Kuukausi

Kuukausi (ja 2 pv päälle) lähtöön. Aika hurjaa. Vasta tuntuu, että mut hyväksyttiin ohjelmaan ja sain eka matchin. Vasta vähään aikaa sittenhän mä revin päätäni irti kun perhe katosi maan päältä ja haastatteli muita. Minä voitin tämän kilpailun.
Vielä vähän aikaa sitten lähtöönkin oli 68 päivää jäljellä. Nyt näitä kuuluisia päiviä on 33. Maanantaina ollaan jo kahdenkympin puolella. Ja maanantaina on myös tasan 4 viikko lentokoneen nousuun Helsinki-Vantaan lentokentältä.
To do-lista on kutistunut olemattomaksi. Ei ole oikeastaan enää kun pakkaus, tuliaisherkkujen osto, valokuvien tilaus ja muutaman muumimukin valitseminen mukaan. Aika helppoa :)
Eli viimeiset viikot täällä vaan makoillaa ja nautitaan Suomen kesästä, kavereista ja perheestä ja kaikista tärkeimmästä; B:stä.

Päällimmäiset tunteet tällä hetkellä on odottava innostus ja jännitys. Pelätä en osaa sillä tiedän pärjääväni. Lapset ovat lapsia kaikkialla maailmassa, joten jos pärjään lasten kanssa Suomessa niin miksi en siellä? Okei kieli. Mutta sen oppii puhumalla ja elämällä heidän kanssaan, joten antaa palaa.

Ikävä on asia jota on hirveän vaikea käsitellä ja käsittää ennen lähtöä. Kuten joku sanoin niin ikävä on ehkä hieman asennekysymys. Yksinäisinä hetkinä on helppo ajatella kavereita ja perhettä täällä. Suomessa en olisi yksin. Mutta kun ei jää istumaan ja pohtimaan Suomea sen enempää vaan näkee muita ihmisiä ja raahaa itsensä vaikka kuntosalille niin ajatukset katoavat. Konkreettinen tekeminen auttaa aina. Se saa ajatukset pois ikävästä ja Suomesta.
Tätä taktiikkaa olen käyttänyt näissä kuuluisissa turhautumis-päivissä täällä Suomessakin. Jos vain istun ja odotan niin pää hajoaa, mutta kun suunnittelen koko ajan jotain tekemistä niin au pair-vuosi unohtuu!

Olen alkanut pitää jo ajatuksesta, että elän viikon campuksella training schoolissa. Pitkin matkaa se on ollut kaikista inhottavin asia, mutta nyt kun olen jutellut muiden kanssa, jotka sinne on samaisella viikolla tulossa niin ei ole enää niin kamalaa. Siellä kuitenkin luon ensimmäisiä ja tärkeitä suhteita kavereihin. Ja nämä kaverit ovat alussa kultaakin kalliimpia. Training school viikko tuo kyllä paljon harmaita hiuksia vaatteiden suhteen. Pitää ottaa niin vähän, mutta kaiken pitää mätsätä keskenään. Ja tälläkin hetkellä siellä on todella kuumaa, joka tuo oman haasteensa tähän hommaan. Vaikeeta. Plus vielä perheen tapaamisvaatteet! Ja ei en ole turhamainen.
Tein jopa eilen Pre-departue workbookin tehtävät. Osa niistä kysymyksistä oli jotenkin tosi tyhmiä, mutta onpahan tehty :)

Pakkauslistoja olen tehnyt nyt jo kaksikin kappaletta! Logiikkani on, että kun teen niitä aikasin ja tarpeeksi niin saan hahmotettua ilman paniikkia kaiken mitä tarvitsen. On muuten toiminut aika hyvin. Suosittelen muillekkin! Jokaiseen laukkuun on tehty tarkat listat mitä tulee mihinkin.
Nyt on muuten laukku johon mahtuu tietokone kanssa. Onhan se aika iso kun se tuossa lattialla möllöttää, mutta tavarat mahtuu mukaan ;) ennemmin tulee käsimatkatavaroiden painoraja vastaan kun tilanpuute!

Joka ilta tunnun nukahtavani miettiessäni perhettä, tapaamista perheen kanssa, ensimmäisiä päiviä ja kaikkea sellaista. Erityisesti mietin lapsia ja mitä kaikkea voinkaan heidän kanssa touhtua. Pitäisi varmaan tuonne kalenteriin tehdä listaa leikeistä ja aktiviteeteistä, joita voin kesäloma päivinä lasten kanssa tehdä.

Maaliskuussa olin vielä menossa opiskelemaan ja nyt vain kolme ja puoli kuukautta sen jälkeen valmsitun viettämään elämäni vuotta amerikassa. Elämä on arvaamatonta. :)