Supernanny!

Elossa ollaan. Tytön luokkalaisten äitien mukaan olin miltein kuolemansairas. Jepjep siis yhden päivä kuumeessa. Hostisä oli mennyt kertomaan eilen kun vei tytön kouluun ja nyt sain sellaiset kyselyt että olenko kunnossa...
 Tänään siis aloitin työn teon jälleen. Vähän on ollut lämpöä pitkin päivää mutta ei pahasti. Ei tuolla sängyssä enää jaksa makaa. Hulluksi tulisin.  4 vapaatuntia meni katsoessa leffoja ja skypessä höpötellessä. Uneton Seattlessa on vielä kesken, mutta prinsessan päiväkirjat2 sain loppuun. Ja kyllä; itkin lopussa!

Muta se ei nyt ole uutta. Siis että itken leffaa tai tv:tä katsoessa. Mutta kyllä nyt ketä tahansa itkettää kun teinimonesteri on yhtäkkiä kruunajaisissa ja hänet kruunataan kuningattareksi ja sen lisäksi löytää rakkauden? :) tai sitten ei. No anyway. Yritän joku pv katsoa Uneton Seattlessa loppuun.

Toivottavasti pääsen tammikuussa Seattleen ja voidaan R:n kanssa käydä ettimässä meille Derekit. :) yksi suunnitelma on hankkiutua neorologiselle vastaanotolle ja toivoa että Derek Shepherd on töissä. Eikä Meredith ole lähettyvillä. Mutta tätä siis ehkä luvassa tammikuussa.

Eilen taas illalla tyttö yskitti niin että teki ihan pahaa kuunnella. Tuntuu ettei pieni saa enää henkeä. Hostisä kertoi aamulla että oli yskinyt niin kovaa että verta alkoi tulla nenästä. Tuli olo että hostisä on kohta ovella koputtamassa että lähtee tytön kanssa sairaalaan kun ei hengitä. :( Onneksi ei kuitenkaan. Mutta pahaa teki kuunnella.
Ja eilen illalla ennen yskimistä tuli ihan hirveä ukkonen. Se jyrisi niin kovaa. Ja salamoi 5 sekunnin välein. Pesin hampaat kädet täristen kun en halunnut sähköjen menevän ennen kun pääsen sänkyyn. Onneksi ei vissiin sähköt ollenkaan lähteneet. Läheiselle kadulle oli puita kaatunut ja kouluun piti kiertää toista reittiä. Amerikassa KAIKKI on isompaa. Myös myrskyt ja ukkoset.

Tajusin yhtä blogia lukiessani että JAAHAS enpä ole huonettani täällä vielä julkaissut. Kukaan ei varmaan arvaa kenen blogia luin. Hihihaa. Mutta siis! Tässä on huoneeni. Oma pikkumajani. Ja vessani. :)

Nyt tulikin mieleen, että muistini on huono. Pojat tuli tänään koulusta ja jouduin ko-men-ta-maan niitä. "I CAN'T HEAR YOU!" HHAHAHAHAHAHA. Tuota kuulin jatkuvasti. Sitten murhaava katse ja tiukka sävy niin johan istui toinen poika tekemässä läksyjä ja toinen syömässä hiljaa ja kiltisti. Tän tätin kanssa ei pelleillä (; Mutta tämä päivä päättyy tänne:

Nautin teidän puolesta myös tuosta suussa sulavasta kanapastasta ja kuvassa olevasta juustokakusta!