Puheluita!

Nyt on puhelut nro 1 ja 2 takana! Huomenna on kolmas edessä. Sillon vissiinkin sitten juttelen äitin kanssa! Odotan jo sitä.

Ei sillä että isässä olisi jotain vikaa eheiii! Isä on just kiva ja rennon kuulonen. Kokonaisuudessaan perhe kuulostaa juuri siltä että TUONNE HALUAN! Mutta kyllä isän sähköpostista ja puheista päättelin, että he myös minut haluavat. Mutta ei innostuta vielä liikaa etten sittä putoa korkealta ja kovaa. Uskallan hengähtää vasta kun kuule CC:ltä tai perheeltä itseltään että ottavat minut. Lapsillekkin sanoi kyllä että "Olkaa kiltit hiljaa, puhun tulevan aupairin kanssa" :) hymyilytti kovin tuon jälkeen!

Haluaisivat mut sinne tuossa heinäkuun lopussa mikä on juuri passeli! Ehdin tehdä kesän täällä asioita tärkeiden ihmisten kanssa ja pitää läksiäisiä vaikka monet :D Sitten kavereiden alottaessa koulu tämä tyttö ottaa ja lähtee Amerikkaan. :)

Eilisessä puhelussa englannin puhuminen puhelimessa tuntui kamalalta. Tänää hostisä vitsailikin puhelimessa että taisi olla ensimmäinen kerta kun puhut englantia puhelimessa :D tänään onneks puhuminen oli jo luontevampaa ja osasin ilmaista itseäni kunnolla! Varmaan myöskin hostisän lähettämän sähköposti jossa sanoi minun puhuvan hyvää englantia rohkaisi vain kunnolla puhumaan.

Perheessä tuntuu kaikki matchäävän juuri eikä melkein! Eli kyllä ne siellä Bostonissa työnsä osaavat. :) Kiinnostuivat kuulemma minusta työkokemukseni perusteella ja vaikutan henkilöltä joka pärjää niin pienten kun vähän vanhempienkin lasten kanssa. Mikä pitää kyllä paikkansa, vaikka itse sanonkin.

Mutta huomisen puhelun jälkeen ollaan taas astetta viisaampia! :)