Patience? Never heard...

Tässä kohtaa tulee väistämättä mieleen miltein vuoden takaiset tunnelmat kun ohjelmaan hyväksymistä odotettiin kuin tulisilla hiilillä. Päätä hakattiin seinää ja tuntui ettei mikään etene mihinkään suuntaan. Ihan kuin olisin hypännyt aikakoneeseen ja eläisin tuota samaa nyt uudelleen..

Sillä taaspa kerran ootetaan että Boston vahvistaa että ne on saanut mun hakemuksen ja kaikki on ok ja voi aloittaa mätsäys. Eli istutaan ja odotetaan. Tuijotetaan sähköpostia ja puhelinta. Jälleen kerran vihataan viikonloppuja koska laiskamadot ei tee töitä sillon mun hakemuksen eteen. Pyhpah! Tässä taas voi kysyä; onko se kärsivällisyys täällä sittenkään kasvanut? Noh ei ainakaan tarpeeksi vielä!

Perjantaina suunnattiin tytön kanssa lasten museoon missä on vaikka ja mitä. Eri alueita esim; kemialle (? energy lab?), sademetsillä, terveydelle ja rakentamiselle. Niin ja ulkona on myös iiiiiiso tila missä voi temmeltää. Ekaksi oli vähä jänö pöksyssä mun lapsosella mutta kyllä se siitä sitten. Tehtiin paljon asioita yhdessä ja oltiin hurjia ja mässäiltiin kaikkea YLI(not)terveellistä cafessa. Mutta tytöllä oli kivaa ja hymyili paljon :)

Kerroinko muuten kun kaksi kova päätä otti yhteen yksi päivä tässä? Noh kerronpa uudestaan. Tultiin kotiin ja sanoin tytölle että nuo on tärkeitä papereita älä koske! Noh käänsin selän niin tadaa niihin oli piirretty. Ekaks lasta vähä nauratti mutta kun näki au pairin ei niin nauravaisen ilmeen niin meni piiloon selkäni taakse. Sitä sitten siirsin tytön seisomaan mun viereen ja käskin pyytää anteeksi. Kyyneleet vaan valui poskilla ja yritti keplotella. Lopulta kävi "sä seisot siinä niin kauan että pyydät anteeks" komento esiin ja 15 minsaa taistelin ja otin erävoiton kun kuulin "I'm sorry". Sitten se äkkiä kiipes syliin ja selitin halaillessamme miksi piti pyytää anteeksi. Eli ei vielä vihaa mua!

Minäpä en oo laiskamato ja työskentelin nyt lauantai-illan! Okei ei siinä mitään. Tykkään tajuttomasti näistä lauantai-illan babysittauksista. Tvtä, kylpyyn, tvtä ja nukkumaan. Helppoa kuin mikä. Tänää tapoin noin 50 murkkua kun tyttö "IU I CAN SEE A BUG!" Kylpiessä au pair vahti ettei yksikään livahda kylpyammeeseen. Au pair-työn hienouksia! Lopulta kaikki kolme oli yökkärissä ja puhtaita niin löhöttiin sohvilla. Nuorempi poika siinä sähläsi ympärillä ja yhtäkkiä tunki kainaloon ja pyysi että silitän :) Lopulta makasin nuorempi poika kainalossa ja tyttö retkotti mahan päällä. Laatuaikaa murusten kanssa.

Huomenna suhaan aamuvarhaisella juna-asemalle ja suuntaan kohti New Yorkkia. Päivä vierähtää siellä seikkaillessa ja illalla alan valmistautumaan rankkaan kolmi päiväiseen työviikkooni. Ja sitäkin seuraava viikko sisältää vain kolme työpäivää. Not so bad sanoisin. Paitsi että huomenna tytöllä ei oo koulua ja pojat tulee kotiin aikaisemmin. Ti ja ke kaikki kolme tulee kotiin aikaisemmin kuin normaalisti... Tiiä sitten että miks.

Oli tänään muuten liikenne aika sekasin tuon moottoritie 95 tapahtuneen onnettomuuden takia, jossa kuoli 13. Tie oli meiltä asti suljettu vaikka onnettomuus tapahtui kaaaaaaaaaukana. Piti sitten käyttää toista ja pienempää motaria, mitä ilmeisesti myös moni muu käytti... Emme siis istuneet monessakaan ruuhkassa tänään!