Tää postaus ei nyt pakosti liity vuoteeni. Tai riippuu mihin asti ajatus tänään lentää. Kyllä mä varmaan jonkun hienon aasinsillan keksin...
Kaikki tää muistelu/fiilistely alkoi tekstistä, jossa muisteltiin Antti Tuiskua. Sen luettuani tuli valtava tarve päästää joululaulut valloilleen ja niin kaivoin spotifyn kätköistä Antti Tuiskun Minun jouluni-levyn ja aaaahh ne kappaleet. Viimeset neljä joulua (tää lause naurattaa mua, inside-vitsi) oon niitä kappaleita kuunnellut.
Ja ei, en ole fanittanut Tuiskua missään vaiheessa vaikka yhdellä keikalla olenkin käynyt! (TERKKUI P) Minun jouluni-levyn lyriikat ovat vaan niin koskettavat ettei niitä tällä hetkellä voi kuunnella itkemättä. Itellä aina musiikissa lyriikat ovat olleet tärkeämmät kuin esim esittäjä. Sanojen pitää jollain tasolla koskettaa minua.
Joululaulukeskusteluiden lomassa P mainitsi Tilkkutäkit, joten spotify kuumaksi ja riparilauluja kuuntelemaan. En ole uskonnollinen tai mitään muutakaan. Mutta siltä viikolta on muistoja ja riparilaulujen lyriikat kanssa uppoaa. Tällä hetkellä vain uppoaa tuollainen koskettava musiikki.
Perhe varmaa aatteli että revin ranteeni auki eilen illalla huoneessani kun katosin sinne heti ja kuuntelin musiikkia vain maaten sängyllä (ja jutellen R:n kanssa). Mutta koko vkl meni sosiaalisissa merkkeissä, joten tarvitsin hetken itselleni. Sekä nyt kun on musiikin kuuntelu vimma niin pitää linnottautua huoneeseen :)
Mutta; hymyilen :)
PS. tääl on täl hetkel yli 20° lämmintä että se siitä joulusta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti