Wäää! Jau jau jau!

Olin pitkään että ei ei ei en kirjota että pidä näppis nyt kurissa. Mutta en pystyny siihen. Oon yhtä hymyä ja tekis mieli revetä riemusta. Nimittäin..

Match nro 3 on täällä!

Ja jos ette jo arvannu niin oon enemmän kuin innoissani. Tätä ei voi sanoin kuvailla. Juuri tälläisen fiiliksen halusin perheestä. Okei ei oo vielä ottanu ees yhteyttä. Senpä takia yritin/yritän heittää niitä jäitä hattuun. Mutta päätin että voin olla innostunut ihan luvalla, koska jos sattuis etteivät mua haluakkaan niin everything happens for a reason.

Mutta siis perhe asustaa Seattle, WA. Tarkemmin 10 minuuttia keskustasta miltein järven rannalla. Perheessä on isä joka on talousalalla ja äiti joka on psykoterapeutti. Äiti vissiinkin työskentelee kahtena päivänä viikossa ja isä viitenä. Lapsia löytyy jälleen kolme; 4-vuotias poika ja 2-vuotiaat kaksostytöt. Poika on koulussa neljä päivää viikosta 8.30-3.30 ja tytöt ovat kotosalla. Perhe vaikuttaa todella "kultturiystävälliseltä" ja kertovat harrastukseen matkailun. Heidän tavoitteena on näyttää lapsille mahdollisimman monta kulttuuria ja toteavat au pairin olevan siihen täydellinen ratkaisu!

Nyt kuitenkin hengitetään ja hengitetään uudestaan. Jäitä hattuun ja odotetaan. Mutta oon niiiin valmis juttelemaan perheen kanssa. Tuntuupa oudolta alkaa miettiä pikkuhiljaa kysymyksiä mitä haluan kysellä. Outoa outoa outoa. Mutta niiiiiiiiiiiin hauskaa! Hiphei!

PS tän hetkinen hostisä on työhaastattelussa ja jos pääsee sinne niin voin sano että yritys mihin menee on älymagee! Eli hiphei kertaa sata tuhatta.