aikana.
Iltapäivästä kyllä tyttö sai hirvittävän raivarin kun heitin sen huoneesta ulos. Mutta karu fakta; en jaksa sitä koko aikaa. Homman nimi oli että tein jo töitä ja hostisä tuli kotiin ja tiesin että 2h ja teen töitä taas eli halusin sen 2h itselleni. Noh tyttö sitten pamahti huoneeseeni ja kannoin sen oven taakse hetken inttämisen jälkeen. Sit huudon yli huikkasin vain alas hostisälle et se on vihanen mulle ku ei saa olla mun huoneessa nyt. Oltiin sitten jo illalla ihan kavereita taas!
Eilen myös tytön ollessa koulussa hetken mielijohteesta kurvasin kampaajan pihaan ja ilmotin "Cut off 20cm before I change my mind!" Eli nyt ollaan 20 cm lyhyemmillä hiuksilla! Mutta tykkään itse ihan sikana. Pitkät hiukset oli jo sen verran kauan koristaneet päätäni että päätin leikata. Ja kasvaahan ne takas! Tässä siis lopputulos;
PS. tällä hetkellä oloni on taas onnellisempi kuin hetkeen! :)
tiistai 23. marraskuuta 2010
Ihkua !
Eilen oli niiiiin normi ja rauhallinen päivä ettei mitään rajaa! Paitsi että oon niiiiiiiin in love with my hostgirl! :) ehkäpä maailman ihkuin tyttö (okei, tokaks ihkuin, tiiätte kuka on ihkuin). Aamulla ei ollu känkkäränkkä yhtään vaikka hostisä ei ollu enää kotona kun heräsi. Kapusi nätisti mun syliin ja sitten pelleiltiin ja naurettiin pukiessa kaaaauheasti! Kouluun ei meinattu taas millään jäädä. Revittiin mun kädestä ja roikuttiin jalasta, mikä on musta kauheen söpöä että viettäs päivän mielummin mun kanssa! Mutta au pair oli ilkeä ja repi ittensä irti ja lähti pois jättäen lapsen itkemään peräänsä kouluun. No sitten hain tytön ja hyppäsi syliini ja sain haleja. :) Koulun jälkeen kysyin jos haluaa mennä kirjastoon tai puistoon kun oli niin nätti päivä mutta sain vastauksen "No! I wanna watch a movie with you!" Eli The polar express leffa pyörimään, tyttö syliin ja tyttöjen rauhallinen iltapäivä oli valmis!
Pojat tuli kotiin ja läksyt oli tehty jo bussissa! Ja siivosivat kellarin ilman yhtäkään kitinää ja sen jälkeen kaikki kolme leikki nätisti yhdessä. Ahh näitä päiviä voisi olla aina! Niin helppoa ja hauskaa. Okei mä unohdin pestä toisen koneellisen pyykkiä! Mutta se olikin päivän ainut miinus ja tuli omasta takaa.
Tänään on tilauksessa koulun jälkeen puistokeikka. Plus tänään pitäisi tulla Joulutarina leffa postissa! Ahh on taas joulu pelastettu. Varoittelin jo hostäitiä että hänen pitää katsoa se mun kanssa mutta varaudu itkemään! Eli thanksgivingin jälkeisellä viikolla me vallotetaan tv ja katotaan leffa! :)
Day 22: Favorite Website
facebook ylläpipylläri!
PS. sometimes I really feel like I'm living my dream. For real.
Pojat tuli kotiin ja läksyt oli tehty jo bussissa! Ja siivosivat kellarin ilman yhtäkään kitinää ja sen jälkeen kaikki kolme leikki nätisti yhdessä. Ahh näitä päiviä voisi olla aina! Niin helppoa ja hauskaa. Okei mä unohdin pestä toisen koneellisen pyykkiä! Mutta se olikin päivän ainut miinus ja tuli omasta takaa.
Tänään on tilauksessa koulun jälkeen puistokeikka. Plus tänään pitäisi tulla Joulutarina leffa postissa! Ahh on taas joulu pelastettu. Varoittelin jo hostäitiä että hänen pitää katsoa se mun kanssa mutta varaudu itkemään! Eli thanksgivingin jälkeisellä viikolla me vallotetaan tv ja katotaan leffa! :)
Day 22: Favorite Website
facebook ylläpipylläri!
PS. sometimes I really feel like I'm living my dream. For real.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Anoppi
Taas on huonetta koristeltu lisää! =) mahtaa olla hostäitin ilme mahtava kun tulee kotiin Lontoon matkalta ja näkee huoneen! Mutta tykkään siitä kyllä tosi paljon. Tänää jopa käytiin Mallilla kiertelemässä tytön kanssa ja törmättiin joulupukkiin! Oli eka tyttö vähä jaiks mutta sitten uskals mennä jo syliin ja antaa halin.
Uintitunnin aikana tänään kuuntelin keskustelua raskaudesta ja synnytyksestä. Teki mieli sulkea korvat koska aika karua juttua lensi. Toisella naisella on kolme lasta ja toinen synnyttää joulukuussa kolmannensa. Eli kauniiseen sävyyn ei puhuttu. Mutta yritin tuijottaa superhienosti uivaa hostlastani ja sulkea muun ulkopuolelle!
Hostvanhempien vanhempia eli hostlapsien isovanhempia voi verrata anoppiin...
Day 18: A Place You’ve Never Visited But Want To
Hmm... varmaa Bora Bora
Ois kyllä niin taivallista ja ihanaa että ahh voisin lähteä vaikka heti. Maksajaehdokkaita?
Täältä napattu kuva.
Uintitunnin aikana tänään kuuntelin keskustelua raskaudesta ja synnytyksestä. Teki mieli sulkea korvat koska aika karua juttua lensi. Toisella naisella on kolme lasta ja toinen synnyttää joulukuussa kolmannensa. Eli kauniiseen sävyyn ei puhuttu. Mutta yritin tuijottaa superhienosti uivaa hostlastani ja sulkea muun ulkopuolelle!
Hostvanhempien vanhempia eli hostlapsien isovanhempia voi verrata anoppiin...
Day 18: A Place You’ve Never Visited But Want To
Hmm... varmaa Bora Bora
Täältä napattu kuva.
torstai 18. marraskuuta 2010
Best friend
Awww hosttyttöni on maailman ihkuin. Tänään totesi "you're my very best friend! :). Ja edelleen on ihana hakea lapsi koulusta kun riemu repeään ja saan ison halin. Eilen yritti jopa ettei tarvis mennä tänään kouluun vaa sais viettää spessun päivän mun kanssa. En heltynyt!
Tänä aamuna otin ohjat käsiini ja tyrkytin sille vaatteet mitkä oli ylisöpöt! Prinsessa. Plus tänää sai laittaa tanssitunnille prinsessaballeriina puvun. Eli spessupäivä siltä osin.
Päivällä kävin keräämässä lisää joulukoristeita ja huone senkun jouluistuu koko ajan! Nyt siellä on jo laulava lumiukko, joka muuten laulaa saakelin tarttuvaa kappaletta. Murr. Tyttö laitto jopa oman korokkeensa sillä tavalla että ylttyy painamaan nappulaa ja kuuntelemaan laulua -.- kuinka hauskaa! Laitan lisää kuvia huoneestani kunhan saan kokonaan valmiiksi...
Aamut on taas jotenkin ollu vaikeita ja ajatukset on hirveästi kodissa ja Suomessa. Jotenkin tuntuu tyhmältä tuntea ahdistusta ja koti-ikävää vaikka asiat täällä ovat hyvin ja nautin elämästäni. Mutta toki se on luonnollista kun kuitenkin asuu niin kaukana kotoota, vieraiden ihmisten kanssa. Päivä kerrallaan kohti tulevaa! Kolme samanlaista hujausta niin olen jo kotona.
Day 17: A Hobby Of Yours
Oli ennen vanhaan muodostelmaluistelu (11vuotta) kunnes jalat meni sököksi. Nykyään; hömm ei mikään? puhuminen?
PS. kirjotanko joka päivä nää samat asiat!?
Tänä aamuna otin ohjat käsiini ja tyrkytin sille vaatteet mitkä oli ylisöpöt! Prinsessa. Plus tänää sai laittaa tanssitunnille prinsessaballeriina puvun. Eli spessupäivä siltä osin.
Päivällä kävin keräämässä lisää joulukoristeita ja huone senkun jouluistuu koko ajan! Nyt siellä on jo laulava lumiukko, joka muuten laulaa saakelin tarttuvaa kappaletta. Murr. Tyttö laitto jopa oman korokkeensa sillä tavalla että ylttyy painamaan nappulaa ja kuuntelemaan laulua -.- kuinka hauskaa! Laitan lisää kuvia huoneestani kunhan saan kokonaan valmiiksi...
Aamut on taas jotenkin ollu vaikeita ja ajatukset on hirveästi kodissa ja Suomessa. Jotenkin tuntuu tyhmältä tuntea ahdistusta ja koti-ikävää vaikka asiat täällä ovat hyvin ja nautin elämästäni. Mutta toki se on luonnollista kun kuitenkin asuu niin kaukana kotoota, vieraiden ihmisten kanssa. Päivä kerrallaan kohti tulevaa! Kolme samanlaista hujausta niin olen jo kotona.
Day 17: A Hobby Of Yours
Oli ennen vanhaan muodostelmaluistelu (11vuotta) kunnes jalat meni sököksi. Nykyään; hömm ei mikään? puhuminen?
PS. kirjotanko joka päivä nää samat asiat!?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)