29.6 tarkoittaa sitä että on tasan kuukausi jäljellä. Tasan kuukausi siihen kun olen matkalla lentokentälle ja kaikki pakattuna. Huone tyhjänä ja valmiina uutta au pairia varten. Tasan kuukausi on siis aikaa pakata, purkaa, siivota ja pakata. Plus tietysti jäähyväislahjat perheelle...
Tuntuu siltä että vastahan tämän bloginkin aloitin ja mietin että kuinka jaksan muka kirjottaa jokapäiväisestä elämästäni jatkavalla syötöllä jonnekkin internettiin. Kuukaudet kuitenkin vain katosivat ja tekstejä on kiitettävästi jokaisesta kuukaudesta. Vieläpä melko tasaisesti!
Nyt kun ihan tosissaan miettii elämää taaksepäin ja koko vuotta. Ensimmäinen ajatus on että huisia olen ollut täällä miltein vuoden. Sitten... tulee ajatukset; vastahan oli joulu? vastahan oli 6 kuukautta täynnä? Vastahan tutustuin näihin ihmisiin? Kuitenkin tämä kaikki on tapahtunu ennemmin tai myöhemmin tämän 11 kuukauden aikana.
Kaikki aina sanoo kuinka nopeasti aika menee ja ite on vähä skeptinen että noinko on mutta kyllä täällä on taas yksi allekirjoittaja sille lauseelle. Jokaisesta sekunnista pitää nauttia, koska pian jokainen au pair huomaa olevansa enää kuukauden päässä lähdöstään. Vaikka kotiin tuloa odottaa ja on innoissaan näkemässä kaiken niin silti siellä takaraivossa on se suru tämän kaiken jättämisestä taakseen.
Kun tänne tuli niin pelotti tuntematon elämä.. uudet rutiinit ja uusi arki. Nyt tämä kaikki on tuttua ja tässä kuplassa on mukava elää. Ihmiset on tuttuja ja tiedät kuinka he reagoivat. Nyt tästä kuplasta on poistuttava ja se ihan tosissaan pelottaa. Täällä tiedät että maanantaisin ja keskiviikkoisin ajat kuin Mikä Häkkinen ja Heikki Kovalainen, Kimi Räikköstä unohtamatta ja yrität olla myöhästymättä enempää kuin 15 min jokaisesta harjoituksesta (välillä tuntuu että au pairin oletetaan rikkovan fysiikan lakeja). Tiedät mitä lapset haluavat, tiedät miten saat ne kuriin ja tyytyväisiksi, tiedät miten saat ne nauramaan ja mitä voitte yhdessä tehdä. Tämän kaiken tutun taakse jättäminen ei ole niin helppoa kun luulisi... Suomessa on arki opeteltava taas uudestaan. Etsittävä ne omat rutiinit.
Mutta siitä pelottavasta tunteesta huolimatta kotiin on aina kiva palata. Vaikka täälläkin elämä on hauskaa ja alun jälkeen olen ollut todella onnekas perheeni kanssa. Maanantaina taas todistettiin kuinka heitä ei kiinnosta paljon mokailen ja säädän lasten kanssa. Puhuu nimim. monesti pääset väärälle koululle päivässä?
Neljä viikonlopua jäljellä, joihin pitää tunkea kaaaikki mitä vielä haluan tehdä. Hurjaa. Mutta samalla.. kivaa. Tietää pärjänneensä vuoden omillaan ja vieläpä samalla hoitaneen kolmea vintiötä. Ei voi kun olla tyytyväinen itseensä! :)
MOM, I'M COMING HOME!
Etkö jää matkustelemaan siksi 13. kuukaudeksi?
VastaaPoistaEnn :))) suoraan kotiin!
VastaaPoistaVoi kultaseni, tämä blogi sai kyyneleet silmiini. Olen niiiiiiiiiin ylpeä sinusta. Halit mamma
VastaaPoistaVoi mun emppis liikkis symppis mammani!
VastaaPoistaEiko ois ollut helpompi menna lastenvahdiksi vaikka naapuriin, kun maana USA ei tunnu kiinnostavan sua patkaakaan.
VastaaPoistaItsensa kehuminen ois onnistunut siellakin.
Kiitos jälleen kerran ano kommentista. Jos noin ärsyttää; älä lue. Ja edelleen eipä taida olla pokkaa kommentoida omalla nimellä.
VastaaPoistaMiksi USAhan pitäisi lähteä Au Pairiksi sen takia että maa kiinnostaa? Kokemukset, kielitaito, eläminen perheessä?
Kuulostat melko katkeralta!
Niin, kukaan muuhan ei voi kritisoida kuin kateellinen ja katkera. Kiitos kysymasta, minun vuoteni amerikassa ovat sujuneet mita mainioimmin.
VastaaPoistaEn vaan ymmarra suomalaisten hyvin surullisenkin yleista asennetta, jossa vain suomi on hieno ja mahtava ja ainoa tutkimisen arvoinen. Olet hankkinut itsellesi mahtavan mahdollisuuden tutustua mita uskomattomimpaan ja monimuotoisimpaan maahan, ja jatat sen kayttamatta. Minusta se on todela kurjaa, ja uskon etta hieman iakkaampi minasi katuu sita todella paljon.
Toki voit matkustaa takaisin milloin tahansa, mutta au pair vuoden melkein jokainen kokee vain kerran. Ja siita kannattaisi tehda todella ainutlaatuinen, kotikulmilla ehtii pyoria muulloinkin. USA on muutakin kuin Ita-rannikko.
Ja on varmaan vaikea uskoa, ettei taa ole mitaan henkilokohtaista ragea sinua kohtaan, en todellakaan edes tunne sinua. Kirjoitat paasaantoisesti ihan kivaa tekstia ja pidan blogisi ulkoasusta, valilla vaan niin kovasti harmittaa asenteesi.
VastaaPoistaKai taa on sitten vain vanhan ja raihnaisen kitinaa.
En tietääkseni ole kertaakaan väittänyt että USA on pelkästään itä-rannikko. Enkä ole kertaakaan väittänyt ettei se oli hieno maa, joka kannattaa kokea ja käydä mahdollisimman monessa paikassa. Vai olenko?
VastaaPoistaKuten sanoit et minua tunne niin et myöskään tiedä asioita miksi lähden suoraan kotiin. Jokaisella on siihen omat syynsä ja kysymättä niitä syitä on turha tulla ulisemaan kuinka olen kapea katseinen enkä halua nähdä muuta maailmaa. Selvitä asioita ennen kuin tuomitset muita.
Jokaisen vuosi on henkilökohtainen. Ei kenenkään muun tarvitse tehdä samoja päätöksiä kuin sinun. Jokainen tekee omat valinnat enkä todellakaan lähtisi haukkumaan muita heidän valintojensa takia; lähtevätkö suoraan kotiin vai ei. Kuten sanoin, siihen on syynsä joita et selvästikkään tiedä.
Sitä paitsi olen matkustellut jo ennen vuottani USAssa todella paljon. On tullut nähtyä niin itä- kuin länsi-rannikkoakin.
Kiitos muutamasta mukavasta sanasta.