lauantai 18. syyskuuta 2010

I wanna celebrate and live my life

Päivitys on ollu mielessä kyllä kovasti mutta aina tulee jotain ettei saakkaan aikaiseksi. Plus viime tekstistä on jotenkin vaikea jatkaa. Se on tavallaan alun loppu ja nyt alkaa lopun alku. Siitä on esimerkkinä se, että istuin autonratissa ja kiltisti odotin että liikennevalot vaihtuvat vihreiksi. PAM! "H****tti mä oon tääl vielä oikeesti 10 kk"

Ei se ollut koti-ikävähetki eikä surullinen tai pakokauhu. Se oli vaan pamaus päässäni että täällä tosissaan ollaan vielä tovi jos toinenkin. Istun niissä samoissa valoissa vielä luultavasti satoja kertoja. Kierrän amerikkaa. Boston, DC, Seattle, Miami, Key West, California, NYC, NYC, NYC, NYC, NYC ja NYC. On se ihmismieli jännä.

Melkein ensimmäinen asia kerrottavaksi on se että tänään en ole tehnyt m-i-t-ä-ä-n. Tai kävin pankissa. Ja ollut tietokoneella. That's it. Toisaalta tämä päivä tasoittaa eilistä lasten kanssa oloa jota kertyi se 12h. Putkeen. Ilman taukoa. Ilman hetkeä ettei yksikään lapsista olisi ollut mukana. Okei oli yksi puoli tuntinen mutta sen ajan vietinkin katsellessa noin 50 muuta muksua. Että joo...

Eilinen oli tähän asti kivoin työpäivä. Ja ihmettelen, että miksi ihmeessä, koska tytöllä ei ollut koulua! Eli kirjaimellisesti tein töitä. Mutta tykkäsin päivästä :) Aamu alko pään hakkaamisella seinään ja ajatuksilla; olen huono au pair ja lapset eivät minusta tykkää. Noh näiden ajatusten jälkeen oli kiva mennä alas ja tajuta, että istut kahdestaan tytön kanssa olohuoneessa. Ja jep tyttö huutaa ku pieni eläin isänsä perään joka lähti töihin. Niceee. Time outille tai lopetat itkemisen, sanoo au pair ja tyttö on hiljaa. VOITTO!
Ennen uimakouluun lähtöä pyykit koneeseen ja kun se piippasi valmista niin olin valmis heittämään pyykit kuivausrumpuun, mutta vaan eipä ei. Kuivausrumpu on täynnä hostvanhempieni vaatteita. Riemunkiljahduksia ei kuulunut. Mutta fiksuna likkana päätin etten lähde viikkaamaan niitä vaatteita siinä ärsytyksen tilassa vaan voin tehdä sen myös uimakoulun jälkeen. Mun likka muuten ui kohta ilman kellukkeita (; proud of her!

Fiksun päätöksen jälkeen hostvanhempien alusvaatteiden viikkaaminen ei ollut edes niiin paha homma. Skypettelin mamman kanssa samalla ja annoin hänelle suuuuuurta nautintoa kun sai katsella kuinka hänen tyttönsä viikkaa muiden vaatteita! Uimakoulun jälkeen fiilis kohosi kohoamistaan ja lopulta illalla kävin hymyssä suin nukkumaan :) Ei voi muuta todeta kun että on se kiva olla nainen. Tajuu taas ken tajuu.

Eilen illalla työpäivän jälkeen oli vielä koulun juhlat, joissa juhlittiin koulun alkamista pizzan, hodarin, tanssin, kilpailuiden ja DJn kera. Unohtamatta cookieta ja brownieta! Meno oli yllätys amerikkalaista, mutta tykkäsin. Livahdin oman pizzanpalaseni kanssa tanssialueen nurkkaan ja katselin iloisia lapsia ja heidän tanssimoovejaan. Tänään on hieman harmittanut etten ottanu kameraa mukaan mutta tehtyä ei saa tekemättömäksi :) Siellä muuten jaettiin ruotsinlaivoilta tuttuja valotikkuja/rannekoruja mitä ikin onkaan. "One for each!!" meillä oli lopulta niitä autossa 24... Kaksi nuorimmaista olivat niiden kanssa pimeässä kun valolyhtyjä!

Joku saattoikin nähdä uutisista, että torstaina New Yorkiin iski odottamaton myrsky. Okei kyllä täällä tiedettiin että voi tulla vettä, mutta se määrä ja voima ja ukkonen! HUH. Sitten päätin lähteä ulos suomi K:n kanssa ja autopaikkani on pienen mäen alla tuossa pihassa. Viemäri on autoni vieressä. Avasin autotallin oven ja minua odotti 10 cm vettä. Kangaskengät oli ehkä se huonoin vaihtoehto siihen hetkeen. Mielessäni oli vain "HALUUN KUMPPARIT". Joku oli rempannu pihalla torstaina ja meiän katu ja viereinen katu oli täynnä remontoijan lautoja! Niitä hän sitten seuraavana päivänä keräili. :) Nice job!

Kohta täällä alkaa holiday season eli Halloween-thanksgiving-joulu-uusvuos-putki. Mikä tarkoittaa paljon vapaita koulusta ja paljon vapaita töistä = paljon vapaata au pairille! Uuden vuoden jälkeen ollaankin jo melkein vuoteni puolessa välissä.

Kirjotan liikaa. Anteeksi. Mutta jotka minut tuntevat niin voivat todeta että puhun myös paljon, joten... MUTTA viimeinen asia ehkä. Ilmottauduin ensimmäiselle kurssille! Siellä olen siis 22.-24.10. Pitäisi kaksi esseetä saada väsättyä. Kiinnostus; NOLLA. Toinen on 5 sivua itsestäni ja toinen on 5 sivun tutkielman jostain mikä liittyy USAhan. Muutamia ei varmasti ihmetytä valitani; Grace Kelly. Olisin halunnut Audrey Hebrunin mutta kun hän ei liity amerikkaan niin ei käy. Toisaalta Grace Kelly on enemmän minä itselleni.

Olen hypännyt ja siipeni kasvavat matkalla :)

2 kommenttia:

  1. Kiitos jälleen kutkuttavasta ja avartavasta blogistasi. Mietin, että noiden esseiden kirjoittaminen on sinulle varmasti helppo ja aloittamisen jälkeen mukavakin tehtävä. Kirjoittaminenhan on ilmiselvästi sun juttu ja vahvuus. Tsemppiä siis niihin.
    Hienoa, että saat kokea aidon amerikkalaisen holiday seasonin kaikkine juhlineen. Kirjoitathan niistä sitten blogeihisi paljon....
    t. ei yo

    VastaaPoista
  2. ihanan lentävää tekstiä :)

    VastaaPoista