My life is perfect. Yllä oleva kuva tulee itkettämään minua monetis. Se on kuin minä ja tyttö.
Ikävä on tunteista ikävin.
maanantai 11. lokakuuta 2010
Perfect.
Voisiko kukaan tehdä mahdolliseksi olla monessa paikassa samaan aikaan? En halua Suomeen, mutta haluan Suomen ihmiset tänne. Tai haluan Suomeen ja nämä ihmiset sinne. Juuri puhuttiin lounaalla hostvanhempien kanssa kuinka mulla on 10 kuukautta aikaa pohtia mitä haluan tehdä Au Pair-vuoden jälkeen. En halua että mulla on täällä aikaraja. Jos elämä on nyt täydellistä niin eikö se voisi jatkua? Paitsi se ei ole täydellista ilman Suomen kavereita täällä. Rakastan molempia elämiäni. Kuinka monella muulla on kaksi mahtavaa elämää eri puolilla maapalloa?
My life is perfect. Yllä oleva kuva tulee itkettämään minua monetis. Se on kuin minä ja tyttö.
Ikävä on tunteista ikävin.
My life is perfect. Yllä oleva kuva tulee itkettämään minua monetis. Se on kuin minä ja tyttö.
Ikävä on tunteista ikävin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä olen niiiiin onnellinen siitä, että sinä olet onnellinen ja nautit elämästäsi siellä. Asiat ratkeavat, kun on päätösten aika. Sitä ennen voi vain ottaa ilon ja kokemuksen irti jokaisesta päivästä.
VastaaPoistaMamma
Tuli tuosta mieleen oma tilanteeni. Lähdin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea, eli en siis kuitenkaan yhtä pitkän matkan päähän, mutta siltikin. Alussa tuntui kamalalta kun koko elämä pitää muuttaa niin kauas, vaikka puolet siitä jää kuitenkin kotikaupunkiin. Halusin että voisin muuttaa tänne mutta samanaikaisesti elää kotona, tavallaan että se aika, jonka olen täällä, ei kuluttaisi aikaa, jonka voisin olla kotona. No eihän se kuitenkaan ole mahdollista. Mutta mulle tapahtui eräs ihana asia, joka teki täällä muualla asumisesta kaiken sen arvoisen. Pääsen vihdoin toteuttamaan unelmaani (jonka luulin olevan mahdotonta) ja lisäksi olen saanut täältä paljon ystäviä. Tietysti kaipaan myös entistä elämää. Mutta se on vähän kun lasten saaminen. Saa ensimmäisen, jota rakastaa. Kun toinen on tulossa, pelkää ettei se rakkaus jakaudu ja riitä. Mutta oikeasti se lisääntyy ja kasvaa. Näin kävi meille molemmille. Nyt mulla ja sulla on kaksi "todellisuutta" joita rakastetaan ja valitettavasti toisesta joutuu aina olemaan erossa. Ja ei, mulla ei ole lapsia :D
VastaaPoistaOon kyllä lukenut tätä blogia jo jonkun aikaa, mutta en vaan ikinä kommentoinut, nyt oli vaan pakko.
-apo
Kiiiiitos apo! :) kommenttisi oli liikuttavan ihana! Kaikkea hyvää sinulle! :)
VastaaPoistaPS. saat toki kommentoida niin useasti kuin haluat (;