Oon aina ollut kauheen tunteellinen ihminen. Reagoin elokuviin ja tv-sarjoihin hirveän voimakkaasti mikäli ne herättää minussa tunteita. Jotenkin täällä tämä tunteellisuus on noussut vielä enemmän pintaan ja hypin laidasta laitaan ku hormoonien vallassa oleva teini konsanaan.
Tunsin kamalaa ahdistusta sillon viikko sitten lentämisestä ja panikoin asiaa. Siihen kuitenkin auttoi kun tajusin etten panikoi lentämistä vaan täältä lähtemistä, joka tarkoittaa lentämistä. Nyt olen pohtinut asioita enemmänkin koska teinisarja Hannah Montana on koskettanu mua liian syvältä. Ja ymmärsin asian. Etenkin jakso, jossa Miley paljastaa olevansa Hannah ja hänen kaksoielämänsä loppuu pysähdyttää minut. Eilen tajusin että heijastan asian itseeni; oma vuoteni on loppussa, "oma kaksoiselämäni loppuu". Etsin siitä jaksosta selviytymiskeinoja kuinka tästä eteenpäin. Jos olisin sarjan katsonut viisi kuukautta sitten en kokisi mitään näin tunteellista.
Olen myös huomannut etten ole enää oma itseni. Tavallaan en anna itsestäni kenellekkään niin paljoa vaan suojaudun siltä surulta kun sanon moimoi. Vaikka se suru joka tapauksessa tulee olemaan suuri. Vetäydyn kuoreeni mikä on todella idioottimaista koska tajuan konkreettisesti että näistä hetkistä pitäisi nauttia. Pian lapset ovat täällä ja itse olen Suomessa.
Joka kerta kun keskustelen tytön kanssa lähdöstäni niin se päättyy siihen että hän kyselee koska hän tulee Suomeen? Tulenhan varmasti hänet hakemaan kentältä? Saako hän varmasti nukkua mun vieressä? Mitä me tehään sitten Suomessa? Jotenkin nämä ajatukset antavat voimaa tuolle pienelle; me nähdään vielä enkä poistu kokonaan hänen elämästä. Vaikka lapsi ei ymmärrä asioita samallalailla kun aikuiset niin syvältä sisältä nuo kysymykset tulevat ja hän haluaa pitää minut elämässään.
Työpäiviä on jäljellä 4. Viikko lähtöön tuntuu vielä pitkältä mutta 4 työpäivää tuntuu.. noh ei miltään. Eilen sain pakattua ensimmäisen laukun valmiiksi. Ensi viikolla sitten loputkin ja moimoit ja kentälle. Sitten 7 ja puolen tunnin lennon jälkeen näen "isosiskon", velipuolen ja kummitytön! Can somebody pinch me?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti