Life is hard...

Nyt sitten rykäisen ja kerron teille että mitä tänne kuuluu. Tänne kuuluu hyvää. Eilen oli masis päivä ja angstasin. Syitä en enää muista mutta tänää on siis jo parempi päivä. Oon miettiny monesti näinä päivinä että kuinka oon muuttunu tän vuoden aikana. Tiedän että olen, mutta haluan itse keksiä sanoin sen kuinka olen kasvanut. Totta kai tämän vuosi kasvattaa...

Lisäksi olen huomannut itsessäni piirteen että jos on huono olla henkisesti ni en hirveän helpolla sano sitä kenellekkään. Tämä juontaa juurensa pitkälle nuoruusvuosiin, kun pienestä tytöstä asti olen ollut se kuuntelija ja auttaja vaikeissa tilanteissa. Itse en helpolla ongemistani puhunut. Yritän parantaa "tapaani" koska jakamallahan se suru puolittuu. Ja äiti ei mulla ei oo nyt ongelmia että jätä terapiapuhelus jollekki muulle! :)

Pientä vihiä oon saanu että Suomeenkin on viimein saapunu helteet. Täällä ne on jo muutaman viikon jatkuneet ja tänään oli siis niiiin kuuma että hyvä kun aurinkoa enää pysty ottaa. Koko viikko kuulemma vaan kuumenee ja torstaina huidellaan jo 40° tienoilla. Jättekiva etten sanois. Vesileikkejä ja muuta huisin hauskaa on siis luvassa.

Eilen lähti eka paketti kohti Suomea ja laitoin sen UPSilla ja hinta on jotain niin mahtavaa etten uskalla edes sanoa sitä äänee. Okei johtuu siitä että siellä oli tavaraa yli 1000 dollarilla, joten vakuutus maksoi mukavasti ja vähän vielä päälle.

Viikonloppuna tein töitä töitä ja töitä. Ja otin välissä aurinkoakin ja käväisin West Pointilla. Mutta siis perjantai ja lauantai-illat meni työskennellessä. Lauantaina sain tehdä tosissani töitä (kiitos hostisovahempien, jotka ei tajunnut että joko ne tai mä laitan lapset nukkumaan) kun kaksi lasta huusi ja ulvoi. Isovanhemmat olivat hyviksiä ja mä sain pahiksen roolin eli kun isovanhemmat lähti ni mulle huudettiin ja raivottiin. Sounds fun, huh?
Lauantai päivä meni rannalla makoillessa ja aurinkoa ottaessa. Leppoisaa. Sunnuntaina startattiin roadtrip kohti tuntematonta määränpäätä. Päädyttiin kuitenkin USA:n yhteen arvostetuimmista sotilasakatemioista West Pointiin. Sitä aluetta ei oo muuten mitkään taliaivot suunnitelleet. Oli kuitenkin mahtavaa nähä sotilaita luonnossa samoissa tamineissa kun Army Wivessa. Huisia! West Pointilta (jonne muuten löydettiin muutaman laillisen ja laittoman motariuukkarin jälkeen) suunnattiin (HUPS) woodbury-outleteille. Mukaan lähti onneksi vain yhdet shortsit ja sisäänpääsy elokuussa festareille! Sisäänpääsy tulee olemaan ilmainen ja shortsit halvat. Mahtavaa.

Viime viikolla hostäiti täytti pyöreitä ja sunnuntai-iltana pääsin muistuttamaan että "40 on puolessa välissä 80!" ;) lähetti mut samantien yläkertaan pakkaamaan tavaroitani. Hahha! Tänä viikonloppuna (joka vois tulla jo) on suunnitelmissa joko lauantaina ottaa vain aurinkoa tai lähteä tutustumaan nerojen maailmaan eli CT:ssä sijaitsevaan Yale-yliopistoon. Huomatkaa kuinka rankkaa mun elämä on oikeesti tän työnteon ja auringonoton välillä! Sunnuntaina pakataan lapsi nro 1,2 ja 3 sekä hostvanhemmat ja au pair autoon ja suunnataan kahdeksi yöksi vesipuistoon! Hostäiti epäili että sen reissun jälkeen viimeistään haluan lähteä salamana kotiin. Se jää nähtäväksi ;)

Luvassa on HUIPPUotoksia West Pointilta, joten pysykää linjoilla! Kiitti ja kumarrus.

PS ainii ja RIP iPhone päästi itsensä puhelimien taivaaseen. Nyt olen ollut ma asti suomipuheliton. Toivottavasti uus puhelin saapuu postissa pian! Kädet jo tärisevät vieroitusoireista...