Mitään ei tapahtu. Mikää ei etene. Tykkäsin paljon enemmän ku oli kaikkee tekemistä tulevan vuoden suhteen. Tää istuminen ja oottaminen on syvältä. Mitään viisasta ei tapahdu. Vasta heinäkuun puolessa välissä alkaa taas tapahtumaan.
Haluaisin jo niin elää arkea perheessä. Touhuta lasten kanssa ja jopa kuunnella kiukkupäiviä. Pelata poikien kanssa mölkkyä. Riehua poikien kanssa. Pelata poikien kanssa Wiitä ja hävitä 100-0 heille :D Sen jälkeen lukea tytölle. Leikkiä prinsessa-leikkejä. Leikkiä koti. Pitää tee-kutsuja nukeille. Ja päivän lopuksi käydä sanomassa kaikille kolmelle hyvää yötä. 43 päivää jäljellä. Tuntuu kuin se elämä olisi jo melkein mutta ei ihan.
Toki arvostan myös näitä hetkiä Suomessa. Eiliset souteluhetket järvellä sai taas minut tajuamaan kuinka tulen ikävöimään yleisesti Suomen maisemia. Suomen järvimaisemaa ei monikaan voita. Toki on muitakin nättejä maisemia, mutta järvet ja auringonlasku on ainainen VAU. Plus nää valoisat yöt.
Mutta näitä maisemia ja valoisia yötä saan ihastella vielä 10 vuodenkin päästä. Au pairius kestää vuoden, jonka jälkeen se on vain mahtava muisto takaraivossa. Ehdottomasti haluan teettää blogistani kirjan kotiin palattuani ja se scrapbook. Jotain konkreettisia muistoja, jotka säilytän loppuelämän mukanani.
Yritän tunkea päiville hirveästi tekemistä, jotta ne vain vilahtavat ohi! :D Nyt oltiin mökillä ja viime yönä ajettiin S:n kanssa takasin. Ois kyllä pian tarkoitus lähteä takaisin. Päivät maataan biitsillä ja iltasin romanttisia kuutamosouteluita. Extempore uintiretkiä. Grillamakkaraa ja kokista. Lököhetkiä riippukeinussa. Ipodin tahtiin jammailua laiturilla. Kaverin kanssa mökkeily on kyllä mahtavaa. Varsinkin kun kaveri on noin mahtava!
Tälläisiä suunnitelmia minulla on siis loppukesäksi. Rentoa meininkiä ja hyvästä seurasta nauttimista.
Saan liitettyä KAIKKI asiat au pair vuoteen! :D koskakohan kanssa eläjillä menee hermot? Esim pakkaaminen kummittelee kokoajan takaraivossa. Käsimatkatavaroihin pitäisi saada mahdutettua trainingg school viikon tavarat, vuoden lääkkeet, tietokone, laturi ja kaikki pikkusälä. Mahdollisesti myös tuliaiset, jotka sisältävät posliinia. Ja laukkuja sai olla se kaksi. Hullua. Lääkkeistä joudun kyllä joustamaan. Osa on pakko laittaa ruumaan tai en yksinkertaisesti mahdu koneeseen :D
Pakkauksen yritän ajatella viimeisen viikon stressinä!
Nyt rukoilen 43 päivän ohi hurahtamista ja ihania kesäpäiviä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti