Kävin facebook-sivuani läpi ja löysin ihanampaakin ihanampia viestejä rakkailta. Synttäritoivotuksia, joiden olemassa olosta ei ollut mitään muistikuvaa. Sanoja, jotka ovat pelastaneet päiväni. Tätä varten facebook on täydellinen keksintö.
Tuli siinä samassa muutama kyynel tirautettua. Eikä asiaa auttanut se että juuri kuin rauhotuin niin hostäiti tuli ovelleni ja kertoi kuinka mahtava olen hänen mielestään eikä ikinä voisi kuvitella parempaa vuotta au pairin kanssa. Hän kysy josko haluaisin jäädä. Myös sain tietää "this will always, always be also your home and we will always be your family". Sitten käskin lopettaa koska... itkin taas.
Tälläisinä hetkinä muistaa kuinka paljon mahtavia ihmisiä onkaan ympärillä. Kuinka tämä tukiverkko auttaa kaiken läpi ja pyyhkii ne kyyneleet poskilta. Tästä tukiverkosta löydän aina ihmisen jonka puoleen kääntyä. Toivon että olen ystävälleni yhtä mahtava tuki kuin he ovat minulle. Jokaisen tukiverkon osan kanssa meillä on oma tarina, joka vetää verkon tiukaksi. Jokainen tarina on yhtä arvokas eikä se jaottele ihmisiä vierelläni. Ilman tätä tukiverkkoani en olisi ikinä selvinnyt näin pitkälle.
Pelkäsin ennen tänne tuloa mitä ystäville ja kavereille käy. Mutta päätin ajatella vain että ne säilyy vierellä kenen on tarkotettu säilyvän. Mutta nyt kun katson sivuille niin tasan samat ystävät siitä löytyy. Puhelimessa tasan samat ystävät on pikavalinnoissa hyvien ja huonojen päivien varalle. Heidän rinnalleen on vain tullut uusia.
Kun tarkemmin mietin läheisiäni ja tukiverkostoani niin tunnen valtavaa kiitollisuutta. Siitä kuinka monen ikäisiä viereltäni löytyy tukemasta minua ja kuinka jokaisella on uniikki tapa käsitellä elämää. Nämä näkemykset kasvattavat myös omaa elämänkatsomustani ja opettavat joka kerralla jotain uutta.
Kiitän siis onneani että saan elää elämäni ihanien ihmisten kanssa, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista! Tälläisiä asioita ei tule jatkuvasti aateltua, mutta kun tajuan niin todellakin kiitän ja kumarran kuinka minua on siunattu. :)
Minä sydän te kaikki!
Ja minua on siunattu niin viisailla ja upeilla lapsilla. Olen sinusta Janiika niin ylpeä, kun osaat arvostaa elämäsi tärkeimpiä asioita. Näin ne asiat vain paranevat ajan myötä ja antavat sinulle vielä enemmän iloa. Ja myös sinä olet mahtavaa seuraa. Kuten jo monesti olen kirjoittanutkin, odotan niin kovasti naistenretkiä kanssasi. Muistan kerrankin, kun olin allapäin ja ajattelen, kannattaako lähteä ollenkaan. Tulit ja sanoit, että nyt mennään ja kun oltiin ajettu kilometri, haikeus oli häipynyt ja ilo tullut tilalle. ISO KIITOS, ETTÄ OLET OLEMASSA JUURI SELLAISENA KUIN OLET!
VastaaPoistaMamma
aawww, aloin iteki itkemään, ku luin sun tekstii! :)
VastaaPoistaIhana teksti <3
VastaaPoistaKiitos kommenteista! :)
VastaaPoista