What happened to me? You. You happened to me.

En tiiä mikä mysteeritauti tätä tyttöä nyt oikeen vaivaa; lauantain korvatulehdus joka hävis salamana. Eilen kuume joka hävis yhtä nopeasti. Nukkui koko päivän ja illalla oli ihan normaali ja samoin aamulla. Katsotaanko niin haen koulusta taas itkeän ja kuumeisen lapsen... Mutta toivottavasti ei :)

Pojille on ostettu ärsyttävät lelut. Tavallaan hyrrät mitä heitetään lattialle ja alkaa pyörimään. No a) kun heittä sen kovalle lattialle niin se meteli ja kolina on ÄRSYTTÄVÄ! b) ne on keksiny heitellä niit yhteen laatikkoon ja siit laatikosta lähtevä meteli on viel ärsyttävämpi. En vaan kestä sitä kolinaa, joten mun ollessa johdossa niillä leikitään vaan kellarissa tai omassa huoneessa. Ei siinä tilassa missä mä oon. Seinän takana jos oon hyvällä tuulella.

Ahh Greyn Anatomia on täydellinen tv-sarja. Ja ahh Antti Tuiskun Minun jouluni-levy on täydellinen joulucd.

Day 8: Picture Of The Last Place You Visited

Täähän vois nyt sit vaik tarkottaa viimesintä turistivierailua eli;

Turkki, Belek. Ihana paikka. Lämmintä. Uima-altaita. Hyvää ruokaa. Can I please go back?

PS three months!

Minä, sinä ja Äiti

Kotona! Jei! Paitsi aurinko ja se lämpö katos tossa johonki?

Oli kyllä kiva ja rentouttava viikko =) Ja hotelli oli aiiiiiivan ihana. Siitä voisi kertoa vaikka kuinka kauan, mutta enpä taida nyt jaksaa. Paitsi että se oli aiiivan ihana! Nojoo. Vikana iltana oltiin syömässä pihviravintolassa ja yhtäkkiä tarjoilija iski mun päähän cowboy hatun :D onneks seurueen muutkin jäsenet sai! Kukaan muu pöytä kyllä ei saanu. Sitte illan päätteeksi saimme palaute lapun täytettäväksi hotellista ja kehuin sen kyllä maasta taivaisiin! Ja lämmintä riitti. Parina päivänä kivuttiin yli 40°. Oisiki keskiviikon 45° ollu viikon paras saavutus. Siinä ei kauaa auringossa makoiltu tai olo oli kun grillatulla pihvillä.
Haluisin jo nyt uudestaan sinne.

CC:n toimitusajat niin sanotusti kusee. Sanoivat perheen varmistuttua, että hieman päälle viikko niin tulee viisumipaperit postissa. No liki 2 vk menny ja hiljasta on. Ei tässä muuten kiire ole paitsi, että viisumihaastatteluajat alkavat olla finaalissa. Enpä sen takia lähtöä haluaisi myöhästyttää. Noh maanantaina lähtee tiukaa tekstiä CC:lle sähköpostin muodossa.
Jotenkin aluksi suhtauduin kaikkeen "noh Turkin jälkeen" No nyt ollaan kohdassa Turkin jälkeen ja ahdistusta pukkaa. Aikaa on huomenna tasan 50 pv ja ensi viikolla on luvassa:
- rokotusten tsekkaus
- lääkärin leiman ja nimmarin perässä juoksemista
- viisumipapereiden perään huutelua
- toivottavasti viisumipapereiden kanssa puuhastelua
- lentorahtien selvittelyä
- palkan perässä juoksemista

Tuon kaiken jos saan tehtyä ennen juhannusta niin plussan puolella ollaan selvästi! Sitten heinäkuulle jää pelkästään tuliaiset. Ja tietty viisumihaastattelu, mutta se on nyt pienin asia viisumiasioista. Ensiksi jos saisi ne paperit!

Lentokoneessa tänään tuli hui-olo ensimmäisen kerran. Tai toisen tai jotain sinne päin. Vuoden olen poissa Suomesta. Poissa perheen ja sukulaisten luota. En pääse yhtiin rippijuhliin enkä ylioppilasjuhliin ja ja ja. Mutta panikointi kuuluu asiaan. Pian lennän yksin Atlantin yli ja elän USA:ssa vuoden. Aloitan siellä uuden elämän, josta minut taas vuoden päästä revitään pois. Mitä järkeä? Vissiin paljonkin kun siihen olen ryhtynyt.
Näiden kysymysten lisäksi päässä alkoi pyöriä ajatuksia, mitä jos olenkin "huono"? mitä jos perhe ei tykkääkkään minusta? Haluan olla hyvä ja elää unohtumattoman vuoden ihanien ihmisten kanssa. Sen kyllä tulen saamaan.
"Kun annat paljon, sinulle annetaan paljon" Näillä mennään!

Onneksi on paras äiti, joka kärsivällisesti jaksaa kuunnella ja auttaa minua. Mitä tekisinkään ilman sinua, äiti? :)

2 kk

Se ois sitten 2 kuukautta täällä enää jäljellä. Sitten sujahdan teleporttauslaitteellani USA:han. Tai sitten ihan lentokoneella. Vaikka onhan tässä kaksi kuukautta jollakin aikaa suunnitella mulle teleporttauslaite. :) toivossa on hyvä elää!

Ylihuomenna aamuja olisi jäljellä 59. Eli alle 60 jos joku ei huomannut. Pelottavaa. Tällä hetkellä olen todella rauhallisin mielin. Perheen paketin sain juuri valmiiksi ja se pitäisi huomenna viedä postiin. Siitä tuli kyllä tosi kiva vaikka itse sanonki! :) lapsille omat kirjeet, valokuvia, Suomesta tietoa ja perheelle kirje. Nyt sitten pohdin pitäisikö hommata jostain pieni Suomen lippu tuonne mukaan vai ei. Noh mietin sitä illan.
Viisumin kanssa ei ole tällä hetkellä oikein mitään tehtävää, joten odottelen kirjettä CC:ltä. Toivon hartaasti että tulisi ennen Turkin matkaa niin saisin sieltä vaikka varattua sen haastattelu ajan. Kansainvälistä ajokorttia tuosso perjantaina odottelen. Pitää vaan jemmata se sitten varmaan paikkaan, jotta ei häviä :D
Sain eilen tuon terveystarkistus lapun takaisin omalta lääkäriltäni ja ylläri oli unohtanu laittaa nimmarin ja leiman siihen! Pitää soitella ajanvaraukseen ja udella kuis tää homma hoidettas. Aikaa en sen sekunnin takia varaa!

Turkkiin ois sitten lauantaina tarkotus karata. Sieltäkin laitan kortin kyllä perheelle. :) pitää valkata joku superkiva! Turkkiin meitä lähtee seitsemän hengen ryhmä rämä. Porukat, minä ja 4 sukulaisnuorta! Huippua. Meiän huoneen parvekkeel on 2 poreammetta! LIKE. Muutenki ahh se hotelli. Vesipuisto ja kaikkea. En ota ku bikinit ja hammasharjan. Näillä mennään koko viikko.

Tonne mä meen! :)