Rakkauteni Suomen leijoniin on kasvanut järjen kasvaessa päässäni. Olen ymmärtänyt noiden uljaiden pelaajien arvon. Se leijona siinä pelipaidan rinnassa kertoo Suomesta kaiken. Periksi ei anneta. Välillä olen haudannut pään käsiini epätoivon vallassa mutta sydämen syrjässä on ollut se pieni toivon kipinä joku päivä onnistumisesta. Sitten kun se onnistuminen tulee niin se on 16 kertaa makeampaa. Jos tässä välissä olisi 16 voittoa, ei tämä voitto olisi enää mitään.
Nyt se joku päivä tuli ja Suomen leijonat teki 5 miljoonan ihmisen toiveesta totta. Suomi teki sen ja voitti. Se voitti. Se voitti Ruotsin. Se voitti Ruotsin nöyryyttävällä tavalla. Tärkeintä ei oo voitto vaan Ruotsin totaallinen nöyryytys. Aamulla herätessäni Suomen media oli täynnä Ruotsin median pilkkauksia Suomea kohtaa. Leijonapentu, jolla on tutti suussa. Ihan sama jos leijona on pentu. Sillä on silti se sydän mikä on täynnä suomalaista sisua. Eikä sillä ole väliä mitä suusta löytyy. Kuhan kaulassa on kultaa.
Torilla ei tavata, mutta silti; leijonat ootte yksinkertaisesti mahtavia! SELVÄSTI HYVÄ PÄIVÄ, HYVÄSTI SELVÄ PÄIVÄ!
Voiko vuosi 2011 enää paremmaksi muuttua?
Rakastan olla suomalainen. Pohjalta on aina tie ylöspäin ja suomalainen jos joku osaa näyttäää sen. Minä sydän Suomi. Periksi ei anneta!
IHANAA LEIJONAT IHANAA!
VastaaPoistaAjattele, mikä vuosi 2011 on ollut sinulle. Ja vuosihan on vasta puolessa välissä. Halit Mamma
VastaaPoista