Minä täällä hei!

Taas on yksi viikko takana ja itseasiassa tänään tulee täyteen 11 kuukautta valtameren tällä puolella. Pian kuitenkaan meidän Suomikoplasta ei oo enää kun kaksi USAssa kun T lähtee kotiin. Sen jälkeen oon mä ja sitten R. Sitten alkaa taas Suomikoplan uus aikakausi kun miitingit tulee olemaan Suomessa... Ei tätä voi ymmärtää!

21 päivää ni oon kotona. 21 päivää ni nään B:n, I:n ja H:n lentokentällä. Sen jälkeen kotona äitin ja iskän ja veljen ja sen tyttöystävän. 21 päivää ni saan vihdoin halata parastakaveria ja vain olla ja soitella kavereille. En käsitä tätä.

Eilen päivällisellä juteltiin hostvanhempien kanssa viimesestä viikostani ja viimeisestä illastani. Keskiviikkona on kavereiden hyvästelyt ja torstain perheen kanssa päivällinen. Suunnitelmissa on ainakin suklaafondue... Tapamme mukaan tottakai!
Sainpa tällä viikolla päätettyä läksiäislahjatkin! Niihin tulee palamaan rahaa melkoisesti, mutta päätin että haluan jättää heille jotain pysyvää enkä mitä tahansa. Lapsille on tulossa muumipyyhkeet; niiskuneiti, muumipeikko ja muumipappa. Tytölle niiskuneiti herätyskello kun "mä alotan kohta koulun ni pitäähän kunnon koululaisella olla herätyskello". Noin se kerran sano mulle ni päätin hommata kunnon koululaiselle herätyskellon! :) Pojat saavat puoliksi tupamölkyn (isompi kun taskumölkky mut pienempi kun oikea). Näiden pitäs viikon päästä saapua tähän osotteeseen!
Vanhempien lahja olikin sitten vähän haastavampi. Eka oli tarkoitus tehdä kuvakirja, mutta sitten kävi ilmi että he tekevät sitä minulle! Joten sain yliviivata sen idean listastani. Suomi K:n kanssa skypetellessä sain idean, jota kehitin kehitin ja kehitin vähän lisää. Nyt vieressäni pönöttää valokuvakehys, johon mahtuu viisi normaali kokoista kuvaa. Tiistaiksi on varattu aika valokuvausstudiolle ja menemme sinne lasten kanssa kuvattaviksi. Se on kiva muisto perheelle ja itselleni. Saada valokuvia meistä kaikista neljästä yhdessä. Tarkoitus siis on otattaa kaksi kuvaa missä ollaan nelisteen ja sitten jokaisen lapsen kanssa minä kaksin.

En malta odottaa tiistaita! Valokuvaaja on todella innostunut tarinastani ja hostlapsistani. Idea on kuulma niin liikuttava että hän heti päätti kuvata meidät. Ja normaalisti hän varaa pelkästään 2h aikoja mutta meidän kohdalla halusi tehdä poikkeuksen ja ottaa vain tunnin ja velottaa vain tunnista! Juteltiin 45 min puhelimessa ja jotenkin päädyttiin sitten keskustelemaan äitini suunnistustaidoista... tai niitten puutteesta!

Nyt kolmas vika viikonloppu ja jälleen kerran mennään pienellä juokse sinne tänne ja tonne aikataululla. Mutta lopusta pitää nauttia ja tehdä mahd paljon niin ei sille mitään mahda. Oi sniif just tajusin että E:n näen huomenna viimeisen kerran täällä! Huomenna siis suuntaamme kohti Six Flagsia, joka on huvpuisto New Jerseyn puolella. Huiiippua!

Nyt kuteet niskaan ja tytön kanssa laatuaikailemaan aka leffaan aka CARS 2! Wuhuu!