An ordinary girl

Hannah Montana on imassut mut maailmaansa niin pahasti että unohtuu blogia päivitellä! Okei on siihen ollut muitakin syitä..

... nimittäin keskiviikkona päivä alkoi sillä että lapsi nro 2 hakkasi ovea niiiiiiiin kauan että au pair heräsi 7.30. Abautirallaa puolen päivän aikaan iski tajuton väsymys. Hyvä kun silmät pysyi auki. Ensiksi aattelin syyn olevan SUPERaikainen herätys mutta uimaklubilta palauduttuamme totuus valkeni; kuumetta 38,5. Nicee! Loppu päivän majottauduin sohvalle ja ohjeistin lapsia tekemään sitä tätä ja tota. Torstaina tein urheasti töitä kunnes... olo oli kuin katujyrän alle jääneellä (asianomaisella ei ole kyseisestä olotilasta omaa kokemusta, mutta veikkaan että lähellä sitä olotilaa oltiin). Kuumetta 39,5. Nicee! Jäy-kyt-tä-vä hedari. Nicee! Hosteille soitto että voisko millään tulla viemään lapset vesipolopeliin kun au pair tekee kuolemaa enkä millään haluisi lähteä ajamaan puolen tunnin päähän teidän kolme kultamussukkaa kyydissä. Hostisä tuli sitten kotiin ja eka lause "You look like a disaster". Makasin sohvalla pää tyynyn alla ja yritin keskittyä hengittämiseen. Sitten äkkihätäpikapuhelu suomi J:lle joka tuli kuskaamaan mut lääkäriin ja bingo: poskiontelontulehdus ja 10 päivän antibioottikuuri, joka olisi muuten tosi kiva mutta tää kamala maku suussa ei kauheesti innosta.

Ja niin jos tästä amerikan terveydenhuoltojärjestelmästä puhutaan niin... lääkärireissu kesti 5 min ja maksoi 100. Antibiootit... 107 DOLLARIA! Halleluja sanon mä. On pare olla nyt sit jotain iiiiihme lääkettä että au pair on pian taas elämänsä kunnossa. 207 diagnoosiin jonka olin itse jo tehnyt plus suomessa antibiootit on sitä 10 euron luokkaa... Ja kuka sanoo et amerikka on halpa paikka?

Tänään oon saanut jo pään kainalosta ja jaksoin tehdä täyspitkän työpäivän. Kuitenkin nyt illan vietän Hannah Montanan seurassa (josta on menossa nyt VIIMEINEN kausi, 90 jaksoa katottu, mitä mä sitten teen?!) ja käperryn peiton alle.

Olen kokenut myös tällä viikolla kolme sydäntä särkevää hetkeä. Ensimmäinen oli keskiviikkona kun lapsi nro 1 totesi autossa "meillä on huomenna leirin talent-kisa, eikä mulla oo yhtään talenttia (=en oo hyvä missään)" Hyvä kun en ojaan ajanut! Sitten au pair ja lapsi nro 1 alkoivat pohtia mitä tarkoittaa talent ja onko hänellä talentia? Ja tottakai on! "You got talent if you like to do something". Baseball, vesipolo, piirtäminen, instrumenttien soittaminen... Kyllä sitten löytyi lista ja sain liimata särkynyttä sydäntäni kokoon hyvällä omalla tunnolla.
Seuraavan koin tänä aamuna. Viime viikon vesipolopeli päättyi meidän lapsien osalta itkuun ja masennukseen kun peliaikaa ei tullut juuri nimeksikään. Tänään kuitenkin sain tietää: kultamussukkani nro 1 oli eilen tehnyt ratkaisevan maalin jatkoajalla! Voi sitä au pairin ylpeyttä! Teki mieli juosta leirille samantien ja halata pojasta ilmat pihalle. Kuitenkin jätin tämän väliin koska... noh.
Viimeinen oli tänään kun hengailin lapsi nro 3 kanssa kaksin kotona ja katsottiin mitäs muutakaan kuin... HANNAH MONTANIA. Lapsi istui sylissä ja kuunteli hieman haikeaa kappaletta, minkä tämä kyseinen poptähti lauloi. Sitten yhtäkki sain pusun poskelle ja tiukan halauksen. Samanlaisella halauksella au pair kaadettiin lauantaina sänkyyn. Tietää lapsi että au pairin kotiinlähtö lähestyy...

Huh blogi päivitetty! Voin taas hengittää ja unohtaa tän muutamaksi päiväksi!

ps meni muuten vkl-suunnitelmat melko mönkään kun tää kuume iski... tänks vaan siitä ku ei ois ollu ku se toka vika vkl amerikassa!

:)

"so give it everything or nothing at all,
get back on your feet when
you stumble or fall."

"I make wishes, I have dreams,
and I still wanna believe
anything can happen in this world
for an ordinary girl" 

An ordinary girl - Hannah Montana