Minä täällä hei!

Mulle kuuluu ihan jees hyvää. Vähä on yksinäistä kun K lähti enkä oiken tiedä miten päin olla. Kavereiden kanssa hengailu ei ole enää sama asia; ei ole sitä tuttua ja turvallista ihmistä joka tietää sinusta kaiken, tietää sun perheestä (jep äiti ja sari kaaaaikki likaiset yksityiskohdat teistäkin) kaiken, joka tietää aina miten suhtaudut asioihin, joka tietää kaiken hostperheestäni, au pair vuodestani. Kun se ihminen joka tän kaiken tietää ja lähtee kaliforniaan (laattaamaan, terkkui!) niin mitä jää jäljellä...

Ilmiselvästi viikko jonka aikana olen katsonut 6 uutta elokuvaa. Illat makaan peiton alla ja katson elokuvia elokuvien perään. Lapset ajaa päivällä au pairin hulluuden partaalle (ihana ihana ihana 8v, en oo selvittäny onko kyseessä jälkiuhmaikä vai yyberesiteini, kumpi ikinä onkaan niin me don't like). Päivisin lasken sekuntteja että tulee ilta ja iltaisin lasken sekuntteja että pääsen nukkumaan... my life sounds exciting and def not-so-despressing?

Noeii vain! Kyllä mä hymyilenki vaikka aika pitkälti tuo yllä oleva pitää paikkansa. Olen iloinen täällä mutta olen myös iloinen että huomenna on enää 5 viikkoa kotiinlähtöön. Ja tiedän ja kauhulla odotan ensi maanantaina; silloin iskee... krapula.

Koska

24h ja näen sielunsiskoni! Sydän repeää onnesta enkä tiedä laskenko tunteja, minuutteja vai sekuntteja. En tiedä oonko näin päin ja toistepäin. Siis iiiiiiiiiiiiks kuinka mahtavaa! Vasta oltiin trainign schoolilla, vasta oltiin täällä meillä, vasta oltiin silverissä, vasta suunniteltiin kuinka nähdään ainakin kerran kuussa, vasta törmättiin New Yorkissa, vasta oltiin philissä ja sitten... kuusi pitkän pitkän pitkän pitkää kuukautta ilman mitään. Paitsi skypeä ja puheluite ja tekstareita ja kyyneleitä ja rakkauden tunnustuksia ja muuten vaan lähetettyjä oot ihkuin viestejä. Tämä kaikki kiteytyy 24 tunnin päästä.

Niin ja jos tänä vkl mennään johonki torakkamotelliin niin sitä seuraava vkl tai su-ma yö nukun sviitissä Bostonissa. Muahahha! Löysin netistä huisin tarjouksen ja lähdemme siis J:n kanssa Bostoniin juhlistamaan sini-valko-puna-päivää eli 4th of July eli USA:n itsenäisyyspäivää. Kannattaiskohan jostain selvittää mitä siellä kannattaa ees tehä? Noo.. PYHPYH. Laput silmille ja menoks!

Elämä on hauskaa mutta silti pala siitä puuttuu. :)