tiistai 30. marraskuuta 2010

The best time of your life

Tänään ei taas fiiliksellä juhlita niin kauheesti. Kirjoittelin aamulla onnellisesti esseetä Silver Bayta varten (jotka muuten pitää olla sunnuntaina valmiina, miksi tehdä jotain liian aikaisin?) ja kerroin lukio ajastani ja yhtäkkiä löysin itseni itkemästä. Se kuinka sain kertoa kuinka mahtavaa ja ihanaa aikaa lukio oli niin iski tikarin rintaan enkä voinut kuin itkeä ikävää. Lukiosta löysin myös ehkäpä maailman ihanimmat kaverit ja lukio oli vain parasta aikaa ikinä. Sen ohi tuskin tulee edes tämä vuosi kiilaamaan.

Koko päivän oon kuunnellut alla olevaa biisiä. Ehkäpä sekin on lisännyt alakuloisuutta tänään. Musiikilla on valtava vaikutus ihmismieleen. Mutta eipä nyt kiinnostais mitään yyyberhilpeetä musiikkia kuunellakkaan! Niille on sitten omat fiiliksensä (nimim. tanssinut yökkärissä ympäri kotia hostperheen ollessa muualla).

Tällä viikolla pojilla loppuu koulu kaks tuntia aikaisemmin ti, ke ja to eli nappaan ne aikaisemmin koulusta ja vietetään rauhallisia iltapäiviä kotona. Tai ainakin tänään on ollut rauhallista kun elohiiri (nuorempi poika) on playdateilla. Tänään sain muuten myös kuulla että meiän LCC-ryhmä hajotetaan kahteen osaan tai Darien erotetaan entisestä Stamford-Old Greenwich-Darien - ryhmästä. Ja toki kaikki parhaimmat kaverini jäi siihen toiseen ryhmään. Noh mutta näkee niitä sitten muualla kun kuitenkin niin lähellä asutaan. What a small world nimittäin luin juttua siitä uudesta LCC:stä ja luin että hänellä on 3 v poika ja pojan nimi kuulosti niiin tutulta ja olin ihan kenellä on ton niminen poika. Noh sitten yhdistin sen tytön socceriin ja katsoin LCCn kuvaa ja kappas! Hän on siellä reunalla kanssani aina istuskellut ja katsellut poikansa ja mun hosttytön soccer-harjoituksia!

Day 29: Something that inspires you.

Tää on vaikee. Mikä mua inspiroi? Onnistumisen tunne. Sä oot tosissas antanu kaiken ja onnistut siinä mitä teet. Se riemu joka tulee sydämestä on mahtava. Jo muiden onnistumisen riemua katsellessa itselläni tulee tippa linssiin. Se on aitoa. Viimeisin vaikuttava onnistumisen tunne itselläni oli painaessani valkolakki päähän. Sen lakin näkeminen edelleen saa mut melkeen itkemään.


Another summer day
Is come and gone away
In Paris and Rome
But I wanna go home
Mmmmmmmm

Maybe surrounded by
A million people I
Still feel all alone
I just wanna go home
Oh I miss you, you know

And I’ve been keeping all the letters that I wrote to you
Each one a line or two
“I’m fine baby, how are you?”
Well I would send them but I know that it’s just not enough
My words were cold and flat
And you deserve more than that

Another aerorplane
Another sunny place
I’m lucky I know
But I wanna go home
Mmmm, I’ve got to go home

Let me go home
I’m just too far from where you are
I wanna come home

And I feel just like I’m living someone else’s life
It’s like I just stepped outside
When everything was going right
And I know just why you could not
Come along with me
But this was not your dream
But you always believe in me

Another winter day has come
And gone away
And even Paris and Rome
And I wanna go home
Let me go home

And I’m surrounded by
A million people I
Still feel alone
Oh, let go home
Oh, I miss you, you know

Let me go home
I’ve had my run
Baby, I’m done
I gotta go home
Let me go home
It will all right
I’ll be home tonight
I’m coming back home 

 
Michael Bublé - Home  


PS. 25 pv Suomeen!

maanantai 29. marraskuuta 2010

26 päivää Suomeen !

Että voi ihmisellä olla hauskaa lukiessa omia vanhoja blogitekstejään! Vähän sama asia kun katsoisi vanhoja valokuvia tai lukisi omia vanhoja tekstiviestejä. (Okei tekstiviestit on kyllä jotain niiin surkuhupaisaa aina että ei mitään rajaa!)

Täällä on nyt sitten kooooko talo täynnä joulukoristeita. Pitää napsia kuvia joku pv ja lisäillä tänne teiän näytille. Ja ahh tykkään kyllä tajuttomasti ! Tällee talo-täynnä-joulukoristeita aiheesta päästään kätevästi aiheeseen perheeni. Siis hostperheeni, jossa olen nyt piakkoin 4 kk asustellut. Ei varmaankaan tarvitse edes mainita että hostlapseni ovat ihania? Mutta hostvanhemmatkin kyllä kuuluvat siihen kastiin. Perjantaille on buukattu Greyn anatomia ilta hostäidin kanssa. Hän tekee meille "fingerfoodseja" ja tuijotamme illan/yön Greyta TiVolta. Sounds like a plan?

Nyt muutama tunti eilisen keskutelun jälkeen olen alkanut sisäistämään asioita, joita eilen kuulin. A) olen oikeasti lähdössä joulukuun 25. päivä Suomeen viikon lomalle ! Lentoja yritän bongailla mutta onneksi isukki lupas ne varata huomenna kun pääsee Suomeen itse takaisin. Tässä yritän pähkäillä illanistujaisia kavereiden kesken sille viikolle kun menen takaisin. B) voin mahdollisesti päästä myös huhtikuussa viikon lomalle suomeen. C) perhe haluaa lähte kanssani oikeasti kahden viikon lomalle suomeen kesällä! ois ihanaa sada ajoitettua se juhannuksen tienoille!. D) Ne oikeesti haluais että jäisin toiseksi vuodeksi = oon oikeasti hyvä siinä mitä teen. Ei-tätä-kaikkea-vain-voi-vielä-käsittää!

Day 28: A Picture Of What You Wore Today

Saatte tyytyä laiskuuteni takia tekstiin.

Harmaat sukkikset
farkkuhame
valkoinen toppi
punainen villapaita

PS I <3 uusi taustakuvani

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Thanksgiving weekend

Anteeeeeeeeeeeeeeeeeksi. Kiitospäivän viikonloppu oli ehkä hieman kiireinen plus oli hotelli jossa netti ei oikeen halunnu toimia meiän tahtomalla tavalla, joten blogittomuus johtuu siitä. Viikonloppu siis hurahti perheen parissa matkaillen.

Torstai oli siis se kiitospäivä, josta tää koko maa kuhisee ja hehkuttaa vuoden juhlana. Noh oma mielipiteeni on että ehkä hieman turha juhla. Kavereita/sukulaisia tulee kylään, syödään hyvin ja voivotellaan liian täyttä vatsaa. Ja that's it! Niin ja toki eka koko aamu tehään sitä ruokaa. Kaupat on kiinni ja kaikki istuu kotonaan erakoitumassa.

Perjantaina koitti kauan odotettu Black Friday eli huurrrjia tarjouksia. Hullut Päivät x 100. Kaupat ja kauppakeskukset aukeavat yliaikasin ja ihmismassat ovat valtavia! Joinakin vuosina jopa on ihmisiä tallautunut kuoliaaksi jot sounds fun? Me siis suunnattiin kohti New Yorkia ja Museum of Natural historya joka oli jälleen kerran mahtavampaakin mahtavampi! Viitisen tuntia siellä käppäiltiin ja kuljettiin ympäri. Sen jälkeen pakollinen Tiffany kierros ja syömään nomnomnomnom hyvää ruokaa !

Lauantaina bussilla Woodbury outletille shoppaamaa. Suomennettuna 220 outlet liikettä iiisolla alueella ja varsin söpöissä rakennuksissa. Porukkaa oli jumalattomasti sillä black friday aloittaa suuren alennuskauden, joten ihmisiä riitti. Nähtiinpä silloin jopa ensi lumi! Liitin R:n seurueeseemme lounaan aikana ja käppäilimme ja sekoilimme jälleen tovin yhdessä. Aka "highway" ja "Tiffanyl on salee valkokultaset vessanpöntöt" (eikä muuten oo ku ihan normaalit, petyin)

Tänään eli sunnuntaina shoppausta ja kotiin. Oli kyllä vähä weird fiilis kun porukat suuntaavat huomenna kohti Helsinkiä ja itse jäi tänne. Tavallaan kuin oisivat minut unohtaneet ottaa mukaan :( Mutta sitten blingbling ajatukset taas juoksi ja päätin buukata lennon 25. päivä suomeen viikon lomalle ! Eli see you then!

Illalla tulin kotiin ja keskustelin lomista hostäitin kanssa. Noh juttelu siirtyi muihin aiheisiin ja kuulin hostäidin suusta lauseen "ellet sitten haluaisi jäädä tänne toiseksi vuodeksi?" Leuka tippui eikä vaa sanoja tullut ulos suusta. On ne aikaisemminkin asiasta puhuneet mutta nyt kysyttiin ekan kerran suoraan. Enpä tietenkään mitään oikeen siihen vastannut. Toinen shokkiuutinen illasta oli "aateltiin lähteä sun kanssa pariks viikoks Suomeen kesällä!" aijaa?! ei mulle kerrottu aikasemmin!

Mutta plääplöö mitähän oikeesti tällä hetkellä kaikesta aattelisin. En mitään. Okei on ajatukset kyllä taas melko sekasin ton keskustelun jälkeen ja ähh. Ens viikon viikonloppureissu New Yorkiin peruuntu eli tralallalaa mitä sitä tekis !

Day 25: Guilty Food Pleasure

Hmm...

Day 26: Favorite Form Of Exercise

Uinti tai vesijuoksu! Ei hikoile (; 

Day 27: Favorite Television Program

Arvatkaa? GREYN ANATOMIA ! 

torstai 25. marraskuuta 2010

Be right back

Kerron myöhemmin kaaaaiken tästä viikonlopusta ja kiitospäivästä sun muusta :)

Day 24: Favorite Athlete From Your Favorite Sport

Hmmm. I really don't know what is my favorite sport joten jää välistä! 

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Almost thanksgiving

Eilen tuli blondi taas taloon kun Jeep kaarsi hotellin pihaan ja kyydissään äiskä, iskä ja veli! Syötiin ja juteltiin ja kuinka hauskaa olikaan nähä ne :) Nyt neljä seuraavaa yötä pääsenki niitten kanssa sleep overeille! Jaujaujau! Ja tänää cheesecake factory niitten kanssa! hauskaaaaa.

Huomenna thanksgiving ja sitte NYC-vkl vaihteeks. Perjantaina museoooooon! Jeejee! Ja lauantain ja sunnuntaina shoppailua! Huomisen kiitospäivän johdosta lasten koulut loppu tänään yyliaikasin eli normaalin 4 tunnin vapaan sijasta sain nauttia kahdesta vapaatunnista.

Day 23: Favorite Boy Name

Tää on vai-kee! Hmm mutta mietitääs. Lemppari pojan nimi.  Leevi, Niilo ja Oliver. TOP-3. Siis oman pojan nimeks! 

tiistai 23. marraskuuta 2010

Ihkua !

Eilen oli niiiiin normi ja rauhallinen päivä ettei mitään rajaa! Paitsi että oon niiiiiiiin in love with my hostgirl! :) ehkäpä maailman ihkuin tyttö (okei, tokaks ihkuin, tiiätte kuka on ihkuin). Aamulla ei ollu känkkäränkkä yhtään vaikka hostisä ei ollu enää kotona kun heräsi. Kapusi nätisti mun syliin ja sitten pelleiltiin ja naurettiin pukiessa kaaaauheasti! Kouluun ei meinattu taas millään jäädä. Revittiin mun kädestä ja roikuttiin jalasta, mikä on musta kauheen söpöä että viettäs päivän mielummin mun kanssa! Mutta au pair oli ilkeä ja repi ittensä irti ja lähti pois jättäen lapsen itkemään peräänsä kouluun. No sitten hain tytön ja hyppäsi syliini ja sain haleja. :) Koulun jälkeen kysyin jos haluaa mennä kirjastoon tai puistoon kun oli niin nätti päivä mutta sain vastauksen "No! I wanna watch a movie with you!"  Eli The polar express leffa pyörimään, tyttö syliin ja tyttöjen rauhallinen iltapäivä oli valmis!

Pojat tuli kotiin ja läksyt oli tehty jo bussissa! Ja siivosivat kellarin ilman yhtäkään kitinää ja sen jälkeen kaikki kolme leikki nätisti yhdessä. Ahh näitä päiviä voisi olla aina! Niin helppoa ja hauskaa. Okei mä unohdin pestä toisen koneellisen pyykkiä! Mutta se olikin päivän ainut miinus ja tuli omasta takaa.

Tänään on tilauksessa koulun jälkeen puistokeikka. Plus tänään pitäisi tulla Joulutarina leffa postissa! Ahh on taas joulu pelastettu. Varoittelin jo hostäitiä että hänen pitää katsoa se mun kanssa mutta varaudu itkemään! Eli thanksgivingin jälkeisellä viikolla me vallotetaan tv ja katotaan leffa! :)

Day 22: Favorite Website

facebook ylläpipylläri! 

PS. sometimes I really feel like I'm living my dream. For real.

maanantai 22. marraskuuta 2010

Vihaan otsikointia

En ikinä anna tätä itelleni anteeksi! Miten unohin kirjottaa eilen? Järkytyin kun tänään heräsin. Enkä ees muistanu että mitä eilen tein! Sydän hakkaa enkä pääse tästä virheestä ikinä yli. Perfektionistini sai kolauksen.

Mutta siis hömhömhöm mitäs teille kertoisin! Mun viikonloput tästä eespäin täyttyy aika hyvin New Yorkista ja kavereista ja kaikesta! Kuinka mukavaa elämää. Tällä viikolla on elämäni ensimmäinen thanksgiving ja mamma ja pappa ja veli tulee sitä tänne viettämään mun kanssa. Sitten otetaan koko poppoolla suunnaksi New York ja perjantain onki Black Friday (tajuttomat alennukset, kaupat auki aamu aikasesta aamuyöhön ja TAJUTTOMASTI ihmisiä!). Meillä on perjantaina suunnitelmissa mennä Museum of Natural Historyyn koska rakastuin siihen paikkaan vaan niiiin paljon ja toi ihmismassat ja ruuhkat ei oikeen nappaa...

Eilen käytiin perheen kanssa taas yhdessä musikaalissa mutta siinä mä tipuin kärryiltä ekan viiden minuutin jälkeen kun ihmiset puhuivat niiiiiin nopeasti, kaikki samaan aikaan ettei suomalaiset aivot pysyny enää mukana. Loppuaika meni vähä niinkun katsellessa kuvakirjaa! :)

Day 20: Someone Who Shares The Same Birthday As You

Wikipedia kertoi mulle että Karl Marx on syntyny myös 5.5! 

Day 21: A Place You See Yourself In 5 Years

Opiskelen/teen töitä, missä? ei mitään tietoa! mitä? ei myöskään mitään tietoa! mun viiden vuoden suunnitelmat on siis loistavat ! 

lauantai 20. marraskuuta 2010

Iso Omena

Okei totunko ikinä siihen et New York on mun vieressä. Voin vain hypätä junaan ja astua ulos ja hengittää Ison Omenan ilmaa. Katsella illalla Time Squaren valoja ja ja ja ja... Joka kerta kun siellä kävelee niin on VAU-olo päällä! Tulipa taas suunniteltua viikonloppuja eteenpäin. Niin ja istuttua metrossa paaaaaaaaaaaaaljon! 4h olin siellä viettänyt ja muuta en ollu tehnyt kun syöny ja istunu metrossa... eli hetki vierähti metroissa. Ja näin rotan! HYI.

Mutta kavereiden kanssa on aina hauskaa! Nyt metsästän joululeffoja, jotka on jokaisen joulun MUST SEE-listalla eli wish me luck!

Day 19: The First Wedding/Funeral You’ve Been To

Se jonku miehen ja naisen joita en ikinä muista! Naamat kyllä muistan ja ku morsian varastettiin nii oli pikku Janiika ihan peloissaan et mitä sille käy! Sitte sulhanen hiihti kesällä sen sieltä varastosta pois! Plus ne sai häälahjaks kaks pääaukkosen yökkärin. Ja muistan sen paikanki ihan selvästi missä ne oli... Nää on siis ekat häät mitkä muistan. Nii ja kyse on häistä! 

perjantai 19. marraskuuta 2010

Anoppi

Taas on huonetta koristeltu lisää! =) mahtaa olla hostäitin ilme mahtava kun tulee kotiin Lontoon matkalta ja näkee huoneen! Mutta tykkään siitä kyllä tosi paljon. Tänää jopa käytiin Mallilla kiertelemässä tytön kanssa ja törmättiin joulupukkiin! Oli eka tyttö vähä jaiks mutta sitten uskals mennä jo syliin ja antaa halin.

 Uintitunnin aikana tänään kuuntelin keskustelua raskaudesta ja synnytyksestä. Teki mieli sulkea korvat koska aika karua juttua lensi. Toisella naisella on kolme lasta ja toinen synnyttää joulukuussa kolmannensa. Eli kauniiseen sävyyn ei puhuttu. Mutta yritin tuijottaa superhienosti uivaa hostlastani ja sulkea muun ulkopuolelle!

Hostvanhempien vanhempia eli hostlapsien isovanhempia voi verrata anoppiin...

Day 18: A Place You’ve Never Visited But Want To

Hmm... varmaa Bora Bora

Ois kyllä niin taivallista ja ihanaa että ahh voisin lähteä vaikka heti. Maksajaehdokkaita?

Täältä napattu kuva.

torstai 18. marraskuuta 2010

Back to basics

Lupasin joskus vuonna nakki tehä tuleville au paireill sellaisen ABC-jutun tulevasta ja kuinka asioihin suhtautua ja mihin kaikkeen on hyvä varautua. Nämä ovat minun näkemyksiä ja omien kokemusten kautta opittuja asioita tämän kuluneen kolmen kuukauden aikana, jotka täällä olen viettänyt. Nämä asiat eivät pakosti kosketa kaikkia tai jotkut kokevat nämä asiat täysin eri tavalla. Ja ehei en kirjota tätä ABC-muotoon. Tylsää tekstiä luvassa. Ja siis niitä joita ei au pair-vuoteen liittyvät vinkit kiinnosta niin voi lopettaa tähän.

Jos lähdetään IHAN perusasioista liikkeelle ni palaan ajassa niinkin kauas kuin hakemuksen täyttämiseen. Itse olen siis CC:n kautta liikenteessä niin muista järjestöistä ei ole kokemusta ja nykysinkin vissiinkin hakemus täytetään netissä. Mutta hakemus se silti on.
1) PERSOONALLISUUS, ensimmäisen vaikutuksen perheeseen teet hakemuksella kun he sen lukevat. He muodostavat tietynlaisen kuvan päässään ja puheluiden ajan he yrittävät pohtia onko kuva oikea vai vääränlainen. Projektissa asut kuitenkin vuoden vieraan perheen luona, joten persoonallisuuksien tietty samankaltaisuus on vain hyvästä.
2) totuus itsestäsi, hakemus määrittelee minkälaiseen perheeseen menet ja monta, minkä ikäisiä lapsia haluat hoitaa. Tärkeempää kuitenkin on mielestäni että hakemuksesti määrittelee minkälaisen au pairin hostperhe on saamassa. Au pair hoitaa toisten ihmisten lapsia, sä olet työssä jatkuvasti vastuussa toisista ihmisistä, niin mielestäni lasten vanhemmat ansaitsevat heti kättelyssä totuuden mukaisen kuvan itsestäsi. Ja vaikka kuinka tyhmiltä ja turhilta kysymykset tuntuisivat niin vastauksilla on paljon merkitystä hostvanhemmille.

Hakemus ei ole vasemmalla kädellä hutaisten tehty. Sillä hakemuksella tosissaan määritellään sinun matcheja! Se tosissaan vaikuttaa tulevaan vuoteesi melkolailla. Oma LCC:ni sanoi että 50 % au paireista rematchataan elikkä joka toinen. Mielestäni luku on suhteellisen suuri.

Hakemuksen ja tunnusten ja matchailyjen (, joka ei vaadi mitään muuta kuin piiiiiiiiitkiä hermoja) jälkeen koittaa kauan odotettu puhelu perheen kanssa. Itse jännitin puhelu nro 1 ihan tajuttomasti ja kun puhelin soi ja piti englantia alkaa sönköttää niin jessus kuinka vaikeeta se voikaan olla! Good for you jos se sujuu aivan luonnostaa (mitä on mielestäni turha odottaa, koska tilanne on jo itsessään niiiin jännittävä ettei ole vielä luonnollista siihen päälle puhua jollain vieraalla kielellä). Jos vain on mahdollista niin puheluita enempi kuin yksi. Ensimmäisessä kartottaisin kokonaiskuvaa perheestä, alueesta, työtehtävistä jne. Muissa puheluissa voi sitten tarkentaa pikkukysymyksillä ja täydentää rakoja kokonaiskuvassa. Puhelua ennen kannattaa tosissaan miettiä kysymyksiä paperille VAIKKA niitä ei tarvitsisi, mutta jos tulee black out (hyvin mahdollista) niin on jotain punaista lankaa paperilla auttamassa ajatusten kulkua. Ja mikäli hostperheen"edustajata" ei asia ymmärrä niin ihan rohkeasti vain voi pyytää että "anteeksi englanti ei ole äidinkieleni voitko puhua hieman hitaampaa?" :)

Koko matchaus-vaihe on hyvin hermoja raastavaa ja harmaita hiuksia teettävää puuhaa. Mikään ei tule aikataulussaan ja tuntuu ettei mitään tapahdu eikä matcheja tule tai perhe ei soita tai jotain vastaavaa. Lyhyesti sanottuna tuntuu ettei mitään tapahdu. Itse koin päiviä, jolloin vain hakkasin päätä seinään ja melkein teki mieli itkeä. Turhautuineisuuteen on totuttava eikä matchausta pidä tehdä aikataulutettuna "tuolloin lähden ja piste" koska oikean perheen löytymiseen voi tuhlautua paljonkin aikaa. Maltti on valttia.

Lähtöön valmistautuminen on jälleen täynnä paperihommaa ja tuntuu että aikaa on liikaa lähtöön, mutta pian on lähtöä edeltävä päivä eikä mitään ole pakattuna. Itse tein muutaman pakkauslistan ennen lähtöä, josta pystyin sitten raksimaan jo laukkuun laitettuja tavaroita. Tavaraa otin parille ekalle viikolla sillä kun amerikassa ollaan niin täältä kyllä saa vaikka mitä. Shampoita ja muita en raahannu vaan ostin nekin täältä. Panorajoituksia lentoyhtiöille en todellakaan tiiä, joten eipä niistä sen enempää. Itselläni siis oli ruumaan menevä iiiso matkalaukku, training school-laukku ja käsilaukku. Training school laukkuun laitoin kaikki schoolilla tarvitsemani tavarat. CC:n training schoolilla on kyllä helppo käydä hakemassa tavaroita lisää varastossa olevasta laukusta (ainakin meillä oli) jos vain tarvitsee, joten siitäkään ei kannata suurempia stressata.

Itse training schoolia kammoksuin ja se ahdisti suuresti enkä todellakaan olisi halunnut joutua sinne. Mutta siitä kehkeytyi elämäni paras viikko. Se johtu siitä että sain ehkäpä maailman parhaat suomalaiset sinne seurakseni. Edelleen on välillä tunne että jos vain pääsisin takaisin siihen maanantaihin.
Olot CC:n schoolissa ei pakosti ole maailman parhaimmat eikä ruoka gourmee tasoa, mutta sillä pärjää! Itseä ainakin otti suuresti päähän ne rimpsuhelmat siellä jotka oli naama vääränä "hyi toi vessa, hyi toi suihku" Okei ne on hyi mutta on sitä pahemmissakin oltu JA se on vain sen 4 pv. Sen kestää ilman jatkuvaa valitustakin! It's not so big deal.

Perjantaiaamuna on aika pakata kimpsut ja kampsut ja hyvästellä uudet ystävät ja astua bussiin kohti tuntematonta = matka perheiden luo alkaa. Ensimmäistä viikonloppua perheessä en voi edes sanoin kuvailla. Kaikkialla jauhetaan "koti-ikävä sitä tätä ja tota". Kukaan ei kerro siitä tunteesta kun asut vieraiden ihmisten kanssa, hoidat vieraiden lapsia ja kaikki on vierasta ja uutta. Siinä helposti viilipyttykin sekoo. Varsinkin schoolin jälkeen kun olet jatkuvasti ihmisten ympäröimänä ja joku auttaa sua. Perheessä olet y-k-s-i-n. Ellei perheen vanha au pair satu olemaan vielä sinua auttamassa. Kaiken sen päälle (mahdollisesti) joudut käyttämään vierasta kieltä, jonka puhuminen alussa on muuten tajuttoman väsyttävää puuhaa! Että älkää ihmetelkö jos olette siinä seittemän aikaa jo valmiita menemään nukkumaan.

Arjen rullatessa eteenpäin elämä tosissaan helpottuu ja tuntuu mahtavalta ja ihanalta. Kunnes tulee maaginen 3 kk rajapyykki, jolloin omat koti-ikävä ajat alkoivat. Se kolme ensimmäistä kuukautta kaikki on uutta, hienoa ja mahtavaa. Sitten pudotaan korkealta ja kovaa ja tajutaan että tätäkö tämä on koko vuoden! Mutta siitä koti-ikävästä selviää ja se _kuuluu_ prosessiin. Kun (luultavasti, itse en ole sinne asti vielä päässyt) nämä tunne-elämät tasoittuvat niin tasoittuu elämä täälläkin.

LCC on täällä paikan päällä perheitä ja au paireija auttamassa ja todella omasta kokemuksesta voin sanoa; rehellinen puhuminen hostvanhempien kanssa auttaa ongelmien tullessa eteen. Valitettavan usea au pair rematchataan tai lähetetään kotiin. Täällä kuitenkin au pair on ravintoketjun alimmaisena eli eletään koko ajan pieni tuli perseen alla. Kyseessä on kuitenkin katto pään päällä taistelu. Valitettavan usein au pairit lähtevät asenteella "kaikki on siellä niin täydellistä, perheeni on niin täydellinen, me rakastetaan toisiimme jo nyt eikä mikään voi mennä pieleen!". Ehei. Oikealla asenteella ja silmäkulma pilkehtien on vuoteen helpompi lähteä (;

Vuosi on toisaalta niin lyhyt aika. Aika vain hujahtaa ohitse eikä sitä huomaa. Itse olen nyt kolme kuukautta täällä ollut (yhdeksän siis jäljellä) ja lomat pitäisi suunnitella. Toisaalta tämä koko au pair - vuosi on niin once in a lifetime että ehdottomasti kannatan lähtöä! Enemmän sen antaa kuin ottaa :)

Toivottavasti tekstistä oli apua tuleville au paireille ja rohkeasti kommentoikaa postauksiani ja kyselkää jos on kysyttävää! Autan mielelläni :)

Best friend

Awww hosttyttöni on maailman ihkuin. Tänään totesi "you're my very best friend! :). Ja edelleen on ihana hakea lapsi koulusta kun riemu repeään ja saan ison halin. Eilen yritti jopa ettei tarvis mennä tänään kouluun vaa sais viettää spessun päivän mun kanssa. En heltynyt!
Tänä aamuna otin ohjat käsiini ja tyrkytin sille vaatteet mitkä oli ylisöpöt! Prinsessa. Plus tänää sai laittaa tanssitunnille prinsessaballeriina puvun. Eli spessupäivä siltä osin.

Päivällä kävin keräämässä lisää joulukoristeita ja huone senkun jouluistuu koko ajan! Nyt siellä on jo laulava lumiukko, joka muuten laulaa saakelin tarttuvaa kappaletta. Murr. Tyttö laitto jopa oman korokkeensa sillä tavalla että ylttyy painamaan nappulaa ja kuuntelemaan laulua -.- kuinka hauskaa! Laitan lisää kuvia huoneestani kunhan saan kokonaan valmiiksi...

Aamut on taas jotenkin ollu vaikeita ja ajatukset on hirveästi kodissa ja Suomessa. Jotenkin tuntuu tyhmältä tuntea ahdistusta ja koti-ikävää vaikka asiat täällä ovat hyvin ja nautin elämästäni. Mutta toki se on luonnollista kun kuitenkin asuu niin kaukana kotoota, vieraiden ihmisten kanssa. Päivä kerrallaan kohti tulevaa! Kolme samanlaista hujausta niin olen jo kotona.

Day 17: A Hobby Of Yours

Oli ennen vanhaan muodostelmaluistelu (11vuotta) kunnes jalat meni sököksi. Nykyään; hömm ei mikään? puhuminen?

PS. kirjotanko joka päivä nää samat asiat!?

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Joulu, joulu, joulu

Lälläspöö. Eipä mulla edelleenkään oo asiaa. 101 sähköpostia vastaamatta ja 101 asiaa suunnittelematta. Eli normimeno. Hostäiti on jälleen Lontoossa ja ensi viikolla on kauan odotettu thanksgiving! Thanksgiving myös tarkoittaa kuukautta jouluun!






Siinä on esimakua jouluhuoneestani, joka tosin ei ole vielä valmis. Nyt olen kaksi päivää siellä askarrellut mutta on se hieno! :) Tänään kävin ostelemassa lapsille joululahjoja ja yritän olla kaikkien lahjojen kanssa ajoissa, jotten joudu jouluruuhkiin. Hyi että ne on ahdistavia. Suomeen laitoin tilausta joulukalenterista ja toivotaan että pian sellaisen postiini saan! Sitten alkaa vain loputon joulumusan kuuntelu ja odottaminen.

Day 16: Your Best Friend


Se on siis Susku ja se on niin söpö! Kuinka tuollasta vois olla rakastamatta?

PS se tappaa mut ku nähään ja löytää tän kuvan täältä. (:

tiistai 16. marraskuuta 2010

Empty

Anteeksi nyt ei vaan tuu tekstiä enempää. Kaks kokonaista viikkoa jo joooka päivä kirjottanu ni on tekstisäiliö tyhjänä. Pahoittelen!

Day 15: Favorite American Idol Winner

Kelly Clarkson

maanantai 15. marraskuuta 2010

Ihkua!

Siis viikonloppu oli NIIIN mahtava! Siiis ahh oon sydämet silmis viikonlopun suhteen vielä vuodenkin päästä. Eikä mitään kovin suurta ja ihmeellistä ees tapahtunu. Sai olla kavereiden kanssa ja pitää hauskaa.

Lauantaina suunnattiin shoppaamaan läheiseen malliin missä ei oltu aikaisemmin käyty. Rahaa meni, liikaa. Oiskohan joku 5-6 h siellä kierrelty ja naurettu. Jotenki minä ja K ollaan outojen otusten magneetteja. Aina joku sekoilee meille jotain. Ollaan jo mestareita ööö moi? katseissa. Targetissa nähtiin taas sellanen äiti+tytär+ostokset+kassi show ettei pokka enää pitäny.
Lauantai-ilta meni sitten suomiseurueessa E, J, R, A ja M (miten nii mul on vaa suomikavereita?). E teki makaroonilaatikkoo (NAM) ja karjalanpiirakoita ja munavoita (NAM). Sen jälkeen muut läks saunaan ja mä löhösin sohvalla. Kuumeen takia en viittiny mennä etten tulis sit heti uusiks. Mutta oli jälleen kyllä kiva ilta.

Sunnuntaina junalla New Yorkiin ja eka otettiin metro 68streetille ja käytiin katsastamassa marimekon kauppa. Josta oli kuin olikin pakko ostaa sitten laukku! Sen jälkeen Macys ja ahh se jouluosasto. Se on ihana. Voisin viettää siellä vuoden. Haluun sinne heti uudestaan. Noh onneks ens viikol pääsen ja sit sitä seuraavalla myös! Ostelin mun huoneeseen joulukoristeita ja mun huone on nyt joulu!

Oon niin joulufiiliksissä ettei mitään rajaa. :)

Day 14: Your Day, In Great Detail

 7.30 soi herätyskello ja kampean ylös sängystä
Sen jälkeen vaatteet päälle (yleensä vaan lökärit tässä vaiheessa) vessassa käynti ja hiukset johonkin kuosiin
n. 7.45 tuun alakertaan missä istahdan koneelle ja tapitan siinä niin kauan kunnes hostisä lähtee töihin ja jään tytön kanssa kaksin
9.15 asti haahuillaan jotain tyhmää (minä koneella, tyttö kattoo tvtä, leikkii, piirtää)
9.00 jos ei oo puettu niin käydän pukemassa ja harjataan hiukset
9.15 lähdetään portaat alakertaan, valitaan kenkiä KAUAN, napataan reppu ja marssitaan autoon
9.19 lähdetään pihasta ajamaan kohti koulua (välillä myöhässä jos kenkiä valitaan LIIAN kauan)
9.23 saavutaan koulun pihaan ja kirmataan sisälle
9.25 oppilaat päästetään sisälle ja au pair katoaa
9.30-1.15 teen mitä lystään. Pesen pyykkiä, urheilen, katon tvtä, kirjotan kirjeitä jne. Tää on siis päiväni 4 vapaatuntia
1.15 (tai välillä myöhemmin myöhässä) juoksen tukka putkella alas ja yritän selvitä ajoissa koululle.
1.18 toivottavasti lähden pihasta kohti koulua
1.22 kurvaan pihalle ja kipitän sisälle
1.25 lapset päästetään luokasta
1.25-3.15 riippuu päivästä; joskus on tytön urheilua joskus ollaan kotona joskus puistoon joskus kirjastoon
3.15 pojat kotiin koulusta
3.20 välipala aika
3.20-6.00 riippuu jälleen päivästä mutta; läksyjä, urheilua, tvtä, leikkejä, pelejä jne.
6.00 -> oon vapaalla ja riippuu että lähekö ulos syömään ja nään kavereita vai jäänkö kotiin vaa nukkuu!

Nukkumaan meen siinä 10pm maissa :)

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

NYC

BABY, I'm back in the action; New York, here I come!

Eilinen oli hullun hauska päivä!

Day 13: A List of All The Places You’ve Lived

Helsinki
CT

Köyhä lista!

lauantai 13. marraskuuta 2010

Se on loppu ny.

Niinä päivinä kun mulla on tappotylsää niin blogin ulkoasu muuttuu.

Eilisen itkukohtauksen jälkeen ei tämä aamu alkanu yhtään sen loistavammin. Menin liian myöhään nukkumaan (virhe, mutta kiitos greyn) ja lapset päätti sit kiljua ja remuta juuri mun oven takana siinä seitsemän aikaan. Otti päähän ja väsytti ja prkl päätin että tänään ostan korvatulpat. Tuli vaan olo että pliis päästäkää mut kotiin. Neljä päivää sairastamista "työpaikallaan" ei ole herkkua kenellekkään. Pää kirjaimellisesti hajoo ja kaipaa takas kotiinsa.

Mutta sängystä pääsin ylös ja päätin että oli kuumetta tai ei niin mietän minimaallisen vähän aikaa tänään kotona. Pakko vaan päästä täältä pois! Tää on kyllä salee niitä kriittisimpiä päivä kun pitäs jaksaa vaan maata ettei nouse takasin mutta anteeks tää pää ei enää kestä!

Eli siis kavereiden kanssa baanalle!

Day 12: A Photo Of Me Taken Recently

perjantai 12. marraskuuta 2010

It sucks

Oh no! Melkein pilasin tän 30-kohtaa homman jättämällä tämän päivän melkein välistä! Onneksi kolme ja puoli tuntia pelasti maineeni.

Eilen käväisin lääkärillä ja sain jopa kolmen päivän antibioottikuurin. Illalla ja yöllä sitten huideltiin jo 39,5° kuumeessa ja ajattelin jo ettei tästä tuu nyt kyllä lasta eika p*skaa. Pohdin jo mielessäni että pitääkö herättää hostporukat ja lähteä sairaalaan mutta onneksi se kuume sitten laski. Aamulla oli "vain" 38°. Hostisä jäi kotiin kuitenkin kun tytöllä ei perjantaisin ole koulua niin ois ollu melko iso juttu sellaisessa kuumeessa hoitaa lasta koko päivän. Nyt mennään 37°-38° mutta kuten hostisälle sanoin "I feel almost like a human".  Voin kertoa että neljä päivää sisällä makaamista on tyl-sää... Mutta Greyn Anatomian tuotantokaudet on pelastanut mut totaalliselta tylsyydeltä!

Day 11: Name Of Your Elementary School

ITÄ-PAKILAN ALA-ASTE ! rakkautta. Ala-aste oli ehkä hienointa aikaa ikinä, heti lukion jälkeen.

PS. mäkin toivon jo että mun elämässä tapahtuis jotain muutakin kun tätä kuume löpinää...

PPS. kumotaksen kahden edellisen postauksen otsikot; en siis ole flunsassa :) pelkästään kuumetta. Ei yskitä, aivastuta, niiskuta eikä muutakaan. Pelkkä kuume. And I can tell; it sucks! 

torstai 11. marraskuuta 2010

Flunssaa vol 2

Tässä ei muuta kerrottavaa kauheesti oo muuta kun että; edelleen kuumeessa. Superhauskaa. Tänää lähen sitten lääkäriin koska kuume ei vaan suostu laskee edes normaaleilla lääkkeillä. Oon koko päivän löhönny sohvalla ja antanu lasten leikkiä ja katsoa tvtä niin paljon ku haluavat.

Day 10: A Silly Photo Of Me

No comments.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Flunssaa

Kuivausrummulla ja pesukoneella on pahasti jotain mua vastaan, koska ne päättää aina iloisesti lirkutella sitä lopetuslauluaan just sillon ku pääsen mukavasti alakertaan. Ois mulle paljon mukavampaa jos sen vois tehä sillon kun oon vielä ylhäällä...

Eilen illalla au pair meni nukkumaan ennen lapsia ! Eli kaaduin sänkyyn kahdeksalta.Väsytti iiihan pirusti ja syykin siihen löytyi; kuume. Aamulla sitten heräsin niin selvis että hostäiti on myös kuumeessa ja hosttyttö myös kipeänä. Eli naisväkemme on hieman huonossa kuosissa tällä hetkellä. Hostäiti tyrkytti mulle nyt ihmelääkkeitä ja niitten sekä "päiväunien" ansiosta elämä taas hymyilee :) Unohdin kysyä että montahan niitä saa päivässä syödä. (nimim. "Kuusi buranaa on täysi maximi päivässä!" "Etkö sä syöny eilen yheksän?")

Ihmettelen edelleen kuinka jollain riittää juttua joka päivälle. Mulla on nyt yhdeksän takana, 21 edessä. Varautukaa siis todella nihkeisiin juttuihin.

Day 9: A Photo I Took

Se on se valokuvaamisen jalo taito. Paras yhteiskuva EVÖR!

PS pieni perfektionistin pää taas yrittää nousta esiin, koska mua suunnattomasti ärsyttää ku menin alottaa tän homman vast toka päivä koska nyt noi päivät ei mee sillee nätisti käsi kädessä vaan just tollee tyhmästi 10. marraskuuta day 9.

tiistai 9. marraskuuta 2010

What happened to me? You. You happened to me.

En tiiä mikä mysteeritauti tätä tyttöä nyt oikeen vaivaa; lauantain korvatulehdus joka hävis salamana. Eilen kuume joka hävis yhtä nopeasti. Nukkui koko päivän ja illalla oli ihan normaali ja samoin aamulla. Katsotaanko niin haen koulusta taas itkeän ja kuumeisen lapsen... Mutta toivottavasti ei :)

Pojille on ostettu ärsyttävät lelut. Tavallaan hyrrät mitä heitetään lattialle ja alkaa pyörimään. No a) kun heittä sen kovalle lattialle niin se meteli ja kolina on ÄRSYTTÄVÄ! b) ne on keksiny heitellä niit yhteen laatikkoon ja siit laatikosta lähtevä meteli on viel ärsyttävämpi. En vaan kestä sitä kolinaa, joten mun ollessa johdossa niillä leikitään vaan kellarissa tai omassa huoneessa. Ei siinä tilassa missä mä oon. Seinän takana jos oon hyvällä tuulella.

Ahh Greyn Anatomia on täydellinen tv-sarja. Ja ahh Antti Tuiskun Minun jouluni-levy on täydellinen joulucd.

Day 8: Picture Of The Last Place You Visited

Täähän vois nyt sit vaik tarkottaa viimesintä turistivierailua eli;

Turkki, Belek. Ihana paikka. Lämmintä. Uima-altaita. Hyvää ruokaa. Can I please go back?

PS three months!

maanantai 8. marraskuuta 2010

Snow !

Piu.  Tässä on vähä huonot puolensa ku päivittäin kirjottaa ettei lopulta oo enää niin paljoo asiaa että ois jotain kirjotettavaa päivittäin. Koska täällä ei nyt niin ihmeellisyyksiä päivittäin tapahdu. Taas kerran sain LCC:ltä sähköpostia että jollain au pairilla ja hostperheellä on ongelmia, voinko puhua au pairin kanssa? Jepjep toki voin. Mullahan ei oo ku aikaa auttaa au paireja ja toimii niitten kouluttajan; näin toimit ongelmatilanteessa. Ookei ymmärrän, ite kävin vaikeita aikoja läpi ja tällä hetkellä asiat ei voisi paremmin olla niin olen elävä esimerkki kuinka puhuminen auttaa...

Tänään onki iskän synttärit, ONNEA! plus tänää ne lähtee Brasiliaan. Have fun. Mä en oiskaa halunnu lämpöseen. Varsinkaan ku tänä aamuna maassa oli lunta. Valkoista lunta. (Ihme muuten ettei ollu snowdayta koska onhan se aika vaarallista kun maassa OLI puol senttiä lunta...) Ja nyt tuolla sataa ja tuulee ja on pirun kylmä. Inte kiva sanoisin. Onneksi loppuviikolle on sitten luvattu vähä lämpimämpää. Just tänään muuten pohdin ettei täällä säät noudata minkäänlaista logiikkaa. Suomessa tiiät että syyskuusta eteenpäin aina on vaa kylmempää kylmempää ja kylmempää. Täällä saattaa olla kylmää, lämpimää, kylmää, pirun kylmää, hellettä, lämmintä, lämmintä, pirun kylmää jne. Eli et vaa tiiä mitä tuol pitäs pukee millonki. Pieni sääavautuminen kiitos ja anteeksi.

Day 7: Your Favorite Recipe

Nyt on kolmen kärki;

Mun tekemät letut

Mun tekemä tiikerikakku

Mamman tekemä suklaa-mascarpone-kakku

PS. tiiän muuten miks tääl on farenheitit ja muual ei, mut en viitti sanoo teoriaani ääneen...

sunnuntai 7. marraskuuta 2010

A balloon!

Se siitä lapsettomasta illasta/yöstä/aamusta/päivästä. Tulin kotiin illalla ja pojat telmivät olohuoneessa! Ilmeeni nähtyä hostisä selvitti ettei pojat halunnutkaan jäädä sinne mutta tyttö jäi. Noo siinä sitten pari tuntia huoneessani katsoin greyn anatomiaa kun kuulin tytön itkua alakerrasta. "Sillä on korvatulehdus" Great... Tänä aamuna hostisä sanoi että soitti illalla lääkärille ja lääkäri käski laittaa giniä korvaan. Ja tyttö oli salamana terve. Taikuutta!

Miltä nyt tuntuu? Hmm. Ei miltään. Toisaalta kaikelta. Toisaalta tunnemyrsky sisällä ja toisaalta seesteisen rauhallista. Tiistaina 3 kk takana ja 9 kk to go. Hostäiti puhu joku päivä jo siitä kuinka kamala päivä se on kun mun pitää lähteä. Ja yhdyn siihen kyllä täysin. Ei sellasta halua ees aatella vielä. Ja mulla on kaksi matkaa perheen kanssa keväälle tiedossa; Helmikuussa laskettelemaan ja Huhtikuussa johonkin lämpöiseen. Ahh. Niin ja tuolloin helmikuussa on vuoteni puoli väli. Kummallista...

Tällä hetkellä elän joulua! Joulumusa soi ja kirjoitan esseetä Joulusta. Ellei kukaan haluisi tehä mun esseetä?

Mutta kohta on joulu! :) jee !

Day 6: Your Favorite Quote

Taas iski vaikeeta.

“Nobody can be uncheered with a balloon” Winnie the Pooh ("Kukaan, jolla on ilmapallo, ei voi olla surullinen" Nalle Puh)

Totta, täysin totta, kunhan pidät mielen sopivan lapsenmielisenä läpi elämän (;  

Olipa hyödyllinen postaus... 

lauantai 6. marraskuuta 2010

"Who is your favorite au pair?"

Muaha. Lapset ulos talosta ja Greyn anatomia pyörimään! Hostäitin kanssa sohvalle ja popparit syliin. Ahh kuinka ihana lauantai-ilta. Lapset menee siis taas kerran isovanhemmille yöksi. ME LIKE! Tänää kyllä nous vähä kuumetta, mutta taistelin sen alas ja juuri tultiin hostäitin kanssa siihen tulokseen että cheesecake facotry parantaa mut eli sinne siis suuntaan myös tänään! Kyllä mun hostäiti on sitten viisas :)

Eilen oli päivällinen kera mun vanhemmat ja hostvanhemmat ja voin sanoa että JÄNNITTI! Mutta oli toooosi kiva ilta ja äiti ja iskä jopa selvis englannista elossa. Hyvä te! Juteltiin ja puhuttiin ja mut kehuttiin taas maasta taivaisiin kuin paras oon. Jopa vilauttivat vaihtoehtoa että jäisin toiseksi vuodeksi. Aika jännää mutta katsotaan mitä tässä vielä tapahtuu :)

Äsken kun päiväuniltani kömmin alakertaan ja söin omppua ja katselin hostäitin touhuja niin mietittiin että voitasko jo laittaa joulukoristeet esille. Sitten kuitenkin tultiin tulokseen että ei ehkä vielä, viikon päästä! Mutta tänään siis otettiin Halloween-koristeet pois. Anteeks vaa teille suomalaisille jotka siellä tutisette pakkasessa mutta täällä ei vieläkään kauheen jouluinen sää oo. Suomen mittakaavassa mennään ehkä syys-lokakuun vaihdetta.

Day 5: Ideal Future Career

Jasso jasso... Pahan heitti. Jos ihan ideaalia haetaan niin joka lääkäri ois kyllä yks unelma, mutta Suomessa en lähde sinne hakemaan. Että sitten "pitää tyytyä" lastentarhaopettaja, sairaanhoitaja-akselille. Ellen jotain hienoa nyt tässä vielä keksi :)

:)

PS. kuka idiootti keksii lähteä au pairiks?!

perjantai 5. marraskuuta 2010

"Are you svenska?"

Eilen meni hermo. Hiton teknologia ja tietotekniikka ja kaikki. Mua oltiin siis käskytetty hankkimaan porukoille prepaid-puhelimet ennen kun tulevat (ja toki ostin ne vasta samana päivänä ku ne tuli). Noo marssin kauppaan ja ostin ja oli happy. Mutta halleluja ku niihin yritti sitä aikaa/arvoa/jotain ladata. Tappelin niitten kanssa kaaaauan ennen kun sain ruudulle tekstin "Kiitos... otamme teihin yhteyttä 60 min kuluessa ja sitten puhelin toimii". Tämän siis tein kaksi kertaa ja tuon tekstin sain ruudulle kahdesti. No tunnin päästä soi puhelin ja kyseltiin ja juteltiin ja kyseltiin vähän lisää. Lopulta sanoi että hetki niin puhelin alkaa toimia. Toisesta puhelimesta ei kuulunut minkäänlaista yhteydenottoa. Eli aattelin että toinen toimii ja toinen ei. Noo meni taas hetki ni näin että puhelimeen, jonka ei pitäny toimia oli tullut tekstiviesti että "Kiitos ku latasitte ja plaaplaaplaa" No eli se alko sittenki toimimaan, mutta tää josta soitettiin ja mulle sanottiin että alkaa toimii ni on mykkä edelleen! Kiitos ja kumarrus.

Nonii mutta anyway porukat on täällä :) Se on pääasia ja oon saanu luovutettuu puhelimet niille ettei oo enää mun ongelma sekään! Viime yön nukuin niitten kanssa hotellissa ja seuraava menee siellä myös. Toisaalta nyt on kyllä sellainen olo että kohta ollaan kuumeessa...

Sunnuntaina siis pakataan kamat ja suunnataan Great Wolf - nimiseen vesipuistoon (nimestä en oo enää varma). Tulee kyllä varmaan olemaan superhauskareissu :)

 Day 4: A Song You Want Played At Your Wedding



Ei ollu muuten helppo valinta. Enkä nyt voi ihan 100 % sanoa näin mutta ei huono vaihtoehto (;

PS multa kysyttiin eilen kysymys "Are you svenska?" Meni hetki kelatessa kysymystä että mitä haetaan takaa! 

torstai 4. marraskuuta 2010

Viiideo

Anteeksi nyt joudun kirjottaa jooooka päivä ku on toi 30-kohtaa hommeli menossa eikä mun perfektionistin luonne anna periksi edes yhtä välipäivää. Jos siinä lukee day 3 ni se on 3 eikä 4. Ettäs tiiätte.

Mitäs eilen tapahtu? Ei kai mitään. Paitsi lapset härnäs toisiaan koko päivän ja vanhin tuli kotiin niin ekat sanat siskolleen oli "moi idiootti". Voinko iltapäivä enää siis paremmin alkaa?! Tyttö on muuten saanut "pillowpet"in eli eläimen muotoinen tyyny ja kun laitat tarran kiinni niin siitä tulee pehmolelu. Tätä nyt raahataan kaikkialle mukaan ja se on suurin rakkaus. Tänää ilmotti et pitää pyytää joulupukilta toinen jotta mäki saan omani :) Musta pidetään täällä huolta.

Nyt aamun olen istunut ja tuijottanut Finavian nettisivuja, koska vanhempieni kone kohti JFKn lentokenttää lähti tuossa 10 min sitten! Aika mahtavaa voisin sanoa (;

Day 3: A YouTube Video



Löysin kerran ihan vahingossa ja ahhh tää on huvittava. Ei tarvitse enempää selitellä!

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

"Password?" "What is it?" "Your Au pair's name!"

Hmm.. eilinen oli eilinen! Selvisin elossa vaikka lapset leikkivätkin ei-totella-au-pairia-ollenkaan - nimistä leikkiä koko päivän. Tai siltä se ainakin tuntui!  Käytiin pällistelemässä hylkeitä, haita ja muita öttiäisiä! Hylkeiden allas oli juuri tyhjennetty ja niitä jotenkin tarkasteltiin. On ne hupsuja :)

Kotiin kun päästiin niin sain hostäitiltä sähköpostia, että klo 12 kokous peruttiin tuutteko tänne lounaalle? Ja mehän lähettiin. Ja vau se mesta ! Huhtikuussa 2010 avattu toimistotalo (brand new siis) ja tilaa riitti. Oli kahvilaa, ravintolaa, baaria, kahvilaa, kauppaa, kuntosalia ja vaikka mitä työntekijöille. Sitten keskellä oli iiiiiiso läjä pöytiä ja ihmisiä ja jokaisella pöydällä oli kolme näyttöä. Ja toki taustakuvana kaikissa näytöissä oli rakennuksen kuva, joita tuli nähtyä siis aika monta ! Sitten toki niin kuin asiaan kuuluu niin seinällä oli eri kaupunkien kelloja. Again; ihan niin kuin elokuvissa!

Huomenna on torstai. Torstaina lähtee Finnairin kone Helsingistä. Siinä koneessa on minun vanhemmat kyydissä. Se Finnairin kone laskeutuu 16.55 JFK:n lentokentälle ja sieltä he huristavat hotelliin, jossa nään vanhempani! Voisin heittää volttia. Kuinka siistiä ja makeeta ja hienoa ! Torstain jälkeen on perjantai, jolloin minun hostvanhemmat on kutsunut mun oikeet vanhemmat päivälliselle tänne. Eli loppuviikko onkin yhtä juhlaa. Eikä fiiliksiä vähennä sunnuntaina häämöttävä vesipuisto, jossa siis olemma 3 kokonaista päivää hostperheen kanssa !

Day 2: A Picture Of Your Favorite Animal


Tarviiko ees selitellä? Fiksuja, kauniita, sulavia ja suloisia. Delfiinejä voisi katsella vaikka kuinka ja kauan. Ois ehkä mahtavinta omistaa joku delfiinihomma jossain päin floridaa. :)


Kuva on täältä.

PS. Au pairien ABC on aloitettu! Eli maltti on valttia vielä hetkel (;

tiistai 2. marraskuuta 2010

Helsinki

"We don't have school tomorrow!" Eikä perään ees kuulunu "JUST KIDDING" vaikka kuinka toivon. Eli tiistaiaamu ja yksi, kaksi ja kolme lasta ovat kotona ja schedule näyttää täysin tyhjää. Eli inspiraatiota kehiin.

Noh nyt aamupäivästä karataan siivoojaa karkuun ja mennään pällistelemään pingviinejä, hylkeitä ja haita läheisen kaupungin akvaarioon. Kerran siellä jo tytön kanssa käytiin ja hän pihisi ja puhisi niin innosta etten yhtään ihmetellyt kun tyttö repesi riemusta kun kerroin suunnitelmistamme. "Hi guys! We'll see REAL SHARKS! COOOL!" Toisaalta lapset on niiiin helppoja :)

Akvaarioreissun jälkeen lounaalle ja ehkäpä vielä puistoon jos tuolla vain tarkenee. Järkyttävän kylmää. Hyi että. Jos ei tarkene ni au pair pistää siis parastaa sisällä. Hostäiti sääli mua kun "saan" työskennellä koko päivän. Mutta sen takia tänne on lähdetty niin eiii valiteta.

Mutta siis jutun juju on nyt tämä. Minulla on lista, missä on joka päivälle oma juttunsa tänne blogiin. Tämä kestää siis 30 päivää ja tämän kolmenkymmenen päivän ajan on esitelty vaikkapa mitä.

Day 1: A Picture Of The City You Were Born In

Elikkäs Helsinki

Oon siellä syntynyt (kätilöopisto) ja oon siellä asunut aina. En oo siis kertaakaan ollu kirjoilla Helsingin ulkopuolella. Aito stadilainen siis. Vaikkakin aikalailla puolet oon elämästäni tallustanut mökillä ja mummin maatilalla. Eli tunnen myös raittiin ilman salat. Eikä siis Helsingissäkään olla ikinä asuttu keskustassa. Melkin viimesiä nurkkia Helsingistä, mutta Helsinki mikä Helsinki (;

Ps. Kuva on sitten ihan itse ottaman eikä mikään googlaaman.