2010

Jos kelataan vuotta 2010 taaksepäin aina tammikuulle asti niin voidaan todeta että elämäni suunnitelmat tämän vuoden aikana ovat vaihtuneen tuhottoman monta kertaa. "Lähdetkö sinäkin USAhan opiskelemaan kun veljesikin on?" "No en taatusti lähde! Opiskelen kätilöksi ihan Suomessa."

Tätä vastausta toistin monta kertaa ja tammikuussa '10 kaivoin pääsykoekirjat esiin ja aloitin kuusi kuukautta kestävän urakan. Tämä urakka keskeytyi kuitenkin jo helmikuun alussa kun pääsin ala-asteelle töihin koulunkäyntiavustajaksi. Rakastuin työhön ensisilmäyksellä ja päätin kouluttautua koulunkäyntiavustajaksi. Opiskeluun kuluisi yksi vuosi ja olisin valmis! Työpäivien kertyessä ajatus ala-asteen opettajasta nousi päällimäiseksi eli; ensiksi opiskelisin avustajaksi ja sitten vuoden päästä hakisin yliopistoon opettajaksi opiskelemaan.

Noh hain kahteen eri kouluun ja jäin odottelemaan lappulippusia hakupäivistä. Ja nehän tulikin mutta kuukauden liian myöhään. Tuossa välissä olin ehtinyt ilmottautua au pairiksi ja käydä haastattelussa ja täyttää hakupaperit. Äidin selän takana skippasin hakupäivät ja sata lasissa keskityin au pair-projektiin. Silläkin uhalla etten perhettä löytäisi ja jäisin tyhjän päälle kotiin.

Perhe löytyi ja lähtö tuli ja elämä täällä rullaa. Seuraavana päässä onkin että mitä tämän jälkeen? Pidän au pair-vuotta once in a lifetime asiana. Ekana vuonna kaikki on uutta ja jännää. Tokassa vuodessa käyt läpi saman. Ellet vaihda perhettä. Itse en pidä todennäköisenä toista vuotta au pairina. (Ens viikolla kuitenki hehkutan et haluun olla tääl aina). Noei tuskin.
Ennen kun vuosi vaihtuu niin en varmoja valintoja uskalla tehdä. Tänä vuonna kun on tuulet puhaltanut niin kovaa ettei mitkään suunnitelmat pidä. Mutta kerrankos sitä nuori ollaan? Tässä vaiheessa kuuluukin pohtia minkä oven avaa, mutta on kuitenkin muistettava että kun ovi takana sulkeutuu niin edessä aukeaa aina uusi :)