Itsehän kärsin lentopelosta ja olen edelleen kehittelemässä teleporttauslaitetta, jotta pystyisin lentokoneita välttelemään. En sitä kuitenkaan valmiiksi nyt ehdi saada ennen täältä kotiinlähtöä eli joudun turvautumaan plan B:hen eli lentokoneeseen.
Parin viikon ajan on ollut todella todella outo olo ja olen itse laskenut sen lentopeloksi. Kuitenkaan ei ole ollut samanlaista kun normaali pelko eikä normaali pelko ala näin voimakkaana niinkin aikaisin. Sitten päädyin juttelemaan ja kyynelehtimään asian takia äidin kanssa skypessä, koska tunsin paniikkiakin jo asiasta. Sain jutteluiden kautta asiaan perspektiiviä ja homma kävi selvemmäksi; en ole ahdistunut lennosta vaan ajatuksesta että lento tietää lähtöä täältä. Se että joudun lentokoneeseen tarkoittaa sitä että sanon näille moikat. Ja se ahdistaa ja itkettää herkkää tyttöä.
Eilen tajusin että ensi viikolla oon Suomessa. Sitä ennen olin ajatellut vain että vajaa kaksi viikkoa, mutta ajatus ensi viikosta on paljon pelottavampi. Loppuviikosta raahaan matkalaukut alakertaan ja alan juosta portaitai ylös alas samalla pakaten. Miltähän tuntua kääntyä ovella viimeisen kerran katsomaan huonetta ja nähdä se tyhjänä?
Tuntuu uskomattomalta ajatella kuinka nopeasti aika meni. Vuosi sitten olin täpinöissäni lähdössä ja odotin tulevaa innoissani mutta samalla pienesti peloissani kuinka pitkä vuosi onkaan. Se vain hujahti ohitse. Toisaalta haluaisi vain hypätä ajassa pari kuukautta taaksepäin ja nauttia niistä kuukausista uudestaan.
Asia on kuitenkin niin että...
ens viikolla oon kotona!
voi vitsit, nää seurattavat blogit vaan vähenee.. Ja hassua lueskella toisten paluupostauksia kun ite oon vasta lähtövalmisteluja tekemässä... Toivottavasti kotiinpaluu sujuu hyvin :)
VastaaPoistaSamaa pohdin kuin edellinen. Monet au pair- bloggaajat alkavat valmistautua hyvästeihin, kun itse laskee päiviä lähtöön Suomesta.
VastaaPoistaYmmärrän sinun kaksinaiset tunteesi ja haikeuden, jota jo tutuksi tulleesta perheestä ja omasta huoneestasi läheteminen aiheuttaa. Onhan elämä siellä ollut sinun normaalia arkeasi jo vuoden ajan. Me odotamme sinua kuitenkin avosylin ja niin onnellisina kotiin. Mamma
VastaaPoistaRiikka & Elina: Nii tää kesä on aina tällästä vaihdosaikaa au pair-blogeissa ku "sukupolvi" vaihtuu. :) Hullua kun itse vasta laskin päiviä lähtöön mutta nyt oon tulossa jo kotiin!
VastaaPoistaMamma: Siellä tunnutaan olevan vielä enemmän täpinöissään ku mä ite täällä!
Etkö sää käytä sitä 13. kuukautta matkusteluun ollenkaan?
VastaaPoistaen...
VastaaPoista