Viiden ja neljän viikon välillä on selkeä ero. Viisi viikko oli ahhh vielä! Mutta neljä viikko on jaiks enää! En tiedä mikä tuossa viikossa sen tekee mutta näin on. Eilen puhelimessa juorutessani (mitä nykyäänkin teen ehkä hieman liikaa) tajusin tämän ja maha muljahteli. Tänään maha muljahteli vielä enemmän kun skypettelin suomi K:n kanssa. Sniif. Se on jo Suomessa. Sniiif. Tuu takas.
Nämä kesäviikot tulee menemään kyllä ihan extravauhdilla koska au pairin koko päivä dataaminen on vaihtunut koko päivä rallikuskiksi. En tiedä mitä muut ovat mieltä mutta on täysi mahdottomuus olla kahdessa paikassa tismalleen samaan aikaan noukkimassa lapsia ja sen jälkeen olla 15 min päästä jossain aivan muualla. Tilannetta ei paranna se että poikien noukkimispaikkojen väli matka on 7min ja sieltä paikkaan C kestää 11 min. No mutta pointtihan oli se että päivät menevät vauhdilla mikä on hyvä.
Tänä viikonloppuna on juhlintaa ja juhlintaa luvassa. Suomi J täyttää 21 (WUHUU!) joten häntä lähetään juhlistamaan huomen illal ensiki tsekattuamme ihkudaateinileffa Monte Carlo. Porukkanahan on Suomi J x 3. Oonpa hauska.
Sunnuntaina ne tuhat matkalaukkua kasaan ja kohti Bostonia, jossa siis toisen Suomi J:n kanssa (kauheesti J:tä) vietämme USAn itsenäisyyspäivää eli 4th of July. Jos tähän mennessä ei ole sini-valko-puna-yhdistelmää nähnyt niin nyt kyllä porukka korjaa tilanteen. Koristetta ja vempainta on joka lähtöön ja pitihän aidon usa-fani au pairin ottaa tähän osansa:
Näistä tunnelmista; hyvää itsenäisyyspäivää USA!
Meitsi on linjoilla taas ensi tiistaista asti. Ehkä sitten vihdoin pysyttelen viikonloput jotenkin kotona...
Ps oi ihan unohdin! koska on heinäkuu voin sanoa; ISI TUUN TÄSSÄ KUUSSA KOTIIN!
