Lovely lovely DC!

Täällä siis on Toukokuun viimoinen maanantain Memorial day ja se on vapaapäivä (melkein) kaikilla, (melkein) kaikesta. Moni moni moni au pairkin saa päivän vapaaksi ja itse siis suuntasin perjantaina DCn kulmille ja vasta maanantaina palauduin kotiin.

Helteisen ja vaiherikkaan työpäivän jälkeen kamat kasaan ja nokka kohti luodetta suomi K autossa seurana. Ja se yksi silta ei tälläkään kertaa tehnyt poikkeusta ruuhkasta vaan meillä meni kaksi tuntia päästä edes sillalle. Perjantain ihanuuksia. Noh matka oli pitkä ja uuvuttava ja hauska. Kaiken kaikkiaan ajettiin 6h. Matkalla oli hieno ja kova ukkonen, jonka läpi sai ajaa kädet täristen.

Lauantai ja sunnuntai meni turisti-ihmeellisyyksiä turistellen ja katsellen, kuvia räpsien ja DCn historiaa uusiksi kirjoittaen. Jalat olivat lauantai-iltana kuol-leet, joten sunnuntai-illalle ei edes löydy termiä. Kyllä huomasi kesän tulleen kun katsoo rakkolaastarien määrää. En oikein tiedä mitä sanoa DCstä. Nätti oli ja tykkäsin, mutta kerran riittää kun elämässään käy? Ei se monumentti eikä ne miljoonat memorialit siitä mihinkään muutu.

Illat istuttiin puistoissa nautiskellen auringonlaskuista ja hyvästä musiikista ja loistojutuista. Bongailtiin tähtikuvioita loistavalla menestyksellä, nähtiin tikkua edestä, takaa ja sivusta. Sunnuntai-iltana kuitenkin oli OMG-moment kun helikopteri tuli matalalla lentokentän suunnalta (ja siis meni matalammalla kun Washington monumentti, joka on korkee mut ei nyt niiiiiiiiiiin korkee. Okei wikipedia kertoo että 169,3 m). Noh siinä sit oltiin ihan uiui toi tulee matalalla. K sitten heitti "salee Obama tulee kotiin". Noh niinhän siinä kävi että helikopteri meni valkoiselle talolle, laskeutui Obaman parvekkeelle ja lähti takaisin lentokentälle. Eli nyt on sitten todistettu sekin kun Obama saapuu kotiin. Huisia!

Maanantaina startattiin (ilman autonlöytämisongelmia, joita siis vkl aikana oli ehkä noin 50) yhdeksän aikoihin aamulla ja alkoi piiiiitkä matka kotiin. Se matka kuitenkin sai iihanan käänteen kun suuntasimme moikkaamaan sielunsiskoani Delawareen. Kuusi pitkää kuukautta ilman toista oli liikaa. Nyt onneksi tietää että tämän 2 kuukauden aikana näkee enemmän. Mahtavaa. Maanantain kohokohta ehdottomasti!
Delaware huitelun jälkeen matka jatkui kohti kotia ja silta! Se teki sen ihmeen, että ei jonotettu minnekkään yhtään. Se liikkui koko ajan ilman ruuhkia. Se oli uskomatonta! Ekaa kertaa en luetellu sille kirosanoja. Hosteille olin viestiin laittanut että tuun siinä 7-8 aikaa illalla kotiin, mutta pihaan saavuinkin jo puol kuusi! Mahtavaa. Kerrankin amerikka yllättää!

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli ihan mahtava! DC on näkemisen arvoinen paikka kyllä :) New York on ihana vaan sen takia että se on New York, Bostonissa haluaisin joskus asua ja DC on kerran nähtävä ! Suomi K:lla on kolme työviikkoa jäljellä, joista vain kaksi kunnollista. Apua. Kuka voisi kellon seisauttaa ja ajan pysäyttää?