Ikävä on tunteista ikävin.

Voisitko tulla takaisin? 

Välillä toivon että ois vasta toukokuu ja oltais vasta DCssä K:n kanssa. Välillä toivon että ois se ilta kun viimeisen kerran halaan K:ta ja itken silmäni pihalle. Välillä toivon että olisi perjantai ja olisin jo matkalla Suomeen. Jos alku oli tunteiden vuoristorataa niin tällä ei enää edes löydy sanoja. Tässä mennään turbotehoilla ylös ja alas, kyyneleistä hymyyn, innostuksesta ahdistukseen. Just nyt... jos vaan saisin nähä K:ta ja jutella. Se ois se mitä mä tarviin. Tuu takas. 

Norway

Istuin skypessä Suomi K:n kanssa kun totesin "Oho! Oslossa on räjähtäny pommi". Sillon ei vielä tiedetty kuinka pahasta tuhosta olisi kyse. Se oli vasta ensimmäinen otsikko ja uutinen sisälsi varmaankin yhden lauseen. Muutama tunti siitä eteenpäin tunsin valtavaa myötätuntoa norjalaisia kohtaan.

Meidän ihana lintukoto Norja. Ei siellä tapahdu mitään. Norjassa on kuninkaallisia, jotka menee aina naimisiin ja saa lapsia. Yhtäkkiä Norja on koko maailman tietoudessa, eikä valitettavasti sillä parhaalla mahdollisella tavalla. Kaksi pommia ja nuorisoleirin ampuminen. Ei voi olla kysymättä ensimmäiseksi; miks? kuka tekee tuollaista? mitä pahaa ne nuoret ovat tehneet?

Illalla nukkumaan mennessä uhriluku oli 15. Heräsin ja silmiini pamahtaa luku 92. En tienny miten reagoida. 92 ihmistä surmattiin turhaa. 92 surmattiin koska yhdellä ihmisellä on niiiiiin paha olla että purkaa sen väkivallalla. Miksi maailman pitää olla tälläinen?

En tunne edes enää sietämätöntä vihaa tuota miestä kohtaan. Ainoastaan tunnen suurta surua ja myötätuntoa noita perheitä kohtaa, jotka läheisen menettivät. Kuinka monta menetti parhaan kaverinsa? Kuinka moni menetti lapsensa? Tai lapsenlapsensa? Koska tuo voi tapahtua kenelle vain niin toivon kaikkien olevan norjalaisten tukena tällä hädän hetkellä. 

Tällä tekstillä haluan osoittaa että norjalaiset ovat ajatuksissani. Läheisensä menettäneet tarvitsevat meidän kaikkien tukea nyt, vaikkakin vain lämpimien ajatusten muodossa tai kynttilänä ikkunalaudalla. Noiden 92 muisto eläköön aina sydämissämme.

"It's time to move on;
even though I'm not ready.
I've got to be strong,
and trust where you're heading.
Even though It's not easy;
(not easy),
right now the right kind of love...
Is a love that lets go"

ps. kuva on täältä

pps. Love that lets go - Hannah Montana

Minä täällä hei!

Mulle kuuluu ihan jees hyvää. Vähä on yksinäistä kun K lähti enkä oiken tiedä miten päin olla. Kavereiden kanssa hengailu ei ole enää sama asia; ei ole sitä tuttua ja turvallista ihmistä joka tietää sinusta kaiken, tietää sun perheestä (jep äiti ja sari kaaaaikki likaiset yksityiskohdat teistäkin) kaiken, joka tietää aina miten suhtaudut asioihin, joka tietää kaiken hostperheestäni, au pair vuodestani. Kun se ihminen joka tän kaiken tietää ja lähtee kaliforniaan (laattaamaan, terkkui!) niin mitä jää jäljellä...

Ilmiselvästi viikko jonka aikana olen katsonut 6 uutta elokuvaa. Illat makaan peiton alla ja katson elokuvia elokuvien perään. Lapset ajaa päivällä au pairin hulluuden partaalle (ihana ihana ihana 8v, en oo selvittäny onko kyseessä jälkiuhmaikä vai yyberesiteini, kumpi ikinä onkaan niin me don't like). Päivisin lasken sekuntteja että tulee ilta ja iltaisin lasken sekuntteja että pääsen nukkumaan... my life sounds exciting and def not-so-despressing?

Noeii vain! Kyllä mä hymyilenki vaikka aika pitkälti tuo yllä oleva pitää paikkansa. Olen iloinen täällä mutta olen myös iloinen että huomenna on enää 5 viikkoa kotiinlähtöön. Ja tiedän ja kauhulla odotan ensi maanantaina; silloin iskee... krapula.

Koska

24h ja näen sielunsiskoni! Sydän repeää onnesta enkä tiedä laskenko tunteja, minuutteja vai sekuntteja. En tiedä oonko näin päin ja toistepäin. Siis iiiiiiiiiiiiks kuinka mahtavaa! Vasta oltiin trainign schoolilla, vasta oltiin täällä meillä, vasta oltiin silverissä, vasta suunniteltiin kuinka nähdään ainakin kerran kuussa, vasta törmättiin New Yorkissa, vasta oltiin philissä ja sitten... kuusi pitkän pitkän pitkän pitkää kuukautta ilman mitään. Paitsi skypeä ja puheluite ja tekstareita ja kyyneleitä ja rakkauden tunnustuksia ja muuten vaan lähetettyjä oot ihkuin viestejä. Tämä kaikki kiteytyy 24 tunnin päästä.

Niin ja jos tänä vkl mennään johonki torakkamotelliin niin sitä seuraava vkl tai su-ma yö nukun sviitissä Bostonissa. Muahahha! Löysin netistä huisin tarjouksen ja lähdemme siis J:n kanssa Bostoniin juhlistamaan sini-valko-puna-päivää eli 4th of July eli USA:n itsenäisyyspäivää. Kannattaiskohan jostain selvittää mitä siellä kannattaa ees tehä? Noo.. PYHPYH. Laput silmille ja menoks!

Elämä on hauskaa mutta silti pala siitä puuttuu. :)

Good-bye

Päivä, jonka tiesin tulevan, jota kuitenkin pelkäsin, jota en halunnu kohdata. Se ilta tuli eilen. Hetkeksi jopa unohdin miksi ollaan päivällisellä sillä porukalla ja siellä paikassa. Hetkeksi uskalsin jopa nauttia illasta ja vain hymyillä ja nauraa. Kuitenkin... ilta päättyi monen tunnin kyynelehtimiseen. Suomi K pakkasi siis tavaransa ja lähti Bostonin kautta kohti rantaa ja lämpöä (jotka ois myös löytyny täältä CTstä ilman monen tunnin lentoa!).

Muistoja meidän 10 kuukauden yhteiseltä taipaleelta on satoja ja tuhansia. Useimmat niistä naurattaa ja saa posket kipeiksi. Eilinen ilta, lahjat ja hetket kuitenkin saa mielen täyteen kaipuuta ja ikävää, mikä johtaa kyyneleisiin poskilla. Mutta kyyneleet ei tapa. Ikävä saa mielen täyteen myös kysymyksiä kuinka tästä jatkaa, mutta uusi arki pitää vaan rakentaa ja onneksi onneksi onneksi onneksi onneksi onneksi viikonloppu on kohta täällä ja sielunsiskoa saa taas halata.

"Oon onnellinen et mä lähen eka" Suomi K. Enempää ei sanoja tarvita.

Elämäni parhaat 10 kuukautta.

Also known as summer!

Jei, tääl on kesä taas! Pari päivää tota sadekakkaa riittikin. Ei vaan oo mun juttu. Alkuviikosta oli kyyyylmää joten kohtasin monen monta vaatekriisi; mitä puen päälle? voiko pitkissä housuissa elää? ahdistaako ne? eikö topilla voikkaa kävellä +14 asteessa? Hauskaa oli.

Tää viikko on menny pienessä sumussa. Tiistaina tuntu että viikkoa on eletty jo 100 vuotta mutta nyt on taas olo että herran isä nyt on jo torstai. Mutta... Torstai tietää läksiäisiä K:lle. Läksiäiset K:lle tietää ensi viikon tiistain lähestymistä, mikä taas tietää... ikävää. Onneksi kuitenkin ensi viikon (ELI IHAN IHAN IHAN IHAN JUST) perjantaina Delawaren soulmate kirmaa tänne mun luo ja lauantaina lähetään Niagara Fallseille ja Kanadaan. Huisia. Jo ensinnäkin tuo roadtrip ja se että Delaware on mun kanssa taas täällä. Maaaahtavaa etten sanois!

Tänään on tytön last day of pre-school eli koulun jälkeen tytöt lähtee juhlistaa tätä elämän hienointa päivää jätskille. Huomenna pojilla loppuu koulu (ja tottakai sen kunniaksi ukkostaa ja sataa, vaihteeks) ja sitten yks viikko au pair raapii päätään ja yrittää pitää lapset aktiivisina. Sen jälkeen alkaa kesäleirit ja au pair nauttii rauhasta again.

Tänään on myös edessä ongelma nimeltään amerikkalainen lääkäri. Nimittäin tämä tyttö kirmaa (toivottavasti) lääkäriin. Nyt miltein viikon ajan on käsissä ollu todella outoja ja todella kutisevia näppylöitä. Se kutina ottaa päähän. Ekaks on näppylöitä mutta sitten ne kohoaa pienen pieniksi vesikelloiksi että ihan normaalia ihottumaa ei oo. Mutta ehkä se lääkäri setä/täti/mikälie osaa kertoa mitä ne on. Nii ja sormet, varpaa, korvat, ripset, kaikki ristiin että tää vakuutushomma menis tsiusukkelaan. En haluu olla 15 000 dollarii köyhempi.

ÄITIN PÄIVÄ !

Ensinnäkin hyvää äitienpäivää ympäri maailmaa! :) Erityisesti hyvää äitienpäivää omalla iiiiiiiiiiiiiiiihkulle ja parhaalle äitille! Plus kaikille varaäiteille, joita mulla on (jep sinä Sari).

Tää päivä vaan korosti ikävää, joten tää viikko ei todellakaan oo menny kauheen kauniisti. Sellasta pientä vuoristorataa, joka tähän hommaan kuuluu. Ja hei; se mikä ei tapa niin vahvistaa. Eli kotiin tulee yyberistikasvanut ja vahvistunu 21-vuotias nuori nainen! Oottakaahan vaan sitä.

Tässä ikävän kourissa ja CCn touhuihin kyllästyneenä tein päätöksen että lähdenkin jatkamaan elämääni Suomeen. Lähtöpäivä tulee olemaan 29.7 eli kaks ja puol kuukautta siihen että amerikan ihme tulee takas! Eli Suomi varaudu!

Turha ees kysyä oonko kuinka innoissani tulossa kotiin?

Ikävästä ja muista huolista huolimatta; life is good! 

No naurattaako?

Jei! Saavutin 21-vuoden iän! Hiphehurraa. :)

Tää viikko on menny ihan normaaleissa merkeissä. Vihdoinkin arkeen palaten. Iltapäivät on vaan ollu ehkä tavallista vilkkaampia ja au pair juoksee ja kaahaa paikasta a paikkaan b ennätyksiä paukuttaen. Perhe on laittanu kellarin uusiksi ja nyt sieltä löytyy juoksumatto ja biljardipöytä! Varsinkin jälkimmäinen on ollut koulun jälkeen monesti käytössä. Ja yhtä monesti on pojat ottanu au pairilta niin sanotusti turpaan biljardissa! Kerran nuorempi voitti ja ne voitonjuhlat kesti monta päivää.

Miten extendaus etenee? Tässähän tämä. On ollu matcheja mutta en oo jaksanu niistä tänne kirjoitella kun jotenkin tuntuu ettei kukaan ota yhteyttä. Sitten saatte lisätietoa kun joku vihdoin ottaa yhteyttä. Perhe valitsi uuden au pairinsa ja nyt ollaan keskusteltu mun viimesestä päivästä täällä ja se kyllä nostattaa kotiintulokuumetta ihan tajuttomasti. Mutta katsellaan ajan kanssa mitä tässä vielä käy :)

TV-kaista käy kuumana kun seuraan Suomen otteita jääkiekon MM-kisoissa. Tytöstä on tullu todellinen leijonafani! Tekis mieli tilata sille jo pieni suomen pelipaita. Se ois niin söpö! Paitsi etten kertonu et USA pelaa kanssa samoissa kisoissa... Hahha!

Äiti ja iskä osti mulle aivan mahtavan kirjan! The happy book. Se on täynnä tehtäviä, jotka liittyy aiheeseen; mikä tekee sinut onnelliseksi? Täytän sitä koko ajan ja joka paikassa. Mahtavaa!

Jotta vielä vähä voitas hyppiä asiasta asiaan niin tää päivä sai au pairin hymyn taas hyytymään. Isä lähti töihin ja 10 min ja netti lakkas toimimasta. Taaaaas. Noh siinä sitten pähkäilin ja kiristelin hampaitani. Seuraavaksi tajusin myös että autoni tulee olemaan jumissa kauan rekan takana. Eli istuttiin netittöminä ja autottomina kotona. Naurattiko? EI. Kysykää vaikka äitiltä.

Voi Mamma Mia!

Wääää! Anteeksi. Melkeen viikko meni. Hupsista. Kuinkas tässä nyt näin kävi?
Okei tässä on ollu nyt aikamoista haipakkaa tää meneminen enkä kotona/tietokoneella kauhean montaa sekuntia oo viettäny. Mutta yritän nyt vähä päivitellä tapahtumia!

Torstai ja perjantai oli kaiketi melko normaalit päivät koska mitään ihmeellistä ei muistu mieleen. Perjantai-iltana kuitenkin raahauduin juna-asemalle ja tsukutin junan kyydissä taasen New Yorkiin. Äiskä ja isukki tuli sinne Miamista eikä iskän aikataulu nyt ihan pitäny paikkaansa! Hotelli oli taasen kerran tapahtumien keskipisteessä eli Time Squarella. Perjantaina pelkää illallinen naamaan ja sitten nukkumaan.

Lauantaina kiidettiin taksilla SoHon kaupunginosaan vähän kauppoja kiertelemään. Oli tosi söpöä aluetta ja maailmanmatkaajat Rouva ja Herra X näkivät myös vähän muuta New Yorkia. Ostoskeltiin ja syötiin hyvin. Illalla sitten kiidimme Disney-kaupan kautta Winter Garden Theateriin katsastamaan mikäs muukaan kuin Mamma Mia! Oli aivan ihana musikaali. Itse pidän leffan musiikkia parempana, mutta johtuu varmasti siitä että elokuvaan saadaa tekniikalla niin hyvin kaikkea mahollista. Musikaalissa kuitenkin mennään aika pelkistetyllä linjalla. Mutta itse näytelmä oli parempi kuin leffassa; sai nauraa ja nauraa ja nauraa! Itseäni ihmetyttä Amerikkalaiselle mittapuulle suhteellisen ronski kielenkäyttö. Lopussa sitten jengi tanssi käytävillä ja paikoillaan. Oli iiiiiiiiihan mahtava vappu!

Sunnuntaina poikettiin kenkätaivaaseen eli Macyksen viidenteen kerrokseen. Sieltä muutamat kengät löysi tiensä niin mun kuin äidinkin vaatekaappiin. Hups. Sitten ybermakeella vuokra-autolla sujautettiin CThen ja pikaisen hotellilla käymisen jälkeen kohti Cheesecake factorya! Siellä syötiin ja tsihihhiiii mulle laulettiin ja sain kakun päälle kynttilän! Oli kyllä taas hauska kokemus. Varsinkin ilta höystettynä äitin kuvaamislahjoilla! 

Eilen oli sitten aika palata sorvin ääreen eli töihin! Väsytti aamulal yllättäen ja jotenkin ehkä nyt elämä rauhoittuu tän kaiken lomailun jälkeen. Eilen kuitenkin iltapäivällä käytiin melkoisen pohjalla koti-ikävän kanssa ja olin valmis ilmoittamaan CClle että pliis haluun lennot Suomeen elokuun alussa. Noh kuitenkin nyt pari viikkoa odottelen (matchejakin) ja katselen fiiliksiä. Koska koti-ikävä on niin rinnastettavissa nyt synttäreihin ja vanhempien lähtöön. Eiköhän se taas tästä!

Jotenkin tuntuu että veturi taas menee niin kovaa tässä elämässä ettei mitään rajaa! Yhtäkkiä on aina viikko hävinnyt ja sitä mukaan kuukauden häviävät. Jos perhettä ei löydy ja kotiin palaan niin ylihuomenna siihen on 3kk jäjlellä. Kuinka tässä nyt näin kävi? Uudestaan... Tämä viikkokin menee pikälti synttärien takia melkoisessa tohinassa ja viikonloppukin taas vaan hujahtaa. Ennemmin kuin huomaankaan niin olen taas viikon vanhempi ja on taas tiistai.

Mutta nyt on toukokuu ja se on se paras kuu vuodesta! Kevät on ihanaa ja on lämmintä (paitsi Suomessa). Joskus syksystä ajattelin kun kotikatua ajelin että miltähän tämä kaikki näyttää talvella ja kuinka olen täällä vielä talvella että sen kaiken näen. Nyt on talvi ohitettu hyvän aikaa sitten ja nää ajatusket palas päähäni. Puissa on kuitenkin taas lehdet ja ruoho on vihreää myös aidan tällä puolella.

Home sweet home?

Loma takana ja tukka edessä.. eiku. No anyway virallisest kaksi lomaviikkoa ovat nyt takana päin, mutta ehei se ei silti tiiä mulle 5 ja puolen kuukauden työputkea (; Nimittäin mua hemmotellaan vielä yhdellä ylimääräisellä lomalla, jolloin tää neiti lähtee kärventelemään auringon alle!

Viikko Suomessa tuntui taas pitkältä ja lyhyeltä samaan aikaan. Paljon tapahtui ja hauskaa oli. Jotenkin noihin lomaviikkoihin tunkeutuu aina niin paljon menoa ja meininkiä että tietokoneella ei edes ehdi käydä. Varmaan tuon tekemisen runsauden takia myös viikot tuntuvat pitkiltä? Täällä arjessa taas kun ne tuntuvat vain hurahtavan ohi. Okei tää viikko vois kyllä jo hurahtaakki perjantaihin!

Tänne tulo oli pitkä ja puuduttava. Lento vaan jatkui jatkui ja jatkui. Jälleen kerran passport controllis oli piiiiiiiiiiiiiiitkä jono, kiitos kolmen samaan aikaan saapuneen lennon. Ja kiitos tämän jonon missasin kuljetukseni kotiin kolmella minuutilla. Okei en ois missannu jos täti joka asiaa hoiti ois viittiny VÄHÄN nopeammin näpytellä sitä tietokonettaan. Mutta lopulta pääsin kotiin tunnin aikataulussa jäljessä ja suunnistin suoraan sänkyyn. Nukutti melko hyvin.

Mikäli en teille kertonut vielä sänkykatastrofista jonka kohtasin viimeisenä yönä täällä ennen Suomen lomaa niin pohjatippui ja koko sänky oli vinossa. Sitten hiippailin herättelemään hostit siinä puol 12 yöllä ja hostisä kiltisti sänkyäni korjaili. Asian pointti oli se että nyt kun tulin niin tadaa! Koko sänky oli korjattu. Nyt (ei pitäisi) pohjan enää tippua ja jalkojen kolista. Mahtavaa! Ikinä ennen ei muuten oo selässä tuntunut noi pitkät lennot mutta eilen selkää sattui kahden tunnin jälkeen. Jossa kohtaa muuten tiettyjen syiden takia lopetin elokuvien katselun ja tuijotin korkeusmittaria kuusi tuntia. Olikohan sillä tekemistä ajan mateluun?

Nyt kuitenkin eletään sitä kuuluisaa ensimmäistä työpäivää loman jälkeen ja melkoisen tahmeaa on. Aamulla herätessäni vasta tajusin olevani taas täällä ja tuli ähh-olo. Ennen lähtöä jo kärsin pienistä koti-ikävän oireista, joten osasin odottaa lähdön ja paluun olevan edellis kertaa vaikeampaa. Mutta viikon vierähtäessä ohi niin varmasti olo helpottuu ja aurinkokin alkaa taas paistaa.

Lentokone tulvi kehä-3:sen ulkopuolisia ihmisiä sillä heillä vasta lomaviikko alkoi. Takanani istui kaks poikaa (tai miestä, taisivat olla lähemmäs 30 ku 20) ja hakkasin heidän kanssaan päätä seinään. "Vähänkö tää kapteeni on tyhmä ku laskeutuu tällee kierrellen ja kaarrellen. Eihän tässä oo mitään ideaa! Oisin paljon parempi" Noniin eihän sille varmaan oo ku syynsä että miksi kierellään ja kaarrellaan kohti oikeaa kiitorataa. "Kato tuol näkyy toi New Yorkin.. toi.. mikä se oli...noh keskusta! Mikähän toi korkee talo on?" Veikkaisin empire state building... Ai niin ja kutsutaan myös Manhattaniksi. Ymmärrän, ymmärrän että ihmisillä on ensimmäisiä kertoja lentokoneessa mutta ei silti näitä ajatuksia kannata laukoa liian kovaan ääneen. Teki mieli kääntyä ympäri ja sivistää vähän kaksikkoa.
Koneessa tuli myös home sweet home-olo kun kuunteli "vou tää on ku leffoista!" "kato tollasii niil on leffoissa!" "Vou tää on amerikka!" "vou toi on New York!" Vou sitä ja vou tätä. Vou sille että mä asun täällä!

Suomessa oli muuten METRI TOLKULLA lunta! Meillä on sellanen patio talon ja huvimajan välissä jonka reunassa menee aita (ja kaikki ymmärs!). Sen aidan ylimmät kohdat on korkealla aka mua ylempänä. Jos siihen patiolle oisin hypänny niin lunta ois ollu varmaa lähemmäs kaulaa. Plus niitä lumikasoja ja valleja oli kaikkialla. Olin huuli pyöreenä ja silmät kysymysmerkkeinä. 

Mutta nyt suihkun ja turhan föönauksen kautta kauppaan ostaa marjoja ja hedelmiä! Turha föönaus koska tuolla sataa vettä kuin... Että kohta oon märkä uuestaan!

PS unohin mun monen monen monen vuoden lemppari kynän lentsikkaan! :( SNIIIF
PPS. olipa mulla paaaljon asiaa! (sori E, tiiän et tykkäät ku mul on lyhyitä juttuja!)
PPPS. huomen on maaliskuu ja se on OFFICIAL ENSIMMÄINEN KEVÄT KUUKAUSI! Japa-dapa-duu!

Valentine's day !

Vaikkakin viikonloppu sisälsi melko monta joopas, eiku, eipäs, ehkä sittenki ja voitaskohan - lausetta niin se oli superhyperhauska jälleen kerran! Leffaan ei päästy perjantaina eikä eilen vaan vasta tänään, sunnuntaina! Muutama mutka siis matkassa. Mutta oli hyvä elokuva ja sai taas nauraa ihan kunnolla, No Strings Attached vie kylläkin voiton.

Lauantaina tuhlattiin rahoja Woodbury outleteilla. Sinne ajaa sellaisen tunnin tästä meiltä ja sieltä löytyy 220 outlet kauppaa. Viimeksi kävin siellä perheen kanssa ja paikka oli täynnä. Ihmisiä pursui joka kaupasta. Nyt siellä oli toooosi hiljaista. Oltiin kuitenkin niin aikaisin liikeellä. Oli taas hauskaa... mutta mihin ne rahat hävis?!

Huomenna starttaa taas uusi viikkoa ja se viikko sisältää lomalle lähdön! Vaikka täällä onkin kuinka kivaa niin on se myös kiva välillä saada taukoa. Jaksaa taas. Niiiiin ja huomennahan on ystävänpäivä! Täällä päivä on enemmänki rakastavaisten päivä kuin Suomessa. Hostvanhemmat lähtee (yllätys!) ulos ja au pair vahtii lapsia. Eli monen monta hassun hauskaa työtuntia huomenna tiedossa. Voinkohan ekan kerran tosissaan sanoa tehneeni töitä? 

Miten muuten täällä sitten eläminen nyt sujuu... Tämän viikonlopun riesa on ollut koti-ikävä. Perjantaina alkoi sellainen kutkuttava tunne että oi pääsispä kotiin ja elämään tuttua ja turvallista elämää. Nämä pienet karikot kuuluu tähän vuoteen ja ne selätetään :) Koti-ikävästä huolimatta oon yyyberonnellinen! Hassu tuo ihmismieli.

Kun Suomi lukee tätä niin Ihanaa Ystävänpäivää kaikki Ihanat ! 

PS. dark and twisted sistersien toinen puolisko on turvallisesti Delawaressa ! <3

The best time of your life

Tänään ei taas fiiliksellä juhlita niin kauheesti. Kirjoittelin aamulla onnellisesti esseetä Silver Bayta varten (jotka muuten pitää olla sunnuntaina valmiina, miksi tehdä jotain liian aikaisin?) ja kerroin lukio ajastani ja yhtäkkiä löysin itseni itkemästä. Se kuinka sain kertoa kuinka mahtavaa ja ihanaa aikaa lukio oli niin iski tikarin rintaan enkä voinut kuin itkeä ikävää. Lukiosta löysin myös ehkäpä maailman ihanimmat kaverit ja lukio oli vain parasta aikaa ikinä. Sen ohi tuskin tulee edes tämä vuosi kiilaamaan.

Koko päivän oon kuunnellut alla olevaa biisiä. Ehkäpä sekin on lisännyt alakuloisuutta tänään. Musiikilla on valtava vaikutus ihmismieleen. Mutta eipä nyt kiinnostais mitään yyyberhilpeetä musiikkia kuunellakkaan! Niille on sitten omat fiiliksensä (nimim. tanssinut yökkärissä ympäri kotia hostperheen ollessa muualla).

Tällä viikolla pojilla loppuu koulu kaks tuntia aikaisemmin ti, ke ja to eli nappaan ne aikaisemmin koulusta ja vietetään rauhallisia iltapäiviä kotona. Tai ainakin tänään on ollut rauhallista kun elohiiri (nuorempi poika) on playdateilla. Tänään sain muuten myös kuulla että meiän LCC-ryhmä hajotetaan kahteen osaan tai Darien erotetaan entisestä Stamford-Old Greenwich-Darien - ryhmästä. Ja toki kaikki parhaimmat kaverini jäi siihen toiseen ryhmään. Noh mutta näkee niitä sitten muualla kun kuitenkin niin lähellä asutaan. What a small world nimittäin luin juttua siitä uudesta LCC:stä ja luin että hänellä on 3 v poika ja pojan nimi kuulosti niiin tutulta ja olin ihan kenellä on ton niminen poika. Noh sitten yhdistin sen tytön socceriin ja katsoin LCCn kuvaa ja kappas! Hän on siellä reunalla kanssani aina istuskellut ja katsellut poikansa ja mun hosttytön soccer-harjoituksia!

Day 29: Something that inspires you.

Tää on vaikee. Mikä mua inspiroi? Onnistumisen tunne. Sä oot tosissas antanu kaiken ja onnistut siinä mitä teet. Se riemu joka tulee sydämestä on mahtava. Jo muiden onnistumisen riemua katsellessa itselläni tulee tippa linssiin. Se on aitoa. Viimeisin vaikuttava onnistumisen tunne itselläni oli painaessani valkolakki päähän. Sen lakin näkeminen edelleen saa mut melkeen itkemään.


Another summer day
Is come and gone away
In Paris and Rome
But I wanna go home
Mmmmmmmm

Maybe surrounded by
A million people I
Still feel all alone
I just wanna go home
Oh I miss you, you know

And I’ve been keeping all the letters that I wrote to you
Each one a line or two
“I’m fine baby, how are you?”
Well I would send them but I know that it’s just not enough
My words were cold and flat
And you deserve more than that

Another aerorplane
Another sunny place
I’m lucky I know
But I wanna go home
Mmmm, I’ve got to go home

Let me go home
I’m just too far from where you are
I wanna come home

And I feel just like I’m living someone else’s life
It’s like I just stepped outside
When everything was going right
And I know just why you could not
Come along with me
But this was not your dream
But you always believe in me

Another winter day has come
And gone away
And even Paris and Rome
And I wanna go home
Let me go home

And I’m surrounded by
A million people I
Still feel alone
Oh, let go home
Oh, I miss you, you know

Let me go home
I’ve had my run
Baby, I’m done
I gotta go home
Let me go home
It will all right
I’ll be home tonight
I’m coming back home 
 
Michael Bublé - Home  


PS. 25 pv Suomeen!

Perfect.

Voisiko kukaan tehdä mahdolliseksi olla monessa paikassa samaan aikaan? En halua Suomeen, mutta haluan Suomen ihmiset tänne. Tai haluan Suomeen ja nämä ihmiset sinne. Juuri puhuttiin lounaalla hostvanhempien kanssa kuinka mulla on 10 kuukautta aikaa pohtia mitä haluan tehdä Au Pair-vuoden jälkeen. En halua että mulla on täällä aikaraja. Jos elämä on nyt täydellistä niin eikö se voisi jatkua? Paitsi se ei ole täydellista ilman Suomen kavereita täällä. Rakastan molempia elämiäni. Kuinka monella muulla on kaksi mahtavaa elämää eri puolilla maapalloa?

My life is perfect. Yllä oleva kuva tulee itkettämään minua monetis. Se on kuin minä ja tyttö.

Ikävä on tunteista ikävin.

Pälä-pälä-pälä-pälä

Oon saanu nyt turbovaihteen päälle tän blogin kanssa. Voisin kirjoittaa kaikesta. Lalallallaa.
Tää päivä on virallisesti ensimmäinen kun olen edes hiukan tuntenut koti-ikävää. Voi johtua eilisestä skypettelystä. Mutta tämä kuuluu asiaan ja menee ohi :) Eilen tuli puhuttua I:n kanssa ja näin B:n myös. Kaipaan molempian ihan kamalasti. Halit heille :) Niitten jälkeen puhuin äitin kanssa, mutta se on jo nyt ihan normaalia. Sitten puhuin FBssä S:n kanssa, joka on myös USA:ssa vaihdossa. Tuli vain kaikesta tuosta niin haikea olo.

Mutta pää pystyyn ja nokka kohti uusia tuulia. Tänään nään uuden uuden au pairin, joka on ranskalainen. Hän on tullu perheeseen, jossa on au paireja ollut 5 vuoden aikana 15. Että katsellaan kauan siellä pysyy. LCC on patistanu ranskalaista ottamaan minuun yhteyttä. "Janiika is great and you will love her" Näin LCC oli kirjoittanu ranskalaiselle facebookissa. :) Piristi päivää mukavasti.
Tänä viikonloppuna (joko la tai su) näen suomalaista R:ää New Yorkissa. Hän asuu Central Parkin nurkilla ja on syyskuun alussa aloittanu vuotensa. Uusia kavereita siis!

Ranskalaisen tapaamisen jälkeen olisi tarkoitus käydä suihkussa ja peiton alta katsoa leffa :) Tai mahdollisesti alakerran tv:stä. Tänään kävin tytön kanssa kirjastossa ja mukaan tarttui: Up, Himoshoppaaja, Julie&Julia (IHANA IHANA IHANA IHANA) ja Up in the air. Up ja Up in the air on niin monesti kehuttuja leffoja että oli pakko lainata. Ensi viikon salirääkin jälkeen on hyvä heittäytyä sohvalle ja tuijotella noita. Lepposaa.

Sain lappu-lippusia opiskelupaikasta keskiviikkona. Niitä sitten lueskelin ja huomasin lauseen: Cell phones doesn't work here. Ja pakkauslistalta bongasin taskulampun. En pakosti halua tietää minne olen nokkani tunkenut, mutta kaipa sitä elossa selviää. Eräretki USA:n tapaan.
Niin ja tänää tytöllä oli uimakoulu ja tunnin jälkeen opettaja nappasi minua hihasta. Hän kertoi että H edistyy niin hyvin että voisi mennä seuraavalle tasolle. Pitää muistaa puhua hostäidin kanssa tästä asiasta.

Satoa lasten suusta:
"Mun hiukset leikattiin äitin hiustenleikkauskaupassa" tyttö 4 v.
"En haluis hikoilla tänää ku oon koko viikon jo hikoillu" poika 8 v.

Ekasta tuliki mieleen et pitää ens viikolla varaa kampaaja!

Olipa mulla taas hyödyllistä kerrottavaa. Paska läppä, mutta tulipahan heitettyä. :) Voi olla että huomenna löpisen lisää!

4th of July

Huisii! Tänää on niinku Independence Day in the USA ja vuoden päästä mäki oisin siellä mukana. Aika jännää. On kyllä ehdottomasti odotetuin juhla au pair-vuodelta. Thanksgivingiä moni on verrannut, että on vähän kuin Suomen joulu mutta ilman lahjoja. Ja no joulu on joulu. Mutta Suomen ja USA itsänäisyyspäivä juhlinnat eroavat melkoisesti. Jotenkin Suomessa tuntuu siltä että turhaa on kaikki kiinni kun ei ole mitään tekemistä. Paitsi sillä Suomen kermalla joka pääsee pressanlinnan juhlimaan. Ja BTW minähän olen käynyt siinä linnassa. Jepjep. Tosin ei ollu 6.12 eikä Tarskia näkynyt mailla eikä halmeilla, mutta kävinpä kuitenkin. Pointsit siitä.

Olin hieman historiallinen ja jopa kultturelli ja luin Grace Kellyn elämänkerran by Donald Spoto. Tykkäsin hurjasti! Aivan mahtava. Koko ihmisenä Grace oli niin mielenkiintoinen. Pitkin matkaa tuli olo, että tälläinen ihminen hän oli mutta sitten puskista tulee jotain joka taas muuttaa koko käsityksen.
Lähtökohtaisesti minulla ei ollu minkäänlaista mielikuvaa koko ihmisestä. Toki tiesin että joo on näytellyt ja Monacon ruhtinatar ja kuoli auto-onnettomuudessa. Mutta vailla minkäänlaista pohjatietoa tuohon kirjaan päädyin kirjakaupassa. Ja nyt täytyy myöntää hänen olleen aivan mahtava. Nousi People I like to see - listan ehdottomaksi ykköseksi. Kirjailija oli monen vuoden takaa Gracen ystävä ja ennen kuolemaansa Grace oli vitsaillut, että Donaldin pitää kirjoittaa hänestä elämänkerta vasta kun kuolemasta on kulunut 25 vuotta. Ja näin Donald teki.
Toki kirja antaa ehkä hieman ylistävän kuvan Gracesta. Ettei hänessä olisi yhtään vikaa näyttelijänä tai ihmisenä. Mutta kun pitää mielen realistisena niin hyvin kirjoitettu kirja. Grace Kellystä tuli tämän kirjan myötä kyllä esikuvani :)Eli suosittelen! Oli täydellistä riippukeinu ja ranta luettavaa.
Seuraavaksi ajattelin sitten USA:ssa tilata amazonista saman kirjailijan kirjoittaman elämänkerran Audrey Hepburnista.

Mielessä on ollut pitkään niin sanottu koti-ikävä kirjeen kirjottaminen. Tänään sitten sain tarpeeksi inspiraatiota siihen ja väkersin sellaisen itselleni. Nyt se odottaa kirjekuoressa :)
Kirje sisältää siis perjaatteessa rohkasusanoja itselleni vaikeille hetkille. Siinä on mustaa valkoisella kuinka ikävästä pääsee yli jos sellainen tulee ja mitä pitää tehdä. Kirjoitin kirjeen tavallaan kuin toiselle henkilölle ja joskus kun sen avaan niin jännä nähdä mitä kirjeestä ajattelen.
Tekstiin olen tosi tyytyväinen. Tuli oman näköinen teksti ja ne tarvittavat sanat mitä tarvitsen itseni rohkaisuun =) joten hyvä minä!

Mitään uutta ja mullistavaa ajatusta lähdön suhteen ei ole tullut. Lähtöön on koko ajan vähemmän aikaa ja päivä päivältä ajatus iskostuu päähäni kovemmin ja kovemmin. :)
Eilen mietin kovasti hostperheen tapaamista ja kuinka lapset minuun reagoivat. Ja pohdin myös, että mitähän ensimmäinen päivä sisältää sillä perheen luona olen jo 11 aamupäivällä, joten aikaa on runsaasti. Malttamaton olo on!
Pakkaus kanssa saatiin ratkaistua, että ongelmat vain katoavat tässä pitkin matkaa! Mutta se on pelkästään hyvä asia. En harmaannu täysin ennen lähtöä!

Jotenkin kun lähtö lähenee niin perussuomi-juttuja arvostaa enenmmän. Vuoteen ei niitä näe tai koe niin ne pitää painaa päähän tiukasti =) Kuten nämä valoisat ja lämpöisät kesäyöt...

I miss you already

Hiphei! Nyt on siis tuliaiset ostettu, joten enää odotellaan viisumihaastattelua. Eilen sainkin CC:ltä sähköpostia, että saivat lääkärintodistuksen ja nyt on kaikki tarvittavat matkaa varten hoidettu! Huii.
Ainii paitsi se lentorahti pitäs soittaa. No sen ehtii. Igen Panic.

Pakkaus on sellanen inhottava osa. Haluisin tehä sen jo nyt ku tiiän et tuun saamaan siitä harmaita hiuksia vaikka kuinka. Ni nyt ku se häämöttää tulevaisuudessa ni harmaita hiuksia pukkaa jo nyt. Mutta enhän mä nyt vielä voi pakkaa. Lähtöönkin on 41 pv viel. Ylihuomenna kympit taas paukkuu. Hurrjaa. Ja ylihuomenna on heinäkuu! Eli ylihuomenna voin sanoa, että ensi kuussa mä lähden!

Sain kuulla perheeltä eilen, että 20. päivä he lähtevät lomamatkalle ja jään yksin pitämään taloa pystyssä. Mahassa tuntuu kun ajattelen, että olen vieraassa talossa viikon yksin! Toivottavasti talo on pystyssä kun tulevat takaisin! Mutta edellinen au pair L tulee käymään siinä välissä vielä siellä mikä on tositositosi kiva juttu! =) varsinki kun lapset eivät silloin ole paikalla niin saadaan puhua ihan rauhassa ja tällee.
Plus sillon kun hostperhe on muualla niin varmaa lähen Virginiaan P:tä moikkaa :) plus katsastaa Washington.

Sain nyt L:n sähköpostiosoitteenkin joten pystyn olemaan häneen nyt yhteyksissä ja kysellä kaikkea mitä mieleen tulee :) ja tää info on kyl kallisarvoista mitä nykyiseltä au pairilta tulee. Hän on kuitenkin jo vuoden lasten ja perheen kanssa touhunnu.

Oivoivoi taas eilen kävin kummityttöä moikkaamassa (pusuja B) ja kauhea kun voi pikkusta tulla ikävä. Tänään jo pohdin, että kuinka selviän ilman murusta :( nytkin jo pohdin, että nään B:tä vasta kahden viikon päästä ni sydäntä raastaa! VUOSI ILMAN. Melkee. Kauhistus.
Synttärit hänelle pidetään 7.8 ja tuskin selviän kemuista ilman kyyneliä. Pitää kyllä päivä pari ennen mennä halittelemaan sankaria oiken urakalla :) mun raksupoksu.

Muttaa eipä tässä nyt sitten vissiin muuta kun että Suomen kesä on ihana tälläsenä !