Pilkettä silmäkulmassa

Tuli taas leikittyy blogin ulkonäöllä! Ja hieno tuli. Tykkään.

Oli pakko tulla vähän jakamaan ajatuksia tulevasta, taas kerran. Jotenkin tämä loppuviikko on mennyt todella kaksijakoisissa tunnelmissa. Välillä pursuan intoa ja olen niiin varma että tulee mahtava vuosi! Sitten yhtäkkiä tulee taas olo ettei mikään ole varmaa ja ahdistaa suunnattomasti. Sitten menee taas tunti jos toinen vaan ahdistuksessa kierreskellessä ja pian taas positiivisuus nostaa päätään. Toivottavasti nyt jäisi tämä sarastava innokkuus päälle. Luultavasti tällä hetkellä pohdin asioita vain liikaa. Eli minulla on liian vähän tekemistä. Plus herkällä mielentilalla saattaa olla vaikutusta.

Eilinen Tampereen reissu meni enemmän ja vähemmän puhellessa au pair - vuodesta. Pohdin paljon lapsia ja perhettä. Pohdin myös niitä yksinäisiä hetkiä ja päiviä jolloin kaikki tuntuu menevän metsään. Koko päivän saldo kuitenkin oli, että kun lähden matkaan mieli avoimena, pilke silmäkulmassa ja ripaus lapsenmielisyyttä mukana niin monikaan asia ei tunnu ylitsepääsemättömältä.
Toki on ne pahat päivät. Kun kaiken aurinkoisuuden peittää tumma pilvi ja tekisi mieli itkeä koko päivä peiton alla. Ne kuuluu asiaan. Jos ei olisi huonoja päiviä, niin hyvät ei tuntuisi hyviltä. Näitä päiviä varten on kuitenkin ystävät. Ja tarkoitan nyt ystäviä siellä amerikassa. Niitä jotka kokevat saman. Nämä ystävät tulevat olemaan vuoteni pelastus.

Niin kuin perheen nykyinenkin au pair sanoi, alku tulee olemaan varmasti hankala. Jotenkin mieltäni rauhoittaa ajatus siitä, että tunnen jo tanskalaisen tytön joka asuu lähelläni ja L on luvannut esitellä minut kavereilleen ennen kuin lähtee takaisin Kiinaan. Lisäksi hostperhe on luvannut esitellä minut kaikille ystäväperheilleen, joilla on au paireja. L oli alkuun todella yksinäinen, joten he ovat ottaneet siitä opiksi ja aikovat tehdä minusta kuulma yltiösosiaallisen. Lets see :)
Olen siis mielestäni osannut "pelata korttini" melko hyvin tulevaa varten. Kaikkeen ei tietenkään osaa varautua eikä matkaan pidä lähteä suurissa pilvilinnoissa. Vaikeuksia olisi myös täällä kotosuomessa. Alkuun mittakaava vaan voi tuntua hieman erilaiselta.

Oikealla asenteella selviää pitkälle.


Toivoisin tällä hetkellä vain pääseväni jo lentokoneeseen. Että suuri seikkailu alkaisi. Odottaminen saa minut juuri näin sekaisin kuin nyt olen. Mutta päivä kerrallaan :)
Kasvuprosessi tämän seikkailun osalta on jo alkanut.