Mun on pakko-pakko-pakko kertoa teille mun sunnuntaista! Mutta ei kysymyksiä eikä ihmettelyitä tai kummasteluita miksi tämä päivä meni näin. Okei?
Heräsin 8.30. Datasin, datasin, skypetin, skypetin, datasin, kävin suihkussa, datasin, skypetin, skypetin, skypetin, datasin ja datasin. Kello oli 15.?? kun huoneeni ovi ensimmäisen kerran avattiin. Tyttö kiipesi sängylle ja antoi halin. Mikä oli söpöä :) no sitten riehuin, datasin ja riehuin KUNNES netti lakkas toimimasta = jouduin poistumaan huoneestani. Mikä oli kyllä ihan bonus-idea koska oli tuossa 7 tunnin heräillä olo ajan aikana ehtiny tulla jo pieni nälkä. Siinä neljän maissa huikkasin hostäitille hyvät huomenet ja söin... pizzaa. Niin ja koko ajan yritin lakata kynnet mutta mavala on muurautunut umpeen. Murrmurrmurr.
Ilta oliki sitten normi Halloween ja trick or treat! Oli sooooooooo much fun ja soooooo american. Nuo pienet leppäkertut ja kirahvit ja alienit on niiiin söpöjä. Juuri ja juuri kaverit pysyy pystyssä ni sit ne töpöttelee tuolla. Aww. Sitte meiän ovelle tuli pieni poika ja äiti sano selän takan "mitä sanotaan?" "KIIIIIIIITOS" "ei ku sitä ennen, karkki vai kepponen?" "AINII KARKKI VAI KEPPONEN MOIMOI" hostäitin kans seistiin ovella ja oltiin ihan ööö moi?
Nii ja pistin taas parastani hostvanhempien edessä kun söin.
Häiti: "millon mennään trick or treatille?"
Hisä: "auringonlaskun aikaan"
Häiti: "mitä meinaat auringonlaskun aikaan?"
Hisä: "sitä ku se aurinko tuolta taivaalta laskee?"
... hiljaisuus...
Minä: "HE-HE-HE-HE-HE!" sanoin ton ajattelematta ja hyvin sarkastisesti. Keskustelu päätty sitte siihen että mulle naurettiin. Sitte pyysin anteeks nauraen ja hostisä vaa tokas "oon tottunu tähän".
Mutta tämä oli hyvä päivä :)
PS ne joiden kanssa päivällä skypetin on hiljaa.
PPS oon aika tasanen bloggaaja ku jokaisessa kuussa kun oon tänne tullu ni on 14 postausta! HYVÄ MINÄ!
sunnuntai 31. lokakuuta 2010
torstai 28. lokakuuta 2010
Pusutehdas !
Anteeksi mutta elämäni nyt on vain tasottunut täällä sellaisiin uomiinsa etten voi kun todeta; sitä normaalia au pairin arkea! Paitsi 4-vuotiaani on ihkuin ikinä :) mun raksupoksu, kiehnäyskaveri, halikone ja pusutehdas.
Mutta siis elämä rullaatirullaa normaalilla painollaan eteenpäin. Tää viikko on mennyt jokainen päivä jollain tavoin Halloweeniin liittyen. Halloween pippaloita siellä, täällä ja tuolla. Pue asu tonne, tänne ja sinne. Noh elämäni ensimmäinen halloween :) "Have you noticed that you have a dead man at your front door?"
Mutta siis eilen keskiviikkona oli LCC:n järjestämät Halloween kekkerit. LCC=locall childcare coordinator=henkinen tuki ja turva. Asusteet niskaan ja baanalle. :) Oli kyllä huippukiva ilta ja vatsalihakset sai treenausta taas kunnolla.
Viro K piti musta huolta ! PS. huomatkaa että K:n käden alla lukee MUN NIMI! MUN ASUSSA. How cool is that?
Jaa miten niin mun nelivuotias on ihkuin? Se vaan nyt sattuu olemaan. Haleja ja pusuja satelee koko ajan ja sylissä pitää olla koko ajan. Tänäänkin olin astumassa ovesta ulos niin olohuoneesta kuului "JANIIKA OOTA OOTA!" ja sitte se hyppäs mun syliin ja rutisti kovaa. Kaveritki sano autossa että awww se on ihana :) Maanantaina juteltiin siitä kuinka söpö hän on (prinsessat) ja lopuksi totesi "My mom also say that I'm smart too. I know mostly everything" Jepjep. Mut mä en saa pusutella ja rutistella yhtään niin paljon ku haluisin :( "I'm a big girl. I don't need hugs" Tänään sain myös kunniatehtävän sekottaa muovailuvahasta lilaa! Important sanoisin.
Oikeastaan miksi tätä tekstiä lähdin kirjoittamaan oli; VIIKON PÄÄSTÄ MAMMA JA PAPPA ON TÄÄLLÄ! (+mun soittokirja, Cosmo, lääkkeet, vaatteita ja rasvoja)
Mut halloweenii kaikille! :)
Ps. Jos unohin kertoo ni viime sunnuntaina kerroin hostäitille Silver Bayn kummitustalosta ja juteltiin halloweenista yleensä. Sitten hän kysyi että voinko tehdä töitä perjantai-illan ja vastasin että toki joo ei mulla oo mitään plääniä. Sillä samalla sekunnilla kun olin suuni avannut ja sanoin joo, iski päähäni ajatus että hostvanhempani menee vaa talon ulkopuolelle ja pelottelee mua ikkunoista ja ovista... Että kyllä se kummitustalo sai aikaan pahoja traumoja!
I'm still smiling! :)
Mutta siis elämä rullaatirullaa normaalilla painollaan eteenpäin. Tää viikko on mennyt jokainen päivä jollain tavoin Halloweeniin liittyen. Halloween pippaloita siellä, täällä ja tuolla. Pue asu tonne, tänne ja sinne. Noh elämäni ensimmäinen halloween :) "Have you noticed that you have a dead man at your front door?"
Mutta siis eilen keskiviikkona oli LCC:n järjestämät Halloween kekkerit. LCC=locall childcare coordinator=henkinen tuki ja turva. Asusteet niskaan ja baanalle. :) Oli kyllä huippukiva ilta ja vatsalihakset sai treenausta taas kunnolla.
Jaa miten niin mun nelivuotias on ihkuin? Se vaan nyt sattuu olemaan. Haleja ja pusuja satelee koko ajan ja sylissä pitää olla koko ajan. Tänäänkin olin astumassa ovesta ulos niin olohuoneesta kuului "JANIIKA OOTA OOTA!" ja sitte se hyppäs mun syliin ja rutisti kovaa. Kaveritki sano autossa että awww se on ihana :) Maanantaina juteltiin siitä kuinka söpö hän on (prinsessat) ja lopuksi totesi "My mom also say that I'm smart too. I know mostly everything" Jepjep. Mut mä en saa pusutella ja rutistella yhtään niin paljon ku haluisin :( "I'm a big girl. I don't need hugs" Tänään sain myös kunniatehtävän sekottaa muovailuvahasta lilaa! Important sanoisin.
Oikeastaan miksi tätä tekstiä lähdin kirjoittamaan oli; VIIKON PÄÄSTÄ MAMMA JA PAPPA ON TÄÄLLÄ! (+mun soittokirja, Cosmo, lääkkeet, vaatteita ja rasvoja)
Mut halloweenii kaikille! :)
Ps. Jos unohin kertoo ni viime sunnuntaina kerroin hostäitille Silver Bayn kummitustalosta ja juteltiin halloweenista yleensä. Sitten hän kysyi että voinko tehdä töitä perjantai-illan ja vastasin että toki joo ei mulla oo mitään plääniä. Sillä samalla sekunnilla kun olin suuni avannut ja sanoin joo, iski päähäni ajatus että hostvanhempani menee vaa talon ulkopuolelle ja pelottelee mua ikkunoista ja ovista... Että kyllä se kummitustalo sai aikaan pahoja traumoja!
I'm still smiling! :)
tiistai 26. lokakuuta 2010
"lumi hiutaleet leijuu, tähdet taivaassa keinuu"
Tää postaus ei nyt pakosti liity vuoteeni. Tai riippuu mihin asti ajatus tänään lentää. Kyllä mä varmaan jonkun hienon aasinsillan keksin...
Kaikki tää muistelu/fiilistely alkoi tekstistä, jossa muisteltiin Antti Tuiskua. Sen luettuani tuli valtava tarve päästää joululaulut valloilleen ja niin kaivoin spotifyn kätköistä Antti Tuiskun Minun jouluni-levyn ja aaaahh ne kappaleet. Viimeset neljä joulua (tää lause naurattaa mua, inside-vitsi) oon niitä kappaleita kuunnellut.
Ja ei, en ole fanittanut Tuiskua missään vaiheessa vaikka yhdellä keikalla olenkin käynyt! (TERKKUI P) Minun jouluni-levyn lyriikat ovat vaan niin koskettavat ettei niitä tällä hetkellä voi kuunnella itkemättä. Itellä aina musiikissa lyriikat ovat olleet tärkeämmät kuin esim esittäjä. Sanojen pitää jollain tasolla koskettaa minua.
Joululaulukeskusteluiden lomassa P mainitsi Tilkkutäkit, joten spotify kuumaksi ja riparilauluja kuuntelemaan. En ole uskonnollinen tai mitään muutakaan. Mutta siltä viikolta on muistoja ja riparilaulujen lyriikat kanssa uppoaa. Tällä hetkellä vain uppoaa tuollainen koskettava musiikki.
Perhe varmaa aatteli että revin ranteeni auki eilen illalla huoneessani kun katosin sinne heti ja kuuntelin musiikkia vain maaten sängyllä (ja jutellen R:n kanssa). Mutta koko vkl meni sosiaalisissa merkkeissä, joten tarvitsin hetken itselleni. Sekä nyt kun on musiikin kuuntelu vimma niin pitää linnottautua huoneeseen :)
Mutta; hymyilen :)
PS. tääl on täl hetkel yli 20° lämmintä että se siitä joulusta..
Kaikki tää muistelu/fiilistely alkoi tekstistä, jossa muisteltiin Antti Tuiskua. Sen luettuani tuli valtava tarve päästää joululaulut valloilleen ja niin kaivoin spotifyn kätköistä Antti Tuiskun Minun jouluni-levyn ja aaaahh ne kappaleet. Viimeset neljä joulua (tää lause naurattaa mua, inside-vitsi) oon niitä kappaleita kuunnellut.
Ja ei, en ole fanittanut Tuiskua missään vaiheessa vaikka yhdellä keikalla olenkin käynyt! (TERKKUI P) Minun jouluni-levyn lyriikat ovat vaan niin koskettavat ettei niitä tällä hetkellä voi kuunnella itkemättä. Itellä aina musiikissa lyriikat ovat olleet tärkeämmät kuin esim esittäjä. Sanojen pitää jollain tasolla koskettaa minua.
Joululaulukeskusteluiden lomassa P mainitsi Tilkkutäkit, joten spotify kuumaksi ja riparilauluja kuuntelemaan. En ole uskonnollinen tai mitään muutakaan. Mutta siltä viikolta on muistoja ja riparilaulujen lyriikat kanssa uppoaa. Tällä hetkellä vain uppoaa tuollainen koskettava musiikki.
Perhe varmaa aatteli että revin ranteeni auki eilen illalla huoneessani kun katosin sinne heti ja kuuntelin musiikkia vain maaten sängyllä (ja jutellen R:n kanssa). Mutta koko vkl meni sosiaalisissa merkkeissä, joten tarvitsin hetken itselleni. Sekä nyt kun on musiikin kuuntelu vimma niin pitää linnottautua huoneeseen :)
Mutta; hymyilen :)
PS. tääl on täl hetkel yli 20° lämmintä että se siitä joulusta..
maanantai 25. lokakuuta 2010
Silver Bay nro 1
Huh! Ensimmäiset kolme kredittiä taskussa. Tai ne on taskussa kun saan esseet vielä valmiiksi. Kymmenen sivua kirjoitettavaa ja kaksi lausetta tehty. Hyvä minä! Mutta oli tooosi kiva viikonloppu suomalaisten seurassa.
Perjantaina siis starttasin kahdentoista ja yhden välissä pihastamme suuntana Silver Bay, NY. Matkaan meni noin 4h20min ja välissä kolme pikku pysähdystä. Ja jotenkin tuo matka vain katosi ja tuntu samalta kun Suomessa kahden tunnin matkat seuralaisten kanssa! Mutta saavuin Silver Bayhin ajoissa ja jau kun oli kauniit maisemat.
Sunnuntaina herätys, valokuvaus tunti, pakkaus ja lähtö! Tunti oli kiva paitsi että ulkona oli kylmä. Otettiin 20 askelta ja kuva. 20 askelta ja kuva. Vaikka ite sanonkin ni sain kyllä hienoja kuvia :) Kotiin päin pääsin lähtemään jo 15 vaill 11 ja olin 15 vaill kolme kotona. Täällä minua oli vastassa pelkästään hostäiti mikä oli ehkä hauskinta ikinä koska saatiin rauhassa puhua hänen Lontoon viikosta ja minun viikonlopusta. Hostäiti alko selittämään mitä olivat tehneet viikonlopun aikana ja oli ihan että mitäs muuta tehtiin. "Ööö mä olin vaan kaks yötä pois?" "ai nii joo". Mutta siis ei oltu toisiimme nähty yli viikkoon niin tuntui paljon pidemmältä ajalta.
Tällä viikolla on Halloween luvassa. Keskiviikkona on LCCn järjestämät halloween-partyt ja perjantai-illan luultavasti työskentelen. Lauantain on perheen järjestämät halloween-pippalot, johon olen mäkin saanut kutsua kolme suomalaista kaveria :) lauantai menee niitä valmistellessa ja sunnuntai-iltana on trick or treat-kiertua, johon perhe on ostanu minulle jo korinkin! Söpöä.
Ja TÄNÄÄN VOIN SANO, ETTÄ ENSI VIIKOLLA TULEE MUN VANHEMMAT ! JAUJAUJAUJAU! :)
Perjantaina siis starttasin kahdentoista ja yhden välissä pihastamme suuntana Silver Bay, NY. Matkaan meni noin 4h20min ja välissä kolme pikku pysähdystä. Ja jotenkin tuo matka vain katosi ja tuntu samalta kun Suomessa kahden tunnin matkat seuralaisten kanssa! Mutta saavuin Silver Bayhin ajoissa ja jau kun oli kauniit maisemat.
Kampuksen edessä oli Lake George ja sen takana kohosi tuntureita. Aivan kun Suomen lappi. Lisäksi ruoska-aika toi oman mausteen hommaan. Tuntureiden rinteet näytti pieniltä palapeleiltä erisävyisine oransseineen. Kampus rakennuskin oli nätti ja vanha ja Silver Bay on todellinen romantic destination. Okei ilman sängyn natinaa... Ja kyllähän siellä yhdet häätkit järjestettiin viikonlopun aikana (;
Perjantai meni huoneessa jännittäessä saapuuko sinne suomalainen R vai joku muu! Ja pitkän odotuksen jälkeen oveen koputettiin ja kiljunta ja huuto alkoi nähdessäni R:n oven takana. Oli hauskaa! Ehdin perjantaina ilmoittaa meidät haluamille kursseille (siel ei ollu jätskin tekoo :( )
Lauantaina alkoi sitten opiskelu ja tsiiiiiiiiiiisus. Mitään en oppinut. Eka tunti oli Holidays in America ja luulin saavani tietoiskua Amerikan juhlapyhistä, mutta ei niin ei. Opettaja oli keksinyt 365 omaa juhlaa ja meidän piti keksiä miten niittä vietettäisiin. Esim Lost sock memorial day. Hyödyllistä siis.
Seuraava tunti oli tips to travelling to the USA. Siellä sit kuunnteltiin tätiä kuinka lapsia oli pelastettu sieltä täältä ja tuolta. Jei!
Käteen ei noista tunneista jäänyt mitään! Lounaan jälkeinen tunti oli scrabbookingia eli askartelua. Oli hauskaa ja vihdoin sai tehdä jotain omaa ja itsenäisesti (=yhdessä R:n kanssa)
Tän tunnin jälkeen sitten vapaa-aikaa joka meni juoruillessa R:n ja R:n kanssa huoneessa. Lopulta lähdettiin valokuvauskierrokselle ja saatiin ikuistettua nätti ympäristö!
Lauantai-ilta onki sitten ihan oma juttunsa. Ensiksi päivällisen jälkeen oli yhteistunti, jossa esitettiin näytelmä ohjaajan johdosta. Oltiin R:n kanssa (miten nii tehtii kaikki yhessä?) tuulilasinpyyhkijöitä! Oli ehkä hauskin tunti ikinä. Nauroin liikaa. Kesken näytelmän sitten lähti huoneesta valot ja sinne tuli mustia ukkoja meitä pelottelemaan. Silloin jo puristin R:n kättä ja toivoin että selviän elossa.
Näytelmän jälkeen jäätiin sitten odottamaan luokaan ja 15 ihmistä kerralla lähti ulos. Noh ulkona käveltiin muutama askel ja saavuttiin kummitustalon pihaan. Siinä pihalla meille kerrottiin kauhujuttuja talosta ja lopulta lähdettiin sinne sisälle. Olin paniikissa koko sen ajan kun siellä sisällä jouduin olemaan. Tärisin ja melkein itkin. Aivan pimeä talo, jossa ihmisä tulee vaan yhtäkki sua pelottelemaan ja paukuttaa ovia ja hyökkää selän takaa. HYI! Ehdin jo hengähtää kun näin ulko-oven että huh se on ohi. Eipä vaan ollukkaan. Ohjaaja sanoi "menkää tota polkua nii saavutte portille" "et oo varmaa tosissas?" "joojoo menkää vaa. Seuratkaa näit kolmea" ja kyseessä ei suinkaan oltu me kolme suomalaista tyttöä. Varauduttiin joka puun kohdalla että sen takaa tulee joku. Tie kaarsi koko ajan loivasti oikealle ja samalla sekunnilla kun sanoin "ton puun takana on joku" ja olin kurkkaamassa sinne niin kuulin karjuntaa, näin hullun kiiluvat silmät, "puuko" ja juoksevan miehen. Silloin melkein tuli itku. Ja olin varma että toi tappaa mut. Puristin molempien suomalisten käsiä ja yritin päästä karkuun sivuun. Se oli elämäni kamalin kokemus.
Loppuillan sitten sydän hakkas tuhatta enkä uskaltanu vessaan mennä. Ja maaliskuussa kun uudestaan tuonne mennään niin tota taloa lähellekkään en mene! Oon traumatisoitunu!
Sunnuntaina herätys, valokuvaus tunti, pakkaus ja lähtö! Tunti oli kiva paitsi että ulkona oli kylmä. Otettiin 20 askelta ja kuva. 20 askelta ja kuva. Vaikka ite sanonkin ni sain kyllä hienoja kuvia :) Kotiin päin pääsin lähtemään jo 15 vaill 11 ja olin 15 vaill kolme kotona. Täällä minua oli vastassa pelkästään hostäiti mikä oli ehkä hauskinta ikinä koska saatiin rauhassa puhua hänen Lontoon viikosta ja minun viikonlopusta. Hostäiti alko selittämään mitä olivat tehneet viikonlopun aikana ja oli ihan että mitäs muuta tehtiin. "Ööö mä olin vaan kaks yötä pois?" "ai nii joo". Mutta siis ei oltu toisiimme nähty yli viikkoon niin tuntui paljon pidemmältä ajalta.
Tällä viikolla on Halloween luvassa. Keskiviikkona on LCCn järjestämät halloween-partyt ja perjantai-illan luultavasti työskentelen. Lauantain on perheen järjestämät halloween-pippalot, johon olen mäkin saanut kutsua kolme suomalaista kaveria :) lauantai menee niitä valmistellessa ja sunnuntai-iltana on trick or treat-kiertua, johon perhe on ostanu minulle jo korinkin! Söpöä.
Ja TÄNÄÄN VOIN SANO, ETTÄ ENSI VIIKOLLA TULEE MUN VANHEMMAT ! JAUJAUJAUJAU! :)
torstai 21. lokakuuta 2010
Here I come Silver Bay!
Lapset ovat ilkeilyn ammattilaisia. He osaavat valita sanat, äänensävyn ja ilmeen juuri niin että kuulijaa loukkaa eniten. Koska lapset ovat aitoja, he eivät feikkaa tunteitaan. Tästä syystä kun lapsi iskee selkään niin se iskee kovaa.
Ei sillä että omat nyt minua loukkaisivat täällä mutta jouduin ensimmäistä kertaa raportoimaan hostisälle vanhimman lapsen asennevammasta minua kohtaan. Eilen sanat tulivat vain niin väärään aikaan että sai au pair pidätellä kyyneleitään hetken ja koota ajatukset pojan sanojen jälkeen.
Raportoin hostisälle pomottelusta ja huonosta käytöksestä sisaruksiaan kohtaan. Lisäksi kerroin monta tilannetta, jossa vanhin poika on vain törkeästi kävellyt ylitseni kysymättä minulta tai yrittäny pomottaa sisaruksiaan minun ylitseni. Illalla juttelin vielä lisää asiasta hostisän kanssa ja tänä aamuna oli vissiin muistuttanut poikaa kuinka käyttäytyä minua ja sisaruksiaan kohtaan. "Mä määrään sua ja C määrää mua ja sua" nuorempi poika sanoi sisarelleen joka nyökkäili vieressä hymyillen. Toi lause kuvaa sen tilanteen, jonka C täällä luulee olevan. Hän olisi pomo joka määrää läksyt ja kaverit. Ehei rakkaani ei todellakaan.
Mutta töitä täällä tehdään lasten kanssa ja he ovat asiakaspalvelutyössä ne hankalimmat asiakkaat. Sama pätee täällä. Okei jotku jenkkivanhemmat vetävät kyllä pidemmän korren.
Huomenna on lähtö Silver Bayn viikonloppukurssille. Ootan kyllä aiiivan mahtavaa viikonloppua. Voin toiset 3 credittiä hommata myös toisella samanlaisella kurssilla että katsotaan mitä käy :) Ajan siis 5 tuntia yksin keskelle metsää, jossa ei matkapuhelimet toimi. Hostisän leuka tippu kun kerroin ettei mua sitten saa puhelimesta kiinni!
Internetti siellä kuitenkin on joten tietokone mukaan vaan. Halloweenasu kuulma pitäis myös olla mukana. Eli tavaraa saa taas pakata enemmän kun laki sallii. Sähköposti tulvii kyselyitä autokyydeistä ja tänään tuli yksi jossa luki "Jumalan siunausta kaikille aina ja ikuisesti" ja sen jälkeen oli tekstejä Raamatusta (ainakin näin oletan). Jepjep God bless you...
Mutta juttuja tulee lisää viikonlopun jälkeen :) varautukaa inside vitseille joille naureskelen itsekseni kirjottaessani viikonlopusta!
Ei sillä että omat nyt minua loukkaisivat täällä mutta jouduin ensimmäistä kertaa raportoimaan hostisälle vanhimman lapsen asennevammasta minua kohtaan. Eilen sanat tulivat vain niin väärään aikaan että sai au pair pidätellä kyyneleitään hetken ja koota ajatukset pojan sanojen jälkeen.
Raportoin hostisälle pomottelusta ja huonosta käytöksestä sisaruksiaan kohtaan. Lisäksi kerroin monta tilannetta, jossa vanhin poika on vain törkeästi kävellyt ylitseni kysymättä minulta tai yrittäny pomottaa sisaruksiaan minun ylitseni. Illalla juttelin vielä lisää asiasta hostisän kanssa ja tänä aamuna oli vissiin muistuttanut poikaa kuinka käyttäytyä minua ja sisaruksiaan kohtaan. "Mä määrään sua ja C määrää mua ja sua" nuorempi poika sanoi sisarelleen joka nyökkäili vieressä hymyillen. Toi lause kuvaa sen tilanteen, jonka C täällä luulee olevan. Hän olisi pomo joka määrää läksyt ja kaverit. Ehei rakkaani ei todellakaan.
Mutta töitä täällä tehdään lasten kanssa ja he ovat asiakaspalvelutyössä ne hankalimmat asiakkaat. Sama pätee täällä. Okei jotku jenkkivanhemmat vetävät kyllä pidemmän korren.
Huomenna on lähtö Silver Bayn viikonloppukurssille. Ootan kyllä aiiivan mahtavaa viikonloppua. Voin toiset 3 credittiä hommata myös toisella samanlaisella kurssilla että katsotaan mitä käy :) Ajan siis 5 tuntia yksin keskelle metsää, jossa ei matkapuhelimet toimi. Hostisän leuka tippu kun kerroin ettei mua sitten saa puhelimesta kiinni!
Internetti siellä kuitenkin on joten tietokone mukaan vaan. Halloweenasu kuulma pitäis myös olla mukana. Eli tavaraa saa taas pakata enemmän kun laki sallii. Sähköposti tulvii kyselyitä autokyydeistä ja tänään tuli yksi jossa luki "Jumalan siunausta kaikille aina ja ikuisesti" ja sen jälkeen oli tekstejä Raamatusta (ainakin näin oletan). Jepjep God bless you...
Mutta juttuja tulee lisää viikonlopun jälkeen :) varautukaa inside vitseille joille naureskelen itsekseni kirjottaessani viikonlopusta!
tiistai 19. lokakuuta 2010
2010
Jos kelataan vuotta 2010 taaksepäin aina tammikuulle asti niin voidaan todeta että elämäni suunnitelmat tämän vuoden aikana ovat vaihtuneen tuhottoman monta kertaa. "Lähdetkö sinäkin USAhan opiskelemaan kun veljesikin on?" "No en taatusti lähde! Opiskelen kätilöksi ihan Suomessa."
Tätä vastausta toistin monta kertaa ja tammikuussa '10 kaivoin pääsykoekirjat esiin ja aloitin kuusi kuukautta kestävän urakan. Tämä urakka keskeytyi kuitenkin jo helmikuun alussa kun pääsin ala-asteelle töihin koulunkäyntiavustajaksi. Rakastuin työhön ensisilmäyksellä ja päätin kouluttautua koulunkäyntiavustajaksi. Opiskeluun kuluisi yksi vuosi ja olisin valmis! Työpäivien kertyessä ajatus ala-asteen opettajasta nousi päällimäiseksi eli; ensiksi opiskelisin avustajaksi ja sitten vuoden päästä hakisin yliopistoon opettajaksi opiskelemaan.
Noh hain kahteen eri kouluun ja jäin odottelemaan lappulippusia hakupäivistä. Ja nehän tulikin mutta kuukauden liian myöhään. Tuossa välissä olin ehtinyt ilmottautua au pairiksi ja käydä haastattelussa ja täyttää hakupaperit. Äidin selän takana skippasin hakupäivät ja sata lasissa keskityin au pair-projektiin. Silläkin uhalla etten perhettä löytäisi ja jäisin tyhjän päälle kotiin.
Perhe löytyi ja lähtö tuli ja elämä täällä rullaa. Seuraavana päässä onkin että mitä tämän jälkeen? Pidän au pair-vuotta once in a lifetime asiana. Ekana vuonna kaikki on uutta ja jännää. Tokassa vuodessa käyt läpi saman. Ellet vaihda perhettä. Itse en pidä todennäköisenä toista vuotta au pairina. (Ens viikolla kuitenki hehkutan et haluun olla tääl aina). Noei tuskin.
Ennen kun vuosi vaihtuu niin en varmoja valintoja uskalla tehdä. Tänä vuonna kun on tuulet puhaltanut niin kovaa ettei mitkään suunnitelmat pidä. Mutta kerrankos sitä nuori ollaan? Tässä vaiheessa kuuluukin pohtia minkä oven avaa, mutta on kuitenkin muistettava että kun ovi takana sulkeutuu niin edessä aukeaa aina uusi :)
Tätä vastausta toistin monta kertaa ja tammikuussa '10 kaivoin pääsykoekirjat esiin ja aloitin kuusi kuukautta kestävän urakan. Tämä urakka keskeytyi kuitenkin jo helmikuun alussa kun pääsin ala-asteelle töihin koulunkäyntiavustajaksi. Rakastuin työhön ensisilmäyksellä ja päätin kouluttautua koulunkäyntiavustajaksi. Opiskeluun kuluisi yksi vuosi ja olisin valmis! Työpäivien kertyessä ajatus ala-asteen opettajasta nousi päällimäiseksi eli; ensiksi opiskelisin avustajaksi ja sitten vuoden päästä hakisin yliopistoon opettajaksi opiskelemaan.
Noh hain kahteen eri kouluun ja jäin odottelemaan lappulippusia hakupäivistä. Ja nehän tulikin mutta kuukauden liian myöhään. Tuossa välissä olin ehtinyt ilmottautua au pairiksi ja käydä haastattelussa ja täyttää hakupaperit. Äidin selän takana skippasin hakupäivät ja sata lasissa keskityin au pair-projektiin. Silläkin uhalla etten perhettä löytäisi ja jäisin tyhjän päälle kotiin.
Perhe löytyi ja lähtö tuli ja elämä täällä rullaa. Seuraavana päässä onkin että mitä tämän jälkeen? Pidän au pair-vuotta once in a lifetime asiana. Ekana vuonna kaikki on uutta ja jännää. Tokassa vuodessa käyt läpi saman. Ellet vaihda perhettä. Itse en pidä todennäköisenä toista vuotta au pairina. (Ens viikolla kuitenki hehkutan et haluun olla tääl aina). Noei tuskin.
Ennen kun vuosi vaihtuu niin en varmoja valintoja uskalla tehdä. Tänä vuonna kun on tuulet puhaltanut niin kovaa ettei mitkään suunnitelmat pidä. Mutta kerrankos sitä nuori ollaan? Tässä vaiheessa kuuluukin pohtia minkä oven avaa, mutta on kuitenkin muistettava että kun ovi takana sulkeutuu niin edessä aukeaa aina uusi :)
sunnuntai 17. lokakuuta 2010
live, love and laugh
Kuulin skypessä valitusta siitä kuinka on jo neljä päivää jouduttu oottamaan uutta tekstiä. ANTEEKSI ÄITI. Blogitekstien harveneminenhan tarkoittaa vaan sitä että mulla on muutakin elämää kun tää blogi?! SO BE HAPPY MOM! Mutta siis on ollut muutakin elämää, kuten kaverit ja Greyn Anatomia. Sydämiä jälkimmäiselle. (Suomee on hirveen vaikea kirjottaa). Nii ja onhan ne kaveritki ihan mukavia.
Perjantai-ilta oli taas aiiiiiiiiivan mahtava kera Suomi K:n ja Ranska M:n. Syötiin ja juteltiin ja syötiin ja juteltiin ja naurettiin ja naurettiin ja naurettiin. Ahh kuinka ihanaa. Eikä ainakaa oltu cheesecake factoryssa. Älkää ees kuvitelko niin.
Eilen sitten shoppasin (hyi mua. Lähetin iskälle terkkui laskujen muodossa) ja olin iiihanassa kaupassa keskellä iiiihania joulukoristeita. Ne alkaa ottaa musta valtaa. Ostin jopa jouluahjoja ja joulukortteja. Ja joulufiilistelen. Lokakuun puolivälissä. Oispa jo joulu! Sitä ennen on vielä halloween ja thanksgiving! Ja joulun jälkeen on uus vuosi. Enkä opeta teille tässä kalenteria vaan mietin tulevaa. Uutena vuotena olenhan menossa taloon pippaloihin missä pääsen SAUNAAN! Right E?
Tänään sitten kivuttiin autoon kiina, thaimaa x2, viro ja suomi. Ja jessus kuinka hauska ja opettavainen reissu oli! Mentiin "kansallispuistoon" kävelemään ja ihailemaan ruskaa. Okei aasialaiset ihaili ja Viro ja Suomi jostain syystä sekoili pitkin metsää puhuen kiinaa ja thaimaata VERY WELL sanoisin. Mutta reissun idea oli ruska ja sehän nähtiin. Tuli ihan koti mieleen istuessa järven rannalla ja syödessä eväitä. Tuli taas naurettua vatsalihakset kipeiksi.
Ainiin ja jotenkin välillä aattelee että kuinka oikeasti jaksan hoitaa lapsia vuoden! siis 365 päivää miinus kaksi lomaviikkoa. Mutta perjantai taas osoitti että rakastan tätä. Perjantait on siis päiviä, jolloin tytöllä ei oo koulua, joten saan nauttia hänen seurastaan koko päivän. Mutta perjantait ovat parhaita päiviä täällä. Tyttöjen päiviä. Nytkin käytiin varaamassa minulle kampaaja maanantaiksi ja puistossa riehuttiin yhdessä ja syötiin lounasta. Kun tyttö on iloinen niin olen minäkin :) mikään ei korvaa niitä hetkiä kun lähden kotoota tai tulen kotiin ja tyttö juoksee iloisena halaamaan ja pussailemaan. Ahh onnellisuutta.
PS koht joku tulee viel kommentoimaa et mee ton onnellisuutes kanssa muualle =) PEACE AND LOVE PEOPLE!
PPS kuinka mun kaikki kaverit onkaa niiin mahtavia!
Perjantai-ilta oli taas aiiiiiiiiivan mahtava kera Suomi K:n ja Ranska M:n. Syötiin ja juteltiin ja syötiin ja juteltiin ja naurettiin ja naurettiin ja naurettiin. Ahh kuinka ihanaa. Eikä ainakaa oltu cheesecake factoryssa. Älkää ees kuvitelko niin.
Eilen sitten shoppasin (hyi mua. Lähetin iskälle terkkui laskujen muodossa) ja olin iiihanassa kaupassa keskellä iiiihania joulukoristeita. Ne alkaa ottaa musta valtaa. Ostin jopa jouluahjoja ja joulukortteja. Ja joulufiilistelen. Lokakuun puolivälissä. Oispa jo joulu! Sitä ennen on vielä halloween ja thanksgiving! Ja joulun jälkeen on uus vuosi. Enkä opeta teille tässä kalenteria vaan mietin tulevaa. Uutena vuotena olenhan menossa taloon pippaloihin missä pääsen SAUNAAN! Right E?
Tänään sitten kivuttiin autoon kiina, thaimaa x2, viro ja suomi. Ja jessus kuinka hauska ja opettavainen reissu oli! Mentiin "kansallispuistoon" kävelemään ja ihailemaan ruskaa. Okei aasialaiset ihaili ja Viro ja Suomi jostain syystä sekoili pitkin metsää puhuen kiinaa ja thaimaata VERY WELL sanoisin. Mutta reissun idea oli ruska ja sehän nähtiin. Tuli ihan koti mieleen istuessa järven rannalla ja syödessä eväitä. Tuli taas naurettua vatsalihakset kipeiksi.
Ainiin ja jotenkin välillä aattelee että kuinka oikeasti jaksan hoitaa lapsia vuoden! siis 365 päivää miinus kaksi lomaviikkoa. Mutta perjantai taas osoitti että rakastan tätä. Perjantait on siis päiviä, jolloin tytöllä ei oo koulua, joten saan nauttia hänen seurastaan koko päivän. Mutta perjantait ovat parhaita päiviä täällä. Tyttöjen päiviä. Nytkin käytiin varaamassa minulle kampaaja maanantaiksi ja puistossa riehuttiin yhdessä ja syötiin lounasta. Kun tyttö on iloinen niin olen minäkin :) mikään ei korvaa niitä hetkiä kun lähden kotoota tai tulen kotiin ja tyttö juoksee iloisena halaamaan ja pussailemaan. Ahh onnellisuutta.
PPS kuinka mun kaikki kaverit onkaa niiin mahtavia!
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Vastapesty jenkki.
Sain eilen kirjeen =) jei! Ja lähetin tänään kirjeen =) jei! Ja lähetin tänään ylläripaketin =) jei! Se joka sen joskus saa ni voi huutaa HEP!
Musta on tulossa jenkki. "Hi, how are you?" tulee jo luonnostaan. Hi ja how välissä on enää pieni tauko! Ennen siinä oli öööääöööö AINII how are you? Tämän lisäksi sanon kaikkeen "I'm sorry" vaikka ei olisi edes mitenkään minun vika tai minuun liittyvää. Kaikki vain hokee sitä niin on tarttunut. Ja viimeisenä "thank you" KAIKKEEN! Eli musta on tullut ystävällisempi? Who knows...
Jotenkin tällä hetkellä on tyhjä olo. Tähän kaikkeen on kuluneen 9 viikon aikana tottunut eikä se ole enää WOUHEISIISTII vaan sen on jo arkea. Talo on koti ja perhe on perhe. Työpäivät ja kiukkukohtaukset menevät rutiinilla. Mutta se tyhjä olo ei tarkoita etten nauttisi elämästäni. Nautin enemmän kuin ikinä. Mutta enää ei tarvitse pelätä että tämä kaikki otetaan minulta pian pois. Olen niin sanotusti asettunut aloilleni :)
PS. Pelkään mun postin tätejä!
Musta on tulossa jenkki. "Hi, how are you?" tulee jo luonnostaan. Hi ja how välissä on enää pieni tauko! Ennen siinä oli öööääöööö AINII how are you? Tämän lisäksi sanon kaikkeen "I'm sorry" vaikka ei olisi edes mitenkään minun vika tai minuun liittyvää. Kaikki vain hokee sitä niin on tarttunut. Ja viimeisenä "thank you" KAIKKEEN! Eli musta on tullut ystävällisempi? Who knows...
Jotenkin tällä hetkellä on tyhjä olo. Tähän kaikkeen on kuluneen 9 viikon aikana tottunut eikä se ole enää WOUHEISIISTII vaan sen on jo arkea. Talo on koti ja perhe on perhe. Työpäivät ja kiukkukohtaukset menevät rutiinilla. Mutta se tyhjä olo ei tarkoita etten nauttisi elämästäni. Nautin enemmän kuin ikinä. Mutta enää ei tarvitse pelätä että tämä kaikki otetaan minulta pian pois. Olen niin sanotusti asettunut aloilleni :)
PS. Pelkään mun postin tätejä!
maanantai 11. lokakuuta 2010
Perfect.
Voisiko kukaan tehdä mahdolliseksi olla monessa paikassa samaan aikaan? En halua Suomeen, mutta haluan Suomen ihmiset tänne. Tai haluan Suomeen ja nämä ihmiset sinne. Juuri puhuttiin lounaalla hostvanhempien kanssa kuinka mulla on 10 kuukautta aikaa pohtia mitä haluan tehdä Au Pair-vuoden jälkeen. En halua että mulla on täällä aikaraja. Jos elämä on nyt täydellistä niin eikö se voisi jatkua? Paitsi se ei ole täydellista ilman Suomen kavereita täällä. Rakastan molempia elämiäni. Kuinka monella muulla on kaksi mahtavaa elämää eri puolilla maapalloa?
My life is perfect. Yllä oleva kuva tulee itkettämään minua monetis. Se on kuin minä ja tyttö.
Ikävä on tunteista ikävin.
My life is perfect. Yllä oleva kuva tulee itkettämään minua monetis. Se on kuin minä ja tyttö.
Ikävä on tunteista ikävin.
sunnuntai 10. lokakuuta 2010
Sanoinkuvaamatonta onnea.
Siiiiiiiiiiiiiiiiiiiiis härreguuuud mikä viikonloppu! Voisinko iloisempi olla menneistä päivistä?
Perjantain leffa; iiihan mahtava. Juonesta sun muusta en kerro nyt enempää mutta itse menin pelkästään yhden kuvan nähneenä ja tykkäsin tajuttomasti. Nauroin niiiiin paljon. Huomasin muuten ettei nauraminen+juominen oo rakon kannalta paras yhdistelmä. Loppu elokuvasta oli sitten KOVA vessan tarve, mutta en sitten kesken viitsinyt lähteä (vaikka se on täällä ihan normaalia). Fiksuna sitten lopussa avasin ensiksi farkkujen napin ku tuntui että tulee housuun. Sitten hetken päästä avasin myös vetskarin ja vierustoveri vähän ihmetteli että mitä teen! Mutta hätä ei lue lakia!
Lauantain sitten vietin mahtavassa suomiseurassa! Kierreltiin ja kaarreltiin iiiiiiisoa ostoskeskusta tunti jos toinenkin. MUTTA kulutin vain 30 dollaria. Enkä ostanu mitään itselleni! Eli kohta jollekkin kilahtaa ylläripaketti postissa. Shoppausten jälkeen hurautettiin totta kai cheesecake factoryyn syömään jälleen kerran taivaallisen hyvää ruokaa. Pienessä sokerihumalassa päädyttiin Targettiin. Eikä siitä sen enempää... Sieltä kuitenkin löysin isoja pulloja Snapplea (jäätee, jota tässä perheessä juodaan PALJON). Tänään hostäiti kysy että mistä tuota löysin ja kerroin että Targetista. Oli sitten heti tänä iltana lähtenyt kauppaan ja nyt varastossa on VAIN 12 isoa pulloa Snapplea ja 24 pientä. Hetki pärjätään.
Koko maa on sekaisin Halloweenistä...
Tänään oli sitten herätys (hyi) ja porukka autoon (minä, lapsi nro 1,2 ja 3, hostäiti, hostisä, hostäitin äiti ja hostäitin isä). Ajettiin sellanen tunti New Yorkiin ja mentiin museum of natural historyyn. Aivan tajuttoman hieno paikka. Mahtava. Rakastuin siihen. PLUS! Sinne pääsee sleep overeille eli yöksi nukkumaan museoon ja MÄHÄN MEEN SINNE! Kui siistiiii?! Nuorempi poika fiksuna kysyi "herääkö ne eläimet sit eloon?" niin kun siinä leffassa Night at the Museum. Mutta museo on valtava ja jatkuu joka nurkan takana. Ylläri kyllä joka kerroksen kierros päätyi aina kauppaan. Kierreltiin, näytös nro1, kierreltiin ja näytös nro 2. Kierroksista ei sen enempää, mutta näytökset. Ekana oli vuorossa "elokuva" astronauteista Imax-nimisessä teatterissa (maailman suurin valkokangas). Elokuva kertoi Hubble nimisestä höskästä tuolla avaruudessa mitä astronautit meni vuonna 2009 korjaamaan. Miehistössä oli se suomensukuinen mieskin! Tajusin tämän vasta elokuvan jälkeen. Mutta siis tykkäsin vaikka tiedesanasto ei pakosti se vahvin ala itelläni ole. Sitten selvisi, että yksi astronauteista tulee museoon tänään puhumaan ja samalla muistin että hei se suomensukuinen kävi suomessakin juttelee! Noh sitten käveltiin ja käveltiin lasiseinän takaa ja TADAAA siinä se sama mies seisoi täällä juttelemassa. Ois ollu siistii mennä sanoo et moi oon Suomesta mut oli kiire planetariumiin. Siellä sitten katseltiin taivasta ja tutkittiin tähtiä.
Tykkäsin ihan tajuttomasti museosta. Siellä voisi kierrellä vaikka koko päivän. Mutta noi sleep overit on must juttu tän vuoden aikana. Kuinka moni voi sanoa nukkuneensa museum of natural historyssa?! Tänään lapset meni sitten isovanhemmilleen yöksi, joten tässä talossa vallitsee rauha!
Itikka 75 x suurempana kun normaali. Kuinka karvainen ötökkä se onkaan!
Anteeksi että tuli tälläinen tänään tein sitä tätä ja tota postaus. Pahoittelen. Oli vaa NIIIIN siisti viikonloppu.
PS. I have a pretty amazing life right now.
Perjantain leffa; iiihan mahtava. Juonesta sun muusta en kerro nyt enempää mutta itse menin pelkästään yhden kuvan nähneenä ja tykkäsin tajuttomasti. Nauroin niiiiin paljon. Huomasin muuten ettei nauraminen+juominen oo rakon kannalta paras yhdistelmä. Loppu elokuvasta oli sitten KOVA vessan tarve, mutta en sitten kesken viitsinyt lähteä (vaikka se on täällä ihan normaalia). Fiksuna sitten lopussa avasin ensiksi farkkujen napin ku tuntui että tulee housuun. Sitten hetken päästä avasin myös vetskarin ja vierustoveri vähän ihmetteli että mitä teen! Mutta hätä ei lue lakia!
Lauantain sitten vietin mahtavassa suomiseurassa! Kierreltiin ja kaarreltiin iiiiiiisoa ostoskeskusta tunti jos toinenkin. MUTTA kulutin vain 30 dollaria. Enkä ostanu mitään itselleni! Eli kohta jollekkin kilahtaa ylläripaketti postissa. Shoppausten jälkeen hurautettiin totta kai cheesecake factoryyn syömään jälleen kerran taivaallisen hyvää ruokaa. Pienessä sokerihumalassa päädyttiin Targettiin. Eikä siitä sen enempää... Sieltä kuitenkin löysin isoja pulloja Snapplea (jäätee, jota tässä perheessä juodaan PALJON). Tänään hostäiti kysy että mistä tuota löysin ja kerroin että Targetista. Oli sitten heti tänä iltana lähtenyt kauppaan ja nyt varastossa on VAIN 12 isoa pulloa Snapplea ja 24 pientä. Hetki pärjätään.
Koko maa on sekaisin Halloweenistä...
Tänään oli sitten herätys (hyi) ja porukka autoon (minä, lapsi nro 1,2 ja 3, hostäiti, hostisä, hostäitin äiti ja hostäitin isä). Ajettiin sellanen tunti New Yorkiin ja mentiin museum of natural historyyn. Aivan tajuttoman hieno paikka. Mahtava. Rakastuin siihen. PLUS! Sinne pääsee sleep overeille eli yöksi nukkumaan museoon ja MÄHÄN MEEN SINNE! Kui siistiiii?! Nuorempi poika fiksuna kysyi "herääkö ne eläimet sit eloon?" niin kun siinä leffassa Night at the Museum. Mutta museo on valtava ja jatkuu joka nurkan takana. Ylläri kyllä joka kerroksen kierros päätyi aina kauppaan. Kierreltiin, näytös nro1, kierreltiin ja näytös nro 2. Kierroksista ei sen enempää, mutta näytökset. Ekana oli vuorossa "elokuva" astronauteista Imax-nimisessä teatterissa (maailman suurin valkokangas). Elokuva kertoi Hubble nimisestä höskästä tuolla avaruudessa mitä astronautit meni vuonna 2009 korjaamaan. Miehistössä oli se suomensukuinen mieskin! Tajusin tämän vasta elokuvan jälkeen. Mutta siis tykkäsin vaikka tiedesanasto ei pakosti se vahvin ala itelläni ole. Sitten selvisi, että yksi astronauteista tulee museoon tänään puhumaan ja samalla muistin että hei se suomensukuinen kävi suomessakin juttelee! Noh sitten käveltiin ja käveltiin lasiseinän takaa ja TADAAA siinä se sama mies seisoi täällä juttelemassa. Ois ollu siistii mennä sanoo et moi oon Suomesta mut oli kiire planetariumiin. Siellä sitten katseltiin taivasta ja tutkittiin tähtiä.
Tykkäsin ihan tajuttomasti museosta. Siellä voisi kierrellä vaikka koko päivän. Mutta noi sleep overit on must juttu tän vuoden aikana. Kuinka moni voi sanoa nukkuneensa museum of natural historyssa?! Tänään lapset meni sitten isovanhemmilleen yöksi, joten tässä talossa vallitsee rauha!
PS. I have a pretty amazing life right now.
perjantai 8. lokakuuta 2010
Suomi-Englanti-Suomi
Okei nää husit vkl suunnitelmat muuttu sen verran että huomessa on shoppailua ja lähialueiden tutkimista. Plus CTn ja NYn rajamaiden esittelyä Manhattanin tytölle. Mutta silti huisia huisia! Tänään on leffailta ja käydään katsastamassa Kathrine Heiglin uusin teos Life as we know it :)
Eilen postissa muuten saapu Greyn anatomia 6. tuotantokausi! Himoitsisin jäädä kotiin maakaamaan illaksi ja tuijottamaan Meredithin ja Derekin romanttisia hetkiä mutta sit aattelin etten voi löhöö pe-iltaa kotona. Ensi viikon ma-to vapaatunnit on siis täyteen buukattuja (;
EI HUOLTA! Muistan kyllä luvanneeni sen au pairien ABC-jutun ja muutenkin vinkkejä tuleville au paireille. Aika on vain niin kortilla täällä. Mm. Greyn anatomian takia (; kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä. Jospa maanantaina oisin hyvä ja tekisin sen. To Do-listalla on myös ne esseet. P******!
Tästä mun on pitänyt tänne useasti kirjoittaa. En tiedä miksi, mutta on kuitenkin aika (heh siis tosi) olennainen asia täällä eläessä. Nimittäin kieli. Olen nyt kaksi kuukautta puhunut englantia asioidessani muualla, kotona, lasten kanssa ja muiden kuin suomalaisten kavereiden kanssa. Jo pari viikkoa saapumiseni jälkeen muistan ajatelleeni, että suomi on kielenä rikkaampi ja vapaampi kuin englanti. Silloin kuitenkin sysäsin ajatuksen syrjään koska ajattelin ajan auttavan. Nyt aikaa on hetki kulunut ja edelleen olen sitä mieltä että suomi on rikkaampi kieli esimerkiksi adjektiivien kannalta. Suomen kielessä tunteiden ilmaisu on vapaampaa ja pystyt sanoilla kuvailemaan tunteitasi paremmin. Englannissa on niin tarkat säännöt jotka rajoittava ilmaisua. Suomen kielessä myös lauseeseen on helpompi sisällyttää miten ilmaiset asian mm. muuttamalla sanajärjestystä. Englannissa se ei ole mahdollista.
Tällä hetkellä itseäni ärsyttää puhua englantia. Kahden kuukauden aikana siinä on kuitenkin kehittynyt että kuulee omat virheensä, joiden kautta itseäni alkaa ottaa päähän se kun tajuan virheeni. Mitä enemmän kielen kanssa kehittyy sitä vähemmän joutuu ajattelemaan puhuessaa = virheitä tulee helpommin = tatti kasvaa otsassa. Tämä on asian, jonka kanssa kärsivällisyyteni ei ole vielä ottanut harppausta eteenpäin.
Virheen tajutessa tekisi mieli huutaa kirosanoja ja alkaa puhua suomea. So much easier? Koulussa enkkua opiskellessa en niin välittäny he/she-muodoista. Mutta täällä nekin aiheuttaa harmaita hiuksia (lallalalaa tuli mieleen mun juurikasvu. HYI.) HÄN ON HÄN! oli se mies tai nainen.
Olisihan se helpompaa puhua lapsille suomea, mutta silti joutuisin kohtaamaan englannin talon ulkopuolella. Ja se on osasyy miksi tänne on lähdetty ja tiedän pystyväni kommunikoimaan muiden kanssa. Tässä(kin) asiassa se oma pää on pahin vihollinen. Voisiko ajatukset laittaa off-asentoon ja antaa vain palaa ajattelematta?
Lupasin sillon joskus laittaa kuvia "tulevasta" joulusta! Tässä niitä olisi :)
jos joku ei huomannut niin alin ei ole enää joulukoristeista! Se on pihamme ja tapani on istua tuossa terassilla iltapäivisin (varsinkin sadepäivinä) ja vain katsella sadetta :)
Eilen postissa muuten saapu Greyn anatomia 6. tuotantokausi! Himoitsisin jäädä kotiin maakaamaan illaksi ja tuijottamaan Meredithin ja Derekin romanttisia hetkiä mutta sit aattelin etten voi löhöö pe-iltaa kotona. Ensi viikon ma-to vapaatunnit on siis täyteen buukattuja (;
EI HUOLTA! Muistan kyllä luvanneeni sen au pairien ABC-jutun ja muutenkin vinkkejä tuleville au paireille. Aika on vain niin kortilla täällä. Mm. Greyn anatomian takia (; kärsivällisyyttä kärsivällisyyttä. Jospa maanantaina oisin hyvä ja tekisin sen. To Do-listalla on myös ne esseet. P******!
Tästä mun on pitänyt tänne useasti kirjoittaa. En tiedä miksi, mutta on kuitenkin aika (heh siis tosi) olennainen asia täällä eläessä. Nimittäin kieli. Olen nyt kaksi kuukautta puhunut englantia asioidessani muualla, kotona, lasten kanssa ja muiden kuin suomalaisten kavereiden kanssa. Jo pari viikkoa saapumiseni jälkeen muistan ajatelleeni, että suomi on kielenä rikkaampi ja vapaampi kuin englanti. Silloin kuitenkin sysäsin ajatuksen syrjään koska ajattelin ajan auttavan. Nyt aikaa on hetki kulunut ja edelleen olen sitä mieltä että suomi on rikkaampi kieli esimerkiksi adjektiivien kannalta. Suomen kielessä tunteiden ilmaisu on vapaampaa ja pystyt sanoilla kuvailemaan tunteitasi paremmin. Englannissa on niin tarkat säännöt jotka rajoittava ilmaisua. Suomen kielessä myös lauseeseen on helpompi sisällyttää miten ilmaiset asian mm. muuttamalla sanajärjestystä. Englannissa se ei ole mahdollista.
Tällä hetkellä itseäni ärsyttää puhua englantia. Kahden kuukauden aikana siinä on kuitenkin kehittynyt että kuulee omat virheensä, joiden kautta itseäni alkaa ottaa päähän se kun tajuan virheeni. Mitä enemmän kielen kanssa kehittyy sitä vähemmän joutuu ajattelemaan puhuessaa = virheitä tulee helpommin = tatti kasvaa otsassa. Tämä on asian, jonka kanssa kärsivällisyyteni ei ole vielä ottanut harppausta eteenpäin.
Virheen tajutessa tekisi mieli huutaa kirosanoja ja alkaa puhua suomea. So much easier? Koulussa enkkua opiskellessa en niin välittäny he/she-muodoista. Mutta täällä nekin aiheuttaa harmaita hiuksia (lallalalaa tuli mieleen mun juurikasvu. HYI.) HÄN ON HÄN! oli se mies tai nainen.
Olisihan se helpompaa puhua lapsille suomea, mutta silti joutuisin kohtaamaan englannin talon ulkopuolella. Ja se on osasyy miksi tänne on lähdetty ja tiedän pystyväni kommunikoimaan muiden kanssa. Tässä(kin) asiassa se oma pää on pahin vihollinen. Voisiko ajatukset laittaa off-asentoon ja antaa vain palaa ajattelematta?
Lupasin sillon joskus laittaa kuvia "tulevasta" joulusta! Tässä niitä olisi :)
torstai 7. lokakuuta 2010
Bostoniii ja museoooo
Mul oli eilen teille hiiiiieno teksti mut se hävis. :( itku. Uutta matoa koukkuun siis.
Mutta odotan viikonloppua PALJON. Joka muuten sattuu jatkumaan vielä maanantainkin vapaapäivällä. Mahtavaa! Lauantaina on tarkoitus suunnata kohti Bostonia autolla. Aamulla aikaiseen lähtö ja illalla takaisin. Ihan tosisiistiisiistii! :) Jos vaan siis nyt auto saadaan! Sunnuntaina sitten mennään perheen kanssa Museum of Natural Historyyn. Siellä kuvattiin siit Night at the museum. Päästään jonku tutun kautta ilmaseks sisälle. HHHHHHAUSKAA! Maanantain on siksi vapaata, että ei lapsilla ole koulua, hostäitillä on vapaapäivä ja hostisä ottaa myös vapaaksi :) Voi kyllä olla että viime sunnuntain peruuntunut Corn Maze keikka on silloin.
Eilen oli pään hajoamis päivä. Syistä ei sen enempää. Mutta huh se on takana. :) Nyt ei hajota. Oli kiva nukkua!
H on nykyään mun tyttö :) raksupoksu.
Muuten; lapsia, itkua, juoksua, huutoa, kiljuntaa, naurua, ruokaa, kavereita, tyhmiä ideoita, lapsia, töitä, leffoja, puistoja, miehiä, harjoituksia, ruokaa ja kavereita. Niistä on paras au pair vuosi tehty. :)
PS. tääl on vaan niiiiiiiiiiin MAHTAVAA!
Mutta odotan viikonloppua PALJON. Joka muuten sattuu jatkumaan vielä maanantainkin vapaapäivällä. Mahtavaa! Lauantaina on tarkoitus suunnata kohti Bostonia autolla. Aamulla aikaiseen lähtö ja illalla takaisin. Ihan tosisiistiisiistii! :) Jos vaan siis nyt auto saadaan! Sunnuntaina sitten mennään perheen kanssa Museum of Natural Historyyn. Siellä kuvattiin siit Night at the museum. Päästään jonku tutun kautta ilmaseks sisälle. HHHHHHAUSKAA! Maanantain on siksi vapaata, että ei lapsilla ole koulua, hostäitillä on vapaapäivä ja hostisä ottaa myös vapaaksi :) Voi kyllä olla että viime sunnuntain peruuntunut Corn Maze keikka on silloin.
Eilen oli pään hajoamis päivä. Syistä ei sen enempää. Mutta huh se on takana. :) Nyt ei hajota. Oli kiva nukkua!
H on nykyään mun tyttö :) raksupoksu.
Muuten; lapsia, itkua, juoksua, huutoa, kiljuntaa, naurua, ruokaa, kavereita, tyhmiä ideoita, lapsia, töitä, leffoja, puistoja, miehiä, harjoituksia, ruokaa ja kavereita. Niistä on paras au pair vuosi tehty. :)
PS. tääl on vaan niiiiiiiiiiin MAHTAVAA!
maanantai 4. lokakuuta 2010
8 vk
Kaheksan viikkoa takana. Monta edessä. Mitä tämän kahdeksan viikon aikana ehti sitten tapahtua?
Ensimmäisenä on mielessä ettei yhtään mitään! Mutta kun miettii tarkemmin niin olen jo monenmoista kokemusta rikkaampi. Päälläimmäisenä on tällä hetkellä kuitenkin ajatus siitä että kuinka paljon olenkaan oppinut itsestäni ja kasvanut tämän kahdeksan viikon aikana. Ilman näitä kahdeksaa viikkoa en olisi se kuka nyt olen.
Kärsivällisyyteni on ottanut jo nyt pientä harppausta eteenpäin. Tästä voi kiittää vain lapsia. Lisäksi olen todellakin täällä huomannut väitteen; anna niin sinullekkin annetaan, todeksi. Itsevarmuus itsenäisenä ihmisenä, joka pärjää ei-koti-kielellään merten toisellakin puolella. Nämä sekoitettuna vanhaan ja lopputulos on minä!
Tällä hetkellä on olo ettei mulla ole tänne mitään kerrottavaa. Päivät katoavat normaali rutiineilla eikä mitään suurta tapahdu. Tämän viikon alku on vain siitä erikoinen, että kun poika mursi kätensä niin hän on kotona. Mutta hostisä potee siinä sivussa kuumetta. Eli perjaatteessa mulla ei oo töitä, mutta sitten mua saatetaankin yhtäkkiä tarvita.
Ainiin tapahtuipa jotain erikoista. Oltiin eilen Macy's nimisessä tavaratalossa ja löydettiin joulukoristeosasto. LOKAKUUN ALUSSA. Leuka tippui. (kuvia tulossa) Ja muhun ne koristeet upposivat. Olivat kauniita ja hauskoja. Joulufiilis yllätti.
Huomen illalla ois tarkotus nähä muutama uus au pair ja hengailla vanhojen kavereiden kanssa. Viro K on myös mukana! Jei! Sunnuntain Corn Maze jäi väliin niin se on varmaankin sitten viikon pääst ma kun lapsilla ei oo koulua niin vanhemmat pitävät vapaapäivän töistä! :)
Pelottavasti lähenee opiskeluvkl ja olenko tehnyt esseitä? EN! BINGO! Kiire tulee. Tänään sain juuri vahvistuksen, että saan autolla ajaa kampukselle. Nappaan tuosta läheltä yhden tytön mukaan ja huristellaan sinne. Jaujaujau! Varmasti aiiivan mahtava vkl tiedossa.
Ensimmäisenä on mielessä ettei yhtään mitään! Mutta kun miettii tarkemmin niin olen jo monenmoista kokemusta rikkaampi. Päälläimmäisenä on tällä hetkellä kuitenkin ajatus siitä että kuinka paljon olenkaan oppinut itsestäni ja kasvanut tämän kahdeksan viikon aikana. Ilman näitä kahdeksaa viikkoa en olisi se kuka nyt olen.
Kärsivällisyyteni on ottanut jo nyt pientä harppausta eteenpäin. Tästä voi kiittää vain lapsia. Lisäksi olen todellakin täällä huomannut väitteen; anna niin sinullekkin annetaan, todeksi. Itsevarmuus itsenäisenä ihmisenä, joka pärjää ei-koti-kielellään merten toisellakin puolella. Nämä sekoitettuna vanhaan ja lopputulos on minä!
Tällä hetkellä on olo ettei mulla ole tänne mitään kerrottavaa. Päivät katoavat normaali rutiineilla eikä mitään suurta tapahdu. Tämän viikon alku on vain siitä erikoinen, että kun poika mursi kätensä niin hän on kotona. Mutta hostisä potee siinä sivussa kuumetta. Eli perjaatteessa mulla ei oo töitä, mutta sitten mua saatetaankin yhtäkkiä tarvita.
Ainiin tapahtuipa jotain erikoista. Oltiin eilen Macy's nimisessä tavaratalossa ja löydettiin joulukoristeosasto. LOKAKUUN ALUSSA. Leuka tippui. (kuvia tulossa) Ja muhun ne koristeet upposivat. Olivat kauniita ja hauskoja. Joulufiilis yllätti.
Huomen illalla ois tarkotus nähä muutama uus au pair ja hengailla vanhojen kavereiden kanssa. Viro K on myös mukana! Jei! Sunnuntain Corn Maze jäi väliin niin se on varmaankin sitten viikon pääst ma kun lapsilla ei oo koulua niin vanhemmat pitävät vapaapäivän töistä! :)
Pelottavasti lähenee opiskeluvkl ja olenko tehnyt esseitä? EN! BINGO! Kiire tulee. Tänään sain juuri vahvistuksen, että saan autolla ajaa kampukselle. Nappaan tuosta läheltä yhden tytön mukaan ja huristellaan sinne. Jaujaujau! Varmasti aiiivan mahtava vkl tiedossa.
lauantai 2. lokakuuta 2010
Football
OLI NIIIIIN JENKKIÄ. Okei cheerleaderit ei ollu niin hyviä kun leffoissa, mutta muuten. Katsomo oli täynnä ja yksi katsomo oli kokonaan muille lukion opiskelijoille, jotka seisoivat siniset vaatteet päällään. Söpisteiniparejakin löytyi amerikan tyyliin. Tunnelma oli sanoinkuvaamatonta. Ja kyseli oli vain high schoolin pelistä. MAHTAVAA! Itse peli oli vähän tylsää, mutta tykkäsin. Haluun uudestaan.
Kyseessä oli siis ensimmäinen amerikkalainen jalkapallo-pelini. Darien vastaan joku... Ei sitä liian fiksu pidä olla. Darienin värit on muuten sini-valko! HYVÄ SUOMI SIIS. Ja itse rakennus oli tajuttoman kaunis. Tuli vähä fiilis että tänään voisi katsoa High School Musical!
Pe ilta meni virolaisen K:n seurassa ja hauskaa oli! Tykkään tyypistä ihan hurjasti. Käytiin syömässä ja höpöteltiin niitä näitä. K on vähän niin kuin kolmas suomalainen. Lauantai meni sitten suomi K:n kanssa pörrätessä. Ilta piti olla töissä mutta nuoremman pojan sairaalareissu peru sitten nekin.
Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Corn Mazeen yhdessä perheen kanssa mutta lähtö varmistuu vasta aamulla. Riippuu kokonaan pojan voinnista. Toivottavasti pieni paranee nopsaa :)
Eilen olin lähdössä ovesta ulos ja tyttö huusi sitten minua vielä. Kysyin että mikäs on hätänä niin pieni juoksi syliin ja sano että halus antaa vaan ison halin. Murunen on ihana. :) Muuten kyllä lapset kattoivat mua aika äkäisesti kun joutuivat siivoamaan niin olohuoneen kuin poikien huoneenkin leikkien jäljiltä. Heti olivat äitille valittaneet asiasta. Pääasia että tottelivat!
Sydämestäni on varastettu kolme pientä palaa :)
Kyseessä oli siis ensimmäinen amerikkalainen jalkapallo-pelini. Darien vastaan joku... Ei sitä liian fiksu pidä olla. Darienin värit on muuten sini-valko! HYVÄ SUOMI SIIS. Ja itse rakennus oli tajuttoman kaunis. Tuli vähä fiilis että tänään voisi katsoa High School Musical!
Pe ilta meni virolaisen K:n seurassa ja hauskaa oli! Tykkään tyypistä ihan hurjasti. Käytiin syömässä ja höpöteltiin niitä näitä. K on vähän niin kuin kolmas suomalainen. Lauantai meni sitten suomi K:n kanssa pörrätessä. Ilta piti olla töissä mutta nuoremman pojan sairaalareissu peru sitten nekin.
Sunnuntaina oli tarkoitus lähteä Corn Mazeen yhdessä perheen kanssa mutta lähtö varmistuu vasta aamulla. Riippuu kokonaan pojan voinnista. Toivottavasti pieni paranee nopsaa :)
Eilen olin lähdössä ovesta ulos ja tyttö huusi sitten minua vielä. Kysyin että mikäs on hätänä niin pieni juoksi syliin ja sano että halus antaa vaan ison halin. Murunen on ihana. :) Muuten kyllä lapset kattoivat mua aika äkäisesti kun joutuivat siivoamaan niin olohuoneen kuin poikien huoneenkin leikkien jäljiltä. Heti olivat äitille valittaneet asiasta. Pääasia että tottelivat!
Sydämestäni on varastettu kolme pientä palaa :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)