Vuoteni au pairina on päättynyt. Uuden au pairin oli aika muuttaa huoneeseen ja tehdä työni. Lähtö oli outoa ja surullista ja hyyvin hämmentävää. Vuoteni alku ja loppu oli kyllä yhtä vuoristorataa. Niitä tunteita ei kuvaamaan ei vain ole sanoja.
Torstaina oli siis vuorossa läksiäisdinner hostperheen kanssa, joka sisälsi totta kai suklaafondueta. Oli yhtä hyvää kun aina ja tyttö ei millään halunnut olla poissa minun sylistäni. Lahjaksi sain rannekorun, jossa oli koristeena lasten syntymäkivet, punainen kristalli sydän, kameri, matkalaukku ja ostoskassi. Eli sellainen mihin voi kerätä omia paloja. Tuon jälkeen en ole korua pois kädestä ottanut. Lisäksi sain kaulakorun, missä lukee princess, koska hostäitilläni on kuulma jo yksi prinsessa ja nyt sai toisen :) Itkin paljon nämä saadessani. Illalla myöhään vielä saksa I ja H tulivat istumaan portaille ja muisteltiin mennyttä vuotta. Totta kai amerikkalaisesti cupcakesia syöden!
Sitten tulikin pelätty perjantai-aamu, joka meni todella sumussa. Koko ajan oli olo että oksennan ja ahdisti kamalasti. Pikkuhiljaa suljin laukut ja raahauduin alakertaan. Hostisä, lapset ja soon-to-be-ex-au-pair autoon. Ajoimme hiljaisuudessa hotellille, josta kyytini kohti kenttää lähtisi. Siellä tapasimme hostäitin, joka itkien juoksi autosta minua halaamaan. Hetki juteltiin ja odoteltiin kunnes auto kaarsi eteemme. Laukut autoon ja käännyin perheeseeni päin. Tyttö juoksi syliini ja itki olkapäätäni vasten. Kuiskasin pienellä kuinka häntä rakastan enkä ikinä katoa hänen elämästään. Sitten halasin loput perheestä ja itkimme hostäitin kanssa. Hän edelleen anoi minua jäämään. Lopuksi tyttö juoksi luokseni, hyppäsi syliin ja puristi kätensä ympärille. Hän roikkui kaulassani ja huusi ja itki, kunnes hostisä hänet irti repi. Sydäntä kylmäten käännyin ja kapusin autoon. Muut matkustajat hieman katsoivat kun itkin minkä kerkesin.
Auton lähtiessä liikkeelle soitin mammalle kotiin ja sain hänetkin itkemään. Siitä alkoi pitkä ja monen tunnin kotimatka, johon sisältyi 7h kentällä istumista, elokuvia, tekstareita, skypettelyä ja tottakai 7h lentokoneessa istumista. Lopulta pamahdin helsinki-vantaan lentokentälle ja pääsin halaamaan "isosiskoa" ja kummityttöä ilosta reveten.
Sen jälkeen nää kaks päivää on menny melkolailla juosten paikasta a paikkaan b. Hetkeksi aina kun rauhotun ja mietin niin tulee kamala ikävä ja kaipuu amerikan elämää. Erityisesti lapsia. Joten au pairit; nauttikaa heistä niin kauan kun voitte!
Jetlag päätti olla ilmaantumatta mikä on kiva juttu! Lentokoneessa nukuin siin 15min ja lauantaina sitten 3h päikkärit. Sen jälkeen elämä on rullannut suomen ajassa normaalisti ilman viime loman kaltaisia notkahduksia. Paitsi että kampaajan merkkasin kalenteriin ajalle 21.15 minkä en IHAN usko pitävän paikkansa. Pitänee ehkä tarkistaa asia...
Tää on nyt vain näin-tulin-kotiin-postaus. Vielä on luvassa yhteenvetopostaus koko vuodestani ja au pairina olosta! So untill that,
xoxo
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
tiistai 31. toukokuuta 2011
Perfect
Ja ei; en vieläkään unohda Leijonat ! <3
torstai 26. toukokuuta 2011
Onko se rakkautta?
Taas on asioita mistä kirjottaa mielessä noin sata miljoonaa. Oon jo hahmotellut noin kolmea eri tekstiä päässäni. Kuitenkaan täällä ei mitään erikoista tapahdu niin joitain jutuin aiheita pitää keksiä. Tällä viikolla Suomi K:n hostit ovat lomailleet muualla niin iltaisin olemme sitten vallanneet kahdestaan talon ja tehneet ei-kosher ruokaa. Siinä ajomatkalla on aina hyvä pohtia kaikkea ja nyt on ollut pohdinnassa I love you vs minä rakastan sinua.
Viikonloppuna risteilyllä juteltiin virolaisten kanssa ja toinen heistä oli "minä rakastan sinua, se kuulostaa viroksi ja suomeksi ihan kun oksentaisit. I love you on better". Olen tämän kuullut toisen niistä suusta aikasemminkin, mutta tämä kerta sai minut pohtimaan asioita.
I love you:tahan täällä hoetaan kaikille, kokoajan ja kaikkialla. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että sen sanoja rakastaisi sinua. Se on vaan tapa. Ja oma mielipiteeni on että kun sitä täällä hoetaan niin se menettää joka kerta pienen palan uskottavuuttaan. Sama asia anteeksi-sanan kanssa; jos hoet vaan anteeksi anteeksi anteeksi anteeksi niin loppujen lopuksi se ei tarkoita enää mitään.
Suomessa taas minä rakastan sinua lausetta käytetään harvemmin ja se on suomalaiselle iso juttu sanoa sen. Olen huomannut omassa kaveripiirissäni usein käytettävän I love you-versiota. Se on kevyempi "eikä vaadi käyttäjältään niin paljoa" (okei nyt kuulostan ihan ku puhuisin tekniikasta). Mutta tunnustan että olen itsekkin joskus sortunut I love youhun. Minä rakastan sinua kirjoittamiseen/sanomiseen tarvitaan kuitenkin sen pieni "rohkeus". Itselle suomeksi rakkaudentunnustus on jollain tapaa pyhä. Sen pitää olla todella special ihminen jolle sen sanon.
Tavallaan itse pidän minä rakastan sinua pyhänä lauseena. Se oikeasti tarkoittaa jotain eikä sitä hoeta jokaiselle. I love youta ei perjaatteesa mielestäni voi edes enää verrata minä rakastan sinua, koska niidän tarkoitus on niiiiin eri. Okei ja joo nyt jos joku näkee punaista niin totta kai jenkit, jotka on parisuhteessa ja sanoo kumppanillee I love you niin se on eri asia. Mutta muuten arjessa, I love you vastaa ennemminkin olet ihana, tykkään sinusta ei niinkään rakastan sinua. Mutta jenkkien suuhun ei vaan taivu I like you. Se on heti I love you. Mitä haen takaa niin on varmaankin että I love you on "kevytkenkäisempi" versio minä rakastan sinua.
Vaikkakin englannin kielellä on kiva täällä kommunikoida kun huomaa taitojensa parantuneen huimasti niin silti suomen kieli on äidinkieleni ja sen takia "arvostan" sitä enemmän. Sillä sanotut asiat tarkoittavat itselleni enemmän. Halusin kuitenkin nyt pohtia asiaa julkisesti kun joku kirjoitti että jenkit "ovat parempia" kuin suomalaiset kun hokevat I love youta. Omasta mielestäni ei. Suomalaiset arvostavat noita kolmea sanaa.
Sitten pikapikapika päivitys au pair-tapahtumiin. Ei mitään uutta tai erikoista! Hahha. Olin ovela. Okei oli erikoista, koska ette ikinä usko mitä eilen tapahtui. Tää oli jotain niiiiiin uskomatonta että meinasin itkeä ilosta. Nimittäin aurinko paistoi. Se paistoi! Ihan oikeasti. Koko päivän ja kirkkaalta taivaalta. Oli lämmintä päälle 30 ja hikoiltiin lasten kanssa ulkona. Okei ne leikki vesileikkejä ja au pair datas. Kerran macbookkini sai vesiroiskeen päälleen ja vanhin lapsi sai kuulla kunniansa taas niin että naapurin lapsetkin hiljeni. Sen jälkeen oli aika tarkka ettei vettä lennä terassille.
Eilen oli myös LCC-tapaaminen missä tajusin että itselläni on jäljellä enää kaksi niitäkin. Näytin LCClle todistuksen krediteistäni (jotka on muuten tehty minun osaltani!!) ja hän oli ihan "wau! sä oot jo tehny kreditit ja lähet kohta. Vastahan sä tulit". Nii-in- Vastahan mä tulin. Melkein 10 kuukautta sitten. Vasta olin training schoolissa suomikoplan kanssa nauramassa. En edes uskalla ajatella paljonko tämän 10 kuukauden aikana olen kasvanut.
Mutta nyt hiljenen. Kiitos!
PS hostisä vei eilen tytön kouluun ja sitten iltapäivällä kysyin tytöltä että etkai itkeny kun isä vei? (hostisä on kyselly että itkeekö tyttö kun mä vien hänet, koska ilmeisesti usein hän itkee kun isä vie) niin tyttö sano ei ja oli hetken hiljaa sitten sanoi "dad dropped me off couse you don't wanna do it anymore". Ahaaaaaaaa. Kenenhän kanssa se on käyny minkälaisia keskusteluita?! Korjasin asian ja kerroin kuinka ilomielin taas huomenna droppaan sen offiin. Ainii ja sil on 9 koulupäivää jäljellä ennen kesälomaa. Auttakaa mua.
Viikonloppuna risteilyllä juteltiin virolaisten kanssa ja toinen heistä oli "minä rakastan sinua, se kuulostaa viroksi ja suomeksi ihan kun oksentaisit. I love you on better". Olen tämän kuullut toisen niistä suusta aikasemminkin, mutta tämä kerta sai minut pohtimaan asioita.
I love you:tahan täällä hoetaan kaikille, kokoajan ja kaikkialla. Mutta se ei todellakaan tarkoita sitä että sen sanoja rakastaisi sinua. Se on vaan tapa. Ja oma mielipiteeni on että kun sitä täällä hoetaan niin se menettää joka kerta pienen palan uskottavuuttaan. Sama asia anteeksi-sanan kanssa; jos hoet vaan anteeksi anteeksi anteeksi anteeksi niin loppujen lopuksi se ei tarkoita enää mitään.
Suomessa taas minä rakastan sinua lausetta käytetään harvemmin ja se on suomalaiselle iso juttu sanoa sen. Olen huomannut omassa kaveripiirissäni usein käytettävän I love you-versiota. Se on kevyempi "eikä vaadi käyttäjältään niin paljoa" (okei nyt kuulostan ihan ku puhuisin tekniikasta). Mutta tunnustan että olen itsekkin joskus sortunut I love youhun. Minä rakastan sinua kirjoittamiseen/sanomiseen tarvitaan kuitenkin sen pieni "rohkeus". Itselle suomeksi rakkaudentunnustus on jollain tapaa pyhä. Sen pitää olla todella special ihminen jolle sen sanon.
Tavallaan itse pidän minä rakastan sinua pyhänä lauseena. Se oikeasti tarkoittaa jotain eikä sitä hoeta jokaiselle. I love youta ei perjaatteesa mielestäni voi edes enää verrata minä rakastan sinua, koska niidän tarkoitus on niiiiin eri. Okei ja joo nyt jos joku näkee punaista niin totta kai jenkit, jotka on parisuhteessa ja sanoo kumppanillee I love you niin se on eri asia. Mutta muuten arjessa, I love you vastaa ennemminkin olet ihana, tykkään sinusta ei niinkään rakastan sinua. Mutta jenkkien suuhun ei vaan taivu I like you. Se on heti I love you. Mitä haen takaa niin on varmaankin että I love you on "kevytkenkäisempi" versio minä rakastan sinua.
Vaikkakin englannin kielellä on kiva täällä kommunikoida kun huomaa taitojensa parantuneen huimasti niin silti suomen kieli on äidinkieleni ja sen takia "arvostan" sitä enemmän. Sillä sanotut asiat tarkoittavat itselleni enemmän. Halusin kuitenkin nyt pohtia asiaa julkisesti kun joku kirjoitti että jenkit "ovat parempia" kuin suomalaiset kun hokevat I love youta. Omasta mielestäni ei. Suomalaiset arvostavat noita kolmea sanaa.
Sitten pikapikapika päivitys au pair-tapahtumiin. Ei mitään uutta tai erikoista! Hahha. Olin ovela. Okei oli erikoista, koska ette ikinä usko mitä eilen tapahtui. Tää oli jotain niiiiiin uskomatonta että meinasin itkeä ilosta. Nimittäin aurinko paistoi. Se paistoi! Ihan oikeasti. Koko päivän ja kirkkaalta taivaalta. Oli lämmintä päälle 30 ja hikoiltiin lasten kanssa ulkona. Okei ne leikki vesileikkejä ja au pair datas. Kerran macbookkini sai vesiroiskeen päälleen ja vanhin lapsi sai kuulla kunniansa taas niin että naapurin lapsetkin hiljeni. Sen jälkeen oli aika tarkka ettei vettä lennä terassille.
Eilen oli myös LCC-tapaaminen missä tajusin että itselläni on jäljellä enää kaksi niitäkin. Näytin LCClle todistuksen krediteistäni (jotka on muuten tehty minun osaltani!!) ja hän oli ihan "wau! sä oot jo tehny kreditit ja lähet kohta. Vastahan sä tulit". Nii-in- Vastahan mä tulin. Melkein 10 kuukautta sitten. Vasta olin training schoolissa suomikoplan kanssa nauramassa. En edes uskalla ajatella paljonko tämän 10 kuukauden aikana olen kasvanut.
Mutta nyt hiljenen. Kiitos!
PS hostisä vei eilen tytön kouluun ja sitten iltapäivällä kysyin tytöltä että etkai itkeny kun isä vei? (hostisä on kyselly että itkeekö tyttö kun mä vien hänet, koska ilmeisesti usein hän itkee kun isä vie) niin tyttö sano ei ja oli hetken hiljaa sitten sanoi "dad dropped me off couse you don't wanna do it anymore". Ahaaaaaaaa. Kenenhän kanssa se on käyny minkälaisia keskusteluita?! Korjasin asian ja kerroin kuinka ilomielin taas huomenna droppaan sen offiin. Ainii ja sil on 9 koulupäivää jäljellä ennen kesälomaa. Auttakaa mua.
maanantai 16. toukokuuta 2011
Me ollaan voittajii
Aattelin jo jossain vaiheessa että oon rauhottunu ja voin kirjottaa ihan normaalin blogitekstin. Itseasiassa aihekkin oli jo valmiina ja tekstiä mietitty päässä. Aihe olisi ollut miten itse olin täällä muuttunut. Tällä hetkellä tuntuu että olen kohdannut tilanteita elämässä missä silmät ovat oikeasti auennut ja olen nähnyt muutoksen itse.
Mutta juhlahumu ei ookkaan vielä laskenut tarpeeksi normaali elämään palatakseni. Facebook ja media tulvii juhlia. Aamun aloitin katsomalla koostevideon finaalista ja kyyneleet taas tuli silmiin. Suomen leijonat on liian mahtavia.
Tätä oon itse oottanut niin kauan että tätä myös juhlin niin kauan! Tätä ei Suomi unohda koskaan. En löydä ololleni tällä hetkellä sanoja. En sure etten pääse torille tapaamaan leijonia, koska tämä vuos on kuitenkin on jotain niin uskomatonta kokonaisuudessaan. Ja tää vuos tekee tästä voitosta vielä makeemman. Tän vuoden takii muistan tän MM-kullan aina ja ikuisesti. Tää on uskomatonta. Pieni ajatuskin eilisestä pelistä saa mut liikkikseks.
Tämän tytön hymy ei siis hyydy hetkeen ja taatusti, taatusti, nautin joka hetkestä. Tää on mahtavaa!
Katotaan uusiks viikon päästä jos mun kultahumu ois laantunu.
Jare & VilleGalle - ihan finaalis
Tulkaa vaa koittamaa, me tultii voittamaa,
DJ Rupee heti meijä maalilauluu soittamaan.
Fanit huutaa enne finaali, torilla tavataa.
Kaude jälkee me usein koutsinkaa halataa.
Jokane jannu haluu päästä koskee kannuu.
Mitalit kaulas, istutaa vikko putkee saunaus.
Selostaja huutaa mestaruutta kurkku suorana,
muistakaa et tärkein osa jengii o huoltaja,
kädet kattoo, dallataa punast mattoo, liia isost tuuletukset ei voi tulla sakkoo.
Nää hetket kuvissa ainaki tulee muistuu,
ku raahatti koutsii taas pukupäällä suihkuu.
Pistä silmät kii, usko sun unelmii, me ollaan voittajii (jii jii).
Me mennää finaalii, nostetaa pokaalii, kaulaa mitalii.
Me ollaa, me ollaa, me ollaa isompii, me ollaan parempii,
me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa.
Me ollaa kovempii, me ollaan komeempii, me ollaa, me ollaa, me ollaa voittajii.
Me ollaa voittajii. Me ollaa voittajii.
Nyt saa tuulettaa, turvonnu huulet taas.
Meijä mestaruusjuhlat alkaa aina vaa uudestaa.
Kuudesta kullasta mä en muista tippaakaa,
ennen koutsii ei tääl kukaa pokaalista kittaa saa.
Kättä lippaa vaa ja seuraa johtajaa, jos sä haluut kaulan ympärille jotai hohtavaa.
Verta hikee ja kyynelii paidan pintaa,
Ison C-Kirjaimen painan Villelle rintaa.
Kovaa hintaa maksetaa meijä jengin kippareist,
pelin jälkee kaukalo täyttyy mimmien pikkareist.
Koutsi ei välitä lämpömittareist, mestaruussaunaa mä meen aina puku pääl nahkaspittareis
Pistä silmät kii, usko sun unelmii, me ollaan voittajii (jii jii).
Me mennää finaalii, nostetaa pokaalii, kaulaa mitalii.
me ollaa, me ollaa, me ollaa isompii, me ollaan parempii,
me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa.
Me ollaa kovempii, me ollaan komeempii,
me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa,
me ollaa kuninkait, me ollaa mestareit,
me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa päälliköit, me ollaa teflonii, me ollaa, me ollaa, me ollaa voittajii. Me ollaa voittajii! Me ollaa voittajii! Me ollaa voittajii!
Sanat natsaa just eikä melkein.
LEIJONAT ON VOITTAJII !
Mutta juhlahumu ei ookkaan vielä laskenut tarpeeksi normaali elämään palatakseni. Facebook ja media tulvii juhlia. Aamun aloitin katsomalla koostevideon finaalista ja kyyneleet taas tuli silmiin. Suomen leijonat on liian mahtavia.
Tätä oon itse oottanut niin kauan että tätä myös juhlin niin kauan! Tätä ei Suomi unohda koskaan. En löydä ololleni tällä hetkellä sanoja. En sure etten pääse torille tapaamaan leijonia, koska tämä vuos on kuitenkin on jotain niin uskomatonta kokonaisuudessaan. Ja tää vuos tekee tästä voitosta vielä makeemman. Tän vuoden takii muistan tän MM-kullan aina ja ikuisesti. Tää on uskomatonta. Pieni ajatuskin eilisestä pelistä saa mut liikkikseks.
Tämän tytön hymy ei siis hyydy hetkeen ja taatusti, taatusti, nautin joka hetkestä. Tää on mahtavaa!
Katotaan uusiks viikon päästä jos mun kultahumu ois laantunu.
Jare & VilleGalle - ihan finaalis
Tulkaa vaa koittamaa, me tultii voittamaa,
DJ Rupee heti meijä maalilauluu soittamaan.
Fanit huutaa enne finaali, torilla tavataa.
Kaude jälkee me usein koutsinkaa halataa.
Jokane jannu haluu päästä koskee kannuu.
Mitalit kaulas, istutaa vikko putkee saunaus.
Selostaja huutaa mestaruutta kurkku suorana,
muistakaa et tärkein osa jengii o huoltaja,
kädet kattoo, dallataa punast mattoo, liia isost tuuletukset ei voi tulla sakkoo.
Nää hetket kuvissa ainaki tulee muistuu,
ku raahatti koutsii taas pukupäällä suihkuu.
Pistä silmät kii, usko sun unelmii, me ollaan voittajii (jii jii).
Me mennää finaalii, nostetaa pokaalii, kaulaa mitalii.
Me ollaa, me ollaa, me ollaa isompii, me ollaan parempii,
me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa.
Me ollaa kovempii, me ollaan komeempii, me ollaa, me ollaa, me ollaa voittajii.
Me ollaa voittajii. Me ollaa voittajii.
Nyt saa tuulettaa, turvonnu huulet taas.
Meijä mestaruusjuhlat alkaa aina vaa uudestaa.
Kuudesta kullasta mä en muista tippaakaa,
ennen koutsii ei tääl kukaa pokaalista kittaa saa.
Kättä lippaa vaa ja seuraa johtajaa, jos sä haluut kaulan ympärille jotai hohtavaa.
Verta hikee ja kyynelii paidan pintaa,
Ison C-Kirjaimen painan Villelle rintaa.
Kovaa hintaa maksetaa meijä jengin kippareist,
pelin jälkee kaukalo täyttyy mimmien pikkareist.
Koutsi ei välitä lämpömittareist, mestaruussaunaa mä meen aina puku pääl nahkaspittareis
Pistä silmät kii, usko sun unelmii, me ollaan voittajii (jii jii).
Me mennää finaalii, nostetaa pokaalii, kaulaa mitalii.
me ollaa, me ollaa, me ollaa isompii, me ollaan parempii,
me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa.
Me ollaa kovempii, me ollaan komeempii,
me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa,
me ollaa kuninkait, me ollaa mestareit,
me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa, me ollaa päälliköit, me ollaa teflonii, me ollaa, me ollaa, me ollaa voittajii. Me ollaa voittajii! Me ollaa voittajii! Me ollaa voittajii!
Sanat natsaa just eikä melkein.
LEIJONAT ON VOITTAJII !
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
SUOMI, MAAILMAN MESTARI 2011 !
Rakkauteni Suomen leijoniin on kasvanut järjen kasvaessa päässäni. Olen ymmärtänyt noiden uljaiden pelaajien arvon. Se leijona siinä pelipaidan rinnassa kertoo Suomesta kaiken. Periksi ei anneta. Välillä olen haudannut pään käsiini epätoivon vallassa mutta sydämen syrjässä on ollut se pieni toivon kipinä joku päivä onnistumisesta. Sitten kun se onnistuminen tulee niin se on 16 kertaa makeampaa. Jos tässä välissä olisi 16 voittoa, ei tämä voitto olisi enää mitään.
Nyt se joku päivä tuli ja Suomen leijonat teki 5 miljoonan ihmisen toiveesta totta. Suomi teki sen ja voitti. Se voitti. Se voitti Ruotsin. Se voitti Ruotsin nöyryyttävällä tavalla. Tärkeintä ei oo voitto vaan Ruotsin totaallinen nöyryytys. Aamulla herätessäni Suomen media oli täynnä Ruotsin median pilkkauksia Suomea kohtaa. Leijonapentu, jolla on tutti suussa. Ihan sama jos leijona on pentu. Sillä on silti se sydän mikä on täynnä suomalaista sisua. Eikä sillä ole väliä mitä suusta löytyy. Kuhan kaulassa on kultaa.
Torilla ei tavata, mutta silti; leijonat ootte yksinkertaisesti mahtavia! SELVÄSTI HYVÄ PÄIVÄ, HYVÄSTI SELVÄ PÄIVÄ!
Voiko vuosi 2011 enää paremmaksi muuttua?
Rakastan olla suomalainen. Pohjalta on aina tie ylöspäin ja suomalainen jos joku osaa näyttäää sen. Minä sydän Suomi. Periksi ei anneta!
Nyt se joku päivä tuli ja Suomen leijonat teki 5 miljoonan ihmisen toiveesta totta. Suomi teki sen ja voitti. Se voitti. Se voitti Ruotsin. Se voitti Ruotsin nöyryyttävällä tavalla. Tärkeintä ei oo voitto vaan Ruotsin totaallinen nöyryytys. Aamulla herätessäni Suomen media oli täynnä Ruotsin median pilkkauksia Suomea kohtaa. Leijonapentu, jolla on tutti suussa. Ihan sama jos leijona on pentu. Sillä on silti se sydän mikä on täynnä suomalaista sisua. Eikä sillä ole väliä mitä suusta löytyy. Kuhan kaulassa on kultaa.
Torilla ei tavata, mutta silti; leijonat ootte yksinkertaisesti mahtavia! SELVÄSTI HYVÄ PÄIVÄ, HYVÄSTI SELVÄ PÄIVÄ!
Voiko vuosi 2011 enää paremmaksi muuttua?
Rakastan olla suomalainen. Pohjalta on aina tie ylöspäin ja suomalainen jos joku osaa näyttäää sen. Minä sydän Suomi. Periksi ei anneta!
perjantai 13. toukokuuta 2011
DET GLIDER IN !
IHANAA, LEIJONAT, IHANAA. Siinä on fiilis. Se ei muuta tarvi. Suomi-Venäjä peli oli huikeaa jääkiekkoa. Se oli jääkiekkoa sanan jokaisessa merkityksessä. Kiitos Granlund. Kiitos Immonen. Kiitos Vehanen. Kiitos Suomi. Kiitos Leijonat.
Täällä koko perhe kannustaa Suomea ja seuraa sen tekemisiä mm-kisoissa. Eritoten au pair Suomesta. Tän päivän peli oli jäätävän jännittävän. Lisäjännityksen hommaan toi aikasempi peli, josta Ruotsi selviytyi finaaliin. Tarviiko ees kirjottaa Granlundin maalista? No ei kai mutta; se oli uskomatonta. Ikileijonafanin silmät kostu ja sydän pahku. Hakkasin tuolia, pöytää ja lattiaa. Tanssin valssia ympäri taloa. Hypin ja riehuin. Mutta, mitäpä sitä ei tekisi Leijonien takia?
Nyt sitten on päivä aikaa kerätä tää pää koppa taas kasaan ja alottaa tuntien laskenta Grande finaleen. Suomi-Ruotsi. Mikäli tuun kotiin harmaantuneena ni se on näitten kisojen takia, koska pahasti pukkaa harmaita hiuksia näitä pelejä katsellessa. Ja kyllä; todella elän pelissä mukana. Onneksi voi kiroilla suomeksi ni ei lapset ymmärrä!
Nyt sitten -95 ja Det glider in:it kehiin Leijonat ja tukka putkella kolmen kruunun kaatoon.
PS. Niii mitäs muuta tänne kuuluu kun Dianaa ja Leijonia. Noh ei mitään erikoista. Lasten kanssa hengailua ja äly vähän töitä. Mahtavaa. Nii en tiiä kerroinko mutta suomiduo muuttui suomitrioksi J:n liityttyä suomalaiseen seurakuntaan. Tämä myös tarkoittaa etten joudu luopumaan ahh niin rakkaasta suomen kielestä K:n sniiiiiiiiiiiiiiif lähdettyä. Mutta tuosta lähdöstä ei puhuta koska muuten itken, taas. Isukki oli maailman-mahtavin-isukki taas kerran ja varas maailman-mahtavimmalle-lapselleen lentolipun Suomeen! Tää neiti istuu Finnairissa mukavasti sen laskeutuessa Suomen maankamaralle 30.7. Lisäksi skypessä mut luvattiin tulla jopa hakemaan kentältä ihkun "isosiskoni" toimesta. Nyt on sitten ajokortille deadline!
Mutta
minä
sydän
Suomen
leijonat!
Täällä koko perhe kannustaa Suomea ja seuraa sen tekemisiä mm-kisoissa. Eritoten au pair Suomesta. Tän päivän peli oli jäätävän jännittävän. Lisäjännityksen hommaan toi aikasempi peli, josta Ruotsi selviytyi finaaliin. Tarviiko ees kirjottaa Granlundin maalista? No ei kai mutta; se oli uskomatonta. Ikileijonafanin silmät kostu ja sydän pahku. Hakkasin tuolia, pöytää ja lattiaa. Tanssin valssia ympäri taloa. Hypin ja riehuin. Mutta, mitäpä sitä ei tekisi Leijonien takia?
Nyt sitten on päivä aikaa kerätä tää pää koppa taas kasaan ja alottaa tuntien laskenta Grande finaleen. Suomi-Ruotsi. Mikäli tuun kotiin harmaantuneena ni se on näitten kisojen takia, koska pahasti pukkaa harmaita hiuksia näitä pelejä katsellessa. Ja kyllä; todella elän pelissä mukana. Onneksi voi kiroilla suomeksi ni ei lapset ymmärrä!
Nyt sitten -95 ja Det glider in:it kehiin Leijonat ja tukka putkella kolmen kruunun kaatoon.
PS. Niii mitäs muuta tänne kuuluu kun Dianaa ja Leijonia. Noh ei mitään erikoista. Lasten kanssa hengailua ja äly vähän töitä. Mahtavaa. Nii en tiiä kerroinko mutta suomiduo muuttui suomitrioksi J:n liityttyä suomalaiseen seurakuntaan. Tämä myös tarkoittaa etten joudu luopumaan ahh niin rakkaasta suomen kielestä K:n sniiiiiiiiiiiiiiif lähdettyä. Mutta tuosta lähdöstä ei puhuta koska muuten itken, taas. Isukki oli maailman-mahtavin-isukki taas kerran ja varas maailman-mahtavimmalle-lapselleen lentolipun Suomeen! Tää neiti istuu Finnairissa mukavasti sen laskeutuessa Suomen maankamaralle 30.7. Lisäksi skypessä mut luvattiin tulla jopa hakemaan kentältä ihkun "isosiskoni" toimesta. Nyt on sitten ajokortille deadline!
Mutta
minä
sydän
Suomen
leijonat!
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
ÄITIN PÄIVÄ !
Ensinnäkin hyvää äitienpäivää ympäri maailmaa! :) Erityisesti hyvää äitienpäivää omalla iiiiiiiiiiiiiiiihkulle ja parhaalle äitille! Plus kaikille varaäiteille, joita mulla on (jep sinä Sari).
Tää päivä vaan korosti ikävää, joten tää viikko ei todellakaan oo menny kauheen kauniisti. Sellasta pientä vuoristorataa, joka tähän hommaan kuuluu. Ja hei; se mikä ei tapa niin vahvistaa. Eli kotiin tulee yyberistikasvanut ja vahvistunu 21-vuotias nuori nainen! Oottakaahan vaan sitä.
Tässä ikävän kourissa ja CCn touhuihin kyllästyneenä tein päätöksen että lähdenkin jatkamaan elämääni Suomeen. Lähtöpäivä tulee olemaan 29.7 eli kaks ja puol kuukautta siihen että amerikan ihme tulee takas! Eli Suomi varaudu!
Turha ees kysyä oonko kuinka innoissani tulossa kotiin?
Ikävästä ja muista huolista huolimatta; life is good!
Tää päivä vaan korosti ikävää, joten tää viikko ei todellakaan oo menny kauheen kauniisti. Sellasta pientä vuoristorataa, joka tähän hommaan kuuluu. Ja hei; se mikä ei tapa niin vahvistaa. Eli kotiin tulee yyberistikasvanut ja vahvistunu 21-vuotias nuori nainen! Oottakaahan vaan sitä.
Tässä ikävän kourissa ja CCn touhuihin kyllästyneenä tein päätöksen että lähdenkin jatkamaan elämääni Suomeen. Lähtöpäivä tulee olemaan 29.7 eli kaks ja puol kuukautta siihen että amerikan ihme tulee takas! Eli Suomi varaudu!
Turha ees kysyä oonko kuinka innoissani tulossa kotiin?
Ikävästä ja muista huolista huolimatta; life is good!
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Exit 70
Tästä blogista on kyllä moneksi! Tää on itselle varsin hyvä veruke olla tekemättä mitään tärkeää ja hyödyllistä. Usein päädyn tänne kirjoittamaan kun pitäs esseitä kirjoittaa mutta nyt just päädyin tänne koska pitäs pestä pyykkiä. Ja jep tiiän oisin voinu kirjottaa tän sinä aikana kun pyykit on koneessa mutta kun tuossa on noi portaat!
Yksi maaliskuinen viikonloppu taas hurahti ohi ja seuraava viikonloppu on jo huhtikuuta. Mistä muutes muutes on enää kuukaus ni saavutan 21 iän. Mutta siis tämä maaliskuun viimeinen viikonloppu meni moottoritie 95:sen exit 70 kohdilla. En uskalla enää sanoa ilmansuuntaa koska sit joku hyökkää mun kommenttiboksiin EI OO MUUTEN POHJONEN. Mut kyl se on :)) Okei kirrrrrjaimellisesti se on koillinen.
Mutta anyway hurautin sinne lauantaina ja pääsin ihailemaan aitoa kasinoa. Ja tsiiiiiiiiiiiiisus mun leuka tippu monesti entistäkin alemmas. Kasino oli hieno, iso, haisi rahalle ja koneet kilisi. Itse kasinoalueelle alaikäsiltä on siis pääsy kielletty mutta eipä ne metrin korkuset aidat hirveesti näkymiä estä. Koko kasinoalue kohosi vain keskellä metsää ja jonkun mielestä näyttää Tuhkimon linnalta. Netistä luin että kasinolla on neljä hotellia. Eli ei ihan pieni paikka siis. Alueelta löytyy myös superhieno klubi, jonne myöskään ikämme ei riittäny. Huhu klubista liikkuu että mm Rihanna laskeutuu helikopterilla katolle ja kipittää klubille vähä tanssimaan. Käveltiin päästä toiseen päähän ja meni varmaankin sellanen 10 min koko touhuun. Hard Rock Cafen ja leipomon kautta eksyttiin kuitenkin takaisin majapaikkaamme. Leipomosta tarttui mukaan tappavan hyvät leivokset (jep äiti) ja viltin alta leivos kädessä oli hyvä katsella elämäni ensimmäinen How I met Your Mother ja sen jälkeen Greyn Anatomia. :)
Sunnuntaina siis opetimme hieman vanhuksille Suomea! Päivä starttasi autolla hurauttamisella 20 minuutin päähän, rupattelulla ja tarinoilla kolmestatoista lapsenlapsesta ja miltein tunnin automatkasta. Lopulta saavuttiin perille hyyyyyyyyyyyyyvin söpöön suomalaiseen "Finnish Hall"iin. Siellä saatiin kierros taloon ja talon hirstoriaan. "Aitoja suomalaisia" esittelyiden ja valokuvien jälkeen päästiin asiaan. Tarkoitus oli jakautua kolmeen ryhmään; aloittelijat, "keskitaso" ja advance. Meiän suomalaisten piti vetää advance ryhmää mutta kukaan ei uskaltautunut meidän kanssa juttelemaan. Päätettiin sitten yhdistää keskitaso ja advance. Sitten vain juteltiin ja tavallaan vetreyteltiin ihmisten suomen kieltä. Jokaisella oli omanlaisensa historia ja yhteys Suomeen, joten enpä niitä jaksa nyt alkaa selitellä. Jotku puhu todella hyvin ja jotkut vähemmän hyvin. Seliteltiin "minulla on jano" "mulla on jano" eroja, sinä/te ja you/you eroja ja muuta tälläistä pientä. Pikkuhiljaa ihmiset uskalsivat alkaa kysellä ihan kunnolla asioita ja kysymyksiä tuli tiuhaan tahtiin. Oli kyllä hauska kokemus!
Kuvia viikonlopulta tulee myöhemmin eli pysyttele kuulolla. Eka kirjoittajan pitäs jaksaa laittaa kuvat koneelle ja käydä kuvien vaihtoa. Sitten pääsen ne tänne teidän iloksi laittamaan!
Eilinen työpäivä meni melko normaalisti paitsi että aamulla sain ohjeet että soccer alkaa 5.30 ja varmistin vielä "varmasti 5.30?" (olin sunnuntain saanut sähköpostin missä sanottiin 5.15). Hostisä oli ihan joojoo 5.30. Noh sitten 5.10 kun olin saanut pojat (mun nuorempi ja sen kaverin) vaihtamaan vaatteet niin tulee sähköpostia "Soccer alkaakin 5.15.." Huokaus ja sitten lyömään tahtia pojille että ehitään. 5.24 pojat hyppäsivät autosta ulos ja kirmasivat pelaamaan jalkapalloaan!
Piti muuten uusia sopimus "no crying at the school" tytön kanssa ku on homma taas alkanu lähteä lapasesta... Ihan mun ja koulutätien mielenterveyden takia!
Nyt perjantaina painan kaasua ja hurautan Pennsylvaniaan moikkaamaan velikultaani! Huisia.
Yksi maaliskuinen viikonloppu taas hurahti ohi ja seuraava viikonloppu on jo huhtikuuta. Mistä muutes muutes on enää kuukaus ni saavutan 21 iän. Mutta siis tämä maaliskuun viimeinen viikonloppu meni moottoritie 95:sen exit 70 kohdilla. En uskalla enää sanoa ilmansuuntaa koska sit joku hyökkää mun kommenttiboksiin EI OO MUUTEN POHJONEN. Mut kyl se on :)) Okei kirrrrrjaimellisesti se on koillinen.
Mutta anyway hurautin sinne lauantaina ja pääsin ihailemaan aitoa kasinoa. Ja tsiiiiiiiiiiiiisus mun leuka tippu monesti entistäkin alemmas. Kasino oli hieno, iso, haisi rahalle ja koneet kilisi. Itse kasinoalueelle alaikäsiltä on siis pääsy kielletty mutta eipä ne metrin korkuset aidat hirveesti näkymiä estä. Koko kasinoalue kohosi vain keskellä metsää ja jonkun mielestä näyttää Tuhkimon linnalta. Netistä luin että kasinolla on neljä hotellia. Eli ei ihan pieni paikka siis. Alueelta löytyy myös superhieno klubi, jonne myöskään ikämme ei riittäny. Huhu klubista liikkuu että mm Rihanna laskeutuu helikopterilla katolle ja kipittää klubille vähä tanssimaan. Käveltiin päästä toiseen päähän ja meni varmaankin sellanen 10 min koko touhuun. Hard Rock Cafen ja leipomon kautta eksyttiin kuitenkin takaisin majapaikkaamme. Leipomosta tarttui mukaan tappavan hyvät leivokset (jep äiti) ja viltin alta leivos kädessä oli hyvä katsella elämäni ensimmäinen How I met Your Mother ja sen jälkeen Greyn Anatomia. :)
Sunnuntaina siis opetimme hieman vanhuksille Suomea! Päivä starttasi autolla hurauttamisella 20 minuutin päähän, rupattelulla ja tarinoilla kolmestatoista lapsenlapsesta ja miltein tunnin automatkasta. Lopulta saavuttiin perille hyyyyyyyyyyyyyvin söpöön suomalaiseen "Finnish Hall"iin. Siellä saatiin kierros taloon ja talon hirstoriaan. "Aitoja suomalaisia" esittelyiden ja valokuvien jälkeen päästiin asiaan. Tarkoitus oli jakautua kolmeen ryhmään; aloittelijat, "keskitaso" ja advance. Meiän suomalaisten piti vetää advance ryhmää mutta kukaan ei uskaltautunut meidän kanssa juttelemaan. Päätettiin sitten yhdistää keskitaso ja advance. Sitten vain juteltiin ja tavallaan vetreyteltiin ihmisten suomen kieltä. Jokaisella oli omanlaisensa historia ja yhteys Suomeen, joten enpä niitä jaksa nyt alkaa selitellä. Jotku puhu todella hyvin ja jotkut vähemmän hyvin. Seliteltiin "minulla on jano" "mulla on jano" eroja, sinä/te ja you/you eroja ja muuta tälläistä pientä. Pikkuhiljaa ihmiset uskalsivat alkaa kysellä ihan kunnolla asioita ja kysymyksiä tuli tiuhaan tahtiin. Oli kyllä hauska kokemus!
Kuvia viikonlopulta tulee myöhemmin eli pysyttele kuulolla. Eka kirjoittajan pitäs jaksaa laittaa kuvat koneelle ja käydä kuvien vaihtoa. Sitten pääsen ne tänne teidän iloksi laittamaan!
Eilinen työpäivä meni melko normaalisti paitsi että aamulla sain ohjeet että soccer alkaa 5.30 ja varmistin vielä "varmasti 5.30?" (olin sunnuntain saanut sähköpostin missä sanottiin 5.15). Hostisä oli ihan joojoo 5.30. Noh sitten 5.10 kun olin saanut pojat (mun nuorempi ja sen kaverin) vaihtamaan vaatteet niin tulee sähköpostia "Soccer alkaakin 5.15.." Huokaus ja sitten lyömään tahtia pojille että ehitään. 5.24 pojat hyppäsivät autosta ulos ja kirmasivat pelaamaan jalkapalloaan!
Piti muuten uusia sopimus "no crying at the school" tytön kanssa ku on homma taas alkanu lähteä lapasesta... Ihan mun ja koulutätien mielenterveyden takia!
Nyt perjantaina painan kaasua ja hurautan Pennsylvaniaan moikkaamaan velikultaani! Huisia.
maanantai 28. helmikuuta 2011
Home sweet home?
Loma takana ja tukka edessä.. eiku. No anyway virallisest kaksi lomaviikkoa ovat nyt takana päin, mutta ehei se ei silti tiiä mulle 5 ja puolen kuukauden työputkea (; Nimittäin mua hemmotellaan vielä yhdellä ylimääräisellä lomalla, jolloin tää neiti lähtee kärventelemään auringon alle!
Viikko Suomessa tuntui taas pitkältä ja lyhyeltä samaan aikaan. Paljon tapahtui ja hauskaa oli. Jotenkin noihin lomaviikkoihin tunkeutuu aina niin paljon menoa ja meininkiä että tietokoneella ei edes ehdi käydä. Varmaan tuon tekemisen runsauden takia myös viikot tuntuvat pitkiltä? Täällä arjessa taas kun ne tuntuvat vain hurahtavan ohi. Okei tää viikko vois kyllä jo hurahtaakki perjantaihin!
Tänne tulo oli pitkä ja puuduttava. Lento vaan jatkui jatkui ja jatkui. Jälleen kerran passport controllis oli piiiiiiiiiiiiiiitkä jono, kiitos kolmen samaan aikaan saapuneen lennon. Ja kiitos tämän jonon missasin kuljetukseni kotiin kolmella minuutilla. Okei en ois missannu jos täti joka asiaa hoiti ois viittiny VÄHÄN nopeammin näpytellä sitä tietokonettaan. Mutta lopulta pääsin kotiin tunnin aikataulussa jäljessä ja suunnistin suoraan sänkyyn. Nukutti melko hyvin.
Mikäli en teille kertonut vielä sänkykatastrofista jonka kohtasin viimeisenä yönä täällä ennen Suomen lomaa niin pohjatippui ja koko sänky oli vinossa. Sitten hiippailin herättelemään hostit siinä puol 12 yöllä ja hostisä kiltisti sänkyäni korjaili. Asian pointti oli se että nyt kun tulin niin tadaa! Koko sänky oli korjattu. Nyt (ei pitäisi) pohjan enää tippua ja jalkojen kolista. Mahtavaa! Ikinä ennen ei muuten oo selässä tuntunut noi pitkät lennot mutta eilen selkää sattui kahden tunnin jälkeen. Jossa kohtaa muuten tiettyjen syiden takia lopetin elokuvien katselun ja tuijotin korkeusmittaria kuusi tuntia. Olikohan sillä tekemistä ajan mateluun?
Nyt kuitenkin eletään sitä kuuluisaa ensimmäistä työpäivää loman jälkeen ja melkoisen tahmeaa on. Aamulla herätessäni vasta tajusin olevani taas täällä ja tuli ähh-olo. Ennen lähtöä jo kärsin pienistä koti-ikävän oireista, joten osasin odottaa lähdön ja paluun olevan edellis kertaa vaikeampaa. Mutta viikon vierähtäessä ohi niin varmasti olo helpottuu ja aurinkokin alkaa taas paistaa.
Lentokone tulvi kehä-3:sen ulkopuolisia ihmisiä sillä heillä vasta lomaviikko alkoi. Takanani istui kaks poikaa (tai miestä, taisivat olla lähemmäs 30 ku 20) ja hakkasin heidän kanssaan päätä seinään. "Vähänkö tää kapteeni on tyhmä ku laskeutuu tällee kierrellen ja kaarrellen. Eihän tässä oo mitään ideaa! Oisin paljon parempi" Noniin eihän sille varmaan oo ku syynsä että miksi kierellään ja kaarrellaan kohti oikeaa kiitorataa. "Kato tuol näkyy toi New Yorkin.. toi.. mikä se oli...noh keskusta! Mikähän toi korkee talo on?" Veikkaisin empire state building... Ai niin ja kutsutaan myös Manhattaniksi. Ymmärrän, ymmärrän että ihmisillä on ensimmäisiä kertoja lentokoneessa mutta ei silti näitä ajatuksia kannata laukoa liian kovaan ääneen. Teki mieli kääntyä ympäri ja sivistää vähän kaksikkoa.
Koneessa tuli myös home sweet home-olo kun kuunteli "vou tää on ku leffoista!" "kato tollasii niil on leffoissa!" "Vou tää on amerikka!" "vou toi on New York!" Vou sitä ja vou tätä. Vou sille että mä asun täällä!
Suomessa oli muuten METRI TOLKULLA lunta! Meillä on sellanen patio talon ja huvimajan välissä jonka reunassa menee aita (ja kaikki ymmärs!). Sen aidan ylimmät kohdat on korkealla aka mua ylempänä. Jos siihen patiolle oisin hypänny niin lunta ois ollu varmaa lähemmäs kaulaa. Plus niitä lumikasoja ja valleja oli kaikkialla. Olin huuli pyöreenä ja silmät kysymysmerkkeinä.
Mutta nyt suihkun ja turhan föönauksen kautta kauppaan ostaa marjoja ja hedelmiä! Turha föönaus koska tuolla sataa vettä kuin... Että kohta oon märkä uuestaan!
PS unohin mun monen monen monen vuoden lemppari kynän lentsikkaan! :( SNIIIF
PPS. olipa mulla paaaljon asiaa! (sori E, tiiän et tykkäät ku mul on lyhyitä juttuja!)
PPPS. huomen on maaliskuu ja se on OFFICIAL ENSIMMÄINEN KEVÄT KUUKAUSI! Japa-dapa-duu!
Viikko Suomessa tuntui taas pitkältä ja lyhyeltä samaan aikaan. Paljon tapahtui ja hauskaa oli. Jotenkin noihin lomaviikkoihin tunkeutuu aina niin paljon menoa ja meininkiä että tietokoneella ei edes ehdi käydä. Varmaan tuon tekemisen runsauden takia myös viikot tuntuvat pitkiltä? Täällä arjessa taas kun ne tuntuvat vain hurahtavan ohi. Okei tää viikko vois kyllä jo hurahtaakki perjantaihin!
Tänne tulo oli pitkä ja puuduttava. Lento vaan jatkui jatkui ja jatkui. Jälleen kerran passport controllis oli piiiiiiiiiiiiiiitkä jono, kiitos kolmen samaan aikaan saapuneen lennon. Ja kiitos tämän jonon missasin kuljetukseni kotiin kolmella minuutilla. Okei en ois missannu jos täti joka asiaa hoiti ois viittiny VÄHÄN nopeammin näpytellä sitä tietokonettaan. Mutta lopulta pääsin kotiin tunnin aikataulussa jäljessä ja suunnistin suoraan sänkyyn. Nukutti melko hyvin.
Mikäli en teille kertonut vielä sänkykatastrofista jonka kohtasin viimeisenä yönä täällä ennen Suomen lomaa niin pohjatippui ja koko sänky oli vinossa. Sitten hiippailin herättelemään hostit siinä puol 12 yöllä ja hostisä kiltisti sänkyäni korjaili. Asian pointti oli se että nyt kun tulin niin tadaa! Koko sänky oli korjattu. Nyt (ei pitäisi) pohjan enää tippua ja jalkojen kolista. Mahtavaa! Ikinä ennen ei muuten oo selässä tuntunut noi pitkät lennot mutta eilen selkää sattui kahden tunnin jälkeen. Jossa kohtaa muuten tiettyjen syiden takia lopetin elokuvien katselun ja tuijotin korkeusmittaria kuusi tuntia. Olikohan sillä tekemistä ajan mateluun?
Nyt kuitenkin eletään sitä kuuluisaa ensimmäistä työpäivää loman jälkeen ja melkoisen tahmeaa on. Aamulla herätessäni vasta tajusin olevani taas täällä ja tuli ähh-olo. Ennen lähtöä jo kärsin pienistä koti-ikävän oireista, joten osasin odottaa lähdön ja paluun olevan edellis kertaa vaikeampaa. Mutta viikon vierähtäessä ohi niin varmasti olo helpottuu ja aurinkokin alkaa taas paistaa.
Lentokone tulvi kehä-3:sen ulkopuolisia ihmisiä sillä heillä vasta lomaviikko alkoi. Takanani istui kaks poikaa (tai miestä, taisivat olla lähemmäs 30 ku 20) ja hakkasin heidän kanssaan päätä seinään. "Vähänkö tää kapteeni on tyhmä ku laskeutuu tällee kierrellen ja kaarrellen. Eihän tässä oo mitään ideaa! Oisin paljon parempi" Noniin eihän sille varmaan oo ku syynsä että miksi kierellään ja kaarrellaan kohti oikeaa kiitorataa. "Kato tuol näkyy toi New Yorkin.. toi.. mikä se oli...noh keskusta! Mikähän toi korkee talo on?" Veikkaisin empire state building... Ai niin ja kutsutaan myös Manhattaniksi. Ymmärrän, ymmärrän että ihmisillä on ensimmäisiä kertoja lentokoneessa mutta ei silti näitä ajatuksia kannata laukoa liian kovaan ääneen. Teki mieli kääntyä ympäri ja sivistää vähän kaksikkoa.
Koneessa tuli myös home sweet home-olo kun kuunteli "vou tää on ku leffoista!" "kato tollasii niil on leffoissa!" "Vou tää on amerikka!" "vou toi on New York!" Vou sitä ja vou tätä. Vou sille että mä asun täällä!
Suomessa oli muuten METRI TOLKULLA lunta! Meillä on sellanen patio talon ja huvimajan välissä jonka reunassa menee aita (ja kaikki ymmärs!). Sen aidan ylimmät kohdat on korkealla aka mua ylempänä. Jos siihen patiolle oisin hypänny niin lunta ois ollu varmaa lähemmäs kaulaa. Plus niitä lumikasoja ja valleja oli kaikkialla. Olin huuli pyöreenä ja silmät kysymysmerkkeinä.
Mutta nyt suihkun ja turhan föönauksen kautta kauppaan ostaa marjoja ja hedelmiä! Turha föönaus koska tuolla sataa vettä kuin... Että kohta oon märkä uuestaan!
PS unohin mun monen monen monen vuoden lemppari kynän lentsikkaan! :( SNIIIF
PPS. olipa mulla paaaljon asiaa! (sori E, tiiän et tykkäät ku mul on lyhyitä juttuja!)
PPPS. huomen on maaliskuu ja se on OFFICIAL ENSIMMÄINEN KEVÄT KUUKAUSI! Japa-dapa-duu!
maanantai 21. helmikuuta 2011
Jet lag!
Hiphei täällä ollaan! Kylmässä, lumisessa ja kylmässä Suomessa. Lento oli pitkä ja puuduttava mutta kyllä sen kesti! Finnairin penkit vain häviävät BA:n penkeille, joissa pystyy nukkumaan paremmin. Viimeksi kun tänne lensin niin nukuin paljon ja kunnolla ja nyt vähän ja huonosti!
Josta päästään asiaan nimeltä JetLag, joka on aivan kar-mi-va tällä kertaa. En oo eläessäni kokenut tälläistä. Väsyttää, väsyttää ja väsyttää vähän lisää. Myönnyin jopa eilen juomaan kahvia energian saamikseksi.
Mutta ei se menoa haittaa! Ystäviä ja perhettä on aina yhtä mukava nähdä. Julkiset paikat on kammottavia nykyään ku kaikki puhuu suomea ja ymmärtää sitä myös. Tuntuu etten voi puhua ilman että 100000 ihmistä kuuntelee mitä sanon. Eli olen hiljaa ja kuuntelen muita. Ahdistavaa. Amerikassa kun tottuu liikaa siihen ettei kukaan ymmärrä mitä puhun.
Loppu viikoksi on luvassa kavereita, kavereita, kummityttöä, sukulaisia, kavereita ja PAKKASTA.
Ennen laskeutumista kapteeni kuulutti "Helsingissä on sellainen raikas talvipäivä auringon paisteella, n -30°C"... voin kertoa että masens!
Josta päästään asiaan nimeltä JetLag, joka on aivan kar-mi-va tällä kertaa. En oo eläessäni kokenut tälläistä. Väsyttää, väsyttää ja väsyttää vähän lisää. Myönnyin jopa eilen juomaan kahvia energian saamikseksi.
Mutta ei se menoa haittaa! Ystäviä ja perhettä on aina yhtä mukava nähdä. Julkiset paikat on kammottavia nykyään ku kaikki puhuu suomea ja ymmärtää sitä myös. Tuntuu etten voi puhua ilman että 100000 ihmistä kuuntelee mitä sanon. Eli olen hiljaa ja kuuntelen muita. Ahdistavaa. Amerikassa kun tottuu liikaa siihen ettei kukaan ymmärrä mitä puhun.
Loppu viikoksi on luvassa kavereita, kavereita, kummityttöä, sukulaisia, kavereita ja PAKKASTA.
Ennen laskeutumista kapteeni kuulutti "Helsingissä on sellainen raikas talvipäivä auringon paisteella, n -30°C"... voin kertoa että masens!
perjantai 18. helmikuuta 2011
Hands on pottery
Nää perjantait on vaan niiiiiiiiiiiiiiiiin ihania! Ensinnäkin perjantaista seuraava päivä on lauantai eikä oo töitä! Toiseksi meillä on tytön kanssa niiiiin ihania spessu-päiviä nää perjantait kun ollaan koko päivä vaan kaksin. Aamusin vaan ollaan ja möllötetään yökkärissä mahollisimman kauan. Sitten alkaa päivän aktiviteetit, jotka tänäänkin olivat seuraavat; saviesineiden maalausta jälleen kerran, retki pizzeriaan, piknik lattialla pizzalaatikon kanssa ja "silly songseja" (Fröbelin palikoita)! Ja koko sen ajan kun noita lauluja youtubesta tuijotettiin niin pieni halas :) Jälleen valtasi fiilis etten halua tuota pientä tyttöä tänne yksin ikinä jättää. Siivoojakin viimeksi kuin kävi sanoi "Ei tuu olee sun kotiinpaluu kummallekkaan helppoa kun ootte kuin parhaat kaverukset". Totta tuo...
Mutta tälläisen perjantain jälkeen on mukava pakata tavarat ja lähteä viikon lomalle. Tälläisen perjantain jälkeen on mukava tulla kotiin takaisin viikon lomalta. Kamat kasaan ja menoks (huomenna!). Tänään on ekat ameriikan löylyt tiedossa! :)
Hiphei ja kuullaan Suomesta käsin seuraavan kerran!
PS. tääl on +19 ja oltiin t-paidoilla ulkona! Tsihihi! :)
Mutta tälläisen perjantain jälkeen on mukava pakata tavarat ja lähteä viikon lomalle. Tälläisen perjantain jälkeen on mukava tulla kotiin takaisin viikon lomalta. Kamat kasaan ja menoks (huomenna!). Tänään on ekat ameriikan löylyt tiedossa! :)
Hiphei ja kuullaan Suomesta käsin seuraavan kerran!
PS. tääl on +19 ja oltiin t-paidoilla ulkona! Tsihihi! :)
torstai 17. helmikuuta 2011
Japa-dapa-duu!
Pimpelipom... Lallatilaa.
Lähtö on ylihuomenna ja ekaa kertaa tuli JEE-fiilinki kun näki taas ihanampaakin ihanamman kummitytön skypessä. Tuli JEE-fiilis kun ajatteli että kohta taas saan kutitella tuota pikkasta ja jutella titi-nallesta ja muumimammasta. Okei vähemmän jee sille että Suomessa huidellaan -20 huonommalla puolella. Täällä oon tottunut jo kulkemaan ilman takkia ja koikkelehdin kevätlätäköiden yli pikkuisilla ballerinoilla eikä muuten oo kylmä ! Eilen tuossa pohdin että ahh rakastan kevättä! Kaikki on taas uutta ja ihmeellistä. Näen taas maailman pikkulapsen silmin! Muuten kuiva asvaltti, mutta vesilätäköitä siellä täällä kertoo lumien sulavan! Japa-dapa-duu!
Kevät inspas mua tänään jopa siivoomaan koko huoneen! Laatikostot on nyt siistit ja roskat roskiksessa. Viikon päästä sunnuntaina on kivempi tulla taas siistiin huoneeseen. Huomenna on mennään taas vähä maalailemaan lapsosen kanssa ja sen jälkeen valmistaudutaan lomaan yhessä! Perhekkin siis suuntaa lomalle ensi viikolla :)
Kuvasatoa viikonlopulta!
Mutta nyt jee kaikille! :)
Lähtö on ylihuomenna ja ekaa kertaa tuli JEE-fiilinki kun näki taas ihanampaakin ihanamman kummitytön skypessä. Tuli JEE-fiilis kun ajatteli että kohta taas saan kutitella tuota pikkasta ja jutella titi-nallesta ja muumimammasta. Okei vähemmän jee sille että Suomessa huidellaan -20 huonommalla puolella. Täällä oon tottunut jo kulkemaan ilman takkia ja koikkelehdin kevätlätäköiden yli pikkuisilla ballerinoilla eikä muuten oo kylmä ! Eilen tuossa pohdin että ahh rakastan kevättä! Kaikki on taas uutta ja ihmeellistä. Näen taas maailman pikkulapsen silmin! Muuten kuiva asvaltti, mutta vesilätäköitä siellä täällä kertoo lumien sulavan! Japa-dapa-duu!
Kevät inspas mua tänään jopa siivoomaan koko huoneen! Laatikostot on nyt siistit ja roskat roskiksessa. Viikon päästä sunnuntaina on kivempi tulla taas siistiin huoneeseen. Huomenna on mennään taas vähä maalailemaan lapsosen kanssa ja sen jälkeen valmistaudutaan lomaan yhessä! Perhekkin siis suuntaa lomalle ensi viikolla :)
Mutta nyt jee kaikille! :)
lauantai 1. tammikuuta 2011
The best week of my life
To be honest, I'm having the best week of my life. Seriosly the best week ever! Okay training school is also great. But this week. UNBELIEVABLE! I didn't ever ever ever tought that this week would be so great. Okay of course I knew that it'll be great but this. I'm speakless.
Okay so what have I done? Everything. Literally. I'm feeling like have been here like month or something couse I have done everything that I dreamed about. Even more! Rigth now I don't even feel sad to leave couse it just means that I can come back again. I'm always coming back; now I'm coming back to the States and then I'm coming back to Finland. And the coming back part is the best part of all! After leaving you really understood what you have and I have two homes and two families and I'm missing them both.
Let your smile change the world but don't let the world change your smile.
Still
I'm happy
Life is great
I love my life
"Things will get better if you just hold my hand
Nothing can come between us if you just hold"
Okay so what have I done? Everything. Literally. I'm feeling like have been here like month or something couse I have done everything that I dreamed about. Even more! Rigth now I don't even feel sad to leave couse it just means that I can come back again. I'm always coming back; now I'm coming back to the States and then I'm coming back to Finland. And the coming back part is the best part of all! After leaving you really understood what you have and I have two homes and two families and I'm missing them both.
Let your smile change the world but don't let the world change your smile.
Still
I'm happy
Life is great
I love my life
"Things will get better if you just hold my hand
Nothing can come between us if you just hold"
perjantai 31. joulukuuta 2010
torstai 30. joulukuuta 2010
Suomi-Finland-Suomi vol. 2
Edelleen oon Suomessa.
Ja seuraavat kolme päivää täällä myös tulen olemaan :)
Sekä edelleen täällä on sairaan siistiä.
Eilen käytiin mummia moikkaamssa.
Sieltä jatkettiin mökille.
Jossa käytiin paljussa ulkoiluttamassa reksuja.
Tänään ajetiin kamalassa säässä takas kotiin.
Aamulla oli -17° että tääl on kylmää ihan oikeesti.
Vaikkakin multa saa jo yök-reaktion jos on -7° kun muuton "no eihän tuo niin paha oo" ON SE!
Kaipaan kyllä USA-kavereita aika paljon jo!
Mutta sitte ku oon siellä ni kaipaan Suomi-kavereita.
Huomenna päästään juhlistamaan uutta vuotta vähän erilaisissa merkeissä kun parina edellisenä vuonna.
Suomen radiossa kuulee niiiiiiiiin outoja biisejä etten kestä kuunnella sitä.
Onneks Mamma Mia-levy on olemassa.
Tiistai-iltana oli sairaan kivaa vaikka ei ikinä mihinkään baariin päästy.
Oletan huomisestakin superkivaa iltaa.
Rakas veljeni jopa suositteli mulle valokuvausalaa tulevaisuudessa! (kuvia odotellessa) (;
Pienempi kuin kolme.
Ja seuraavat kolme päivää täällä myös tulen olemaan :)
Sekä edelleen täällä on sairaan siistiä.
Eilen käytiin mummia moikkaamssa.
Sieltä jatkettiin mökille.
Jossa käytiin paljussa ulkoiluttamassa reksuja.
Tänään ajetiin kamalassa säässä takas kotiin.
Aamulla oli -17° että tääl on kylmää ihan oikeesti.
Vaikkakin multa saa jo yök-reaktion jos on -7° kun muuton "no eihän tuo niin paha oo" ON SE!
Kaipaan kyllä USA-kavereita aika paljon jo!
Mutta sitte ku oon siellä ni kaipaan Suomi-kavereita.
Huomenna päästään juhlistamaan uutta vuotta vähän erilaisissa merkeissä kun parina edellisenä vuonna.
Suomen radiossa kuulee niiiiiiiiin outoja biisejä etten kestä kuunnella sitä.
Onneks Mamma Mia-levy on olemassa.
Tiistai-iltana oli sairaan kivaa vaikka ei ikinä mihinkään baariin päästy.
Oletan huomisestakin superkivaa iltaa.
Rakas veljeni jopa suositteli mulle valokuvausalaa tulevaisuudessa! (kuvia odotellessa) (;
Pienempi kuin kolme.
tiistai 28. joulukuuta 2010
Suomi-Finland-Suomi
Huisia oon Suomessa. Sairaan siistiä. Voin kertoa että on parhautta nähä kummityttöä ja parasta kaveria neljän kuukauden tauon jälkeen. Siis niiiiiiiiiin parasta!
Tääl on lunta, mut tääl ei oo kylmää.
Tääl on tuttuja ja kaveraita ja kaikkia!
Tääl puhutaan liikaa Suomea.
Sain tääl ehkäpä ihanimman joululahjan; kirjan ihanimmasta kummitytöstä.
Aikaero on hanurista muttei liian paha.
On vaan liian outoa olla Suomessa.
Tänää on tyttöjen ilta eli kavereita ja hauskanpitoa tiedossa!
Tänään kävin kampaajalla ja sain tricolor juurikasvun piiloon.
Täällä ahdistun väen paljoudessa, koska siellä saattaa olla joku joka tunteeki mut.
Eli täällä en oo anonyymi.
Tääl on liian loivat portaat, erilainen vessanpönttö ja vääränlaiset valokatkasimet.
Oon syöny kinkkua ja joulotorttuja.
Ruispalat<3
Oon alkanu puhuu vieläkin enemmän.
Eli puhun nykyään sairaan paljon.
Mun laukku katos mut löyty jo.
Täällä on silti aivan sairaan siistii!
Elämä on mahtavaa!
"Ollakseen ihanaa,
elämän ei tarvitse olla pelkkää auringonpaistetta,
minä olen oppinutkin jo senkin."
(lainaus joululahjakirjasta ala I ja H.)
Tääl on lunta, mut tääl ei oo kylmää.
Tääl on tuttuja ja kaveraita ja kaikkia!
Tääl puhutaan liikaa Suomea.
Sain tääl ehkäpä ihanimman joululahjan; kirjan ihanimmasta kummitytöstä.
Aikaero on hanurista muttei liian paha.
On vaan liian outoa olla Suomessa.
Tänää on tyttöjen ilta eli kavereita ja hauskanpitoa tiedossa!
Tänään kävin kampaajalla ja sain tricolor juurikasvun piiloon.
Täällä ahdistun väen paljoudessa, koska siellä saattaa olla joku joka tunteeki mut.
Eli täällä en oo anonyymi.
Tääl on liian loivat portaat, erilainen vessanpönttö ja vääränlaiset valokatkasimet.
Oon syöny kinkkua ja joulotorttuja.
Ruispalat<3
Oon alkanu puhuu vieläkin enemmän.
Eli puhun nykyään sairaan paljon.
Mun laukku katos mut löyty jo.
Täällä on silti aivan sairaan siistii!
Elämä on mahtavaa!
"Ollakseen ihanaa,
elämän ei tarvitse olla pelkkää auringonpaistetta,
minä olen oppinutkin jo senkin."
(lainaus joululahjakirjasta ala I ja H.)
perjantai 24. joulukuuta 2010
The most wonderful time of the year
Tiiättekö jollain tapaa tää joulu mitä täällä nyt vietän on ehkäpä suloisin ikinä. Toki asiaan voi vaikuttaa se että se on elämäni ensimmäinen erilainen joulu. Kotona joulut aina kulkevat samaa kaavaa. Enkä tarkoita että en tykkäisi kotijouluista. Tykkään! Mutta tämä on erilainen. Lisäksi tästä tekee se kivan että hostit halusivat juuri minua varten pitää tänää specialdinnerin koska lähden huomenna :) ja kaiken sen hyvän lisäksi; oloni on erittäin kotoisa!
Miten sitten vietin amerikkalaisen jouluaattoni? No aamupäivä/keskipäivä/alku iltapäivä meni hyvin kotoisasti IKEAssa, joka oli muuten tyh-jä tällee jouluaattona. Mutta lihapullat oli hyviä ja meillä oli hauskaa. Hostäitin mielestä dissaan ruotsalaisia paljon? "'cause they are swedish!". IKEA-reissun jälkeen oli luvassa joulupukki ja noitarumpu-elokuvaa Yle Areenalta! Sitten päätösteni vastainen skypepuhelu kotiin, mutta oli varvas-hätätapaus eli anteeksi annan itselleni! Illalla täällä järjestetiin tämä dinner missä oli jälleen kerran paljon hyvää ruokaa. Omnomnomom! Illallista ennen sain jopa pakattua, mutta entäpä se huoneen siivous? Noh sen ehtii huomenna. Ja millonhan oon viimeksi lähteny viikon matkalle näin pienellä laukulla?!
Huomenna on täällä siis se pää-joulupäivä eli joulupäivä! Aamusta lapset kiljuvat avaamaan lahjoja ja syödään joulubrunssi runsaalla ruokavalikoimalla. Sitten vissiin huoneen siivouksen jälkeen hostisä vie minut johonki mistä joku/jonkin noukkii minut kyytiin ja toivottavasti vie JFK:n lentokentälle! Huisia.
Eli seuraava päivitys luvassa Suomesta! Huisia.
PS. kun tuun takas miten pärjään ilman joulukoristeita ja joululauluja?! Oon hukassa.
Miten sitten vietin amerikkalaisen jouluaattoni? No aamupäivä/keskipäivä/alku iltapäivä meni hyvin kotoisasti IKEAssa, joka oli muuten tyh-jä tällee jouluaattona. Mutta lihapullat oli hyviä ja meillä oli hauskaa. Hostäitin mielestä dissaan ruotsalaisia paljon? "'cause they are swedish!". IKEA-reissun jälkeen oli luvassa joulupukki ja noitarumpu-elokuvaa Yle Areenalta! Sitten päätösteni vastainen skypepuhelu kotiin, mutta oli varvas-hätätapaus eli anteeksi annan itselleni! Illalla täällä järjestetiin tämä dinner missä oli jälleen kerran paljon hyvää ruokaa. Omnomnomom! Illallista ennen sain jopa pakattua, mutta entäpä se huoneen siivous? Noh sen ehtii huomenna. Ja millonhan oon viimeksi lähteny viikon matkalle näin pienellä laukulla?!
Huomenna on täällä siis se pää-joulupäivä eli joulupäivä! Aamusta lapset kiljuvat avaamaan lahjoja ja syödään joulubrunssi runsaalla ruokavalikoimalla. Sitten vissiin huoneen siivouksen jälkeen hostisä vie minut johonki mistä joku/jonkin noukkii minut kyytiin ja toivottavasti vie JFK:n lentokentälle! Huisia.
Eli seuraava päivitys luvassa Suomesta! Huisia.
PS. kun tuun takas miten pärjään ilman joulukoristeita ja joululauluja?! Oon hukassa.
keskiviikko 22. joulukuuta 2010
3 days to go !
Nappaan nyt itteäni niskasta kiinni vaikka kirjoitteluinto onkin ollut kadoksissa. Tiedän kuitenkin että siellä on ainakin muuta tulisilla hiilillä kun ei tyttö blogiaan päivitä! Nyt onkin sopiva tauko valottaa tämän viikon elämää tällä puolella valtamerta, kun H nukahti päiväunille oltuaan hereillä hädin tuskin kaksi tuntia... Elämän pieniä nautintoja!
No siis tää viikko menee töiden merkeissä vähä hassusti; tunti sillon ja kaks tuntia tällöin. Hostäiti on "lomalla", joten au pair päivystää kotona jos häntä vaikka tarvittaisiin. Noei vai! Saan nukkua niin pitkään kun haluan (ahh autuus) ja yleensä hostäiti lähtee jouluostoksille tai jotain ja mä vahdin lasta. H ei ole siis koko viikkoon mennyt kouluun, koska maanantaina herättyään olikin kuume 104° (=40°C) joten lääkärikeikka ja lääkekuuri päälle. Kaiken hyvän (kuumeen) lisäksi lääkärireissun jälkeen antoi pieni ylen kahden sangollisen verran. Putkeen. Pienestä likasta lähti paljon tavaraa! Tiistaina oli H kyllä jo jeejee huomenna kouluun, mutta tänään oltiin suu mutrulla kun herättiin ja tosiaan 2h hereillä olon jälkeen päiväunille. Eli ei koulua tänäänkään!
Maanantaina sain paketoitua lahjat! Pointsit mulle. Lähdin Targettiin hakemaan lisää lahjapaperia niin hostäiti tuli "H mietti tässä eilen että muistaakohan pukki paketoida mun lahjat Disneyn prinsessa-paperiin!" Eli mukaan tarttui myös sitä paperia. Onnistuin jopa salakuljettamaan sen ylös ilman että lapsi huomasi.
Eilen lajittelin luottokorttikuitit (ÄITI ÄITI ÄITI!! okei ne on vasta kuukausipinoissa...) ja tänään tein pakkauslistaa Suomen matkaa varten. Eli nää päivät menee vähä tälläisiä pieniä askareita tehdessä kun lapsi tuijottaa elokuvaa tai nukkuu tai kyhnää vieressä "koska ei oo mitään kivaa tekemistä".
Ihan kamalan hurjaa että lauantain lähden jo Suomeen. Ei sitä vieläkään ole tajunnut että kohta istun lentokoneessa, joka vie mut Lontoon kautta Helsinkiin. Ja kiitos kun avasitte taas Lontoon kentän. Ja kiitos kun pidätte sen auki! :) en nimittäin viikkoani kauheen mielellään vietä Lontoon lentokentällä.
Noniin mutta nyt te tiiätte että oon elossa, joten loppuun kuvapläjäys viikonlopulta+joulukuusi!
Kiitos ja kumarrus! Tiiän, se on vino.
PS. R miten pärjään viikon ilman sua?! <3 oot muru!
No siis tää viikko menee töiden merkeissä vähä hassusti; tunti sillon ja kaks tuntia tällöin. Hostäiti on "lomalla", joten au pair päivystää kotona jos häntä vaikka tarvittaisiin. Noei vai! Saan nukkua niin pitkään kun haluan (ahh autuus) ja yleensä hostäiti lähtee jouluostoksille tai jotain ja mä vahdin lasta. H ei ole siis koko viikkoon mennyt kouluun, koska maanantaina herättyään olikin kuume 104° (=40°C) joten lääkärikeikka ja lääkekuuri päälle. Kaiken hyvän (kuumeen) lisäksi lääkärireissun jälkeen antoi pieni ylen kahden sangollisen verran. Putkeen. Pienestä likasta lähti paljon tavaraa! Tiistaina oli H kyllä jo jeejee huomenna kouluun, mutta tänään oltiin suu mutrulla kun herättiin ja tosiaan 2h hereillä olon jälkeen päiväunille. Eli ei koulua tänäänkään!
Maanantaina sain paketoitua lahjat! Pointsit mulle. Lähdin Targettiin hakemaan lisää lahjapaperia niin hostäiti tuli "H mietti tässä eilen että muistaakohan pukki paketoida mun lahjat Disneyn prinsessa-paperiin!" Eli mukaan tarttui myös sitä paperia. Onnistuin jopa salakuljettamaan sen ylös ilman että lapsi huomasi.
Eilen lajittelin luottokorttikuitit (ÄITI ÄITI ÄITI!! okei ne on vasta kuukausipinoissa...) ja tänään tein pakkauslistaa Suomen matkaa varten. Eli nää päivät menee vähä tälläisiä pieniä askareita tehdessä kun lapsi tuijottaa elokuvaa tai nukkuu tai kyhnää vieressä "koska ei oo mitään kivaa tekemistä".
Ihan kamalan hurjaa että lauantain lähden jo Suomeen. Ei sitä vieläkään ole tajunnut että kohta istun lentokoneessa, joka vie mut Lontoon kautta Helsinkiin. Ja kiitos kun avasitte taas Lontoon kentän. Ja kiitos kun pidätte sen auki! :) en nimittäin viikkoani kauheen mielellään vietä Lontoon lentokentällä.
Noniin mutta nyt te tiiätte että oon elossa, joten loppuun kuvapläjäys viikonlopulta+joulukuusi!
PS. R miten pärjään viikon ilman sua?! <3 oot muru!
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
"I'll take care of it, go away!"
Viikonloput poissa kotoa on ihania, mutta niiden jälkeen on aina aiiivan mahtavaa tulla takaisin kotiin. Vaikkakin tällä kertaa kotona odotti kuumeinen H ja oksennustautinen D. Miksi en odota huomista?!
Hmm no mitä viikonlopusta Philadelphian nurkilla jäi käteen; E-Zpass-draamaa (MONEEN KERTAAN, niin ja E-Zpass on tietullien "luottokortti" millä voit vain huristella läpi), automaatteja jotka ei lippuja antaneetkaan, selityksiä miehille kuinka se automaatti ei vaan antanu sitä lippua meille eli päästäänkö ilmasiks, japanilaista ruokaa (tai sen riittämättömyyttä), muiden asiakkaiden karkottamista ravintoloista, King of Prussia, jätin-muuten-ihan-varmasti-puhelimen-pöydälle - draamaa, babysittausta, kyllä-mä-tänne-kuulen-jos-joku-lapsi-itkee - kommelluksia (kauanhan se lapsi ehti itkee ennen kun KOLME au pairia tajus asian?), auton ikkunasta ulos roikkumista, miltein 2,5h Cheesecake factory-keikka, mihin-tää-astia-kuuluu - keskusteluita, kosherin ihmettelyä ja katsotaan puol tuntia leffaa ja sen jälkeen kelataan taas alkuun kun ei kukaan katsonukkaan sitä leffaa ja uus yritys taas! Ai että oliko hauska viikonloppu?!
Nii ja jost hostit soittaa että käyttekö sammuttamassa valot huoneesta ja au pair tottelee kiltisti niin eihän niitä valoja suinkaan voi laittaa takas päälle jos päättää siivota sen huoneen? Voivoivoi ku se R on höpö. Tämän viikonloppu taas todisti kuinka meidän pitäisi asua samassa paikassa.
Kuvapläjäystä tulossa myöhemmin kun saan koottua kuvat seuralaisiltani! Pärjäilkää.
PS. huomenna voin sanoa että tällä viikolla olen jo Suomessa! Hurrrjaaaaa! Plus huomenna voi sanoa että tällä viikolla on joulu!
Hmm no mitä viikonlopusta Philadelphian nurkilla jäi käteen; E-Zpass-draamaa (MONEEN KERTAAN, niin ja E-Zpass on tietullien "luottokortti" millä voit vain huristella läpi), automaatteja jotka ei lippuja antaneetkaan, selityksiä miehille kuinka se automaatti ei vaan antanu sitä lippua meille eli päästäänkö ilmasiks, japanilaista ruokaa (tai sen riittämättömyyttä), muiden asiakkaiden karkottamista ravintoloista, King of Prussia, jätin-muuten-ihan-varmasti-puhelimen-pöydälle - draamaa, babysittausta, kyllä-mä-tänne-kuulen-jos-joku-lapsi-itkee - kommelluksia (kauanhan se lapsi ehti itkee ennen kun KOLME au pairia tajus asian?), auton ikkunasta ulos roikkumista, miltein 2,5h Cheesecake factory-keikka, mihin-tää-astia-kuuluu - keskusteluita, kosherin ihmettelyä ja katsotaan puol tuntia leffaa ja sen jälkeen kelataan taas alkuun kun ei kukaan katsonukkaan sitä leffaa ja uus yritys taas! Ai että oliko hauska viikonloppu?!
Nii ja jost hostit soittaa että käyttekö sammuttamassa valot huoneesta ja au pair tottelee kiltisti niin eihän niitä valoja suinkaan voi laittaa takas päälle jos päättää siivota sen huoneen? Voivoivoi ku se R on höpö. Tämän viikonloppu taas todisti kuinka meidän pitäisi asua samassa paikassa.
Kuvapläjäystä tulossa myöhemmin kun saan koottua kuvat seuralaisiltani! Pärjäilkää.
PS. huomenna voin sanoa että tällä viikolla olen jo Suomessa! Hurrrjaaaaa! Plus huomenna voi sanoa että tällä viikolla on joulu!
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Winter, I guess?
Omnomomnom tekee mieli joulutorttuja ku näin Picnicin mainoksen tähtitortusta. Ja tässä kohtaa on turha alkaa huutelee että leivo niitä! Koska en koska oon laiska. Ja ajatushan on tärkein niin sydäntä oikeen lämmittää ajatus lämpöisestä tortusta kädessä. Tähän on syytä tyytyä. Paitsi että koska en saa torttuja nyt niin on Suomessa parempi olla oottamassa kasa torttuja ku meen ens viikolla suomeen, vai mitä äippä? (hyväksyn ees jos on taikinaa pakkasessa ja hilloa jääkaapissa ni voin tehä ite iiiiison satsin niitä). Eli kiva äiti ku käyt kaupassa ennen ku tuun :)
Kuvista joita eilen teille laitoin kiltisti voi päätellä että täälläkin on (oli) lunta! Okei sitä lunta on (oli) tooosi vähän ja sen takia varmaa toi imperfektimuoto on käytössä nyt. Mutta vaikka ei oo lunta niin pirun kylmää tuolla on. Pari pakkasastetta on paljon pahempi kuin vaikkapa -10°. En tiiä miks mutta jäääääätävää tuolla on. Onneks mulla on lämpöinen takki!
Mitähän muuta? Ei täällä sen kummallisempia tapahdu. Joululahjat on kahta vaille hommattuina. Yksi lähtee tänään netistä tilaukseen ja toisen haen huomenna kaupasta. Eli checked ! Sitten vaa päivät rullaavat kohti joulua ja joulupäivänä kone rullaa kiitorataa kohti Suomeaa! (okei Lontoon kautta)
Nykyään mun on jo vähän enemmän rakkaus-rakkaus-suhde englannin kieleen. Edelleen ajattelen että suomi on kielenä rikkaampi kuin englanti. Tarinoita ja lauseita on helpompi värittää suomen kielessä kun englannissa. Edelleen juurikin niiiin pilkuntarkan kieliopin takia. Suomessa riittää että laitat sanat peräkkäin ni saat aina jotain viisasta aikaiseksi. Tykkään jopa nykyään puhua englantia, jossain määrin jopa enemmän kuin suomea, mutta jos on koviakin juoruja ja on mahollisuus vaihtaa suomeen niin aika nopeasti sekin käy...
PS. Mihin tää kaikki aika katoaa?
PPS. harkinnassa on postaus englanniksi! :)
Kuvista joita eilen teille laitoin kiltisti voi päätellä että täälläkin on (oli) lunta! Okei sitä lunta on (oli) tooosi vähän ja sen takia varmaa toi imperfektimuoto on käytössä nyt. Mutta vaikka ei oo lunta niin pirun kylmää tuolla on. Pari pakkasastetta on paljon pahempi kuin vaikkapa -10°. En tiiä miks mutta jäääääätävää tuolla on. Onneks mulla on lämpöinen takki!
Mitähän muuta? Ei täällä sen kummallisempia tapahdu. Joululahjat on kahta vaille hommattuina. Yksi lähtee tänään netistä tilaukseen ja toisen haen huomenna kaupasta. Eli checked ! Sitten vaa päivät rullaavat kohti joulua ja joulupäivänä kone rullaa kiitorataa kohti Suomeaa! (okei Lontoon kautta)
Nykyään mun on jo vähän enemmän rakkaus-rakkaus-suhde englannin kieleen. Edelleen ajattelen että suomi on kielenä rikkaampi kuin englanti. Tarinoita ja lauseita on helpompi värittää suomen kielessä kun englannissa. Edelleen juurikin niiiin pilkuntarkan kieliopin takia. Suomessa riittää että laitat sanat peräkkäin ni saat aina jotain viisasta aikaiseksi. Tykkään jopa nykyään puhua englantia, jossain määrin jopa enemmän kuin suomea, mutta jos on koviakin juoruja ja on mahollisuus vaihtaa suomeen niin aika nopeasti sekin käy...
PS. Mihin tää kaikki aika katoaa?
PPS. harkinnassa on postaus englanniksi! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)