tiistai 17. elokuuta 2010

Alun alku ja alku

Huhpuh! Pää sekaisin kaikesta tästä. Hirveän vaikea ajatella mutta yritetään.

Nyt on takana tässä perheessä neljä päivää ja aamut ovat vaikeita. Lauantai aamu. Ei edes puhuta siitä. Sunnuntai ja Maanantai aamut olivat jo parempia mutta tänään taas pudottiin ja kovaa. Pohjalta on tie vain ylöspäin eikö?

Ekat päivät meni paljolti vain hengaillessa perheen kanssa ja yksin, puhelinasioita hoidellessa ja totutellessa kaikkeen tähän uuteen ja ihmeelliseen. Ainiin ja autoakin ajoin ja nyt on lupa ajaa jopa yksin! Jei!
Kuulostaa pieneltä mutta itelle se on valtava asia. Pääsee yksin talosta ulos eikä tarvitse tuntea olevansa vankina täällä.

Englannin puhuminen on uuvuttavaa puuhaa. Okei enää ei olla jo kahdelta valmiita nukkumaan jos olet 20 minuuttia päivässä puhunut. Mutta ei tässä vielä mihinkään suureen keskusteluun heittäydytä mukaan. Lähinnä turisen tuon isän kanssa niitä näitä. Ja toki päivisin lasten kanssa kun ovat mun kanssa.

Yksi suomalainen asuu tässä melko lähellä ja eilenkin hengailtiin yhdessä ilta. Oli kyllä mukava päästä puhumaan Suomea ja kertomaan tuntemuksia.

Eilen oli ensimmäinen työpäivä ja selvisin kyllä hyvin ja viihdyn lasten kanssa. Oli mukava päivä! Sää oli sen verran huono ettei päästy ulos ja se näkyi kyllä energian määrässä! HUH! Onneksi halusivat sitten pelata wiitä ja rauhottuivat.
Nyt hieman huonomman aamun jälkeen ois suunnitelmissa saada ne edes hetkeksi pelaamaan wiitä ja H leikkimään legoilla tai barbeilla niin itsellä olisi aikaa saada pää järjestykseen. Ja iltapäivästä puistoon! Ihana päästä ajamaan autoa ja ihana päästä puistoon raittiiseen ilmaan. Mennään tuonne hieman pidemmälle mutta isompaan puistoon johon ei eilen jaksettu sään takia lähteä.

En voi sanoa potevani koti-ikävää. Ei ole olo että haluaisin kotiin tai kaipaisin kotia. Kaikki on vain niiin uutta ja niin erilaista että tuntee olevansa hyvinkin yksin. Kaikki au pairit jotka ovat minuun ollut yhteydessä sanovat että käyt nyt läpi vaikeinta vaihetta eli jos on ongelmia niin rohkeasti soittoa vain! :) tukea täältä siis löytyy.

Anteeksi tiedän että tuli hieman sekavaa tekstiä mutta yhtä sekava on mun pää! =) Tänään yritän saada suomitytön taas ulos mun kanssa jotta pääsisi purkamaan ajatuksia. R pitäisi saada myös skypen päähän. Ollaan sen kanssa nyt samassa jamassa.

7 kommenttia:

  1. voi että on mukava lukea sun tuntemuksista ja fiiliksistä siellä, kun ite oon lähdössä kans aupparoimaan sinne puolelle maailmaa. Tosin vasta vuoden päästä. :) Mutta tsemppiä tosi paljon! Ei se varmasti helppoa ole, varsinkaan näin alussa.

    VastaaPoista
  2. Kirjoitan niin hyvistä kuin huonoistakin asioista! =) koska yhtä ruusuilla tanssimista tämä ei ole! Mutta kaikki muuttuu vielä hyväksi kun kaikkeen tottuu :)

    VastaaPoista
  3. Olen ylpeä Janiika asenteestasi!! Mistä moisen olet hankkinut??? Hyvistä asioista ei voi nauttia, ellei välillä koe jotain vähän kurjempaakin. Tsemppiä sulle!
    t. ahkerasti sivuillasi vieraileva sari :)

    VastaaPoista
  4. Sukulaisilta (;

    Alun hankaluuksien jälkeen tää kaikki kääntyy hyväksi! I KNOW IT!

    VastaaPoista
  5. Osuin sivuillesi ja luin kirjoituksesi sekä "ahkerasti sivuillasi vierailevan Sarin" kommentit. Niissä molemmissa on syvää viisautta ja tärkeitä asioita muistettavaksi itse kullekin. Kiitos hyvistä kirjoituksista
    t. ei yo

    VastaaPoista
  6. Kiitos kommentistasi! =) positiivinen palaute saa suupielet aina kohoamaan!

    VastaaPoista
  7. Hih voin kuvitella, kun lapset juoksee ympäri taloa energiaa täynnä... :D

    VastaaPoista