Lovely lovely Miami!

Noniiiiiiiin! Nyt väsyttää mutta ei läheskään eiliseen verrattuna yhtään. Joten viihdytän teitä nyt kertomuksilla. Ja siis turha odottaa mitään päivä nro 1 tehtiin tätä ja tota, päivä nro 2  käytiin siellä ja tuolla. Sellasta en jaksa.. plus paikkoja joissa käytiin oli hmm... allas?

Mutta siis oli iiiiiiiiiiiiiiiiiihana loma. Tänään töiden alkaessa oli kiinnostus -100 mutta kyllä nyt ollaan jo miltein -50! Täältä siis noustaan. Noh anyway. Miamissa paistoi aurinko ja oli lämmintä ja aurinkoa ja allas ja aurinkotuoleja. Mitään muuta en Miamilta edes halua. Kerran kun aurinko paistaa niin on siitä ilo irti otettava. Ai niin ja olihan siinä vieressä se 10000000000000000000 km hiekkarantaa.
Hotelli oli aiivan yhtä lovely ku viimeksi. Nyt majotuttiin kerroksessa 9 kun viimeksi 25. Aamupalan vastapuristettu (yhdyssana?) appelsiinimehu <3 voisin elää pelkästään sillä. Omnomnom. Haluan jo takas!

Mutta siis altaalla tuli loikoiltua melkoisesti ja uitua hien pukatessa pinnalle. Kuitenkin lomaamme mahtui myös jotain muuta; nimittäin uintia ihkuihkuihkujen delfiinien kanssa! Tai "uintia". Koska oltiin niin viime tipassa varaamisen kanssa eikä aikaa jäänyt liialliselle tutkiskelulle ja piti tyytyä ainoisiin vapaisiin paikkoihin niin kyseessä ei ollu syvän veden uintia vaan lähinne delfiinien kanssa hengailua altaassa. Mikä ajoi asiansa hyvin ja ahh delfiinit on ihkuja! Katottiin piiitkä (okei 15 min?) video delfiineistä ja niiden viisaudesta ja yllätyin kyllä. Siis olen kyllä tienny että ovat neroja mutta VOU! Siinä esim näytettiin pätkä, jossa ohjaajat sanoo delfiineille (kahdelle) että tehkää mitä vain mutta yhdessä. Delfiinit lähtee veden alle ja uiskentelee hetken. Sitten edellä oleva katsoo taaimmaista ja sillä sekunnilla silmistä näkee kuinka kaksikko on päättänyt mitä tehdä. Sitten he näyttävästi yhdessä tekee tempun.
Mitä ihmettä-kohtia oli monta mutta toinen oli että delfiinin edessä heitettiin kolme asiaa altaaseen; kori, ihminen ja joku mitä en muista. Lisäksi altaassa oli valkoinen pallo seinässä kiinni (kyllä) ja musta pallo (ei). Sitten delfiiniltä kysyttiin että onko altaassa kori? Ja delfiini ui valkoisen pallon luokse. Onko altaassa pallo? ja delfiini ui mustan pallon luokse.

Mutta ahh en voi lopettaa delfiinien hehkutusta. Ehdottomasti meen joskus uudestaan! On kyllä kaiken rahansa arvoista. Meiän altaan vieressä oli allas, missä uiskentele 5 kk vanha delfiininpoikanen nimeltä Ringo. Siellä se välillä kurkki pinnalla elämää. Suloisuus. Miltä delfiinin pinta tuntuu ei voi oikein sanoin kuvailla. Se on jotenkin kuminen ja muovinen ja kaikkea siltä väliltä. Kokeilkaa ite?

Kaiken kaikkiaan; haluun takas Miamiin. Mun palmut ja auringonpaiste hävis paluumatkalla :(

Lento sinne oli muuten kolme tuntia myöhässä. Koneessa sitten istuskellessa tajusin että oli varmaan eka kerta ku kone oli radikaalisti myöhässä! Lähdettiin siis portilta ihan ajallaan ja jes peruuteltiin ja sitten jymähdettiin porttien väliselle tielle seisoskelemaan. Seisottiin varmaankin 15 min ja kapteeni kuulutti "toinen moottoreista ei taho käynnistyä, mutta kentältä on tulossa porukkaa käynnistämään se käsin, menee sellanen 15-20 min". Koneen naisväestö kuohahti (minä kovimpaa varmaankin) ja lentomiesemäntä tuli rauhoittelemaan ihmisiä että kun se saadaan käytiin niin mitään ongelmaa ei ole. Yksi naisista "mähän sanoin kun istun rivillä 13 ni kuollaan kaikki". Istuttiin ja ooteltiin ja kuulutetaan "ei se käynnistynykkään mennään takas portilla ja ne korjaa sen, menee n tunti" istuttiin ja istuttiin ja istuttiin varmaan taas sellainen 20 min kun tulee uusi kuulutus "viimeisin tieto; menee n. tunti" Selvääää. Koneessa alkoi tulla tukalan kuuma ja ihmiset hermoistui odotteluun. Lopulta yli tunnin koneessa istumisen jälkeen meidät päästettiin ulos ja jälleen kerran "menee vielä tunti". Loppujen lopuksi päästiin matkaan vain kolme tuntia myöhässä.

Ja viimeisin uutinen on nimeltään; match nro 4! Seattle ei siis ottanut yhteyttä mutta uutta matoa koukkuun :) tämä perhe on nyt miltein viikon päivät roikkunut tilillä, joten katsellaan. Perhe asuu siis kaliforniassa LAn vieressä paikassa nimeltä; BEVERLY HILLS! Olinko vähä jipoissa ku tämän näin. Heillä on kolme lasta; tyttö 12v ja pojat 6 ja 4v. Hirveästi ei ole sanottavaa vielä perheestä. Vaikuttaa siltä että voisin jutella heidän kanssaan, mutta pitää vain odotella!

Nyt lopetan sepustuksen ja isken kuvia lisää! Tack och adjo!

Ahh haluan takas! Miamin matka todisti; I'm so ready for summer!

ps. tsihihhihi! Huijasin! Match nro 4 ei asu Beverly Hillsissä! ;) LAn lähettyvillä kuiteski!

Wäää! Jau jau jau!

Olin pitkään että ei ei ei en kirjota että pidä näppis nyt kurissa. Mutta en pystyny siihen. Oon yhtä hymyä ja tekis mieli revetä riemusta. Nimittäin..

Match nro 3 on täällä!

Ja jos ette jo arvannu niin oon enemmän kuin innoissani. Tätä ei voi sanoin kuvailla. Juuri tälläisen fiiliksen halusin perheestä. Okei ei oo vielä ottanu ees yhteyttä. Senpä takia yritin/yritän heittää niitä jäitä hattuun. Mutta päätin että voin olla innostunut ihan luvalla, koska jos sattuis etteivät mua haluakkaan niin everything happens for a reason.

Mutta siis perhe asustaa Seattle, WA. Tarkemmin 10 minuuttia keskustasta miltein järven rannalla. Perheessä on isä joka on talousalalla ja äiti joka on psykoterapeutti. Äiti vissiinkin työskentelee kahtena päivänä viikossa ja isä viitenä. Lapsia löytyy jälleen kolme; 4-vuotias poika ja 2-vuotiaat kaksostytöt. Poika on koulussa neljä päivää viikosta 8.30-3.30 ja tytöt ovat kotosalla. Perhe vaikuttaa todella "kultturiystävälliseltä" ja kertovat harrastukseen matkailun. Heidän tavoitteena on näyttää lapsille mahdollisimman monta kulttuuria ja toteavat au pairin olevan siihen täydellinen ratkaisu!

Nyt kuitenkin hengitetään ja hengitetään uudestaan. Jäitä hattuun ja odotetaan. Mutta oon niiiin valmis juttelemaan perheen kanssa. Tuntuupa oudolta alkaa miettiä pikkuhiljaa kysymyksiä mitä haluan kysellä. Outoa outoa outoa. Mutta niiiiiiiiiiiin hauskaa! Hiphei!

PS tän hetkinen hostisä on työhaastattelussa ja jos pääsee sinne niin voin sano että yritys mihin menee on älymagee! Eli hiphei kertaa sata tuhatta.

PERHE

Mistähän alottais?

Okei. Ehdin siis jo aatella, että jesjes oon vapailla markkinoilla eikä enää tarvitse leikkiä hippaa perheen kanssa. Ei siinä mitään. Todella mukava perhe, mutta tällänen huopaaminen ja soutaminen otti päähän.
Olivat siis netistäni poissa Sunnuntai aamusta lähtien. Tänään sitten, kun tulin koneelle ja viesti YOU HAVE A MATCH odotti sähköpostissa niin ajattelin, että kappas kappas! uutta perhettä jo nyt. Mutta eiiii. Sama perhehän siellä minua odotti. Turhautuminen oli suuri; taasko tämä alkaa? Päättäkää jo!
Sitten pyörin muualla pari tuntia ja takaisin koneelle. Laatikossa odotti 2 sähköposti viestiä. Toinen YOU HAVE A MATCH! (oikeesti?), mutta toinen oli jotain odottamatonta. "Perhe toivottaa sinut tervetulleeksi heidän seuraavaksi au pairikseen" Fiilis oli kyllä uskomaton.
Vihdoin he tekivät päätöksen. Vielä sellaisen joka minua ilahduttaa ;) perhe vaikuttaa todella mukavalta. Hurjaa aatella, että eka match on perfect match! JAU! Mutta vaikeimman kautta voittoon vai kui?
Huomenna siis soittoa CC:lle ja hehkutan tätä niillekkin. :D ps. niist on tullu jo ihan mun kavereita ku koko ajan soittelen!

Hui kun tästä tuli todellista tämän perheen päätöksen myötä. Jotenkin aikasemmin turvautunu ajatukseen, että no joskus lähden ettei perhettäkään ole vielä. NO nyt on perhe ja päiväkin jollon karkaan USA:han! Siitä vaan viikko niin saan S:n kanssa samalle mantereelle. JESJESJES. Henkinen tuki ;) Plus nykistä tulee meiän treffauspaikka, vai mitä? ;) PLUS CHIGAGO!

Nyt alkaa sitten paperirumba. Tänään onneks sain lääkärintodistuksen vietyä omalle lääkärille ja saan sen postissa parin päivän kuluttua. Sitten ois viisumii. Yritetään S:n kanssa saada ajat suunnilleen samaan aikaan niin voidaan sekoilla yhdessä. Vartijat tykkää!
Perjantain haen passin ja varmaan ensi viikolla sitten tuota Visaa katsellaan isukin kanssa.
Niin ja tuliaiset! Huh. Hommaa kesäksi riittää kyllä. Vähä veikkaan, että tämän viimeiset 2 kk tulee menevään siivillä!

Pää kyllä niin pyörällä. Koko ajan olo, että mitä teen nyt mitä teen nyt. Kunnes tajuan katsoa kelloa ja huomaan, ettei mitään ole tehtävissä. En uskalla mennä nukkumaan jos perhe vaikka päättääkin toisin sillä aikaa kun nukun :D

AINIIIN ja bussilla menen training schoolista perheeseen. Olisin ehkäpä olettanut, että hakevat. Melkein vieressä kun asuvat, mutta kyllä bussikin käy! :) No problem!
Niii ja siis se lähtöpäivähän tosiaan oli se 9.8 :) viimeisellä viikonlopulla ehdin viettämään kummitytön synttäripartyja vaikka sitten privatisti :) pitäähän kummitädin nyt ekoissa synttäreissä olla! Vaikka juhlittaisiinki kahdestaan telmimällä.

Mut jau. Ei mul muuta. LIFE IS GREAT.

Lippu korkeella!

Ei mulla muuta kun, että uutta matoa koukkuun ja positiivisella mielellä eteepäin. Täydellinen perhe odottaa minua jossain ja pian sen myös saan :)

En anna epätoivolle sijaa.

P.S. TH:n tytöt on parhaita <3

P.P.S. Opetusvirasto kusee!

Ei näin.

Eipä perhe soitellut uudestaan eikä taaskaan sähköposteihin vastanneet. Nyt sitten katosi extranetistä ja TOIVOIN ETTEI TULE TAKAISIN. Hermo tollasiin ihmisiin menee.

Tässä on nyt vaan se huonopuoli, että he voivat sanoa toimistolleen joo halutaan toi takaisin. Mutta mä en voi sanoa asiaan tänään mitään. Päätin, että jos nyt yhtäkkiä soittavat ni vaadin puhelimessa päätöksen. Enempää en oottele.

Mutta jos hyvin on käynyt niin ovat itse minut nyt hylänneet enkä kuule niistä enää mitään! :)

(tää oli tällänen pitkä postaus)

Hopefully this is the last one....

Pikainen päivitys, sillä ratkaisun hetket ovat käsillä! Tänä iltana minulle saattaa varmistua perhe. Paino sanalle saattaa...

Tuon kiukku-hermojen menetys - postauksen jälkeen sain isältä kyllä sähköpostia, jossa kerrottiin se jota jo pelkäsinkin "haastattelemme muita ehdottakaita" Kiiitoos. Pitävät mua varauksessa, jos parempaa ei löydykkään.
Keskiviikkona sain siis pari sähköpostia ja viimeisen sain 4.42 torstaiaamulla. Yhdeksältä heräsin ja kipitin koneelle. Automaattinen kierros extranetti, foorumi ja blogit. Ja tadaa. Perhehän oli extranetistä hävinnyt. Outoa, mutta ensimmäinen reaktio oli VIHDOIN :D Sitten hetken päästä soitin CC:lle tilanteesta ja tätä siellä päässä ystävällisesti kertoi, että jälleen kerran perheellä on aikaraja mennyt umpeen minun hakemuksen kanssa. Se on tapahtunut siis kolmesti jo tänä aikana. Ja se taas johtuu siitä ettei perhe kommentoi minua millään tavallan Bostonin toimistoon. Jolloin automaattisesti vapaudun markkinoille.
Sitte sen CC-tädin kanssa sovittiin, että menen perheeseen jos tekevät NYT sen päätöksen että ottavat minut. Enempää miettimisaikaa ei anneta.
Noh koko päivään ei kuulunut perheestä mitään eikä ilmestynyt extranettiin takaisin, joten oletin olevani vapaa. Illalla kuitenki puhelimeni oli soinut enkä ehtinyt vastata. Tietenki soittaja oli silloin CC USA:sta. Otti päähän pirusti. Onneksi tajusin kuitenki lähettää isälle sähköpostia, että tiiättekö miksi soitettiin?
Tänä aamuna sitten oli tullut vastaus että nyt on muut kandidaatit haastateltu ja haluaisimme vielä kerran puhua kanssasi. Onneksi ymmärsivät etten voi koko aikaa olla tavoteltavissa. Tänää heidän pitäisi sitten soittaa uudestaan. Ja on se perhe sinne nettiinkin tullut takaisin.

Jospa vihdoin tulisi vastauksia.

kolmas puhelu

Eilen siis hostäiti soitti. Oltiin isän kanssa sovittu että soittaisi viideltä meidän aikaan, mutta puhelun soi vasta yhdeksältä! Mutta annan anteeksti hostäiti oli töissä, joten sen takia toki venyy.

Äidin kanssa oli tosi kiva jutella! Tultiin heti alusta asti hyvin juttuun. Esitti paljon tiukempia kysymyksiä kun isä. Esim. miten odotat saavasi au pair vuodelta? ja tunnenko oloni mukavaksi asua 4, 7 ja 9 vuotiaiden lasten kanssa? Vastailin kysymyksiin parhaani mukaan. Äiti itse sanoi että toivovat au pairin olevan lasten isosisko eikä pelkästään työntekijä. Tästä olimme täysin samaa mieltä ja itsekkin tein selväksi että haluan perheen kanssa aikaa viettää. Varsinkin 4 vuotiaalle isosiskon merkitys on iso. On kuulma ihan nykyisen au pairin pauloissa :D
Äiti myös sanoi että hostisä on ihan in love with you! Isän mielestä en lähde vain USA:han hengaamaan vaan oikeasti asetan lapset etusijalle. Isä esimerkiksi kysyi opiskeluista mitä haluaisin opiskella niin vastasin vain että voitaisiinkohan asiasta jutella hieman myöhemmin kun haluan ensin keskittyä lapsiin ja tottua kieleen. Oli kuulma nappi vastaus isän mielestä :D

Perheen todella monella ystäväperheellä on au paireja. Niillä on jo kunnon suunnitelmat miten tutustuttaa meitä keskenään :D Vissiin nykyinen au pair oli aluksi ollu yksinäinen, joten ovat asian suhteen nyt viisastuneet ja tajunneet että voivat juuri tuolla tavoin auttaa. Olisin siis perheen toinen aupair.
Pidän siis perheestä todella paljon. Toivon että pian tulisi myöntävä vastaus minulle myös. CC-toimisto pyysi laittamaan pientä informaatiota puheluista, joten eilen lähetin sähköpostin. Kerroin olevani todella tyytyväinen perheeseen ja voisin hyvinkin mennä tuohon perheeseen jos he vain minut valitsevat. Odotellaan vastausta.

Jos nyt he minuun päätyvät niin sitten pitäisi vissiin lähtöpäivää alkaa lyömään lukkoon. Itse voisin lähteä vaikka huomenna muttaa :D Perhe haluaan minut siis heinäkuun lopussa tai elokuun alussa. Itse olen vähä miettinyt 19.7 päivää, mutta katsellaan mitä perhe haluaa! :)

Toivottavasti perheeltä tulisi pian päätös ja CC:kin vastaisi minulle nopeasti sähköpostiin! :)

THE phone call

Tsuippadaippa!
Perhe sieltä Darienista lähetti sähköpostia! :) Coool! Ollaan nyt sovittu, että perheen isä soittelee minulle neljän aikoihin. Sähköpostien perusteella mitä eilen vaihdettiin niin vaikuttaa vielä mukavammalta perheeltä! Ja kuvat lapsista. oivoijoijoi <3 sulosia :)
Kyllä ois niin huippujuttu jos eka match ois perfect. Lähtöpäiväksi ehdottelen tiuhaan sitten 12.7 :) Ois juuuuri sopiva aika lähteä. Jo senkin takia että Nykissä on taaatusi 100° lämmintä :D Ja siis tämä Darien on 30 min junamatkan päässä grand central terminalista. BONUS! Sitäkin oon jo ehtiny pohtia että kuulunkohan sitten niihin joita tullaan hakemaan training schoolista. Muttaaa jos oottaisin nyt esin tuon puhelun ja mahdollisen huomisen puhelun ja vielä mahdollisen kyllä-päätöksen perheeltä.

Peruna ku kurkku on kipee ja vähä korvaanki sattuu. :( Kipeenä ei halua olla. Pitäs aamupala käydä vetäsemässä naamaan ja sen jälkeen suunnata bikinit päällä tuohon pihalle ottamaan aurinkoaa!
Life is goood :)

Oon matchejä pystynyt oottaa ihan tosi rauhallisesti! Ei yhtään hermoilupäivää, ei pään hakkaamista seinään. Toisin kun tunnuksia odotellessa :D jotenkin tämän matchäilyn kanssa on ollut ole että tulee kun on tullakseen! Matkaan lähden oli kuukausi sitten heinä- tai syyskuu! Onneks nyt tämä tuli ja on vielä pysynytkin siellä niin kauan että puhelimeen pääsen puhumaan! Jei.

Mitä ajatuksia minulla on tällä hetkellä vuodesta? Hmm. Juuri nyt on mahtavaa innostusta perheestä ja jännitystä tulevasta. Toivoisin olevani training school viikon perjantaiaamussa odottamassa perheen näkemistä. Sen jälkeen tiedän arjen alkavan rullata normaalisti eteenpäin ja elän siellä USA:ssa "joitankin varten". Minulla on missio jonka suoritan parhaalla mahdollisella tavalla yrittäen pitää lapset onnellisena elämästään. Aluksi tuo paljolta kuulostava vapaa-aika mitä minulla on jää kyllä hyödyntämättä. Haluan olla perheen kanssa ja tulla osaksi perhettä enkä olla vain joku lastenhoitaja, joka työt tehtyään katoaa omaan huoneeseensa tai pois kokonaan talosta. Toki alun jälkeen aikaa vietetään muidenkin kanssa, mutta alku on hankalin ja sen pyhitän perheelle! Olipa sekavat tunnelmat :D

mutta enköhän päivittele hieman lisää iltapäivällä kun puhelu on ohi! Varsinkin jos jo jonkun päätöksen puhelimessa antavat :)

GOOD LUCK JANIIKA

MATCH

Hiphei!
Vihdoin tuli se ihka oikea ensimmäinen match. Toki tästä ei nyt saa liikaa innostua tai tulee vaan kuraa niskaan.

Mutta siis voisin jotain kertoa perheestä. Asustelevat siis Darienissa, Connecticutissa. Kartasta katsottuna ei turhan pitkän matkan päässä New Yorkista ;) Paikka olisi siis toosi hyvä. Perheeseen kuuluu isä ja äiti, jotka molemmat ovat IT-alalla ja työskentelevät päivät. Lapsia on kolme: 9 ja 7 v. pojat ja 4 v. tyttö. Kuulostaa edelleen todella hyvältä! Pojat käyvät koulua, jonka päivien pituudesta ei hakemuksessa sen enempää mainittu. Tyttö on myös preschoolissa joka kestää 9:30-1:30. Eli tuo aika siis ainakin vapaata. Kirjoittivat myös että äiti tulee viimeistään viideltä kotiin, että vissiin silloinki au pair saa laittaa vapaa vaihteen päälle! Huippua! Tyttö harrastaa voimistelua ja pojilla on harrastuksina, baseball, uinti, jalkapallo ja vissiin myös amerikkalainen jalkapallo! Pelejä siis viikonlopun ainaka voi olla kuusikin kappaletta! :D

Kuitenkin hakemuksesta jäi vähän sellainen hmm-olo. En kyllä tiiä jos johtuukin vain siitä etten annan itseni innostua liikaa. Odottelen kyllä yhteydenottoa ja hartaasti toivon etteivät hylkäisi ihan suoralta kädeltä. Ainiin! Ja lasten nimet ovat jopa sellaiset mitkä on helppo lausua :D

Mitähän muuta minulle tällä hetkellä kuuluu. Noh tiiviisti seuraan Suomen edesottamuksia jääkiekon mm-kisoissa! Eilinen peli oli liian jännä, mutta onneksi hyvin päättyi!
Huomenna on taas pitkästä aikaa työpäivä. Kauhulla odotan sitä kun kello soi 6.45. Nykysellä unirytmillä voi päästä muutama kirosana. Mutta onneks päivä päättyy jo 11.45 eikä turhan vaativia tunteja oli tiedossa!
Nyt loppuviikosta on tiedossa kaverin muuttoa ja kämpän kastajaisia! Että viikonloppua ihan odotellessa.

Mutta nyt vaan jään odottelemaan sähköpostia tai jopa puhelin soittoa!

Varo mistä unelmoit, se voi toteutua!

Ihan aluks:

TUNNUKSET TULI!

Maallikoille selvennys: tämä tarkoittaa sitä, että minut on hyväksyttyä virallisesti au pair-ohjelmaan nyt mukaan. Näillä tunnuksilla pääsen extranettiin, johon tulee ilmoitus minusta kiinnostuneesta perheesta. How cool is that? ;)
Heti alkaa tapahtumaan kun vähiten odottaa. Eilen päätin, että jos ei Toukokuun puoleen väliin mennessä tuu niin alan hermoilemaan. (Äiti ei kerro totuutta). Sitten olin netissä ja pling 2 uutta spostia. Leukahan siinä tippui kun lähettäjä oli Cultural Care!

Tasan viikko synttäreihin! Sit ois niinku täydet 20 lasissa. Vielä ei oo mitään juhlintaa suunnitteilla, mutta äkkiäkkös tästä ampasee Helsingin yöelämään. Tänää ihan ite kävin hakemassa synttärilahjani, mutta äiti otti ja piilotti sen. Lisäksi tuli käytyä kampaajalla. Tuo aurinko kyllä pelasti päiväni ihan totaallisesti! Heti siis tunnusten jälkeen. Perjantaiks tällänen saa kans, kiitos. Mutta perjantain suunnitelmista ei tuu infoa... koska kunnollisia ei ole! Ovelaa.

Mutta! Tänään on ihan luksusilta tiedossa. Naisporukalla lähdetään keilaamaan ja syömään Amarilloon. Nam. Kaksi nuorempaa neitoa pesee vanhemmat ihan 6-0. Muuta vaihtoehtoa lopputulokseen ei oo. Pitäs kynsiä viilata ettei ne tipu matkan varrella.

Mutta tässä oli tälläinen pikakatsaus. Nyt vaan perfect matchia odottelemaan!

Edelleen voin todeta: elämä on mahtavaa! JAU!