Nyt on molemmat läksiäiset takana. Outoa. Hyvästelin tänään sukulaisia. "Nähdään vuoden päästä syksyllä".
Moniin kysymyksiin sain tänään vastailla tulevaisuuteeni liittyen. Siinä samalla alkoi oikeasti tajuamaan, että kohta oon oikeasti täältä poissa vuoden. Asun perheen kanssa, josta olen tähän asti vain puhunut. Asun pikkuisessa kaupungissa. Suloisten omakotitalojen ympäröimänä. Cute. Tähän asti koko homma on ollu vain sanoja. Pian ne ovat konkreettisia. Nyt voin myöntää että perhosia on vatsassa :) mutta tykkään tästä kutkutuksen tunteesta !
Tottakai ilmassa on myös pientä haikeutta, mutta omalla tavalla tämä koko fiilis tällä hetkellä on kiva. Jotain uniikkia.
Yhdeksän päivää edessä vielä. Ajatuksena ne tuntuu tappavan pitkiltä. Tai että lähtöön on enää vähän aikaa mutta omalla tavallaan sitten taas pitkä aika. Se on lähellä mutta ei vielä lähellä. Onneksi jokaisella päivälle on ohjelmaa. Ensi viikon viikonloppua odotan kauhun sekaisin tuntein. Pitää sanoa heipat kummitytölle. Itku meinas jo tänään tulla kun asiaa ajattelin. Mutta tämänkin ajatuksen voi nyt työntää takanurkkaa. Viikko vielä aikaa :)
Viimeistä viikkoa viettelen siis mökillä ja kavereiden seurassa. Nautiskellen tästä kaikesta. Once in a lifetime :)
Sainpa tänään myös selville, että meitä suomalaisia on vissiinkin 4 training schoolissa samalla viikolla :) toivottavasti kaikki päästäisiin lentämään samoilla lennoilla. Ja training schoolikin tuntuu jo todella hauskalta asialta! Tai odotan, että pääsen sinne. Odotan varsinkin torstai-iltaa kun voimme istu yhdessä ja jännittää seuraavaa päivää. Perheiden tapaamista. Siellä kaikki on samassa asemassa :) jepjep vertaistukea!
Voisin lähteä pihalle pyörimään hyvän musan soidessa. Sais naapurit vähä ihmeteltävää :) mutta fiiliksen pohjalla pitää mennä (;
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti