4th of July

Huisii! Tänää on niinku Independence Day in the USA ja vuoden päästä mäki oisin siellä mukana. Aika jännää. On kyllä ehdottomasti odotetuin juhla au pair-vuodelta. Thanksgivingiä moni on verrannut, että on vähän kuin Suomen joulu mutta ilman lahjoja. Ja no joulu on joulu. Mutta Suomen ja USA itsänäisyyspäivä juhlinnat eroavat melkoisesti. Jotenkin Suomessa tuntuu siltä että turhaa on kaikki kiinni kun ei ole mitään tekemistä. Paitsi sillä Suomen kermalla joka pääsee pressanlinnan juhlimaan. Ja BTW minähän olen käynyt siinä linnassa. Jepjep. Tosin ei ollu 6.12 eikä Tarskia näkynyt mailla eikä halmeilla, mutta kävinpä kuitenkin. Pointsit siitä.

Olin hieman historiallinen ja jopa kultturelli ja luin Grace Kellyn elämänkerran by Donald Spoto. Tykkäsin hurjasti! Aivan mahtava. Koko ihmisenä Grace oli niin mielenkiintoinen. Pitkin matkaa tuli olo, että tälläinen ihminen hän oli mutta sitten puskista tulee jotain joka taas muuttaa koko käsityksen.
Lähtökohtaisesti minulla ei ollu minkäänlaista mielikuvaa koko ihmisestä. Toki tiesin että joo on näytellyt ja Monacon ruhtinatar ja kuoli auto-onnettomuudessa. Mutta vailla minkäänlaista pohjatietoa tuohon kirjaan päädyin kirjakaupassa. Ja nyt täytyy myöntää hänen olleen aivan mahtava. Nousi People I like to see - listan ehdottomaksi ykköseksi. Kirjailija oli monen vuoden takaa Gracen ystävä ja ennen kuolemaansa Grace oli vitsaillut, että Donaldin pitää kirjoittaa hänestä elämänkerta vasta kun kuolemasta on kulunut 25 vuotta. Ja näin Donald teki.
Toki kirja antaa ehkä hieman ylistävän kuvan Gracesta. Ettei hänessä olisi yhtään vikaa näyttelijänä tai ihmisenä. Mutta kun pitää mielen realistisena niin hyvin kirjoitettu kirja. Grace Kellystä tuli tämän kirjan myötä kyllä esikuvani :)Eli suosittelen! Oli täydellistä riippukeinu ja ranta luettavaa.
Seuraavaksi ajattelin sitten USA:ssa tilata amazonista saman kirjailijan kirjoittaman elämänkerran Audrey Hepburnista.

Mielessä on ollut pitkään niin sanottu koti-ikävä kirjeen kirjottaminen. Tänään sitten sain tarpeeksi inspiraatiota siihen ja väkersin sellaisen itselleni. Nyt se odottaa kirjekuoressa :)
Kirje sisältää siis perjaatteessa rohkasusanoja itselleni vaikeille hetkille. Siinä on mustaa valkoisella kuinka ikävästä pääsee yli jos sellainen tulee ja mitä pitää tehdä. Kirjoitin kirjeen tavallaan kuin toiselle henkilölle ja joskus kun sen avaan niin jännä nähdä mitä kirjeestä ajattelen.
Tekstiin olen tosi tyytyväinen. Tuli oman näköinen teksti ja ne tarvittavat sanat mitä tarvitsen itseni rohkaisuun =) joten hyvä minä!

Mitään uutta ja mullistavaa ajatusta lähdön suhteen ei ole tullut. Lähtöön on koko ajan vähemmän aikaa ja päivä päivältä ajatus iskostuu päähäni kovemmin ja kovemmin. :)
Eilen mietin kovasti hostperheen tapaamista ja kuinka lapset minuun reagoivat. Ja pohdin myös, että mitähän ensimmäinen päivä sisältää sillä perheen luona olen jo 11 aamupäivällä, joten aikaa on runsaasti. Malttamaton olo on!
Pakkaus kanssa saatiin ratkaistua, että ongelmat vain katoavat tässä pitkin matkaa! Mutta se on pelkästään hyvä asia. En harmaannu täysin ennen lähtöä!

Jotenkin kun lähtö lähenee niin perussuomi-juttuja arvostaa enenmmän. Vuoteen ei niitä näe tai koe niin ne pitää painaa päähän tiukasti =) Kuten nämä valoisat ja lämpöisät kesäyöt...