Wääää kaikki taas odottaa siellä varmaa ihan joojoo päivitä päivitä mut ei tässä oo mitään päivitettävää oikeen. No okei, yritetään! Ehkäpä pieni ilmoituksen aihe on jo se että tein tänään lihapullia. Nyt ne pirisee tuolla uunissa että katsellaan mitä niistä tulee ;) huomenna on tarkoitus leipoa tiiiiiikerikakku. Piiiitkä aika kun oon viimeksi sen tehnyt. Toivottavasti onnistuu sekin!
Viikonloppu hurahti New Yorkissa. Lauantai-iltana oli Au pair cuirse millä kierrettiin Manhattania ja ihailtiin sitä mereltä käsin. Aika pitkälti kerran elämässä kokemus ja multa se kokemus jo löytyi, joten eipä niin OMG AAH WOUUU EI OO TOTTA kommentteja multa kuulunu. Auringon lasku oli nätti ja New York on nyt ain New York :)
Laiva oli kuitenkin täynnä muita au paireja ja menoa riitti. DJ soitti hyvää musaa ja porukka tanssi niin että alakerras tuntui saavansa lattian kohta niskaansa. Jotenkin ilta päättyi taas siihen että naisten vessaan oli tajuton jono ja miehet vaan lampsi vierestä omaansa sisälle. Päättäväiset Suomi ja Viro sitten lähtivät miesten perään. Jäätiin oottelemaan kiltisti kulman taakse että miehet tulevat pois. Yksi sitten päätti jäädä ovi vahdiksi ja vaati sisäänpääsymaksua. Suostuttelut ei auttanut vaan kun ovi aukesi niin Viro työnsi Suomitytön ovesta ja huus RUN! Mies jäi siis ilman rahojaan. Mutta vessaan päästiin.
Lauantai olikin ainut päivä täällä monsuunisateen keskellä kun ei satanut! Ja se oli hyvä juttu. Eilen ja tänään palattiin taas normaaliin päiväjärjestykseen ja katselleen ikkunasta lätäköitä pihalla. Saanko pakata kamat ja lähteä johonki lämpimään, kuten Suomeen?! Okei täällä on +27 lämmintä mutta eipä se auta jos ulkona sataa ku esterin tiiätte kyllä mistä.
Loppu lauantai-ilta onki sitten historiaa, jonka vaiheita en edes jaksa alkaa selittämään. Voin kertoa että kyllä amerikkalaiset sitten osaa.
Viime viikolla ukkosti ja kaksi nuorempaa lasta kyseli koko ajan että onko ukkonen onko ukkonen ja au pair huijas "eiii oo talon ohi meni rekka". Lopulta vanhin lähti leikkiin mukaan tajutessaan että päästään helpommalla jos ei paljasteta totuutta. Noh sitten tuli äiti kotiin ja lapset taas "ukkostaaks tuol?" "jooo kyl siel" -.- "AU PAIR SANO ETTEI UKKOSTA, SE HUIJAS !" Hups...
Perjantaina hostäiti ekaa kertaa alko puhumaan lähdöstäni. Melkeen tuli jo suru ja hän vannotti mut tulemaan tänne monesti visiitille ja lupas lähetellä lapsista kuvia :) sniiif! Haluun lähtee mutta en haluu mutta haluun. Siihen on kuitenkin 2 kuukautta aikaa eli no worries vielä.
Nyt nautin sateesta ja katosta pääni päällä! Kiitos ja kumarrus.
Ei ollut sitten sattumaa sekään, että tänä aamuna heräsin ja tajusin oikein kunnolla, että kahden kuukauden kuluttua olet kotona. Se tunne oli jotenkin niiiiiiiin hyvä. Kaipaan tosiaan niitä naisten retkiä ja keskustelutuokioita, joita me tehtiin. Jotenkin tiedän, että tulet vierailemaan hostperheessäsi vielä monta kertaa. Ihanaa, että sinulla on siellä näin läheinen perhe. Toivottavasti he tulevat vielä jonakin päivänä Suomeenkin. Ja ei tiedä, mitä tapahtuu, kun lapset kasvavat. Olet ollut heille hyvin tärkeä henkilö koko vuoden. He eivät unohda sitä koskaan, kuten et sinäkään meidän rakasta Taimi-tätiämme. Halit. Mamma
VastaaPoistaP.S. Tänään muisti on jo parempi.
Eilen olit kyllä aika hattuhyllyllä !
VastaaPoistaKyllä ne tulee Suomeen. Vaadin ne sinne :) ja mä lupasin jo tulla tänne vierailemaan. New York on sen verran lähellä ;)
Pian oon kotona!
Tänään oli niiiin full shit päivä töissä, ettei tosikaan. Sitten ajattelin, että nyt aivot narikkaan ja jotain muuta ajateltavaa. Ja arvaa mitä keksin? Aloin lukee näitä sun juttuja. Kiitos piristyksestä! Nyt on mielessä aivan muut kujeet. Jotain jäyhää olis keksittävä sulle, kun palailet... sari
VastaaPoistaHihii! :) ihana kuulla susta Sari! Kakkaa että oli full shit päivä töissä, mutta niitä tulee väistämättä. Onneksi voin olla avuksi täältäkin asti.
VastaaPoistaJa mitään jäyhää ei mulle keksitä! Mä tuun kiusaakki sua!