Our newborn!

Why all good things come to an end?

Tää viikonloppu on ollut ihanin ikinä. En halua maanantaita. En halua että tää viikonloppu loppuu. Uusi viikko tarkoittaa suomi K:n viimeistä kokonaista viikkoa. Se tarkoittaa moimoi-sanomista. Se tarkoittaa kyyneleitä.

Perjantain noukittiin Katjan perheen uus au pair bussipysäkiltä ja siitä starttasi tämä unelmien viikonloppu. Porukka oli siis koko ajan suomi J, J ja K ja puola K. Nauroin ja nauroin ja nauroin vielä vähän lisää. Lauantaina oli vuorossa shoppailua, ruokailua, naurua, shoppailua, sekoilua, ruokailua ja leffaa. Käytiin katsastamassa hangover part 2 ja olihan se naurattava. Kaikki sanoo että ykkönen oli parempi mutta to be honest; en muista ykkösestä muuta ku Bradley Cooperin naaman. Joka on siis melko kuolattava. Puola K:n ensimmäinen koko päivä meni siis loistoseurassa!

Sunnuntaina sitten oli vuorossa JESJIPIIWOHOO LCC-tapaaminen. Baseball-peli ja taas to be honest; maaaaaaaaaaaaaiiiiiiiiiiiiiiiilman tylsin peli. Istuttiin (okei hyville paikoille) eikä ees tiietty onks peli alkanu. Oltiin istuttu varmaankin joku 25 min ja suomi K kuiskasi "kumpi on se meiän joukkue?" että näin paljon tiedettiin... Sitten kuitenkin sama poppoo kuin lauantaina liukesi paikalta aika nopeasti ja lähdettiin muiden asikkaiden iloksi Frinedly'siin syömään namnam ruokaa ja jätskiä. Sekin tuoki sisälsi naurua ja naurua. Mutta lopulta oli aika raahautua muutaman "pienen" mutkan ja missatun exitin kautta kotiin ja todeta; huomenna on maanantai.

 uimaklubi!

 West Point

 puola K, suomi J, suomi K ja suomi J <3 I will never forget.

 Ennen....

 ... jälkeen.

Autossa opittua; N-Y-T tulee nyt-sana. 20-vuotiaatkin voi vasta tajuta tämän. Vai mitä suomi K ja J? ;)

Mutta on ihana että suomi K:n perheen uus au pair on ihana puola K mutta on ei-ihanaa että henkinen tuki ja turvani lähtee pois. What am I gonna do without you?

Mutta tällä hetkellä olen enemmän kuin onnellinen. Elämä on ihanaa. Kaverit on ihania. Au pair-vuosi on ihana. Viikonloppu on ihana. Ihanaa. Ihanaa. Ihanaa.

PS sniif tätä tekstiä kirjoittaessa spotify päätti soittaa Forever young-biisin. Sniif. Silti ihanaa.

Do you wanna live in real zoo?

Mikä on se varmista varmin kevään merkki? Noh nää iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiihkut pisamat mun poskilla, jotka tänään sain mukaani Starbucksin terassilta. Siinä istuttiin tyttöjen kanssa ja juoruttiin. Niitä, siis pisamia, on jo nyt hirmuinen kasa taas poskilla ja nenässä niin katsellaan minkälainen rykelmä kesän lopussa niitä löytyy.

Eilinen päivä oli tässä taloudessa kunnon eläintarha ja vanhin poika sai isältään puhuttelua että näytetäänkö au pairille minkäänlaisia käsimerkkejä. Isä kyllä sitten kertoi että en oo ainut kelle C noin tekee, mikä kyllä vähän lohdutti. Korotin hieman ääntäni, jonka jälkeen yksikään lapsi ei pihahtanutkaan miltein puoleen tuntiin. Lopulta nuorempi poika uskaltautui hymyilemään ja tyttö rohkaistui siitä tulemaan syliini ja kysymään "miks sää huusit pojille?" Tais pikkastaki vähä pelottaa. Mutta jumalista jos viidesti hyvällä sanottuna ei uskota ni uskotaan sitten vähä järeämmillä aseilla.

Maanantai oli sitten hmm... työpäivä sanan jokaisessa merkityksessä. Sain nukkua pitkään ja alas kivutessani olin valmiinpaakin valmiinpi salille lähtöön. Kuitenkin juomapulloa täytellessä kohtasin järkytyksen; vanhin lapsista makasi sohvalla ja oli "mä oon kuumeessa". Okei kiitti moi. Au pair kipitti takaisin yläkertaan ja suihkun kautta takas alas valmiina töihin. Työtunteja kertyikin sitten reippaat 11. Reilusti mentii oman ennätykseni ohi. Sinäänsä oli kyllä helppo päivä koska vanhin vain makasi sohvalla ja katsoi TVtä. Taas elettiin hetkiä jolloin ei vaan kotoota saa lähteä mihinkään. Maanantaina kävin myös keskusteluita nuoremman pojan kanssa siitä kuinka siskonsa kuulma aina itkee niin kauan että saa tahtonsa läpi. Noh eipä saanu multa tahtoaan läpi kylvyn suhteen; au pair otti vaatteet pois, vesi valumaan ja kiljuva lapsi seisomaan altaaseen. Hetken se sillä protestoi kuinka ei halua kylpeä, mutta lopulta se alkoi leikkiä. Tän tätin kanssa ei pelleillä!

Match-rintamalla on hyyyyyyyyyvin hiljasta. Mutta yritän pitää asian positiivisena ja ajatella että kun siellä toimistolla tietävät minun haluavan perheitä länsirannikolta ja mieluusti nuorempia lapsia niin eivät ketä tahansa minulle matchaa vaan odottavat tuollasta kriteereihin sopivaa perhettä :) Kyllä se perhe sieltä tulee kun on tullakseen!

Perjantaina pakataan taas auto täyteen ja lähetään huristelemaan kohti Silver Bayta. Opiskelua.. tai "opiskelua" siis tiedossa. Mihis tää mun "joo oon reipas ja teen esseet ennen kurssia"-asenne jäi? Yksi on edelleen valmiina ja toisessa se 160 sanaa kirjoitettuna. Sunnuntaina tullaan viksumpina takas ja illalla suunnataan LCCn luo katsomaan New York Yankees vs Boston Red Sox baseball peliä. Ollaan varmaa LCCn kans ainuut ketkä kannattaa Red Soxeja. Boston housut jalkaan ja huutamaan! Niin ja voisin varmaa vähä tsekata netistä noita sääntöjä...

Sunnuntaina LCC-ryhmäni järjestää yard salen (pihamyyjäiset) ja huomen illalla on siihen "preppaava" tuokio. Hinnoitellaan tavaroita ja taiteillaan YARD SALE-kylttejä. Itse kun en opiskeluviikonlopun takia paikalle pääse niin pitää huomenna mennä auttamaan. Baseball-peli kyllä varmasti myös menisi LCC-tapaamisesta. Mutta elättelen hieman toiveita että sunnuntaina sataisi ja yard sale siirrettäisiin viikolla eteenpäin.

Ei tässä oo muuta ihmeellistä. Kevät aurinko lämmittää ja ruoho vihertää. Ehkä te siellä Suomessaki joskus pääsette lumesta eroon!

PS ne kuvat...

Thanks Random!

Mua ei kiinnosta kirjottaminen nyt... yhtään. Mutta yritetään repiä ja rämpiä nyt jotain aikaseks! Niin ja voin ilmoittaa nyt että se kuvapostaus tästä viikonlopusta ja edellisestä on joskus hamssa tulevaisuudessa tulossa. Voisin olla hyvä ja tänään laittaa kuvat koneelle. Ehkä. Jos ei laiskota.

Tää viikonloppu siis sujahti tuolla Philadelphian kulmilla Villanovassa. Okei hotelli ei ollu Villanovassa vaan siinä vieressä. Hotelli on siis perheessämme jo legendaksi muodostunut Random-hotelli. Onko nimi oikeasti tuo, se jääköön arvoitukseksi. ;)

Anyway viikonlopun vietin siellä ihkuraksupoksuveljeni kanssa hääräten. Ohjelmaan kuului KOP-mall, outlettejä, ruokaa, leffaa ja hengailua. Tuo kampus missä veljeni opiskelee ni iiiiiiiiihana. Ikuistin sitä valokuville, joita ihkuraksupoksuveljeni kovastikkin häpesi. Turistisisko oli kuulma nolo. Tiedänpä tämän viikonlopun jälkeen ostaa veljelleni Bruno Marsin levyn synttärilahjaksi!

Kaksi viikkoa ja kaksi päivää niin nähään taas Miamissa. Ja siellä sukukokukseen liittyy myös äippä ja iskä. Huisia. Varastin veljeni aikasemmin minulta varastaneen matkalaukun itselleni takaisin. Nyt on lentokoneeseen pelkkä carry on. Niiiiiin ja viikonlopun ainaka opin march madnessista (iiiiiso yliopistojen koripallo"turnaus") ja tadaa tänään pelataan finaali, jossa on tadaa UCONN! Go Huskies! Hetken mielessäni kävi jo kattoa mutta ei. Huskies voittaa kuitenkin. Koska UCONN on paras koska se on Connecticutissa. 

En ymmärrä millanen insinööri on keksiny rakentaa sillan johon yhdistyy noin viisi kaksi/kolmikaistasta tietä. Tuloksena ei ainakaan oo järkyttävä ruuhka.

Oli muuten hauska tulla kotiin kun hostäiti oli ihan kauhuissaan kun joku suomalainen au pair oli sanonut suoraan ei kiitos. "Ei kukaan hylkää perheitä". Naureskelin hänelle ja pienessä mielessäni mietin että itse olin sanonut ei kiitos jo kahdelle perheelle. Kuulma heille matchtaan jatkuvasti suomalaisia au paireja vaikka eivät niitä ole pyytäneet. Hostäiti jopa sanoi että tästä ees päin jokainen suomalainen laitetaan mun haastateltavaksi. Hahhaa!

Perjantaiaamuna tuli muuten shokkijärkytyssydäri ja kaikkea siltä väliltä. Sain sähköpostin, joka kertoi LCCmme vaihtuvan (taas). Hostäiti soitti että ei oo mahollista vastahan se alotti! Niinpä vasta tää meiän ihanan-ihanan-ihana-LCC alotti ja nyt jo lopettaa. En kyllä usko uutista ennen kun torstaina hänet nään ja kuulen omin sievin korvin tämän. Mutta kyllä se on meillä au paireille ja perheillä inhottavaa kun se luottohenkilö, jolle pitäis puhua kaikesta, vaihtuu 5 kk välein.

Mutta nyt on maanantain ja maanantain tarkoittaa työpäivää ja työpäivä tarkoittaa mahdollisia matcheja! Keep your fingers crossed!

PS seisottiin hissien edessä hotellissa veljeni kanssa kun mies tuli taaksemme "tää kukka mun rintataskussa sopii tosi hyvin mun alusvaatteisiin, haluutko nähä?" Veikkaan että ennemminkin näkemisen arvoinen oli ilmeeni...

PPS SOUL MATE FROM DELAWARE on palannut! <3 

What Are Words?

Suuri päivä on koittanut! Sillä alkaa 6 päivän ylimääräinen loma vailla kiirettä ja huolta lapsista. Nukun, nukun, nukun, nukun, skypetän ja käyn salilla. Lomaa parhaimmillaan sanoisin.

Ensinnäkin on pakko sanoa; mulla tulee mun LCCtä kyllä järkyttävä ikävä kun lähden täältä. Nimittäin sitä parempaa LCCtä on vaikea löytää. Se on kärsivällisesti auttanut ja tsempannut mua ja kuuntelee ongelmia kärsivällisesti. Tekisi mieli päivällä vain hurauttaa sinne jutella kaikesta. Kun täältä joskus lähden (joko uuteen perheeseen tai suomeen) niin itku tulee niin lapsia hyvästellessä kuin LCCtä. Kauheeta. Tänää sain häneltä sähköpostia "I wish I needed an au pair and lived on the West Coast. I would have the perfect au pair!" Hymyilytti :)

Tytöllä on siis ollut tämän 3 päivän aikana huimat 4 tuntia koulua. Eli ollaan vietetty paaaljon ja vielä vähän enemmän tyttöjen laatuaikaa. Kuunneltu musaa, leikitty legoilla, käyty kaupassa, leikitty kirjastossa, luettu kirjoja, halailtu, pusuteltu ja sitten vaa möllötetty vierekkäin ja kutiteltu ja kikateltu. Tyttö kipittää mun luo ja kiipeää syliin ja halaa lujaa. En voi kun rakastaa tuota pientä tyttöä koko sydämestäni. Eilenkin istuttiin koneella ja kuuneltiin musiikkia ja yhtäkkiä lapsi kietoi pienet kätensä mun ympärille, halasi tiukasti ja kuiskasi "I really love you". Pyyhkäisin pienen kyyneleen poskeltani :) Lisäksi eilen olin ovella lähdössä ulos K:n kanssa niin keittiöstä kuului "I MISS YOU ALREADY". Tänään keskusteltiin yksinäisyydestä ja kysyin "Are you alone?" "No because I have the best au pair with me". Lisäksi näiden kolmen päivän aikana olen monia, monia kertoja kuullut kuinka tulee ikävöimään minua Kaliforniassa. Sniif. Kyllä mullakin tulee lapsia ikävä.

Onko Bostonista kuulunut? No joo on kai perjaatteessa. Kyseli opiskeluista ja tarkennuksia creditteihin. Minullahan on niitä nyt kolme kasassa ja huhtikuun alussa suunnataan Ruotsi L:n kanssa jälleen kohti Silver Bayta ja kokoan kolme puuttuvaa kredittiä. Paitsi ne esseet.. Kyllä mä vielä saan ne valmiiksi! Ehkäpä tällä lomalla? No mutta siis tuon verta on Bostonista mua muistettu. Ihanan ihana LCCni kyseli tänään sieltä vähä missä mennään kun mitään ei tapahdu. Ahh I <3 my LCC.

Nyt vaihde vapaalle ja lomalle! Nautin.

PS. huomenna paistaa aurinko kooko hela dagen ja on yli 15 lämmintä. Kirja siis kainaloon ja nauttimaan D-vitamiinista terassille. I think life is pretty awesome!



PPS biisi <3

PPPS niille jotka ei tiiä; Chris Medina oli Amerikan Idolsissa, mutta ei päässy semifinaaleihin. Hän kuitenkin teki tämän singlen sairaalle kihlatulleen.

Extension

Skypettelyiden perusteella äiti hengittää edelleen! Eikä saanu niin suurta sydänkohtausta edellisestä postauksestani kuin pelkäsin. Miten tämä pidennys-päätös tuli esille tuo mieleen itselleni ajan melkolailla vuosi sitten kun soitin äidille ja ilmoitin että lähen au pairiksi! Eka se ei kyllä uskonu mua...

Mutta tuota pidennys-ajatusta ensiki itse käsittelin asenteella noooh se menee kyllä ohi. No eipä mennytkään kun kutkutus 9 kuukaudella pidentämisellä sen kuin kasvaa. Se tarkottaisi kotiin tuloa toukokuussa 2012. Tänään nään LCCn ja jutellaan asiasta ja veroista. Ehkäpä silloin ratkeaa enemmän. Tänään myös sain ilmottauduttua opiskelemaan josta saan toiset 3 tarvittavaa kredittiä. Eiköhän ne esseet taas siis odota...

Tänään kun en aamulla ehdi salille niin käytän ajan hyväksi ja kirjoitan noita s*atanan esseitä. (eikä mitään asenne-saarnaa kiiiiiitos äiti!) On vielä vaihtanu ohjeistuksen siten ettei enää voi huijata niissä. Viimeksi siis sain ne valmiiksi viimeisellä viikolla (ja silloin myös ne aloitin!), mutta nyt ajattelin olla kaukaa viisas ja tehdä jo ennen kurssia. Pyysin äijää siellä päässä lähettämään mulle todisteen siitä että olen ilmottautunut sille kurssille, koska tarvitsen sen pidennystä varten.

Muuten elämä täällä juoksee omalla mallillaan. Vihdoin ja viimein nähtiin Suomi K:n kanssa eilen! Kahden ja puolen viikon tauon jälkeen. Nuorempi poika täyttää tänään 8, mutta hostäidin työkiireiden takia emme vissiin meekkään suklaafonduelle eli herkuttelu vaihtui tappotreeniin salilla! D on kovin innoissaan minun synttärilahjasta eikä millään olisi malttanut odottaa koulun loppumista että annan sen hänelle. Mutta kärsivällisyyttä kaverini ;)

Itsellänihän tuota kärsivällisyyttä on vaikka muille jakaa! Varsinkin tälläisessä tilanteessa kuin tämä pidennys... Tuntuu ettei asiat etene mihinkään ja tulee ahdistus. Onneksi kuitenkin ihana LCCne suostui auttamaan tänään au pairia hädässä ja vastailee kysymyksiini.

Eilinen päivä alkoi niiiiin hohdokkaasti että pojat tuli koulusta kotiin ja suoraan minulle valehdeltiin. Nuorempi poika kuitenki paljasti isoveljensä ja vanhin sai kyllä kuulla kunniansa. Toivottavasti äkäset sanat jäi nyt kaikumaan esiteini-ikäisen korviin ja jättää valehtelun sikseen. 

PS. ota tästä postauksesta nyt sitten selvää
PPS. 7kk USAssa! Huisia!

Should I...?

Tänään kilahti postilaatikkoon kirje, joka sai taas maailmani mullistumaan. Nimittäin esitteitä extension programista (=vuoden pidentämisestä).

Lauantai-iltana leffaillan lomassa juteltiin juuri hostäidin kanssa pidentämisestä. Ja varovasti sanoin että jos en päätä pidentää niin koska haluavat päätöksensä ja sanoi että huhtikuun alkuun mennessä. Elikkäs lyhensi miettimisaikaani kahdella kuukaudella. Järjestön aikarajahan ois kesäkuussa. Lupauduin auttamaan uuden au pairin etsimisessä jos en päätä jäädä. Tuossa vaiheessa päässäni soi vain kun en päätä jäädä...

Sitten sain tämän kirjeen ja huvikseni ja uteliasuudessani sitä lueskelin kunnes löysin päästäni ajatuksen; jospa sittenkin! Mutta tällä hetkellä vaihtoehtona on joko jäädä 9 tai 12kk ja vaihtaa perhettä. Esittettä lueskellessani tuli hinku nähdä toisenlainen perhe ja toisenlainen amerikka.
Ajatuksissani alkoi vilisemään haaveita au paireilun jatkamisesta. Jatkaa elämää täällä ja kerätä lisää kokemuksia kerrottavaksi. Lisää itseluottamusta ja toki parantaa englantia edelleen. Tavallaan tuli olo etten ole valmis palaamaan kotiin. Vaikkakin tekee mieli opiskella niin sen himon ajattelin tyydyttää oikeasti opiskelmalla, mikäli pidennän vuottani.

Ja äiti hengitä; tää on vasta ajatus. Tämä on ajatus jota pitää ajatella ja pohtia ja puntaroida. Päätöksenä tämä on jopa vaikeampi kuin tänne lähtö. Varmasti soitan LCClleni ja juttelen hänen kanssaan mitä kannattaa tehdä ja jo muutaman sähköpostin asiasta vaihdoimme. Tämän hetken taktiikka olisi mahd pian aloittaa perheen etsiminen ja etsiä rauhassa ja kunnolla odottaen tunnetta TÄÄ SE ON! Stressiä perheestä en ottaisi ja mikäli uutta hyvää ei löytyisi niin tulisin elokuussa kotiin. LCCni mielestä on kuitenkin selvää että saan perheen alta aikayksikön..

Mutta katsellaan ja maistellaan ajatuksia!

Skating

Hiphei hymyilen edelleen :) nimittäin eilen sain laittaa luistimet jalkaan ja astua pitkästä aikaa jäälle. Ahh sitä tunnetta. Hetken piti leijua pää pilvissä ja fiilistellä yksin jäätä jalkojen alla. Reilun tunnin vissiin siellä pörräsin ja nautiskelin. Haluun uudestaan heti heti heti. Onneksi jäähalli on lähellä (4 min ajomatkaa!) niin voin hurautella sinne useamminkin. Jäällä vain saa olla oma itsensä.

Yks au pair meni nyt sitten eilen kaatumaan naamallensa ja päätyin ensiapuun tikattavaksi. Tällä hetkellä leikin juupas-eipäs-leikkiä sähköpostin kanssa. LCC kehotti kaikkia laittamaan parane pian ja rakastetaan sua-viestiä tytölle mutta ongelma on se että tiedän naaman (nimen sain tänää tietää) enkä ole ikinä puhunut hänen kanssaa. Jotenkin tuntuu tyhmältä vain laittaa parane pian sähköpostia ihmislle, jota en tunne plus kun hän sähköpostin lukee niin on hän varmaa hieman öö kuka tää on?! Joten eipäs on johdossa tässä leikissä. Vaikka LCC jotain kehottaakkin.

Eilen tapasin sen uuden LCCn ja hän on supermukava. Tykkään ihan tajuttomasti. Eli vaihdos ei ainakaan ollu huonompaan :) Mutta tää koko LCC homma on nyt aika isosekamelska, koska meillä on perjaatteessa yksi HUGE ryhmä ja kaks LCCtä. Kaikki tapaamiset on yhdessä mutta paperisota ja ongelmatilanteet on jaettu kahtia (ja tää 50-50 jako meni mun mielestä kyllä 30-70 mutta ei oo mun ongelma). Mutta perjaatteess voi vissiin puhua kummalle tahansa jos on joku ongelma ja toinen ei vaikka vastaa. Paitsi vanhan LCCn au paireilla ei oo yhteystietoja uudelle LCClle. Eli me voitettiin! (on muuten hyvin häiritsevää kattoa tätä tekstiä kun kaikkialla vilisee LCC)

Nyt kaksi kolme iltaa oon "kärsiny nyyhkis-fiiliksestä". Päivät on tosi kivoja ja lasten ja kavereiden kanssa on mahtavaa. Mutta sitten kun on ähhpuhh haluan-olla-yksin-olo niin sitten menee huoneeseensa ja hetken päästä on olo että oon täällä aiiivan yksin. Tavallaan haluaa olla yksin mutta sitten on liian yksin. Toivon olevan vain hetken juttu ja liittyvän jotenkin jouluun. Iltasin on kauhean tyhjä olo myös senki takia jo et tiiän etten voi enää soitta S:lle tai odottaa soittoja.

Eilen muuten koristeltiin joulukuusi ja olin varautunut rumiin koristeisiin, koska, noh, nää on jenkkejä. Mutta yllätyin kun tulin alas ja homma oli jo hyvässä vauhdissa niin meidän kuusi on sävyltään hyvinkin vaaleanpunainen. Mutta se on söpö. Ja vinossa. Ja täynnä! Suurin ero suomi ja jenkkipuissa on että jenkkien joulukuuset ovat täynnä tavaraa. Suomessa sä sentään näet sitä kuusta sieltä alta. Täällä on vaa koristeita koristeiden perään. Noh anyway nappaan siitäkin kuvan ja laitan tänne jossain vaiheessa niin pääsette ihailemaan meidän vaaleanpunaista kuusta :) Oon suunnitellut joku ilta vaan lojua sen luona ja laittaa vain jouluvalot päälle.

Nyt tulee muuten paniikkia kun ajattelen että tuota tuota ja tuota haluan kokea täällä jouluna mutta GLUNK oon USA:ssa enää yhden viikonlopun ennen kotiinlähtöä ja se vierähtää Philadelphiassa R:n luona. Mitä muuten ootan ihan simona. (tiiättekö että jos R ja minä oltais samassa paikassa viettämässä vuotta ni kellää ei vaan vois olla parempaa vuotta ku meillä yhdessä. Ollaan vaan niiiiiin täydellisiä yhdessä. R <3)

Ja asia mitä täällä voi ihmetellä on edelleen tuo sää; viime viikolla oli jäätävän kylmää, eilen oltiin lähempänä 15 kuin 10 (eikä toki satanu kaatamalla ku koko päivän), tänään on taas lämpöisempää ja torstaina pitäs olla -5 ja sataa lunta. Ja viikonlopulla on taas lämmintä! Ihmeellistäää!

Can you please come back?

Tänään jo aikaisemmin aloitten postausta, mutta teksti ei vaan ollut minun näköistä. Ei sitten yhtään joten päätin jättää sen julkaisematta ja deletoida koko homman. Uutta yritystä nyt muutama tunti myöhemmin.

Ahh löysin ihkuja saksalaisia! I ja H :) Ihan huippuja. Tänään on vielä tarkotus iltatöiden jälkeen kokoontua yhteen ja nauttia lauantai-illasta/yöstä. Elikkäs sleepoverit tiedossa! H asuu hostperheensä autotallin yläkerrassa sijaitsevassa asunnossa, joten H:n koti on melko usein hengailupaikkana. Plus sain vapaalipun sisälle koska vain haluan "even if I'm working, you can come here to hang out!". Viikonlopun toinen ahh on huominen LCC-tapaaminen. Ohjelmassa on luistelua! Huippua. Oon niin innoissani että pääsen pitkästä aikaa jäälle. Ja kerrankin LCC-tapaaminen jota odotan!

Ja ehei älkää luulko että koko vkl on yhtä juhlaa. S lähti Michiganista kotia kohti. Kelle mä nykyään soittelen kun on tylsää tai ottaa päähän tai muuten vain jutututtaa? Paras kaveri on aina paras kaveri! Aamulla kun tiesin hänen olevan jo kotimatkalla niin tuli tyhjä ja ahdistunut olo. Enää on vain minä, S ja skype. Mutta 14 päivää niiin oon kotosalla!

Mutta tralalallaa mitä tajusinkaan tänään! En tule näkemään rockefellerin joulukuusta elämäni ensimmäisenä jouluna New Yorkissa. En tule enää näkemään New Yorkin joulua ollenkaan. Okei tulihan sitä nähtyä ja tuli myös todettua että New Yorkin on maaaaaailman ihanin joulukaupunki. (Okei tunnelma on NYCissä muutenkin uniikki, joten eipä yllätä että myös joulutunnelma on siellä tooooosi uniikki!) Tosi sad toisaalta ettei enää näe mutta toisaalta on liika kiirettä. Ensi viikonlopun vietän Philadelphiassa R:n luona kyläillen ja sitten jo lähden kohti Suomea ja kun tulen takaisin niin on ensi vuosi!

Tulipa taas tänään todettua kuinka hyvä tuuri on perheen suhteen käynyt. Saksalaisten kanssa jutellessa (ENGLANTIA mikä on harvinaista saksalaisten seurassa) kävi ilmi että he molemmat menevät tosi usein yli 45h/viikko. Itse viiletän siinä 25h/viikko (paitsi tällä viikolla varmaankin 35h). Toiselle heistä vielä maksetaaan dollari liian vähän. Anteeksi miksi?! Itse taas usein kuulen "meet kuitenki tänää ulos syömään ni tossa on vähä ylimäärästä". Vaikka se on oma valintani mennä ulos syömään! Mutta en valita. Hostäitin suusta kuului eilen "Mun tytöt on niin hassuja yhessä" (minä ja H) "Se aikoo olla täällä toisen vuoden!" (aijaa? Kuka niin sanoi?)

Huomiseksi illaksi meillä on hostäitin kanssa 16 jaksoa Greyn Anatomiaa TiVolla eli omnomom Greyta katsoessa!

PS. harkinnassa on uus suomi-englanti-suomi postaus koska taas on aikaa vierähtäny englatia käyttäen!

Panic !

En tiiä mitä aatella ku luen noita uutisia että Helsinki on Suomen lumisin kunta tai Helsingissä on melkein poikkeustila lumikaaoksen vuoksi. Toisaalta ne huvittaa mutta toisaalta tulee olo että minä myös! Vaikka lumi ottaa välillä päähän eikä sitä jaksaisi ja autolla ei pääse mihinkään niin täällä sitä kaipaa. Se kaikki on koti mitä Helsingissä nyt tapahtuu. Se kuuluu elämään! Eikä sitä mulla nyt oo. Tulee sellanen kaipauksen tunne. Minä haluan myös lumikaaoksen keskellä päästelemään kirosanoja kun ottaa päähän.

Sain vanhalta LCC:ltä sähköpostia, joka sisälsi avautumisen siitä kuinka joulunaika on au paireille usein se vaikein kohta. Minkä toisaalta ymmärrän. En muiden maiden joulutottumuksista tiiä, mutta Suomessa joulu on se perheen juttu. Joten kaipa se on ihan normaalia tuntea kaikenlaista tunteenkirjoa kun viettää joulun ei-perheen kanssa. Itsellä jotenkin siihen joulunodotukseen sekottuu nyt liikaa ajatuksia kun 25. pv kone lähtee kohti Helsinkiä. Jotenkin se innostus ja jännitys ja pelotus sekottaa päätä niin paljon että unohdan Joulun olemassa olon. Tai tiedän että on Joulu, mutta en jotenkaan ajattele että sekin on vielä tässä välissä ennen kun nousen koneeseen.

Tuota Suomeen tuloa tuleekin ajateltua melko paljon. Kalenteri täyttyy erilaisista tapahtumista sun muista menoista. Pakko ottaa kaikki irti. Viikon yleinen teema on kuitenkin vain hengaillu ja oleilua ihmisten kanssa ilman paineita. Tulen kotiin ja lähden tammikuun toinen päivä kotiin. Outoa. Jopa kampaajan varasin, haluan nähdä vakkarikampaajan ilmeen kun näkee mut! Mutta siis pakko päästä tricolor-värityksestä eroon. (Tricolor = juurikasvu, ei niin hyvin väriä vastaanottanu alue ja tumman ruskeet latvat). Ja uusi vuosi Suomessa! (= alkoholipitoisia juomia). Eilen illalla hampaita pestessä ja lattialla istuessa tuli olo että apua. Tämän viikon sunnuntaina vain kaksi viikkoa ja nään Suomi-ihmiset. Ensi viikon sunnuntaina viikko ja nään Suomi-ihmiset. Ja kyllä aikaisemmin luitte oikein; tavallaan pelottaa.

Tulipa Suomi-höpötys epäselkeä pölötys. Mutta kun fakta on että täällä ei vaan mitään jännää tapahdu nyt. Paitsi että hostisäni on ollut nyt kaksi aamu ylikiltti! "Mä hoidan lapsia aamun ni voit nukkuu niin kauan ku haluut!" En valita vaika töitä tänne on tultu tekemään. To do-listalla on vain viisumipapereiden selvittely ennen lähtöä ja pari joululahjaa. Eli lepposta oleilua ja lasten kaitsemista, jota on muuten tällä viikolla liian paljon. Mutta sitten kohta alkaa joululomat eikä oo yhtään :)

The best time of your life

Tänään ei taas fiiliksellä juhlita niin kauheesti. Kirjoittelin aamulla onnellisesti esseetä Silver Bayta varten (jotka muuten pitää olla sunnuntaina valmiina, miksi tehdä jotain liian aikaisin?) ja kerroin lukio ajastani ja yhtäkkiä löysin itseni itkemästä. Se kuinka sain kertoa kuinka mahtavaa ja ihanaa aikaa lukio oli niin iski tikarin rintaan enkä voinut kuin itkeä ikävää. Lukiosta löysin myös ehkäpä maailman ihanimmat kaverit ja lukio oli vain parasta aikaa ikinä. Sen ohi tuskin tulee edes tämä vuosi kiilaamaan.

Koko päivän oon kuunnellut alla olevaa biisiä. Ehkäpä sekin on lisännyt alakuloisuutta tänään. Musiikilla on valtava vaikutus ihmismieleen. Mutta eipä nyt kiinnostais mitään yyyberhilpeetä musiikkia kuunellakkaan! Niille on sitten omat fiiliksensä (nimim. tanssinut yökkärissä ympäri kotia hostperheen ollessa muualla).

Tällä viikolla pojilla loppuu koulu kaks tuntia aikaisemmin ti, ke ja to eli nappaan ne aikaisemmin koulusta ja vietetään rauhallisia iltapäiviä kotona. Tai ainakin tänään on ollut rauhallista kun elohiiri (nuorempi poika) on playdateilla. Tänään sain muuten myös kuulla että meiän LCC-ryhmä hajotetaan kahteen osaan tai Darien erotetaan entisestä Stamford-Old Greenwich-Darien - ryhmästä. Ja toki kaikki parhaimmat kaverini jäi siihen toiseen ryhmään. Noh mutta näkee niitä sitten muualla kun kuitenkin niin lähellä asutaan. What a small world nimittäin luin juttua siitä uudesta LCC:stä ja luin että hänellä on 3 v poika ja pojan nimi kuulosti niiin tutulta ja olin ihan kenellä on ton niminen poika. Noh sitten yhdistin sen tytön socceriin ja katsoin LCCn kuvaa ja kappas! Hän on siellä reunalla kanssani aina istuskellut ja katsellut poikansa ja mun hosttytön soccer-harjoituksia!

Day 29: Something that inspires you.

Tää on vaikee. Mikä mua inspiroi? Onnistumisen tunne. Sä oot tosissas antanu kaiken ja onnistut siinä mitä teet. Se riemu joka tulee sydämestä on mahtava. Jo muiden onnistumisen riemua katsellessa itselläni tulee tippa linssiin. Se on aitoa. Viimeisin vaikuttava onnistumisen tunne itselläni oli painaessani valkolakki päähän. Sen lakin näkeminen edelleen saa mut melkeen itkemään.


Another summer day
Is come and gone away
In Paris and Rome
But I wanna go home
Mmmmmmmm

Maybe surrounded by
A million people I
Still feel all alone
I just wanna go home
Oh I miss you, you know

And I’ve been keeping all the letters that I wrote to you
Each one a line or two
“I’m fine baby, how are you?”
Well I would send them but I know that it’s just not enough
My words were cold and flat
And you deserve more than that

Another aerorplane
Another sunny place
I’m lucky I know
But I wanna go home
Mmmm, I’ve got to go home

Let me go home
I’m just too far from where you are
I wanna come home

And I feel just like I’m living someone else’s life
It’s like I just stepped outside
When everything was going right
And I know just why you could not
Come along with me
But this was not your dream
But you always believe in me

Another winter day has come
And gone away
And even Paris and Rome
And I wanna go home
Let me go home

And I’m surrounded by
A million people I
Still feel alone
Oh, let go home
Oh, I miss you, you know

Let me go home
I’ve had my run
Baby, I’m done
I gotta go home
Let me go home
It will all right
I’ll be home tonight
I’m coming back home 
 
Michael Bublé - Home  


PS. 25 pv Suomeen!

Silver Bay nro 1

Huh! Ensimmäiset kolme kredittiä taskussa. Tai ne on taskussa kun saan esseet vielä valmiiksi. Kymmenen sivua kirjoitettavaa ja kaksi lausetta tehty. Hyvä minä! Mutta oli tooosi kiva viikonloppu suomalaisten seurassa.

Perjantaina siis starttasin kahdentoista ja yhden välissä pihastamme suuntana Silver Bay, NY. Matkaan meni noin 4h20min ja välissä kolme pikku pysähdystä. Ja jotenkin tuo matka vain katosi ja tuntu samalta kun Suomessa kahden tunnin matkat seuralaisten kanssa! Mutta saavuin Silver Bayhin ajoissa ja jau kun oli kauniit maisemat.

 

Kampuksen edessä oli Lake George ja sen takana kohosi tuntureita. Aivan kun Suomen lappi. Lisäksi ruoska-aika toi oman mausteen hommaan. Tuntureiden rinteet näytti pieniltä palapeleiltä erisävyisine oransseineen. Kampus rakennuskin oli nätti ja vanha ja Silver Bay on todellinen romantic destination. Okei ilman sängyn natinaa... Ja kyllähän siellä yhdet häätkit järjestettiin viikonlopun aikana (;

Perjantai meni huoneessa jännittäessä saapuuko sinne suomalainen R vai joku muu! Ja pitkän odotuksen jälkeen oveen koputettiin ja kiljunta ja huuto alkoi nähdessäni R:n oven takana. Oli hauskaa! Ehdin perjantaina ilmoittaa meidät haluamille kursseille (siel ei ollu jätskin tekoo :( )

Lauantaina alkoi sitten opiskelu ja tsiiiiiiiiiiisus. Mitään en oppinut. Eka tunti oli Holidays in America ja luulin saavani tietoiskua Amerikan juhlapyhistä, mutta ei niin ei. Opettaja oli keksinyt 365 omaa juhlaa ja meidän piti keksiä miten niittä vietettäisiin. Esim Lost sock memorial day. Hyödyllistä siis. 

Seuraava tunti oli tips to travelling to the USA. Siellä sit kuunnteltiin tätiä kuinka lapsia oli pelastettu sieltä täältä ja tuolta. Jei! 

Käteen ei noista tunneista jäänyt mitään! Lounaan jälkeinen tunti oli scrabbookingia eli askartelua. Oli hauskaa ja vihdoin sai tehdä jotain omaa ja itsenäisesti (=yhdessä R:n kanssa)

Tän tunnin jälkeen sitten vapaa-aikaa joka meni juoruillessa R:n ja R:n kanssa huoneessa. Lopulta lähdettiin valokuvauskierrokselle ja saatiin ikuistettua nätti ympäristö! 

Lauantai-ilta onki sitten ihan oma juttunsa. Ensiksi päivällisen jälkeen oli yhteistunti, jossa esitettiin näytelmä ohjaajan johdosta. Oltiin R:n kanssa (miten nii tehtii kaikki yhessä?) tuulilasinpyyhkijöitä! Oli ehkä hauskin tunti ikinä. Nauroin liikaa. Kesken näytelmän sitten lähti huoneesta valot ja sinne tuli mustia ukkoja meitä pelottelemaan. Silloin jo puristin R:n kättä ja toivoin että selviän elossa.

Näytelmän jälkeen jäätiin sitten odottamaan luokaan ja 15 ihmistä kerralla lähti ulos. Noh ulkona käveltiin muutama askel ja saavuttiin kummitustalon pihaan. Siinä pihalla meille kerrottiin kauhujuttuja talosta ja lopulta lähdettiin sinne sisälle. Olin paniikissa koko sen ajan kun siellä sisällä jouduin olemaan. Tärisin ja melkein itkin. Aivan pimeä talo, jossa ihmisä tulee vaan yhtäkki sua pelottelemaan ja paukuttaa ovia ja hyökkää selän takaa. HYI! Ehdin jo hengähtää kun näin ulko-oven että huh se on ohi. Eipä vaan ollukkaan. Ohjaaja sanoi "menkää tota polkua nii saavutte portille" "et oo varmaa tosissas?" "joojoo menkää vaa. Seuratkaa näit kolmea" ja kyseessä ei suinkaan oltu me kolme suomalaista tyttöä. Varauduttiin joka puun kohdalla että sen takaa tulee joku. Tie kaarsi koko ajan loivasti oikealle ja samalla sekunnilla kun sanoin "ton puun takana on joku" ja olin kurkkaamassa sinne niin kuulin karjuntaa, näin hullun kiiluvat silmät, "puuko" ja juoksevan miehen. Silloin melkein tuli itku. Ja olin varma että toi tappaa mut. Puristin molempien suomalisten käsiä ja yritin päästä karkuun sivuun. Se oli elämäni kamalin kokemus.

Loppuillan sitten sydän hakkas tuhatta enkä uskaltanu vessaan mennä. Ja maaliskuussa kun uudestaan tuonne mennään niin tota taloa lähellekkään en mene! Oon traumatisoitunu! 

Sunnuntaina herätys, valokuvaus tunti, pakkaus ja lähtö! Tunti oli kiva paitsi että ulkona oli kylmä. Otettiin 20 askelta ja kuva. 20 askelta ja kuva. Vaikka ite sanonkin ni sain kyllä hienoja kuvia :) Kotiin päin pääsin lähtemään jo 15 vaill 11 ja olin 15 vaill kolme kotona. Täällä minua oli vastassa pelkästään hostäiti mikä oli ehkä hauskinta ikinä koska saatiin rauhassa puhua hänen Lontoon viikosta ja minun viikonlopusta. Hostäiti alko selittämään mitä olivat tehneet viikonlopun aikana ja oli ihan että mitäs muuta tehtiin. "Ööö mä olin vaan kaks yötä pois?" "ai nii joo". Mutta siis ei oltu toisiimme nähty yli viikkoon niin tuntui paljon pidemmältä ajalta.

Tällä viikolla on Halloween luvassa. Keskiviikkona on LCCn järjestämät halloween-partyt ja  perjantai-illan luultavasti työskentelen. Lauantain on perheen järjestämät halloween-pippalot, johon olen mäkin saanut kutsua kolme suomalaista kaveria :) lauantai menee niitä valmistellessa ja sunnuntai-iltana on trick or treat-kiertua, johon perhe on ostanu minulle jo korinkin! Söpöä.

Ja TÄNÄÄN VOIN SANO, ETTÄ ENSI VIIKOLLA TULEE MUN VANHEMMAT ! JAUJAUJAUJAU! :)

Keep smiling

Scavenger Hunter oli AIVAN MAHTAVA! :) Oli niiiin hauskaa. Ryhmässäni oli kaksi tanskalaista ja Suomi K! Monen monta LCC-ryhmää tapasi siis Public Libarylla. (Kirjasto, jossa Carrien piti mennä naimisiin (; ) Siellä pienen tohinan jälkeen jokainen 4 hengen ryhmä sai tehtävävihon. Jokaisesta keräämästä tavarasta sai pisteen ja oikeasta vastauksesta pisteen. Piti kerätä esim:
- Tyhjä vesipullo
- Tyhjä limutölkki
- Empire State Buildingin lipunmyyjän nimikirjoitus
- Kiinalaisen ravintolan menu
- Kiinalainen juomasateevarjo
- USA postimerkki (postit on sunnuntaisin kiinni mut saatiin se silti)
- Syömäpuikot
- Kuminauha
- New York Timesin etusivu
- Jotain missä lukee I <3 NY
- Jotain missä on omena
- Kuva, jossa on Empire State Building
- Käytetty teatterilippu (SAATIIN SEKIN)
- Vieraan maan kolikko
- Starbucks kuppi
- Kortti hotellista
- Kuitti hotellista
- Metrokortti
- Käytetty junalippu
- Lentokoneen boardingpass

Kaikkea muutakin oli. Yhteensä näitä juttuja oli kaksi ja puoli sivua. Lisäksi oli kysymyksiä NYCistä toiset kaksi ja puoli sivua. Törkättiin kysymykset poliisin käteen ja täytteli niitä parhaansa mukaan. Sen jälkeen soittoa veljelle ja lisää vastauksia.
12.30 oli sovittu aika näkemiselle Madison Square parkissa ja 12.30 seisoimme edelleen Time Squarella. Äkkiä taksiin ja loppumatka juostiin kun Amazing Racessa. Ryhmäkuvien jälkeen oli aika ilmoittaa voittajat. Ja TADAA ryhmä numero 100 oli sijalla 3! Hyvä me. Palkinnoksi saatiin ruhtinaalliset 10 dollarin arvoiset lahjakortit forever 21. Vaikka kauppaa inhoan niin kortti on kyllä HIENO. Jää varmaan käyttämättä mutta tallessa sen pidän.

Seuraavaksi kertomisen arvoinen juttu on mun uusi paraskaveri (ja ei se ei ole GPS) Sony Reader. Kyseessä on siis laite johon saa ladattua kirjoja ja sen jälkeen niitä voi lukea tuosta vempeleestä. Mahtava laite. Ensiksi hostit meinasivat antaa minulle heidän ylimääräisen, kunnes selvisi että se onki luvattu kaverille jo. No sitten marssin Targettiin ja ostin itselleni. Autossa tajusin, että olin saanut touch editionin kun tarkoitus oli ostaa pocket edition. Noh aattelin että eipä se menoa haittaa mutta kotona kun sitä yritin lukea niin näin vain oman naamani heijastuksen. Eli eilen sitten marssin takaisin Targettiin ja vaihdoin itselleni oikean mallin :) Se on sopivan pieni, jotta mahtuu laukkuun ja saan kuljetettua monta kirjaa samalla kertaa. Ihana laite!

Tänään tyttö menee esikouluunsa ja on siellä täydet neljä tuntia. Mikä tarkoittaa au pair-kielellä: NELJÄ TUNTIA VAPAATA! Tänään on tarkoitus mennä ilmoittautumaan YMCAlle jäseneksi, käydä postissa vähä kyselemässä ja yleistavara kaupassa ihmettelemässä. Eilen laitoin skypen välityksellä tilaukseen Helsingistä luistimet. Täällä on lähellä jokun jäähalli missä on yleisöluistelua. JAU! Tytöstä tehään uus Laura Lepistö.

Tänään kanssa täytän opiskelulappuja ja yritän saada hostisältä shekin, jotta saan lähetettyä sen vaikkapa huomenna! Sitten olisi 3 credittiä jo puolessa välissä. Ja joulukuun alussa ehkäpä toiset puolet!

Koin perjantaina PAHAN vaatekriisin ja huone on myös sen näköinen. Äitii? Huominen 4 tuntinen kuluu liinavaatteita pestessä sekä huoneen siivoamisessa. Ehkäpä keskiviikkona tavarat ja elämä ois järjestyksessä edes sen verran että pääsisin salille! Hope so.

Syksy tänne tuli ihan pamahtaen! Pitkiä housuja ja syksykenkiä vaan käyttöön. Okei ei pidä valittaa. On täällä sentään vielä 18° astetta aamuisin ja päivällä saattaa mennä yli 20°! Mutta silti... syksy -.- Kesä on bättre! Tuli muuten eilen NYCin katuja tallatessa fiilis että hittolainen! Oon täällä oikeasti vuoden. Pääsen vuoden ajan kiertelemään näitä katuja ja koluamaan NYCin eri kulmia. Tuli aika mahtava fiilis!

Kotiin kun eilen pääsin niin hostäiti ilmoitti et kun hänellä oli tylsä päivä niin päätti koko päivän kokata mun lempiruokia! Nyt sitten jääkaappi pursuaa Janiikan ruokia eikä hostäitin tarvitse huolehtia saanko ruokaa. Ja nam sieltä löytyy kaikkia parhaita.

Nappaan teille kuvan tästä mun uudesta kaverista joku pv ja laitan sen teille näytille! I promise.

PS. Voin virallistaa päätöksen. Tänne minä kuulun. Tajuu ken tajuu.