Johan se aurinko yhen päivän paistoikin. Se on taas hyvä vähä lepuuttaa. Eli sadetta sadetta ja sadetta. MUTTA SEPÄ EI HAITTAA! koska mul on kumpparit :) voidaan lähtee tytön kanssa hyppii lätäköihin. Oli jo tiistaina ihan möks ku mul oli kumpparit jalassa ja sillä ei ni ei voinu hyppii mun kans lätäköissä.
Mitään suurta ja ihmeellistä tänne ei kuulu. Päivät katoavat ja hauskaa on :) Eilen tyttö on koko ajan kimpussani. Sain siitä niin söpöjä kuvia soccerharkoissa. Sitten ikuistettiin naamoja yhdessä tuossa kuistilla kun istuttiin vierekkäin ja ooteltiin hostäitiä kotiin. Ja sit syötiin yhessä hostäitin muffinsit :)
Eilen tyttö sai käsittämättömän raivokohtauksen. Ei suostunu nousemaan autosta niin kannoin rääkyvän lapsen sisälle. Oli pakko sulkea ikkunat ettei naapurit kuule. Sitten istui alhaalla huutamassa lisää. Onneksi sitte soi ovikello ni se juoksi ylös mun kanssa. No kun ovi sulkeutu niin huuto alko. Ei auttanu muu kun tyttö olalle ja timeoutille sänkyynsä. Aikansa se siellä raivos kunnes tuli antaa halin :) Eikä ollu enää vihanen mulle.
Meinasin tänää lähte ettimään itelleni housuja mallille, mutta tuo sade inspas mut ottamaan viltin ja kasan leffoja ja katselemaan niitä :) ihanan ihana torstai siis! Olen happy ja nautin elämästä! :)
PS. Keskiviikot on viikon parhaita!
PPS. maanantain on 8 vk tääl ja KUUKAUS NI MAMMA JA PAPPA TULEE.
PPPS. tänää ne laitto mulle cosmon tulee postissa, sydän.
torstai 30. syyskuuta 2010
tiistai 28. syyskuuta 2010
maanantai 27. syyskuuta 2010
End of september!
Sometimes life is just smiling :) (okei tämän jälkeen saan kylmän suihkun niskaani vielä, no sieltä taas tullaan ylös)Viikonloppuni oli MAH-TA-VA! Odotan jo innolla seuraavaa. Elämäni tällä hetkellä on MAH-TA-VAA!
Lauantaina täällä oli tooosi hurjan lämmitän. Päälle 30° mentiin. Posketkin illalla punoittivat. Lauantaipäivä meni erilaisissa urheilupeleissä juosten hostäitin kanssa. Tuli niin nähtyä baseballia (x2), amerikkalaista jalkapalloa ja socceria (normaali jalkapallo).
Baseballpelit olivat... tylsiä. Huitoivat hutia ja kukaan ei juossu minnekkään eikä mitään tapahtunut. Amerikkalainen jalkapallo taas. Superhauskansuloista. 8-vuotiaat juoksivat helteessä toistensa perässä ja yrittivät kiskoa pelaajien lanteilla olevia lippuja. Näin pienille tuo on vähemmän väkivaltaa sisältävä laji. Jos liput irtoavat peli pysäytetään. Ja toki meiän pojan joukkue voitti!
Soccer oli taas socceria. Se joukkue on vähä ärsyttävä kun ei vain tottele. Pari luupäätä sieltä löytyy. Kohtaustin pelin aikana saatiin kun vaihtopelaajat riehuivat ja eräs valopää keksi heittää joukkuekaveriaan pallolla otsaan. Pelin jälkeen hiki kyllä pojilla virtasi, kun kenttä oli tehty vahingossa normaalia pidemmäksi ja oli niin kova helle.
Oli todella mukava kiertää pelejä perheen mukana ja jutella hostien kanssa. Ensi viikonlopuksikin on jo suunnitelmia ja perjantai iltana pidetään hostäitin kanssa leffailta! :)
Sunnuntaina sitten heräsin ja nappasin K:n kanssa junan New Yorkiin. Grand Centralilla treffattiin R, E ja J. Sitten otettiin metro etelään päin ja päädyttiin markkinoille. Ja kyllä! Sieltä tarttui mukaan ihka aidon oikee ruisleipää. Nam! :) Nyt on pakastimessa leipää ja sitä sieltä aamupalaksi lämmittelen.
Markkinoiden jälkeen napattiin ilmainen vesitaksi IKEAan, jossa päädyttiin aluksi syömään lihapullat. NAM! Ja sieltä päädyttiin IKEAn ruokakauppaan ostamaan herrrkkuja. E osti jopa glögiä. Ja syötiin pipareita. Syyskuussa. Nyt on taas ballerina-keksi varastot täynnä!
Molemmat päivät olivat hurrjan mukavia :) Ja meitä suomalaisia tällä alueella tuntuu riittävän! Nyt on taas normiviikko aloitettu ja pääsin kuntosalille heti aamusta! Oli tarkoitus mennä huomenkin aamulla, mutta se keikka vaihtui shoppailuun HYVÄSTÄ SYYSTÄ. Varpaat kastuu kesäkengissä näillä sateilla =( Ja sateen pitävä takkikin olisi kiva saada. Tyttö siis kouluun ja nokka kohta mallia!
Nyt kun pojat kotiutuivat koulusta tuli heitä tänne kerralla viisi! Neljän niistä oli tarkoitus lähteä täältä soccer-harjoituksiin, mutta tämän ihanakivamahtava kokopäiväinen sade (joka muuten sääennusteen mukaan jatkuu koko viikon. Kiitän) pilasi sen suunnitelman. Vanhimman pojan oli tarkoitus mennä karateen, mutta sekin jouduttiin skippaamaan koska en mahdu kuuden lapseni kanssa autoon! Nyt tein lapsosille kaksi pellillistä keksejä. Oon siis pullantuoksuinen au pair!
Oltiin tänää tytön kanssa kaupassa ja jäi käytävällä sitten jälkeeni ja kun käännyin ympäri niin hän juoksi kädet levällään syliini :) Hymyilytti.
Lauantaina täällä oli tooosi hurjan lämmitän. Päälle 30° mentiin. Posketkin illalla punoittivat. Lauantaipäivä meni erilaisissa urheilupeleissä juosten hostäitin kanssa. Tuli niin nähtyä baseballia (x2), amerikkalaista jalkapalloa ja socceria (normaali jalkapallo).
Baseballpelit olivat... tylsiä. Huitoivat hutia ja kukaan ei juossu minnekkään eikä mitään tapahtunut. Amerikkalainen jalkapallo taas. Superhauskansuloista. 8-vuotiaat juoksivat helteessä toistensa perässä ja yrittivät kiskoa pelaajien lanteilla olevia lippuja. Näin pienille tuo on vähemmän väkivaltaa sisältävä laji. Jos liput irtoavat peli pysäytetään. Ja toki meiän pojan joukkue voitti!
Soccer oli taas socceria. Se joukkue on vähä ärsyttävä kun ei vain tottele. Pari luupäätä sieltä löytyy. Kohtaustin pelin aikana saatiin kun vaihtopelaajat riehuivat ja eräs valopää keksi heittää joukkuekaveriaan pallolla otsaan. Pelin jälkeen hiki kyllä pojilla virtasi, kun kenttä oli tehty vahingossa normaalia pidemmäksi ja oli niin kova helle.
Oli todella mukava kiertää pelejä perheen mukana ja jutella hostien kanssa. Ensi viikonlopuksikin on jo suunnitelmia ja perjantai iltana pidetään hostäitin kanssa leffailta! :)
Sunnuntaina sitten heräsin ja nappasin K:n kanssa junan New Yorkiin. Grand Centralilla treffattiin R, E ja J. Sitten otettiin metro etelään päin ja päädyttiin markkinoille. Ja kyllä! Sieltä tarttui mukaan ihka aidon oikee ruisleipää. Nam! :) Nyt on pakastimessa leipää ja sitä sieltä aamupalaksi lämmittelen.
Markkinoiden jälkeen napattiin ilmainen vesitaksi IKEAan, jossa päädyttiin aluksi syömään lihapullat. NAM! Ja sieltä päädyttiin IKEAn ruokakauppaan ostamaan herrrkkuja. E osti jopa glögiä. Ja syötiin pipareita. Syyskuussa. Nyt on taas ballerina-keksi varastot täynnä!
Molemmat päivät olivat hurrjan mukavia :) Ja meitä suomalaisia tällä alueella tuntuu riittävän! Nyt on taas normiviikko aloitettu ja pääsin kuntosalille heti aamusta! Oli tarkoitus mennä huomenkin aamulla, mutta se keikka vaihtui shoppailuun HYVÄSTÄ SYYSTÄ. Varpaat kastuu kesäkengissä näillä sateilla =( Ja sateen pitävä takkikin olisi kiva saada. Tyttö siis kouluun ja nokka kohta mallia!
Nyt kun pojat kotiutuivat koulusta tuli heitä tänne kerralla viisi! Neljän niistä oli tarkoitus lähteä täältä soccer-harjoituksiin, mutta tämän ihanakivamahtava kokopäiväinen sade (joka muuten sääennusteen mukaan jatkuu koko viikon. Kiitän) pilasi sen suunnitelman. Vanhimman pojan oli tarkoitus mennä karateen, mutta sekin jouduttiin skippaamaan koska en mahdu kuuden lapseni kanssa autoon! Nyt tein lapsosille kaksi pellillistä keksejä. Oon siis pullantuoksuinen au pair!
Oltiin tänää tytön kanssa kaupassa ja jäi käytävällä sitten jälkeeni ja kun käännyin ympäri niin hän juoksi kädet levällään syliini :) Hymyilytti.
lauantai 25. syyskuuta 2010
TiVo
Okei. Tätä EN ymmärrä. Tää on lyhyt postaus, mutta tämän asian takia olen päivittäin yksi iso kysymysmerkki.
Meillä on laite nimeltä TiVo. Siinä logossa on muuten älysöpö ötökkä. No tää TiVo nauhottaa meille kaikki ohjelmat mitä halutaan. No sit ku katotaan niitä ohjelmia ja kelataan mainoskatkot (joita on muutan täällä ohjelman aikana 10 varmaa) niin kun kelaat ja jos ohitat vaikka ohjelman alkamiskohdan niin voit painaa vain PLAY-nappia ja se hyppää automaattisesti alkamiskohtaan. MITEN LAITE VOI TIETÄÄ KOSKA MAINOKSET LOPPUU?
Ja kyllä. Tämä ansaitsi oman postauksen :)
Meillä on laite nimeltä TiVo. Siinä logossa on muuten älysöpö ötökkä. No tää TiVo nauhottaa meille kaikki ohjelmat mitä halutaan. No sit ku katotaan niitä ohjelmia ja kelataan mainoskatkot (joita on muutan täällä ohjelman aikana 10 varmaa) niin kun kelaat ja jos ohitat vaikka ohjelman alkamiskohdan niin voit painaa vain PLAY-nappia ja se hyppää automaattisesti alkamiskohtaan. MITEN LAITE VOI TIETÄÄ KOSKA MAINOKSET LOPPUU?
Ja kyllä. Tämä ansaitsi oman postauksen :)
perjantai 24. syyskuuta 2010
Pälä-pälä-pälä-pälä
Oon saanu nyt turbovaihteen päälle tän blogin kanssa. Voisin kirjoittaa kaikesta. Lalallallaa.
Tää päivä on virallisesti ensimmäinen kun olen edes hiukan tuntenut koti-ikävää. Voi johtua eilisestä skypettelystä. Mutta tämä kuuluu asiaan ja menee ohi :) Eilen tuli puhuttua I:n kanssa ja näin B:n myös. Kaipaan molempian ihan kamalasti. Halit heille :) Niitten jälkeen puhuin äitin kanssa, mutta se on jo nyt ihan normaalia. Sitten puhuin FBssä S:n kanssa, joka on myös USA:ssa vaihdossa. Tuli vain kaikesta tuosta niin haikea olo.
Mutta pää pystyyn ja nokka kohti uusia tuulia. Tänään nään uuden uuden au pairin, joka on ranskalainen. Hän on tullu perheeseen, jossa on au paireja ollut 5 vuoden aikana 15. Että katsellaan kauan siellä pysyy. LCC on patistanu ranskalaista ottamaan minuun yhteyttä. "Janiika is great and you will love her" Näin LCC oli kirjoittanu ranskalaiselle facebookissa. :) Piristi päivää mukavasti.
Tänä viikonloppuna (joko la tai su) näen suomalaista R:ää New Yorkissa. Hän asuu Central Parkin nurkilla ja on syyskuun alussa aloittanu vuotensa. Uusia kavereita siis!
Ranskalaisen tapaamisen jälkeen olisi tarkoitus käydä suihkussa ja peiton alta katsoa leffa :) Tai mahdollisesti alakerran tv:stä. Tänään kävin tytön kanssa kirjastossa ja mukaan tarttui: Up, Himoshoppaaja, Julie&Julia (IHANA IHANA IHANA IHANA) ja Up in the air. Up ja Up in the air on niin monesti kehuttuja leffoja että oli pakko lainata. Ensi viikon salirääkin jälkeen on hyvä heittäytyä sohvalle ja tuijotella noita. Lepposaa.
Sain lappu-lippusia opiskelupaikasta keskiviikkona. Niitä sitten lueskelin ja huomasin lauseen: Cell phones doesn't work here. Ja pakkauslistalta bongasin taskulampun. En pakosti halua tietää minne olen nokkani tunkenut, mutta kaipa sitä elossa selviää. Eräretki USA:n tapaan.
Niin ja tänää tytöllä oli uimakoulu ja tunnin jälkeen opettaja nappasi minua hihasta. Hän kertoi että H edistyy niin hyvin että voisi mennä seuraavalle tasolle. Pitää muistaa puhua hostäidin kanssa tästä asiasta.
Satoa lasten suusta:
"Mun hiukset leikattiin äitin hiustenleikkauskaupassa" tyttö 4 v.
"En haluis hikoilla tänää ku oon koko viikon jo hikoillu" poika 8 v.
Ekasta tuliki mieleen et pitää ens viikolla varaa kampaaja!
Olipa mulla taas hyödyllistä kerrottavaa. Paska läppä, mutta tulipahan heitettyä. :) Voi olla että huomenna löpisen lisää!
Tää päivä on virallisesti ensimmäinen kun olen edes hiukan tuntenut koti-ikävää. Voi johtua eilisestä skypettelystä. Mutta tämä kuuluu asiaan ja menee ohi :) Eilen tuli puhuttua I:n kanssa ja näin B:n myös. Kaipaan molempian ihan kamalasti. Halit heille :) Niitten jälkeen puhuin äitin kanssa, mutta se on jo nyt ihan normaalia. Sitten puhuin FBssä S:n kanssa, joka on myös USA:ssa vaihdossa. Tuli vain kaikesta tuosta niin haikea olo.
Mutta pää pystyyn ja nokka kohti uusia tuulia. Tänään nään uuden uuden au pairin, joka on ranskalainen. Hän on tullu perheeseen, jossa on au paireja ollut 5 vuoden aikana 15. Että katsellaan kauan siellä pysyy. LCC on patistanu ranskalaista ottamaan minuun yhteyttä. "Janiika is great and you will love her" Näin LCC oli kirjoittanu ranskalaiselle facebookissa. :) Piristi päivää mukavasti.
Tänä viikonloppuna (joko la tai su) näen suomalaista R:ää New Yorkissa. Hän asuu Central Parkin nurkilla ja on syyskuun alussa aloittanu vuotensa. Uusia kavereita siis!
Ranskalaisen tapaamisen jälkeen olisi tarkoitus käydä suihkussa ja peiton alta katsoa leffa :) Tai mahdollisesti alakerran tv:stä. Tänään kävin tytön kanssa kirjastossa ja mukaan tarttui: Up, Himoshoppaaja, Julie&Julia (IHANA IHANA IHANA IHANA) ja Up in the air. Up ja Up in the air on niin monesti kehuttuja leffoja että oli pakko lainata. Ensi viikon salirääkin jälkeen on hyvä heittäytyä sohvalle ja tuijotella noita. Lepposaa.
Sain lappu-lippusia opiskelupaikasta keskiviikkona. Niitä sitten lueskelin ja huomasin lauseen: Cell phones doesn't work here. Ja pakkauslistalta bongasin taskulampun. En pakosti halua tietää minne olen nokkani tunkenut, mutta kaipa sitä elossa selviää. Eräretki USA:n tapaan.
Niin ja tänää tytöllä oli uimakoulu ja tunnin jälkeen opettaja nappasi minua hihasta. Hän kertoi että H edistyy niin hyvin että voisi mennä seuraavalle tasolle. Pitää muistaa puhua hostäidin kanssa tästä asiasta.
Satoa lasten suusta:
"Mun hiukset leikattiin äitin hiustenleikkauskaupassa" tyttö 4 v.
"En haluis hikoilla tänää ku oon koko viikon jo hikoillu" poika 8 v.
Ekasta tuliki mieleen et pitää ens viikolla varaa kampaaja!
Olipa mulla taas hyödyllistä kerrottavaa. Paska läppä, mutta tulipahan heitettyä. :) Voi olla että huomenna löpisen lisää!
torstai 23. syyskuuta 2010
Supernanny!
Elossa ollaan. Tytön luokkalaisten äitien mukaan olin miltein kuolemansairas. Jepjep siis yhden päivä kuumeessa. Hostisä oli mennyt kertomaan eilen kun vei tytön kouluun ja nyt sain sellaiset kyselyt että olenko kunnossa...
Tänään siis aloitin työn teon jälleen. Vähän on ollut lämpöä pitkin päivää mutta ei pahasti. Ei tuolla sängyssä enää jaksa makaa. Hulluksi tulisin. 4 vapaatuntia meni katsoessa leffoja ja skypessä höpötellessä. Uneton Seattlessa on vielä kesken, mutta prinsessan päiväkirjat2 sain loppuun. Ja kyllä; itkin lopussa!
Muta se ei nyt ole uutta. Siis että itken leffaa tai tv:tä katsoessa. Mutta kyllä nyt ketä tahansa itkettää kun teinimonesteri on yhtäkkiä kruunajaisissa ja hänet kruunataan kuningattareksi ja sen lisäksi löytää rakkauden? :) tai sitten ei. No anyway. Yritän joku pv katsoa Uneton Seattlessa loppuun.
Toivottavasti pääsen tammikuussa Seattleen ja voidaan R:n kanssa käydä ettimässä meille Derekit. :) yksi suunnitelma on hankkiutua neorologiselle vastaanotolle ja toivoa että Derek Shepherd on töissä. Eikä Meredith ole lähettyvillä. Mutta tätä siis ehkä luvassa tammikuussa.
Eilen taas illalla tyttö yskitti niin että teki ihan pahaa kuunnella. Tuntuu ettei pieni saa enää henkeä. Hostisä kertoi aamulla että oli yskinyt niin kovaa että verta alkoi tulla nenästä. Tuli olo että hostisä on kohta ovella koputtamassa että lähtee tytön kanssa sairaalaan kun ei hengitä. :( Onneksi ei kuitenkaan. Mutta pahaa teki kuunnella.
Ja eilen illalla ennen yskimistä tuli ihan hirveä ukkonen. Se jyrisi niin kovaa. Ja salamoi 5 sekunnin välein. Pesin hampaat kädet täristen kun en halunnut sähköjen menevän ennen kun pääsen sänkyyn. Onneksi ei vissiin sähköt ollenkaan lähteneet. Läheiselle kadulle oli puita kaatunut ja kouluun piti kiertää toista reittiä. Amerikassa KAIKKI on isompaa. Myös myrskyt ja ukkoset.
Tajusin yhtä blogia lukiessani että JAAHAS enpä ole huonettani täällä vielä julkaissut. Kukaan ei varmaan arvaa kenen blogia luin. Hihihaa. Mutta siis! Tässä on huoneeni. Oma pikkumajani. Ja vessani. :)
Nyt tulikin mieleen, että muistini on huono. Pojat tuli tänään koulusta ja jouduin ko-men-ta-maan niitä. "I CAN'T HEAR YOU!" HHAHAHAHAHAHA. Tuota kuulin jatkuvasti. Sitten murhaava katse ja tiukka sävy niin johan istui toinen poika tekemässä läksyjä ja toinen syömässä hiljaa ja kiltisti. Tän tätin kanssa ei pelleillä (; Mutta tämä päivä päättyy tänne:
Nautin teidän puolesta myös tuosta suussa sulavasta kanapastasta ja kuvassa olevasta juustokakusta!
Tänään siis aloitin työn teon jälleen. Vähän on ollut lämpöä pitkin päivää mutta ei pahasti. Ei tuolla sängyssä enää jaksa makaa. Hulluksi tulisin. 4 vapaatuntia meni katsoessa leffoja ja skypessä höpötellessä. Uneton Seattlessa on vielä kesken, mutta prinsessan päiväkirjat2 sain loppuun. Ja kyllä; itkin lopussa!
Muta se ei nyt ole uutta. Siis että itken leffaa tai tv:tä katsoessa. Mutta kyllä nyt ketä tahansa itkettää kun teinimonesteri on yhtäkkiä kruunajaisissa ja hänet kruunataan kuningattareksi ja sen lisäksi löytää rakkauden? :) tai sitten ei. No anyway. Yritän joku pv katsoa Uneton Seattlessa loppuun.
Toivottavasti pääsen tammikuussa Seattleen ja voidaan R:n kanssa käydä ettimässä meille Derekit. :) yksi suunnitelma on hankkiutua neorologiselle vastaanotolle ja toivoa että Derek Shepherd on töissä. Eikä Meredith ole lähettyvillä. Mutta tätä siis ehkä luvassa tammikuussa.
Eilen taas illalla tyttö yskitti niin että teki ihan pahaa kuunnella. Tuntuu ettei pieni saa enää henkeä. Hostisä kertoi aamulla että oli yskinyt niin kovaa että verta alkoi tulla nenästä. Tuli olo että hostisä on kohta ovella koputtamassa että lähtee tytön kanssa sairaalaan kun ei hengitä. :( Onneksi ei kuitenkaan. Mutta pahaa teki kuunnella.
Ja eilen illalla ennen yskimistä tuli ihan hirveä ukkonen. Se jyrisi niin kovaa. Ja salamoi 5 sekunnin välein. Pesin hampaat kädet täristen kun en halunnut sähköjen menevän ennen kun pääsen sänkyyn. Onneksi ei vissiin sähköt ollenkaan lähteneet. Läheiselle kadulle oli puita kaatunut ja kouluun piti kiertää toista reittiä. Amerikassa KAIKKI on isompaa. Myös myrskyt ja ukkoset.
Tajusin yhtä blogia lukiessani että JAAHAS enpä ole huonettani täällä vielä julkaissut. Kukaan ei varmaan arvaa kenen blogia luin. Hihihaa. Mutta siis! Tässä on huoneeni. Oma pikkumajani. Ja vessani. :)
Nyt tulikin mieleen, että muistini on huono. Pojat tuli tänään koulusta ja jouduin ko-men-ta-maan niitä. "I CAN'T HEAR YOU!" HHAHAHAHAHAHA. Tuota kuulin jatkuvasti. Sitten murhaava katse ja tiukka sävy niin johan istui toinen poika tekemässä läksyjä ja toinen syömässä hiljaa ja kiltisti. Tän tätin kanssa ei pelleillä (; Mutta tämä päivä päättyy tänne:
Nautin teidän puolesta myös tuosta suussa sulavasta kanapastasta ja kuvassa olevasta juustokakusta!
tiistai 21. syyskuuta 2010
Potilaita
Köh-köh-köh-köh. Tyttöä on tässä pari päivää hoidettu allergioidensa vuoksi. Aamulla, päivällä ja illalla hengitellään laitteen kanssa höyryjä. Päivän hoidan minä ja se on rankkaa katsoa kun pienellä on niin vaikea olla. Keuhkoihin sattuu ja tuntuu välillä että koko lapsi tukehtuu. Onneksi hyöryt helpottavat vähän ja jaksaa taas hieman. Yöt kun menee yskiessä niin päivällä väsyttää. Tänäänkin nukahti 3 min automatkan aikana takapenkille. Ajelin sitten taas hetken ympyrää kun en raaskinu toista heti herätellä.
Ja ettei elämä täällä kävisi tylsäksi niin ilmottaudun seuraavaksi potilaaksi. Päivällä oli jo tajuttoman heikko olo ja yhdessä lojuttiin tytön kanssa sohvilla. Pystyssä kun ei vain pystynyt olemaan. Hostisä ensimmäisenä kotiin tullessaan "Ou you look TERRIBLE! and you are so WHITE!" Tänks. :)
Nyt sitten illaksi onneksi rupesi vasta lämpöä pukkaamaan. Että katsellaan mitä yö tuo tullessaan. Lääkkeitä onneksi on, joten LIPPU KORKEELLA! Pienestä ei lannistuta.
Tänään pistin tilaukseen myös halloween asuni! MUTTA en paljasta sitä (; salaisuuksia. Saatte kuukauden odotella kuvia sitten! Ei kyllä kannata isoja odottaa. Pippalot sen sijaan ovat isot! Hostäippä ei kotiin töiden jälkeen tullutkaan vaan suuntasi suoraan johonki työtapahtumaan. Oivallinen päivä siihen kun oma työrupeamani pitkittyi kahdella tunnilla. Ei siinä muuten mitään mutta koko ajan sai sohvalta loikkia hakemaan sitä, auttamaan tuossa ja tekemään tätä. Mutta lapset <3 niin mitäpä en tekisi! Okei veden hakemisesta käydään keskimmäisen kanssa keskusteluita osataanko se tehdä itse vai tarviiko au pairin?
"Yhdysvaltain koillisrannikolla puolestaan on tavanomaiseen verrattuna edelleen kaksinkertainen riski jäädä hurrikaanin runnomaksi." MTV3. Oonko koillisrannikolla iskä? Vai itärannikolla vai missä mä oon?
Viime yönä tuli muutes nukuttua 11h kiitos migreenin. Josta en kyllä enää oo varma että oliko migreeni, jospa olikin orastusta tästä sairaudesta? Who knows...
JA AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA Himoshoppaajan uusin osa tuli mun readerille eli sairastuvalla on tekemistä. Eli voisinkin hipsiä hampipesulle ja reader kainalossa peiton alle. TSAU!
PS kuva musta mun rakkaan kanssa on matkalla! Ei huolta ystäväiseni!
Ja ettei elämä täällä kävisi tylsäksi niin ilmottaudun seuraavaksi potilaaksi. Päivällä oli jo tajuttoman heikko olo ja yhdessä lojuttiin tytön kanssa sohvilla. Pystyssä kun ei vain pystynyt olemaan. Hostisä ensimmäisenä kotiin tullessaan "Ou you look TERRIBLE! and you are so WHITE!" Tänks. :)
Nyt sitten illaksi onneksi rupesi vasta lämpöä pukkaamaan. Että katsellaan mitä yö tuo tullessaan. Lääkkeitä onneksi on, joten LIPPU KORKEELLA! Pienestä ei lannistuta.
Tänään pistin tilaukseen myös halloween asuni! MUTTA en paljasta sitä (; salaisuuksia. Saatte kuukauden odotella kuvia sitten! Ei kyllä kannata isoja odottaa. Pippalot sen sijaan ovat isot! Hostäippä ei kotiin töiden jälkeen tullutkaan vaan suuntasi suoraan johonki työtapahtumaan. Oivallinen päivä siihen kun oma työrupeamani pitkittyi kahdella tunnilla. Ei siinä muuten mitään mutta koko ajan sai sohvalta loikkia hakemaan sitä, auttamaan tuossa ja tekemään tätä. Mutta lapset <3 niin mitäpä en tekisi! Okei veden hakemisesta käydään keskimmäisen kanssa keskusteluita osataanko se tehdä itse vai tarviiko au pairin?
"Yhdysvaltain koillisrannikolla puolestaan on tavanomaiseen verrattuna edelleen kaksinkertainen riski jäädä hurrikaanin runnomaksi." MTV3. Oonko koillisrannikolla iskä? Vai itärannikolla vai missä mä oon?
Viime yönä tuli muutes nukuttua 11h kiitos migreenin. Josta en kyllä enää oo varma että oliko migreeni, jospa olikin orastusta tästä sairaudesta? Who knows...
JA AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA Himoshoppaajan uusin osa tuli mun readerille eli sairastuvalla on tekemistä. Eli voisinkin hipsiä hampipesulle ja reader kainalossa peiton alle. TSAU!
PS kuva musta mun rakkaan kanssa on matkalla! Ei huolta ystäväiseni!
maanantai 20. syyskuuta 2010
Looooove!
OLEN RAKASTUNUT. Taas. Ruokaa. Jäätelöön.
Cold Stone. Mint Mint Chocolate Chocolate Chip. Rakkautta. Taivaallisen hyvä jäätelöannos. Minttu jäätelöä, suklaa kastiketta, suklaan hippuja ja brownieta. Tarvitseeko ees kertoa kuinka namia toi on.
Mitäs muuta. Juuri palasin lenkiltä. Olin reipas ja kävelin hiki valuen 45 min musa korvilla. Mutta hjuva fiilis näin jälki käteen. Suihkuun vielä ennen tytön noutamista ja sitten taas kirja kainaloon ja 45 min ajan pääsen uppoutumaan siihen tytön voimistellessa vieressä. Työn jako on osuva...
Muutenkin viikon pitäisi olla normaalia arkirutiinia toivottavasti ilman mitään suurempia yllätyksiä. Päivisin täällä edelleen keikutaan siellä 27° tienoilla mutta syksyn tulon huomaa jo pudonneista lehdistä ja kirpeistä aamuista.
Pidempiä pohdintoja luvassa myöhemmin :) nyt piti vain päästä kertomaan uudesta rakkaudestani. Nam!
PS. "Janiika is our favorite au pair" ala pojjat :))) hymyilen!
Cold Stone. Mint Mint Chocolate Chocolate Chip. Rakkautta. Taivaallisen hyvä jäätelöannos. Minttu jäätelöä, suklaa kastiketta, suklaan hippuja ja brownieta. Tarvitseeko ees kertoa kuinka namia toi on.
Mitäs muuta. Juuri palasin lenkiltä. Olin reipas ja kävelin hiki valuen 45 min musa korvilla. Mutta hjuva fiilis näin jälki käteen. Suihkuun vielä ennen tytön noutamista ja sitten taas kirja kainaloon ja 45 min ajan pääsen uppoutumaan siihen tytön voimistellessa vieressä. Työn jako on osuva...
Muutenkin viikon pitäisi olla normaalia arkirutiinia toivottavasti ilman mitään suurempia yllätyksiä. Päivisin täällä edelleen keikutaan siellä 27° tienoilla mutta syksyn tulon huomaa jo pudonneista lehdistä ja kirpeistä aamuista.
Pidempiä pohdintoja luvassa myöhemmin :) nyt piti vain päästä kertomaan uudesta rakkaudestani. Nam!
PS. "Janiika is our favorite au pair" ala pojjat :))) hymyilen!
lauantai 18. syyskuuta 2010
I wanna celebrate and live my life
Päivitys on ollu mielessä kyllä kovasti mutta aina tulee jotain ettei saakkaan aikaiseksi. Plus viime tekstistä on jotenkin vaikea jatkaa. Se on tavallaan alun loppu ja nyt alkaa lopun alku. Siitä on esimerkkinä se, että istuin autonratissa ja kiltisti odotin että liikennevalot vaihtuvat vihreiksi. PAM! "H****tti mä oon tääl vielä oikeesti 10 kk"
Ei se ollut koti-ikävähetki eikä surullinen tai pakokauhu. Se oli vaan pamaus päässäni että täällä tosissaan ollaan vielä tovi jos toinenkin. Istun niissä samoissa valoissa vielä luultavasti satoja kertoja. Kierrän amerikkaa. Boston, DC, Seattle, Miami, Key West, California, NYC, NYC, NYC, NYC, NYC ja NYC. On se ihmismieli jännä.
Melkein ensimmäinen asia kerrottavaksi on se että tänään en ole tehnyt m-i-t-ä-ä-n. Tai kävin pankissa. Ja ollut tietokoneella. That's it. Toisaalta tämä päivä tasoittaa eilistä lasten kanssa oloa jota kertyi se 12h. Putkeen. Ilman taukoa. Ilman hetkeä ettei yksikään lapsista olisi ollut mukana. Okei oli yksi puoli tuntinen mutta sen ajan vietinkin katsellessa noin 50 muuta muksua. Että joo...
Eilinen oli tähän asti kivoin työpäivä. Ja ihmettelen, että miksi ihmeessä, koska tytöllä ei ollut koulua! Eli kirjaimellisesti tein töitä. Mutta tykkäsin päivästä :) Aamu alko pään hakkaamisella seinään ja ajatuksilla; olen huono au pair ja lapset eivät minusta tykkää. Noh näiden ajatusten jälkeen oli kiva mennä alas ja tajuta, että istut kahdestaan tytön kanssa olohuoneessa. Ja jep tyttö huutaa ku pieni eläin isänsä perään joka lähti töihin. Niceee. Time outille tai lopetat itkemisen, sanoo au pair ja tyttö on hiljaa. VOITTO!
Ennen uimakouluun lähtöä pyykit koneeseen ja kun se piippasi valmista niin olin valmis heittämään pyykit kuivausrumpuun, mutta vaan eipä ei. Kuivausrumpu on täynnä hostvanhempieni vaatteita. Riemunkiljahduksia ei kuulunut. Mutta fiksuna likkana päätin etten lähde viikkaamaan niitä vaatteita siinä ärsytyksen tilassa vaan voin tehdä sen myös uimakoulun jälkeen. Mun likka muuten ui kohta ilman kellukkeita (; proud of her!
Fiksun päätöksen jälkeen hostvanhempien alusvaatteiden viikkaaminen ei ollut edes niiin paha homma. Skypettelin mamman kanssa samalla ja annoin hänelle suuuuuurta nautintoa kun sai katsella kuinka hänen tyttönsä viikkaa muiden vaatteita! Uimakoulun jälkeen fiilis kohosi kohoamistaan ja lopulta illalla kävin hymyssä suin nukkumaan :) Ei voi muuta todeta kun että on se kiva olla nainen. Tajuu taas ken tajuu.
Eilen illalla työpäivän jälkeen oli vielä koulun juhlat, joissa juhlittiin koulun alkamista pizzan, hodarin, tanssin, kilpailuiden ja DJn kera. Unohtamatta cookieta ja brownieta! Meno oli yllätys amerikkalaista, mutta tykkäsin. Livahdin oman pizzanpalaseni kanssa tanssialueen nurkkaan ja katselin iloisia lapsia ja heidän tanssimoovejaan. Tänään on hieman harmittanut etten ottanu kameraa mukaan mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi :) Siellä muuten jaettiin ruotsinlaivoilta tuttuja valotikkuja/rannekoruja mitä ikin onkaan. "One for each!!" meillä oli lopulta niitä autossa 24... Kaksi nuorimmaista olivat niiden kanssa pimeässä kun valolyhtyjä!
Joku saattoikin nähdä uutisista, että torstaina New Yorkiin iski odottamaton myrsky. Okei kyllä täällä tiedettiin että voi tulla vettä, mutta se määrä ja voima ja ukkonen! HUH. Sitten päätin lähteä ulos suomi K:n kanssa ja autopaikkani on pienen mäen alla tuossa pihassa. Viemäri on autoni vieressä. Avasin autotallin oven ja minua odotti 10 cm vettä. Kangaskengät oli ehkä se huonoin vaihtoehto siihen hetkeen. Mielessäni oli vain "HALUUN KUMPPARIT". Joku oli rempannu pihalla torstaina ja meiän katu ja viereinen katu oli täynnä remontoijan lautoja! Niitä hän sitten seuraavana päivänä keräili. :) Nice job!
Kohta täällä alkaa holiday season eli Halloween-thanksgiving-joulu-uusvuos-putki. Mikä tarkoittaa paljon vapaita koulusta ja paljon vapaita töistä = paljon vapaata au pairille! Uuden vuoden jälkeen ollaankin jo melkein vuoteni puolessa välissä.
Kirjotan liikaa. Anteeksi. Mutta jotka minut tuntevat niin voivat todeta että puhun myös paljon, joten... MUTTA viimeinen asia ehkä. Ilmottauduin ensimmäiselle kurssille! Siellä olen siis 22.-24.10. Pitäisi kaksi esseetä saada väsättyä. Kiinnostus; NOLLA. Toinen on 5 sivua itsestäni ja toinen on 5 sivun tutkielman jostain mikä liittyy USAhan. Muutamia ei varmasti ihmetytä valitani; Grace Kelly. Olisin halunnut Audrey Hebrunin mutta kun hän ei liity amerikkaan niin ei käy. Toisaalta Grace Kelly on enemmän minä itselleni.
Olen hypännyt ja siipeni kasvavat matkalla :)
Ei se ollut koti-ikävähetki eikä surullinen tai pakokauhu. Se oli vaan pamaus päässäni että täällä tosissaan ollaan vielä tovi jos toinenkin. Istun niissä samoissa valoissa vielä luultavasti satoja kertoja. Kierrän amerikkaa. Boston, DC, Seattle, Miami, Key West, California, NYC, NYC, NYC, NYC, NYC ja NYC. On se ihmismieli jännä.
Melkein ensimmäinen asia kerrottavaksi on se että tänään en ole tehnyt m-i-t-ä-ä-n. Tai kävin pankissa. Ja ollut tietokoneella. That's it. Toisaalta tämä päivä tasoittaa eilistä lasten kanssa oloa jota kertyi se 12h. Putkeen. Ilman taukoa. Ilman hetkeä ettei yksikään lapsista olisi ollut mukana. Okei oli yksi puoli tuntinen mutta sen ajan vietinkin katsellessa noin 50 muuta muksua. Että joo...
Eilinen oli tähän asti kivoin työpäivä. Ja ihmettelen, että miksi ihmeessä, koska tytöllä ei ollut koulua! Eli kirjaimellisesti tein töitä. Mutta tykkäsin päivästä :) Aamu alko pään hakkaamisella seinään ja ajatuksilla; olen huono au pair ja lapset eivät minusta tykkää. Noh näiden ajatusten jälkeen oli kiva mennä alas ja tajuta, että istut kahdestaan tytön kanssa olohuoneessa. Ja jep tyttö huutaa ku pieni eläin isänsä perään joka lähti töihin. Niceee. Time outille tai lopetat itkemisen, sanoo au pair ja tyttö on hiljaa. VOITTO!
Ennen uimakouluun lähtöä pyykit koneeseen ja kun se piippasi valmista niin olin valmis heittämään pyykit kuivausrumpuun, mutta vaan eipä ei. Kuivausrumpu on täynnä hostvanhempieni vaatteita. Riemunkiljahduksia ei kuulunut. Mutta fiksuna likkana päätin etten lähde viikkaamaan niitä vaatteita siinä ärsytyksen tilassa vaan voin tehdä sen myös uimakoulun jälkeen. Mun likka muuten ui kohta ilman kellukkeita (; proud of her!
Fiksun päätöksen jälkeen hostvanhempien alusvaatteiden viikkaaminen ei ollut edes niiin paha homma. Skypettelin mamman kanssa samalla ja annoin hänelle suuuuuurta nautintoa kun sai katsella kuinka hänen tyttönsä viikkaa muiden vaatteita! Uimakoulun jälkeen fiilis kohosi kohoamistaan ja lopulta illalla kävin hymyssä suin nukkumaan :) Ei voi muuta todeta kun että on se kiva olla nainen. Tajuu taas ken tajuu.
Eilen illalla työpäivän jälkeen oli vielä koulun juhlat, joissa juhlittiin koulun alkamista pizzan, hodarin, tanssin, kilpailuiden ja DJn kera. Unohtamatta cookieta ja brownieta! Meno oli yllätys amerikkalaista, mutta tykkäsin. Livahdin oman pizzanpalaseni kanssa tanssialueen nurkkaan ja katselin iloisia lapsia ja heidän tanssimoovejaan. Tänään on hieman harmittanut etten ottanu kameraa mukaan mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi :) Siellä muuten jaettiin ruotsinlaivoilta tuttuja valotikkuja/rannekoruja mitä ikin onkaan. "One for each!!" meillä oli lopulta niitä autossa 24... Kaksi nuorimmaista olivat niiden kanssa pimeässä kun valolyhtyjä!
Joku saattoikin nähdä uutisista, että torstaina New Yorkiin iski odottamaton myrsky. Okei kyllä täällä tiedettiin että voi tulla vettä, mutta se määrä ja voima ja ukkonen! HUH. Sitten päätin lähteä ulos suomi K:n kanssa ja autopaikkani on pienen mäen alla tuossa pihassa. Viemäri on autoni vieressä. Avasin autotallin oven ja minua odotti 10 cm vettä. Kangaskengät oli ehkä se huonoin vaihtoehto siihen hetkeen. Mielessäni oli vain "HALUUN KUMPPARIT". Joku oli rempannu pihalla torstaina ja meiän katu ja viereinen katu oli täynnä remontoijan lautoja! Niitä hän sitten seuraavana päivänä keräili. :) Nice job!
Kohta täällä alkaa holiday season eli Halloween-thanksgiving-joulu-uusvuos-putki. Mikä tarkoittaa paljon vapaita koulusta ja paljon vapaita töistä = paljon vapaata au pairille! Uuden vuoden jälkeen ollaankin jo melkein vuoteni puolessa välissä.
Kirjotan liikaa. Anteeksi. Mutta jotka minut tuntevat niin voivat todeta että puhun myös paljon, joten... MUTTA viimeinen asia ehkä. Ilmottauduin ensimmäiselle kurssille! Siellä olen siis 22.-24.10. Pitäisi kaksi esseetä saada väsättyä. Kiinnostus; NOLLA. Toinen on 5 sivua itsestäni ja toinen on 5 sivun tutkielman jostain mikä liittyy USAhan. Muutamia ei varmasti ihmetytä valitani; Grace Kelly. Olisin halunnut Audrey Hebrunin mutta kun hän ei liity amerikkaan niin ei käy. Toisaalta Grace Kelly on enemmän minä itselleni.
Olen hypännyt ja siipeni kasvavat matkalla :)
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
The climb
Olen monesti pohtinu asioita, joista pitäisi blogiin kirjoittaa. Varsinkin autoa ajaessa usein tulee pohdittua ajatuksia joita tänne haluaisi laittaa. En tiedä suoraan sanottuna onko nämä ajatukset ennemmin itseäni varten kuin muita?
Mutta siis valotan asiaa sen verran että tuossa päiviä takaperin kävin melkoisen pohjamudissa perheen kanssa. Asiat olivat pahassa jamassa molempien puolelta mutta open communication (; Puhuttiin asiat läpi ja nyt niin minä kuin perhekki näemme asiat eri valossa. Tämä kaikki sai minua pohtimaan tulevaa...
Otin oman suhtautumiseni tarkasteluun ja totesin että hei kaveri haloo. Tämä on vain kasvunpaikka. Katsoin peiliin ja mietin menneitä päiviä. Miten voin muuttaa omaa suhtautumistani ja käytöstäni?
Tämä vuosi on eräänlainen kasvunvuosi. Itsenäistyt ja kehityt ihmiseksi joka seisoo tukevasti omilla jaloillaa. Tätä miettiessäni tajusin, että kaikella on tarkoituksensa ja että juuri tämä perhe voi taata minulle parhaimman "kasvualustan". Jos noin nyt voi sanoa. Tässä perheessä voin todella itsenäistyä ja seisoa vakaasti omilla jaloillani. Täällä voin oppia etten ole riippuvainen muista tai muiden käytöksestä.
Tämän kaiken tajusin monen kyyneleen jälkeen. Otin taisteluvoittoja itsestäni enkä luovuttanut ja lähtenyt rematchiin. Tunnen että pahin kasvukipujen vaihe on ohi ja nyt vain muistutan itseäni kuinka suhtautua asioihin ja vaikeuksiin. Koska vaikeudut eivät elämästä ihan heti lopu. Niihin pitää osata suhtautua.
"There's always gonna be another mountain
I'm always gonna wanna make it move
Always gonna be a uphill battle
Sometimes I'm gonna have to lose
Ain't about how fast I get there
Ain't about what's waiting on the other side
It's the climb"
Kiitos Miley Cyrus.
Mutta siis valotan asiaa sen verran että tuossa päiviä takaperin kävin melkoisen pohjamudissa perheen kanssa. Asiat olivat pahassa jamassa molempien puolelta mutta open communication (; Puhuttiin asiat läpi ja nyt niin minä kuin perhekki näemme asiat eri valossa. Tämä kaikki sai minua pohtimaan tulevaa...
Otin oman suhtautumiseni tarkasteluun ja totesin että hei kaveri haloo. Tämä on vain kasvunpaikka. Katsoin peiliin ja mietin menneitä päiviä. Miten voin muuttaa omaa suhtautumistani ja käytöstäni?
Tämä vuosi on eräänlainen kasvunvuosi. Itsenäistyt ja kehityt ihmiseksi joka seisoo tukevasti omilla jaloillaa. Tätä miettiessäni tajusin, että kaikella on tarkoituksensa ja että juuri tämä perhe voi taata minulle parhaimman "kasvualustan". Jos noin nyt voi sanoa. Tässä perheessä voin todella itsenäistyä ja seisoa vakaasti omilla jaloillani. Täällä voin oppia etten ole riippuvainen muista tai muiden käytöksestä.
Tämän kaiken tajusin monen kyyneleen jälkeen. Otin taisteluvoittoja itsestäni enkä luovuttanut ja lähtenyt rematchiin. Tunnen että pahin kasvukipujen vaihe on ohi ja nyt vain muistutan itseäni kuinka suhtautua asioihin ja vaikeuksiin. Koska vaikeudut eivät elämästä ihan heti lopu. Niihin pitää osata suhtautua.
"There's always gonna be another mountain
I'm always gonna wanna make it move
Always gonna be a uphill battle
Sometimes I'm gonna have to lose
Ain't about how fast I get there
Ain't about what's waiting on the other side
It's the climb"
Kiitos Miley Cyrus.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Keep smiling
Scavenger Hunter oli AIVAN MAHTAVA! :) Oli niiiin hauskaa. Ryhmässäni oli kaksi tanskalaista ja Suomi K! Monen monta LCC-ryhmää tapasi siis Public Libarylla. (Kirjasto, jossa Carrien piti mennä naimisiin (; ) Siellä pienen tohinan jälkeen jokainen 4 hengen ryhmä sai tehtävävihon. Jokaisesta keräämästä tavarasta sai pisteen ja oikeasta vastauksesta pisteen. Piti kerätä esim:
- Tyhjä vesipullo
- Tyhjä limutölkki
- Empire State Buildingin lipunmyyjän nimikirjoitus
- Kiinalaisen ravintolan menu
- Kiinalainen juomasateevarjo
- USA postimerkki (postit on sunnuntaisin kiinni mut saatiin se silti)
- Syömäpuikot
- Kuminauha
- New York Timesin etusivu
- Jotain missä lukee I <3 NY
- Jotain missä on omena
- Kuva, jossa on Empire State Building
- Käytetty teatterilippu (SAATIIN SEKIN)
- Vieraan maan kolikko
- Starbucks kuppi
- Kortti hotellista
- Kuitti hotellista
- Metrokortti
- Käytetty junalippu
- Lentokoneen boardingpass
Kaikkea muutakin oli. Yhteensä näitä juttuja oli kaksi ja puoli sivua. Lisäksi oli kysymyksiä NYCistä toiset kaksi ja puoli sivua. Törkättiin kysymykset poliisin käteen ja täytteli niitä parhaansa mukaan. Sen jälkeen soittoa veljelle ja lisää vastauksia.
12.30 oli sovittu aika näkemiselle Madison Square parkissa ja 12.30 seisoimme edelleen Time Squarella. Äkkiä taksiin ja loppumatka juostiin kun Amazing Racessa. Ryhmäkuvien jälkeen oli aika ilmoittaa voittajat. Ja TADAA ryhmä numero 100 oli sijalla 3! Hyvä me. Palkinnoksi saatiin ruhtinaalliset 10 dollarin arvoiset lahjakortit forever 21. Vaikka kauppaa inhoan niin kortti on kyllä HIENO. Jää varmaan käyttämättä mutta tallessa sen pidän.
Seuraavaksi kertomisen arvoinen juttu on mun uusi paraskaveri (ja ei se ei ole GPS) Sony Reader. Kyseessä on siis laite johon saa ladattua kirjoja ja sen jälkeen niitä voi lukea tuosta vempeleestä. Mahtava laite. Ensiksi hostit meinasivat antaa minulle heidän ylimääräisen, kunnes selvisi että se onki luvattu kaverille jo. No sitten marssin Targettiin ja ostin itselleni. Autossa tajusin, että olin saanut touch editionin kun tarkoitus oli ostaa pocket edition. Noh aattelin että eipä se menoa haittaa mutta kotona kun sitä yritin lukea niin näin vain oman naamani heijastuksen. Eli eilen sitten marssin takaisin Targettiin ja vaihdoin itselleni oikean mallin :) Se on sopivan pieni, jotta mahtuu laukkuun ja saan kuljetettua monta kirjaa samalla kertaa. Ihana laite!
Tänään tyttö menee esikouluunsa ja on siellä täydet neljä tuntia. Mikä tarkoittaa au pair-kielellä: NELJÄ TUNTIA VAPAATA! Tänään on tarkoitus mennä ilmoittautumaan YMCAlle jäseneksi, käydä postissa vähä kyselemässä ja yleistavara kaupassa ihmettelemässä. Eilen laitoin skypen välityksellä tilaukseen Helsingistä luistimet. Täällä on lähellä jokun jäähalli missä on yleisöluistelua. JAU! Tytöstä tehään uus Laura Lepistö.
Tänään kanssa täytän opiskelulappuja ja yritän saada hostisältä shekin, jotta saan lähetettyä sen vaikkapa huomenna! Sitten olisi 3 credittiä jo puolessa välissä. Ja joulukuun alussa ehkäpä toiset puolet!
Koin perjantaina PAHAN vaatekriisin ja huone on myös sen näköinen. Äitii? Huominen 4 tuntinen kuluu liinavaatteita pestessä sekä huoneen siivoamisessa. Ehkäpä keskiviikkona tavarat ja elämä ois järjestyksessä edes sen verran että pääsisin salille! Hope so.
Syksy tänne tuli ihan pamahtaen! Pitkiä housuja ja syksykenkiä vaan käyttöön. Okei ei pidä valittaa. On täällä sentään vielä 18° astetta aamuisin ja päivällä saattaa mennä yli 20°! Mutta silti... syksy -.- Kesä on bättre! Tuli muuten eilen NYCin katuja tallatessa fiilis että hittolainen! Oon täällä oikeasti vuoden. Pääsen vuoden ajan kiertelemään näitä katuja ja koluamaan NYCin eri kulmia. Tuli aika mahtava fiilis!
Kotiin kun eilen pääsin niin hostäiti ilmoitti et kun hänellä oli tylsä päivä niin päätti koko päivän kokata mun lempiruokia! Nyt sitten jääkaappi pursuaa Janiikan ruokia eikä hostäitin tarvitse huolehtia saanko ruokaa. Ja nam sieltä löytyy kaikkia parhaita.
Nappaan teille kuvan tästä mun uudesta kaverista joku pv ja laitan sen teille näytille! I promise.
PS. Voin virallistaa päätöksen. Tänne minä kuulun. Tajuu ken tajuu.
- Tyhjä vesipullo
- Tyhjä limutölkki
- Empire State Buildingin lipunmyyjän nimikirjoitus
- Kiinalaisen ravintolan menu
- Kiinalainen juomasateevarjo
- USA postimerkki (postit on sunnuntaisin kiinni mut saatiin se silti)
- Syömäpuikot
- Kuminauha
- New York Timesin etusivu
- Jotain missä lukee I <3 NY
- Jotain missä on omena
- Kuva, jossa on Empire State Building
- Käytetty teatterilippu (SAATIIN SEKIN)
- Vieraan maan kolikko
- Starbucks kuppi
- Kortti hotellista
- Kuitti hotellista
- Metrokortti
- Käytetty junalippu
- Lentokoneen boardingpass
Kaikkea muutakin oli. Yhteensä näitä juttuja oli kaksi ja puoli sivua. Lisäksi oli kysymyksiä NYCistä toiset kaksi ja puoli sivua. Törkättiin kysymykset poliisin käteen ja täytteli niitä parhaansa mukaan. Sen jälkeen soittoa veljelle ja lisää vastauksia.
12.30 oli sovittu aika näkemiselle Madison Square parkissa ja 12.30 seisoimme edelleen Time Squarella. Äkkiä taksiin ja loppumatka juostiin kun Amazing Racessa. Ryhmäkuvien jälkeen oli aika ilmoittaa voittajat. Ja TADAA ryhmä numero 100 oli sijalla 3! Hyvä me. Palkinnoksi saatiin ruhtinaalliset 10 dollarin arvoiset lahjakortit forever 21. Vaikka kauppaa inhoan niin kortti on kyllä HIENO. Jää varmaan käyttämättä mutta tallessa sen pidän.
Seuraavaksi kertomisen arvoinen juttu on mun uusi paraskaveri (ja ei se ei ole GPS) Sony Reader. Kyseessä on siis laite johon saa ladattua kirjoja ja sen jälkeen niitä voi lukea tuosta vempeleestä. Mahtava laite. Ensiksi hostit meinasivat antaa minulle heidän ylimääräisen, kunnes selvisi että se onki luvattu kaverille jo. No sitten marssin Targettiin ja ostin itselleni. Autossa tajusin, että olin saanut touch editionin kun tarkoitus oli ostaa pocket edition. Noh aattelin että eipä se menoa haittaa mutta kotona kun sitä yritin lukea niin näin vain oman naamani heijastuksen. Eli eilen sitten marssin takaisin Targettiin ja vaihdoin itselleni oikean mallin :) Se on sopivan pieni, jotta mahtuu laukkuun ja saan kuljetettua monta kirjaa samalla kertaa. Ihana laite!
Tänään tyttö menee esikouluunsa ja on siellä täydet neljä tuntia. Mikä tarkoittaa au pair-kielellä: NELJÄ TUNTIA VAPAATA! Tänään on tarkoitus mennä ilmoittautumaan YMCAlle jäseneksi, käydä postissa vähä kyselemässä ja yleistavara kaupassa ihmettelemässä. Eilen laitoin skypen välityksellä tilaukseen Helsingistä luistimet. Täällä on lähellä jokun jäähalli missä on yleisöluistelua. JAU! Tytöstä tehään uus Laura Lepistö.
Tänään kanssa täytän opiskelulappuja ja yritän saada hostisältä shekin, jotta saan lähetettyä sen vaikkapa huomenna! Sitten olisi 3 credittiä jo puolessa välissä. Ja joulukuun alussa ehkäpä toiset puolet!
Koin perjantaina PAHAN vaatekriisin ja huone on myös sen näköinen. Äitii? Huominen 4 tuntinen kuluu liinavaatteita pestessä sekä huoneen siivoamisessa. Ehkäpä keskiviikkona tavarat ja elämä ois järjestyksessä edes sen verran että pääsisin salille! Hope so.
Syksy tänne tuli ihan pamahtaen! Pitkiä housuja ja syksykenkiä vaan käyttöön. Okei ei pidä valittaa. On täällä sentään vielä 18° astetta aamuisin ja päivällä saattaa mennä yli 20°! Mutta silti... syksy -.- Kesä on bättre! Tuli muuten eilen NYCin katuja tallatessa fiilis että hittolainen! Oon täällä oikeasti vuoden. Pääsen vuoden ajan kiertelemään näitä katuja ja koluamaan NYCin eri kulmia. Tuli aika mahtava fiilis!
Kotiin kun eilen pääsin niin hostäiti ilmoitti et kun hänellä oli tylsä päivä niin päätti koko päivän kokata mun lempiruokia! Nyt sitten jääkaappi pursuaa Janiikan ruokia eikä hostäitin tarvitse huolehtia saanko ruokaa. Ja nam sieltä löytyy kaikkia parhaita.
Nappaan teille kuvan tästä mun uudesta kaverista joku pv ja laitan sen teille näytille! I promise.
PS. Voin virallistaa päätöksen. Tänne minä kuulun. Tajuu ken tajuu.
perjantai 10. syyskuuta 2010
mikä ovi olisi oikea?
ANTEEKSI!
Melkein viikko on pyörähtänyt viime tekstistä. Eikä nytkään ole paljoa sanottavaa tai kerrottavaa. Monta rautaa tulessa eikä tiedä oikein, että mikä polku pitäisi valita. Välillä on olo että päähän tänne hajoaa mutta sitten on taas helpompaa.
Eilen meinasi langat karata käsistä kun olimme lähdössä keilaamaan (minä+neljä lasta). Sitten vanhin poika ilmotti että hänelle pitäisi myös tulla kaveri. Usko ja toivo siinä loppui. Totesin pojalle, että rukoile että kaveris on keilahallilla koska mun autoon ei vain enempää mahdu. Sitten lähdettiin ja yhden väärän exitin jälkeen löydettiin kaveri niin kuin keilahalliki. Vanhin poika "GPS? It has to be your new bestfriend" Tänks.
Eilinen oli muutenkin päivä jolloin juostiin jatkuvasti johonkin suuntaan. 20 min kotoan. Lapset pinoon ja menoksi taas jonkun harjoituksiin.
Tällä viikolla alkoi tytönkin "koulu" mutta kesti vain sen 2 tuntia päivässä. Ensi maanantaista täydet 4 tuntia! AHH. Luksusta. Tällä viikolla koulua oli tytöllä ti ja ke. Pojilla on myös tänään. Eilen oli joku juutalainen juhla niin oli koulu kiinni. Nice.
Mitähän muuta. R kävi ja meni. Viikonloppu oli ja meni. Mutta tänää on taas perjantai! Ja sunnuntaina suunnaksi New York 600 muun au pairin kanssa. Luvassa aarteen metsästystä. Kaikki sanoo, että on huippu hauskaa. Toivotaan siis sitä.
Melkein viikko on pyörähtänyt viime tekstistä. Eikä nytkään ole paljoa sanottavaa tai kerrottavaa. Monta rautaa tulessa eikä tiedä oikein, että mikä polku pitäisi valita. Välillä on olo että päähän tänne hajoaa mutta sitten on taas helpompaa.
Eilen meinasi langat karata käsistä kun olimme lähdössä keilaamaan (minä+neljä lasta). Sitten vanhin poika ilmotti että hänelle pitäisi myös tulla kaveri. Usko ja toivo siinä loppui. Totesin pojalle, että rukoile että kaveris on keilahallilla koska mun autoon ei vain enempää mahdu. Sitten lähdettiin ja yhden väärän exitin jälkeen löydettiin kaveri niin kuin keilahalliki. Vanhin poika "GPS? It has to be your new bestfriend" Tänks.
Eilinen oli muutenkin päivä jolloin juostiin jatkuvasti johonkin suuntaan. 20 min kotoan. Lapset pinoon ja menoksi taas jonkun harjoituksiin.
Tällä viikolla alkoi tytönkin "koulu" mutta kesti vain sen 2 tuntia päivässä. Ensi maanantaista täydet 4 tuntia! AHH. Luksusta. Tällä viikolla koulua oli tytöllä ti ja ke. Pojilla on myös tänään. Eilen oli joku juutalainen juhla niin oli koulu kiinni. Nice.
Mitähän muuta. R kävi ja meni. Viikonloppu oli ja meni. Mutta tänää on taas perjantai! Ja sunnuntaina suunnaksi New York 600 muun au pairin kanssa. Luvassa aarteen metsästystä. Kaikki sanoo, että on huippu hauskaa. Toivotaan siis sitä.
lauantai 4. syyskuuta 2010
Empire State of Mind
NEW YORK ON IHANA!
Vietettiin tänään mahtava päivä Ison Omenan hulinassa. 50 min junamatka on simppeli ja asemalle kävelee sen pari minuuttia. Aiivan ihanaa. Uusia ulottuvuuksia tulee elämään jatkuvasti. Lompakko keveni liikaa tällä reissulla. Moi vaan äiti ja isi! Shoppailukielto on nyt kyllä päällä. Ei terve tästä tuu muuten mitään.
Torstaina siis hain R:n juna-asemalta tuosta hieman kauempaa. Torstai-iltana nautittiin EI KOSHER-illallista ja kaaduttiin aikaisin sänkyyn pienen höpinän jälkeen. Oli mahtavaa saada ystävä kylään, varsinkin kun on tälläinen ice breakeri kun ei edellinen ikinä kavereitaan tänne tuonut! :)
Perjantaina alkoi päivä viemällä tyttö playdateille ja sieltä suunnattiin IHANAAN ja pieneen donitsikauppaan. Matkaan lähti kaksi mustikkamuffinsia perjantain kunniaksi. Nam! Elämän ihanuuksia. Loppupäivä meni tyttöä viihdyttässä hienoilla tansseilla ja libary vierailulla. Illalla sitten selvisikin että lähialueen kuntosalit eivät pakosti siitä halvimmasta päästä ole. 1000 dollaria vuoden jäsenyys. No thank you sanon minä! Ainut mahdollisuus on enää yksi opiskelija-alennus, joka on kyllä tarkoitettu 13-17 vuotiaille. Mutta toivottavasti saan puhuttua miehen pään ympäri!
Huominen on pyhittetty pyjamille ja elokuville kun perhe suuntaa swimming clubille! Ahh. Maanantaina on labor day ja tämän au pairin vapaapäivät jatkuvat! Mahtavaa.
Pienistä eleistä ja merkeistä huomaa jo että tulen osaksi perhettä. Torstaina tyttö ryntäsi yläkertaan kiukkuamaan kun aupair ei antanut kameraa ja puhelinta leikkeihin. Tuli kyllä sitten hetken päästä alakertaan ja antoi halin. Haleja saan muutenkin tytöltä ja pitkin päivää tarvitsee läheisyyttä ja turvaa. Esimerkiksi harjoituksiin haluaa että jään katsomaan. :) My lovely girl. Lisäksi myös vanhemmilta huomaa etteivät pelkää enää reaktioitani sanomisiin tai muuhunkaan.
Suuria täällä päässä ei tapahdu. Päivät hurahtelevat ja pian on ensimmäinen kk takana. Tänään huomasin ensimmäisen muutoksen itsessäni; käytän hirveän paljon käsiä nykyään kun puhun. Huidon ja viuhdon niin että hiki tulee. Vaikka siis käyttäisin suomea...
Vietettiin tänään mahtava päivä Ison Omenan hulinassa. 50 min junamatka on simppeli ja asemalle kävelee sen pari minuuttia. Aiivan ihanaa. Uusia ulottuvuuksia tulee elämään jatkuvasti. Lompakko keveni liikaa tällä reissulla. Moi vaan äiti ja isi! Shoppailukielto on nyt kyllä päällä. Ei terve tästä tuu muuten mitään.
Torstaina siis hain R:n juna-asemalta tuosta hieman kauempaa. Torstai-iltana nautittiin EI KOSHER-illallista ja kaaduttiin aikaisin sänkyyn pienen höpinän jälkeen. Oli mahtavaa saada ystävä kylään, varsinkin kun on tälläinen ice breakeri kun ei edellinen ikinä kavereitaan tänne tuonut! :)
Perjantaina alkoi päivä viemällä tyttö playdateille ja sieltä suunnattiin IHANAAN ja pieneen donitsikauppaan. Matkaan lähti kaksi mustikkamuffinsia perjantain kunniaksi. Nam! Elämän ihanuuksia. Loppupäivä meni tyttöä viihdyttässä hienoilla tansseilla ja libary vierailulla. Illalla sitten selvisikin että lähialueen kuntosalit eivät pakosti siitä halvimmasta päästä ole. 1000 dollaria vuoden jäsenyys. No thank you sanon minä! Ainut mahdollisuus on enää yksi opiskelija-alennus, joka on kyllä tarkoitettu 13-17 vuotiaille. Mutta toivottavasti saan puhuttua miehen pään ympäri!
Huominen on pyhittetty pyjamille ja elokuville kun perhe suuntaa swimming clubille! Ahh. Maanantaina on labor day ja tämän au pairin vapaapäivät jatkuvat! Mahtavaa.
Pienistä eleistä ja merkeistä huomaa jo että tulen osaksi perhettä. Torstaina tyttö ryntäsi yläkertaan kiukkuamaan kun aupair ei antanut kameraa ja puhelinta leikkeihin. Tuli kyllä sitten hetken päästä alakertaan ja antoi halin. Haleja saan muutenkin tytöltä ja pitkin päivää tarvitsee läheisyyttä ja turvaa. Esimerkiksi harjoituksiin haluaa että jään katsomaan. :) My lovely girl. Lisäksi myös vanhemmilta huomaa etteivät pelkää enää reaktioitani sanomisiin tai muuhunkaan.
Suuria täällä päässä ei tapahdu. Päivät hurahtelevat ja pian on ensimmäinen kk takana. Tänään huomasin ensimmäisen muutoksen itsessäni; käytän hirveän paljon käsiä nykyään kun puhun. Huidon ja viuhdon niin että hiki tulee. Vaikka siis käyttäisin suomea...
keskiviikko 1. syyskuuta 2010
Nam, nam ja namnamnam
Tällä viikolla voi rehellisesti sanoa että elämä on asettunut uomiinsa. Pojat lähtevät kouluun, aamuhitautta tytön kanssa, päivä täynnä erilaisia aktiviteettejä ja pojat kotiin, välipala, läksyt ja vapaata puuhaa.
Päivät yhden lapsen kanssa ovat helppoja. Jos vertaa ensimmäiseen viikkoon kun kaikki lapset olivat kotona. Huh nyt pääsen helpolla. Ja ensi viikosta myös tyttö on tarhassa 4 tuntia päivästä joten life is just getting easier!
Tyttö vetäis tänään tunnin päikkärit ja se on illalla huomannut! Ei varmaan nukahda ennen puolta yötä. Mutta sitten voisi taas aamulla nukkua pitkään ja saisin nauttia rauhassa terassilla aamusta. Me like!
Kauheasti ei ole nyt kerrottavaa enempää. Ihmeellisyyksiä ei tapahdu PAITSI tänään cookiet onnistu :) kahdesti! ja lapset pyysivät huomiseksi lisää. Varmaan aupair on kiltti ja tekee. Ja akvaarioon varmaan päivällä kaloja ihmettelemään tytön kanssa. Mutta ilta.... R TULEE! Hostäiti on myös innoissaan vieraasta. Vanha aupair kun ei ikinä kavereitaan tuonut :)
Terkkuja cookieiden keskeltä!
Päivät yhden lapsen kanssa ovat helppoja. Jos vertaa ensimmäiseen viikkoon kun kaikki lapset olivat kotona. Huh nyt pääsen helpolla. Ja ensi viikosta myös tyttö on tarhassa 4 tuntia päivästä joten life is just getting easier!
Tyttö vetäis tänään tunnin päikkärit ja se on illalla huomannut! Ei varmaan nukahda ennen puolta yötä. Mutta sitten voisi taas aamulla nukkua pitkään ja saisin nauttia rauhassa terassilla aamusta. Me like!
Kauheasti ei ole nyt kerrottavaa enempää. Ihmeellisyyksiä ei tapahdu PAITSI tänään cookiet onnistu :) kahdesti! ja lapset pyysivät huomiseksi lisää. Varmaan aupair on kiltti ja tekee. Ja akvaarioon varmaan päivällä kaloja ihmettelemään tytön kanssa. Mutta ilta.... R TULEE! Hostäiti on myös innoissaan vieraasta. Vanha aupair kun ei ikinä kavereitaan tuonut :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)