June is here!

Kesäkuu tarkoittaa kahta asiaa; ensi kuussa tuun kotiin ja lasten koulut loppuu iiihan just. Koulujen loppuminen tarkoittaa enemmän töitä. Eilen siis otin asiakseni selvittää kaaaikki lasten leirit, jotta saan kalenteriini "kuoleman viikot" merkittyä. Eli viikot jolloin mulla on kotona lapsi nro 1,2 ja 3 all day long. Sounds like fun?

Lapset ovat kaksi ekaa viikko kotona au pairin seurana ja riemua lisää se että uimaklubi ei aukea vasta kun iltapäivällä. Eli aamupäivät menee vesisotaa sun muuta pihalla leikkiessä. Kahden viikon jälkeen sitten onkin onneksi jo aikaa rientää leireille ja au pair nauttii vapaudesta. Ehkä selviän kesästä ilman harmaita hiuksia?

Tosin niitä sain tänään jo miltein kyynelten kera. Nimittäin aloitin projektin nimeltä pakkaaminen. Miten ihmeessä tän tavaravuoren pitäs matkata Suomeen? Ilman siis että jään velkaa kellekkään isoja summia... Tänää sain pakattua "pienen" pahvilaatikon, joka lähtee toivottavasti huomenna kohti kotia. Sen jälkeen pakataan isompi ja sitten pitäs päästä tavaroineni Suomeen kahden matkalaukun turvin. Onneksi on aina takaportti nimeltä Staples mistä voi tiukan paikan tulle hommata laatikoita lisää ja lähettää niitä Suomeen.. Jos alan lähettää aina eri ihmisille ni ei posti tyypit ihmettele?

Toiveeni olisi että voisin nukahtaa ja herätä suomessa, ilman mitään näitä lähtö stressejä ja pakkaamisia. Ilman kyyneleitä kun sanon lapsille moimoi. Ehkä kuitenkin varaudun taas suunnitelma B:hen ja vaan olen ja nautin elämästäni täällä, jotta sitten minulla on omille lapsilleni kerrottavissa unelmieni kesä Amerikassa kolmen pörröpään kanssa. Joo tää kuulostaa loistosuunnitelmalta!

Kuullaan!