8 vk

Kaheksan viikkoa takana. Monta edessä. Mitä tämän kahdeksan viikon aikana ehti sitten tapahtua?

Ensimmäisenä on mielessä ettei yhtään mitään! Mutta kun miettii tarkemmin niin olen jo monenmoista kokemusta rikkaampi. Päälläimmäisenä on tällä hetkellä kuitenkin ajatus siitä että kuinka paljon olenkaan oppinut itsestäni ja kasvanut tämän kahdeksan viikon aikana. Ilman näitä kahdeksaa viikkoa en olisi se kuka nyt olen.

Kärsivällisyyteni on ottanut jo nyt pientä harppausta eteenpäin. Tästä voi kiittää vain lapsia. Lisäksi olen todellakin täällä huomannut väitteen; anna niin sinullekkin annetaan, todeksi. Itsevarmuus itsenäisenä ihmisenä, joka pärjää ei-koti-kielellään merten toisellakin puolella. Nämä sekoitettuna vanhaan ja lopputulos on minä!

Tällä hetkellä on olo ettei mulla ole tänne mitään kerrottavaa. Päivät katoavat normaali rutiineilla eikä mitään suurta tapahdu. Tämän viikon alku on vain siitä erikoinen, että kun poika mursi kätensä niin hän on kotona. Mutta hostisä potee siinä sivussa kuumetta. Eli perjaatteessa mulla ei oo töitä, mutta sitten mua saatetaankin yhtäkkiä tarvita.
Ainiin tapahtuipa jotain erikoista. Oltiin eilen Macy's nimisessä tavaratalossa ja löydettiin joulukoristeosasto. LOKAKUUN ALUSSA. Leuka tippui. (kuvia tulossa) Ja muhun ne koristeet upposivat. Olivat kauniita ja hauskoja. Joulufiilis yllätti.

Huomen illalla ois tarkotus nähä muutama uus au pair ja hengailla vanhojen kavereiden kanssa. Viro K on myös mukana! Jei! Sunnuntain Corn Maze jäi väliin niin se on varmaankin sitten viikon pääst ma kun lapsilla ei oo koulua niin vanhemmat pitävät vapaapäivän töistä! :)

Pelottavasti lähenee opiskeluvkl ja olenko tehnyt esseitä? EN! BINGO! Kiire tulee. Tänään sain juuri vahvistuksen, että saan autolla ajaa kampukselle. Nappaan tuosta läheltä yhden tytön mukaan ja huristellaan sinne. Jaujaujau! Varmasti aiiivan mahtava vkl tiedossa.