Ensinnäkin hyvää äitienpäivää ympäri maailmaa! :) Erityisesti hyvää äitienpäivää omalla iiiiiiiiiiiiiiiihkulle ja parhaalle äitille! Plus kaikille varaäiteille, joita mulla on (jep sinä Sari).
Tää päivä vaan korosti ikävää, joten tää viikko ei todellakaan oo menny kauheen kauniisti. Sellasta pientä vuoristorataa, joka tähän hommaan kuuluu. Ja hei; se mikä ei tapa niin vahvistaa. Eli kotiin tulee yyberistikasvanut ja vahvistunu 21-vuotias nuori nainen! Oottakaahan vaan sitä.
Tässä ikävän kourissa ja CCn touhuihin kyllästyneenä tein päätöksen että lähdenkin jatkamaan elämääni Suomeen. Lähtöpäivä tulee olemaan 29.7 eli kaks ja puol kuukautta siihen että amerikan ihme tulee takas! Eli Suomi varaudu!
Turha ees kysyä oonko kuinka innoissani tulossa kotiin?
Ikävästä ja muista huolista huolimatta; life is good!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste extension. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste extension. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 8. toukokuuta 2011
perjantai 6. toukokuuta 2011
No naurattaako?
Jei! Saavutin 21-vuoden iän! Hiphehurraa. :)
Tää viikko on menny ihan normaaleissa merkeissä. Vihdoinkin arkeen palaten. Iltapäivät on vaan ollu ehkä tavallista vilkkaampia ja au pair juoksee ja kaahaa paikasta a paikkaan b ennätyksiä paukuttaen. Perhe on laittanu kellarin uusiksi ja nyt sieltä löytyy juoksumatto ja biljardipöytä! Varsinkin jälkimmäinen on ollut koulun jälkeen monesti käytössä. Ja yhtä monesti on pojat ottanu au pairilta niin sanotusti turpaan biljardissa! Kerran nuorempi voitti ja ne voitonjuhlat kesti monta päivää.
Miten extendaus etenee? Tässähän tämä. On ollu matcheja mutta en oo jaksanu niistä tänne kirjoitella kun jotenkin tuntuu ettei kukaan ota yhteyttä. Sitten saatte lisätietoa kun joku vihdoin ottaa yhteyttä. Perhe valitsi uuden au pairinsa ja nyt ollaan keskusteltu mun viimesestä päivästä täällä ja se kyllä nostattaa kotiintulokuumetta ihan tajuttomasti. Mutta katsellaan ajan kanssa mitä tässä vielä käy :)
TV-kaista käy kuumana kun seuraan Suomen otteita jääkiekon MM-kisoissa. Tytöstä on tullu todellinen leijonafani! Tekis mieli tilata sille jo pieni suomen pelipaita. Se ois niin söpö! Paitsi etten kertonu et USA pelaa kanssa samoissa kisoissa... Hahha!
Äiti ja iskä osti mulle aivan mahtavan kirjan! The happy book. Se on täynnä tehtäviä, jotka liittyy aiheeseen; mikä tekee sinut onnelliseksi? Täytän sitä koko ajan ja joka paikassa. Mahtavaa!
Jotta vielä vähä voitas hyppiä asiasta asiaan niin tää päivä sai au pairin hymyn taas hyytymään. Isä lähti töihin ja 10 min ja netti lakkas toimimasta. Taaaaas. Noh siinä sitten pähkäilin ja kiristelin hampaitani. Seuraavaksi tajusin myös että autoni tulee olemaan jumissa kauan rekan takana. Eli istuttiin netittöminä ja autottomina kotona. Naurattiko? EI. Kysykää vaikka äitiltä.
Tää viikko on menny ihan normaaleissa merkeissä. Vihdoinkin arkeen palaten. Iltapäivät on vaan ollu ehkä tavallista vilkkaampia ja au pair juoksee ja kaahaa paikasta a paikkaan b ennätyksiä paukuttaen. Perhe on laittanu kellarin uusiksi ja nyt sieltä löytyy juoksumatto ja biljardipöytä! Varsinkin jälkimmäinen on ollut koulun jälkeen monesti käytössä. Ja yhtä monesti on pojat ottanu au pairilta niin sanotusti turpaan biljardissa! Kerran nuorempi voitti ja ne voitonjuhlat kesti monta päivää.
Miten extendaus etenee? Tässähän tämä. On ollu matcheja mutta en oo jaksanu niistä tänne kirjoitella kun jotenkin tuntuu ettei kukaan ota yhteyttä. Sitten saatte lisätietoa kun joku vihdoin ottaa yhteyttä. Perhe valitsi uuden au pairinsa ja nyt ollaan keskusteltu mun viimesestä päivästä täällä ja se kyllä nostattaa kotiintulokuumetta ihan tajuttomasti. Mutta katsellaan ajan kanssa mitä tässä vielä käy :)
TV-kaista käy kuumana kun seuraan Suomen otteita jääkiekon MM-kisoissa. Tytöstä on tullu todellinen leijonafani! Tekis mieli tilata sille jo pieni suomen pelipaita. Se ois niin söpö! Paitsi etten kertonu et USA pelaa kanssa samoissa kisoissa... Hahha!
Äiti ja iskä osti mulle aivan mahtavan kirjan! The happy book. Se on täynnä tehtäviä, jotka liittyy aiheeseen; mikä tekee sinut onnelliseksi? Täytän sitä koko ajan ja joka paikassa. Mahtavaa!
Jotta vielä vähä voitas hyppiä asiasta asiaan niin tää päivä sai au pairin hymyn taas hyytymään. Isä lähti töihin ja 10 min ja netti lakkas toimimasta. Taaaaas. Noh siinä sitten pähkäilin ja kiristelin hampaitani. Seuraavaksi tajusin myös että autoni tulee olemaan jumissa kauan rekan takana. Eli istuttiin netittöminä ja autottomina kotona. Naurattiko? EI. Kysykää vaikka äitiltä.
maanantai 25. huhtikuuta 2011
Lovely lovely Miami!
Noniiiiiiiin! Nyt väsyttää mutta ei läheskään eiliseen verrattuna yhtään. Joten viihdytän teitä nyt kertomuksilla. Ja siis turha odottaa mitään päivä nro 1 tehtiin tätä ja tota, päivä nro 2 käytiin siellä ja tuolla. Sellasta en jaksa.. plus paikkoja joissa käytiin oli hmm... allas?
Mutta siis oli iiiiiiiiiiiiiiiiiihana loma. Tänään töiden alkaessa oli kiinnostus -100 mutta kyllä nyt ollaan jo miltein -50! Täältä siis noustaan. Noh anyway. Miamissa paistoi aurinko ja oli lämmintä ja aurinkoa ja allas ja aurinkotuoleja. Mitään muuta en Miamilta edes halua. Kerran kun aurinko paistaa niin on siitä ilo irti otettava. Ai niin ja olihan siinä vieressä se 10000000000000000000 km hiekkarantaa.
Hotelli oli aiivan yhtä lovely ku viimeksi. Nyt majotuttiin kerroksessa 9 kun viimeksi 25. Aamupalan vastapuristettu (yhdyssana?) appelsiinimehu <3 voisin elää pelkästään sillä. Omnomnom. Haluan jo takas!
Mutta siis altaalla tuli loikoiltua melkoisesti ja uitua hien pukatessa pinnalle. Kuitenkin lomaamme mahtui myös jotain muuta; nimittäin uintia ihkuihkuihkujen delfiinien kanssa! Tai "uintia". Koska oltiin niin viime tipassa varaamisen kanssa eikä aikaa jäänyt liialliselle tutkiskelulle ja piti tyytyä ainoisiin vapaisiin paikkoihin niin kyseessä ei ollu syvän veden uintia vaan lähinne delfiinien kanssa hengailua altaassa. Mikä ajoi asiansa hyvin ja ahh delfiinit on ihkuja! Katottiin piiitkä (okei 15 min?) video delfiineistä ja niiden viisaudesta ja yllätyin kyllä. Siis olen kyllä tienny että ovat neroja mutta VOU! Siinä esim näytettiin pätkä, jossa ohjaajat sanoo delfiineille (kahdelle) että tehkää mitä vain mutta yhdessä. Delfiinit lähtee veden alle ja uiskentelee hetken. Sitten edellä oleva katsoo taaimmaista ja sillä sekunnilla silmistä näkee kuinka kaksikko on päättänyt mitä tehdä. Sitten he näyttävästi yhdessä tekee tempun.
Mitä ihmettä-kohtia oli monta mutta toinen oli että delfiinin edessä heitettiin kolme asiaa altaaseen; kori, ihminen ja joku mitä en muista. Lisäksi altaassa oli valkoinen pallo seinässä kiinni (kyllä) ja musta pallo (ei). Sitten delfiiniltä kysyttiin että onko altaassa kori? Ja delfiini ui valkoisen pallon luokse. Onko altaassa pallo? ja delfiini ui mustan pallon luokse.
Mutta ahh en voi lopettaa delfiinien hehkutusta. Ehdottomasti meen joskus uudestaan! On kyllä kaiken rahansa arvoista. Meiän altaan vieressä oli allas, missä uiskentele 5 kk vanha delfiininpoikanen nimeltä Ringo. Siellä se välillä kurkki pinnalla elämää. Suloisuus. Miltä delfiinin pinta tuntuu ei voi oikein sanoin kuvailla. Se on jotenkin kuminen ja muovinen ja kaikkea siltä väliltä. Kokeilkaa ite?
Kaiken kaikkiaan; haluun takas Miamiin. Mun palmut ja auringonpaiste hävis paluumatkalla :(
Lento sinne oli muuten kolme tuntia myöhässä. Koneessa sitten istuskellessa tajusin että oli varmaan eka kerta ku kone oli radikaalisti myöhässä! Lähdettiin siis portilta ihan ajallaan ja jes peruuteltiin ja sitten jymähdettiin porttien väliselle tielle seisoskelemaan. Seisottiin varmaankin 15 min ja kapteeni kuulutti "toinen moottoreista ei taho käynnistyä, mutta kentältä on tulossa porukkaa käynnistämään se käsin, menee sellanen 15-20 min". Koneen naisväestö kuohahti (minä kovimpaa varmaankin) ja lentomiesemäntä tuli rauhoittelemaan ihmisiä että kun se saadaan käytiin niin mitään ongelmaa ei ole. Yksi naisista "mähän sanoin kun istun rivillä 13 ni kuollaan kaikki". Istuttiin ja ooteltiin ja kuulutetaan "ei se käynnistynykkään mennään takas portilla ja ne korjaa sen, menee n tunti" istuttiin ja istuttiin ja istuttiin varmaan taas sellainen 20 min kun tulee uusi kuulutus "viimeisin tieto; menee n. tunti" Selvääää. Koneessa alkoi tulla tukalan kuuma ja ihmiset hermoistui odotteluun. Lopulta yli tunnin koneessa istumisen jälkeen meidät päästettiin ulos ja jälleen kerran "menee vielä tunti". Loppujen lopuksi päästiin matkaan vain kolme tuntia myöhässä.
Ja viimeisin uutinen on nimeltään; match nro 4! Seattle ei siis ottanut yhteyttä mutta uutta matoa koukkuun :) tämä perhe on nyt miltein viikon päivät roikkunut tilillä, joten katsellaan. Perhe asuu siis kaliforniassa LAn vieressä paikassa nimeltä; BEVERLY HILLS! Olinko vähä jipoissa ku tämän näin. Heillä on kolme lasta; tyttö 12v ja pojat 6 ja 4v. Hirveästi ei ole sanottavaa vielä perheestä. Vaikuttaa siltä että voisin jutella heidän kanssaan, mutta pitää vain odotella!
Nyt lopetan sepustuksen ja isken kuvia lisää! Tack och adjo!
Ahh haluan takas! Miamin matka todisti; I'm so ready for summer!
ps. tsihihhihi! Huijasin! Match nro 4 ei asu Beverly Hillsissä! ;) LAn lähettyvillä kuiteski!
Mutta siis oli iiiiiiiiiiiiiiiiiihana loma. Tänään töiden alkaessa oli kiinnostus -100 mutta kyllä nyt ollaan jo miltein -50! Täältä siis noustaan. Noh anyway. Miamissa paistoi aurinko ja oli lämmintä ja aurinkoa ja allas ja aurinkotuoleja. Mitään muuta en Miamilta edes halua. Kerran kun aurinko paistaa niin on siitä ilo irti otettava. Ai niin ja olihan siinä vieressä se 10000000000000000000 km hiekkarantaa.
Hotelli oli aiivan yhtä lovely ku viimeksi. Nyt majotuttiin kerroksessa 9 kun viimeksi 25. Aamupalan vastapuristettu (yhdyssana?) appelsiinimehu <3 voisin elää pelkästään sillä. Omnomnom. Haluan jo takas!
Mutta siis altaalla tuli loikoiltua melkoisesti ja uitua hien pukatessa pinnalle. Kuitenkin lomaamme mahtui myös jotain muuta; nimittäin uintia ihkuihkuihkujen delfiinien kanssa! Tai "uintia". Koska oltiin niin viime tipassa varaamisen kanssa eikä aikaa jäänyt liialliselle tutkiskelulle ja piti tyytyä ainoisiin vapaisiin paikkoihin niin kyseessä ei ollu syvän veden uintia vaan lähinne delfiinien kanssa hengailua altaassa. Mikä ajoi asiansa hyvin ja ahh delfiinit on ihkuja! Katottiin piiitkä (okei 15 min?) video delfiineistä ja niiden viisaudesta ja yllätyin kyllä. Siis olen kyllä tienny että ovat neroja mutta VOU! Siinä esim näytettiin pätkä, jossa ohjaajat sanoo delfiineille (kahdelle) että tehkää mitä vain mutta yhdessä. Delfiinit lähtee veden alle ja uiskentelee hetken. Sitten edellä oleva katsoo taaimmaista ja sillä sekunnilla silmistä näkee kuinka kaksikko on päättänyt mitä tehdä. Sitten he näyttävästi yhdessä tekee tempun.
Mitä ihmettä-kohtia oli monta mutta toinen oli että delfiinin edessä heitettiin kolme asiaa altaaseen; kori, ihminen ja joku mitä en muista. Lisäksi altaassa oli valkoinen pallo seinässä kiinni (kyllä) ja musta pallo (ei). Sitten delfiiniltä kysyttiin että onko altaassa kori? Ja delfiini ui valkoisen pallon luokse. Onko altaassa pallo? ja delfiini ui mustan pallon luokse.
Mutta ahh en voi lopettaa delfiinien hehkutusta. Ehdottomasti meen joskus uudestaan! On kyllä kaiken rahansa arvoista. Meiän altaan vieressä oli allas, missä uiskentele 5 kk vanha delfiininpoikanen nimeltä Ringo. Siellä se välillä kurkki pinnalla elämää. Suloisuus. Miltä delfiinin pinta tuntuu ei voi oikein sanoin kuvailla. Se on jotenkin kuminen ja muovinen ja kaikkea siltä väliltä. Kokeilkaa ite?
Kaiken kaikkiaan; haluun takas Miamiin. Mun palmut ja auringonpaiste hävis paluumatkalla :(
Lento sinne oli muuten kolme tuntia myöhässä. Koneessa sitten istuskellessa tajusin että oli varmaan eka kerta ku kone oli radikaalisti myöhässä! Lähdettiin siis portilta ihan ajallaan ja jes peruuteltiin ja sitten jymähdettiin porttien väliselle tielle seisoskelemaan. Seisottiin varmaankin 15 min ja kapteeni kuulutti "toinen moottoreista ei taho käynnistyä, mutta kentältä on tulossa porukkaa käynnistämään se käsin, menee sellanen 15-20 min". Koneen naisväestö kuohahti (minä kovimpaa varmaankin) ja lentomiesemäntä tuli rauhoittelemaan ihmisiä että kun se saadaan käytiin niin mitään ongelmaa ei ole. Yksi naisista "mähän sanoin kun istun rivillä 13 ni kuollaan kaikki". Istuttiin ja ooteltiin ja kuulutetaan "ei se käynnistynykkään mennään takas portilla ja ne korjaa sen, menee n tunti" istuttiin ja istuttiin ja istuttiin varmaan taas sellainen 20 min kun tulee uusi kuulutus "viimeisin tieto; menee n. tunti" Selvääää. Koneessa alkoi tulla tukalan kuuma ja ihmiset hermoistui odotteluun. Lopulta yli tunnin koneessa istumisen jälkeen meidät päästettiin ulos ja jälleen kerran "menee vielä tunti". Loppujen lopuksi päästiin matkaan vain kolme tuntia myöhässä.
Ja viimeisin uutinen on nimeltään; match nro 4! Seattle ei siis ottanut yhteyttä mutta uutta matoa koukkuun :) tämä perhe on nyt miltein viikon päivät roikkunut tilillä, joten katsellaan. Perhe asuu siis kaliforniassa LAn vieressä paikassa nimeltä; BEVERLY HILLS! Olinko vähä jipoissa ku tämän näin. Heillä on kolme lasta; tyttö 12v ja pojat 6 ja 4v. Hirveästi ei ole sanottavaa vielä perheestä. Vaikuttaa siltä että voisin jutella heidän kanssaan, mutta pitää vain odotella!
Nyt lopetan sepustuksen ja isken kuvia lisää! Tack och adjo!
Ahh haluan takas! Miamin matka todisti; I'm so ready for summer!
ps. tsihihhihi! Huijasin! Match nro 4 ei asu Beverly Hillsissä! ;) LAn lähettyvillä kuiteski!
maanantai 18. huhtikuuta 2011
I don't wanna be anybody else.
Juuri alkaessani tätä tekstiä kirjoittaa tajusin taas viikonlopun olevan ohitse, mikä tarkoittaa uuden viikon alkua, mutta se myös tarkoittaa taas yhtä viikkoa takana päin. Aloin uteliaana laskemaan niin 36 viikkoa on nyt oltu täällä. Hurrjaa!
Tääl on kevät ja eilen nautittiin puistoilusta New Yorkissa. Istuttiin ja juteltiin ja parannettiin maailmaa. Eilen myös eksyttiin ruotsalaiseen karkkikauppaan, mistä saa myös fazeria. Pakkohan sitä oli ostaa pahan päivän varalle. Elämäni kalleimmat suklaat lähti mukaan mutta se on silti aitoa fazeria! Kassalla neiti totesi "ootteko suomesta?" "juuuu" "tunnistan pohjoismaalaiset siitä miten ne taittelee irtokarkkipussin" O__o? Kuulma Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska taittelee sillee kulmittain kun taas jenkit ja muut vaan rullaa sen. Mielenkiintoista.
Eilinen ilta meni ylläriylläri skypessä nauraen. Kenenkäs muunkaan ku Delaware soul maten kanssa. Siinä sitten myös innostuttiin tekstaamaan samalla. Taas vaan ajatus putkahti esiin; kuinka ikimaailmassa oon selvinny elämästäni ilman tuota ihanuutta? Maailma parani ja mieli keveni hurjaa vauhtia.
Ja jooooo jos joku nyt oottaa jotain hienoa postausta Suomen politiikasta niin; ei olee. Mua ei kiinnosta pätkän vertaa. Okei sen tiiän et on ollu aika erilaiset vaalit kun normaalisti. En tiiä onko se hyvästä vai ei mutta sen tiiän; koko kansa on saanu äänestää, demokratia on puhunut, deal with it. Mulla ei oo kitistävää mistään vaalituloksista koska ite en äänestäny. Mutta en ymmärrä miks muutkaan kitisee, huonoja häviäjiä?
Tää viikko tuntuu maaailman pisimmältä vaikkakin työpäiviä on vain kaksi. Lapset on spring breakella, joten he ilostuttavat mua kooooooooooooooko päivän. Huomiseksi on hulinaa ja vilinää mutta täksi päiväksi ei oo yhtään mitään keksittynä vielä. Au pair kuitenki heräsi vasta 15 minuuttia sitten, joten aamukoomailua on vielä ainakin hetki luvassa. Aurinko paistaa taas niin nätisti että ehkä vois lähteä puistoon pisamia keräämään.
Mun synttärinä mulla on tässä perheessä jäljellä 3 kk. Aika outoa? Soittelivat lauantaiaamuna ruotsalaiselle ja pyysivät mua skypettelemään sen kanssa vielä joskus. Omasta Seattlen perheestä ei oo vielä mitään kuulunu. Kohta poistuvat tililtä automaattisesti jos eivät ole CC:lle mitään minusta sanoneet että esim haluavat pitää minut siellä. Alan itse epäillä että ottavatka yhteyttä, mutta katsellaan.
Snapplen korkin väri on vaihtunu. Päivän shokki koettu.
PS. mulla on nyt poissalaskuista lähipankki ja yksi ravintola. Pankkiin joudun lähtemään siis kauemmaksi! Kiitos iskuyritysten -.-
Tääl on kevät ja eilen nautittiin puistoilusta New Yorkissa. Istuttiin ja juteltiin ja parannettiin maailmaa. Eilen myös eksyttiin ruotsalaiseen karkkikauppaan, mistä saa myös fazeria. Pakkohan sitä oli ostaa pahan päivän varalle. Elämäni kalleimmat suklaat lähti mukaan mutta se on silti aitoa fazeria! Kassalla neiti totesi "ootteko suomesta?" "juuuu" "tunnistan pohjoismaalaiset siitä miten ne taittelee irtokarkkipussin" O__o? Kuulma Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska taittelee sillee kulmittain kun taas jenkit ja muut vaan rullaa sen. Mielenkiintoista.
Eilinen ilta meni ylläriylläri skypessä nauraen. Kenenkäs muunkaan ku Delaware soul maten kanssa. Siinä sitten myös innostuttiin tekstaamaan samalla. Taas vaan ajatus putkahti esiin; kuinka ikimaailmassa oon selvinny elämästäni ilman tuota ihanuutta? Maailma parani ja mieli keveni hurjaa vauhtia.
Ja jooooo jos joku nyt oottaa jotain hienoa postausta Suomen politiikasta niin; ei olee. Mua ei kiinnosta pätkän vertaa. Okei sen tiiän et on ollu aika erilaiset vaalit kun normaalisti. En tiiä onko se hyvästä vai ei mutta sen tiiän; koko kansa on saanu äänestää, demokratia on puhunut, deal with it. Mulla ei oo kitistävää mistään vaalituloksista koska ite en äänestäny. Mutta en ymmärrä miks muutkaan kitisee, huonoja häviäjiä?
Tää viikko tuntuu maaailman pisimmältä vaikkakin työpäiviä on vain kaksi. Lapset on spring breakella, joten he ilostuttavat mua kooooooooooooooko päivän. Huomiseksi on hulinaa ja vilinää mutta täksi päiväksi ei oo yhtään mitään keksittynä vielä. Au pair kuitenki heräsi vasta 15 minuuttia sitten, joten aamukoomailua on vielä ainakin hetki luvassa. Aurinko paistaa taas niin nätisti että ehkä vois lähteä puistoon pisamia keräämään.
Mun synttärinä mulla on tässä perheessä jäljellä 3 kk. Aika outoa? Soittelivat lauantaiaamuna ruotsalaiselle ja pyysivät mua skypettelemään sen kanssa vielä joskus. Omasta Seattlen perheestä ei oo vielä mitään kuulunu. Kohta poistuvat tililtä automaattisesti jos eivät ole CC:lle mitään minusta sanoneet että esim haluavat pitää minut siellä. Alan itse epäillä että ottavatka yhteyttä, mutta katsellaan.
Snapplen korkin väri on vaihtunu. Päivän shokki koettu.
PS. mulla on nyt poissalaskuista lähipankki ja yksi ravintola. Pankkiin joudun lähtemään siis kauemmaksi! Kiitos iskuyritysten -.-
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Wäää! Jau jau jau!
Olin pitkään että ei ei ei en kirjota että pidä näppis nyt kurissa. Mutta en pystyny siihen. Oon yhtä hymyä ja tekis mieli revetä riemusta. Nimittäin..
Match nro 3 on täällä!
Ja jos ette jo arvannu niin oon enemmän kuin innoissani. Tätä ei voi sanoin kuvailla. Juuri tälläisen fiiliksen halusin perheestä. Okei ei oo vielä ottanu ees yhteyttä. Senpä takia yritin/yritän heittää niitä jäitä hattuun. Mutta päätin että voin olla innostunut ihan luvalla, koska jos sattuis etteivät mua haluakkaan niin everything happens for a reason.
Mutta siis perhe asustaa Seattle, WA. Tarkemmin 10 minuuttia keskustasta miltein järven rannalla. Perheessä on isä joka on talousalalla ja äiti joka on psykoterapeutti. Äiti vissiinkin työskentelee kahtena päivänä viikossa ja isä viitenä. Lapsia löytyy jälleen kolme; 4-vuotias poika ja 2-vuotiaat kaksostytöt. Poika on koulussa neljä päivää viikosta 8.30-3.30 ja tytöt ovat kotosalla. Perhe vaikuttaa todella "kultturiystävälliseltä" ja kertovat harrastukseen matkailun. Heidän tavoitteena on näyttää lapsille mahdollisimman monta kulttuuria ja toteavat au pairin olevan siihen täydellinen ratkaisu!
Nyt kuitenkin hengitetään ja hengitetään uudestaan. Jäitä hattuun ja odotetaan. Mutta oon niiiin valmis juttelemaan perheen kanssa. Tuntuupa oudolta alkaa miettiä pikkuhiljaa kysymyksiä mitä haluan kysellä. Outoa outoa outoa. Mutta niiiiiiiiiiiin hauskaa! Hiphei!
PS tän hetkinen hostisä on työhaastattelussa ja jos pääsee sinne niin voin sano että yritys mihin menee on älymagee! Eli hiphei kertaa sata tuhatta.
Match nro 3 on täällä!
Ja jos ette jo arvannu niin oon enemmän kuin innoissani. Tätä ei voi sanoin kuvailla. Juuri tälläisen fiiliksen halusin perheestä. Okei ei oo vielä ottanu ees yhteyttä. Senpä takia yritin/yritän heittää niitä jäitä hattuun. Mutta päätin että voin olla innostunut ihan luvalla, koska jos sattuis etteivät mua haluakkaan niin everything happens for a reason.
Mutta siis perhe asustaa Seattle, WA. Tarkemmin 10 minuuttia keskustasta miltein järven rannalla. Perheessä on isä joka on talousalalla ja äiti joka on psykoterapeutti. Äiti vissiinkin työskentelee kahtena päivänä viikossa ja isä viitenä. Lapsia löytyy jälleen kolme; 4-vuotias poika ja 2-vuotiaat kaksostytöt. Poika on koulussa neljä päivää viikosta 8.30-3.30 ja tytöt ovat kotosalla. Perhe vaikuttaa todella "kultturiystävälliseltä" ja kertovat harrastukseen matkailun. Heidän tavoitteena on näyttää lapsille mahdollisimman monta kulttuuria ja toteavat au pairin olevan siihen täydellinen ratkaisu!
Nyt kuitenkin hengitetään ja hengitetään uudestaan. Jäitä hattuun ja odotetaan. Mutta oon niiiin valmis juttelemaan perheen kanssa. Tuntuupa oudolta alkaa miettiä pikkuhiljaa kysymyksiä mitä haluan kysellä. Outoa outoa outoa. Mutta niiiiiiiiiiiin hauskaa! Hiphei!
PS tän hetkinen hostisä on työhaastattelussa ja jos pääsee sinne niin voin sano että yritys mihin menee on älymagee! Eli hiphei kertaa sata tuhatta.
maanantai 4. huhtikuuta 2011
Thanks Random!
Mua ei kiinnosta kirjottaminen nyt... yhtään. Mutta yritetään repiä ja rämpiä nyt jotain aikaseks! Niin ja voin ilmoittaa nyt että se kuvapostaus tästä viikonlopusta ja edellisestä on joskus hamssa tulevaisuudessa tulossa. Voisin olla hyvä ja tänään laittaa kuvat koneelle. Ehkä. Jos ei laiskota.
Tää viikonloppu siis sujahti tuolla Philadelphian kulmilla Villanovassa. Okei hotelli ei ollu Villanovassa vaan siinä vieressä. Hotelli on siis perheessämme jo legendaksi muodostunut Random-hotelli. Onko nimi oikeasti tuo, se jääköön arvoitukseksi. ;)
Anyway viikonlopun vietin siellä ihkuraksupoksuveljeni kanssa hääräten. Ohjelmaan kuului KOP-mall, outlettejä, ruokaa, leffaa ja hengailua. Tuo kampus missä veljeni opiskelee ni iiiiiiiiihana. Ikuistin sitä valokuville, joita ihkuraksupoksuveljeni kovastikkin häpesi. Turistisisko oli kuulma nolo. Tiedänpä tämän viikonlopun jälkeen ostaa veljelleni Bruno Marsin levyn synttärilahjaksi!
Kaksi viikkoa ja kaksi päivää niin nähään taas Miamissa. Ja siellä sukukokukseen liittyy myös äippä ja iskä. Huisia. Varastin veljeni aikasemmin minulta varastaneen matkalaukun itselleni takaisin. Nyt on lentokoneeseen pelkkä carry on. Niiiiiin ja viikonlopun ainaka opin march madnessista (iiiiiso yliopistojen koripallo"turnaus") ja tadaa tänään pelataan finaali, jossa on tadaa UCONN! Go Huskies! Hetken mielessäni kävi jo kattoa mutta ei. Huskies voittaa kuitenkin. Koska UCONN on paras koska se on Connecticutissa.
En ymmärrä millanen insinööri on keksiny rakentaa sillan johon yhdistyy noin viisi kaksi/kolmikaistasta tietä. Tuloksena ei ainakaan oo järkyttävä ruuhka.
Oli muuten hauska tulla kotiin kun hostäiti oli ihan kauhuissaan kun joku suomalainen au pair oli sanonut suoraan ei kiitos. "Ei kukaan hylkää perheitä". Naureskelin hänelle ja pienessä mielessäni mietin että itse olin sanonut ei kiitos jo kahdelle perheelle. Kuulma heille matchtaan jatkuvasti suomalaisia au paireja vaikka eivät niitä ole pyytäneet. Hostäiti jopa sanoi että tästä ees päin jokainen suomalainen laitetaan mun haastateltavaksi. Hahhaa!
Perjantaiaamuna tuli muuten shokkijärkytyssydäri ja kaikkea siltä väliltä. Sain sähköpostin, joka kertoi LCCmme vaihtuvan (taas). Hostäiti soitti että ei oo mahollista vastahan se alotti! Niinpä vasta tää meiän ihanan-ihanan-ihana-LCC alotti ja nyt jo lopettaa. En kyllä usko uutista ennen kun torstaina hänet nään ja kuulen omin sievin korvin tämän. Mutta kyllä se on meillä au paireille ja perheillä inhottavaa kun se luottohenkilö, jolle pitäis puhua kaikesta, vaihtuu 5 kk välein.
Mutta nyt on maanantain ja maanantain tarkoittaa työpäivää ja työpäivä tarkoittaa mahdollisia matcheja! Keep your fingers crossed!
PS seisottiin hissien edessä hotellissa veljeni kanssa kun mies tuli taaksemme "tää kukka mun rintataskussa sopii tosi hyvin mun alusvaatteisiin, haluutko nähä?" Veikkaan että ennemminkin näkemisen arvoinen oli ilmeeni...
PPS SOUL MATE FROM DELAWARE on palannut! <3
Tää viikonloppu siis sujahti tuolla Philadelphian kulmilla Villanovassa. Okei hotelli ei ollu Villanovassa vaan siinä vieressä. Hotelli on siis perheessämme jo legendaksi muodostunut Random-hotelli. Onko nimi oikeasti tuo, se jääköön arvoitukseksi. ;)
Anyway viikonlopun vietin siellä ihkuraksupoksuveljeni kanssa hääräten. Ohjelmaan kuului KOP-mall, outlettejä, ruokaa, leffaa ja hengailua. Tuo kampus missä veljeni opiskelee ni iiiiiiiiihana. Ikuistin sitä valokuville, joita ihkuraksupoksuveljeni kovastikkin häpesi. Turistisisko oli kuulma nolo. Tiedänpä tämän viikonlopun jälkeen ostaa veljelleni Bruno Marsin levyn synttärilahjaksi!
Kaksi viikkoa ja kaksi päivää niin nähään taas Miamissa. Ja siellä sukukokukseen liittyy myös äippä ja iskä. Huisia. Varastin veljeni aikasemmin minulta varastaneen matkalaukun itselleni takaisin. Nyt on lentokoneeseen pelkkä carry on. Niiiiiin ja viikonlopun ainaka opin march madnessista (iiiiiso yliopistojen koripallo"turnaus") ja tadaa tänään pelataan finaali, jossa on tadaa UCONN! Go Huskies! Hetken mielessäni kävi jo kattoa mutta ei. Huskies voittaa kuitenkin. Koska UCONN on paras koska se on Connecticutissa.
En ymmärrä millanen insinööri on keksiny rakentaa sillan johon yhdistyy noin viisi kaksi/kolmikaistasta tietä. Tuloksena ei ainakaan oo järkyttävä ruuhka.
Oli muuten hauska tulla kotiin kun hostäiti oli ihan kauhuissaan kun joku suomalainen au pair oli sanonut suoraan ei kiitos. "Ei kukaan hylkää perheitä". Naureskelin hänelle ja pienessä mielessäni mietin että itse olin sanonut ei kiitos jo kahdelle perheelle. Kuulma heille matchtaan jatkuvasti suomalaisia au paireja vaikka eivät niitä ole pyytäneet. Hostäiti jopa sanoi että tästä ees päin jokainen suomalainen laitetaan mun haastateltavaksi. Hahhaa!
Perjantaiaamuna tuli muuten shokkijärkytyssydäri ja kaikkea siltä väliltä. Sain sähköpostin, joka kertoi LCCmme vaihtuvan (taas). Hostäiti soitti että ei oo mahollista vastahan se alotti! Niinpä vasta tää meiän ihanan-ihanan-ihana-LCC alotti ja nyt jo lopettaa. En kyllä usko uutista ennen kun torstaina hänet nään ja kuulen omin sievin korvin tämän. Mutta kyllä se on meillä au paireille ja perheillä inhottavaa kun se luottohenkilö, jolle pitäis puhua kaikesta, vaihtuu 5 kk välein.
Mutta nyt on maanantain ja maanantain tarkoittaa työpäivää ja työpäivä tarkoittaa mahdollisia matcheja! Keep your fingers crossed!
PS seisottiin hissien edessä hotellissa veljeni kanssa kun mies tuli taaksemme "tää kukka mun rintataskussa sopii tosi hyvin mun alusvaatteisiin, haluutko nähä?" Veikkaan että ennemminkin näkemisen arvoinen oli ilmeeni...
PPS SOUL MATE FROM DELAWARE on palannut! <3
torstai 31. maaliskuuta 2011
Moi, oon Nirppis
Siis ensinnäkin superiso kiitos ja supersyvä kumarrus kaikille lukijoilleni ja niille jotka jaksavat kommentoida! Kommentit ja tsemppaukset todellakin piristävät. Kiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitos ja ei näkemiin!
Sain kuin sain kuin sain kuin sain kuin sainkin tehtyä videon! Suosittelen siis käytäntöä jos jokun ei onnistu että aivot narikkaan ja hetken päästä uutta matoa koukkuun. Tälläkin kertaa se tuotti tulosta. Sain jopa videon ladattua profiiliini extranettiin ja nyt juttelen siellä tylsästi pari minuuttia. Mutta kuten sanoin; annan uusien au pairien loistaa keksiliäisyydellään videoissa. Mä urhasin aivosolujani siihen jo kerran.
Tänään illal sitten sinne tilille pamahti match nro 2. Nyt ollaan jo maantieteellisesti oikealla reunustalla. Perhe siis asuu 20 minuutin päästä San José nimisestä kaupungista, Kalifornian osavaltiossa. Mutta... siltikään ei juhlita saletisti natsas meiningillä koska perheessä on kaks poikaa, 11 ja 13 vuotiaat. Itse kun olen parhaimmillani pienempien lasten kanssa, joten luultavasti kiitti ei kuuluu taas ronkeli au pairin suusta. Perheen vaatimuksenakin on College-tason koulutus, joten vähän elättelen toivoa että perhe sanoo kiitti ei. Ei mun tarvis alkaa taas CClle sanoo et jooo ei käy mulle; next please.
Haluan perheen herättävän mussa joo-tonne-haluan-fiiliksen jo edes pienesti ennen minkäänlaista yhteydenottoa. Siinä pitää olla sitä jotakin. Uskallan otta näin ronkeli ja nirso au pair koska en todellakaan ota perheen löytämisestä mitään pakkoa. Natsaa jos natsaa. Saan kuitenkin ensimmäisen vuoteni suoritettua ja kaikki sen jälkeen on vain plussaa. Kuitenkaan en halua yhdeksää kuukautta olla missään perheessä missä on kertakaikkiaan viihdy.
Saipa tyttö sitten tänään au pairilleen sellaisen raivarin ettei koulusta poistunut yksikään ilman pitkää tuijotusta että kidutanko lasta. Ilkeääkin ilkeämpi au pair sano "ei playdateja vaan tanssi tunnille tiemme käy" ja lapsi oli hieman ehkä eri mieltä asiasta. Noh sitten lapsi nakattiin autoon ja autossa tiukku puhuttelu että pliis lopeta rääkyminen ja tanssiin mennään vaikka päällä seisten. Päästiin kotiin ja kiljuminen jatkui. Kannoin lapsen vessaan ja ovella sitten totesin "Soitanpa tästä A:n ja W:n äiteille ja perun huomiset playdatet kun ei itku lopu" "ei ei ei ei ei ei ei ei et sä niin voi tehä" ja itku loppu. Minäkö? Kiristän lapsiani? Never ever never ever. Loppu päivä oltiin taas tosi hyvää pataa.
Kuitenkin kun lapsi tuli tanssitunnilta ja oli ovien kohdalla niin joku pamautti oven tytön jaloille. Alkoi taas kamala huuto ja itku. Samalla sekunnilla kun kaikki näki mitä tapahtui, kääntyi jokaikinen pää tuijottamaan minua että mitä meinaan tehdä. Olin ihan että hei haloo teilläkin on lapsia?! Eiks niitä muka ikinä satu. Lapsi juoksi syliini ja nyyhkytti hetken kunnes magic-au pair sai suun taas hymyyn. Tyttö joka oven oli pamauttanut tuli pyytämään söpösti anteeksi ja pitkään jouduin vakuuttamaan että se oli vahinko ja sellaista sattuu.
Itsehän en ole eläessäni katsonut jaksoakaan Putousta. Tuota tv-sarjaa, joka Suomessa tuntui olevan kovin suuri juttu. Tänään asia kuitenkin muuttui ja katsoin koko viimeisen tuotantokauden. Oli kyllä hauskaa ja vatsalihakset sai taas treenausta. Elikkäs pidemmittä puheitta;
Meininki on tosi lets go!
Saletisti natsaa!
Firman piikkiin!
Dont wöli bii häpi ending!
PS missä mun kevät on? Tääl on kylmää ja huomenna sataa lun-ta. Siis lun-ta! En ala.
PPS huomenna mennään Philadelphiaan!
Sain kuin sain kuin sain kuin sain kuin sainkin tehtyä videon! Suosittelen siis käytäntöä jos jokun ei onnistu että aivot narikkaan ja hetken päästä uutta matoa koukkuun. Tälläkin kertaa se tuotti tulosta. Sain jopa videon ladattua profiiliini extranettiin ja nyt juttelen siellä tylsästi pari minuuttia. Mutta kuten sanoin; annan uusien au pairien loistaa keksiliäisyydellään videoissa. Mä urhasin aivosolujani siihen jo kerran.
Tänään illal sitten sinne tilille pamahti match nro 2. Nyt ollaan jo maantieteellisesti oikealla reunustalla. Perhe siis asuu 20 minuutin päästä San José nimisestä kaupungista, Kalifornian osavaltiossa. Mutta... siltikään ei juhlita saletisti natsas meiningillä koska perheessä on kaks poikaa, 11 ja 13 vuotiaat. Itse kun olen parhaimmillani pienempien lasten kanssa, joten luultavasti kiitti ei kuuluu taas ronkeli au pairin suusta. Perheen vaatimuksenakin on College-tason koulutus, joten vähän elättelen toivoa että perhe sanoo kiitti ei. Ei mun tarvis alkaa taas CClle sanoo et jooo ei käy mulle; next please.
Haluan perheen herättävän mussa joo-tonne-haluan-fiiliksen jo edes pienesti ennen minkäänlaista yhteydenottoa. Siinä pitää olla sitä jotakin. Uskallan otta näin ronkeli ja nirso au pair koska en todellakaan ota perheen löytämisestä mitään pakkoa. Natsaa jos natsaa. Saan kuitenkin ensimmäisen vuoteni suoritettua ja kaikki sen jälkeen on vain plussaa. Kuitenkaan en halua yhdeksää kuukautta olla missään perheessä missä on kertakaikkiaan viihdy.
Saipa tyttö sitten tänään au pairilleen sellaisen raivarin ettei koulusta poistunut yksikään ilman pitkää tuijotusta että kidutanko lasta. Ilkeääkin ilkeämpi au pair sano "ei playdateja vaan tanssi tunnille tiemme käy" ja lapsi oli hieman ehkä eri mieltä asiasta. Noh sitten lapsi nakattiin autoon ja autossa tiukku puhuttelu että pliis lopeta rääkyminen ja tanssiin mennään vaikka päällä seisten. Päästiin kotiin ja kiljuminen jatkui. Kannoin lapsen vessaan ja ovella sitten totesin "Soitanpa tästä A:n ja W:n äiteille ja perun huomiset playdatet kun ei itku lopu" "ei ei ei ei ei ei ei ei et sä niin voi tehä" ja itku loppu. Minäkö? Kiristän lapsiani? Never ever never ever. Loppu päivä oltiin taas tosi hyvää pataa.
Kuitenkin kun lapsi tuli tanssitunnilta ja oli ovien kohdalla niin joku pamautti oven tytön jaloille. Alkoi taas kamala huuto ja itku. Samalla sekunnilla kun kaikki näki mitä tapahtui, kääntyi jokaikinen pää tuijottamaan minua että mitä meinaan tehdä. Olin ihan että hei haloo teilläkin on lapsia?! Eiks niitä muka ikinä satu. Lapsi juoksi syliini ja nyyhkytti hetken kunnes magic-au pair sai suun taas hymyyn. Tyttö joka oven oli pamauttanut tuli pyytämään söpösti anteeksi ja pitkään jouduin vakuuttamaan että se oli vahinko ja sellaista sattuu.
Itsehän en ole eläessäni katsonut jaksoakaan Putousta. Tuota tv-sarjaa, joka Suomessa tuntui olevan kovin suuri juttu. Tänään asia kuitenkin muuttui ja katsoin koko viimeisen tuotantokauden. Oli kyllä hauskaa ja vatsalihakset sai taas treenausta. Elikkäs pidemmittä puheitta;
Meininki on tosi lets go!
Saletisti natsaa!
Firman piikkiin!
Dont wöli bii häpi ending!
PS missä mun kevät on? Tääl on kylmää ja huomenna sataa lun-ta. Siis lun-ta! En ala.
PPS huomenna mennään Philadelphiaan!
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
v*tun v*deo
Anteeksi otsikon kielenkäyttöni. Ottaa vaan päähän liikaa. Voitte siis arvata että videosta ei tällä hetkellä tuu yhtään mitään. Valehtelematta oon kuvannu varmaankin yli 20 versiota ja jokaisessa on joku änkyti-änkyti kohta tai sitten muuten vaan kusee pahasti. Tatti otsassani on siis valtava.
Eilen mut siis hyväksyttiin jatkamaan vuottani ja kaks tuntia hyväksymisen jälkeen tililleni pamahti match nro. 1! Leuka tippui ja kädet täristen aloin tutki perhettä, joka asui... NYCissä Manhattanilla. Jei ei siis päässy suustani. Miten CC:n väki voi luka WEST COAST kohdan niin monesti väärin mitä se papereissani lukee? Pikainen kiitti ei vastaus perheelle ja viestiä CC:lle että ottakaahan tuo nyt pois. "Me ku luultiin että oisitte tosi hyvä match". Juuuuuuuuuuuuu lukekaas ne paperit uusiks. Lupasivat nyt sitten matchata mulle perheitä länsirannikolta.
Nyt siis match nro 2 odotellessa :)
Eilen mut siis hyväksyttiin jatkamaan vuottani ja kaks tuntia hyväksymisen jälkeen tililleni pamahti match nro. 1! Leuka tippui ja kädet täristen aloin tutki perhettä, joka asui... NYCissä Manhattanilla. Jei ei siis päässy suustani. Miten CC:n väki voi luka WEST COAST kohdan niin monesti väärin mitä se papereissani lukee? Pikainen kiitti ei vastaus perheelle ja viestiä CC:lle että ottakaahan tuo nyt pois. "Me ku luultiin että oisitte tosi hyvä match". Juuuuuuuuuuuuu lukekaas ne paperit uusiks. Lupasivat nyt sitten matchata mulle perheitä länsirannikolta.
Nyt siis match nro 2 odotellessa :)
tiistai 29. maaliskuuta 2011
It's official vol 2
Hahahaaaa! Fiilis on kuin ensimmäistä kertaa hyväksymisen ohjelmaan saaneella. Nimittäin;
MINUT ON HYVÄKSYTTY PIDENNYSOHJELMAAN!
Japa-dapa-duu. Jeejee!
Nyt järjestö pyysi kuvia, kuvia, kuvia ja videon. Voihan mömmö. Mutta ei auta kun uutta tekemään!
Nyt peukkui et saan superperheen!
MINUT ON HYVÄKSYTTY PIDENNYSOHJELMAAN!
Japa-dapa-duu. Jeejee!
Nyt järjestö pyysi kuvia, kuvia, kuvia ja videon. Voihan mömmö. Mutta ei auta kun uutta tekemään!
Nyt peukkui et saan superperheen!
lauantai 26. maaliskuuta 2011
What a wonderful friday!
En oo toipunu mun vloggauksesta vielä! Enkä tiiä kauan siihen menee. Jaiks.
Eilinen työpäivä oli help-po! Meinasin ihan oikeesti ja tosissani kyllästyä. Pojat lähti aamulla kouluun ja tyttö heräsi 12.23. Kyllä, minun 5 v. hostlapseni nukkui yli puolenpäivän. Au pair sitten istui kotona ja tuijotti kelloa, pesi pyykkiä, oleili ja tylsistyi kuoliaaksi. Tiiättekö tunteen ku ei oo mitään tekemistä mutta kotoota et voi poistua? Pari kertaa yritin neitiä käydä herättämässä ajatellen vanhempiaan illalla, mutta sain aikaiseksi vain sellaisen huutomyräkän että ajattelin vain että eipä mun tarvi sen kans kukkua yöllä. Vihdoin ja viimein se tallusti alakertaan _äkäisenä_. Ihan kun norsulauma olisi portaita alas kierinyt.
Eipä se mun työpäivä juhlaksi muuttunut lapsen herättyä. Se laiskotteli sohvalla edelleen rättiväsyneenä yökkäri päällä ja ke-to yö mielessä ajattelin että noh antaa laiskotella. Yökkärin se vaihto normivaatteissiin siinä neljän aikaa koska yritti päästä ulos poikien kanssa, mutta jotenkaan lapsi ei sinne ikinä päätynyt. Nuorempi pojista siis tuli vain kotiin koulusta ja hän sitten soitti kaverin kylään. Eli laiskottelu ja tylsyys jatkui. Jopa kävi mielessä että haluan seuraavassa perheessä minulla olevan töitä!
Mitä ihmeellistä siis oli ke-to yössä? Heräsin ja kuulin neitin itkevän ja olin ihan ahhhh ei oo mun ongelma! Noh meni kaks minuuttia ni oveen koputettiin ja kirosanat sinkoilivat päässäni. Avasin oven ja pieni neiti nyyhkytti surkeana "äiti ja isi ei oo kotona". Lisää kirosanoja. Nappasin tytön hetkeksi kainalooni, jotta lapsi rauhottui ja sitten kuulin ääniä alakerrasta. Lähdettiin sitten käsi kädessä alakertaan ja sieltä löytyi vain vanhin poika. Pohtimista että mitä nyt teen (= miten pääsen nopeiten takaisin nukkumaan). Seisoin sitten ikkunan edessä kun näin auton ajavan tietämme ja olin että hei jospa toi olis äiti tai isi! Sitten hostisäni juoksi sisälle hädissään että anteeksi sut on herätetty ja mee takas nukkumaan jne. Tottelin auliisti käskyä ja nukuin siihen asti kunnes kelloni soi.
Marssin sitten alakertaan valmiina päivään niin juteltiin tapahtuneesta hostisäni kanssa joka vaan totesi "olin just lähössä salilta kun hostäiti ilmestyi sinne vain. Sitten piti nopeasti tulla kotiin ja löysin sut heränneenä". Yleensä siis menevät vuorotellen salille, jotta lapset eivä "ole yksin". Enpä tiiä mitä sinä aamuna sitten kävi kun ei mentykkään vuorotellen. Selvisi myös että tyttö on nukkunut koko yön todella huonosti ja senhän au pair sitten kuuli aamulla. Kuuntelin kirjaimellisesti jatkuvaa itkua siihen asti kunnes astuttiin ovesta ulos lähdössä kouluun. Sillon vain nyyhkytettiin surullisesti. Kunnes neiti seisoi auton edessä ja kahva oli lumen peitossa niin eikun uusi huutokonsertti pystyyn. Ajoin ennätysnopeasti koululle, jätin rääkyvän lapsen kouluun ja karkasin.
Jopas oli sepitystä. Au pairin ahh-niin-taivaallista-arkea. Eli torstai ja perjantai vähä tasapainottivat toisiaan. Mutta kyllä viikonloppu tuli taas hyvään saumaan. 3 työpäivää oli loman jälkeen... liikaa. Nyt piakkoin otan suunnaksi motari 95 ja painelen pöpelikköön!
Kuullaan!
Niin ja ahh ahh ahh ahhh enää puuttuu perheen suosituskirje ja oon valmis matchaykseen! Japadapaduu!
Eilinen työpäivä oli help-po! Meinasin ihan oikeesti ja tosissani kyllästyä. Pojat lähti aamulla kouluun ja tyttö heräsi 12.23. Kyllä, minun 5 v. hostlapseni nukkui yli puolenpäivän. Au pair sitten istui kotona ja tuijotti kelloa, pesi pyykkiä, oleili ja tylsistyi kuoliaaksi. Tiiättekö tunteen ku ei oo mitään tekemistä mutta kotoota et voi poistua? Pari kertaa yritin neitiä käydä herättämässä ajatellen vanhempiaan illalla, mutta sain aikaiseksi vain sellaisen huutomyräkän että ajattelin vain että eipä mun tarvi sen kans kukkua yöllä. Vihdoin ja viimein se tallusti alakertaan _äkäisenä_. Ihan kun norsulauma olisi portaita alas kierinyt.
Eipä se mun työpäivä juhlaksi muuttunut lapsen herättyä. Se laiskotteli sohvalla edelleen rättiväsyneenä yökkäri päällä ja ke-to yö mielessä ajattelin että noh antaa laiskotella. Yökkärin se vaihto normivaatteissiin siinä neljän aikaa koska yritti päästä ulos poikien kanssa, mutta jotenkaan lapsi ei sinne ikinä päätynyt. Nuorempi pojista siis tuli vain kotiin koulusta ja hän sitten soitti kaverin kylään. Eli laiskottelu ja tylsyys jatkui. Jopa kävi mielessä että haluan seuraavassa perheessä minulla olevan töitä!
Mitä ihmeellistä siis oli ke-to yössä? Heräsin ja kuulin neitin itkevän ja olin ihan ahhhh ei oo mun ongelma! Noh meni kaks minuuttia ni oveen koputettiin ja kirosanat sinkoilivat päässäni. Avasin oven ja pieni neiti nyyhkytti surkeana "äiti ja isi ei oo kotona". Lisää kirosanoja. Nappasin tytön hetkeksi kainalooni, jotta lapsi rauhottui ja sitten kuulin ääniä alakerrasta. Lähdettiin sitten käsi kädessä alakertaan ja sieltä löytyi vain vanhin poika. Pohtimista että mitä nyt teen (= miten pääsen nopeiten takaisin nukkumaan). Seisoin sitten ikkunan edessä kun näin auton ajavan tietämme ja olin että hei jospa toi olis äiti tai isi! Sitten hostisäni juoksi sisälle hädissään että anteeksi sut on herätetty ja mee takas nukkumaan jne. Tottelin auliisti käskyä ja nukuin siihen asti kunnes kelloni soi.
Marssin sitten alakertaan valmiina päivään niin juteltiin tapahtuneesta hostisäni kanssa joka vaan totesi "olin just lähössä salilta kun hostäiti ilmestyi sinne vain. Sitten piti nopeasti tulla kotiin ja löysin sut heränneenä". Yleensä siis menevät vuorotellen salille, jotta lapset eivä "ole yksin". Enpä tiiä mitä sinä aamuna sitten kävi kun ei mentykkään vuorotellen. Selvisi myös että tyttö on nukkunut koko yön todella huonosti ja senhän au pair sitten kuuli aamulla. Kuuntelin kirjaimellisesti jatkuvaa itkua siihen asti kunnes astuttiin ovesta ulos lähdössä kouluun. Sillon vain nyyhkytettiin surullisesti. Kunnes neiti seisoi auton edessä ja kahva oli lumen peitossa niin eikun uusi huutokonsertti pystyyn. Ajoin ennätysnopeasti koululle, jätin rääkyvän lapsen kouluun ja karkasin.
Jopas oli sepitystä. Au pairin ahh-niin-taivaallista-arkea. Eli torstai ja perjantai vähä tasapainottivat toisiaan. Mutta kyllä viikonloppu tuli taas hyvään saumaan. 3 työpäivää oli loman jälkeen... liikaa. Nyt piakkoin otan suunnaksi motari 95 ja painelen pöpelikköön!
Kuullaan!
Niin ja ahh ahh ahh ahhh enää puuttuu perheen suosituskirje ja oon valmis matchaykseen! Japadapaduu!
torstai 24. maaliskuuta 2011
Vloggaus
Hehhe! Sainpa nyt sen videon aikaiseksi ja aattelin että puhun vaan hetken ja se on siinä. Tuliki sitten miltein 10 min.
Omien blogitekstien (vanhojen varsinkin) lukeminen; hävettää, oman vloggauksen kattominen; hävettää vielä enemmän!
Mutta olkaapa hyvät!
Omien blogitekstien (vanhojen varsinkin) lukeminen; hävettää, oman vloggauksen kattominen; hävettää vielä enemmän!
Mutta olkaapa hyvät!
sunnuntai 13. maaliskuuta 2011
Everyone dies but no everyone lives.
Siis ei tästä tuu enää yhtään mitään. En kestä en kestä en vaan yksinkertaisesti kestä! Se on loppu ny.
Ensinnäkin siis kaikki hyvä! Oon siitä kyllä päässy tosi hyvin irti mutta tää viikonloppu (okei tää sunnuntai) oli poikkeus ja hirvee olo. En kykene antaa itelleni anteeksi. En kestä itseäni tämän päivän syömisteni takia. Siksipä huomen illalla suuntaan salille ja tuijotan Greyta kaksi jaksoa eli rääkkään itseäni 82 minuuttia. Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina sama. Ei muuten tästä tuu yhtään mitään. Plus ensi viikonloppua en halua edes ajatella...
Toinen se on loppu ny ni on shoppaus. Täten ilmoitan itteni kuukauden ostoskieltoon. Eli musta tulee kotihiiri. Koska täällä ei vaan voi poistua talosta ilman että tuhlaat rahaa kamalia summia. Ihmekkös kun harva au pair pystyy vuotensa aikana säästämään! Sitä rahaa vain palaa kaikkeen.
Eli tästä eteenpäin tiukka linja herkuttelussa jatkuu plus kaiken maailman kortit, jotkat käyvät maksuvälineenä pysyy visusti piilossa. Ai niin ja itseni rääkkääminen salilla. Tervetuloa siis tulevaisuus!
Huomista ootan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin innoissani. Koska on maanantai ja laiskamadot palaa töihin, jolloin Boston voi ottaa muhun yhteyttä. Jos näin ei ensi viikolla käy niin perjantaina marssin itse sinne vähä jututtamaan työmoraalista. Niin ja eihän niillä siellä oo muitakin au paireja hoidettavana kun mä...
Tänään oli superhauska päivä New Yorkissa! Aamulla soi kello ja valmistauduin. Pikaisesti käväisin koneella josta selvisi että kellot oli siirretty. Hetken tsuumailun ja tutkailun päädyin tulokseen että kännykkäni oli ite siirtäny itsensä oikeaan aikaan eli ei tapahtunut katastrofia! Junalla matkattiin tuttuun tapaan ja ryydyttiin penkeillä. Metron kautta kirmattiin Madame Tussaudsiin, jossa on siis vahanukkeja tunnetuista henkilöistä.
Nukkejen seasta matka jatkui kierrellen ja kaarrellen Hard Rock Cafen ja Times Squaren kautta koht Macy'sta, jonka ympäristössä vietettiin tunti jos toinenkin. Sitten kuitenkin katsahdettiin kohti taivasta ja Empire State Building seisoi vieressä niin päätettiin lähteä uhmaamaan tuulta ja käväsitä huipulla. Jonoja oli tooosi vähän niin kuin muutenkin ihmisiä tällä hetkellä New Yorkissä, joten melkoisen sukkelaa sujahdettiin 86 kerrokseen.
Se tuuli ehkä kuitenkin kiusasi sen verran että piti lähteä nopsaa pois mutta tulipa Katjan must-see-listalta ainakin yksi kohta taas ruksittua pois! Seuraavan kerran on luvassa sittenki vasta se museum of natural history. Ja ehkäpä Brooklyn Bridge! Kaikenkaikkiaan oli ihan mahtava sunnuntai ja vatsalihakset sai treenausta.
PS huomenna avataan puisto-kausi lapsen kanssa! Mahtavaa. Se on taatusti kevään/kesän merkki!
PPS kuukaus ja 7pv Miamiin! Mahtista!
PPPS siinä kierreltiin Disney-kauppaa ihan rauhassa K:n kanssa kun yksi työntekijä vanhempi mies tulee:
"Mitäs tykkäätte New Yorkista?"
"Tosi kiva paikka kyllä!"
"Mistäs ootte?"
"Suomesta... tai no ollaan molemmat au pairei ni asutaan tääl tää vuos"
"Aaa vähä kivaa! Millä järjestöllä ootte?"
"Cultural Care molemmat"
Tässä vaiheessa mis kaivaa taskustaan lompakkoa ja ottaa sielä käyntikorttiaan esiin. Olin ihan varma että mies haluaa meiät töihin itselleen silloin tällöin vahtimaan lapsiaan. Mutta ei! Esiin lävähtää Cultural Caren käyntikortti
"Mä oon LCC!" Molempien suut oli varmaa :o
Hetki juteltiin niitä näitä ja hän innoistui valtavasti kun kuuli pidennysaikeistani! :) Pieni siis se New Yorkin on!
Ensinnäkin siis kaikki hyvä! Oon siitä kyllä päässy tosi hyvin irti mutta tää viikonloppu (okei tää sunnuntai) oli poikkeus ja hirvee olo. En kykene antaa itelleni anteeksi. En kestä itseäni tämän päivän syömisteni takia. Siksipä huomen illalla suuntaan salille ja tuijotan Greyta kaksi jaksoa eli rääkkään itseäni 82 minuuttia. Tiistaina, keskiviikkona, torstaina ja perjantaina sama. Ei muuten tästä tuu yhtään mitään. Plus ensi viikonloppua en halua edes ajatella...
Toinen se on loppu ny ni on shoppaus. Täten ilmoitan itteni kuukauden ostoskieltoon. Eli musta tulee kotihiiri. Koska täällä ei vaan voi poistua talosta ilman että tuhlaat rahaa kamalia summia. Ihmekkös kun harva au pair pystyy vuotensa aikana säästämään! Sitä rahaa vain palaa kaikkeen.
Eli tästä eteenpäin tiukka linja herkuttelussa jatkuu plus kaiken maailman kortit, jotkat käyvät maksuvälineenä pysyy visusti piilossa. Ai niin ja itseni rääkkääminen salilla. Tervetuloa siis tulevaisuus!
Huomista ootan niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin innoissani. Koska on maanantai ja laiskamadot palaa töihin, jolloin Boston voi ottaa muhun yhteyttä. Jos näin ei ensi viikolla käy niin perjantaina marssin itse sinne vähä jututtamaan työmoraalista. Niin ja eihän niillä siellä oo muitakin au paireja hoidettavana kun mä...
Tänään oli superhauska päivä New Yorkissa! Aamulla soi kello ja valmistauduin. Pikaisesti käväisin koneella josta selvisi että kellot oli siirretty. Hetken tsuumailun ja tutkailun päädyin tulokseen että kännykkäni oli ite siirtäny itsensä oikeaan aikaan eli ei tapahtunut katastrofia! Junalla matkattiin tuttuun tapaan ja ryydyttiin penkeillä. Metron kautta kirmattiin Madame Tussaudsiin, jossa on siis vahanukkeja tunnetuista henkilöistä.
Nukkejen seasta matka jatkui kierrellen ja kaarrellen Hard Rock Cafen ja Times Squaren kautta koht Macy'sta, jonka ympäristössä vietettiin tunti jos toinenkin. Sitten kuitenkin katsahdettiin kohti taivasta ja Empire State Building seisoi vieressä niin päätettiin lähteä uhmaamaan tuulta ja käväsitä huipulla. Jonoja oli tooosi vähän niin kuin muutenkin ihmisiä tällä hetkellä New Yorkissä, joten melkoisen sukkelaa sujahdettiin 86 kerrokseen.
PS huomenna avataan puisto-kausi lapsen kanssa! Mahtavaa. Se on taatusti kevään/kesän merkki!
PPS kuukaus ja 7pv Miamiin! Mahtista!
PPPS siinä kierreltiin Disney-kauppaa ihan rauhassa K:n kanssa kun yksi työntekijä vanhempi mies tulee:
"Mitäs tykkäätte New Yorkista?"
"Tosi kiva paikka kyllä!"
"Mistäs ootte?"
"Suomesta... tai no ollaan molemmat au pairei ni asutaan tääl tää vuos"
"Aaa vähä kivaa! Millä järjestöllä ootte?"
"Cultural Care molemmat"
Tässä vaiheessa mis kaivaa taskustaan lompakkoa ja ottaa sielä käyntikorttiaan esiin. Olin ihan varma että mies haluaa meiät töihin itselleen silloin tällöin vahtimaan lapsiaan. Mutta ei! Esiin lävähtää Cultural Caren käyntikortti
"Mä oon LCC!" Molempien suut oli varmaa :o
Hetki juteltiin niitä näitä ja hän innoistui valtavasti kun kuuli pidennysaikeistani! :) Pieni siis se New Yorkin on!
lauantai 12. maaliskuuta 2011
Patience? Never heard...
Tässä kohtaa tulee väistämättä mieleen miltein vuoden takaiset tunnelmat kun ohjelmaan hyväksymistä odotettiin kuin tulisilla hiilillä. Päätä hakattiin seinää ja tuntui ettei mikään etene mihinkään suuntaan. Ihan kuin olisin hypännyt aikakoneeseen ja eläisin tuota samaa nyt uudelleen..
Sillä taaspa kerran ootetaan että Boston vahvistaa että ne on saanut mun hakemuksen ja kaikki on ok ja voi aloittaa mätsäys. Eli istutaan ja odotetaan. Tuijotetaan sähköpostia ja puhelinta. Jälleen kerran vihataan viikonloppuja koska laiskamadot ei tee töitä sillon mun hakemuksen eteen. Pyhpah! Tässä taas voi kysyä; onko se kärsivällisyys täällä sittenkään kasvanut? Noh ei ainakaan tarpeeksi vielä!
Perjantaina suunnattiin tytön kanssa lasten museoon missä on vaikka ja mitä. Eri alueita esim; kemialle (? energy lab?), sademetsillä, terveydelle ja rakentamiselle. Niin ja ulkona on myös iiiiiiso tila missä voi temmeltää. Ekaksi oli vähä jänö pöksyssä mun lapsosella mutta kyllä se siitä sitten. Tehtiin paljon asioita yhdessä ja oltiin hurjia ja mässäiltiin kaikkea YLI(not)terveellistä cafessa. Mutta tytöllä oli kivaa ja hymyili paljon :)
Kerroinko muuten kun kaksi kova päätä otti yhteen yksi päivä tässä? Noh kerronpa uudestaan. Tultiin kotiin ja sanoin tytölle että nuo on tärkeitä papereita älä koske! Noh käänsin selän niin tadaa niihin oli piirretty. Ekaks lasta vähä nauratti mutta kun näki au pairin ei niin nauravaisen ilmeen niin meni piiloon selkäni taakse. Sitä sitten siirsin tytön seisomaan mun viereen ja käskin pyytää anteeksi. Kyyneleet vaan valui poskilla ja yritti keplotella. Lopulta kävi "sä seisot siinä niin kauan että pyydät anteeks" komento esiin ja 15 minsaa taistelin ja otin erävoiton kun kuulin "I'm sorry". Sitten se äkkiä kiipes syliin ja selitin halaillessamme miksi piti pyytää anteeksi. Eli ei vielä vihaa mua!
Minäpä en oo laiskamato ja työskentelin nyt lauantai-illan! Okei ei siinä mitään. Tykkään tajuttomasti näistä lauantai-illan babysittauksista. Tvtä, kylpyyn, tvtä ja nukkumaan. Helppoa kuin mikä. Tänää tapoin noin 50 murkkua kun tyttö "IU I CAN SEE A BUG!" Kylpiessä au pair vahti ettei yksikään livahda kylpyammeeseen. Au pair-työn hienouksia! Lopulta kaikki kolme oli yökkärissä ja puhtaita niin löhöttiin sohvilla. Nuorempi poika siinä sähläsi ympärillä ja yhtäkkiä tunki kainaloon ja pyysi että silitän :) Lopulta makasin nuorempi poika kainalossa ja tyttö retkotti mahan päällä. Laatuaikaa murusten kanssa.
Huomenna suhaan aamuvarhaisella juna-asemalle ja suuntaan kohti New Yorkkia. Päivä vierähtää siellä seikkaillessa ja illalla alan valmistautumaan rankkaan kolmi päiväiseen työviikkooni. Ja sitäkin seuraava viikko sisältää vain kolme työpäivää. Not so bad sanoisin. Paitsi että huomenna tytöllä ei oo koulua ja pojat tulee kotiin aikaisemmin. Ti ja ke kaikki kolme tulee kotiin aikaisemmin kuin normaalisti... Tiiä sitten että miks.
Oli tänään muuten liikenne aika sekasin tuon moottoritie 95 tapahtuneen onnettomuuden takia, jossa kuoli 13. Tie oli meiltä asti suljettu vaikka onnettomuus tapahtui kaaaaaaaaaukana. Piti sitten käyttää toista ja pienempää motaria, mitä ilmeisesti myös moni muu käytti... Emme siis istuneet monessakaan ruuhkassa tänään!
Sillä taaspa kerran ootetaan että Boston vahvistaa että ne on saanut mun hakemuksen ja kaikki on ok ja voi aloittaa mätsäys. Eli istutaan ja odotetaan. Tuijotetaan sähköpostia ja puhelinta. Jälleen kerran vihataan viikonloppuja koska laiskamadot ei tee töitä sillon mun hakemuksen eteen. Pyhpah! Tässä taas voi kysyä; onko se kärsivällisyys täällä sittenkään kasvanut? Noh ei ainakaan tarpeeksi vielä!
Perjantaina suunnattiin tytön kanssa lasten museoon missä on vaikka ja mitä. Eri alueita esim; kemialle (? energy lab?), sademetsillä, terveydelle ja rakentamiselle. Niin ja ulkona on myös iiiiiiso tila missä voi temmeltää. Ekaksi oli vähä jänö pöksyssä mun lapsosella mutta kyllä se siitä sitten. Tehtiin paljon asioita yhdessä ja oltiin hurjia ja mässäiltiin kaikkea YLI(not)terveellistä cafessa. Mutta tytöllä oli kivaa ja hymyili paljon :)
Kerroinko muuten kun kaksi kova päätä otti yhteen yksi päivä tässä? Noh kerronpa uudestaan. Tultiin kotiin ja sanoin tytölle että nuo on tärkeitä papereita älä koske! Noh käänsin selän niin tadaa niihin oli piirretty. Ekaks lasta vähä nauratti mutta kun näki au pairin ei niin nauravaisen ilmeen niin meni piiloon selkäni taakse. Sitä sitten siirsin tytön seisomaan mun viereen ja käskin pyytää anteeksi. Kyyneleet vaan valui poskilla ja yritti keplotella. Lopulta kävi "sä seisot siinä niin kauan että pyydät anteeks" komento esiin ja 15 minsaa taistelin ja otin erävoiton kun kuulin "I'm sorry". Sitten se äkkiä kiipes syliin ja selitin halaillessamme miksi piti pyytää anteeksi. Eli ei vielä vihaa mua!
Minäpä en oo laiskamato ja työskentelin nyt lauantai-illan! Okei ei siinä mitään. Tykkään tajuttomasti näistä lauantai-illan babysittauksista. Tvtä, kylpyyn, tvtä ja nukkumaan. Helppoa kuin mikä. Tänää tapoin noin 50 murkkua kun tyttö "IU I CAN SEE A BUG!" Kylpiessä au pair vahti ettei yksikään livahda kylpyammeeseen. Au pair-työn hienouksia! Lopulta kaikki kolme oli yökkärissä ja puhtaita niin löhöttiin sohvilla. Nuorempi poika siinä sähläsi ympärillä ja yhtäkkiä tunki kainaloon ja pyysi että silitän :) Lopulta makasin nuorempi poika kainalossa ja tyttö retkotti mahan päällä. Laatuaikaa murusten kanssa.
Huomenna suhaan aamuvarhaisella juna-asemalle ja suuntaan kohti New Yorkkia. Päivä vierähtää siellä seikkaillessa ja illalla alan valmistautumaan rankkaan kolmi päiväiseen työviikkooni. Ja sitäkin seuraava viikko sisältää vain kolme työpäivää. Not so bad sanoisin. Paitsi että huomenna tytöllä ei oo koulua ja pojat tulee kotiin aikaisemmin. Ti ja ke kaikki kolme tulee kotiin aikaisemmin kuin normaalisti... Tiiä sitten että miks.
Oli tänään muuten liikenne aika sekasin tuon moottoritie 95 tapahtuneen onnettomuuden takia, jossa kuoli 13. Tie oli meiltä asti suljettu vaikka onnettomuus tapahtui kaaaaaaaaaukana. Piti sitten käyttää toista ja pienempää motaria, mitä ilmeisesti myös moni muu käytti... Emme siis istuneet monessakaan ruuhkassa tänään!
torstai 10. maaliskuuta 2011
Application number two!
Se on nyt vissiin melko virallista että meikäläisen vuosi jatkuu 9 kuukaudella jossakin muualla Amerikassa! Eilen siis kävin juttelemassa LCC ja jessus kuinka ihana ihminen hän onkaan. Täytti avuliaasti hukassa olevalle au pairille vero-laput ja antoi jopa shekin jolla saan huoman summani maksettua! Veroja siis itselläni oli 34 dollaria. Maksan kyllä siis LCClleni takaisin ensi tapaamisessa. Seuraavaksi päästiin asiaan extendaaminen ja puolentoista tunnin juttelun ja kyselyn jälkeen lähdin hymyssä suin kotiin. Päätös oli tehty ja asia oli viittä vaille valmis painoon. Enää siis puuttuisi itse hostperheelleni kertominen. Se kuitenkin hoitui eilen illalla tehtävien listalta.
Kiitos loistavan au pairin lapsi pääsi nauttimaan suklaafonduesta eilen :) Ja koko perhe sai hauskaa yhdessä oloa. Fonduen jälkeen palattiin kotiin ja kerroin hosteille asiasta. Pelottavaahan se oli mutta pakko hoitaa alta pois jotta voisin täyttää hakemuksen netissä ja saada asioita eteenpäin. Nyt on kuitenki asia hoidettu eikä kukaan saanut mitään suurta kohtausta! Pitää vielä keskustella päivä jollon pääsisin muuttamaan.
Tänä aamuna sitten täytin hakemuksen netissä ja eikä siinä sen ihmeempiä kyselty. Opiskelukredittejä, työtehtäviä nykyisessä perheessä, muutama kuva sekä hostfamily letter, josta tuli muuten ihan sairaan hyvä! Luin sen äitille skypessä niin meinas kyynel vierähtää poskelle. Mutta siis kirjeestä tuli ihan mahtava.
Postissa lähetin shekin, jolla maksoin 246 dollaria olevan maksun, jotta saa pidentää. Eilen postissa lähti ilmottautuminen sinne viikonloppukurssille ja verolaput eli oon näitä virallisia asioita saanut nyt hoidettua ihan kunnolla. Silverin ensimmäinen essee on muuten 500 sanaa vaille valmis! Eli oon ollu niiiiiiiiiiiiiin ahkera. Okei se on tutkielma Audrey Hepburnista niin kuin aihe on noinkin mielenkiintoinen niin asiaa kyllä riittää... Seuraavaksi pitäisi saada kirjoitettua 5 sivua edellisestä Silverin viikonlopusta. Ja tämän aiheenhan saisi tiivistettyä 5 lauseeseen.
Mutta toivotaan että pian tulee infottavaa tästä pidennyksestä ja mahdollisista perheistä! :)
Kiitos loistavan au pairin lapsi pääsi nauttimaan suklaafonduesta eilen :) Ja koko perhe sai hauskaa yhdessä oloa. Fonduen jälkeen palattiin kotiin ja kerroin hosteille asiasta. Pelottavaahan se oli mutta pakko hoitaa alta pois jotta voisin täyttää hakemuksen netissä ja saada asioita eteenpäin. Nyt on kuitenki asia hoidettu eikä kukaan saanut mitään suurta kohtausta! Pitää vielä keskustella päivä jollon pääsisin muuttamaan.
Tänä aamuna sitten täytin hakemuksen netissä ja eikä siinä sen ihmeempiä kyselty. Opiskelukredittejä, työtehtäviä nykyisessä perheessä, muutama kuva sekä hostfamily letter, josta tuli muuten ihan sairaan hyvä! Luin sen äitille skypessä niin meinas kyynel vierähtää poskelle. Mutta siis kirjeestä tuli ihan mahtava.
Postissa lähetin shekin, jolla maksoin 246 dollaria olevan maksun, jotta saa pidentää. Eilen postissa lähti ilmottautuminen sinne viikonloppukurssille ja verolaput eli oon näitä virallisia asioita saanut nyt hoidettua ihan kunnolla. Silverin ensimmäinen essee on muuten 500 sanaa vaille valmis! Eli oon ollu niiiiiiiiiiiiiin ahkera. Okei se on tutkielma Audrey Hepburnista niin kuin aihe on noinkin mielenkiintoinen niin asiaa kyllä riittää... Seuraavaksi pitäisi saada kirjoitettua 5 sivua edellisestä Silverin viikonlopusta. Ja tämän aiheenhan saisi tiivistettyä 5 lauseeseen.
Mutta toivotaan että pian tulee infottavaa tästä pidennyksestä ja mahdollisista perheistä! :)
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
Extension
Skypettelyiden perusteella äiti hengittää edelleen! Eikä saanu niin suurta sydänkohtausta edellisestä postauksestani kuin pelkäsin. Miten tämä pidennys-päätös tuli esille tuo mieleen itselleni ajan melkolailla vuosi sitten kun soitin äidille ja ilmoitin että lähen au pairiksi! Eka se ei kyllä uskonu mua...
Mutta tuota pidennys-ajatusta ensiki itse käsittelin asenteella noooh se menee kyllä ohi. No eipä mennytkään kun kutkutus 9 kuukaudella pidentämisellä sen kuin kasvaa. Se tarkottaisi kotiin tuloa toukokuussa 2012. Tänään nään LCCn ja jutellaan asiasta ja veroista. Ehkäpä silloin ratkeaa enemmän. Tänään myös sain ilmottauduttua opiskelemaan josta saan toiset 3 tarvittavaa kredittiä. Eiköhän ne esseet taas siis odota...
Tänään kun en aamulla ehdi salille niin käytän ajan hyväksi ja kirjoitan noita s*atanan esseitä. (eikä mitään asenne-saarnaa kiiiiiitos äiti!) On vielä vaihtanu ohjeistuksen siten ettei enää voi huijata niissä. Viimeksi siis sain ne valmiiksi viimeisellä viikolla (ja silloin myös ne aloitin!), mutta nyt ajattelin olla kaukaa viisas ja tehdä jo ennen kurssia. Pyysin äijää siellä päässä lähettämään mulle todisteen siitä että olen ilmottautunut sille kurssille, koska tarvitsen sen pidennystä varten.
Muuten elämä täällä juoksee omalla mallillaan. Vihdoin ja viimein nähtiin Suomi K:n kanssa eilen! Kahden ja puolen viikon tauon jälkeen. Nuorempi poika täyttää tänään 8, mutta hostäidin työkiireiden takia emme vissiin meekkään suklaafonduelle eli herkuttelu vaihtui tappotreeniin salilla! D on kovin innoissaan minun synttärilahjasta eikä millään olisi malttanut odottaa koulun loppumista että annan sen hänelle. Mutta kärsivällisyyttä kaverini ;)
Itsellänihän tuota kärsivällisyyttä on vaikka muille jakaa! Varsinkin tälläisessä tilanteessa kuin tämä pidennys... Tuntuu ettei asiat etene mihinkään ja tulee ahdistus. Onneksi kuitenkin ihana LCCne suostui auttamaan tänään au pairia hädässä ja vastailee kysymyksiini.
Eilinen päivä alkoi niiiiin hohdokkaasti että pojat tuli koulusta kotiin ja suoraan minulle valehdeltiin. Nuorempi poika kuitenki paljasti isoveljensä ja vanhin sai kyllä kuulla kunniansa. Toivottavasti äkäset sanat jäi nyt kaikumaan esiteini-ikäisen korviin ja jättää valehtelun sikseen.
PS. ota tästä postauksesta nyt sitten selvää
PPS. 7kk USAssa! Huisia!
Mutta tuota pidennys-ajatusta ensiki itse käsittelin asenteella noooh se menee kyllä ohi. No eipä mennytkään kun kutkutus 9 kuukaudella pidentämisellä sen kuin kasvaa. Se tarkottaisi kotiin tuloa toukokuussa 2012. Tänään nään LCCn ja jutellaan asiasta ja veroista. Ehkäpä silloin ratkeaa enemmän. Tänään myös sain ilmottauduttua opiskelemaan josta saan toiset 3 tarvittavaa kredittiä. Eiköhän ne esseet taas siis odota...
Tänään kun en aamulla ehdi salille niin käytän ajan hyväksi ja kirjoitan noita s*atanan esseitä. (eikä mitään asenne-saarnaa kiiiiiitos äiti!) On vielä vaihtanu ohjeistuksen siten ettei enää voi huijata niissä. Viimeksi siis sain ne valmiiksi viimeisellä viikolla (ja silloin myös ne aloitin!), mutta nyt ajattelin olla kaukaa viisas ja tehdä jo ennen kurssia. Pyysin äijää siellä päässä lähettämään mulle todisteen siitä että olen ilmottautunut sille kurssille, koska tarvitsen sen pidennystä varten.
Muuten elämä täällä juoksee omalla mallillaan. Vihdoin ja viimein nähtiin Suomi K:n kanssa eilen! Kahden ja puolen viikon tauon jälkeen. Nuorempi poika täyttää tänään 8, mutta hostäidin työkiireiden takia emme vissiin meekkään suklaafonduelle eli herkuttelu vaihtui tappotreeniin salilla! D on kovin innoissaan minun synttärilahjasta eikä millään olisi malttanut odottaa koulun loppumista että annan sen hänelle. Mutta kärsivällisyyttä kaverini ;)
Itsellänihän tuota kärsivällisyyttä on vaikka muille jakaa! Varsinkin tälläisessä tilanteessa kuin tämä pidennys... Tuntuu ettei asiat etene mihinkään ja tulee ahdistus. Onneksi kuitenkin ihana LCCne suostui auttamaan tänään au pairia hädässä ja vastailee kysymyksiini.
Eilinen päivä alkoi niiiiin hohdokkaasti että pojat tuli koulusta kotiin ja suoraan minulle valehdeltiin. Nuorempi poika kuitenki paljasti isoveljensä ja vanhin sai kyllä kuulla kunniansa. Toivottavasti äkäset sanat jäi nyt kaikumaan esiteini-ikäisen korviin ja jättää valehtelun sikseen.
PS. ota tästä postauksesta nyt sitten selvää
PPS. 7kk USAssa! Huisia!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)