En tiiä mitä aatella ku luen noita uutisia että Helsinki on Suomen lumisin kunta tai Helsingissä on melkein poikkeustila lumikaaoksen vuoksi. Toisaalta ne huvittaa mutta toisaalta tulee olo että minä myös! Vaikka lumi ottaa välillä päähän eikä sitä jaksaisi ja autolla ei pääse mihinkään niin täällä sitä kaipaa. Se kaikki on koti mitä Helsingissä nyt tapahtuu. Se kuuluu elämään! Eikä sitä mulla nyt oo. Tulee sellanen kaipauksen tunne. Minä haluan myös lumikaaoksen keskellä päästelemään kirosanoja kun ottaa päähän.
Sain vanhalta LCC:ltä sähköpostia, joka sisälsi avautumisen siitä kuinka joulunaika on au paireille usein se vaikein kohta. Minkä toisaalta ymmärrän. En muiden maiden joulutottumuksista tiiä, mutta Suomessa joulu on se perheen juttu. Joten kaipa se on ihan normaalia tuntea kaikenlaista tunteenkirjoa kun viettää joulun ei-perheen kanssa. Itsellä jotenkin siihen joulunodotukseen sekottuu nyt liikaa ajatuksia kun 25. pv kone lähtee kohti Helsinkiä. Jotenkin se innostus ja jännitys ja pelotus sekottaa päätä niin paljon että unohdan Joulun olemassa olon. Tai tiedän että on Joulu, mutta en jotenkaan ajattele että sekin on vielä tässä välissä ennen kun nousen koneeseen.
Tuota Suomeen tuloa tuleekin ajateltua melko paljon. Kalenteri täyttyy erilaisista tapahtumista sun muista menoista. Pakko ottaa kaikki irti. Viikon yleinen teema on kuitenkin vain hengaillu ja oleilua ihmisten kanssa ilman paineita. Tulen kotiin ja lähden tammikuun toinen päivä kotiin. Outoa. Jopa kampaajan varasin, haluan nähdä vakkarikampaajan ilmeen kun näkee mut! Mutta siis pakko päästä tricolor-värityksestä eroon. (Tricolor = juurikasvu, ei niin hyvin väriä vastaanottanu alue ja tumman ruskeet latvat). Ja uusi vuosi Suomessa! (= alkoholipitoisia juomia). Eilen illalla hampaita pestessä ja lattialla istuessa tuli olo että apua. Tämän viikon sunnuntaina vain kaksi viikkoa ja nään Suomi-ihmiset. Ensi viikon sunnuntaina viikko ja nään Suomi-ihmiset. Ja kyllä aikaisemmin luitte oikein; tavallaan pelottaa.
Tulipa Suomi-höpötys epäselkeä pölötys. Mutta kun fakta on että täällä ei vaan mitään jännää tapahdu nyt. Paitsi että hostisäni on ollut nyt kaksi aamu ylikiltti! "Mä hoidan lapsia aamun ni voit nukkuu niin kauan ku haluut!" En valita vaika töitä tänne on tultu tekemään. To do-listalla on vain viisumipapereiden selvittely ennen lähtöä ja pari joululahjaa. Eli lepposta oleilua ja lasten kaitsemista, jota on muuten tällä viikolla liian paljon. Mutta sitten kohta alkaa joululomat eikä oo yhtään :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti