Silver Bay 2

Elikkäs nyt on kuusi kredittiä kasassa. Okei ne on kasassa kun saan toisen esseen vielä luovista nystyröistäni kehiin ja lähetettyä harmahtavalle miehelle Silveriin. Viikonloppu meni taas supernopeesti ja tänää on.. noh mikäs muukaan kun maanantai.

Perjantaina siis ajettiin ajettiin ajettiin ja ajettiin vähän lisää. Lopulta oltiin turvallisesti perillä suomi R:n ja ruotsi L:n kanssa. Vain yksi lintu meinas tehä itsemurhan ja syöksyä alle kuolemaan. Ja vain yks kirosana pääs ku nähtiin poliisi vartiossa ylinopeuksia varten. Mutta sitten perjantaina huoneisiin, jotka oli muuten superisti hienommat ku viime kerral. Saatiin kolmisteen kaks kahen hengen huonetta jossa välissä oli ovi eli oltiin kolmisteen neljän hengen huoneessaa. Mut ja R oli laitettu jo "samaan huoneesee" joten sit nukuttiin R:n kanssa samassa huoneessa ja L oven toisella puolella.

Perjantaina syötiin ja datattiin. Siinä melkeinpä oli meiän ensimmäinen päivä kurssista. Okei oli meillä kans yhteistilaisuus missä käytiin läpi "pitää käydä tunneilla" juttuja. Niin jaa kyllä perjantaina myös valittiin tunnit millä käydä. Perjantaina myös bongasin saman opettajan jonka mielestä en ehkä ole se lempparioppilas. Hups. Mitä lie käyny viime kurssilla?

Lauantaina kello herätti kaheksalta ja aamupalan kautta kauan odotettuun jäätelön tekoon! Joka oli ehkä pieni pettymys. Minigrip pussiin jäätelömix, pussiin vähän ilmaa, pussi isompaan pussiin, sinne sekaan jäitä ja suolaa ja sitten heiluttelet sitä 10 min ulkona. Kädet jääty ja pahasti koska suola tekee jäästä vielä kylmempää. Noh sitte kaavittiin jäätelöt pussin pohjalta ja sekaan sai heittää juttuja. Oli kyllä hyvä vanilja jäätelöä. Sen jälkeen kurssilla nähtiin kuinka tehdään snacksejä. Ällöttävin oli; selleri, maapähkinävoi, suklaahiput ja kookolastut. Yuck.

Seuraava tunti oli... valokuvausta! Kuunneltiin supermukavan nuoren naisen juttuja valokuvauksesta tovi ja sitten saatiin tehtävän jokaiselle ryhmälle. "Tee jostain normaalisti ällöstä jutusta kaunis kuva" Hömhöm. Ekaks olin vähän sormi suussa että mitäs hittoa mutta tunnin lopulta selvis et meil oli aika helppo tehtävänanto. Lähdimme siis ympäristöön rämpimään ja tekemään vaikka mitä!

Vika kuva on tuotoksemme tehtävässä. Kaikki kuvat näytettiin skriinillä ja kun tuli kuvamme vuoro niin opettaja oli hiljaa. Nauroi ja yritti sanoa jotain. "Mikä tää on?" "Noh... se on vähä niinku.. kakka" Sitte se nauro lisää ja lisää ja lisää "Well it's ja gorgeous picture".

Kuvauksen jälkeen oli lounas! Syötiin siis.Ylläri. Sitten tuli kaaaaaauan odottamamme tunti. Not. Joe tulisi juttelemaan meille kaks tuntia ja 45 min matkailusta. Huone oli pieeeeni ja tuolit epämukavia. Onneksi onneksi onneksi Joe ensimmäiset sanat oli "tää tunti on niin pitkä että mul riittää juteltavaa vaan noin tunniks, saatte lopun vapaaks" Ahh! Sitten yritin pysytellä tunnin hereillä ja katsella kuvia kun kyseinen herra poseraa ton vuoren luona, tän vuoren luona, puiden keskellä ja vaikka missä. Todelliset kiinnostus kiikarit. Mutta kun pääsimme vapaalle niin meillä oli edessä hurrrrja yli viiden tunnin vapaa-aika. Kyllä kelpas. Riensimme huoneeseen ja kaks muuta sammu ja mä tuijotin secret lifee netflixistä! Sit lopulta oli aika kammeta sängynpohjalta ylös monen tunnin jälkeen ja lähteä kuvailemaan!

 

 Päivällisen jälkeen oli musiikki ja aktivitteetteja lapsille tunnin vuoro. Mies istui soitti ja puhui. Me istuttiin ja yritettiin näyttää että NYT NAPPAS. Kuultiin mm että ehkä tunnetuin lasten laulu tässä maassa kertoo mustasta rutosta ja loppu "All fell down" tarkottaa että kaikki kuoli. Kuinka hauskaa? Sitten 5-vuotiaat hyppii koulun juhlissa ja laulaa sitä ihan innoissaan. Lopulta sinne saliin tuli muutkin ja oli kaikille tarkoitettu creative tunti eli päästiin näyttelemään. Itse olin pöytä. Ohjaaja siis lukee tarinaa ja me näytellään. Olihan se hauskaa mutta viime kerta oli hauskempi. Sen jälkeen ruokalan kautta jätski suuhun ja huoneeseen suihkun kautta sänkyyn vain todetakseni että prkl ku netti ei toimi.

Sunnuntain aamuna aamupalan kautta ensimmäiselle tunnille. Uniikkeja perhepelejä. Noh se oli enemmänkinettä kiusasivat vaan meiän aivonystyröitä. Oli pelejä joiden idean ne kaksi vetäjää tiesivät ja meidän piti arvailla. Väsytti niiiiiiiin pirusti että käytin aikani daydreameilyyn. Tämäkin tunti loppui yli puoltuntia tarkoitetusta ajasta mutta eipä ne päästäny meitä sieltä pois. "Joudutaan ongelmiin". Loppujen lopuksi päädyttiin leikkimään solmua täysin mahdottomalla tavalla; meidän jaettiin kahteen kymmenen hengen piiriin ja piti nostaa oikea käsi ylös ja ottaa vastapäätä olevan kädestä kiinni. Sitten saman vasemmalla mutta ei saanut olla sama henkilö. Sitten meidän piti selvittää itsemme ulos; minkä voisin sanoa olevan tossa mahdoton tehtävä. Suomen versiossa pidetään käsistä kiinni piirissä tai letkassa ja sit solmuun = mahdollisuus selvitä.
Tunnin jälkeen lähdimme taas vähän valokuvailemaan mm kauhujen talon vierelle!

Lopulta pääsimme viimeiselle tunnillemme "American social life". Ja eipä se nyt paljoo mitään antanut. Paitsi kahdelle saksalaiselle todella kateelliset naamat kun kuuli R:n asuvan manhattanilla. Vetäjä anoi ja anoi meitä sanomaan jotain positiivista amerivan sosiaallisesta elämästä. Istuin 45 minuuttia ja nyökkäilin.

Tunnin päätyttä päädyttiin me kolme autoon ja auto huristeli kiltisti muutaman Mäkki mutkan kautta takaisin Connecticutiin. Diner-ravintoloita on täällä joka puolella ja Diner on sellainen 80-luvun true hampparimesta ja sisustettu sen mukaisesti. No löydettiin Diner-Mäkki ja se oli kyl tosi pähee. Toisaalta muistuttiin Helsingin rokkimäkkiä melkoisesti. Tuomisena viikonlopulta minulla on järkyttävä flunssa-nuha-allergia-kurkkukipu. Kiitos!

Viikonloppuna tuli naurettua ja naurettua vähän lisää. R:n aivot kutistu ku joutu puhumaan englantia. Raukkaa. Nyt on kuitenkin tarvittavat kreditit (melkein) kasassa ja voin huokaista helpotuksesta. Kotiin tullessa sain kuulla että perhe luultavasti päätyy ruotsalaiseen au pairiin minun jälkeeni! Luen hakemuksen joku päivä läpi ja juttelemme onko se hyvä tyyppi.
Samalla edelleen oma matchtilanne näyttää melko tyhjää mutta en masennu. Tutkin omaa accountiani (suomeksi?) ja löysin perheeni päivitetyn hakemuksen. Sitä oli hassun hauska lukea kun itse asuu täällä nyt. Jotenkin joskus kauan sitten mietin että miltä tää tuntuu kun perhe ettii au pairia minun paikkani paikkaamaan niin ei tunnu yhtään siltä! Oon ihan innoissani että tänne tulee uus tyyppi ja musta on hauskaa kun noi ettii sitä. En tiiä oisko asia eri jos itse en vaihtaisi perhettä?

PS lauantaina tuli 8 kk täyteen!