Hello Finland!

Ihan näin alkuun on pakko kertoa että kävinpä tänää yhden oudoimmista puhelinkeskusteluistani ikinä.
"Haloo?"
"Onko tää X?"
"Eii?"
"Ai no mitä sulle kuuluu?"
"Hmm... iiihan hyvää?"
"Mitä sä teet tällä hetkellä?"
"Miks must vähä tuntuu ettei kuulu sulle?"
"Vai niin... sun äänes on vaan niin sweet että haluun puhuu sun kanssa"
"Öööö... must tuntuu et lopettamalla tän puhelun tehään palvelu molemmille"
"Selvä et sit haluu puhuu mun kanssa..."
"Moikka?"

Sitten asiaan. Miltä nyt tuntuu? Miltä tuntuu katsella huonetta, joka on tyhjä? Miltä tuntuu katsella matkalaukkuja? Miltä tuntuu kun lapsi tulee halamaan ja sanomaan "onks sun pakko mennä kotiin"?
Tää on edelleen laidasta laitaan elämää. On ilonhetkiä ja on hetkiä, jollon itken silmät päästäni. Toisaalta en ole surullinen ja toisaalta olen. Vaikka kuinka tuijotan matkalaukkujani niin en vaan voi tajuta että mä olen tulossa kotiin. Huomenna tähän aikaan istun koneessa ja odotan nousua.

Eilen oli kavereiden kanssa viimeinen illallinen vakkari italialaisessa ja olihan se outoa. Mutta hauskaa. Kavereiden kanssa on aina hauska nauraa. Mutta samalla niin outoa että se on minun moimoi-dinner. Pitkin vuotta olen sanonut moimoi ihmisille ja nyt muka on minun vuoroni. Vastahan tulin!

Kuten huomaatte, ei tässä ole päätä eikä häntää. Ehkä kykenen kokoamaan ajatuksia paremmin kun olen Suomeen päässyt ja tajunnut au pair vuoteni olevan ohitse. Tänään on luvassa vielä suklaafondue perheen kanssa ja paljon muistelua ja naurua. Huomenna aamulla kello soi ja au pair sanoo itkujen kera lapsille moikat. Sitten kamat kasaan ja lentokentälle, jossa siis vietän 6 tuntia kamojeni kanssa. Jei!

Tajuanko siinä vaiheessa että au pair-elämä oli tässä kun seison lentokentällä ja halaan kummityttöä?

"Jos tähän pitäisi saada järkeviä ajatuksia lähdöstä niin tuotan pettymyksen. Niitä ei vain ole. Päähäni ei mahdu ajatus vuodesta ulkomailla. Pakkaus sujui sumussa enkä ymmärtänyt ollenkaan että tässä pakataan vuodeksi. Huone tyhjeni ja pöydät ovat miltein paljaana. Lähes tulkoon koko elämäni on nyt tuossa pinkissä matkalaukussa valmiina lähtemään suureen seikkailuun matkaseuranani!" - ajatuksia vuoden takaa juuri enne lähtöä. Ja samalla linjalle mennään edelleen. Paitsi että matkaseuranani on nyt muutama uusi matkalaukku!