Näkemisiin !

Moi kaikki,

anteeksi! Teki mieli vain alottaa tollee. Uniikkia! HALLELUJA on torstai. Mikä tarkottaa sitä, että huomenna on pepeperjantai. Mikä tarkottaa sitä, että tuskainen viikko on loppupuolella. Mikä tarkoittaa sitä, että ylihuomenna on lauantain eli 2viikkoa Suomeen. Huisia! Mutta ei siitä aiheesta sen enempää nyt tässä postauksessa. Ehkä...

Jos alotetaan siitä että jälleen yksi "rajapyykki" on saavutettu. Nimittäin tänään tuli 4 kuukautta täyteen tällä puolella merta. Eli 8 kuukautta jäljellä. Jotenkin henkisesti tuntuu että paaljon vähemmän kun oon tottunut nyt vuosirytmiin siten että tammi-heinäkuu vain hujahtavat ohi ja loppuvuosi (että vihaan suomen yhdyssanoja ku en tiiä mitkä on yhdyssanoja ja mitkä ei!) "matelee". Nyt kun tämä 4 kk on jo tuntunut tuhatta ja sataa kaahaavalta junalta, jonka kyydistä välillä tekisi mieli hypätä pois ja katsellan hetken rauhallisesti elämää, niin miltähän kiitävä tammi-heinäkuu sitten tuntuu. Ja kaikkihan tietää että heinäkuun jälkeen on elokuu, josta ehdin viettää vain viikon täällä.

Kulunutta 4 kuukautta ei vaan osaa kuvailla. Se on täynnä ohi kiitäviä hetkiä, joista koostuu kokonaisuus, jonka haluaa säilyttää muistona mahdollisimman pitkään ja mahdollisimman kirkkaana. "Elämän kauneudesta" sain eilen muistutuksen istuessani keinutuolissa tytön huoneessa vain joulukuusen valojen palaessa. Tyttö makasi viltin sisällä sylissäni ja hetki juteltiin kaikesta maan ja taivaan väliltä, kunnes lapsi nukahti minun nauttiessa tunnelmasta. Tullessani alas ja hostvanhemmat olivat tulleet jo kotiin ja kerroin että tunnin istuin ylhäällä keinutuolissa ja juteltiin tytön kanssa niin hostäiti ihan ihmeissään "Juttelitte?!" Kyllä kyllä :) käytiin läpi kuinka monta äitiä, isää, C:tä, D:tä, H:tä tai minua on maailmassa, ketä kutsutaan synttäreille, kuinka saan auttaa tyttöä lahjojen avaamisessa ja laskettiin joulukuusen valoja. Sitten painui silmät kiinni vaikka kuinka intettiin "I'm not tired!". Ehkä hienoin ilta koko 4 kuukauden aikana.

Iltapäivästä kyllä tyttö sai hirvittävän raivarin kun heitin sen huoneesta ulos. Mutta karu fakta; en jaksa sitä koko aikaa. Homman nimi oli että tein jo töitä ja hostisä tuli kotiin ja tiesin että 2h ja teen töitä taas eli halusin sen 2h itselleni. Noh tyttö sitten pamahti huoneeseeni ja kannoin sen oven taakse hetken inttämisen jälkeen. Sit huudon yli huikkasin vain alas hostisälle et se on vihanen mulle ku ei saa olla mun huoneessa nyt. Oltiin sitten jo illalla ihan kavereita taas!

Eilen myös tytön ollessa koulussa hetken mielijohteesta kurvasin kampaajan pihaan ja ilmotin "Cut off 20cm before I change my mind!" Eli nyt ollaan 20 cm lyhyemmillä hiuksilla! Mutta tykkään itse ihan sikana. Pitkät hiukset oli jo sen verran kauan koristaneet päätäni että päätin leikata. Ja kasvaahan ne takas! Tässä siis lopputulos;

Mutta nyt kuulemisiin ja Suomi; 2 viikon päästä näkemisiin!

PS. tällä hetkellä oloni on taas onnellisempi kuin hetkeen! :)