Tänään kilahti postilaatikkoon kirje, joka sai taas maailmani mullistumaan. Nimittäin esitteitä extension programista (=vuoden pidentämisestä).
Lauantai-iltana leffaillan lomassa juteltiin juuri hostäidin kanssa pidentämisestä. Ja varovasti sanoin että jos en päätä pidentää niin koska haluavat päätöksensä ja sanoi että huhtikuun alkuun mennessä. Elikkäs lyhensi miettimisaikaani kahdella kuukaudella. Järjestön aikarajahan ois kesäkuussa. Lupauduin auttamaan uuden au pairin etsimisessä jos en päätä jäädä. Tuossa vaiheessa päässäni soi vain kun en päätä jäädä...
Sitten sain tämän kirjeen ja huvikseni ja uteliasuudessani sitä lueskelin kunnes löysin päästäni ajatuksen; jospa sittenkin! Mutta tällä hetkellä vaihtoehtona on joko jäädä 9 tai 12kk ja vaihtaa perhettä. Esittettä lueskellessani tuli hinku nähdä toisenlainen perhe ja toisenlainen amerikka.
Ajatuksissani alkoi vilisemään haaveita au paireilun jatkamisesta. Jatkaa elämää täällä ja kerätä lisää kokemuksia kerrottavaksi. Lisää itseluottamusta ja toki parantaa englantia edelleen. Tavallaan tuli olo etten ole valmis palaamaan kotiin. Vaikkakin tekee mieli opiskella niin sen himon ajattelin tyydyttää oikeasti opiskelmalla, mikäli pidennän vuottani.
Ja äiti hengitä; tää on vasta ajatus. Tämä on ajatus jota pitää ajatella ja pohtia ja puntaroida. Päätöksenä tämä on jopa vaikeampi kuin tänne lähtö. Varmasti soitan LCClleni ja juttelen hänen kanssaan mitä kannattaa tehdä ja jo muutaman sähköpostin asiasta vaihdoimme. Tämän hetken taktiikka olisi mahd pian aloittaa perheen etsiminen ja etsiä rauhassa ja kunnolla odottaen tunnetta TÄÄ SE ON! Stressiä perheestä en ottaisi ja mikäli uutta hyvää ei löytyisi niin tulisin elokuussa kotiin. LCCni mielestä on kuitenkin selvää että saan perheen alta aikayksikön..
Mutta katsellaan ja maistellaan ajatuksia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti