torstai 19. elokuuta 2010

Almost a week

Miltein viikko takana! :) Tänään on olo että tykkään tästä elämästä. Siis ihan oikeasti.

Paljonko on viikon aikana ehtinyt tapahtua? PALJON! Toisaalta ei tunnu siltä. Mutta sitten taas. Takana on amerikkalaiset illanistujaiset ystävien luona, musikaali-ilta supersöpössä teatterissa ja hengailua suomalaisessa seurassa! Tälläisiä asioita miettiessä arki on leppoisaa minun osalta ja hauskaa.

Lasten kanssa hengailu on hauskaa eikä liian rankkaa. Välillä vaaditaan huomiota ja au pairia leikkeihin mukaan. Lähinnä 4-vuotias H. Pojat D ja C taas leikkivät mielellään kahdestaan ilman naispuolisia asukkaita.

Päivät minun osalta alkavat kahdeksalta mutta ekat puolitoista tuntia menee jumittaessa keittiöntuolilla ja katsellessa lastentouhuja. Sitten puoli kymmenen aikaa hostisä E lähtee töihin ja au pair astuu kehiin. Kahteentoista asti saavat touhuta mitä haluavat; pelata wiitä, pelata lautapelejä, leikkiä piilosta, leikkiä prinsessaa tai legoilla. Au pairin saa pyytää mukaan mutta liiaksi en itse halua leikkeihin tuppautua. Kahdeltatoista on lounas ja sen jälkeen taas jatkuu leikit. Välillä ei niin kuumilla ilmoilla lähdetään puistoon, mutta esimerkiksi tänään siellä saa vain lapset vihaisiksi!
Äiti tulee sitten kotiin neljän ja viiden välissä jolloin mä vapaudun. Siihen asti mun aika kuluu pitkälti tietokoneella. Lasten tarvitessa apua olen paikalla. E myös sanoi että pelkkä läsnäoloni riittää. Harvoin tarvitsevat viihdyttäjää.

Pidän työpäivistäni. Mutta toisaalta odotan myös kovasti koulun alkua. Energiaa on lapsilla vähemmän ja tietty rytmi tulee päiviin. Lisäksi kolme vapaatuntia (; Sen ajan voin viettää koluten kuntosaleja ja asuinpaikkani suloisia putiikkeja! Mahtavaa.

Lauantai-iltana siis oltiin ystävillä syömässä ja voi että kun oli niin amerikkalaista! Hihittelin itsekseni välillä että tällästä tapahtuu vain täydellisissä naisissa ja muissa tv-sarjoissa! Lapsille oli varattu kellari jossa melusivat ja tanssivat discomusiikkiin. Heille oli myös pizzaa ja limua ennen aikuisten ruokailua. Meille tarjoiltiin hamppareita ja grillattua kanaa. Hamppari oli nam! Jälkiruoaksi oli hostäitini H:n tekemä Oreo-keksikakku! Oli myös hyvää. Tottakai illan pimetessä nuotio pihalle ja vaahtokarkkien paistoon. :)
Tuli mukava olo kun menin lapsia moikkaamaan niin H halusi itse jopa esitellä kaiken alhaalla mitä olivat tehneet!

Sunnuntaina ei tainnut tapahtua mitään erikoista. Eikun joo! Olin ekaa kertaa yksin talossa ja ahh hiljaisuutta. Rauhaa ja kotoisaa tunnetta. =) Näitäkin päiviä tarvitsen siis!

Maanantaina treffasin lähistöllä majailevan suomalaisen K:n! IHANAA. Mahtavaa. Kauaa ei ehditty turista kun tulin jo kotiin. Ettei hostisä E huolestu hengiltä! :) Ajeltiin ja käytiin kaupassa ja kaikkea. Tykkäsin kovasti. Tänäänkin nähdään ja minun pitäis osata ajaa 20 min matka ilman navigaattoria! Hienon lapun tein itselleni. Katsellaan mihin päädyn!

Eilen illalla oli sitten musikaali-ilta. Aluksi siellä oli päivällinen ja syötiin jenkkityyliin... pizzaa. Mutta hauskaa oli. H jo kertoi kuinka ostaa minulle hostäitille ja itselleen barbieluistimet talveksi! :) Itse talo oli mahdottoman söpö. Seuraavan kerran on pakko ottaa kamera mukaan ja napata kuva. Aivan ihana. Ja musikaali! MAHTAVA. Tykkäsin kovasti ja teki hyvää minulle myös kielellisesti. C ja H tosin väsyivät niin pahasti että hostäiti joka oli jo aikaisemmin musikaalin nähnyt lähti heidän kanssa kotiin. D sinnitteli hienosti loppuun asti. Väliajan me pelattiin E:n iPhonella peliä ja ensimmäisen kerran vietin D:n kanssa kahdestaan kunnolla aikaa ja aijaij ku on söpö lapsi :) Mutta ehdottomasti suosittelen kaikkia kynnelle kykeviä tarkistamaan musikaalin I do I do!

Tulipa paljon tekstiä! Mutta piti nyt kirjoittaa kun on pää jokseenkin järjestyksessä ja sisällä on valtavan lämmin tunne tästä hetkestä ja tästä elämästä täällä :)

5 kommenttia:

  1. Oi kuulostaa ihanalta! Elämä on lähtenyt hyvin sujumaan siellä. :) Mahtavaa! Kun tosiaan tässä vuoden päästä olis itellä tarkoitus lähteä sinne päin myös niin mietin, että kuinka paljon sulla oli lastenhoitokokemusta? :)

    VastaaPoista
  2. En kyllä nyt yhtään muista ! :D anteeksi. Yli 200 h oli kun CC:llä pääsin lähtemään!

    Suosittelen kyllä. Alkuvaikeuksien jälkeen kokemus on niiin unohtumaton ja once in a lifetime! :)

    Ilman huonoja päiviä hyvät eivät tunnu hyviltä (;

    VastaaPoista
  3. Kun näitä sinun blogeja lukee, niin huomaa selvästi, kuinka elämä tasoittuu ja asettuu omiin amerikkalaisiin uomiinsa alun jännityksen ja epävarmuuden jälkeen. Blogeistasi välittyy tunteet ja tunnelmat hyvin lukijallekin. Jatka vain kirjoittamista meidän lukijoiden iloksi ja toivottavasti myös omaksi iloiksesi. Lisää mukavia päivä sinulle.
    t. ei yo

    VastaaPoista
  4. Uusi yritys. Edellinen kommentti hävisi jonnekin ;)
    Niin, olen lukenut näitä kirjoituksiasi pariinkin kertaan tai useammin ja voin omin silmin nähdä millaista siellä on, niin hyvin kirjoitat. Mites sun autoilu sujui ilman navigaattoria?
    t.sari

    VastaaPoista
  5. Hyvin suju! Löysin perille ja olin NIIIN ylpeä! :) Kerran eksyin mut sit ku käännyin jaa johonki ni oikee tie vaan tippu mun eteen taas! Oon paras!

    Ajelin jo moottoriteitäki (; coooool! So much fun. TÄNÄÄ SHOPPAA !

    VastaaPoista