Nyt on molemmat läksiäiset takana. Outoa. Hyvästelin tänään sukulaisia. "Nähdään vuoden päästä syksyllä".
Moniin kysymyksiin sain tänään vastailla tulevaisuuteeni liittyen. Siinä samalla alkoi oikeasti tajuamaan, että kohta oon oikeasti täältä poissa vuoden. Asun perheen kanssa, josta olen tähän asti vain puhunut. Asun pikkuisessa kaupungissa. Suloisten omakotitalojen ympäröimänä. Cute. Tähän asti koko homma on ollu vain sanoja. Pian ne ovat konkreettisia. Nyt voin myöntää että perhosia on vatsassa :) mutta tykkään tästä kutkutuksen tunteesta !
Tottakai ilmassa on myös pientä haikeutta, mutta omalla tavalla tämä koko fiilis tällä hetkellä on kiva. Jotain uniikkia.
Yhdeksän päivää edessä vielä. Ajatuksena ne tuntuu tappavan pitkiltä. Tai että lähtöön on enää vähän aikaa mutta omalla tavallaan sitten taas pitkä aika. Se on lähellä mutta ei vielä lähellä. Onneksi jokaisella päivälle on ohjelmaa. Ensi viikon viikonloppua odotan kauhun sekaisin tuntein. Pitää sanoa heipat kummitytölle. Itku meinas jo tänään tulla kun asiaa ajattelin. Mutta tämänkin ajatuksen voi nyt työntää takanurkkaa. Viikko vielä aikaa :)
Viimeistä viikkoa viettelen siis mökillä ja kavereiden seurassa. Nautiskellen tästä kaikesta. Once in a lifetime :)
Sainpa tänään myös selville, että meitä suomalaisia on vissiinkin 4 training schoolissa samalla viikolla :) toivottavasti kaikki päästäisiin lentämään samoilla lennoilla. Ja training schoolikin tuntuu jo todella hauskalta asialta! Tai odotan, että pääsen sinne. Odotan varsinkin torstai-iltaa kun voimme istu yhdessä ja jännittää seuraavaa päivää. Perheiden tapaamista. Siellä kaikki on samassa asemassa :) jepjep vertaistukea!
Voisin lähteä pihalle pyörimään hyvän musan soidessa. Sais naapurit vähä ihmeteltävää :) mutta fiiliksen pohjalla pitää mennä (;
lauantai 31. heinäkuuta 2010
keskiviikko 28. heinäkuuta 2010
12 days
Jotenkaan nyt ei oo ollu bloggaus-fiilistä vähään aikaan. En tiedä yritänkö välttää ajatusta lähdöstä enkä sen takia halua kirjoitella fiiliksistä. Nyt nappasin itseäni niskasta kiinni :)
12 päivää lähtöön. Kymppi lähestyy kovaa vauhtia.
Lennot sain joku päivä ja lennellään T:n kanssa samoilla. :) Onneksi! T tulee jo su-iltana tänne ettei tarvi hotelliin mennä yöksi. Tässä majatalossa tarjoillaan aamupala jo neljältä (; turhan pitkiä yöunia ei ole siis tiedossa. Lennetään Munichenin kautta ja siellä on aikaa noin 3 h hengailla ennen JFK:lle suuntaavaa Lufthansan konetta. Hui jännittää.
Jotenkin olen onnistunut työntämään lähdön ajatuksistani nyt totaallisesti syrjään. Tai no totaallisesti ja totaallisesti. On niin paljon tekemistä ettei sitä edes ehdi ajattelemaan. Fiilikset jotenki tasoittuu tässä mitä lähemmäs lähtöä tullaan. Ei tulee paniikkia tai jännitystä. Tavallaan odotan vain sitä päivää että pakkaan ja lähden. Sitä ennen elän normaalisti.
Aika hurjalta tuntuu kyllä. Lähden vuodeksi pois ja tulen vasta syksyllä 2011 takaisin. Onneksi olen tervetullut samalle ala-asteelle töihin kun tulen takaisin. Ihan tyhjän päällä ei seistä.
Suklaat, purkat ja salmiakit pitää ensi viikolla ostaa. Pitää varmaan muutenkin käydä vähä kiertelemässä Helsinkiä ja pohtia, että mitä puuttuu. Laukut tossa kiltisti oottavat sunnuntaita. Se tulee olemaan yks iso sähläyspäivä. S tulee seuraksi pakkaamaan. Pitäis käydä B:tä vielä moikkaamassa ja pusuttelemassa. Itkuhan siinä tulee. Ja sitten T tulee jossain vaiheessa.
Jotenki kaikki tuntuu niin sekavalta vielä, että odotan sunnuntaihin ja kerään ajatukset sitten vasta kasaan! =)
12 päivää lähtöön. Kymppi lähestyy kovaa vauhtia.
Lennot sain joku päivä ja lennellään T:n kanssa samoilla. :) Onneksi! T tulee jo su-iltana tänne ettei tarvi hotelliin mennä yöksi. Tässä majatalossa tarjoillaan aamupala jo neljältä (; turhan pitkiä yöunia ei ole siis tiedossa. Lennetään Munichenin kautta ja siellä on aikaa noin 3 h hengailla ennen JFK:lle suuntaavaa Lufthansan konetta. Hui jännittää.
Jotenkin olen onnistunut työntämään lähdön ajatuksistani nyt totaallisesti syrjään. Tai no totaallisesti ja totaallisesti. On niin paljon tekemistä ettei sitä edes ehdi ajattelemaan. Fiilikset jotenki tasoittuu tässä mitä lähemmäs lähtöä tullaan. Ei tulee paniikkia tai jännitystä. Tavallaan odotan vain sitä päivää että pakkaan ja lähden. Sitä ennen elän normaalisti.
Aika hurjalta tuntuu kyllä. Lähden vuodeksi pois ja tulen vasta syksyllä 2011 takaisin. Onneksi olen tervetullut samalle ala-asteelle töihin kun tulen takaisin. Ihan tyhjän päällä ei seistä.
Suklaat, purkat ja salmiakit pitää ensi viikolla ostaa. Pitää varmaan muutenkin käydä vähä kiertelemässä Helsinkiä ja pohtia, että mitä puuttuu. Laukut tossa kiltisti oottavat sunnuntaita. Se tulee olemaan yks iso sähläyspäivä. S tulee seuraksi pakkaamaan. Pitäis käydä B:tä vielä moikkaamassa ja pusuttelemassa. Itkuhan siinä tulee. Ja sitten T tulee jossain vaiheessa.
Jotenki kaikki tuntuu niin sekavalta vielä, että odotan sunnuntaihin ja kerään ajatukset sitten vasta kasaan! =)
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
My life is awesome
Otsikko kertoo kaiken tämän hetkisestä mielentilasta :) kesä on parhaimmillaan. Ystävät on ihania. Perhe ja suku on parhaita. Alle 20 aamua lähtöön. Elämäni mahtavin vuosi on aivan kulman takana. Everything is just so awesome!
Nyt on juuri sellainen hetki, että hullutusmusiikki täysille ja tanssimaan yksin pitkin kämppää. Hymy korviin ja kreisimuuvit kehiin. Saisi vähän purettua tätä superhyperhyvääenergiaa johonkin. Fiilis on ylittäny jo katonki! Jaujau lauantain läksiäisiä odotellessa (;
PS. älkää kyllästykö mun elämä-on-mahtavaa-postauksiin! Voin luvata niitä vielä monen monta lisää (; koska... elämähän on vain niin mahtavaa?
Nyt on juuri sellainen hetki, että hullutusmusiikki täysille ja tanssimaan yksin pitkin kämppää. Hymy korviin ja kreisimuuvit kehiin. Saisi vähän purettua tätä superhyperhyvääenergiaa johonkin. Fiilis on ylittäny jo katonki! Jaujau lauantain läksiäisiä odotellessa (;
PS. älkää kyllästykö mun elämä-on-mahtavaa-postauksiin! Voin luvata niitä vielä monen monta lisää (; koska... elämähän on vain niin mahtavaa?
maanantai 19. heinäkuuta 2010
Don't know what tomorrow brings
Kesä '10 on mahtava! Elämäni paras kesä, ehdottomasti.
En tiedä johtuuko siitä, että osaa nyt nauttia tärkeiden ihmisten seurasta erilailla. Ja nauttia ylipäätään Suomen kesästä erilailla, koska seuraava kesä täällä on vasta 2012. Huisia.
Toukokuussa lähdin hieman skeptisesti liikkeelle tähän kesään. Ei kesätöitä, ei suunnitelmia, kariutunu parisuhde ja lähtö vasta elokuussa. Mitä teen kaksi kokonaista kuukautta?
Ei tarvitse tehdä suuria ollakseen onnellinen. Pienistä puroista ne valtameretkin koostuu. Kesään mahtuu niiin monia pieniä onnen hetkiä, että kesäni on yksi iso valtameri iloa ja elämänriemua. Näitä onnen hetkiä on ollut kavereiden kuin perheen ja sukulaistenkin kanssa. Enkä tarkota, että kesäni olisi nyt ohi. Ehei! 3 viikkoa jäljellä. Siis elämäni parasta 3 viikkoa. Carpe diem ja nauti siitä :) stressata ehtii syksyllä ja talvella. Kevät ja kesä on muuta varten!
Tämän kesä on myös opettanut paljon tulevaa vuottani varten. Pitää vain rohkeasti tarttua hetkeen ja nauttia siitä. Pian kuitenkin huomaa hetkien lipuneen ohi ja kultaiset muistot takaraivossa on lähdettävä kohti uutta. Tämä pätee niin tähän kesään kuin au pair vuoteenkin. Jos ajan tuhlaa stressaamalla niin puolet elämän hienouksista menee ohi.
Tärkeintä on hypätä, siivet kasvaa matkalla.
En tiedä johtuuko siitä, että osaa nyt nauttia tärkeiden ihmisten seurasta erilailla. Ja nauttia ylipäätään Suomen kesästä erilailla, koska seuraava kesä täällä on vasta 2012. Huisia.
Toukokuussa lähdin hieman skeptisesti liikkeelle tähän kesään. Ei kesätöitä, ei suunnitelmia, kariutunu parisuhde ja lähtö vasta elokuussa. Mitä teen kaksi kokonaista kuukautta?
Ei tarvitse tehdä suuria ollakseen onnellinen. Pienistä puroista ne valtameretkin koostuu. Kesään mahtuu niiin monia pieniä onnen hetkiä, että kesäni on yksi iso valtameri iloa ja elämänriemua. Näitä onnen hetkiä on ollut kavereiden kuin perheen ja sukulaistenkin kanssa. Enkä tarkota, että kesäni olisi nyt ohi. Ehei! 3 viikkoa jäljellä. Siis elämäni parasta 3 viikkoa. Carpe diem ja nauti siitä :) stressata ehtii syksyllä ja talvella. Kevät ja kesä on muuta varten!
Tämän kesä on myös opettanut paljon tulevaa vuottani varten. Pitää vain rohkeasti tarttua hetkeen ja nauttia siitä. Pian kuitenkin huomaa hetkien lipuneen ohi ja kultaiset muistot takaraivossa on lähdettävä kohti uutta. Tämä pätee niin tähän kesään kuin au pair vuoteenkin. Jos ajan tuhlaa stressaamalla niin puolet elämän hienouksista menee ohi.
Tärkeintä on hypätä, siivet kasvaa matkalla.
perjantai 16. heinäkuuta 2010
Satanen
Ajatukseni oli tehdä 100-lista vasta Amerikassa, mutta sainkin ajatuksen. Teen nyt yhden, helmikuussa toisen ja vuoden jälkeen yhden. Kiinnostaa nähdä kuinka ajatukseni on muuttunut.
1. Sukat+sandaalit hyi. Ei lisättävää.
2. Tietylle tuulelle sattuessani pidän siivoamisesta. Jepjep äiti.
3. Susi lampaan vaatteissa. Päätelkää ite :)
4. Tällä hetkellä IYAZ-Solo, Jason Derulo-What If ja Chirs Brown-Forever ovat kovassa kulutuksessa musiikkipuolella.
5. Vaikutuksen minuun ihmisenä teki Grace Kelly. Upea ihminen. PS. eläisitpä vielä.
6. Teinityttönä formulat oli ehkä suurin intohimoni. Kisaviikonloppuna tuijotin to-su koko ajan maikkaria. Jep jopa uusinnat jokaisesta lähtetyksestä.
7. Lukio oli paras kokemus mun elämässä. Rakastan sitä koulua.
8. Haluun takas lukioon.
9. Ilman lukiota en ois löytäny sielunkumppaniani S:ää.
10. Voisin puhua lukio-kokemuksista vaikka kuinka kauan, mutta jätän aiheen varmaan tässä listassa nyt tähän.
11. Glee Cast-Don't stop believing on mun voimanlähde heikkona hetkenä. SUOSITTELEN!
12. Reamonn-Million miles saa kyyneleet mun silmiin. En suosittele.
13. En oo taikauskoinen, mut en tykkää numerosta 13. Anteeks luvusta.
14. Häpeän katsoa yläasteen kuvia. Huhhuh.
15. Luultavasti häpeän katsoa lukion kuvia joku päivä.
16. Olen ehkä... hieman? nirso ruoan suhteen. "Paha ruoka ei oo hyvää"
17. Eli syön pelkästään hyvää ruokaa :))
18. Koulussa keskityin vain kivoihin aineisiin.
19. Tyhmiä oli mm. uskonto, historia ja yhteiskuntaoppi.
20. Uskonnonopettaja kerran jopa kysyi "mikä on tekstisi suhde wikipediaan?" hups...
21. Kivo aineita taas koulussa on mm. kuvis, musiikki ja maantieto.
22. Matikka menettelee. Varsinki jos opettaja on yhtä huippu ku meiän Saku! TERKKUI
23. Pohdin usein, että kuinkahan pitkään opettajat muistavat oppilaansa. Esim mitähän ala-asteen opettaja sanois jos pamahtaisin sen eteen?
24. Okei ala-asteen opettaja varmaan kyllä muistaa mut...
25. Olen itsepäinen ja teen tasan niin kuin tahdon.
26. Elän liian vahvasti tunteilla.
27. Naamasta näkee heti millä tuulella olen. Olen siis aika läpinäkyvä.
28. Siitä samansta naamasta näkee myös samantien jos en pidä jostain ihmisestä.
29. Mutta toisaalta kun miettii niin on hyvä näyttää tunteensa. Koska kun niitä pimittää sisällään niin tulee vain iso ahdistusmöykky sisälle.
30. En oo ehkä kaikista kärsivällisin ihminen. Kaikessa voi kehittyä?
31. Itken helposti.
32. Hävettää jo nyt. Itkin kun katsoin ohjelmaa Meidän isä on parempi kun teiän isä
33. Heikkokohtani on lapset. Ne saa mut liian helposti itkee.
34. Kummityttöni on aiiiivan ihana. Elämäni rakkaus tästä ikuisuuteen <3 Pusuja B
35. Tykkään leipoa. Siinä saa luotua jauhoista jotain suurta ja näet omilla silmilläsi kuinka siitä tulee herkullinen kakku. Tiikerikakku ja letut. Bravuurit.
36.Vihaan myöhästelyä. Siis ahdistun ja stressaan ja saan kauheen migreenin. Äitini kanssa luulis tottuneen myöhästelyyn...
37. En ole kyllä paras suunnitelee aikataulujakaan. Varaan mm. 5 min automatkaan helposti 20 min. Lentokentälle menisin 4 h aikaisemmin. Jos siel onki jonoa ja myöhästyn.
38. Mua hirrveesti kiinnostaa kuinka mä muutun au pair-vuoden aikana.
39. Tulevaisuudessa haluun ehdottomasti työskennellä lasten kanssa.
40. Lapset on elämän suola. Miks sanon jo nyt noin?
41. Uus häpeä. Miley Curys-Climb on aeevan ihana. Sopii mun tähän elämäntilanteeseen kun nenä päähän. Tiiän Hannah Montana pissis.
42. Viihdyn ihmisten seurassa liiankin hyvin.
43. Puhun kuulma paljon? En allekirjoita.
44. Kuulma mä oon myös maailman ainut ihminen joka säkättää. Tiiä mitä se sit tarkottaa...
45. En ota paineita helposti.
46. Rennosti vaan.
47. Lentokoneet on jotain niin vaikuttavaa. Jos joku käskis ni kumartaisin niille. VITSI. Ei tarvi koittaa.
48. Mutta... lentokoneessa olo on... KAMALAA. Eli pelkään lentämistä.
49. Silti lentelen paljon. Jep se on rankkaa ku aina pitää pelätä.
50. Hammaslääkäritäti sano mulle "olit niin rohkee, mut en viitti sulle enää antaa tarraa ni saat hammastahnan" :) söpöä.
51. En pelkää hammaslääkäreitä. Mutta se kun ne tunkee ne kaikki härvelit suuhun. Tuntuu et tuhkehdun. En oo unelma-asiakas. Mutta yritän aina parhaani.
52. Feministi. Ja ylpeä siitä!
53. En yleensä hirveästi ajattele mitä suustani päästän.
54. Myötähäpeän tunne on muuten maailman kamalin.
55. Ei sillä, että toi myötähäpeä muhun ikinä kohdistuis...
56. Perheeni on paras kaikista!
57. Ja mun perheeseen lukeutuu myös mun adoptio-isosisko. Maailman paras sekin! :)
58. Veljistä nyt sitten puhumattakaan!
59. Vanhempani väittää et mut on lellitty, mutta saavatpa syyttää itteään! No can do
60. Olen mielestäni (?) kahden viime kuukauden aikana kasvanut henkisesti älyttömästi.
61. En tiiä vaikuttaako asiaan se, että olen pian vastuussa kolmesta pörröpäästä.
62. Olen koukuttunut elämänkertoihin tänä kesänä.
63. Nyt olen lukenu Grace Kelly (LOVE), Audrey Hepburn ja Michelle Obama.
64. Audreyn leffat on ihania
65. Michelle Obama. No comments.
66. Seuraava on Prinsessa Diana.
67. Valitsen hyvin tarkkaan kenestä luen.
68. Politiikka. TYLSYYS.
69. Kauppalehti, Taloussanomat. Roskalehtiä.
70. Cosmopolitan. Raamattu
71. Sitten isona haluan puisen omakotitalon järvenrannalle. Miehen, kolme lasta ja koira pörrämään isolle pihamaalle.
72. Katsellaan myöhemmin mitä haluan kun kolmea lasta olen kaitsenut.
73. Seisoin yleisurheilun mm-kisojen avajaisissa vuonna 2005 rullaluistimilla vesisateessa ja pitelin Puolan lippua.
74. Riku Riihilahti seiso mua vastapäätä ja sano kaverilleen "kato noi seisoo satees. Varmaa aika kylmä" Eiiiii yhtään!
75. Elämä on aika mahtava juttu!
76. Varsinkin kun sen saa jakaa mahtavien ihmisten kanssa.
77. Sukunimestäni huolimatta ei en ole suomenruotsalainen eikä mun nimeä kirjoteta "Janica"
78. Se on kiva ku kaikkialla joutuu tavaa etu- JA sukunimeään 5 min. "kaks I:tä ja kaks S:ää ja molemmmat K:lla"
79. Rakastin käydä mummilla koska sillä oli kunnon maatalo. Sai juosta kanojen perässä ja nukkua lampaiden kanssa. Ahh lapsuutta.
80. Monestihan minulle sanottiin "ÄLÄ KOSKE SÄHKÖAITAA" arvatkaa otinko siitä salaa kahdella kädellä kiinni?
81. Ja kyllä siitä tulee ihan suhteellin tujaus. En suosittele.
82. Musta sähköpostien lähettely on jotenki kivaa. Hupsua. Paljon söpömpää ku kirjeen lähettäminen.
83. Suomen kesät on IHANIA.
84. On mahtavaa olla nuori. Koko elämä edessä ja vapaus tehdä mitä haluaa.
85. En haluu kasvaa isoks.
86. Pienenä musta oli outoa ku kukaan ei muistanu syntymäpäiviään. Mä vaa hoin viides viidettä! Eihän niitä kuukausia nyt erkkikään muista.
87. Kirjotin Kela-kortin nimikirjotus kohtaan sukunimen väärin. Ja ikää oli 15. Hyvä minä!
88. Joku joka tätä lukee voi saada ehkä hieman yksinkertaisen kuvan musta.
89. Kyl mä osaan olla vaa fiksu jos oikee yritän.
90. On vaa helpompi antaa olla ja naureskella sit itelleen.
91. Itelleen nauraminen on ehkä hauskinta.
92. Pari vuotta sitten vuosi Amerikassa ois tuntu liian pelottavalta.
93. Nyt se on vuosi täynnä mahdollisuuksia.
94. Olen laiska.
95. Siitä kertoo jo se, että lukiossa tein alle 40% läksyistä.
96. Olin kyllä teininä tooosi kiltti. En ikinä tehny mitään pahaa.
97. Lintsailun alotin lukiossa vastan kun täytin 18 ja olin itse vastuussa poissaoloista.
98. Oon kyllä edelleen tosi kiltti ihminen. En osaa sanoa ei.
99. Musta on tullu autoni orja. En osais liikkuu mihinkään ilman sitä. Senpä takia oon viimesen kahden vuoden aikana käyttäny bussii... kolme kertaa? Ja nyt se rakas myydään pois :(
100. Olen onnellinen. :)
Nämä ajatukset ovat nyt vain tällä hetkellä päässäni. Mul ois ollu viel kuinka ja paljon sanottavaa. Eli jos puhun paljon niin myös kirjotan paljon... Viimeinen on kuitenkin se tärkein :)
1. Sukat+sandaalit hyi. Ei lisättävää.
2. Tietylle tuulelle sattuessani pidän siivoamisesta. Jepjep äiti.
3. Susi lampaan vaatteissa. Päätelkää ite :)
4. Tällä hetkellä IYAZ-Solo, Jason Derulo-What If ja Chirs Brown-Forever ovat kovassa kulutuksessa musiikkipuolella.
5. Vaikutuksen minuun ihmisenä teki Grace Kelly. Upea ihminen. PS. eläisitpä vielä.
6. Teinityttönä formulat oli ehkä suurin intohimoni. Kisaviikonloppuna tuijotin to-su koko ajan maikkaria. Jep jopa uusinnat jokaisesta lähtetyksestä.
7. Lukio oli paras kokemus mun elämässä. Rakastan sitä koulua.
8. Haluun takas lukioon.
9. Ilman lukiota en ois löytäny sielunkumppaniani S:ää.
10. Voisin puhua lukio-kokemuksista vaikka kuinka kauan, mutta jätän aiheen varmaan tässä listassa nyt tähän.
11. Glee Cast-Don't stop believing on mun voimanlähde heikkona hetkenä. SUOSITTELEN!
12. Reamonn-Million miles saa kyyneleet mun silmiin. En suosittele.
13. En oo taikauskoinen, mut en tykkää numerosta 13. Anteeks luvusta.
14. Häpeän katsoa yläasteen kuvia. Huhhuh.
15. Luultavasti häpeän katsoa lukion kuvia joku päivä.
16. Olen ehkä... hieman? nirso ruoan suhteen. "Paha ruoka ei oo hyvää"
17. Eli syön pelkästään hyvää ruokaa :))
18. Koulussa keskityin vain kivoihin aineisiin.
19. Tyhmiä oli mm. uskonto, historia ja yhteiskuntaoppi.
20. Uskonnonopettaja kerran jopa kysyi "mikä on tekstisi suhde wikipediaan?" hups...
21. Kivo aineita taas koulussa on mm. kuvis, musiikki ja maantieto.
22. Matikka menettelee. Varsinki jos opettaja on yhtä huippu ku meiän Saku! TERKKUI
23. Pohdin usein, että kuinkahan pitkään opettajat muistavat oppilaansa. Esim mitähän ala-asteen opettaja sanois jos pamahtaisin sen eteen?
24. Okei ala-asteen opettaja varmaan kyllä muistaa mut...
25. Olen itsepäinen ja teen tasan niin kuin tahdon.
26. Elän liian vahvasti tunteilla.
27. Naamasta näkee heti millä tuulella olen. Olen siis aika läpinäkyvä.
28. Siitä samansta naamasta näkee myös samantien jos en pidä jostain ihmisestä.
29. Mutta toisaalta kun miettii niin on hyvä näyttää tunteensa. Koska kun niitä pimittää sisällään niin tulee vain iso ahdistusmöykky sisälle.
30. En oo ehkä kaikista kärsivällisin ihminen. Kaikessa voi kehittyä?
31. Itken helposti.
32. Hävettää jo nyt. Itkin kun katsoin ohjelmaa Meidän isä on parempi kun teiän isä
33. Heikkokohtani on lapset. Ne saa mut liian helposti itkee.
34. Kummityttöni on aiiiivan ihana. Elämäni rakkaus tästä ikuisuuteen <3 Pusuja B
35. Tykkään leipoa. Siinä saa luotua jauhoista jotain suurta ja näet omilla silmilläsi kuinka siitä tulee herkullinen kakku. Tiikerikakku ja letut. Bravuurit.
36.Vihaan myöhästelyä. Siis ahdistun ja stressaan ja saan kauheen migreenin. Äitini kanssa luulis tottuneen myöhästelyyn...
37. En ole kyllä paras suunnitelee aikataulujakaan. Varaan mm. 5 min automatkaan helposti 20 min. Lentokentälle menisin 4 h aikaisemmin. Jos siel onki jonoa ja myöhästyn.
38. Mua hirrveesti kiinnostaa kuinka mä muutun au pair-vuoden aikana.
39. Tulevaisuudessa haluun ehdottomasti työskennellä lasten kanssa.
40. Lapset on elämän suola. Miks sanon jo nyt noin?
41. Uus häpeä. Miley Curys-Climb on aeevan ihana. Sopii mun tähän elämäntilanteeseen kun nenä päähän. Tiiän Hannah Montana pissis.
42. Viihdyn ihmisten seurassa liiankin hyvin.
43. Puhun kuulma paljon? En allekirjoita.
44. Kuulma mä oon myös maailman ainut ihminen joka säkättää. Tiiä mitä se sit tarkottaa...
45. En ota paineita helposti.
46. Rennosti vaan.
47. Lentokoneet on jotain niin vaikuttavaa. Jos joku käskis ni kumartaisin niille. VITSI. Ei tarvi koittaa.
48. Mutta... lentokoneessa olo on... KAMALAA. Eli pelkään lentämistä.
49. Silti lentelen paljon. Jep se on rankkaa ku aina pitää pelätä.
50. Hammaslääkäritäti sano mulle "olit niin rohkee, mut en viitti sulle enää antaa tarraa ni saat hammastahnan" :) söpöä.
51. En pelkää hammaslääkäreitä. Mutta se kun ne tunkee ne kaikki härvelit suuhun. Tuntuu et tuhkehdun. En oo unelma-asiakas. Mutta yritän aina parhaani.
52. Feministi. Ja ylpeä siitä!
53. En yleensä hirveästi ajattele mitä suustani päästän.
54. Myötähäpeän tunne on muuten maailman kamalin.
55. Ei sillä, että toi myötähäpeä muhun ikinä kohdistuis...
56. Perheeni on paras kaikista!
57. Ja mun perheeseen lukeutuu myös mun adoptio-isosisko. Maailman paras sekin! :)
58. Veljistä nyt sitten puhumattakaan!
59. Vanhempani väittää et mut on lellitty, mutta saavatpa syyttää itteään! No can do
60. Olen mielestäni (?) kahden viime kuukauden aikana kasvanut henkisesti älyttömästi.
61. En tiiä vaikuttaako asiaan se, että olen pian vastuussa kolmesta pörröpäästä.
62. Olen koukuttunut elämänkertoihin tänä kesänä.
63. Nyt olen lukenu Grace Kelly (LOVE), Audrey Hepburn ja Michelle Obama.
64. Audreyn leffat on ihania
65. Michelle Obama. No comments.
66. Seuraava on Prinsessa Diana.
67. Valitsen hyvin tarkkaan kenestä luen.
68. Politiikka. TYLSYYS.
69. Kauppalehti, Taloussanomat. Roskalehtiä.
70. Cosmopolitan. Raamattu
71. Sitten isona haluan puisen omakotitalon järvenrannalle. Miehen, kolme lasta ja koira pörrämään isolle pihamaalle.
72. Katsellaan myöhemmin mitä haluan kun kolmea lasta olen kaitsenut.
73. Seisoin yleisurheilun mm-kisojen avajaisissa vuonna 2005 rullaluistimilla vesisateessa ja pitelin Puolan lippua.
74. Riku Riihilahti seiso mua vastapäätä ja sano kaverilleen "kato noi seisoo satees. Varmaa aika kylmä" Eiiiii yhtään!
75. Elämä on aika mahtava juttu!
76. Varsinkin kun sen saa jakaa mahtavien ihmisten kanssa.
77. Sukunimestäni huolimatta ei en ole suomenruotsalainen eikä mun nimeä kirjoteta "Janica"
78. Se on kiva ku kaikkialla joutuu tavaa etu- JA sukunimeään 5 min. "kaks I:tä ja kaks S:ää ja molemmmat K:lla"
79. Rakastin käydä mummilla koska sillä oli kunnon maatalo. Sai juosta kanojen perässä ja nukkua lampaiden kanssa. Ahh lapsuutta.
80. Monestihan minulle sanottiin "ÄLÄ KOSKE SÄHKÖAITAA" arvatkaa otinko siitä salaa kahdella kädellä kiinni?
81. Ja kyllä siitä tulee ihan suhteellin tujaus. En suosittele.
82. Musta sähköpostien lähettely on jotenki kivaa. Hupsua. Paljon söpömpää ku kirjeen lähettäminen.
83. Suomen kesät on IHANIA.
84. On mahtavaa olla nuori. Koko elämä edessä ja vapaus tehdä mitä haluaa.
85. En haluu kasvaa isoks.
86. Pienenä musta oli outoa ku kukaan ei muistanu syntymäpäiviään. Mä vaa hoin viides viidettä! Eihän niitä kuukausia nyt erkkikään muista.
87. Kirjotin Kela-kortin nimikirjotus kohtaan sukunimen väärin. Ja ikää oli 15. Hyvä minä!
88. Joku joka tätä lukee voi saada ehkä hieman yksinkertaisen kuvan musta.
89. Kyl mä osaan olla vaa fiksu jos oikee yritän.
90. On vaa helpompi antaa olla ja naureskella sit itelleen.
91. Itelleen nauraminen on ehkä hauskinta.
92. Pari vuotta sitten vuosi Amerikassa ois tuntu liian pelottavalta.
93. Nyt se on vuosi täynnä mahdollisuuksia.
94. Olen laiska.
95. Siitä kertoo jo se, että lukiossa tein alle 40% läksyistä.
96. Olin kyllä teininä tooosi kiltti. En ikinä tehny mitään pahaa.
97. Lintsailun alotin lukiossa vastan kun täytin 18 ja olin itse vastuussa poissaoloista.
98. Oon kyllä edelleen tosi kiltti ihminen. En osaa sanoa ei.
99. Musta on tullu autoni orja. En osais liikkuu mihinkään ilman sitä. Senpä takia oon viimesen kahden vuoden aikana käyttäny bussii... kolme kertaa? Ja nyt se rakas myydään pois :(
100. Olen onnellinen. :)
Nämä ajatukset ovat nyt vain tällä hetkellä päässäni. Mul ois ollu viel kuinka ja paljon sanottavaa. Eli jos puhun paljon niin myös kirjotan paljon... Viimeinen on kuitenkin se tärkein :)
sunnuntai 11. heinäkuuta 2010
Tuhkimotarinoita
Taas tuli yksi elämänkerta luettua. Tällä kertaa se oli Audrey Hepburn. Hieman jäi kaksijakoiset tunnelmat. Toisaalta Audreyn poismeno kuvailtiin tarkemmin kuin Grace Kellyn ja sitä kautta tuli lopussa tosi surullinen olo. Niin monta jäi kaipaamaan rakastaan. Grace Kellyn kuolema oli vain muutaman rivin pituinen ja jäi siltä osin vähän kylmäksi.
Muuten näitä kahta elämäkertaa ja naista on tosi vaikea verrata. Pitkään oli Hepburnia lukiessa olo, että Kelly on enemmän "minua varten". Tuntui, että Hepburn saa kaiken ilman minkäänlaisia ponnisteluja. Vaikka eihän se niin mennyt. Loppua kohden tunnelmat muuttuivat enkä oikein osaa nyt pukea sanoiksi ajatuksiani näistä kahdesta neitosesta. Hepburnhan sai 5 keskenmenoa ja synnytti yhden kuolleen lapsen. Toki hänellä oli ne kaks poikaakin. Ja häntä edelleen neititeltiin vaikka oli jo 60-vuotias. Outoa?
Nyt sitten siirryin seuraavaan eli Michelle Obamaan. Kampaajalla luin hänestä artikkelin ja kiinnostuin kovasti. Ja liittyyhän se monella tapaa tulevaisuuteeni. Amerikan First Lady. Ensi viikolla käyn myös ostamassa Dianan elämänkerran. Hänestä ei ole muuten suomenkielistä elämänkertaa, mikä on mielestäni outoa.
Huomenna on lähtöön 4 viikkoa. Eli ei todellakaan enää paljoa. Aikaa yritän täyttää, jotta miettimiselle jäisi mahdollisimman vähän aikaa. Huomenna forumilta lähtee 3 joten porukka alkaa olemaan siellä fifty-fifty. Outoa. Vastahan me kaikki oltiin Suomessa ja intoiltiin lähdöistä ja perheistä.
Hostisäni on auttanut minua VALTAVASTI jo nyt ennen lähtöä. Vähän väliä saan sähköpostia "googlasin tämän ja tämän. Voit toimia näin ja näin tai sitten..." Suloista =) Ensi viikolla lähetän sen mölkyn sinne niin voidaan sitä pelailla siellä.
Mitään suurempia ajatuksia tai tunteenpurkauksia vuotta kohtaan ei nyt ole ollut. Tutustun koko ajan uusiin ihmisiin, jotka tulevat training schooliin ja osa jopa asuu lähellä minua! Eli kavereita. Jei! Viime yönä näin unta perheestä. Oli eka kerta. Aamulla oli niin jännä tunne masussa. Toivoin jo niin olevani siellä ja saavani peuhata lasten kanssa. Mutta 28 päivää...
Jäljellä olevat viikot ovat kyllä täynnä kaikkea loistavaa ohjelmaa ettei mitään rajaa! Ootan jo tulevia viikkoja suurella innolla. Sukulaisia, kavereita, mökkiä ja juhlia ja kaikkea! Mahtavaa. Kesä10 on kyllä ollut aiiiivan ihana (:
Mutta nyt nauttimaan kesäillasta laiturille. Love!
Muuten näitä kahta elämäkertaa ja naista on tosi vaikea verrata. Pitkään oli Hepburnia lukiessa olo, että Kelly on enemmän "minua varten". Tuntui, että Hepburn saa kaiken ilman minkäänlaisia ponnisteluja. Vaikka eihän se niin mennyt. Loppua kohden tunnelmat muuttuivat enkä oikein osaa nyt pukea sanoiksi ajatuksiani näistä kahdesta neitosesta. Hepburnhan sai 5 keskenmenoa ja synnytti yhden kuolleen lapsen. Toki hänellä oli ne kaks poikaakin. Ja häntä edelleen neititeltiin vaikka oli jo 60-vuotias. Outoa?
Nyt sitten siirryin seuraavaan eli Michelle Obamaan. Kampaajalla luin hänestä artikkelin ja kiinnostuin kovasti. Ja liittyyhän se monella tapaa tulevaisuuteeni. Amerikan First Lady. Ensi viikolla käyn myös ostamassa Dianan elämänkerran. Hänestä ei ole muuten suomenkielistä elämänkertaa, mikä on mielestäni outoa.
Huomenna on lähtöön 4 viikkoa. Eli ei todellakaan enää paljoa. Aikaa yritän täyttää, jotta miettimiselle jäisi mahdollisimman vähän aikaa. Huomenna forumilta lähtee 3 joten porukka alkaa olemaan siellä fifty-fifty. Outoa. Vastahan me kaikki oltiin Suomessa ja intoiltiin lähdöistä ja perheistä.
Hostisäni on auttanut minua VALTAVASTI jo nyt ennen lähtöä. Vähän väliä saan sähköpostia "googlasin tämän ja tämän. Voit toimia näin ja näin tai sitten..." Suloista =) Ensi viikolla lähetän sen mölkyn sinne niin voidaan sitä pelailla siellä.
Mitään suurempia ajatuksia tai tunteenpurkauksia vuotta kohtaan ei nyt ole ollut. Tutustun koko ajan uusiin ihmisiin, jotka tulevat training schooliin ja osa jopa asuu lähellä minua! Eli kavereita. Jei! Viime yönä näin unta perheestä. Oli eka kerta. Aamulla oli niin jännä tunne masussa. Toivoin jo niin olevani siellä ja saavani peuhata lasten kanssa. Mutta 28 päivää...
Jäljellä olevat viikot ovat kyllä täynnä kaikkea loistavaa ohjelmaa ettei mitään rajaa! Ootan jo tulevia viikkoja suurella innolla. Sukulaisia, kavereita, mökkiä ja juhlia ja kaikkea! Mahtavaa. Kesä10 on kyllä ollut aiiiivan ihana (:
Mutta nyt nauttimaan kesäillasta laiturille. Love!
keskiviikko 7. heinäkuuta 2010
Kuukausi
Kuukausi (ja 2 pv päälle) lähtöön. Aika hurjaa. Vasta tuntuu, että mut hyväksyttiin ohjelmaan ja sain eka matchin. Vasta vähään aikaa sittenhän mä revin päätäni irti kun perhe katosi maan päältä ja haastatteli muita. Minä voitin tämän kilpailun.
Vielä vähän aikaa sitten lähtöönkin oli 68 päivää jäljellä. Nyt näitä kuuluisia päiviä on 33. Maanantaina ollaan jo kahdenkympin puolella. Ja maanantaina on myös tasan 4 viikko lentokoneen nousuun Helsinki-Vantaan lentokentältä.
To do-lista on kutistunut olemattomaksi. Ei ole oikeastaan enää kun pakkaus, tuliaisherkkujen osto, valokuvien tilaus ja muutaman muumimukin valitseminen mukaan. Aika helppoa :)
Eli viimeiset viikot täällä vaan makoillaa ja nautitaan Suomen kesästä, kavereista ja perheestä ja kaikista tärkeimmästä; B:stä.
Päällimmäiset tunteet tällä hetkellä on odottava innostus ja jännitys. Pelätä en osaa sillä tiedän pärjääväni. Lapset ovat lapsia kaikkialla maailmassa, joten jos pärjään lasten kanssa Suomessa niin miksi en siellä? Okei kieli. Mutta sen oppii puhumalla ja elämällä heidän kanssaan, joten antaa palaa.
Ikävä on asia jota on hirveän vaikea käsitellä ja käsittää ennen lähtöä. Kuten joku sanoin niin ikävä on ehkä hieman asennekysymys. Yksinäisinä hetkinä on helppo ajatella kavereita ja perhettä täällä. Suomessa en olisi yksin. Mutta kun ei jää istumaan ja pohtimaan Suomea sen enempää vaan näkee muita ihmisiä ja raahaa itsensä vaikka kuntosalille niin ajatukset katoavat. Konkreettinen tekeminen auttaa aina. Se saa ajatukset pois ikävästä ja Suomesta.
Tätä taktiikkaa olen käyttänyt näissä kuuluisissa turhautumis-päivissä täällä Suomessakin. Jos vain istun ja odotan niin pää hajoaa, mutta kun suunnittelen koko ajan jotain tekemistä niin au pair-vuosi unohtuu!
Olen alkanut pitää jo ajatuksesta, että elän viikon campuksella training schoolissa. Pitkin matkaa se on ollut kaikista inhottavin asia, mutta nyt kun olen jutellut muiden kanssa, jotka sinne on samaisella viikolla tulossa niin ei ole enää niin kamalaa. Siellä kuitenkin luon ensimmäisiä ja tärkeitä suhteita kavereihin. Ja nämä kaverit ovat alussa kultaakin kalliimpia. Training school viikko tuo kyllä paljon harmaita hiuksia vaatteiden suhteen. Pitää ottaa niin vähän, mutta kaiken pitää mätsätä keskenään. Ja tälläkin hetkellä siellä on todella kuumaa, joka tuo oman haasteensa tähän hommaan. Vaikeeta. Plus vielä perheen tapaamisvaatteet! Ja ei en ole turhamainen.
Tein jopa eilen Pre-departue workbookin tehtävät. Osa niistä kysymyksistä oli jotenkin tosi tyhmiä, mutta onpahan tehty :)
Pakkauslistoja olen tehnyt nyt jo kaksikin kappaletta! Logiikkani on, että kun teen niitä aikasin ja tarpeeksi niin saan hahmotettua ilman paniikkia kaiken mitä tarvitsen. On muuten toiminut aika hyvin. Suosittelen muillekkin! Jokaiseen laukkuun on tehty tarkat listat mitä tulee mihinkin.
Nyt on muuten laukku johon mahtuu tietokone kanssa. Onhan se aika iso kun se tuossa lattialla möllöttää, mutta tavarat mahtuu mukaan ;) ennemmin tulee käsimatkatavaroiden painoraja vastaan kun tilanpuute!
Joka ilta tunnun nukahtavani miettiessäni perhettä, tapaamista perheen kanssa, ensimmäisiä päiviä ja kaikkea sellaista. Erityisesti mietin lapsia ja mitä kaikkea voinkaan heidän kanssa touhtua. Pitäisi varmaan tuonne kalenteriin tehdä listaa leikeistä ja aktiviteeteistä, joita voin kesäloma päivinä lasten kanssa tehdä.
Maaliskuussa olin vielä menossa opiskelemaan ja nyt vain kolme ja puoli kuukautta sen jälkeen valmsitun viettämään elämäni vuotta amerikassa. Elämä on arvaamatonta. :)
Vielä vähän aikaa sitten lähtöönkin oli 68 päivää jäljellä. Nyt näitä kuuluisia päiviä on 33. Maanantaina ollaan jo kahdenkympin puolella. Ja maanantaina on myös tasan 4 viikko lentokoneen nousuun Helsinki-Vantaan lentokentältä.
To do-lista on kutistunut olemattomaksi. Ei ole oikeastaan enää kun pakkaus, tuliaisherkkujen osto, valokuvien tilaus ja muutaman muumimukin valitseminen mukaan. Aika helppoa :)
Eli viimeiset viikot täällä vaan makoillaa ja nautitaan Suomen kesästä, kavereista ja perheestä ja kaikista tärkeimmästä; B:stä.
Päällimmäiset tunteet tällä hetkellä on odottava innostus ja jännitys. Pelätä en osaa sillä tiedän pärjääväni. Lapset ovat lapsia kaikkialla maailmassa, joten jos pärjään lasten kanssa Suomessa niin miksi en siellä? Okei kieli. Mutta sen oppii puhumalla ja elämällä heidän kanssaan, joten antaa palaa.
Ikävä on asia jota on hirveän vaikea käsitellä ja käsittää ennen lähtöä. Kuten joku sanoin niin ikävä on ehkä hieman asennekysymys. Yksinäisinä hetkinä on helppo ajatella kavereita ja perhettä täällä. Suomessa en olisi yksin. Mutta kun ei jää istumaan ja pohtimaan Suomea sen enempää vaan näkee muita ihmisiä ja raahaa itsensä vaikka kuntosalille niin ajatukset katoavat. Konkreettinen tekeminen auttaa aina. Se saa ajatukset pois ikävästä ja Suomesta.
Tätä taktiikkaa olen käyttänyt näissä kuuluisissa turhautumis-päivissä täällä Suomessakin. Jos vain istun ja odotan niin pää hajoaa, mutta kun suunnittelen koko ajan jotain tekemistä niin au pair-vuosi unohtuu!
Olen alkanut pitää jo ajatuksesta, että elän viikon campuksella training schoolissa. Pitkin matkaa se on ollut kaikista inhottavin asia, mutta nyt kun olen jutellut muiden kanssa, jotka sinne on samaisella viikolla tulossa niin ei ole enää niin kamalaa. Siellä kuitenkin luon ensimmäisiä ja tärkeitä suhteita kavereihin. Ja nämä kaverit ovat alussa kultaakin kalliimpia. Training school viikko tuo kyllä paljon harmaita hiuksia vaatteiden suhteen. Pitää ottaa niin vähän, mutta kaiken pitää mätsätä keskenään. Ja tälläkin hetkellä siellä on todella kuumaa, joka tuo oman haasteensa tähän hommaan. Vaikeeta. Plus vielä perheen tapaamisvaatteet! Ja ei en ole turhamainen.
Tein jopa eilen Pre-departue workbookin tehtävät. Osa niistä kysymyksistä oli jotenkin tosi tyhmiä, mutta onpahan tehty :)
Pakkauslistoja olen tehnyt nyt jo kaksikin kappaletta! Logiikkani on, että kun teen niitä aikasin ja tarpeeksi niin saan hahmotettua ilman paniikkia kaiken mitä tarvitsen. On muuten toiminut aika hyvin. Suosittelen muillekkin! Jokaiseen laukkuun on tehty tarkat listat mitä tulee mihinkin.
Nyt on muuten laukku johon mahtuu tietokone kanssa. Onhan se aika iso kun se tuossa lattialla möllöttää, mutta tavarat mahtuu mukaan ;) ennemmin tulee käsimatkatavaroiden painoraja vastaan kun tilanpuute!
Joka ilta tunnun nukahtavani miettiessäni perhettä, tapaamista perheen kanssa, ensimmäisiä päiviä ja kaikkea sellaista. Erityisesti mietin lapsia ja mitä kaikkea voinkaan heidän kanssa touhtua. Pitäisi varmaan tuonne kalenteriin tehdä listaa leikeistä ja aktiviteeteistä, joita voin kesäloma päivinä lasten kanssa tehdä.
Maaliskuussa olin vielä menossa opiskelemaan ja nyt vain kolme ja puoli kuukautta sen jälkeen valmsitun viettämään elämäni vuotta amerikassa. Elämä on arvaamatonta. :)
sunnuntai 4. heinäkuuta 2010
4th of July
Huisii! Tänää on niinku Independence Day in the USA ja vuoden päästä mäki oisin siellä mukana. Aika jännää. On kyllä ehdottomasti odotetuin juhla au pair-vuodelta. Thanksgivingiä moni on verrannut, että on vähän kuin Suomen joulu mutta ilman lahjoja. Ja no joulu on joulu. Mutta Suomen ja USA itsänäisyyspäivä juhlinnat eroavat melkoisesti. Jotenkin Suomessa tuntuu siltä että turhaa on kaikki kiinni kun ei ole mitään tekemistä. Paitsi sillä Suomen kermalla joka pääsee pressanlinnan juhlimaan. Ja BTW minähän olen käynyt siinä linnassa. Jepjep. Tosin ei ollu 6.12 eikä Tarskia näkynyt mailla eikä halmeilla, mutta kävinpä kuitenkin. Pointsit siitä.
Olin hieman historiallinen ja jopa kultturelli ja luin Grace Kellyn elämänkerran by Donald Spoto. Tykkäsin hurjasti! Aivan mahtava. Koko ihmisenä Grace oli niin mielenkiintoinen. Pitkin matkaa tuli olo, että tälläinen ihminen hän oli mutta sitten puskista tulee jotain joka taas muuttaa koko käsityksen.
Lähtökohtaisesti minulla ei ollu minkäänlaista mielikuvaa koko ihmisestä. Toki tiesin että joo on näytellyt ja Monacon ruhtinatar ja kuoli auto-onnettomuudessa. Mutta vailla minkäänlaista pohjatietoa tuohon kirjaan päädyin kirjakaupassa. Ja nyt täytyy myöntää hänen olleen aivan mahtava. Nousi People I like to see - listan ehdottomaksi ykköseksi. Kirjailija oli monen vuoden takaa Gracen ystävä ja ennen kuolemaansa Grace oli vitsaillut, että Donaldin pitää kirjoittaa hänestä elämänkerta vasta kun kuolemasta on kulunut 25 vuotta. Ja näin Donald teki.
Toki kirja antaa ehkä hieman ylistävän kuvan Gracesta. Ettei hänessä olisi yhtään vikaa näyttelijänä tai ihmisenä. Mutta kun pitää mielen realistisena niin hyvin kirjoitettu kirja. Grace Kellystä tuli tämän kirjan myötä kyllä esikuvani :)Eli suosittelen! Oli täydellistä riippukeinu ja ranta luettavaa.
Seuraavaksi ajattelin sitten USA:ssa tilata amazonista saman kirjailijan kirjoittaman elämänkerran Audrey Hepburnista.
Mielessä on ollut pitkään niin sanottu koti-ikävä kirjeen kirjottaminen. Tänään sitten sain tarpeeksi inspiraatiota siihen ja väkersin sellaisen itselleni. Nyt se odottaa kirjekuoressa :)
Kirje sisältää siis perjaatteessa rohkasusanoja itselleni vaikeille hetkille. Siinä on mustaa valkoisella kuinka ikävästä pääsee yli jos sellainen tulee ja mitä pitää tehdä. Kirjoitin kirjeen tavallaan kuin toiselle henkilölle ja joskus kun sen avaan niin jännä nähdä mitä kirjeestä ajattelen.
Tekstiin olen tosi tyytyväinen. Tuli oman näköinen teksti ja ne tarvittavat sanat mitä tarvitsen itseni rohkaisuun =) joten hyvä minä!
Mitään uutta ja mullistavaa ajatusta lähdön suhteen ei ole tullut. Lähtöön on koko ajan vähemmän aikaa ja päivä päivältä ajatus iskostuu päähäni kovemmin ja kovemmin. :)
Eilen mietin kovasti hostperheen tapaamista ja kuinka lapset minuun reagoivat. Ja pohdin myös, että mitähän ensimmäinen päivä sisältää sillä perheen luona olen jo 11 aamupäivällä, joten aikaa on runsaasti. Malttamaton olo on!
Pakkaus kanssa saatiin ratkaistua, että ongelmat vain katoavat tässä pitkin matkaa! Mutta se on pelkästään hyvä asia. En harmaannu täysin ennen lähtöä!
Jotenkin kun lähtö lähenee niin perussuomi-juttuja arvostaa enenmmän. Vuoteen ei niitä näe tai koe niin ne pitää painaa päähän tiukasti =) Kuten nämä valoisat ja lämpöisät kesäyöt...
Olin hieman historiallinen ja jopa kultturelli ja luin Grace Kellyn elämänkerran by Donald Spoto. Tykkäsin hurjasti! Aivan mahtava. Koko ihmisenä Grace oli niin mielenkiintoinen. Pitkin matkaa tuli olo, että tälläinen ihminen hän oli mutta sitten puskista tulee jotain joka taas muuttaa koko käsityksen.
Lähtökohtaisesti minulla ei ollu minkäänlaista mielikuvaa koko ihmisestä. Toki tiesin että joo on näytellyt ja Monacon ruhtinatar ja kuoli auto-onnettomuudessa. Mutta vailla minkäänlaista pohjatietoa tuohon kirjaan päädyin kirjakaupassa. Ja nyt täytyy myöntää hänen olleen aivan mahtava. Nousi People I like to see - listan ehdottomaksi ykköseksi. Kirjailija oli monen vuoden takaa Gracen ystävä ja ennen kuolemaansa Grace oli vitsaillut, että Donaldin pitää kirjoittaa hänestä elämänkerta vasta kun kuolemasta on kulunut 25 vuotta. Ja näin Donald teki.
Toki kirja antaa ehkä hieman ylistävän kuvan Gracesta. Ettei hänessä olisi yhtään vikaa näyttelijänä tai ihmisenä. Mutta kun pitää mielen realistisena niin hyvin kirjoitettu kirja. Grace Kellystä tuli tämän kirjan myötä kyllä esikuvani :)Eli suosittelen! Oli täydellistä riippukeinu ja ranta luettavaa.
Seuraavaksi ajattelin sitten USA:ssa tilata amazonista saman kirjailijan kirjoittaman elämänkerran Audrey Hepburnista.
Mielessä on ollut pitkään niin sanottu koti-ikävä kirjeen kirjottaminen. Tänään sitten sain tarpeeksi inspiraatiota siihen ja väkersin sellaisen itselleni. Nyt se odottaa kirjekuoressa :)
Kirje sisältää siis perjaatteessa rohkasusanoja itselleni vaikeille hetkille. Siinä on mustaa valkoisella kuinka ikävästä pääsee yli jos sellainen tulee ja mitä pitää tehdä. Kirjoitin kirjeen tavallaan kuin toiselle henkilölle ja joskus kun sen avaan niin jännä nähdä mitä kirjeestä ajattelen.
Tekstiin olen tosi tyytyväinen. Tuli oman näköinen teksti ja ne tarvittavat sanat mitä tarvitsen itseni rohkaisuun =) joten hyvä minä!
Mitään uutta ja mullistavaa ajatusta lähdön suhteen ei ole tullut. Lähtöön on koko ajan vähemmän aikaa ja päivä päivältä ajatus iskostuu päähäni kovemmin ja kovemmin. :)
Eilen mietin kovasti hostperheen tapaamista ja kuinka lapset minuun reagoivat. Ja pohdin myös, että mitähän ensimmäinen päivä sisältää sillä perheen luona olen jo 11 aamupäivällä, joten aikaa on runsaasti. Malttamaton olo on!
Pakkaus kanssa saatiin ratkaistua, että ongelmat vain katoavat tässä pitkin matkaa! Mutta se on pelkästään hyvä asia. En harmaannu täysin ennen lähtöä!
Jotenkin kun lähtö lähenee niin perussuomi-juttuja arvostaa enenmmän. Vuoteen ei niitä näe tai koe niin ne pitää painaa päähän tiukasti =) Kuten nämä valoisat ja lämpöisät kesäyöt...
perjantai 2. heinäkuuta 2010
Pilkettä silmäkulmassa
Tuli taas leikittyy blogin ulkonäöllä! Ja hieno tuli. Tykkään.
Oli pakko tulla vähän jakamaan ajatuksia tulevasta, taas kerran. Jotenkin tämä loppuviikko on mennyt todella kaksijakoisissa tunnelmissa. Välillä pursuan intoa ja olen niiin varma että tulee mahtava vuosi! Sitten yhtäkkiä tulee taas olo ettei mikään ole varmaa ja ahdistaa suunnattomasti. Sitten menee taas tunti jos toinen vaan ahdistuksessa kierreskellessä ja pian taas positiivisuus nostaa päätään. Toivottavasti nyt jäisi tämä sarastava innokkuus päälle. Luultavasti tällä hetkellä pohdin asioita vain liikaa. Eli minulla on liian vähän tekemistä. Plus herkällä mielentilalla saattaa olla vaikutusta.
Eilinen Tampereen reissu meni enemmän ja vähemmän puhellessa au pair - vuodesta. Pohdin paljon lapsia ja perhettä. Pohdin myös niitä yksinäisiä hetkiä ja päiviä jolloin kaikki tuntuu menevän metsään. Koko päivän saldo kuitenkin oli, että kun lähden matkaan mieli avoimena, pilke silmäkulmassa ja ripaus lapsenmielisyyttä mukana niin monikaan asia ei tunnu ylitsepääsemättömältä.
Toki on ne pahat päivät. Kun kaiken aurinkoisuuden peittää tumma pilvi ja tekisi mieli itkeä koko päivä peiton alla. Ne kuuluu asiaan. Jos ei olisi huonoja päiviä, niin hyvät ei tuntuisi hyviltä. Näitä päiviä varten on kuitenkin ystävät. Ja tarkoitan nyt ystäviä siellä amerikassa. Niitä jotka kokevat saman. Nämä ystävät tulevat olemaan vuoteni pelastus.
Niin kuin perheen nykyinenkin au pair sanoi, alku tulee olemaan varmasti hankala. Jotenkin mieltäni rauhoittaa ajatus siitä, että tunnen jo tanskalaisen tytön joka asuu lähelläni ja L on luvannut esitellä minut kavereilleen ennen kuin lähtee takaisin Kiinaan. Lisäksi hostperhe on luvannut esitellä minut kaikille ystäväperheilleen, joilla on au paireja. L oli alkuun todella yksinäinen, joten he ovat ottaneet siitä opiksi ja aikovat tehdä minusta kuulma yltiösosiaallisen. Lets see :)
Olen siis mielestäni osannut "pelata korttini" melko hyvin tulevaa varten. Kaikkeen ei tietenkään osaa varautua eikä matkaan pidä lähteä suurissa pilvilinnoissa. Vaikeuksia olisi myös täällä kotosuomessa. Alkuun mittakaava vaan voi tuntua hieman erilaiselta.
Oikealla asenteella selviää pitkälle.
Toivoisin tällä hetkellä vain pääseväni jo lentokoneeseen. Että suuri seikkailu alkaisi. Odottaminen saa minut juuri näin sekaisin kuin nyt olen. Mutta päivä kerrallaan :)
Kasvuprosessi tämän seikkailun osalta on jo alkanut.
Oli pakko tulla vähän jakamaan ajatuksia tulevasta, taas kerran. Jotenkin tämä loppuviikko on mennyt todella kaksijakoisissa tunnelmissa. Välillä pursuan intoa ja olen niiin varma että tulee mahtava vuosi! Sitten yhtäkkiä tulee taas olo ettei mikään ole varmaa ja ahdistaa suunnattomasti. Sitten menee taas tunti jos toinen vaan ahdistuksessa kierreskellessä ja pian taas positiivisuus nostaa päätään. Toivottavasti nyt jäisi tämä sarastava innokkuus päälle. Luultavasti tällä hetkellä pohdin asioita vain liikaa. Eli minulla on liian vähän tekemistä. Plus herkällä mielentilalla saattaa olla vaikutusta.
Eilinen Tampereen reissu meni enemmän ja vähemmän puhellessa au pair - vuodesta. Pohdin paljon lapsia ja perhettä. Pohdin myös niitä yksinäisiä hetkiä ja päiviä jolloin kaikki tuntuu menevän metsään. Koko päivän saldo kuitenkin oli, että kun lähden matkaan mieli avoimena, pilke silmäkulmassa ja ripaus lapsenmielisyyttä mukana niin monikaan asia ei tunnu ylitsepääsemättömältä.
Toki on ne pahat päivät. Kun kaiken aurinkoisuuden peittää tumma pilvi ja tekisi mieli itkeä koko päivä peiton alla. Ne kuuluu asiaan. Jos ei olisi huonoja päiviä, niin hyvät ei tuntuisi hyviltä. Näitä päiviä varten on kuitenkin ystävät. Ja tarkoitan nyt ystäviä siellä amerikassa. Niitä jotka kokevat saman. Nämä ystävät tulevat olemaan vuoteni pelastus.
Niin kuin perheen nykyinenkin au pair sanoi, alku tulee olemaan varmasti hankala. Jotenkin mieltäni rauhoittaa ajatus siitä, että tunnen jo tanskalaisen tytön joka asuu lähelläni ja L on luvannut esitellä minut kavereilleen ennen kuin lähtee takaisin Kiinaan. Lisäksi hostperhe on luvannut esitellä minut kaikille ystäväperheilleen, joilla on au paireja. L oli alkuun todella yksinäinen, joten he ovat ottaneet siitä opiksi ja aikovat tehdä minusta kuulma yltiösosiaallisen. Lets see :)
Olen siis mielestäni osannut "pelata korttini" melko hyvin tulevaa varten. Kaikkeen ei tietenkään osaa varautua eikä matkaan pidä lähteä suurissa pilvilinnoissa. Vaikeuksia olisi myös täällä kotosuomessa. Alkuun mittakaava vaan voi tuntua hieman erilaiselta.
Oikealla asenteella selviää pitkälle.
Toivoisin tällä hetkellä vain pääseväni jo lentokoneeseen. Että suuri seikkailu alkaisi. Odottaminen saa minut juuri näin sekaisin kuin nyt olen. Mutta päivä kerrallaan :)
Kasvuprosessi tämän seikkailun osalta on jo alkanut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)