Nonniii. Voisin taas hieman kertoilla ajatuksiani ennen sukulaisten synttäripippaloita!
Voisin HIEMAN liputtaa nyt vertaistuen puolesta. Saman kokeva on loistavaa juttuseuraa ja auttaa näkemään asioita uudella tavalla. Aupair-foorumin tytöt on mahtavia! Meitä on siellä 8 (?) lähdössä kesän ja syksyn aikana USA:han au paireilemaan. Siellä kovalla tohinalla jutellaan jo ties monetta sivua ai pairina olemisesta, pakkaamisesta, machingeista, perheiden puheluista, viisumeista ja vaikka mistä! Olo on kotoisa ja että jokun ymmärtää. Toivottavasti osuisin jonku niistä kanssa yhtään lähekkäin :) Helpottaisi kovasti. Vähä tuntuu, ettei meidän juttu lopahda edes kaikkien lähdettyä. Koko ajan on enemmän can't wait olo.
Mutta vihdoin ja viime alkoi tapahtumaan! Eilen puhelin soi ja toisessa päässä oli kuin olikin CC:n edustaja. Kyseli hieman suosittelijoista tarkemmin ja lemmikkieläimistä. Myöhemmin samana päivänä ilmeni, että ymös suosittelijoihin on otettu yhteyttä! Homma siis etenee :) Nyt ensi viikolla odotellaan sposti viestiä CC:ltä, että hakemus lähti toimistolle. Sieltä se lähtee Bostoniin ja perheen etsiminen alkaa! :) Ensi viikolla voisi toimistolta myös tulla ohjelmaan hyväksyminen ja extranetin tunnukset. Pääsisin vaihdoin ja viimein laittamaan videoni nettiin perheiden nähtäville! Viikon loppu puolella oli niiin epätoivoinen ja turhautunut olo kun tuntui ettei mikään etene mihinkään. Sitten tuli viikonloppu ja olin asenteella "viikonloput on ihan turhia kun ihmiset ei tee töitä" Mutta toisin kävi! Oon happyhappyhappy.
Tällä hetkellä on kyllä olo että elämäni parhaan päätöksen olen tehnyt! Jo tähän mennessä kokemus on ollut mahtava, joten pohtikaapa kuinka makee vuosi on tiedossa! Porukoitten kanssa ollaan käyty jo pakkauskuvioita läpi, mutta ei oikein päästä mihinkään lopputulokseen. Onneks (tai sitten ei onneks) aikaa on vielä runsaasti :)
Tiedän outoa, mutta jännitän jo Pilvin puolesta lähtöä! :D tai kun alkaa miettiä sitä myötä, että minkälaista se sitten on niin tulee perhosia vatsaan. Lennellä pitkin maailmaa ja lopulta seisoa Training schoolin pihassa väsyneenä ja hämmentyneenä. Ja sen viikon jälkeen nähdä VIHDOIN JA VIIMEIN host-perhe ja lapset. Jaujaujau! Elämä on mahtavaa!
Don't stop believing, hold on to the feeling!
PS. Miks kakkosvaiheen todistus pitää viedä kaartin poliisiasemalle? Ei kiinnostais ajaa keskustaan aamu kasilt -.-
Mä yleesä jännitän kaikkee mut en nyt toistaiseks vielä tätä. Mäki kyl oon yleesä sellane myötäjännittäjä et kavereiden puheiden aikanaki käset vaa hikoo :D Mä nii toivon et samalle alueelle tulis joku suomiauppari =) Ja toi foorumi on iha best :D yli 500 viestii jo.
VastaaPoistafoorumi on best ja käyttäjät on ihan superbest :D
VastaaPoistaen tiedä luetko enää nitä kommentteja mutta mistä löysit noita toisia au paireja? olen itse lähdssä vajaan vuoden päästä ja tahtoisin löytää jonkun jonka kanssa asioista jutella :)
VastaaPoistaSaan shköpostiini ilmoituksen aina uudesta kommentista että rohkeasti vaan kommentoimaan ja kyselemään! :)
VastaaPoistaMeillä oli sellainen au pair foorumi. En todellakaan muista sen osoitetta tai sitten tiedä onko se enää edes elossa.
Toivottavasti löydät jonkun kenen kanssa jutella, koska se on huomattavasti helpompaa jonkun kanssa kuin yksin!
Odottelun iloa ja sen jälkeen ratkiriemukasta au pair-vuotta!